Wennborgin tilalla syntymäpäivän kunniaksi

 

Maanantai iltana huristelin ensimmäistä kertaa tänä kesänä Wennborgin tilalle Kytäjälle. Sattui vielä niin sopivasti, että syntymäpäiväni on juuri kesäkuun viimeinen päivä, joten pitihän sitä nyt hakea tuoreita mansikoita kesäistä synttärikakkua varten. Koska olen kesälapsi on minun syntymäpäivillä aina tarjottu mansikkakakkua. Tästä perinteestä en ole valmis luopumaan koska mansikat, kesä ja synttärit kuuluvat yhteen. 

Muistan jo lapsuudesta, että äiti taisi tehdä ensimmäisen mansikkakakun juhannuksen aikoihin ja toisen sitten synttäripäiväni kunniaksi. Wennborgin tilalle ajaa meiltä Espoosta noin 40 minuutissa ja selkeästi kurniva vatsa odotti jotain koska lounaasta oli kulunut jo tunteja. Odottelin jo vesi kielellä mitä herkkuja Wennborgin kesäkahvilassa olisi tarjolla.  

Wennborgin tilalla kävin ensimmäistä kertaa 2019 kesällä. Olin ostanut meidän omasta lähikaupasta Wennborgin mansikoita monena kesänä ja Hyvinkäällä asuva serkkuni oli useasti kertonut makoisista vierailuistaan tilalla. Myös Facebook oli ystävällisesti tuonut uutisvirtaan todella herkullisia kuvia Wennborgin tilalta. Muistan, että jo ihan ensivisiitillä minä ihastuin paikkaan. 

Ollaan idyllisellä maaseudulla vihreyden ja vehreyden keskellä. Tänne ei kuulu liikenteen pauhua vaan kuulet lintujen laulua istuessa kesäkahvilassa. Jos hyvä tuuri käy saatat myös nähdä muutamia lehmiä niityllä tien toisella puolella. Nyt en valitettavasti nähnyt maanantain reissullani lehmiä, jotka olivat ehkä vetäytyneet johonkin puiden katveeseen. 

Wennborgin tilan historia alkaa jo 1900-luvun alkuvuosista. Tällöin nykyisen isännän, Jarkko Hietasen, isoisän isä asettui viljelemään tätä silloista Kytäjän Kartanon torppaa Hyvinkäälle, Kytäjänkylään. Nykyinen isäntäpari, Jarkko Hietanen ja Laura Soupas, ovat toimineet Wennborgin tilan yrittäjinä vuodesta 2004. He ovat voimakkaasti kehittäneet jo alkanutta mansikan viljelyä kohti monipuolista ja modernia puutarhatilaa. 

Finna Kytäjän kartano, kuvaaja tuntematon 

Kun ajelee Wennborgin tilalle ohittaa myös kyltin Kytäjä Golf, joka sijaitsee entisen Kytäjän kartanon mailla. Kartanon historia ulottuu 1500-luvulle, mutta sen kukoistuskausi ajoittuu Linderin suvun aikaan 1800-luvulle, jolloin suku hallinnoi tilaa. Kartano oli Pohjoismaiden suurin maatila heidän aikanaan ja sen maat kattoivat kaksi kertaa Helsingin kokoisen alueen! Mahtivuosina kartanolla oli oma rautatie, meijeri, koulu ja viinatehdas.  

Finna, Kytäjän kartanon poletti, Kansallismuseo 

Kytäjän kartanolla oli myös oma poletti Hjalmar Linderin omistuksen ajalla 1907-1918. Näitä poletteja käytettiin kartanon sisäisenä rahana ja tapa oli yleinen 1800-1900 -luvun vaihteen aikana useissa kartanoissa, tehtaissa ja ruukeissa. Linder omisti myös mm. Lohjan selluloosatehtaan, Mustion kartanon, kaksi puuhiomoa, Högforsin tehtaat Karkkilassa, Rautakosken ruukin sekä useita sahoja. Hän rakennutti myös lukuisia yksityisiä rautateitä. 

Seuraava Kytäjän Kartanon omistaja oli arkkitehti Väinö Vähäkallio, joka alkoi kunnostaa rakennuksia. Vähäkallion aikana mm. presidentti P.E. Svindhufvud oli useilla metsästysretkellä kartanon mailla. 1990-luvulla kartano ajautui konkurssiin ja se siirtyi Laakkosen suvulle.

YLE Areenasta löytyvästä dokumentista Kohtalona Kytäjä (2003) löytyy lisää tietoa tästä kartanosta, jota ei enää ole olemassa. Kartano valitettavasti jouduttiin purkamaan 2023 koska se oli niin huonossa kunnossa. Minua harmittaa etten koskaan ole päässyt näkemään kartanoa kun vain valokuvien välityksellä. 

Mutta palataanpa takaisin Wennborgin tilaan historian havinasta....

Wennborgin kesäkahvilassa oli tarjolla vaikka mitä herkkuja joten vaikeus oli taas valita mitä ottaisin. Vaikka olisi ollut terveellisempään valita jotain suolaista nälkäänsä minä en voinut vastustaa belgialaista vohvelia tuoreiden marjojen, kinuskikastikkeen ja kermavaahdon kera. Toinen vaihtoehto olisi ollut ottaa jäätelöä sekä marjoja herkkuvohvelin kanssa mutta kinuskikastike vei voiton. Voi, että oli hyvää kahvin kanssa. Totta kai myös janoa sammuttamaan Wennborgin mansikkalimonadia! 

Minä rakastan Wennborgin tilan "mansikkalehmiä" sekä myös muutakin mansikkaista rekvisiittaa. Upea on myös jo viime kesänä ensimmäistä kertaa nähty Allis-Chalmers merkkinen traktori, joka näytti kiinnostavan pienien poikien lisäksi myös heidän isiään. 

Kävin pari kesää sitten Kovelan traktori- ja maatalouskonemuseossa Nummella  mutta en muista siellä nähneeni Allis-Chalmers traktoria. Jouduin siis googlettamaan, että "1840-luvulla alkunsa saanut amerikkalainen painokoneiden, pumppujen ja kaivoskoneiden valmistaja Allis-Chalmers esitteli ensimmäisen traktorinsa vuonna 1913". 

Pakko muuten tunnustaa, että minä haluaisin joku kaunis päivä ajaa traktoria - saa nähdä toteutuuko koskaan 😊

Wennborgin tilan herneitä oli myös tarjolla mutta jätin ostamatta koska olen tullut viime vuosina myös tuoreille herneille allergiseksi. Ilmeisesti liittyen myös siitepölyallergiaani. Lapsena herneitä tuli syötyä kesällä todella paljon. Herkkuihin kuuluvat myös apposet, joita Aili-tätimme ja isoäitini tekivät eli herneet palkoineen keitetään suolavedessä. Herkulliset apposet nautitaan kastamalla keitetty herneenpalko voisulaan ja vetämällä sitten hampaiden välistä palkoa niin, että herneet jäävät suuhun. Omnomnom! 

Uusia perunoita ostin kolme litraa jouluksi. Ensimmäinen jouluvalmistelu on siis tehty eli perunat on pesty kuorista puhtaaksi, keitetty 3-5 minuuttia ja pakastettu sen jälkeen. Minusta on ihanaa saada jouluaterialla uusia perunoita koska niistä tulee "jännän kesäinen fiilis keskellä talvea". Pyysin saada vain pieniä perunoita ja tuottaja oli Lopelta mutta nimeä en valitettavasti muista. 

Mansikoita ja vadelmia oli tarjolla joten ostin molempia. Mansikat kakkuun ja jättisuuret vadelmat aamupalaksi luonnonjugurtin ja myslin kanssa. Kannattaa seurata Wennborgin sivuilta miten mansikan ja vadelmien itsepoiminta on mahdollista. "Vadelman itsepoiminta ajanvarauksella on avoinna. Mansikan itsepoiminnasta ei ole tietoa." lukee tällä hetkellä nettisivuilla. 

Teki mieli ostaa kanttarelleja ja tehdä kesän ensimmäinen kermainen sekä sipulinen kanttarellikastike uusien perunoiden kanssa... jätin kuitenkin ostamatta kun kannettavaa oli muutenkin ihan kiitettävästi.  

Tarjolla oli myös pensasmustikoita ja kirsikoita. Harmitti vähän etten ottanut pensasmustikoita koska nekin ovat hyviä aamiaisella jugurtin kera. Tuoreita kivellisiä kirsikoita en voi myöskään syödä koivun ristiallergian takia - harmittaa aina ettei voi nauttia kivellisistä hedelmistä tuoreina. 

Tarjolla oli Wennborgin tilamyymälässä oli mm. porkkanoita, sipuleita, salaattia, porkkanoita ja nauriita.

Ihana vanha reki, täynnä kesäkukkia tilamyymälän sisäänkäynnin vieressä. 

Vanha Allis-Chalmers traktori rapakon takaa. 

♥Kiitos Wennborgin tilalle taas upeista herkuista kesäkahvilassa ja tilamyymälän tuotteista ♥ Varmasti tulemme Mimmin kanssa käymään vielä myöhemminkin kesällä kun enemmän marjoja on tullut myyntiin. Wennborgin tila löytyy osoitteesta Suopellontie 320, Hyvinkää. Hyvin löytää perille vaikka tie mutkittelee kun ajaa ihanien maaseutumaisemien halki. Kyllä maalla on mukavaa! 

Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumiseikkailu - hurmaa Kotkan Merikeskus Vellamossa

 

Muumikirjat ja Muumit ovat olleet minulle tärkeitä jo ihan lapsesta. Muistan, että ensimmäinen kirja, jota olen lukenut tai siis katsellut on juurikin ollut muumikirja "Kuinkas sitten kävikään?". Kirjassa seikkailivat Mymmeli, Muumipeikko sekä Pikku Myy ja se oli aikoinaan ihan ensimmäinen suomennettu muumikirja, joka ilmestyi ruotsiksi jo 1952. 

Kirjan juoni oli se, että Muumipeikko lähti aamulla hakemaan kannun kanssa maitoa, mutta tarina kääntyikin itse asiassa kadonneen Pikku Myyn etsintään. Hauskaa kirjassa oli se, että tarina oli kerrottu niin, että jokaisella aukeamalla oli aina runonpätkä, joka vei juonta eteenpäin päättyen aina sanoihin "Vaan kuinkas sitten kävikään?". 

Toinen poikkeuksellinen juttu normaaliin kirjaan oli se, että jokaisella sivulla oli reikiä, jotka mahdollistivat sen, että näit aina seuraavalle sivulle mikä lapsena oli tosi jännä juttu. Ennen kuin olit avannut kirjan huomasit jo Muumipeikon ja Mymmelin kurkistavan kirjasta. Ihan kirjan lopussa oli lopulta niin pieni reikä ettei siitä enää mahtunut näkemään saatikka menemään läpi. 

Pikku Myy totesikin "Me jäätiin kirjaan, virkkoi Myy / niin käy, kun liiaks kehittyy!" Minusta tuo oli vähän kuin satujen lopussa oleva "Ja sen pituinen se." toteamus. Tove Janssonin kirja oli ja on edelleen äärimmäisen nerokkaasti tehty! Olen selannut sitä myös aikuisena ja miettinyt kuinka hyvin kirja on myös kestänyt aikaa. 

Kuva Kansallismuseo

Ensimmäisenä koronavuonna 2020 Kansallismuseossa avautui 14.elokuuta Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumit 75 -näyttely, jota en koskaan valitettavasti päässyt katsomaan tai kokemaan. Näyttely päättyi 14.maaliskuuta 2021 ja kerran olin jopa jonottamassa sinne mutta koska koronarajoitusten takia sisälle pääsi aina rajallinen määrä ihmisiä luovutin ja poistuin pitkästä jonosta. Harmitti kun olin odottanut tätä Tove Janssonin juhlanäyttelyä, joka juhlisti Muumien 75 vuotista historiaa. 

Onneksi Suomen merimuseossa Kotkassa avautui 14.helmikuuta näyttely "Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumiseikkailu", jonka on tuottanut Suomen Kansallismuseo yhteistyössä Moomin Characters Oy Ltd:n kanssa. Näyttely pohjaa juurikin Kansallismuseossa vuosina 2020-2021 nähtyyn näyttelyyn, jonka minä missasin. Taiteellisesta toteutuksesta ja näyttelyarkkitehtuurista vastaa myös Vellamossa kuten aikoinaan Kansallismuseossa Alexander Reichstein. Reichsteinin upeaa valotaidetta olen käynyt parissakin tapahtumassa katsomassa ja ihailemassa. Minä tein päiväretken Kotkaan maaliskuussa kun vietin talvilomaa ja seikkailin Muumi-näyttelyssä, joka sopii siis sekä lapsille että myös aikuisille. 

Yksi jännimmistä Muumikirjoista lapsuudessani oli ehdottomasti Muumipeikko ja Pyrstötähti. Muumilaaksoa uhkaa suuri pyrstötähti, joka lähestyy maata kohden. Muumipeikko, Nipsu ja Pikku Myy lähtevät Yksinäisten vuorien tähtitorniin etsimään lisää tietoa vaarallisesta pyrstötähdestä. Matkallaan he tapaavat Nuuskamuikkusen sekä myös muita hahmoja. Matka on vaikea ja todella vaiherikas. Seurue mm. kävelee puujaloilla kuivuneen meren pohjalla. Muistan itse lapsena maalla kokeilleeni puujalkoja ja se oli kyllä aika vaikeaa. 

Muumiperhe ystävineen pakeni luolaan pyrstötähdeltä. Onneksi pyrstötähti ei törmääkään vaan se ohittaa maapallon ja kaikki pelastuvat. Tarina on upea kertomus ystävyydestä sekä myös huikea seikkailu, josta selvitään yhdessä vaikeuksien keskeltä ja kaikki päättyy lopulta onnellisesti. Svenska Teatern esitti näytelmäversion Mumintrollet och kometen, jonka ensi-ilta oli joulukuussa 1949 Vivica Bandlerin ohjaamana. 

Nuuskamuikkunen on Muumikirjojen ehkä mystisin hahmo, joka vietti kesät Muumilaaksossa pystyttäen telttansa aina samalle paikalle joen ääreen lähelle Muumitaloa. Nuuskamuikkunen oli viisas erämies, joka soitti huuliharppua ja oli myös Muumipeikon paras ystävä. Muistan, että hän jätti aina lähtiessään talvea pakoon Muumipeikolle lohduttavan kirjeen, jossa hän lupasi palata aina ensimmäisen lämpimän kevätpäivän myötä. Nuuskamuikkunen oli vähän kuin nomadi, joka ei asettunut paikoilleen eikä halunnut myöskään omistaa yhtään mitään. Muistan myös, että hän oli viisas ja tiesi paljon asioita. 

Yhdessä vitriinissä oli esillä kirja, jonka selkämyksessä luki Norra halvklotet insekter eli pohjoisen pallonpuoliskon  hyönteiset sekä värikäs perhoskokoelma, joten tiesin heti kenestä oli kyse. Hemuli oli jo nimensä puolesta minusta yksi hauskimpia muumihahmoja. Hemulit olivat keräilijäluonteita kaikki. 

Hemuli keräsi vielä Taikurin hattu -kirjassa postimerkkejä mutta hän luopui harrastuksesta koska hänen kokoelmansa oli liian täydellinen. Yksinäisten vuorten Hemuli puolestaan oli Hemulin perhosten keräilyä harrastava serkku, joka esiintyi kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti. Kasvitieteilijä-Hemuli taas sanoi suhteensa irti serkkuunsa, joka oli kiinnostunut vain perhosista. Hemulit olivat siis vähän erikoisia. Muistan myös hyvin se, että Hemuli piti yllään aina leninkiä, jonka hän oli perinyt tädiltään. 

Niiskuneiti on minusta lapsena todella suloinen koska hänellä oli kultainen nilkkarengas ja ihana otsatukka. Niiskuneiti oli Muumipeikon tyttöystävä ja hän kuului niiskujen heimoon kuten myös veljensä Niisku. Muumipeikko teki uroteon jo Vaarallinen pyrstötähti -kirjassa pelastaessaan Niiskuneidin lihansyöjäpensaan kynsistä. Niiskuneiti muutti Muumitaloon asumaan ja hänestä tuli osa muumiperhettä. Niiskuneiti oli hahmo, jolla oli herkästi innostuva luonne eli hän oli aina kiinnostunut kaikesta. Hän oli myös ystävällinen ja huomaavainen. 

Merikeskus Vellamon näyttelyssä pääsee ikään kuin "sujahtamaan Muumikirjoihin sisälle". 

Hemulin postimerkkikokoelma on myös esillä näyttelyssä. Muumit ovat myös päässeet suomalaisiin postimerkkeihin useamman kerran. Ensimmäiset muumiaiheiset postimerkit julkaistiin Suomessa jo vuonna 1992 ja siitä lähtien on uusia Muumi-postimerkkejä ollut saatavilla parin vuoden välein. Kunnian ensimmäisten sekä myös lukuisten seuraavien Muumi merkkien suunnittelusta sai satoja suomalaisia postimerkkejä suunnitellut Pirkko Vahtero. Uusin, vuonna 2025 julkaistu postimerkki setti juhlistaa Tove Janssonin muumitarinoiden 80-vuotista historiaa. 

Ensipäivän kuori 1992, kuva lainattu Moomin sivuilta

Olin kokonaan unohtanut Tulppaanan, joka esiintyi kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva. Småtrollen och den stora översvämningen oli ensimmäinen Tove Janssonin kirjoittama Muumikirja, joka ilmestyi 1945. Kirjan suomennettu versio ilmestyi vasta 1991 joten olen lukenut sen vasta aikuisena. Kirjassa Muumipeikko ja Muumimamma lähtevät etsimään seikkailemaan lähtenyttä Muumipappaa ja samalla he joutuvat myös itse moniin seikkailuihin. Tulppaana on sinihiuksinen tyttö, joka ilmestyy hohtavasta tulppaanista. Suuri käärme hyökkää kirjassa muumien kimppuun suolla mutta Tulppaanan kukasta loistava kirkas valo säikäyttää käärmeen ja muumit pelastuvat. 

Totta kai kaikki muistavat myös Haisulin, joka nimensä mukaisesti haisee pahalla ja syö melkein mitä vain mm. huonekaluja. Haisulilla on merkittävä rooli myös Tove Janssonin kirjassa Outo vieras Muumitalossa (1980), joka on sarjakuvien ohella Janssonin ainoa Muumi-teos, jossa Haisuli esiintyy. Haisuli on esiintynyt myös Muumilaakson -tarinoita jaksoissa. 

Muumimamman upea oopperalaukku on myös esillä näyttelyssä. 

Muumimammasta minulle tulee aina mieleen oma äitini, joka muistutti hyvin paljon Muumi-kirjojen äitihahmoa. Muumimamma on todellinen muumiperheen sydän eli hän on lempeä sekä suojeleva äiti. Muumimamma valmistaa usein punaviinimarjamehu koska se on hänen suosikkijuomansa. Mehu auttaa myös vilustumisoireisiin ja myös meille juotettiin sitä aina lapsena jos olimme sairaina. Muistan, että lapsuudessani omalla äidilläni oli lähes identtinen käsilaukku mitä Muumimammalla. Oma äitini oli taiteellinen mutta kodinhoidossa pedantti kun taas Muumimammassa oli ehkä mukana ripaus kapinallisuutta. Hän saattoi jättää astiat ruokailun jälkeen ulos sateen huuhdottavaksi. Lämmin ihana ja todella äidillinen hahmo silti! 

Pikku Myy on aina ollut minun suosikkini ja esikuvani. Pikku Myy on kooltaan todella pikkuinen mutta persoonallisuudeltaan valtava. Pikku Myy on luotettava ja rehellinen ystävä, joka puolustaa tomerasti läheisiään kuten itsekin teen. Hän on myös teräväkielinen, äkkipikainen ja ilkikurinenkin hahmo, joka tuntuu ehkä rakastavan pieniä katastrofeja. Em. allekirjoitan teräväkielisyyden mutta muuten kyllä eroamme koska olen äärimmäisen kärsivällinen ja minä olen peräti 180 cm pitkä! Pikku Myy on urhea tiukan paikan tullen ja niin olen minäkin eli pystyin toimimaan rationaalisesti kun isäni sai sairaskohtauksen. Minä olen alkanut käyttää myös "Pikku Myy nutturaa". 

Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumiseikkailu -näyttelystä löytyy myös Muumikirjasta Vaarallinen juhannus tuttu teatteri. Leppoisassa Muumilaaksossa leijailee tuhkaa sillä tulivuori on purkautunut. Maa järähtelee purkauksen takia ja se saa aikaan myös tulvan. Muumilaakson yli tulvii hyökyaalto mutta onneksi kaiken sekasorron keskellä muumit löytävät kelluvan teatterin, jossa he tapaavat Teatterirotta Emman. 

Vaarallinen juhannus on ihan huikea seikkailu ja omalla tavallaan myös hauska kertomus, jossa myös kerrotaan miten hattivatit oikein syntyivät. Näyttelyssä teatterin edessä on veneitä, joissa voi istua ja "ikään kuin purjehtia kohti teatteria". Lapset tuntuivat olevan todella innoissaan teatterista! 

Tove Jansson ja Viveca Baldler valokuvassa, Tiuhti (Tove) ja Viuhti (Viveca) lasipurkissa.

Tiuhti ja Viuhti HAMin Tove Jansson Paratiisi-näyttelyssä 

"Tove Jansssonin muumitarinoiden välittämät arvot - ystävyys, rakkaus, luonnon kunnioittaminen, seikkailunhalu, tasavertaisuus, suvaitsevaisuus, vapaus ja rohkeus - ovat edelleen ajankohtaisia ja puhuttelevia. Muumitarinat heijastavat taiteen ja lämminhenkisen huumorin kautta myös monia yhteisesti tänä päivänä jaettavia arvoja ja puhaltavat suuntaa lasten, nuorten ja aikuisten elämään." Merikeskus Vellamo 

Aivan ihana näyttely eli suosittelen lämmöllä tutustumaan Muumiseikkailuun Kotkan Merikeskus Vellamossa. Näyttely on avoinna 7.3.2027 asti joten hyvin ehtii tutustumaan. Näyttelyä täydentää Vellamon Venehallissa Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän Victoria-vene, jolla pariskunta kulki rakastamaansa kesäpaikkaan Klovharun saarelle. Merikeskus Vellamo löytyy osoitteesta Tornatorinkatu 99, Kotka ja Museokortti kohde. 

DIY ideoita kipoista, kupeista, lautasista ja kulhoista

Kaikki postauksen valokuvat on lainattu netistä. 

Kaikki sai alkunsa siitä, että törmäsin Facebookin uutisvirrassa yllä olevaan valokuvaan, jossa oli aivan ihana lattiavalaisin, jonka jalka oli "posliinia". Eikä mitä tahansa posliinia vaan upean sinivalkoista, johon minä olen ollut ihastunut jo vuosia. Tästä voit klikata postaukseen, jossa esittelin omia sinivalkoisia posliini aarteitani sekä kirppiksiltä että myös muualta hankittuina. Kun sitten klikkasin tarkemmin kuvan Facebook sivulle huomasin, että kyseessä olikin DIY-projekti tai siis supisuomalaisittain ilmaistuna "tee se itse" lampunjalan teko. 

Tästähän alkoikin sitten todella mielenkiintoinen "sukellus kaninkoloon" sillä seuraavat kolmevarttia seikkailin netin uumenissa löytäen mitä ihanampia posliinista mutta myös lasista tehtyjä "uusia esineitä". Kaikki sinivalkoiset ihanuudet oli siis tehty  kokonaisista posliini/lasi esineitä liimaamalla niitä mielikuvituksellisesti yhteen. 

Kirpputoreilla kiertäessä osuu usein silmiin sinivalkoisia yksittäisiä esineitä, josta voisi lähteä tekemään jotain ihan uutta ja mielikuvituksilla. Kahvikupeista, kermakoista, sokerikoista ja lautasista sekä pienistä annoskulhoista on saatu aikaan hauskoja kynttilänjalkoja ja maljakkoja. Näissä esineissä on jotain samaa kuin Liisa Ihmemaan kirjan Hullun Hatuntekijän teekutsuissa. Melkein odottaisi näkevänsä Hatuntekijän, Jänön ja uneliaan Hiiren istumassa Liisan kanssa pöydän ympärillä juhlimassa syntymättömyyspäiviä. Itse kootut esineet ovat hurmaavia ja todella mielikuvituksellisia. 

Nämä suloiset pikkutytöt, joilla on muodikkaat kahvikuppihatut ja kauniit sinivalkoiset posliinimekot olivat myös ihan ylivetoja. Yhdellä tytöistä oli "hauskasti koristeltu munakuppi" päähine vihreillä kutreillaan. Tällaisen tyttelin minäkin haluaisin omaan "sinivalkoiseen kokoelmaani". Joten seuraavalla kirppiskierroksella täytyy haukansilmin etsiä sinivalkoisia parittomia esineitä tähän projektiin. Usein myös ilmaisosastoilta voi löytää yksittäisiä kuppeja ja pikkulautasia. 

Myös rikkinäisiä posliiniesineitä - jos ne ovat oikean värisiä omiin projekteihin kannattaa katsastaa koska niistä voi tehdä "lisukkeita" näihin uusiin DIY-esineisiin. Keskellä olevalla silmälasipäisellä poikahahmolla on ikään kuin kauluksena sinivalkoisia posliinin palasia. Otsikkokuvassa on puolestaan käytetty vasemman puoleisessa kuvassa juuri näitä samanlaisia palasia kattokruunun koristeena. Todellinen kirppishaukka löytää rikkinäisellekin tuotteelle käyttöä. Sinivalkoiseen voi toki yhdistää muitakin värejä tai kerätä juuri itseään miellyttäviä väriyhdistelmiä. Kirpputoreilla on hyvin valinnan varaa jokaisella. 

Myös lasilautasista, kulhoista, snapsilaseista, jälkiruokamaljoista, laseista jne. voi koota näin upeita kokonaisuuksia. Oma mielikuvitus vain valloilleen ja tekemään juuri oman näköistä sekä hauskaa uusiotavaraa. Myös erilaisia pieniä figuureita ja patsaita syntyy näppärissä sormissa. 

Näistä esineistä minulle tulee mieleen majakat merellä. 

"Less is not more" - vai mitä tuumitte...

Antaa kaikkien kukkien kukkia eli jokainen omalla tyylillään.

Tarvitset esineiden lisäksi vielä muutakin eli nappeja, lasinalustoja sekä verhorenkaita. Em. tarvikkeiden avulla pystyt suoristamaan ja vakauttamaan esineitä. Varsinkin jos haluat tehdä DIY-kynttilänjalan kannattaa olla huolellinen siinä, että rakennelmasi on suora jo ihan paloturvallisuuden takia. Lasinalustoja löytyy hyvin myös kirppareilta ja niiden avulla pystyy tekemään suoria tasopintoja eri esineiden väliin. 

Posliinin ja lasiin voi myös yhdistää metallilautasia tai ns.uushopeisia esineitä. Uushopea eli alpakka on metalliseos, joka koostuu kuparista, nikkelistä ja usein myös sinkistä eli kannattaa ottaa huomioon, että se tummuu ajan mittaan. Metalli puolestaan ei muuta väriä ajan saatossa. 

Lisää hauskoja hahmoja, joista tulee hyvälle tuulelle!

Liimaamiseen voi käyttää kuumaliimaa, asennusliimaa tai silikoniliimaa. Kysyin liimoista ystävältäni, joka on tehnyt paljon näitä DIY juttuja ja hän antoi seuraavia vinkkejä. Silikoniliima kuivuu hitaasti mutta se myös kestää parhaiten liitoskohdissa. Kuumaliima kovettuu kaikkein nopeammin ja pitää myös hyvin. Kuumaliiman ongelmaksi voi tulla kuitenkin mahdollinen murtuminen. Asennusliimaa ystäväni on kokeilla muutamia kertoja mutta vielä hän ei ole saanut siihen "kunnon tuntumaan eli kokeilut jatkuvat". Ystäväni neuvo on, että kaikkea kannattaa kokeilla löytääkseen oman suosikkinsa. 

Jos joku lukijoista on kokeillut erilaisia liimoja DIY ideoihin ja juuri postauksessa olevien posliinin ja lasin kiinnittämiseen niin laittaa ihmeessä omia suosituksianne kommentteihin. Itse ajattelin kokeilla näiden rakentamista jos aikaa vain löytyy nyt kesällä tai sitten lomalla. Tai myöhemmin syksyllä kun illat alkavat pidentyä. Mukavaa kesäkuista viikkoa sateesta huolimatta!