Aurinkoinen syyskuu on mennyt kuin siivillä

 

Tänä vuonna syyskuu on ollut minusta ihan mielettömän kesäinen ja kaikin puolin erinomainen kuukausi. Syyskuun lämpötilat ovat olleet lähellä parikymmentä astetta ja tänäänkin auton lämpömittari näytti +17°C. Meillä ei hellemekkoja lukuun ottamatta ole pakattu kesävaatteita vielä talvisäilöön. Vaikka elokuun viimeinen viikko olikin melko sateisen kostea niin hyvin meteorologien ennustukset osuivat oikeaan alkavan syyskuun osalta. Aurinkoisen lämpimät melkein hellelukemiin yltävät lämpötilat ovat pitäneet myös huolen siitä ettei puissa ole juurikaan vielä merkkejä ruskasta. Meidän pihan vaahtera on osittain muuttunut jo punaiseksi mutta osa sen lehdistä on edelleen ihan vihreitä.

Kesälapsena minulle tällaiset kesäiset ilmat syyskuussa ovat enemmän kuin tervetulleita. Olen nauttinut aurinkopaisteesta ja siitä, että etäkonttorilla ollessaan voi hyvin viettää lounastauon omalla parvekkeella. Ihan luksusta istua parvekkeella vielä syyskuussa lounastamassa. Hektinen työpäivä katkeaa todella hyvin kun siirtää itsensä hetkellisesti valkoiseen parveketuoliin nauttimaan vaikka ruokaisasta salaatista tai jostain muusta lounasherkusta. Olen taas palannut siihen rutiinin kesän jälkeen, että vähintään kerran viikossa nautin myös sushia lounasherkkuna. Ikävä juttu on se, että meidän oma K-Kauppa joutui luopumaan sushitoimittajastaan mikä on sääli koska yrityksen sushit olivat äärimmäisen laadukkaita ja hyviä. Toivottavasti tilalle tulisi joku toinen jatkamaan sushitoimituksia ja pian. En ole ainoa meidän naapurustossa, joka kaipailee sushia takaisin kauppaan. 

Syyskuuhuni ovat myös kuuluneet perinteisesti keltaiset auringonkukat. Onnistuin vain kerran poimimaan kukkia auringonkukkapellolta Haltialasta. Seuraavan kerran kun menin uudelleen pellolle huomasin, että pelto olikin jo putsattu tämän sadon auringonkukista. Mutta ei hätää koska auringonkukkia on ollut myynnissä myös ihan marketeissa ja joten muutamia kimppuja olen ostanut sitten muiden poimimina kukkina. Tänä vuonna en ottanut auringonkukkia ollenkaan sisälle koska ne kiinnostivat Mimmiä liian paljon. Kukat ilahduttivat parvekkeella eivät näin myöskään levittäneet "keltaista kukistaan" olohuoneen pöydälle. Tuo keltainen kun myös kiinnosti Mimmiä todella paljon!

Kirjoitin blogiin 2018 postauksen "Voiko auringonkukkapelto olla koskaan OUT?" Ja vastaan nyt samoin kuin kirjoittaessani blogiin postauksen "luonto ja monivivahteisuus erilaisine ilmiöineen ei todellakaan ole out, last season, out of bounds tai mennyttä..." 

Auringonkukka pellot ovat aina kaunista katsottavaa ja niistä tulee otettua valkokuvia paljon. Edelleen minun sydämessäni "se kaikkein kaunein auringonkukkapelto" oli auringonkukkameri Haltialassa elokuussa 2018. Aurinko oli silloin juuri laskemassa kun minä ehdin pellolle ja sain aika upeita valokuvia tuosta maagisesta hetkestä. 

Toki syyskuuhun on kuulunut myös iltojen satumaiset usvat, jotka ovat syntyneet maan lämmön sekä kosteuden seurauksena lämpimän päivän jälkeen. Minä olen valmis jopa pysäyttämään auton jos näen läheisellä pellolla tai niityllä juuri nousevaa usvaa. Noiden hetkien ikuistamiseen kameraan ei koskaan kyllästy. Aina yhtä kaunista ja myös vähän salaperäistä. Olen aina salaa toivonut, että joskus tällaiseen usva maisemaan osuu vielä muutama metsäkauris kävelemään ja täydentämään satumaista valokuvaa. Toistaiseksi en ole onnistunut em. spektaakkelia näkemään. Kauriita olen ihan meidän asuintalon lähettyvillä nähnyt kyllä useana iltana. Ja itse asiassa veijarit ovat olleet kukkapenkissä ruokailemassa kuin sushibuffassa me ihmiset konsanaan😊

Toinen ilmiö, josta ei malta olla ottamatta valokuvaa on auringonlasku. Minulla on varmasti useita satoja kuvia hetkestä kun aurinko painuu horisonttiin vaaleanpunaisena pallona samalla värjäten myös taivaan punaiseksi ennen katoamistaan "mereen". Aina sitä tulee metsästettyä sitä aivan täydellistä auringonlaskua. Muistan yhden illan vuosia sitten kun ajelin pitkin merenrantaa etsien juuri sitä oikeaa paikkaa ja hetkeä tallentaa auringonlasku muistikortille. Kuvia oli paljon mutta en tiedä osuiko niihinkään juuri sitä oikeaa. 

Toinen näky, joka pysäyttää minut autoineni ovat tien läheisyydessä pellolla laiduntavat lehmät. Mitä enemmän eläimiä niin sitä parempi koska rakastan myös lehmien valokuvaamista. Kesälomani aikana luin uutisen, että Villa Elfvikin mailla olevan kesäkarjan sonnit olivat karanneet laitumelta ja päätyneet Raide-Jokerin raiteille seikkailemaan. Raide-Jokeri ei vielä ole edes käytössä mutta sonnit olivat jatkaneet matkaansa Otaniemeä kohden Vaisalantietä ihan rauhallisesti. Onneksi karkurit saatiin kiinni ja takaisin laitumelle. Tästä voit kurkistaa tuohon Hesarin uutiseen sonneista ihan valokuvan kera. 

Siivoilin pari viikkoa sitten erästä kaappiani ja löysin sieltä yhden monista elämäni aikana tekemistäni aarrekartoista. Oli jännää katsella ja tutkia asioita sekä valintoja, jotka useampia vuosia sitten oli päätynyt juuri minun aarrekarttaani. Huomasin myös ilokseni, että pari aikoinaan toiveeksi kirjattua juttua olikin mennyt jo maaliin tässä vuosien kuluessa. Aarrekarttoja on mukava tehdä ja mielelläni voisin taas tehdä uuden "juuri tähän elämäntilanteeseen nähden".

Miten siellä ruutujen toisella puolella? Onko aurinkoinen ja lämmin syyskuu antanut lisäboostia vai olisitko jo toivonut syksyn kunnolla alkavan? Pidätkö syksystä ja jos sinulla hyviä vinkkejä miten jaksaa kun pimeys koko ajan lisääntyy jaa kommenttikenttään omia ajatuksiasi aiheesta. Kivaa loppuviikkoa kaikille!

Koiramäen Pajutalli on juuri nyt pullollaan värikkäitä kurpitsoita

 

Perjantaina nappasin isäni työpäivän jälkeen kyytiin ja huristelimme upean kesäisen sään kunniaksi kahvittelemaan Koiramäen Pajutalliin Tuusulaan. Auton lämpömittari näytti vaatimattomasti +22°C astetta joten ihan hellerajaan ei päästy mutta lämmintä oli silti ihan kiitettävästi. En tiedä voidaanko tästä lämpöjaksosta oikeastaan käyttää termiä "intiaanikesä" koska ajanjaksoa ennen ei ole ollut poikkeuksellisen kylmää. Intiaanikesällä tarkoitetaan lämmintä jaksoa, joka tulee syyskylmien jo alettua. Eipä meillä pääkaupunkiseudulla ole niin kylmää säätä edes vielä koettu. 

Itse intiaanikesän käsite tulee Pohjois-Amerikasta, jossa parin kolmen viikon utuisen lämmin kausi toistui pohjoisen intiaanimailla vuosittain lokakuun puolivälissä. Intiaanit pitivät aikoinaan tätä lämmintä säätä suotuisana sotimiselle siirtokuntia vastaan. Intiaanit uskoivat myös, että tämä erikoinen ajanjakso oli heidän jumalansa Cautantowwitin siunaama. 

Meille Suomeen käsite "intiaanikesä" rantautui 1900-luvun alussa. Intiaanikesä mainitaan jo vuonna 1911 suomalaisessa Tietosanakirjassa. Suomalainen arkeologi, tutkimusmatkailija, kansatieteilijä, kirjailija ja valokuvaaja Sakari Pälsi kirjoitti "intiaanikesästä" kirjassaan Pohjankävijän päiväkirja jo vuonna 1919. 

Pohjois-Amerikassa vallitseva sääilmiö tunnettiin toki myös meillä Euroopassa, missä se oli nimetty alueen sijainnista riippuen eri pyhimysten muistopäivien mukaan. Meillä Suomessa vanha kansa puhui Pärttylin pikkukesästä, sillä syksyn katsottiin alkavan Pertun päivästä 24.elokuuta. Saksassa intiaanikesä ajoittui 21.syyskuuta, jolloin juhlittiin syysmattia. Unkarissa taas Mikkelinpäivä 29.syyskuuta oli merkittävä kun osassa Ranskaa vasta Martinpäivä 11.marraskuuta saattoi alkaa "intiaanikesän". 

Ruotsissa nimitys brittsommar tarkoitti "intiaanikesää" ja nimitys tuli Pyhän Birgitan mukaan. Englannissa puolestaan tätä lämmintä yllättävää ajanjaksoa kutsuttiin All-hallown summer -termillä. Shakespearen kirjoittamassa näytelmässä Henrik IV em. termi oli jo kirjoittettuna tekstiin. Kun Paavo Cajander suomensi Shakespearen näytelmän puhuttiin näyttämöllä "marraskesästä". 

Itse en pidä yhtään hassumpana ajatusta, että vaikka vielä koko lokakuu pitkälle eteenpäin olisi lämmintä ja vähäsateista. Kyllä me ehdimme vielä niistä sateista ja rospuutostakin nauttia tulevien kuukausien aikana. 

Olin etukäteen katsellut Koiramäen Pajutallin Facebook -sivuilta, että ihanan värikkäät ja hauskan muotoiset koristekurpitsat olivat jo rantautuneet Tuusulaan. Kurpitsat olivat saapuneet Pajutalliin jo syyskuun 6.päivänä Pajutallin Facebookin mukaan. Ennen kurpitsapöytien kiertelyä oli hyvä tankata itseensä sekä vähän energiaa suolaisen muodossa unohtamatta herkkudonitsena - makuina vadelma ja valkosuklaa - omnomnom! Kuppi kahvia siihen vielä kyytipojaksi, että jaksoi sitten kiertää ihailemassa kurpitsoita. 

Kurpitsojen lisäksi Koiramäen Pajutalli tarjoaa myös kukkia syysistutuksiin. Kanervia, callunoita, muratteja ja erilaisia koristekaaleja. Meidänkin parvekkeella on jo luovuttu kuivuneista lobelioista, neilikoista sekä kuivuneesta valkoapilasta. Jossain vaiheessa voisin laittaa vähän valokuvia siitä "nyky symbioosista" miten meillä vielä osittain kesäkukat ja syysistutukset ovat sulassa sovussa kesähuoneessa. Vielä ei ainakaan säiden puolesta tarvitse kiirehtiä siinä milloin pelargoniat lähtevät taas talvehtimaan isäni ikkunalaudalle odottamaan taas uutta tulevaa kesää. 

Koiramäen Pajutallin pihamaalle pystytetyt myyntipöydät ovat täynnä upean värikkäitä koristekurpitsoita. Minusta tuntuu, että viime vuosien aikana on ilmestynyt yhä uskomattomamman värisiä ja näköisiä kurpitsoita myyntiin. Perinteiset oranssit, keltaiset ja vihreät kurpitsat ovat saaneet viereensä mitä mielikuvituksellisempia koristekurpitsoita. Kurpitsa kun voi olla raidallinen, jännän muhkurainen, pyöreä tai vaikka ufon eli lentävän lautasen muotoinen avaruusalusmainen kurpitsa. 

Pohjois-Amerikassa on listattuna peräti 22 erilaista kurpitsaa "From A-Z". Tästä linkistä voit katsoa minkälaisia värejä, muotoja ja erilaisia kokoja on mahdollista hankkia itselleen. Tuntuu, että mielikuvituskaan ei ole rajana kun erilaisia kurpitsalajikkeita on luotu. Toki amerikkalaisille myös Halloween juhla kurpitsoineen on ihan erilainen ja myös tärkeä juhla vuosittain. Suomeen kurpitsat ovat rantautuneet entistä voimakkaammin myös Halloween -perinteen myötä mutta olemme vielä todella maltillisia Halloween -juhlijoita verrattuna amerikkalaisiin. 

Hauskat litteät, usein myös raidalliset kurpitsat ovat minusta nyt paljon voimakkaammin esillä kuin parisen vuotta sitten. Muutama vuosi sitten tarjolle tuli myös kurpitsoita, joiden pinnalla on ikään kuin "syylämäisiä nyppyjä" ja näitä kurpitsoita kutsutaankin "warted pumpkins".  Nämä "syyläkurpitsat" eivät ole omia suosikkeja koska ne ovat oikeasti ällöttäviä. Tulee mieleen TLC-kanavalla esitettävä Dr Sandra Leen ohjelma, jossa näitä erilaisia "ulokkeita, syyliä, kasvaimia" poistetaan ihmisten ihosta ei oikeasti. YÖKS!

Erikoinen on myös "turbaanikurpitsa" eli lajike nimeltään Turban Squash. Turbaanikurpitsa on lajike, jolla on todella ainulaatuinen ulkonäkö. Kurpitsat näyttävät kurpitsalta, jonka sisältä kasvaa ulos toinen hieman pienempi kurpitsa muodostaen kuin turbaanipäähineen kurpitsan päälle. Turbaanimaista ulkomuotoa saadaan vielä korostettua sillä, että eri puoliskot ovat myös eri värisiä. Allaolevassa valokuvassa keskellä ylhäällä on turbaanikurpitsa. 

Kuva lainattu Koiramäen Pajutallin Instagram tililtä.

Valitettavasti en ollut Koiranmäen Facebook sivuilta huomannutkaan, että minipossu Arvo oli 15.syyskuuta siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Jokaisella Pajutalli visiitillä olen aina myös käynyt moikkaamassa possuja. Nyt Otto minipossu käveli karsinassa ehkä vähän surullisen oloisena tai ehkä minusta vain tuntui siltä. Pitkän ja kunnioittavan elämän ehti Arvo elää joten RIP Arvo  ♥  Alla kuva onnellisista minipossuista Arvosta ja Otosta viime syyskuulta kun olin kurpitsaostoksilla Koiramäellä. 

Koiranmäen Pajutallin kotisivujen perusteella myös kesälampaat ja kesäkanat ovat vielä Koiramäen pihapiirissä aina lokakuuhun saakka. Ostin jo muutamia pikkukurpitsoita kotiin mutta luulenpa, että minun pitää vielä piipahtaa sinne huomenna parin minikurpitsan osalta. Samalla pitäisi hankkia parvekkeelle pari kasvia. 

Koiramäen Pajutalli löytyy osoitteesta Forsteninkuja 10 as 1, 04360 Tuusula. Aukioloajat ovat seuraavasti: ma suljettu, ti-pe 11.30-18.30 ja la-su 11-18. Pajutallilta löytyy myös kahvila sekä Peikkometsä lapsille. Menkää ihmeessä kurkkimaan tätä väriloistoa ja minipossu Onnia myös ♥♥

Mukavaa viikonloppua kaikille ♥  

Pihlajarinne Loviisan Isnäsissä on entisten hellahuoneiden muodostama värikäs koti

 

Loviisan Wanhat Talot 23 kohteista esittelyvuorossa on nyt elokuun tapahtuma viikonloppuna ensi kertaa näkemäni talo Pihlajarinne. Tämä 1800-luvun lopulla rakennettu hirsitalo on ollut aikoinaan osa Isnäsin sahan toimintaa. Asuintalot on nimenomaan rakennettu tehtaan työläisiä ja heidän perheitään varten. Vuonna 1897 perustettu saha lukuisine muine rakennuksineen löytyykin melko läheltä näitä työväenasuntoja. Sahatoiminta Isnäsissä loppui pääosin vuonna 1991 ja lopullinen alasajo oli 1995.  

Nykyään sahan tiloissa toimii Höyrykonemuseo ja työväenasunnoissa asuvat vanhoista taloista kiinnostuneet asukkaat. Vanhoista hellahuoneista on muokattu toimivia koteja, joista värikkään hurmaava Pihlajarinne oli hyvä esimerkki. Rakennukset ovat onneksi Museoviraston suojelemia joten siksi ne varmasti ovat säilyneetkin eivät joutuneet puskutraktorin alle. Talot ovat hirsirakenteisia, satulakattoisia ja sisääntulokuistit ovat kaariaihein koristellut. Taloista tulee mieleen Peppi Pitkätossun Huvikumpu, jonka ympärillä on runsas lähes luonnollisessa tilassa oleva rehevä puutarha. 

Tässä puutarhassa ei ruohoa aja väsymätön robottiruohonleikkuri vaan puutarha on enemmänkin boheemin villi ja vapaa. Omenapuissa näytti kypsyvän jo punaposkisia omenoita ja krassit kukkivat talon seinävierustoilla valtoimenaan. Tällaisilla pihoilla on muuten lasten kannalta lukemattomia salaisia ja hyviä piiloutumispaikkoja. Minä ihailin sisääntulokuistien jännän kaarevia muotoja ja mietin miten noinkin pienellä yksityiskohdalla voidaan tuiki tavallisesta kuistista tehdä mielenkiintoisempi.

Aurinko tulvi upeasti sisälle huonetiloihin ikkunoista saaden aikaan kauniita näkymiä eri huoneisiin. Entiset neljä hellahuonetta on vain enää muisto ajasta, jolloin näissä tiloissa on ollut erilliset asunnot neljälle eri asukkaalle perheineen. Hellahuoneet olivat aikoinaan suosittu asumismuoto eli yksi huone, joka oli varustettu puuhellalla toimi kokonaisen perheen kotina ja usein sinne vielä majoitettiin myös sukulaisia yövieraaksi. Hellahuoneiden koot olivat noin 18 m² - 22 m² eli verrattavissa yksiöihin nykyään. Koti toimi noina aikoina enemmän levähdyspaikkana kuin oleskelupaikkana kun tilaa oli vähän. Myöskään säilyttämistä tiloissa ei juurikaan ollut mutta toisaalta ihmisillä noihin aikoihin ei ollut kuin kaksi vaatepartta eli toinen arkeen ja toinen juhlaan. 

Supernaisellinen nurkkaus, jossa kaksi ikonista naishahmoa Audrey Hepburn ja Marilyn Monroe mustavalkokuvina seinällä. Legendaarinen Truman Capoten novelli Aamiainen Tiffanylla kääntyi myös elokuvaksi, jonka Holly Godlightlyn roolissa loisti Hepburn saaden parhaan naispääosan Oscarin roolistaan 1962. Marilynin kuvaa en suoraan osaa liittää mihinkään tiettyyn elokuvaan mutta saman aikakauden upeita kuvaotoksia ovat kyllä. Mustavalkokuviin liittyy minusta valtavasti voimaa ja tunnelatausta vaikka itse en juurikaan ota mustavalkokuvia. Talossa on muuten monia kauniita tapetteja hirsiseinien vastapainona. Ehkä tämä makuuhuone oli perheen vanhimman tyttären.

Vanha Husqvarnan ompelukone toimi pöytätasona - ehkä myös ompelukoneenakin vielä - jonka päälle oli kerätty rakkaita muistoja. Minua hymyilytti kun näin isoja simpukoita, joita meiltäkin löytyy kun olen pesunkestävä rapunainen horoskoopiltani. Huonetiloissa oli myös paljon kukkia - lue: auringonkukkia -  maljakossa ja muitakin viherkasveja. Harsokatoksella varustettu sänky oli myös sijoitettu upeasti suoraan ikkunan eteen. Tilojen pienen yksityiskohdat paljastivat, että talossa oli paljon naisenergiaa ja kauneutta esillä. Ehkä perinteinen mancave oli talossa jossain ulkopuolella tai sitten täällä ei asunut ollenkaan miehiä. 

Äärimmäisen kaunis oli myös tunnelmallinen "keltainen salonki" millä nimellä minusta tätä yhteistä oleskelutilaa voitaisiin nimittää. Tilasta löytyi sekä piano että myös televisio eli täällä saattoi musisoida muille tai katsella kun joku lauloi telkkarissa . Todella upea Tapettitehdas Pihlgren & Ritolan valmistama keltainen Kiurujen yö -tapetti, jonka on suunnitellut muotoilija ja keraamikko Birger Kaipiainen. Tapetti näki päivänvalon 1958 ja sen on edelleen yksi halutuimmista Pihlgren & Ritolan tuotteista. Samaa tapetti löytyy myös upean sinisenä. 

Tapettitehdas Pihlgren & Ritolan perinteiset paperitapetit valmistetaan yli 90 vuoden kokemuksella Akaan Toijalassa. Kuosit painetaan aidolle tapettipaperille rotaatiopainomenetelmällä, jolla syntyvät pehmeät värit, elävä painojälki ja kaunis himmeä pinta. Minä olen kuolannut vuosia tuota sinistä Kiurujen yö -tapettia makuuhuoneeseeni. Sen alla näkisi varmasti ihan satumaisia unia!

Pihlajarinne on täynnä erilaisia ja laadukkaita tapetteja. Toisen tyttären huoneesta löytyi romanttinen Pariisi -teemainen tapetti, jossa mm. kaupungin kuuluisa nähtävyys Eiffel torni ja muiden Pariisin erilaisten elementtien yhteiseloa nyt seinäpinnalla. Huoneen väritys on aavistuksen vähemmän väriä sisältävä verrattuna muihin huonetiloihin joten ehkä huoneen asukas on valinnut juuri tämän värimaailman omaan tärkeään huoneeseensa. 

Talon toisen tyttären huoneessa oli myös paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia huone pullollaan. Valtava ryhmä pehmoleluja istui vielä tyttären sängyn päällä joten varmasti niitä vielä tarvitaan. Lempinallen rutistaminen antaa meille aikuisemmillekin lohtua kun maailma on murjonut ja on sellainen epämääräinen "siipi maassa olotila".  

Upea voimalause kirjoitettuna seinälle muistuttamaan siitä, että kaikki on hyvin!

Talon jokaisessa huoneessa taisi olla ihanan keltaisia auringonkukkia tunnelmaa luomassa. 

Pihlajarinteen keittiössä on aina kesäinen fiilis! Keittiön seinillä oli nimittäin ihana ruotsalainen Sandbergin Simons Äng tapetti, joka on saanut inspiraation juuri kesäiseltä niityltä. Suunnittelija on valinnut niityllä ollessaan yhdeksän eri kukkaa, jotka on on siirtänyt sitten tapetille. Aivan huikea kukkatapetti! 

Vanhan puuhellan - josta siis hellahuoneet olivat aikoinaan saaneet nimityksensä - päällä oli vanhoja valurautaisia paistinpannuja, joilla täällä varmasti paistetaan vaikkapa lettuja ja jotain hyvää kalaa aterialle. Huomasin tässä vaiheessa Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaa, että olin aamusta lähtien kiertänyt taloja syömättä yhtään mitään. Koska aikatauluni oli etäkohteiden takia melko kireä oli pitänyt kyllä nestetasapainon kurissa mutta nälkä kurni vatsassa. 

Söpö naulakko, joka sopi juuri tuohon värikkäälle kukkatapetti seinälle. 

Viimeinen huone, johon kurkistin ennen kohteesta lähtöä seuraavaan kohteeseen oli perheen äidin oma makuuhuoneen. Makuuhuoneen lattialla olevan koiranpeti paljasti, että tässä talossa asuu joku nelijalkainen karvakaveri. 

Huoneen seiniltä löytyi myös täältä upea tapetti eli ruotsalaisen Boråstapetersin Graceful Living -mallisto. Huikeita aasilaisia värejä tapetissa ja myös lintuja tuomassa oman eksoottisen lisänsä tähän huoneeseen. 

Kaunis, värikäs ja paljon ideoita täynnä oleva koti löytyi siis Isnäsistä. Rohkeita tapetteja monissa huoneissa ja hauskoja sisustusideoita omaankin päähän muhimaan joksikin aikaa. 

Lisää Loviisan Wanhat Talot -postauksia on tulossa vielä muutamia lisää. Ilmestyvät kun olen ehtinyt kahlata valokuvani läpi ja jäsennellä näkemääni. Mukavaa uutta viikkoa kaikille!