Näytetään tekstit, joissa on tunniste herkut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste herkut. Näytä kaikki tekstit

heinäkuuta 19, 2026

Kesäiset luonnonvoimat yllättivät kesälomalla - aurinkoa ja ukkosmyrskyä

 


Suomalaisten kesään ja ennen kaikkea kesälomaan latautuu aina valtavasti odotuksia! Kun ruoho alkaa keväällä vihertää, linnut palaavat etelästä ja ensimmäinen perhonen havaitaan luonnossa meidät valtaa ihana kesähuuma ja siihen liittyvä tulevan kesäloman odotus. Me fiksut aikuiset olemme "kuin vasikat laitumella" odottaen pitkän ja pimeän talven jälkeen hetkellistä taukoa oravanpyörässä juoksemiseen sekä ansaittua lomaa työstä ja aamuherätyksistä. Työpaikalla kaikki eivät voi kuitenkaan pitää lomaa samaan aikaan joten kompromisseja pitää usein tehdä. Olen itse monena vuonna jakanut kesälomani kahteen eri osaan juuri helpottamaan sitä etteivät kaikki olisi kesälaitumilla samaan aikaan.

Viime viikkoina on koettu sekä paahtavan helteisiä kesäpäiviä että öitä ja valtavia ukkosia sateineen 🌞⚡️ 💦🔥Suurin ongelma kesälomissa ja niiden pitämisessä on juuri se tosiseikka, että säähän emme voi vaikuttaa. Meteorologien ennustuksia moni seuraa päivittäin ennen lomansa alkamista mutta kannattaa aina muistaa, että Ilmatieteen laitos pystyy ennustamaan noin viikon jakson "hyvällä todennäköisyydellä" mutta sitä pidemmälle menevät ennustukset ovat aina kohtalaisia tai heikkoja.


Kuva kesältä 2021 kun olin pikku Mimmin kanssa tutustumassa Jokioisten Elonkierto - maaseutu- ja kotieläinpuistoon.

Kesäloma stressiä voi myös aiheuttaa sekä ehtiikö tehdä riittävästi suunniteltuja asioita lomansa aikana. Muistan lukeneeni Työterveyslaitoksen tutkimuksen muutamia vuosia sitten ja siinä kiteytettiin hyvin ongelman ydin. "Sitä voi haluta olla kesälomalla joka paikassa ja joka tapahtumassa eli ahnehtii kaikkea kivaa tekemistä, jolloin ei ehdi levätä ja rentoutua lainkaan." Liian tiukat aikataulut voivat tehdä lomasta kuormittavan ja silloin koko loman idea ei toteudu alkuperäisessä tarkoituksessa.

Tässä Työterveyslaitoksen vinkit hyvään lomailuun.

1. Pohdi lomasi jaksotusta

2. Hidasta tahtia loman lähestyessä

3. Pohjusta lomalta paluuta

4. Suunnittele ja fiilistele lomaa etukäteen

5. Anna lomarauha itsellesi ja työkavereillesi

6. Hanki uusia kokemuksia

7. Taltuta lomastressi

8. Laskeudu pehmeästi takaisin töihin

9. Tarkastele hyvinvointiasi uusin silmin

10. Nauti kesästä myös loman jälkeen.

Ja muista, että säähän et voi itse vaikuttaa kuten minäkin taas opin viime sunnuntaina.😉

ELÄINSUOJELUKESKUS TUULISPÄÄ, SOMERO



Viime sunnuntaina 12.heinäkuuta starttasimme Mimmin kanssa kohden Someroa ja Eläinsuojelukeskus Tuulispäätä. Olen jo useana vuonna miettinyt retkeä sinne ja nyt onnistuin pääsemään mukaan vierailuryhmään serkkuni ja tätini kanssa. Olen seurannut Tuulispään Instagram ja Facebook sivuja jo useita vuosia joten upeaa, että vihdoin pääsisin sinne myös vierailulle. Meiltä Espoosta kohteeseen Somerolla oli navigaattorin mukaan matkaa noin 92 km ja ajoaika tunti plus vartti koska siltatyömaan takia reitti oli vähän pidempi. Matkalla pariin otteeseen satoi pieniä ukkoskuuroja ja kun saavuttiin Tuulispäähän näytti vielä ihan hyvältä ilman suhteen. 🦊🐑🐖🐎🐇

Ryhmämme ehti kuitenkin vain katsastaa ketut ennen siirtymistä possujen luokse kun valtava ukkossade, tuuli ja salamointi alkoi. Juoksimme possulaan suojaan ja sieltä myös hävisivät sähköt. Olin jättänyt Mimmin autoon ja osan autonikkunoista auki joten jouduin säntäämään siinä kaatosateisessa myrskyssä takaisin autolle. Olin kuin uitettu koira joten jäin pitämään sadetta autoon.

Tekstailimme serkkuni kanssa ja ohje oli ettei kierrokselle voi lähteä ennen kuin ukkosmyrsky on mennyt ohi. Huomasin, että Tuulispään parkkipaikan läheisyydessä oli kaatunut yksi puu mutta onneksi alle ei ollut jäänyt yhtään autoa. Siinä parkkipaikalla istuessani huomasin, että tätini tuli myös omaan autoonsa sadetta pitämään koska ukkonen ja sade vain jatkuivat. 

Kun myrsky ei ottanut loppuakseen päätin lähteä kotiin mutta se ei ollutkaan ihan helppo juttu. Ajaessani eteenpäin Tuulispään pikkutietä ohitin monia isoja puusta pudonneita oksia mutta sitten matka tyssäsi tien yli kaatuneeseen puuhun. Jo tätä ennen olin nähnyt monia kaatuneita puita tien molemmin puolin. Takaisin parkkipaikalle odottamaan, että palokunta tulisi avaamaan tien. 

Tie saatiin lopulta palomiesten avulla avattua ja isoja kuusia oli kaatunut tielle peräkkäin peräti kaksi. Luonnonvoimille ei voi mitään joten tehdään uusintavierailu ensi kesänä Tuulispäähän. Matkalla pikkutiet tulvivat ja sai ajaa todella aika kieli keskellä suuta. Somerolla sortui myrskyn seurauksena myös sunnuntaina autotie. "Asfaltti taipui armottomille luonnonvoimille Turuntie 256:n kohdalla." Onneksi ei oltu tuolla tiellä. Juttu löytyy mm. molemmista iltapäivälehdistä ja YLEn uutisista. 

GLIMS TALOMUSEO, ESPOO








Seuraava kesäretki tehtiin Talomuseo Glimsiin meidän omassa kotikaupungissa Espoossa. Tämä museo on minulle tuttu jo lapsuudesta eli kävin siellä ensimmäisiä kertoja koulun kanssa. Netissä paikkaa kuvataan seuraavasti "Palanen maaseudun rauhaa ihan keskellä Espoota. Talomuseo Glims johdattaa sinut kiehtovalle aikamatkalle entisajan maalaiselämään. Glims on vanha maatila, joka on toiminut noin 500-vuotisen historiansa aikana myös kestikievarina Karvasmäen kylässä." 

Täällä olemme käyneet Mimmin kanssa kävelemässä myös syyskuussa 2021 kun hän oli vielä pieni pentu eli vain 5 kuukauden ikäinen. Muistan vieläkin elävästi, että lähes kaikki piti maistaa mitä maasta löytyi koska pikku russeliriiviötä kiinnosti kaikki pentuna. 










Bembölessä sijaitseva Glims on toiminut maatilana ainakin 1500-luvulta 1900-luvun alkuun saakka. Museoalueen muodostavat 11 alkuperäistä paikoillaan olevaan rakennusta, joista vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta. Alue muutettiin museoksi vuonna 1958. Talomuseo Glims on osa KAMUa eli Espoon kaupunginmuseota. 






Kuva Postbacken / Postimäki 

Glims sijaisee keskellä Espoota niin sanotun Kuninkaantien lähellä. Suomessa tien osuutta Turusta Viipuriin on vanhastaan nimitetty Suureksi Rantatieksi tai Aliseksi Viipurintieksi. Kruunun perustuma hollikyyditysjärjestelmä 1734 yhdisti valtakunnan Kuninkaantiellä. Majatalojen ja kestikievareiden tehtäväksi oli määrätty majoituksen ja ylläpidon lisäksi postin ja asiakkaiden kyydittäminen seuraavaan majataloon. Kun hevoset eivät riittäneet, maatilat velvoitettiin toimittamaan miehiä ja hevosia kievareihin. Sen ajan lain mukaan kaikki ne vieraat, jotka pystyivät maksamaan yöpymisestään oli pakko ottaa vastaan. Kestikievareita tuli olla tienvarsilla kahden peninkulman (20 km) välein ja ne muodostivat verkoston. Glimsin lähellä virtaa myös Glimsjoki.

Kuva Markku Laine, EKM 1984 

Seuraava kestikievari löytyy juurikin 20 kilometrin päästä Glimsistä eli Gransin kestikievari, joka on Leppävaaran vanhin rakennus. Toivottavasti tämä rakennus pelastettaisiin koska se on nyt huonossa kunnossa ja vaarassa romahtaa. Kirjoitin 2021 blogiin postauksen Hylätyt taloja ja autiot pihat kun jouduin hälyyttämään palokunnan nähdessäni Villa Tallbo ilmiliekeissä Gransinmäellä.  

Glimsin pihapiiristä löytyy kaksi yhtä suurta asuinrakennusta. Glimsin päärakennus on talonpoikaistalon ja pienen kartanon välimuoto, johon on lainattu säätyläisrakentamisen piirteitä kuten mm. rakennusten sommittelu. Molemmissa taloissa talon suurin huone on tupa tai sali. Päärakennuksen runko on rakennettu 1790 ja tuparakennuksen 1815. Päärakennus sai nykyisen ulkoasunsa 1800-luvun lopulla kun ulkoseiniä ja kattoa korotettiin. Samalla talo sai uuden uusrenensanssityylisen kuistin sekä koristelun. 

Kun keskikievari on viimeisen kerran Glimsissä 1891-1900 toimi tuparakennus varsinaisena kievaria ja päärakennus asuntona. Kyytipojat asuivat tuparakennuksen tuvassa ja matkustajat ns. salikamarissa. Myös Espoon nimismies asui Glimsissä 1890-luvun alussa. 

Glims on taloryhmänä ja museonakin poikkeuksellinen koska asuinrakennusten lisäksi lähes kaikki tilanhoitoon liittyvät vanhat talousrakennukset ovat säilyneet alkuperäisillä paikoillaan. Vain tallin vieressä sijainnut 20 lehmän navetta on tällä vuosituhannella purettu. Myös alkuperäinen riihi on hävinnyt ja sen tilalle on siirretty Snällbackan torpan riihi. 

Koska päivä oli äärimmäisen helteinen jätimme talomuseo kierroksen väliin ja siitä tulee jossain vaiheessa ihan omaa postausta. Kävin kyllä vähän kurkistamassa Glimsin -virtuaalimuseon kautta kuvia sisätiloista ja tuttuja paikkojan nuo ovat jo lapsuudesta. Pihapiiristä löytyy myös vuohia, lampaita ja kanoja. Eläimet ovat paikalla 4H-kotieläinpihan kautta. 

Glimsin alueelta löytyy myös Tilkki-Vihtorin punainen tupa. Mökki on rakennettu 1907 ja se on saanut nimensä entisestä asukkaasta Viktor Sarlénista, joka oli hirsimökkien tilkitsemiseen erikoistunut kirvesmies. Nykyään tämä entinen Vihtorin mökki esittelee miltä 1900-luvun alun kauppapuoti ja työväen asuminen ovat näyttäneet yli sata vuotta sitten. Viktor osti 1920-luvulla pienen mökin, joka oli aiemmin toiminut kauppana. Mökki oli ihan alun perin kuulunut Jorvin tilalle. Hän asui mökissä vaimonsa Anna Sarlénin kanssa. Myös tähän kohteeseen voi tutustua virtuaalisesti Glimsin kotisivujen kautta. 

Kuva Finna - Tilkki-Vihtorin sisätilan kauppa

Talomuseo Glims on avoinna seuraavasti. Kesäkaudella 2.5.-31.8. ti-pe klo 10-17, la-su 11-17, ma suljettu. Talvikauden aukiolot 1.9.-30.4. ti-pe 10-16 ja su 11-16, ma ja la suljettu. 

Ilmaispäivät 2026 - Espoo-päivä la 29.8., talomuseo Glimsiin ilmainen sisäänpääsy joka keskiviikko ympäri vuode. Ilmainen sisäänpääsy myös kesäkuusta elokuuhun torstaisin klo 15-17. 

Liput - aikuiset 6€, alennuslippu 3€ (eläkeläiset, opiskelijat, työttömät, varus- ja siviilipalvelusmiehet, yli 70-vuotiaat)

Glims löytyy osoitteesta Glimsintie 1, Espoo. Parkkipaikka löytyy tien toiselta puolelta.

Kiva vierailukohde - Marjon matkassa suosittelee!

WENNBORGIN TILA, HYVINKÄÄ

Viime perjantaina otettiin suunnaksi Wennborgin tila Hyvinkään Kytäjällä. Olen ihan ensimmäisen kerran käynyt Wennborgin tilalla jo kesällä 2019. Tässä juuri muistelen, että kuulinko tästä paikasta ensimmäisenä Hyvinkäällä asuvalta serkultani vai löysinkö paikan netistä? Samalla vierailulla keräsin myös Wennborgin kukkapellolta ihan kimpun kesäkukkia. Viime kesänä teimme Kampaaja-Kaisun kanssa retken Wennborgiin yhdessä

Minnie russeli oli mukana ihan ensimmäisillä tilavierailuilla ja sen jälkeen sitten pikkuinen Mimmi. Wennborgin tilalle vein usein myös edesmenneen isäni koska siellä oli mukava istua juomassa kahvia ja nauttimassa tarjolla olevia marjaherkkuja ulkosalla viihtyisässä kesäkahvilassa. Tällä kertaa koukkasin tätini Hyvinkäältä ensin mukaan ja huristelimme seuraavaksi kohden Wennborgin tilaa. 

Totta kai me aloitimme tädin kanssa kahvittelulla. Tosin minä kyllä valitsin itselleni aivan ihanan Wennborgin mansikkalimonadin. Olin pitkään sitä mieltä, että otan belgialaisen vohvelin kesäisten marjojen kera mutta lopulta päädyin kuitenkin valitsemaan marjakimaran, joka sekin oli äärimmäisen raikas kuumana kesäpäivänä. Mukana oli myös yksi hunajamarja eli haskap, joita sain Wennborgin isännältä Jarkko Hietaselta kokonaisen rasian maistiaiseksi kesällä 2022. Todella jännän makuinen marja. Muistan, että pakastin silloiset hunajamarjat ja söin niitä sitten aamiaisella puuron kera pari aina kerrallaan. 

Mimmi tutki innoissaan Wennborgin pihan hajuja sekä myös isoja mansikoita piti ihmetellä. 

Pari kesää sitten Wennborgin kahvilaan ilmestyi oranssinvärinen traktori - merkiltään Allis-Chamers. Todella upea peli ja minähän iskin siihen silmäni. Minulla on haave saada ajaa joku kaunis päivä ihan oikeasti traktoria. Kävin pari kesää sitten Kovelan traktori- ja maatalouskonemuseossa Nummella eli jos haluat nähdä maatalouteen liittyä koneita ota suunnaksi em. museo. Sieltä ei kyllä löytynyt minusta yhtään Allis-Chamersia mutta paljon muita traktoreita. 











Tilapuodissa olisi ollut tarjolla aivan ihania mansikka villasukkia 🍓🍓🍓










Isoja vadelmia oli tarjolla tilapuodissa ja Wennborgin tilalla on myös vadelmien itsepoimintaa. Vadelmien itsepoiminta toimii ajanvarauksella eli gsm 050 4426009 aukioloaikoina (ma-su 8.30-19.30). Päivittäinen satomäärä marjoille on rajallinen ja siksi itsepoimintaan voi saapua vain ajanvarauksella. Minimipoiminta 1 kg. Jos tämä kiinnostaa niin tilan nettisivuilta löytyy lisätietoa.

Tänä kesänä mansikan itsepoimintaa ei ole.










Ihanat Kaunotar ja Kulkuri hahmot tilapuodissa! 









Marjon matkaan lähti uusia perunoita eli meillä on nyt sitten ollut kotosalla melkoinen "perunateatteri". Perunat toki pestään mutta sen lisäksi niistä pitää saada mahdollisimman paljon kuorta pois ennen kuin ne "ryöpätään kuumassa vedessä" ja sitten perunat päätyvät pakastimeen odottamaan tulevaa joulua. Ostin myös Wennborgin mansikoita mutta ne on jo syöty. Nyt vähän harmittaa etten ostanut mansikoita enempää mutta ehkä piipahdan hakemassa lisää niitä tilalta joku päivä. 










Tässä me istumme Mimmin  kanssa meidän kesähuoneessä Wennborgin reissun jälkeen ja mietimme, että mihin sitä seuraavaksi suuntaisi kesäpäiviä viettämään. Pysy kuulolla niin ehkä se selviää... Kivaa uutta viikkoa kaikille ! 






huhtikuuta 29, 2026

Linnanmäki avautuu vappuna ja Vuoristorata viettää 75-vuotisjuhlavuotta

 

Linnanmäen huvikausi 2026 käynnistyy nyt vappuna 🎉🎢🎈🎊🎠🎡 Minulla on todella ihania lapsuusmuistoja siitä kun säästä huolimatta piti vappuna aina päästä Lintsille katsomaan olisiko sinne tullut jotain uusia laitteita edellisen kesän jälkeen! Sekä totta kai myös nauttimaan huvikauden ihan ensimmäinen vaaleanpunainen hattara sekä popcornit! Muistan kyllä sellaisiakin vappuja kun huulet sinisenä istuttiin legendaarisessa Maailmanpyörässä, joka korvattiin vuonna 2006 uudella Rinkeli-pyörällä ja katseltiin keväistä Helsinkiä yläilmoista. Kun kierros päättyi suunnattiiin heti Kummitusjunaa, joka nykyään kulkee nimellä Kyöpelivuoren hotelli. 

Seuraava kohde oli jo heti vieressä eli Vekkulaan! Tätä erikoista ja äärimmäisen hauskaa kohdetta ei ole enää olemassa. Minulla on hauskoja muistoja peilisalista, liikkuvista lattioista, riippusillasta, liikkuvista portaista, pyörivästä putkesta ja koko huvin kruunasi mattoliukumäki, johon talokierros päättyi. Vekkula suljettiin ja purettiin kauden 2017!

Pääsin tiistaina Linnanmäen pressitilaisuuteen kuulemaan ja katselemaan mitä kaikkea uutta huvipuisto tulisi tarjoamaan uudella kaudella 2026. Huvikausi käynnistyy nyt vappuaattona 30.4. Karhupatsaan lakituksella kello 18 eli samaan aikaan kun Havis Amanda saa lakin kutreilleen Kauppatorilla. Ajoin tänään torin ohi ja siellä olikin jo kiihkeästi käynnissä juhlajärjestelyt. 

Perjantaina 1.toukokuuta ohjelmassa on StepUp Schoolin esitys klo 12 Estradilla. Vappukulkue starttaa klo 13.50 Kirnun luota. Lastenmusiikkiyhtye Megasakki esiintyy Estradilla klo 14 ja 16. Ja perheen pienimmät voivat saada kasvomaalauksia klo 12-16 Vohvelitehtaan terassilla. Jos virtaa vielä riittää niin 2.toukokuuta Flashdance-musikaaliesitys klo 14 Estradilla ja IHANA Robin Packalen Estradilla klo 18. 

Ja toki kaikki laitteet ovat auki ja Lintsin ihanat herkut myös saatavilla! 





Linnanmäen toimitusjohtaja Satu Järvelä kertoi, että kuluva vuosi on todella juhlavuosi huvipuistolle koska puinen Vuoristorata täyttää 75 vuotta! Vuoristoradan kyytiin hyppää vuosittain 600 000 - 700 000 huvittelijaa, joka ei ole ihan pikku joukko. Vuoristorata on ehdottomasti huvipuiston kaikkein suosituin laite enkä yhtään ihmettele. Legendaarinen puinen Vuoristorata pystytettiin Lintsille 1951 ja edelleen sen jarrutuksesta vastaa jarrumestari! Näitä ratoja ei maailmalta löydy enää kuin kuusi muuta! 

"Puinen Vuoristorata on  pala suomalaista kulttuuriperintöä! Sen kyydissä ovat istuneet niin presidentit, urheilijat kuin useat sukupolvet huvittelijoitakin. Juhlavuoden kunniaksi olemme halunneet vaalia paitsi historiaa, myös elävöittää vierailukokemusta radan ympäristössä." kiteytti Satu Järvelä. 

Linnanmäen Vuoristoradan sisääntuloa tullaan elävöittämään ja sitä myös laajennetaan. Uusi sisäänkäyntialue tarjoaa Lintsin kävijöille katsauksen tämän puisen Vuoristoradan 75-vuotiseen historiaan muistoesineiden, tarinoiden ja henkilöiden kautta. 

Helatorstaina 14.toukokuuta avataan myös noin 70 neliömetrin kokoinen Vuoristoradan terassi, jolta rataa voi seurata todella poikkeuksellisesta näkökulmasta. Lisäksi Estradin puoleiseen kaarteeseen avataan Kioski Vuoristorata, josta on saatavilla juhlavuoden tuotteita sekä klassikkoon viittaavia makuja, kuten tervanmakuisia pastilleja. Tässä vähän näytteitä mitä kioskista löytyy. Ja pakko myöntää, että pastillit olivat OIKEIN HYVIÄ! 

Vuoristoradan virallinen syntymäpäivä on 13.heinäkuuta, jolloin kyytiin pääsee myös pelkällä Aluehupi-rannekkeella. Synttäriviikonloppua vietetään 11.-13.7. ja silloin Estradilla esiintyvät Nelli Matula ja Elias Kaskinen.  









Ja seuraavaksi päästiin sitten Vuoristoradan kyytiin! Pakko myöntää, että minä jänistin vaikka olen Vuoristorata fani. Sen verran kevyt vaatetus oli yllä, että päätin etten kylmetä itseäni vapuksi. Vuoristorata on huippukokemus minusta jo siksi, että itse laite on 75-vuotias ja puinen! Tiesitkö, laitteen lempinimi on "Vanha Rouva" ja se avattiin 13.7.1951. Laitteen suunnittelija oli tanskalainen Valdemar Lebech. Tässä vähän nippelitieto mitä "Vanha Rouva" tarjoaa kyydissä oleville. Pisin lasku on peräti 48 metriä ja se kestää vain 3 sekuntia! Vuonna 2025 laitteelle myönnettiin "Klassikon arvonimi -tunnus". Kesän aika Vuoristoradalla tehdään peräti 40 000 kierrosta! Vanha Rouva on selvästi vielä vetreä ja voimissaan. 











Ja kohta mennään alaspäin ja lujaa... 🎢


Linnanmäen Vuoristorata on yksi niistä harvoista jäljellä olevista radoista maailmalla, jonka junissa on manuaalisesti käytettävät jarrut. Jarrumiehellisen vuoristoradan periaatteen kehitti legendaarinen yhdysvaltalainen vuoristoratojen suunnittelija LaMarcus Adna Thompson 1880-luvulla. Näitä jarrumiehillä varustettuja vuoristoratoja rakennettiin vuosina 1898-1951 ainakin 60 kappaletta. Meidän Linnanmäen legendaarinen vuoristorata kuuluu vielä käytössä oleviin  jarrumiehellisiin vuoristoratoihin. Upea juttu!

Tässä jarrumiehelliset radat siinä järjestyksessä kun ne on rakennettu.

1. Scenic Railway - Luna Park, Melbourne, Australia (avattu 1912)
2. Rutschebanen - Tivoli, Kööpenhamina, Tanska (1914)
3. Montana Suiza - Parque de Atracciones Monte Igueldo, San Sebastian, Espanja (1928)
4. Roller Coaster - Pleasure Beach, Great Yarmouth, Englanti (1932)
5. Hochschaubahn - Prater, Wien, Itävalta (1950)
6. Vuoristorata - Linnanmäki, Helsinki, Suomi (1951)

Jarrumestareita huvikaudella 2026 yhteensä 15 ja heistä 3 on naisia! Tästä voit kurkistaa ketkä toimivat jarrumestareina. Virkaiältään vanhin Leevi on aloittanut "kipparoimaan" Linnanmäen vuoristorataa jo vuonna 1999! Jos et vielä seuraa Jarrumestareita Instagramissa ota ehdottomasti tämä "hyvällä huumorilla ja elämänilolla varustettu porukka" seurantaan. 

Linnanmäen Vuoristoradan lisäksi olen ollut Kööpehaminan Tivolin ja Wienin Praterin vastaavien jarrumiehillisten vuoristoratojen kyydissä. Hienoja olivat nekin mutta "Vanha Rouva" silti ykkönen! 



Totta kai saimme vähän myös kierrellä Linnanmäen huvipuistossa. Muutamia laitteita oli avattu meitä varten. Minähän olen ihan koukussa Derby eli hevoslaukkakisaan, jossa vieritetään kahta palloa oikeisiin reikiin ja näin sitten oma hevonen liikkuu eteenpäin. Pisteet saat sitten sen mukaan mihin reikään 1, 2 tai 3 pallosi sujahtaa. Ensimmäisessä Derbyssä taisin olla hopealla mutta toisen Derbyn voitin ihan ylivoimaisesti 🐎 ihan voittajafiilis!

Myös värikäs Pellentalo, joka vastaa entistä Vekkulaa oli myös avoinna. Myös täällä pääsee seikkailemaan värikkäissä huoneissa peräti kolmessa kerroksessa. Talosta löytyy myös pyörivä tynnyri, liikkuvat portaat ja pääset laskemaan kiemurtelevan liukumäen läpi. Pakko myöntää etten ole testannut tätä vielä enkä tällä visiitillä enää ehtinyt sinne kun piti mennä jo seuraavaa tapaamiseen mutta yritän tässä kesänä aikana päästä sinne testailemaan. Tämähän muistuttaa hyvin paljon legendaarista Vekkulaa...😊


Muisto iik!week-kauhufestivaaleilta 2017 - tästä blogipostaukseen. 



Muisto Valokarnevaaleilta 2022 - tästä blogipostauseen. 

Syksyllä erikoistapahtumat täyttävät vuosia eli Linnanmäki jatkaa kesäkaudenkin jälkeen. Kauhufestivaali iik!week on kymmenettä vuotta mukana ohjelmassa 11.9. - 4.10.2026 (suositus ikäraja 15). Valokarnevaaleille tulee puolestaaan täyteen jo 20 vuotta ja tänä vuonna avaus tehdään ensimmäistä kertaa niin, että avausilta 9.10 klo 16-22 on suunnattu vain aikuisille eli ikäraja K18. Koko tapahtuma on  avoinna 9.-18.10. ja paljon hyviä esiintyjiä tiedossa.

Linnanmäen toimitusjohtaja väläytteli myös, että Linnanmäellä selvitellään parhaillaan uusia, ympärivuotisia ratkaisuja erityisesti pääportin alueelle. Eli jatkossa voisi olla ehkä huvikauden ulkopuolella vaikka jotain joulunaikaan liittyvää kuten esimerkiksi Kööpenhaminan Tivolissa, jossa olen itse ollut joulukuun alussa. Tästä varmaan kuulemme lisää myöhemmin. 

Oletko Linnamäki fani? Kuuluuko huvipuisto vierailu sinun kesääsi tai vaikkapa nyt tulevaan vappuun? Mikä on oma suosikkilaitteesi? Ehkä Vuoristorata vai joku muu laite? Ovatko iik!week tai Valokarnevaalit tuttuja tai oletko käynyt viihtymässä niissä? Vappua kohden 🎈🎈🎈





huhtikuuta 28, 2026

Upeasti peruskorjatusta Vuosaaren kartanosta löytyy Ranskalainen kauppa ja kahvila

 

Lauantaina 11.huhtikuuta oli jännä päivä sillä olimme sopineet kahvittelutreffit Rva Kepposen kanssa peruskorjattuun Vuosaaren kartanoon. Olin ajanut monia kertoja Nordsjön kartanon ohi kun palasin Kahvila Kampelasta vuosien varrella. Mietin aina vanhan talon historiaa ja kuvittelin mielessäni miltä tuon kartanon sisällä on näyttänyt vuosisatoja sitten. Kartano oli ollut tyhjillään vuodesta 2015 lähtien, jolloin tiloissa ollut päiväkotitoiminta päättyi. Syksyllä 2021 kartanosta järjestettiin avoin huutokauppa ja määräaikaan mennessä saatiin 25 tarjousta. Tulin äärimmäisen iloiseksi kun luin, että Ranskalainen kauppa Oy voitti tarjouskilpailun ja maaliskuussa kartano 2022 siirtyi uudelle omistajalle. 

Olin tutustunut uuteen omistajaan Riikka-Maria Lemminkiin jo kesällä 2019 kun vierailin Vanhan Vääksyn alueella olevassa kaupassa. Vaaleanpunainen talo oli täynnä ihania ranskalaisia tuotteita ja suussasulavia herkkuja, joten seuraavana kesänä tein uusintavierailun sinne. Ranskalainen kauppa siirtyi Haagaan, jossa en koskaan ehtinyt vierailla mutta nyt kauppa sijaitsee todella upeasti peruskorjatussa Vuosaaren kartanossa. 












Kuva Museovirasto / Nordsjön kartano 1936

Vuosaaren kartanon alueella on ollut asutusta jo 1200-1300 -luvuilla. Itse Nordsjön gårdin historia ulottuu 1540-luvulle, jolloin ensimmäiset maininnat Vuosaaren neljästä kylästä ja niiden kahdeksasta tilasta kirjattiin Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan veroluetteloihin. Suomi on osa Ruotsin kuningaskuntaa näihin aikoihin eli Suomea hallitsija oli siis Ruotsin kuningas. 

Kuva Nationalmuseum / Kuningas Kustaa Vaasa 

Ranskalaisen kaupan sivuilta löytyi lisää mielenkiintoista tietoa Vuosaaren kartanoon liittyen. 

"Kartanon omistus on vaihdellut vuosien varrella. Vuonna 1684 Vuosaaren ratsutila siirtyi Helsingin pitäjän kirkkoherrana toimineelle Andreas Laurentii Nycopensisille, joka oli kotoisin Ruotsin Nyköpingistä. Hän oli valmistunut Turun akatemiasta filosofian maisteriksi 1643, jonka lisäksi hän opiskeli vielä Rostockissa. Helsingin kirkkoherran virkaan Nycopensis astui vuonna 1664. Ennen Helsinkiin muuttoa hän toimi Turun katedraalikoulun rehtorina ja tuomiokapitulin jäsenenä vuodesta 1649. Hänet tunnettiin myös kirkkokuorojen uranuurtajana ja hän aloitti seurakunnassaan kirkonkirjojen pidon. Lisäksi hän julkaisi kristillisiä ruonoja.

Vuosaaren kartanoa voi pitää yhtenä Helsingin merkittävimmistä kartanoista, ja se on säilyttänyt ainutlaatuisen ilmiasunsa osin 1800-luvun tyyliin. Päärakennuksen arvellaan valmistuneen 1800-luvun alkupuolella, jonka jälkeen siihen on lisätty eri vuosikymmeninä erilaisia kerrostumia, joiden ansiosta kartano poikkeaa muista Helsingin kartanoista. Sekä kartano että sen ympäröivä puisto ovat suojelukohteita, mikä kertoo niiden historiallisesta ja kulttuurillisesta arvosta."

Kuva Vuosaaren kartano Facebook 

Vuosaaren kartanoon valmistui laajennusosa (vasemmalla oleva korkea rakennus) vuonna 1897 ja arkkitehtina toimi silloin Waldemar Aspelin. Riikka-Maria Lemminki totesi seuraavasti Helsingin Uutisten haastattelussa. "Julkisivu tulee uusia ja ajatuksessa on rakentaa terassi salitilan jatkeeksi. Sitten on erillinen kellari, josta on suunniteltu viinikellaria. Nämä eivät kuitenkaan ole vielä tämän vuoden, eivätkä ehkä vielä seuraavankaan vuoden projekteja. Nyt vedetään vähän happea kunnostustöiden osalta." Valtavan pitkän projektin jälkeen äärimmäisen viisasti ajateltu! 

Kun astuu Vuosaaren kartanon kuistille huomaa jo miten paljon vanhoja esineitä ja erilaisia huonekaluja tiloissa on. Täällä kohtaavat sekä ranskalaisuus että myös minusta suomalaisuus sulassa sovussa. Minähän olen todellinen esteetikko eli ihailen, arvostan ja tutkin kauneutta, taidetta sekä esteettisiä arvoja.


Aulatilassa on upea vanha kakluuni ja katossa olevat kattokruunut ovat Huittisten Seurahuoneen yökerhosta kerrottiin Helsingin Sanomien artikkelissa. Minä rakastan tuota uusrenessanssi peiliä! Itselläni on pianon päällä vähän vastaava, joka on ollut aikoinaan kaapin yläosana. Tästä voit kurkistaa miltä minun peilini näyttää. Tälle tyylisuunnalle oli tyypillistä juuri koristeelliset elementit kuten sorvatut nupit ja kaiverrukset sekä pähkinäpuu tai tummaksi petsattu puu. Myös tapetit olivat todella hurmaavat!



Pakkohan tuolle uusrokokoo tyyliä edustavalle vaaleanpunaisella sametilla verhoilulle sohvalle piti hetkeksi istahtaa. Hauska oli myös tuo kissatyyny käsilaukun kera. Rokokoo tyylinen kulmakaappi oli "kuin piste iin päällä". Kartanosta löytyi myös L.M. Ericssonin & Co seinäpuhelin tuolta 1900-luvun alkuvuosilta. Puhelun aloittamiseksi piti ensin pyörittää puhelimen sivussa olevaa veiviä joka pyöritti laitteen sisällä olevaa generaattoria, joka puolestaan loi sähkövirran. Sitten pääsit keskuksen puhelunvälittäjälle, joka vastasi ja yhdisti sinut haluttuun numeroon manuaalisesti kytkemällä johdot oikeisiin reikiin. Vähän monimutkaisempaa kun meidän kännykän näppäily 😉



Oikeanpuoleinen valokuva on lainattu Rva Kepposen blogipostauksesta. Minä siellä taustalla "koira villapaidassani". 

Seuraavaksi siirryttiin katselemaan mitä kaikkia herkkuja olikaan tarjolla kahvilan puolella. Vitriinissä oli "sen seitsemää sorttia" sekä makeaa että suolaista. Harmi kun en huomannut kuvata tuota taivaallista vitriiniä tarkemmin. Kahvilassa oli aurinkoisena lauantai päivänä todella runsaasti kahvittelijoita, joten kannatti käydä ensi "itse salin" puolella varaamassa pöytä. Kakkupalat ovat todella runsaat kuten myös minun suolainen piirakkani. Erittäin hyvä hinta-laatusuhde ja taivaallisen maukkaita!

Kuva: Museovirasto 

Olimme vähän arkisemmin pukeutuneet kuin nämä rouvat valkoisissa, korkeakauluksissa puseroissa ja pitkissä, mustissa hameissa 1800-1900 -lukujen taitteessa.  Helsingin Sanomien jutussa todettiin ettei Museovirastossa ole tarkempaa tietoa keitä kuvassa olevat henkilöt ovat. Sali oli yllättävän saman oloinen kuin yli sata vuotta sitten. Upea vanha kakluuni löytyi edelleen tilasta - tosin sitä ei enää voi käyttää takkana vaan lämpöpatteri hohkaa lämpöä saliin. Salin tapeteissa on yhtäläisyyttä sadan vuoden taakse ja totta kai nykyiset tapetit ovat Ranskasta! 


Salin kakluunin tyyli muistutti minusta empire-tyyliä, jota Napoleonin aikana ihannoitiin. Tulisijan kruunaa koristeellinen päätykolmio, jossa on kaiverrettuja lehtiä ja myös simpukkamainen muoto. Punainen friisi eli palkiston keskimmäinen osa löytyi jo antiikin arkkitehtuurista. Koristeellinen maljakkoaihe, juhlaköynnökset ja nauhat kuuluivat myös antiikin tulisijoihin. Upeasti entisöity kakluuni! 









Myös karvakaverit ovat tervetulleita Vuosaaren kartanoon. 





Seuraavaksi siirryimme Rva Kepposen kanssa kurkistamaan mitä kaikkea ihanaa oli tarjolla Ranskalaisen kaupan valikoimissa. Ensimmäisessä salin viereisessä huoneessa oli "ihania mustia naisten pillerihattuja varustettuna mustalla verkolla". Itse asiassa nämä eivät kyllä ole varsinaisesti hattuja vaan ne ovat fasinaattoreita (engl. fascinator) eli hienostuneita, usein pienikokoisia hiuskoristeita, joita käytetään päähineen tapaan juhlallisissa tilaisuuksissa. Nämä fasinaattorit kiinnitetään joko pannan, kamman tai klipsin avulla hiuksiin. Aika hauskoja! Ihania värikkäitä ranskalaisia mekkoja oli myös tarjolla upeissa väreissä. 



Kun kipusimme portaat tuohon myöhemmin rakennettuun kartanon laajennusosaan sieltä löytyi lisää kaikkea kivaa. Rva Kepponen löysi täältä aivan ihanat kesäsandaalit. Minä iskin silmäni ihanan taivaansinisiin mekkoihin mutta en jaksanut alkaa sovittelemaan joten täytyy palata myöhemmin paremmalla ajalla katselemaan kesämekkoja. Myös miehille on tarjolla ranskalaisia lippalakkeja!




Aivan hurmaavia lastenvaatteita vaikkapa häihin tai muihin kesän isompiin juhliin löytyi yhdestä huonetilasta. Koruja, laukkuja, huiveja ja tuoksusaippuoita oli myös myynnissä. Minä ihastuin myös monissa huoneissa rekvisiittana oleviin mallinukkejen päihin, jotka veivät ajassa ehkä 50-60 -luvuille. Näistä tuli sellainen jännä nostalginen tunnelma. Kaikki myytävät tuotteet ovat Ranskasta.











Kahvilan viereisessä huoneessa oli myynnissä myös keittiöpyyhkeitä, serviettejä, ranskalaista limonadia, öljypulloja, ranskalaisia säilykkeitä, hilloja ja keksejä. Eli valikoima Ranskalaisessa kaupassa on todella runsas!

Ranskalainen kauppa löytyy osoitteesta Itäreimarinkuja 14, Vuosaari, Parkkipaikka löytyy noin reilun sadan metrin päästä kartanosta, jonne kuljetaan hiekkapolkua puiston läpi. Liikuntarajoitteisia varten pääoven edestä löytyy ramppi eli alakerroksen tiloihin kahville ja osaan liiketiloista pääsee myös vaikka pyörätuolilla. Tarkemmat aukioloajat löytyvät Ranskalaisen kaupan Facebook-sivuilta. 

Kiitos Riikka-Maria, että sinä pelastit Vuosaaren kartanon ja annoit sille uuden elämän. Maltan tuskin odottaa mitä kaikkea tulee vielä tapahtumaan tässä rakennuksessa