tammikuuta 26, 2023

LWT22 - Kerttula on talokaunotar Skinnarbyssa

 

Palataanpa vielä kerran aurinkoiseen viikonloppuun viime elokuussa ja Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan yhden esittelemättömän talokaunottaren osalta. Tähän harmaaseen tammikuun päivään saa tuoda nyt kesäisen tuulahduksen Kerttulan hurmaava ja pieteetillä kunnostettu vanha hirsihuvila. Kesällä 2019 Avoimet puutarhat -tapahtumassa kävin jo ihailemassa Kerttulan upeaa 120 vuotiaan torpan ympärille rakentuvaa vanhaa perinnepuutarhaa ja hyötypuutarhaa. Mikä kukkaloisto, lukuisia omenapuita, syreeneitä ja parsaakin kasvoi rehevässä puutarhassa. 

Kerttula (kuvassa oikealla) on 120 vuotta vanha ja sitä on jatkettu uudisosalla (vasen kuva). Kuva kesältä 2019 Avoimet puutarhat -tapahtuman yhteydestä. 

Silloin ei ollut mahdollista päästä itse päärakennukseen sisälle vaan tapahtumassa oli avoinna ainoastaan upeasti kunnostettu punamultainen piharakennus kesähuoneineen. LWT22 -tapahtuma johdatteli minut vihdoin myös Kerttulan sisätiloihin ja täytyy sanoa, että onneksi minä ehdin tähän etäkohteeseen. Todella hurmaava talo ja sen sisustus puhutteli myös!

Kymmenen vuotta sitten 2012 Bulevardilla Helsingissä asuneet Luru Hirva ja Masa Karhula ostivat Kerttulan. Talosta oli alun perin tarkoitus tulla vain kesäasunto ja kakkoskoti mutta toisin kävi. Maalaiselämä viljavine peltoineen ja vehreän vihreä maisema vei mukanaan. Mainostoimistoyrittäjät karistivat Helsingin tomut jaloistaan lopullisesti ja siirtyivätkin asumaan Kerttulaan Loviisan Skinnarbyhyn ihan ympärivuotisesti. Pariskunnan suloisen Kerttu-koiran mukaan talovanhus nimettiin Kerttulaksi.

Kuva suloisesta Kertusta kesältä 2019 Kerttulan pihalla. 

Vanhojen talojen remontin kanssa tulee aina yllätyksiä ja niin kävi myös Kerttulan osalta. Vuosien saatossa talon sisätiloissa alkuperäiset hirret oli levytetty piiloon ja lattialankut peitetty maalikerroksilla. Kun vanhat levytykset poistettiin kävikin ilmi, että sekä hirsiseinä että lattialankut olivat vaurioituneet ajan myötä. Omistajat aloittivat mittavan remontin ja talon vaurioituneet osat korjattiin. Kyllä kannatti ahkeroida ja remontoida sillä Kerttula on nyt kuin koru sekä sisältä että ulkoa. 

Kun astuu sisälle Kerttulan auringon valaisemalle kuistille voi jo nähdä sielunsa silmin kuinka tuon pöydän ympärillä istutaan kesäiltana vaikka rapujuhlien merkeissä ystävien kanssa kilistellen. Kukallinen tapetti tuo tähän tilaan talvellakin kesäisen pirteän ilmeen ja seinällä olevat olkihatut muistuttavat maalaiselämän verkkaisuudesta. Täällähän ollaan peltojen keskellä kuin herran kukkarossa sekä turvassa että omassa rauhassa. 



Seuraavaksi kurkistin sisälle "musiikkihuoneeseen" jossa varmasti soitellaan pianoa omaksi iloksi tai viihdyttämään kyläileviä ystäviä. Kulmakaapissa näytti olevan hurmaavia värikkäitä laseja, joista voisi siemailla vaikka jälkiruokaviiniä siinä musisoinnin lomassa. Pianon päällä oleva patsas on varmasti isäntäpariskunnan omaa taidetta, jota löytyi myös muista sisätiloista sekä puutarhastakin. Sisustuksessa on käytetty pääasiassa kirppislöytöjä ja antiikkia. Talossa oli paljon mielenkiintoisia ja kauniita yksityiskohtia. 

Ihana, vanha putkiradio - ehkä toimivakin - toi tilaan nostalgisen fiiliksen. Ja nuo kalalautaset!



Aikoinaan isännillä on seinillä pyssyjä, joita käytettiin kun käytiin metsässä kaatamassa riistaa. 

Iso tila pitää sisällään sekä avokeittiön saarekkeineen että istuinnurkkauksen sekä perinteisen lautaskaapin. Tilasta tulee vähän mieleen entisaikojen taloissa ollut tupa, jossa oli nurkassa leivinuuni sekä seiniä kiertävät penkit. Tupa käsitti aikoinaan perinteisen maalaistalon yhden päädyn ja  Kerttulassakin tilasta ikkunoita avautui ainakin kahteen suuntaan ja lisäksi luonnonvalo tuli vielä viereisen huone - kamarin - ikkunoista.


Keittiön saareke jakoi tilan hauskasti kahteen osaan ja jätti keittiökaapit sekä kodinkoneet taakseen. Hauska idea ripustaa paistinpannut seinälle kuten ravintolan keittiöissä. Tässä taloudessa tehdään ihan varmasti hyvää ruokaa. Keittiön hyllyllä kuivatut sienet kertoivat myös siitä, että isäntäpariskunta on intohimoisia sienestäjiä. Melkein tunsin nenässäni ihanan sienimuhennoksen tuoksun. Omnomnom!

Tuvasta johti pieni ovi toilettiin, joka oli super naisellinen. Alakerrasta löytyi mielestäni myös erillinen kylpyhuonetila sieltä kuistin puolelta.

Voisikohan tätä pikkuhuonetta kutsua vanhan ajan termien mukaan kamariksi tai kammariksi kuten oma isoäitini tätä olisi kutsunut. Kamarit olivat vanhoissa taloissa erillisiä huoneita, jotka olivat arvokkaampia tiloja kuin tupa, pirtti tai keittiö. Tällaiset huoneet oli aikoinaan tarkoitettu makuuhuoneeksi tai vierashuoneiksi. Aikoinaan isäntäväki nukkui kamarissa ja piiat sekä rengit itse tuvassa. Kesäaikaa voitiin asua vähän väljemmin kun voitiin muuttaa nukkumaan aittoihin pihalle. 

Entisaikoina on tilaa kodeissa ollut paljon vähemmän eikä juurikaan yksityisyyttä. Tästä voit kurkistaa postaukseeni Helsingin Kirstinkadulla sijaitsevaan Työväenmuseoon, jossa esitellään yhdeksän hellahuonetta, joiden koko on ollut vain 18m2 tai 22m2 koko perheelle ja ehkä kortteereille eli sukulaisille tai tutuille, jota majoittuivat väliaikaisesti tuttujen nurkkiin tultuaan kaupunkiin töihin.  

Tästä kamarista löytyi paljon kauniita yksityiskohtia ja esineitä. Tuo vanha sifoni oli upea!

Olin sen verran kuumissani helteisenä päivänä etten enää kiivennyt katsomaan yläkerrassa olevaa makuuhuonetta vaan suuntasin sen sijaan tutkimaan vanhaa, punamultaista piharakennusta, jonka huoneisiin olin ihastunut jo 2019 Avoimet puutarhat -tapahtumassa. Kesäaikana myös isäntäpari muuttaa nukkumaan piharakennukseen.



Piharakennuksesta löytyy näiden todella kauniiden huonetilojen lisäksi myös ahkerasti käytössä oleva sauna sekä vierashuone. Pihalla oli myös saunojille palju. 

Isäntäväen kesäinen makuuhuone piharakennuksessa. Täällä nukkuu ihan varmasti hyvin ja näkee mukavia unia!

Kerttulassa vierailu oli elämys ja nähtävää oli todella paljon. Kiitos Luru ja Masa, että avasitte kotinne Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa. Ja upeaa, että pelastitte tämän talovanhuksen herättämällä sen taas henkiin ja uuteen loistoonsa ♥♥♥





tammikuuta 17, 2023

Kolme asiaa - blogihaaste

 

Aina silloin tällöin me bloggaajat saamme blogihaasteen, joka puhuttelee ja johon on kiva tarttua. Nämä blogihaasteet ovat toisten bloggaajien eli somettajien alulle panemia haasteita, joilla pyritään porautumaan bloggaajaan persoonana enemmän. Tyypillinen blogihaaste sisältää joukon kysymyksiä, joihin vastataan parhaalla mahdollisella tavalla. Joskus myös käy kuten minulle nyt eli bongaa hauskan blogihaasteen, johon päättää itse tarttua vaikka kukaan siihen ei varta vasten ole sinua haastanut mukaan. 

Löysin Kristiina K blogista "Kolme asiaa" - blogihaasteen, joka puhutteli minua. Muutama muukin blogikollega - mm. Outi's lifen Outi - on jo vastannut haasteeseen joten päätin minäkin sitten raottaa teille ajatuksia näin sateisen harmaana tammikuun päivänä. Alun perin tämä blogihaaste taitaa olla lähtöisen ruotsalaisesta blogista, josta Kristiina oli sen bongannut. 

Tässä on minun KOLME ASIAA -listaukseni.

KOLME ASIAA JOIDEN TEKEMISTÄ OLEN LYKÄNNYT

1. Kierrättää ylimääräiset tavarat pois verkkokellarista

Tämä kapean pitkän kellarin kuva muistuttaa paljon omaa komeroamme. Kuva Ramblingrenovetors

Verkkokellarini on taas parin vuoden jälkeen päässyt sellaiseen tilaan, että sen osalta on nyt ehdottomasti otettava ryhtiliike. Kellarikomeromme on kapea ja pitkä joten jos siellä on yhtään liikaa tavaraa on järjestystä vaikea hallita. Ja juuri nyt sinne on kertynyt aivan liikaa tavaraa. Ennen joulua kävin kotona perinteisen loppuvuoden kaappien siivousprojektin eli karsin aina vaatteita ja tavaroita lahjoitettavaksi. 

Kellarissa ja kotona on turha hillota asioita, joista voi olla apua ja hyötyä jollekin toiselle niitä tarvitsevalle. Olin marraskuussa todella tyytyväinen Fidan noutopalvelusta joten aion tässä kellariprojektissa hyödyntää myös heidän palveluaan tulla hakemaan tavarat suoraan kellarikomerostamme.  

2. Järjestää tärkeät paperit ja tuhota tarpeettomat 


Kuva Pexels

Toinen alkuvuoteeni aina kuuluva juttu on edelliseltä vuodelta kertyneiden papereiden käyminen läpi. Normaalisti olen tehnyt tämän heti uudenvuoden päivän jälkeen mutta nyt ollaan jo tammikuun puolivälissä enkä ole tarttunut vielä toimeen. Vuoden aikana tulee säästettyä paljon ihan turhaa laskukopiota, "lippuja ja lappuja" jne. jotka saavat sitten silputtuna lähteä edelleen kierrätykseen. Tämä "paperisavotta" on nopeasti yleensä tehty mutta nyt sitä on jostain syystä venytetty jo liikaa.  

3. Aktivoituminen koirakirppiksillä

Kun rakas Minnie siirtyi 2021 helmikuussa sateenkaarisillalle minulle jäi paljon hänen ulkovaatteita, jotka pitäisi laittaa myyntiin netin koirakirppiksille. Ensin elättelin toivetta, että seuraava russelini perisi nämä aivan ihanat asut mutta valitettavasti Mimmi on kooltaan niin paljon pienempi ettei näin tullut tapahtumaan. 

Osaa vaatteista Mimmi voi käyttää mutta lähes uusia talvipomppia on parikin kappaletta, joista joku vähän suurempi russeliriiviö saisi itselleen lämmikettä ylle. Olen tunnesyistä lykännyt tätä myyntiin laittamista mutta nyt on aika kypsä toteuttaa tämä projekti. Nyt pystyn tämän tekemään joten tuumasta toimeen!

KOLME ASIAA JOITA KAIPAAN

1. Aurinko ja lämpö

Olen syntynyt kesäkuun lopussa joten ikuisena kesälapsena minä kaipaan jo malttamattomana kevättä ja kesää. Meidän leveysasteilla on neljä vuodenaikaa enkä sitä halua millään muotoa muuttaa koska niin tulee ollakin. Silti sääolot ovat ensin valtavien lumimyräköiden jälkeen menneet nyt niin vetisiksi, että toivoisin jo muutosta. En muista milloin aurinko olisi pilkistänyt meille Espoossa. Ehkä pikaisesti reilu viikko sitten vai onko siitä jo kaksi. Olen seonnut laskuissani! Aurinko on aina lupaus myös tulevasta lämmöstä ja uuden kasvukauden alkamisesta. 

2. Uudet perunat

Minulla on vuosia ollut tapana laittaa pakastimeen ihan ensimmäisiä uuden sadon perunoita, jotta niiden upeasta makuelämyksestä saadaan nauttia myöhemminkin. Yritän valita mahdollisimman tasakokoisia varhaisperunoita - yleensä Annabelle lajiketta - tulevaa herkkuhetkeä varten. Puhdistan/pesen perunat ja esikiehautan niitä suolavedessä 3-5 minuuttia. 

Jäähtyneet perunat vain sitten pakastepussissa pakastimeen, josta ne voi sitten ottaa esille jouluaattona ja laittaa kiehuvaan veteen kypsymään vielä hetkeksi. Ihana kesän maku kielellä jouluaattonakin perunoiden kautta. Tänä vuonna unohdin pakastaa perunat joten tämän makuelämys jäi nyt kokematta. Jos et ole kokeillut koskaan niin suosittelen. 

3. Metsä- ja luontoretkiä Mimmin kanssa 

Porkkalanniemi toukokuussa 2020 ja upea merimaisema. 

Minulle liikkuminen luonnossa on todella tärkeä juttu koska se ravitsee sekä mieltä että kehoa. Luonnossa kävely tuulettaa ajatuksia ja virkistää antaen puhtia päivään. Oikukas talvisää toi ensin niin paljon lunta ettei metsiin oikein voinut lähteä tarpomaan umpihangessa ilman lumikenkiä pienen koiran kanssa. Seuraavaksi alkoivat vesisateet, jotka sulattivat kyllä lunta tehokkaasti mutta polut ne muuttivat niljakkaan jäisiksi. 

Haluaisin kävelylle vaikka Porkkalanniemeen meren äärelle mutta sääjumalat eivät ole olleet oikein suosiollisia tänä talvena meille. Odottelen malttamattomana tulevia metsälenkkejä! 

KOLME ASIAA JOTKA OLEN PANNUT MERKILLE

1. Ihmisten välinpitämättömyys on lisääntynyt

Kuva Pexels

Kauppakeskuksen ovella itkee pieni poika, joka on hukannut äitinsä tai toisinpäin mutta kukaan ei mene auttamaan poikaa. Dementoitunut vanhus poukkoilee välillä kevyen liikenteen väylällä välillä ajotiellä mutta autot vain väistelevät häntä pysähtymättä. Koira tärisee todella viluissaan kaupan ulkopuolella lumisateessa mutta omistajaa ei näy eikä kuulu. 

Kaikki em. ovat olleet tapauksia, joita olen ollut itse todistamassa tässä viimeisten vuosien aikana. Minä puutun aina jos näen, että joku tarvitsee apua koska en voi koskaan tietää koska olen itse se avuntarvitsija. Aina voi lohduttaa toista ja hälyttää apua paikalle mutta minusta pitää reagoida eikä vain kyynisesti kävellä ohi.

2. Sesonkituotteet ovat kaupassa aina vain aikaisemmin esillä

1.joulukuuta lähikaupassamme oli jo Runerbergin torttuja. 

Tästä aiheesta olen kirjoittanut kokonaisen blogipostauksen 2018 otsikolla "Miksi elämme koko ajan 'edellä aikaamme'" -postauksen. Kun koululaisten syyslomat on pidetty kaupassa on joulusuklaat joulumusiikin pauhatessa. Joulukuun alussa lähimarket tarjoilee jo Runebergin torttuja ja pahoittelee asiakkaalle ettei laskiaispullia ole vielä saatu. 

Hyvissä ajoin tammi-helmikuun vaihteessa on kaupoissa jo pääsiäinen, joka menee kivasti päällekkäin vapun kanssa. Minusta tuntuu, että kaupan sesongit ovat vain kiihdyttäneet tahtiaan eli kronologisuus tai itse juhlat ovat ihan sivuseikka kun kauppa puskee tavaraa suloisen sekaisesti kuluttajalle. 

3. SS2023 muodissa jatkaa edelleen vihreä väri

Kevään/kesän 2023 muodissa on todella paljon erilaisia materiaaleja, värejä ja kuoseja. Vähän sellainen "jokaiselle jotain" mallisto tullaan näkemään. Minua ilahduttaa se, että vihreä säilyy edelleen muodissa vaikka Pantonen Magenta onkin vuoden väri. Viime kesänä hankkimani vihreät mekot sekä myös kengät ovat siis ihan muodissa tulevanakin kesänä. Jossain vaiheessa voisinkin tehdä tänne blogiin katsauksen ensi kesän mielenkiintoisesta kenkämuodista. 

KOLME ASIAA JOTKA TEKEVÄT MINUT ILOISEKSI

1. Mimmin iloinen tervehdys kun tulet kotiin 

Kotiin on aina mukava palata kun on koiranomistaja. Ei sillä ole merkitystä oletko ollut viemässä vain muutaman minuutin roskia vai viettänyt pari tuntia asioilla kun tulet kotiin koska vastaanotto on aina yhtä iloinen. Mimmi heiluttaa häntäänsä ihan vimmatusti vai pitäisikö sanoa, että koko koira heiluu hännän mukana tahdissa. Hän haluaa antaa paljon pusuja myös omistajalle eli sellaisia koko kasvojen "märkiä kielareita". Usein Mimmi haluaa tämän jälkeen vielä hetkeksi syliin istumaan. Todella lämmin vastaanotto, 

2. Tulppaani sesongin alkaminen

Uuden vuoden jälkeen voi aina alkaa odottamaan sitä koska saa ostaa kotiin ensimmäiset uuden sadon tulppaanit. Itse asiassa minä otin tässä jo vähän varaslähdön ja otin jo lähimarketista joulukuun alussa kimpun valkoisia tulppaaneita. Joulukiireissä en varmaan ehtinyt laittaa niistä edes Instaa. Varsinainen tulppaani sesonki on nyt käynnistynyt ja olen ostanut ensimmäiset vuoden 2023 pari päivää sitten. 

Rakastan tulppaaneita ja tulen ihan varmasti ostamaan niitä tästä eteenpäin vähintään yhden kimpun per viikko. Tulppaaneista tulee mieleen lukuiset työmatkat Amsterdamiin ja upea vierailuni keväällä 2016 Keukenhofin tulppaanipuistossa Lissessä

3. Ateneum avautuu taas remontin jälkeen huhtikuussa

Ateneumin taidemuseo avautuu nyt 14.huhtikuussa 2023 vuoden tauon jälkeen. Ateneum on ehdottomasti yksi suosikki museoni Helsingissä ja olen kaivannut sinne pääsyä. Museo suljettiin maaliskuussa 2022 ison ilmanvaihtoremontin takia. Museoon on toki voinut tehdä virtuaalivierailuita mutta niistä puuttuu aina se olennainen eli tilan upea arkkitehtuuri ja henki. 



Albert Edenfelt, Pariisin Luxembourgin puistossa 1887, Suomen Kansallisgalleria/kuva Hannu Pakarinen

Ensimmäinen kokoelmanäyttely on nimeltään "Ajan kysymys". Seuraavaksi avautuu toukokuussa kattava Albert Edenfelt näyttely, joka esittelee Suomen tunnetuimpiin ja rakastetuimpiin kuuluvan taiteilijan kansainvälisestä näkökulmasta. Lokakuussa on luvassa Väriä & valoa - impressionismi Suomessa ja maailmalla -näyttely, joka esittelee impressionistista ja uusimpressionistista taidetta ajanjaksolta 1860-1916. 

KOLME ASIAA JOITA SUOSITTELEN

1. Ota aikaa itsellesi ilman somea 

Kuva Pixabay

Olen viime aikoina pannut merkille miten paljon älyluuri kahlitseekaan meitä ihmisiä. Jos seistään kaupan kassajonossa useimmat meistä kaivavat kännykät esillä siinä jonottaessaan. "Jos ihan vain ajankuluksi vähän surffaan Facessa ja Instassa" mietitään. Sitten uppoudutaankin netin syövereihin eikä huomata, että jono alkaakin liikkumaan ja pitäisi jo nostella tavaroita hihnalle kiireen vilkkaan. 

Olen itse nyt alkaneen 2023 vuoden kunniaksi päättänyt, että puhelinta ei tulla ihan koko ajan näkemään hyppysissäni. Suosittelen samaa kokeilua muillekin. Vaikka voin koiralenkeillä ottaakin valokuvia minun ei tarvitse niitä välttämättä heti lisätä someen. 

2. Tartu hetkiin - Carpe diem!

Nykyisessä hektisessä elämänmenossa moni tuntuu vain paahtavan eteenpäin päivittäin tiukkojen aikataulujen mukaan. Aina ei tarvitse suorittaa vaan on äärimmäisen tärkeää myös pysähtyä välillä ja ennen kaikkea tarttua pieniin tärkeisiin hetkiin ihan päivittäin. Ohessa oleva kuva on 1.koronakeväältä kun minun oli ihan pakko tarttua hetkeen carpe diem -asenteella ja "poimia päivän" auringonlasku! 

Jokainen hieno auringonlasku on tallentamisen arvoinen kokemus. Johan aikoinaan roomalainen viisas runoilija Horatius kehotti Leuconoe -nimistä naista käyttämään jokaisen käsillä olevan hetken varoittaen naista samalla luottamasta liiaksi tulevaisuuteen. Koskaanhan ei tiedä mikä hetki tai mikä auringonlasku on ehkä se viimeinen.

3. Tee asioita, jotka tekevät sinut iloiseksi ja muista unelmoida

Viime vuosiin on mahtunut paljon ikäviä maailmanlaajuisia kriisejä kuten pandemia ja Ukrainan sota, jotka ovat tuoneet meidän jokaisen elämäämme harmaita ellei peräti mustia pilviä. Meillä jokaisella on erilainen resilienssi selvitä vaikeiden ja ikävien asioiden käsittelystä. Arjen haasteissa, stressissä ja lukuisissa muutoksissa tarpominen on kuluttavaa. 

Tee vastapainoksi kaikelle ikävälle juuri sellaisia asioita, jotka tekevät sinut iloiseksi ja energisoivat. Joku menee crossfitiin, toinen taidenäyttelyyn, kolmas teatteriin ja neljäs ilmajoogaan koska nuo asiat tuottavat hyvää oloa ja lisäävät endorfiinia. Älä unohda unelmoida!

KOLME ASIAA JOTKA HALUAN TEHDÄ PIAN

1. Pientä pintaremonttia

Minulla on vireillä suunnitelmia keittiöni kaappien ovien suhteen eli niiden väri tulisi vaihtumaan jossain vaiheessa tässä keväällä. Olen kypsytellyt tätä väriasiaan jo jonkin aikaan mutta vieläkään se ei ole ihan täsmällisesti jäsentynyt mielessäni. Minulla on todella suuri hinku ja palo uudistaa ilmettä mutta pari pikku asiaa pitää vielä tarkistaa ennen kuin ryhtyy tuumasta toimeen. 

Tulee mieleen viisaan isoäitini neuvot "Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty." eli tässä asiassa vaikka haluaisin sen toteutuvan "pian" kaiken on oltava valmiiksi mietittyä kun toteutus alkaa. 

2. Haluan nähdä ja kokea pari "must to see" -taidenäyttelyä 

Collection,Kakkonen/ EMMA - Espoon modernin taiteen museo, kuva Ari Karttunen / EMMA

Minulla on poltellut jo pitkään muutama todella mielenkiintoinen taidenäyttely, joihin olen ajatellut suunnata heti kun on vain aikaa. Amos Rexin Hans Op de Beeckin Hiljainen paratiisi on ehdottomasti nähdä ja joka kerta kun ajan Lasipalatsin ohi mietin, että "ensi viikonloppuna". Didrichsenin taidemuseon Materian runous - Eila Hiltunen 100 vuotta on 29.tammikuutta asti joten sinnekin pitää ehdottomasti ehtiä. Kolmas näyttely löytyy Espoon modernin taiteen museo EMMAsta eli Kakkonen Collection. 

3. Hankkia kotiin hienohelman - siis uuden viherkasvin

Kuva Keskipohjanmaalainen / Outi Yli-Arvo

Olen monta vuotta haaveillut vanhan ajan viherkasveista ja nimenomaan kasvista nimeltään hienohelma eli Asparagus densiflorus 'Sprengeri'. Tämä vihreä "parsakasvi" on todella perinteinen huonekasvi, joka on jo 1890-luvulla löytyi salin nurkasta tuomassa vihreyttä tilaan. Ruukkuparsojen kasvattaminen on siis todella säilyttänyt suosionsa yli sata vuotta ja nyt minä haluan on hienohelman. 

En haasta ketään mukaan tähän "Kolme asiaa -blogihaasteeseen" mutta kiva olisi lukea mitä vaikka Kepposet -blogin Rva Kepponen vastasi näihin samoihin kohtiin.











tammikuuta 13, 2023

Nuutinpäivä 13.tammikuuta päättää meidän joulun

 

Tänään 13.tammikuuta vietetään Nuutinpäivää, joka perinteisesti aina on päättänyt jouluajan minun lapsuudenkodissani. Meillähän "hyvä Tuomas joulun tuopi ja paha Nuutti pois sen viepi" eli vasta jouluviikolla kotiimme alkaa ilmestyä joulukoristeita pikku hiljaa. Tämä on perinne, jonka olen oppinut jo isoäidiltäni joten haluan kunnioittaa sitä omassa elämässäni yhtenä edellisiltä sukupolvilta opittuna traditiona. Tänään Nuutinpäivänä on kulunut tasan 20 päivää perinteisen joulurauhan julistuksen Brinkkalan talon parvekkeelta jouluaattona kello 12 eli vanhan pohjoismaisen lainsäädännön mukainen ajanjaksoa umpeutuu. 

Joulurauhan julistus 2014, kuva Kari Vainio / Turun kaupunki

Nyt joku miettii, että miksi ihmeessä tuollainen joulurauha on aikoinaan edes pitänyt julistaa? Syyt ovat olleet hyvinkin yksinkertaiset eli järjestyksen säilyminen ja turvallisuus. Juhlapyhät toivat entisajan ihmisille ylimääräistä vapaa-aikaa jolloin myös syntyi levottomuuksia ja samalla oli suuri vaara tulipalojen syttymiselle myös. Asuttiin ahtaasti puisissa rakennuksissa ja lämmittäminen sekä valaistus hoidettiin avotulen avulla. Jos rikkoi joulurauhaa siitä seurasi rangaistus. Joulurauhan julistus on Pohjoismaista ainoana säilynyt elävänä meillä Suomessa. Lähetystä seurasi teeveen välityksellä jouluaattona yli miljoona kansalaista. Itse Turkuun oli tänä jouluna kerääntynyt 10000-15000 ihmistä katsomaan jo yli 700 vuotta vanha joulurauhan julistusperinnettä. 

Elsa Beskov, Petterin ja Lotan joulu - Nuuttipukki tulee 

Minulle Nuutinpäivä lopettaa joulunajan mutta päivään on aikoinaan kuulunut myös muita traditioita. Isoäitini kertoi, että hänen lapsuudessaan Nuutinpäivänä oli liikkeellä villejä Nuuttipukkeja, jotka olivat pukeutuneet väärinpäin käännettyihin turkkeihin tai lampaantaljoihin. Kasvoillaan Nuuttipukeilla oli tuohinaamarit ja päätä koristivat sarvet. Nuuttipukkeina liikkuvat olivat nuoria mieshenkilöitä, jotka kiertelivät talosta toiseen kovasti metelöiden ja vaatien olutta itselleen. Joulurauha kun ei enää ollut voimassa niin ehkä tämän uhmakkuuden takana vähän sellainen "keväällä irti päässeet vasikat laitumelle" -meininki. 

Kuva Lux Fennica

Alun perin Nuutinpäivän nuuttipukkiperine on rantautunut meille Suomeen Ruotsista. Nuutinpäivä on ollut kalenterissa nykyisellä paikallaan jo vuodesta 1708 lähtien. Nuutinpäivänä on alun alkaen muisteltu kahta tanskalaista pyhimystä, jotka ovat olleet Tanskan suojeluspyhimys Pyhä Knut ja herttua Knut Lavard. Molemmat Knutit kokivat jo varhaisella keskiajalla marttyyrikuoleman. 

Knuuttipukki perinne alkoi muuttua myöhemmin lasten perinteeksi ja sen on säilynyt nimenomaan Lounais-Suomessa. Kirjoitin viime vuonna kattavasti Nuutinpäivän postaukseen Nuuttipukeista ja Nuuttiperinteestä eli tästä pääset vielä tarkemmin kurkistamaan mitä kaikkea Nuuttipäivän viettoon liittyy.  


Joulusta luopuminen on aina vähän haikeaa mutta samalla kun amaryllikset ovat jo vetämässä viimeisiään voi miettiä tulppaanien hankkimista niiden tilalle. Amarylliksen kukat eivät ole ihan tässä loistossa mitä näissä viikon takaisissa kuvissa mutta edelleen tuo valkoinen amaryllis, josta on leikattu jo yksi kukkavana maljakkoon kukkii todella upeasti. Ensimmäiset valkoiset tulppaanit hankin jo ennen joulua mutta marketeissa on ämpärikaupalla erivärisiä tulppaaneita, joita sitten tulevina viikkoina tulee taas kauppareissuilta napattua mukaan. 

Kollaasi Puutarhurin Majan alenurkan muutamasta tuotteesta. 

Todellinen joulufani ja "penninvenyttäjä" on tarkkana nyt menneen sesongin joulutuotteiden kanssa ja tekee tarvittavia hankintoja jo ensi joulua silmällä pitäen. Minä kotiutin viime tammikuun alussa joulukoristeita/somisteita nettikaupoista ja niin olen tehnyt myös tänä vuonna. Löysin Puutarhurin Maja nimisestä Tampereella sijaitsevasta nettiliikkeestä ensi vuoden joulukalenteriin jo rekvisiittaa. Mitä ostin jää salaisuudeksi ensi joulua ajatellen mutta tuolla heidän löytönurkassaan on kaikkea kivaa edullisesti. 

Kollaasi Emma's & Mama's alenurkan muutamasta tuotteesta.

Viime vuonna löysi puolestani Emma's & Mama's verkkokaupan, josta tilailin tuotteita myös joulualesta edulliseen hintaan joulun jälkeen. Nuo led-valoilla varustetut taulut ovat hauskoja ja viime vuonna tilasinkin heiltä Wolkswagen -joulukalenterin led-valoilla. Toki olen katsonut myös mitä muut sisustusverkkokaupat tarjoavassa alessa. Joulujuttuja ja todella hyviä löytöjä voi tehdä seuraavissa verkkokaupoissa: Newport, Jotex ja Ellos. Jos Pähkinänsärkijöitä vielä haluaisi niin Newportlla niitä olisi alennuksessa. Useampaa hahmoja eri väreissä löytyy ja erittäin sopuisaan hintaan. 

Nyt toivotan kaikille oikein hyvää perjantai iltaa ja alkavaa viikonloppua!









tammikuuta 07, 2023

Lux Helsinki 2023 on nähtävillä vielä tänään 8.tammikuuta


LUX Helsinki valotapahtuma käynnistyi keskiviikkona 4.tammikuuta valaisemaan taas jälleen kerran uuden vuoden alkamista. Tammikuun alussa loppiaisen molemmin puolin järjestettävä valotaidetapahtuma on jo vuosia kuulunut minun suosikkitapahtumiin. Ensimmäinen LUX Helsinki järjestettiin 2009 Helsingin kaupungin ja Helsingin Energian toimesta. En muista olenko siinä ollut jo mukana mutta blogissa LUXista on kirjoitettu ensimmäisen kerran 2014. Sen jälkeen olenkin aika ahkerasti valokuvannut ja kirjoittanut valotaiteesta pääkaupungissamme koska LUX Helsinki on ehdottomasti minun suosikkitapahtumani startata uusi vuosi. Pandemian takia pari vuotta jäi välistä kun tapahtumaan ei edes järjestetty mutta viime vuonna olin taas innolla mukana kuten myös eilen. 

Olin Riiassa 2000-luvun alkupuolella törmännyt vähän samanlaiseen valotapahtumaan. Olimme työmatkalla marraskuun loppupuolella kaupungissa ja iloksemme sateisen harmaata säätä piristi kummasti valoteokset kaupungissa. Muistelen, että ihan hotellimme lähellä sijaitseva Latvian kansallisoopperan uusklassinen talo kylpi iltaisin valoissa kuten myös monet muut vanhat rakennukset sekä Väinäjoen ympäristö. Täytyy yrittää kaivella joskus vanhoja valokuvia läpi jos löytäisi jotain kuvia tapahtumasta. 

Vuosien varrella LUX Helsinki on muuttanut muotoaan ja levittäytynyt myös laajemmin kaupunkiin. Muistan elävästi ajan kun lähes kaikki valoteokset oli keskitetty Töölönlahden ympäristöön ja Hesperianpuistoon. Hakasalmen huvila, Finlandiatalo, Kansallismuseo ja Töölönlahden puisto olivat täynnä upeita lyhtyjä. joita on käytetty useana vuonna tapahtumassa. Myös Senaatintorin ympäristö  sekä Kaisaniemenpuisto ovat olleet valoteosten täyttämiä. Muutamia vuosia sitten tapahtuma laajeni Hakaniemeen ja nyt viime vuosina myös ydinkeskustan ulkopuolelle. Viime vuonna kävin itse mm. Kannelmäessä katsomassa teoksia.  

Eilen sää on sen verran vilpoinen, että Mimmiä ei otettu autosta mukaan tapahtumaan ollenkaan. Pakkasta oli lähes kymmenen astetta ja puuskainen tuuli vielä lisäsi sen purevuutta. Vaikka olin pukeutunut todella lämpimästi niin sormet ja posket tuntuivat vähän palelevan talvi-illassa. Tarkoitus oli kiertää paljon pidempi reitti mitä loppupeleissä ehdittiin. Jos aika sallii niin tänään ehkä piipahdetaan vielä parissa kohteessa. Tässä meidän eilisen kierroksen satoa, joka on siis vielä tänään sunnuntainta 8.tammikuuta nähtävissä kohteissa klo 17-22 välisenä aikana. 

Collectif Coin (FRA) - Abstract / Kansalaistori 



Keskustakirjasto Oodin edestä löytyy ranskalaisen Maxime Houotin teos, jonka on toteuttanut Collective Coin-yritys. "Liike, ääni ja valo kietoutuvat yhteen Abstarct -teoksessa. Teos esittää toistuvan 20 minuun kestävän loopin, jonka inspiraationa on suhteellisuusteoria. Teos esittää ajan kiihtyvänä pystysuuntaisena liikkeenä. Lopulta aika jäätyy yleisön seuratessa."

Maxim Velcovsky (CZE) The Physical Possibility of Death in the Mind of Some Living / Musiikkitalon edusta



Musiikkitalon edestä löytyy pysäyttävä ja puhutteleva tsekkiläisen Maxim Velcovskyn installaatio, joka koostuu Ukrainan sodan aikana palaneista autoista. Viime helmikuun 24.päivänä alkanut kauhistuttava sota siitä lähtien ollut läsnä meidän jokaisen arjessa tiedotusvälineiden kautta 24/7. Installaatiossa esillä olevat autot on tuotu Ukrainasta sodan runtelemilta alueilta ja ne kertovat oman tarinansa ukrainalaisista, jotka ovat autonsa lisäksi menettäneet myös koko omaisuutensa ja läheisensä. Koskettava teos! Netistä löytyy neljän auton omistajan tarinat, jotka taustoittavat tätä työtä ja antavat sodalle kasvot ihmisten kautta. 

Autojen ympärillä parveili ainakin eilen ihan valtavasti väkeä joten ne näkee ehkä paremmin jos nousee katsomaan niitä ylhäältä käsin eli portailta, jotka johtavat Musiikkitaloon. 

Pitaya (FRA) - Whale Ghost / Töölönlahden puisto




Töölönlahden puistosta remontissa olevan Finlandia-talon takaa löytyy Pitayan yli 18 metriä pitkä kineettinen valoveistos. Teoksesta tulee mieleen ihan Luonnontieteellisen museon tai Eläinmuseon -kuten minä sitä olen lapsesta saakka kutsunut - valtavan suurten merinisäkkäiden luurangot. Valopisteet liikkuvat ilmassa ja muodostavat vähitellen tämän valtavan suuren meriolennon silhuetin. "Installaatio kutsuu katsojan pohtimaan ihmiskunnan vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen ja lajikatoon." Tämän teoksen "Whale Ghost" on olla lajinsa viimeisen yksilön haamu. Teos oli tuulisen sään takia vähän hankalasti kuvattava eilen eikä tuon Finlandia-talon saneeraustyömaa luonut sille kovin kaunista tausta. Vaikuttava työ ja sai ajattelemaan!

Kun Finlandia-talo on nyt saneerauksessa ja huputettuna niin perusparannuksen ajan on käytössä Pikku-Finlandia tapahtumakeskus. Puurakenteinen paviljonki oli niin kauniisti valaistu - vaikka se ei itse LUX kohde ollutkaan - että minun piti napata siitä pari valokuvaa. Hyvin kutsuvan näköinen paikka kokouksiin, juhliin tai tapahtumiin. Nuo puunrungot toivat rakennukseen myös hauskan yksityiskohdan. Iso plussa rakennukselle siitä, että sen katolla on aurinkopaneelit ja entiset, vanhat Aalto-kalusteet on kunnostettu tilaan!







Tarkoitus oli siirtyä vielä Hesperianpuiston kautta Olympiastadionille mutta päätimme suunnata Suvilahteen ja jättää ehkä sunnuntaille nuo kohteet. Tuuli ja pakkanen veivät meistä voiton ja teki mieli päästä lämpimään autoon. 

Romain Tardy (FRA) - The Great Indecision Council / Suvilahti 


Suvilahden alue on niin valtavasti muuttunut viime vuosina ja eilen oikein hätkähdin miten korkeita Kalasataman tornitalot oikein ovat! Koko näkymä Suvilahden alueella olin kovin erilainen kuin kesällä 2018 kun olin siellä Flow-festivaaleilla edellisen kerran. Vaikka olen ajanut Sörnäisten Rantatietä alueen ohi sen erilaisuus paljastui vasta eilen. Toki kävimme siellä viime vuoden LUX Helsinki -tapahtumassa mutta jotenkin silloin en hahmottanut sitä kuten eilen. Sain ihan uuden perspektiivin alueeseen.

Ranskalaisen Romain Tardyn ympyränmuotoinen The Great Indecicion Council -installaatiossa oli jännä! "Tardy esittelee kuvajaiset yhteiskunnastamme kääntämällä reaaliajassa Googlessa ja Google Newsissa yleisimmin käytetyt hakutermit visuaalisiksi ja äänisignaaleiksi." Signaalit muodostivat pulssin tuohon ympyrään. 

Anna Burvenich (BEL) - K/NO/W/MATTER/WHAT/EVER/WH/Y/THING / Suvilahti









Belgialaisen Anna Burvenichin teos tutkii muutoksen mahdollisuutta ja tarvetta asettua valtavirran ajattelumalleja vastaan. Teos on hyvin yksinkertainen eli kahden vastakkaisista suunnista tulevan liikkuvan lauseen projektio, johon kuului myös ääntä. Lauseet kuullaan eri kielillä, eri suunnista ja erilaisilla nopeuksilla. Vaikka tämän kuunteli kuinka monta kertaa tahansa ja oli juuri saamassa kiinni sanomasta se hävisi. Mystisen koukuttava!

Kotryna Calkaité (LTU) - Quietly Speaking Colors / Suvilahti 


Liettulaisen Kotrynä Calkaitén teos oli omistettu "rakkaudella isäni muistoille". Meidän muistomme sisältävät yleensä hajuja, tunteita, sanoja, paikkoja ja muotoja. Tässä teoksessa muistoilla on värit. Installaatio on taiteilijan isän muistomaalaus, joka sisältää kokemuksia, oivalluksia, opittuja asioita, rauhallisuutta ja ilon hetkiä. Ehkä koko LUX Helsinki -tapahtuman koskettavin teos. "Se on polku olemusten olemukseen, sisäiseen lapseen, aivan ensimmäiseen suhteeseen - side luojiimme."

Massimo Uberti (ITA) - Domus Aurea / Suvilahti, Kattilahalli 

Suvilahden Kattilahallin sisätiloista löytyy myös muutamia teoksia ja sinne oli inhimillistä vielä jonottaa koska se kesti eilen vain muutamia minuutteja. Kaasukelloon oli monien satojen metrien pituinen jono joten Juha Ruohikosken Swan Song jäin näkemättä. Ehkä olisi kannattanut aloittaa kiertäminen näin jälkiviisaana eilen Suvilahdesta. 

Massimo Duertin Domus Aurea eli Kultainen talo oli vaikuttava mutta koska ihmisiä oli niin paljon ihan parasta valokuvaa siitä oli vaikea ottaa. Teos oli ihan uusi eli se oli ensimmäistä kertaa esillä nyt LUX Helsinki -tapahtumassa. Domus Aurealla taiteilija tarkoittaa hehkuvaa tilaa, joka hän on muotoillut itsensä, mielensä ja elämänsä kodiksi. Kattilahalliin mennään pääovesta sisälle ja poistumaan sivuovesta eli järjestelyt oli hoidettu ensiluokkaisesti. 

Tae Gon Kim (KOR) - The Dresses / Suvilahti, Kattilahalli











Tan Gon Kim on eteläkorealainen taiteilija, piirtäjä ja suunnittelija, joka asuu Strasbourgissa, Ranskassa. Kimin tekemät mekot olivat satumaisen kauniita ja ne vaihtoivat väriä tilassa. "Kun rakastamme jotakuta syvästi, haluamme olla hän, sulautua." Tae Gon Kimin mekot on suunniteltu siten, että niihin mahtuu enemmän kuin yksi ihminen, enemmän kuin yksi elämä. Tätä teosta olisin voinut tuijotella kauemminkin mutta ihmisiä oli sen verran paljon, että päätin siirtyä eteenpäin. 

Tällainen LUX Helsinki 2023 tällä kertaa. Jää nähtäväksi menemmekö vielä tänään kurkkimaan lisää teoksia, joita löytyy keskustan ja Suvilahden lisäksi myös Ruoholahdesta, Korkeasaaresta sekä aluetaloista eli  Malmitalosta, Vuotalosta, Kulttuurikeskus Stoasta ja Kanneltalosta. Kävin itse viime vuonna LUX Korkeasaaressa ja se oli kyllä myös virkistävä kokemus. 

Mukavaa sunnuntaita kaikille!