Suomalaisten kesään ja ennen kaikkea kesälomaan latautuu aina valtavasti odotuksia! Kun ruoho alkaa keväällä vihertää, linnut palaavat etelästä ja ensimmäinen perhonen havaitaan luonnossa meidät valtaa ihana kesähuuma ja siihen liittyvä tulevan kesäloman odotus. Me fiksut aikuiset olemme "kuin vasikat laitumella" odottaen pitkän ja pimeän talven jälkeen hetkellistä taukoa oravanpyörässä juoksemiseen sekä ansaittua lomaa työstä ja aamuherätyksistä. Työpaikalla kaikki eivät voi kuitenkaan pitää lomaa samaan aikaan joten kompromisseja pitää usein tehdä. Olen itse monena vuonna jakanut kesälomani kahteen eri osaan juuri helpottamaan sitä etteivät kaikki olisi kesälaitumilla samaan aikaan.
Viime viikkoina on koettu sekä paahtavan helteisiä kesäpäiviä että öitä ja valtavia ukkosia sateineen 🌞⚡️ 💦🔥Suurin ongelma kesälomissa ja niiden pitämisessä on juuri se tosiseikka, että säähän emme voi vaikuttaa. Meteorologien ennustuksia moni seuraa päivittäin ennen lomansa alkamista mutta kannattaa aina muistaa, että Ilmatieteen laitos pystyy ennustamaan noin viikon jakson "hyvällä todennäköisyydellä" mutta sitä pidemmälle menevät ennustukset ovat aina kohtalaisia tai heikkoja.
Kuva kesältä 2021 kun olin pikku Mimmin kanssa tutustumassa Jokioisten Elonkierto - maaseutu- ja kotieläinpuistoon.
Kesäloma stressiä voi myös aiheuttaa sekä ehtiikö tehdä riittävästi suunniteltuja asioita lomansa aikana. Muistan lukeneeni Työterveyslaitoksen tutkimuksen muutamia vuosia sitten ja siinä kiteytettiin hyvin ongelman ydin. "Sitä voi haluta olla kesälomalla joka paikassa ja joka tapahtumassa eli ahnehtii kaikkea kivaa tekemistä, jolloin ei ehdi levätä ja rentoutua lainkaan." Liian tiukat aikataulut voivat tehdä lomasta kuormittavan ja silloin koko loman idea ei toteudu alkuperäisessä tarkoituksessa.
Tässä Työterveyslaitoksen vinkit hyvään lomailuun.
1. Pohdi lomasi jaksotusta
2. Hidasta tahtia loman lähestyessä
3. Pohjusta lomalta paluuta
4. Suunnittele ja fiilistele lomaa etukäteen
5. Anna lomarauha itsellesi ja työkavereillesi
6. Hanki uusia kokemuksia
7. Taltuta lomastressi
8. Laskeudu pehmeästi takaisin töihin
9. Tarkastele hyvinvointiasi uusin silmin
10. Nauti kesästä myös loman jälkeen.
Ja muista, että säähän et voi itse vaikuttaa kuten minäkin taas opin viime sunnuntaina.😉
ELÄINSUOJELUKESKUS TUULISPÄÄ, SOMERO
Viime sunnuntaina 12.heinäkuuta starttasimme Mimmin kanssa kohden Someroa ja Eläinsuojelukeskus Tuulispäätä. Olen jo useana vuonna miettinyt retkeä sinne ja nyt onnistuin pääsemään mukaan vierailuryhmään serkkuni ja tätini kanssa. Olen seurannut Tuulispään Instagram ja Facebook sivuja jo useita vuosia joten upeaa, että vihdoin pääsisin sinne myös vierailulle. Meiltä Espoosta kohteeseen Somerolla oli navigaattorin mukaan matkaa noin 92 km ja ajoaika tunti plus vartti koska siltatyömaan takia reitti oli vähän pidempi. Matkalla pariin otteeseen satoi pieniä ukkoskuuroja ja kun saavuttiin Tuulispäähän näytti vielä ihan hyvältä ilman suhteen. 🦊🐑🐖🐎🐇
Ryhmämme ehti kuitenkin vain katsastaa ketut ennen siirtymistä possujen luokse kun valtava ukkossade, tuuli ja salamointi alkoi. Juoksimme possulaan suojaan ja sieltä myös hävisivät sähköt. Olin jättänyt Mimmin autoon ja osan autonikkunoista auki joten jouduin säntäämään siinä kaatosateisessa myrskyssä takaisin autolle. Olin kuin uitettu koira joten jäin pitämään sadetta autoon.
Tekstailimme serkkuni kanssa ja ohje oli ettei kierrokselle voi lähteä ennen kuin ukkosmyrsky on mennyt ohi. Huomasin, että Tuulispään parkkipaikan läheisyydessä oli kaatunut yksi puu mutta onneksi alle ei ollut jäänyt yhtään autoa. Siinä parkkipaikalla istuessani huomasin, että tätini tuli myös omaan autoonsa sadetta pitämään koska ukkonen ja sade vain jatkuivat.
Kun myrsky ei ottanut loppuakseen päätin lähteä kotiin mutta se ei ollutkaan ihan helppo juttu. Ajaessani eteenpäin Tuulispään pikkutietä ohitin monia isoja puusta pudonneita oksia mutta sitten matka tyssäsi tien yli kaatuneeseen puuhun. Jo tätä ennen olin nähnyt monia kaatuneita puita tien molemmin puolin. Takaisin parkkipaikalle odottamaan, että palokunta tulisi avaamaan tien.
Tie saatiin lopulta palomiesten avulla avattua ja isoja kuusia oli kaatunut tielle peräkkäin peräti kaksi. Luonnonvoimille ei voi mitään joten tehdään uusintavierailu ensi kesänä Tuulispäähän. Matkalla pikkutiet tulvivat ja sai ajaa todella aika kieli keskellä suuta. Somerolla sortui myrskyn seurauksena myös sunnuntaina autotie. "Asfaltti taipui armottomille luonnonvoimille Turuntie 256:n kohdalla." Onneksi ei oltu tuolla tiellä. Juttu löytyy mm. molemmista iltapäivälehdistä ja YLEn uutisista.
GLIMS TALOMUSEO, ESPOO
Seuraava kesäretki tehtiin Talomuseo Glimsiin meidän omassa kotikaupungissa Espoossa. Tämä museo on minulle tuttu jo lapsuudesta eli kävin siellä ensimmäisiä kertoja koulun kanssa. Netissä paikkaa kuvataan seuraavasti "Palanen maaseudun rauhaa ihan keskellä Espoota. Talomuseo Glims johdattaa sinut kiehtovalle aikamatkalle entisajan maalaiselämään. Glims on vanha maatila, joka on toiminut noin 500-vuotisen historiansa aikana myös kestikievarina Karvasmäen kylässä."
Täällä olemme käyneet Mimmin kanssa kävelemässä myös syyskuussa 2021 kun hän oli vielä pieni pentu eli vain 5 kuukauden ikäinen. Muistan vieläkin elävästi, että lähes kaikki piti maistaa mitä maasta löytyi koska pikku russeliriiviötä kiinnosti kaikki pentuna.
Bembölessä sijaitseva Glims on toiminut maatilana ainakin 1500-luvulta 1900-luvun alkuun saakka. Museoalueen muodostavat 11 alkuperäistä paikoillaan olevaan rakennusta, joista vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta. Alue muutettiin museoksi vuonna 1958. Talomuseo Glims on osa KAMUa eli Espoon kaupunginmuseota.
Glims sijaisee keskellä Espoota niin sanotun Kuninkaantien lähellä. Suomessa tien osuutta Turusta Viipuriin on vanhastaan nimitetty Suureksi Rantatieksi tai Aliseksi Viipurintieksi. Kruunun perustuma hollikyyditysjärjestelmä 1734 yhdisti valtakunnan Kuninkaantiellä. Majatalojen ja kestikievareiden tehtäväksi oli määrätty majoituksen ja ylläpidon lisäksi postin ja asiakkaiden kyydittäminen seuraavaan majataloon. Kun hevoset eivät riittäneet, maatilat velvoitettiin toimittamaan miehiä ja hevosia kievareihin. Sen ajan lain mukaan kaikki ne vieraat, jotka pystyivät maksamaan yöpymisestään oli pakko ottaa vastaan. Kestikievareita tuli olla tienvarsilla kahden peninkulman (20 km) välein ja ne muodostivat verkoston. Glimsin lähellä virtaa myös Glimsjoki.
Kuva Markku Laine, EKM 1984
Seuraava kestikievari löytyy juurikin 20 kilometrin päästä Glimsistä eli Gransin kestikievari, joka on Leppävaaran vanhin rakennus. Toivottavasti tämä rakennus pelastettaisiin koska se on nyt huonossa kunnossa ja vaarassa romahtaa. Kirjoitin 2021 blogiin postauksen Hylätyt taloja ja autiot pihat kun jouduin hälyyttämään palokunnan nähdessäni Villa Tallbo ilmiliekeissä Gransinmäellä.
Glimsin pihapiiristä löytyy kaksi yhtä suurta asuinrakennusta. Glimsin päärakennus on talonpoikaistalon ja pienen kartanon välimuoto, johon on lainattu säätyläisrakentamisen piirteitä kuten mm. rakennusten sommittelu. Molemmissa taloissa talon suurin huone on tupa tai sali. Päärakennuksen runko on rakennettu 1790 ja tuparakennuksen 1815. Päärakennus sai nykyisen ulkoasunsa 1800-luvun lopulla kun ulkoseiniä ja kattoa korotettiin. Samalla talo sai uuden uusrenensanssityylisen kuistin sekä koristelun.
Kun keskikievari on viimeisen kerran Glimsissä 1891-1900 toimi tuparakennus varsinaisena kievaria ja päärakennus asuntona. Kyytipojat asuivat tuparakennuksen tuvassa ja matkustajat ns. salikamarissa. Myös Espoon nimismies asui Glimsissä 1890-luvun alussa.
Glims on taloryhmänä ja museonakin poikkeuksellinen koska asuinrakennusten lisäksi lähes kaikki tilanhoitoon liittyvät vanhat talousrakennukset ovat säilyneet alkuperäisillä paikoillaan. Vain tallin vieressä sijainnut 20 lehmän navetta on tällä vuosituhannella purettu. Myös alkuperäinen riihi on hävinnyt ja sen tilalle on siirretty Snällbackan torpan riihi.
Koska päivä oli äärimmäisen helteinen jätimme talomuseo kierroksen väliin ja siitä tulee jossain vaiheessa ihan omaa postausta. Kävin kyllä vähän kurkistamassa Glimsin -virtuaalimuseon kautta kuvia sisätiloista ja tuttuja paikkojan nuo ovat jo lapsuudesta. Pihapiiristä löytyy myös vuohia, lampaita ja kanoja. Eläimet ovat paikalla 4H-kotieläinpihan kautta.
Glimsin alueelta löytyy myös Tilkki-Vihtorin punainen tupa. Mökki on rakennettu 1907 ja se on saanut nimensä entisestä asukkaasta Viktor Sarlénista, joka oli hirsimökkien tilkitsemiseen erikoistunut kirvesmies. Nykyään tämä entinen Vihtorin mökki esittelee miltä 1900-luvun alun kauppapuoti ja työväen asuminen ovat näyttäneet yli sata vuotta sitten. Viktor osti 1920-luvulla pienen mökin, joka oli aiemmin toiminut kauppana. Mökki oli ihan alun perin kuulunut Jorvin tilalle. Hän asui mökissä vaimonsa Anna Sarlénin kanssa. Myös tähän kohteeseen voi tutustua virtuaalisesti Glimsin kotisivujen kautta.
Kuva Finna - Tilkki-Vihtorin sisätilan kauppa
Talomuseo Glims on avoinna seuraavasti. Kesäkaudella 2.5.-31.8. ti-pe klo 10-17, la-su 11-17, ma suljettu. Talvikauden aukiolot 1.9.-30.4. ti-pe 10-16 ja su 11-16, ma ja la suljettu.
Ilmaispäivät 2026 - Espoo-päivä la 29.8., talomuseo Glimsiin ilmainen sisäänpääsy joka keskiviikko ympäri vuode. Ilmainen sisäänpääsy myös kesäkuusta elokuuhun torstaisin klo 15-17.
Liput - aikuiset 6€, alennuslippu 3€ (eläkeläiset, opiskelijat, työttömät, varus- ja siviilipalvelusmiehet, yli 70-vuotiaat)
Glims löytyy osoitteesta Glimsintie 1, Espoo. Parkkipaikka löytyy tien toiselta puolelta.
Kiva vierailukohde - Marjon matkassa suosittelee!
WENNBORGIN TILA, HYVINKÄÄ
Viime perjantaina otettiin suunnaksi Wennborgin tila Hyvinkään Kytäjällä. Olen ihan ensimmäisen kerran käynyt Wennborgin tilalla jo kesällä 2019. Tässä juuri muistelen, että kuulinko tästä paikasta ensimmäisenä Hyvinkäällä asuvalta serkultani vai löysinkö paikan netistä? Samalla vierailulla keräsin myös Wennborgin kukkapellolta ihan kimpun kesäkukkia. Viime kesänä teimme Kampaaja-Kaisun kanssa retken Wennborgiin yhdessä.
Minnie russeli oli mukana ihan ensimmäisillä tilavierailuilla ja sen jälkeen sitten pikkuinen Mimmi. Wennborgin tilalle vein usein myös edesmenneen isäni koska siellä oli mukava istua juomassa kahvia ja nauttimassa tarjolla olevia marjaherkkuja ulkosalla viihtyisässä kesäkahvilassa. Tällä kertaa koukkasin tätini Hyvinkäältä ensin mukaan ja huristelimme seuraavaksi kohden Wennborgin tilaa.
Totta kai me aloitimme tädin kanssa kahvittelulla. Tosin minä kyllä valitsin itselleni aivan ihanan Wennborgin mansikkalimonadin. Olin pitkään sitä mieltä, että otan belgialaisen vohvelin kesäisten marjojen kera mutta lopulta päädyin kuitenkin valitsemaan marjakimaran, joka sekin oli äärimmäisen raikas kuumana kesäpäivänä. Mukana oli myös yksi hunajamarja eli haskap, joita sain Wennborgin isännältä Jarkko Hietaselta kokonaisen rasian maistiaiseksi kesällä 2022. Todella jännän makuinen marja. Muistan, että pakastin silloiset hunajamarjat ja söin niitä sitten aamiaisella puuron kera pari aina kerrallaan.
Mimmi tutki innoissaan Wennborgin pihan hajuja sekä myös isoja mansikoita piti ihmetellä.
Pari kesää sitten Wennborgin kahvilaan ilmestyi oranssinvärinen traktori - merkiltään Allis-Chamers. Todella upea peli ja minähän iskin siihen silmäni. Minulla on haave saada ajaa joku kaunis päivä ihan oikeasti traktoria. Kävin pari kesää sitten Kovelan traktori- ja maatalouskonemuseossa Nummella eli jos haluat nähdä maatalouteen liittyä koneita ota suunnaksi em. museo. Sieltä ei kyllä löytynyt minusta yhtään Allis-Chamersia mutta paljon muita traktoreita.
Tilapuodissa olisi ollut tarjolla aivan ihania mansikka villasukkia 🍓🍓🍓
Isoja vadelmia oli tarjolla tilapuodissa ja Wennborgin tilalla on myös vadelmien itsepoimintaa. Vadelmien itsepoiminta toimii ajanvarauksella eli gsm 050 4426009 aukioloaikoina (ma-su 8.30-19.30). Päivittäinen satomäärä marjoille on rajallinen ja siksi itsepoimintaan voi saapua vain ajanvarauksella. Minimipoiminta 1 kg. Jos tämä kiinnostaa niin tilan nettisivuilta löytyy lisätietoa.
Tänä kesänä mansikan itsepoimintaa ei ole.
Ihanat Kaunotar ja Kulkuri hahmot tilapuodissa!
Marjon matkaan lähti uusia perunoita eli meillä on nyt sitten ollut kotosalla melkoinen "perunateatteri". Perunat toki pestään mutta sen lisäksi niistä pitää saada mahdollisimman paljon kuorta pois ennen kuin ne "ryöpätään kuumassa vedessä" ja sitten perunat päätyvät pakastimeen odottamaan tulevaa joulua. Ostin myös Wennborgin mansikoita mutta ne on jo syöty. Nyt vähän harmittaa etten ostanut mansikoita enempää mutta ehkä piipahdan hakemassa lisää niitä tilalta joku päivä.
Tässä me istumme Mimmin kanssa meidän kesähuoneessä Wennborgin reissun jälkeen ja mietimme, että mihin sitä seuraavaksi suuntaisi kesäpäiviä viettämään. Pysy kuulolla niin ehkä se selviää... Kivaa uutta viikkoa kaikille !
