marraskuuta 16, 2026

Tarvaspään uusi näyttely "Ihmeestä ihmeeseen – Akseli Gallen-Kallela keräilijänä"

 

Vas. lautanen mahdollisesti Japanista / kesk. kuva Finna, Museovirasto, Akseli Gallen-Kallela / oik. kikujukansan soikea ngo-kilpi. 

Lokakuun 30.päivänä vietettiin Tarvaspään ateljeelinnassa Gallen-Kallelan Museon uuden näyttelyn "Ihmeestä ihmeeseen - Akseli Gallen-Kallelan keräilijänä" kutsuvierasavajaisia. Minulle tämä upea paikka on tuttu jo ihan lapsuudestani eli kävimme siellä perheen kanssa usein kun olimme muuttaneet Helsingistä Espooseen. Minulle kuvataiteilija Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) tuli tutuksi äitini kautta. Hän oli aikoinaan pyrkinyt Suomen Taideakatemian kouluun eli "Atskiin" (Ateneum) mutta vaikkei äitiäni hyväksytty oppilaaksi meillä kotona taide ja omilla käsillä tekeminen oli aina läsnä. 


Sain jo ihan lapsena käydä ihailemassa Kansallismuseon todella upeita Gallen-Kallelan tekemiä freskoja. Äiti on istuttanut minuun rakkauden taiteeseen, arkkitehtuuriin, väreihin, muotoihin, materiaaleihin ja tyyliin. Äidin ansiosta näin jo lapsena Juseliuksen mausoleumin Porissa ja Akseli Gallen-Kallelan Kalelan Ruovedellä. Muistan, että matkasimme pienellä sisävesilaivalla Ruovedelle. Kalelassa olen käynyt niin nuorena ettei siitä ole syntynyt blogipostausta enkä ehtinyt kaivaa vanhempien albumista mahdollisia valokuviakaan. Äitini rakasti taidetta ja käsillä tekemistä. Äiti maalasi, muotoili savea, teki keramiikkaa, kutoi kangasta, maalasi posliinia ja oli todella luova ihminen. Ja hän myös ihaili suunnattomasti Akseli Gallen-Kallelaan! 

Uudessa näyttelyssä "Ihmeestä ihmeeseen - Akseli Gallen-Kallela keräilijä" kurkistetaan hänen keräämäänsä kokoelmaan. Esillä on ns. eksoottisia matkamuistoja sekä myös perheen vaalimia kulttuurihistoriallisia aarteita. Näyttelyssä on mukana myös Gallen-Kallelan matkakohteista maalaamia tauluja sekä taide- ja taideteollisuustuotantoa, jotka kertovat kunkin kulttuurin vaikutteista. 



Tarvaspään ateljeen puolelta löytyy hurjan iso pääkallo ja mietin kuuluisiko se ehkä virtahevolle ja isolle villisialle? Kallon kulmahampaat olivat melkoiset suuret. Tai ehkä tämä onkin Gallen-Kallelan Afrikan matkalta mukana tullut eksoottinen matkamuisto.  

Museonjohtaja Tuija Wahlroos lausui uuden näyttelyn tervetuliaissanat. Taidehistorioitsija ja kirjailija Anna Kortelainen piti uuden näyttelyn "Ihmeestä ihmeeseen - Akseli Gallen-Kallela keräilijänä avajaispuheen. 

JAPANI 

Akseli Gallen-Kallelan keräilyinnostus alkoi jo varhain nuoruudessa. Ensimmäiset esineet on hankittu Pariisista jo 1880-luvulla. Japanilaisten esineiden keräily ja kiinnostus niitä kohtaan länsimaissa alkoi jo 1500- ja 1600-luvuilla, mutta varsinainen villitys eli japonismi syntyi 1850-luvulla. Sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa 1800-luvun lopulla japanilaisten vaikutteiden ja tyylin ihailu kasvoi entisestään länsimaissa. Japonismi vaikutti erityisesti sisustustyyleissä ja kuvataiteessa. 

Haukka ja puunoksa, japanilainen puupiirros, 1800-luvun loppu / Gallen-Kallelan Museo 

Yosay (Watanabe) Nobukazu 1872-1944 / Port Arthurin majakka Kiinan-Japanin sodan aikana,  japanilainen puupiirustus / Gallen-Kallelan Museo 

Japanilainen puupiirrostyyli kehittyi 1600-luvulla ja sitä harjoitettiin 1800-luvun loppupuolelle. Puupiirrokset olivat tavallisen kansan taidetta ja kaupallisia kuvia, joita ei omana aikanaan osattu pitää varteenotettava taiteena. Aiheina oli mm. kabuki-teatterin näyttelijät, sumopainijat, tavallisen arkielämän kuvaus, eroottiset kuvat. 

Japanilainen työtakki (happi eli 法被 tai 半被), 1900-luvun vaihde / Gallen-Kallelan Museo

Perinteinen japanilainen happi on väljä puuvillasta valmistettu keveä takki. Takissa on kolme neljäsosaa pitkät suorat hihat ja avoin etuosa, jota pidetään kiinni vyöllä eli obilla. Takki syntyi jo Edo-kaudella (1600-1868) eli takilla on pitkät perinteet. Kauluksessa ja takin etuosassa on valkoisia ja punaisia japanilaisia merkkejä (kanji) sekä symboleita. 

Tarjotin ja kulhoja, mahdollisesti Japanista. Ajoittamaton. / Gallen-Kallelan Museo 

Perinteinen japanilainen butsudan (buddhalainen kotialttari eli alttarikaappi) 1800-luvulta (arvio). / Gallen-Kallelan Museo 

Butsudania käytetään Japanissa kodeissa tai temppeleissä Buddhan tai vainajien henkien kunnioittamiseen. Kaappi on valmistettu puusta ja viimeistelty mustalla sekä punaisella lacquer-lakalla, ja sen sisäosa on kullattu muistuttamaan buddhalaista temppeliä. Alttarissa on usein taittuvat ulko-ovet, sisäpuoliset säleikköovet (shoji) sekä alaosassa vetolaatikoita rituaalivälineille. Alttarit ajoittuvat 1800- tai 1900-luvun vaihteeseen. 

Kuvassa etualalla Rukoilijapatsas eli fakiiripatsas (ennen vuotta 1888). 1800-luvulla fakiirit samaistettiin joogeihin ja askeetteihin, joiden uskomattomista kyvyistä kirjoitettiin jopa sanomalehdissä. Gallen-Kallelaa teosofia viehätti ja matkoilta tarttui mukaan tämä erikoinen patsas. Taustalla näkyy mielenkiintoinen maalaus "Axel Gallénin työpöytä Pariisissa, 1889". Kun katsoo maalausta tarkkaan niin havaitsee sekä alttarikaapin, rukoilijapatsaan että myös pylvään olevan mukana tuossa Akselin tekemässä maalauksessa ja myös fyysisinä esineinä Tarvaspään museossa.  

NAAMIO KOKOELMA


Akseli Gallen-Kallelan kokoelmien joukosta löytyi myös erikoisia naamioita. Upean punaiselle seinälle oli asetettu näytteille aika kummallisia naamioita, jotka peittivät, paljastivat ja kertoivat myös tarinoita. Oli mielenkiintoista katsella näitä Gallen-Kallelan eri matkoilta hankittuja naamioita, jotka aikoinaan ovat lumonneet taiteilijan salaperäisyydellään. 1800-1900-luvulla avantgardesta ja primitivismistä kiinnostuneet taiteilijat löysivät naamiot oman taiteensa aiheiksi. 

EGYPTI 











Akseli Gallen-Kallela, Sfinksi ja pyramidi, 1910. Öljy kankaalla. Yksityiskokoelma. Kuva Gallen-Kallelan museo, Petri Summanen

Egyptin kulttuuri kiehtoi teosofeja, tutkijoita ja taiteilijoita, jotka näkivät maan tutkimattoman ja salaisen tiedon lähteenä. Akseli Gallen-Kallela ja hänen vaimonsa Mary sekä lapset Jorma ja Kirsti viettivät neljä viikkoa Egyptissä. Minareetit, pyramidit ja salaperäiset sfinksit tulivat tutuiksi perheelle Egyptissä ollessa. Tätä ennen he olivat viettäneet aikaa Keniassa. Egyptiin pysähdyttiin totuttelemaan ilmanalavaihdokseen. Samalla ehdittiin myös tutustua museoihin ja lukuisiin paikallisiin nähtävyyksiin. 

 

Kuvassa Mary Gallén lastensa kanssa: sylissä poika Jorma ja vieressä tytär Kirsti. Kuvauspaikka Helsinki 1903 ja valokuvaaja Daniel Nyblin. Valokuva on Akseli Gallen-Kallelan valokuvakokoelmasta. / Gallen-Kallelan Museo 

Sfinksi, Akseli Gallen-Kallelan omistaman veistoksen mukaan, kuvaveistäjä Erkki Kannosto (s.1943)

Sfinksi keksittiin muinaisessa Egyptissä, missä sillä oli miehen tai uroseläimen pää sekä nemes, faaraon käyttämä pääkoriste. Nemes, faaraon kruunu sai muotonsa egyptiläisestä leijonanharjasta. Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että jos leijona on kaikkien eläinten kuningas on faarao puolestaan kaikkien kuningas. 

Akseli Gallen-Kallela, Assyrialaisen temppelin koriste-elementtejä, kuoriainen ja muita jumalhahmoja, tussi ja vesiväri paperille / Gallen-Kallelan Museo 

Assyrian valtakunta ja muinainen Egypti kävivät verisen suurvaltasodan 600-luvulla eaa., mikä johti aikoinaan Egyptin tilapäiseen liittämiseen osaksi Assyriaan. Sotien taustalla oli molempien valtioiden halu hallita Välimeren itärannikon rikkaita kauppakaupunkeja. Pyhä pillerinpyörittäjä (Scarabaeus sacer) eli skarabee oli muinaisessa Egyptissä pyhä eläin ja voimakas symboli, joka yhdistettiin aurinkoon, elämän kiertokulkuun ja uudelleensyntymiseen. Kairo oli jo 1910-luvulla suosittu turistikohde. Monet Gallen-Kallela siellä syntyneet maalaukset kuvaavatkin juuri niitä kuuluisia maamerkkejä. 

Shabti-patsaat ovat pieniä muinaisen Egyptin hautapatsaita. Ne asetettiin hautaan vainajan kanssa, ja niiden tarkoitus oli tehdä ruumiillisia töitä vainajan puolesta tuonpuoleisessa. Yhdessä haudassa patsaita saattoi olla paljonkin. Näitä hautapatsaita alettiin myös valmistaa turisteille matkamuistoiksi ja Kirsti Gallen-Kallelan mukaan esineet olivat Saksassa tehtyjä. 

Akseli Gallen-Kallela, Kheopsin pyramidi B 1910, guassi paperille / yksityiskokoelma  

Akseli Gallen-Kallela ikuisti myös Luxorin temppelin "kapiteelin" eli pylvään yläpään. Kuvaan on päätynyt myös "portik", joka tarkoittaa pylväiden tai kaarien kannattelemaa katettua etuhallia tai pylväskäytävää rakennuksen sisäänkäynnin yhteydessä. Upeita värejä! 

Gallen-Kallela on perheensä kanssa majoittunut Sphinx Hotellissa lähellä Kairoa. Kuvan perusteella hotelli on sijainnut pyramidialueella ja sen johtajana on toiminut Artur Reichel. Tähtiä hotellilla on ollut kolme kappaletta. Hauska anekdootti laittaa tämä hotellilasku esille näyttelyyn. 

KENIA 

Akseli Gallen-Kallela, Kikujupalvelija Kenosua 1909-1910, pastelli / Gallen-Kallelan Museo 

Gallen-Kallela perheineen matkusti 1909 Itä-Afrikkaan perheensä kanssa. Tällä lähes kaksi vuotta kestäneellä matkalla myös Akseli kartutti keräilijän kokoelmaansa. Perhe asui nykyisen Kenian alueella puolitoista vuotta maalaten, matkaillen, valokuvaten ja keräten sekä luonnon- että kansatieteellistä aineistoa. Taiteilija teki Kenian matkan aikana noin 150 työtä, joista suurin osa on ekspressiivisesti, hehkuvin värein toteutettuja tulkintoja. 









Akseli Gallen-Kallela hankki Kenian matkan aikana mittavan kokoelman paikallisen väestön, kuten kikuju-, luo- ja maasaikansojen, kansallistieteellisiä esineitä sekä eläintieteellistä aineistoa. Taiteilijaa kiinnostivat kilvet, asusteet ja korut. Kokoelmassa on kikujukansan soikeita ngo-kilpiä ja puisia ndome-kilpiä, joita on käytetty seremoniallisiin tarkoituksiin. Ngo kilvet ovat naudan tai puhvelin vuodasta tehtyjä. 

Akseli Gallen-Kallela, Kamelin luuranko arolla, 1909 öljy kankaalle / Gallen-Kallelan Museo 

Akseli Gallen-Kallela, Auringonkukka Nairobin arolla, 1909 öljy kankaalle, yksityiskokoelma 

Akseli Gallen-Kallela, Haukka ja hiiri, 1909 öljy kankaalle, yksityiskokoelma 

Keniassa maalatuissa teoksissa on todella upeat värit kun ollaan Afrikan polttavan auringon alla. Kun katseli töitä pimenevässä loka-marraskuun vaihteessa näistä töistä kyllä sai kummasti energiaa värien ja hehkuvan luonnon kautta. Gallen-Kallela on hyvin monipuolisesti maalannut erilaisia aiheita. Kun työt aikoinaan rantautuivat perheen mukana takaisin Suomeen ne saivat jostain syystä nuivan vastaanoton. Vuosien saatossa näiden värikkäiden maalausten arvostus kuitenkin kasvoi myös kotimaassa.

Akseli Gallen-Kallela, Omakuva, 1909-1910 öljy kankaalle, yksityiskokoelma 

Akseli Gallen-Kallela, Tropiikin aurinko, 1909 öljy kankaalle, yksityiskokoelma 

Akseli Gallen-Kallela, Cap Guardafui, öljy kankaalle, yksityiskokoelma

"Osana Suomi 100 -juhlavuotta Gallen-Kallelan Museo ja Suomen Kenian suurlähetystö toteuttivat Kenian Kansallismuseon kanssa Nairobissa näyttely, joka esitteli Akseli Gallen-Kallelan matkaa ja sen aikana syntynyttä taidetta. Näyttelyn pohjana ovat digitoidut aineistot, maalaukset ja valokuvat, joista on tehty uusia vedoksia."  Tästä voit lukea lisää Nairobin näyttelystä. 

Mielenkiintoinen ja värikäs näyttely, joka tuo esille vähän toisenlaisen puolen Akseli Gallen-Kallelasta. "Ihmeestä ihmeeseen -Akseli Gallen-Kallela keräilijänä" näyttely on avoinna 31.10.2026 - 28.02.2027 Tarvaspään ateljeelinnassa. Tarkemmat aukio-oloajat löydät tästä. Voit myös halutessasi osallistua suomenkieliseen opastukseen sunnuntaisin klo 13, joka on ilmainen. Näin pääset tutustumaan Gallen-Kallenin ja hänen perheensä elämään Tarvaspäässä sekä myös tämän hetkisen näyttelyn sisältöön. Opastuksen jälkeen voi jatkaa kierrosta omatoimisesti. 

Tarvaspään pihapiiristä löytyy Cafe Zoceria entisestä Villa Linduddin rakennuksesta, joka rakennettiin 1859 Albergan kartanon kesähuvilaksi. Gallen-Kallelan perhe asui huvilassa ateljeen rakennustöiden ajan kunnes Tarvaspään ateljeelinna valmistui sen viereen 1913. Kahvilan valikoimassa mm. erikoiskahveja ja laadukas tee-menu, salaatteja, keittoja, runsas valikoima herkullisia suolaisia ja makeita konditoriaherkkuja. Tarjolla myös vegaanisia ja gluteenittomia tuotteita.

Tästä voit kurkistaa tulevaan hankkeeseen "Unelmien Tarvaspää", joka tulee jatkossa olemaan iso juttu. Aristoteles sen jo kiteytty aikoinaan "Taide on korkeamman lajin tietoa kuin kokemus" 








    marraskuuta 13, 2026

    Viihdyttävä "Kuuleeko Vihti?" revyy starttasi pikkujoulukauden

    Kuva Amanda Collanus - Kutsuvierasliput saatu / Iloinen Teatteri 

    Onko hitaasti mateleva marraskuu ja aina vain aikaisemmin pimenevät päivät saaneet tiukan niskalenkin sinusta? Tuntuuko siltä, että olo on kuin puristetulla tiskirätillä ja koko ajan väsyttää? Jos vastaat kyllä niin tässä tulee minun suositukseni miten selätät tämän viheliäisen mustan kuukauden käden käänteessä. Tee kuten minä eli hyppää autoon ja ajele Nummelaan katsomaan Kuuleeko Vihti? revyy esitystä. 

    Meiltä Espoosta Nummelaan ehti vajaassa puolessa tunnissa Turun valaistua moottoritietä. Nyt kannattaa ehdottomasti aloittaa jo pikkujoulukausi sekä istahtaa lähes tunniksi ja 20 minuutiksi Luksian auditorion mukaville penkeille rentoutumaan ja lataamaan itseään. Minä takaan, että tämä esitys sekä naurattaa että myös viihdyttää niin, että lähtiessäsi sinussa on virtaa kuin pienessä kylässä. Muista silti talvirajoitukset kun lähdet intoa täynnä kotia kohti 😉 


    Vasen kuva Rva Kepponen / oikea kuva Iloinen Teatteri 

    Jos revyy ei ole sinulle tuttua niin tässä vähän faktaa. Revyy on kevyttä, viihteellistä näyttämöesitystä, joka koostuu itsenäisistä sketseistä, musiikista, tanssista ja ajankohtaisesta huumorista ilman yhtenäistä juonta. Revyy syntyi Ranskassa 1830-1940 -luvuilla, joten se omaa pitkät perinteet. Erilliset esitykset siis seuraavat toisiaan ja Kuuleeko Vihti? revyyssä on mukana nelihenkinen livebändi. 

    Itse olen saanut ensikosketuksen revyy taiteeseen jo vuosia sitten. Vanhempieni kanssa kävimme katsomassa monena vuonna Uuden Iloisen Teatterin (UIT) esityksiä Linnanmäen Peacock-teatterissa. Lintsin revyyt pyörivät vuosina 1979-2009. Hauska yhteensattuma on myös se, että molemmat vanhempani ovat kotoisin Vihdistä. Isäni lapsuudenkoti oli Oinasjoella ja äitini perheen kesäpaikka oli Otalammella hänen isovanhempiensa kotipaikkojen lähellä. Minä olen lapsena viettänyt monia hauskoja hetkiä Vihdissä - maailma on pieni! 


    Kuva Amanda Collanus 

    Nyt esitettävä Kuuleeko Vihti? revyyn käsikirjoitus on ohjaaja Antti Taipaleen ja kapellimestari Anna Tallgrenin käsialaa. Apulaisohjaajana on toiminut Mari Vainio. Luksian lavalla nähdään peräti yhdeksän esiintyjää: Ida Haikonen, Henri Johansson, Kimmo Kivistö, Suvi Koivuharju, Pia Loman, Paula Mäkelä, Anna Rikman, Onerva Siltanen ja Antti Taipale. Ja minä lupaan, että tässä revyyssä sitä musiikkia, tanssia, laulua, nokkelaa dialogia riittää ja mikä parasta ihan paikallisin voimin. Upean puvustuksen on suunnitellut Elina Vättö ja asut ovat valmistaneet Petra Örnberg ja Päivi Ruostesaari-Solja.

    Jos et tunne paikkakuntaa nimeltään Vihti (ruotsiksi Vichtis) eli noin 28 856 asukkaan kuntaa Uudenmaan maakunnassa, Länsi-Uudellamaalla ei hätää sillä pääset silti mukaan siihen mitä revyyssä tapahtuu. Knoppitietona haluan mainita, että yksi vihtiläinen kansaedustaja istuu tällä hetkellä eduskunnassa. Vuosien saatossa Vihdistä on noussut kuitenkin yli 10 kansanedustajaa eduskuntaan. Isoäiti muisti aina kertoa, että vihtiläinen Veikko Helle toimi aikoinaan eduskunnan puhemiehenä sekä oli myös peräti nelikertainen ministeri. Eli vihtiläisiä vaikuttajia on ollut ja on edelleen. 

    Vaikka revyyssä mainittavat vihtiläiset vaikuttajat tai hahmot eivät kaikille ole ehkä tuttuja niin ei hätää sillä kun paikalliset nauravat niin se tarttuu ja naurat mukana. Huumori ja revyy nimittäin vievät sinut mukanaan ihan huomaamatta. Revyyssä ei tarvitse siis yhtään jännittää tai pingottaa. Taputat kun tuntuu siltä ja välillä näyttelijät jopa kehottavat meitä katsojia seisomaan hyvän kipaleen soidessa. Ja havaintoja revyyssä on niin paikallisista kuin myös valtakunnallisista ilmiöistä. 


    Kuva Johanna Punkeri

    Nauroin ihan katketakseni ensimmäiselle sketsille, jossa nuori trendikäs pariskunta menee metsään eli siis villin luonnon keskelle. Ihan ei olla omalla vaikutusalueella mutta kova on yritys. Some aikakauden tyypit somettavat ringlightin kera monien filttereiden läpi kunnes menee sitten akku - disaster tilanne - joka saattaakin hyvällä syyllä olla sitten rakkauden alku tai ei. Myös tekoäly kohtaus pubissa sai ulvomaan. Tekoäly kun vie meiltä työpaikat vai viekö sittenkään... Onneksi oli vedenkestävää ripsiväriä kun välillä nauraminen sai ilonkyyneleet valumaan siinä hohotuksen jatkuessa. Tämä oli yksi minun suosikkini vaikka monia muitakin oli toki.  


    Kuva Johanna Punkeri 

    Olen suuri Suomirock/pop fani joten kun lavalle tuotiin Haloo Helsingin Elli, Maija Vilkkumaa, Sanni, Ellinoora ja totta kai myös Nummelan oma poika Anssi Kela niin olin ihan liekeissä. Muistan vieläkin kun Anssin ensimmäinen albumi Nummela ilmestyi ja kuuntelin sitä ihan koko ajan. Ihania muistoja ♥ Mikan faijan BMW, Rva Ruusunen, Kaksi sisarta ja totta kai legendaarinen kappale Nummela. Ja tuo valokuvassa näkyvä hymy on ihan kuin oikean Ellin nenärypistyksen kera! Upea maskeeraus sekä peruukit Marika Mertala ja rekvisiitta sekä tarpeisto Minna Iirola. 


    Kuva Johanna Punkeri


    Kuva Amanda Collanus 

    "Vihti laulaa Paulaa" oli myös todella autenttinen ja upea osa revyytä. Antti Taipale oli ihan ilmetty Paula ilmeiden, eleiden sekä myös legendaarisen äänen osalta. Paulan äänen tummuus, syvyys ja täyteläisyys kuului myös Antin laulussa. Ja kappale oli todella legendaarinen Koivuniemen "Kun kuuntelen Tomppaa". Ihan nousi iho kananlihalle esityksestä Paulan maneerien kera! Ja koska olen itsekin myös tykästynyt muutamiin Tom Jonesin kappaleisiin (Kiss ja Sex Bomb) niin pidin kovasti tästä sketsistä. 


    Kuva Johanna Punkeri

    Huikea hauska oli myös Jussin kynttiläkutsut sketsi, jossa Halla-aho, Tuppurainen, Purra ja Orpo olivat aika erikoisessa tapaamisessa. Aivan upeita roolisuorituksia kaikilta ja Jussin kynttilöissä värejäkin oli melko paljon mutta löytyikö kaikille omat sävyt... Lopulta kuokkavieras Räsänen tupsahti mukaan ja kuinkas sitten kävikään 😐 Hyvä poliittisen satiirin sketsi, jossa saa taas nauraa hohottaa. 


    Kuva Johanna Punkeri

    Viihdyttävän teatraalinen Euroviisut 2026 esitys Liekinheitin oli totta kai mukana ohjelmistossa ja Pete Parkkonen (Kimmo Kivistö) sekä Linda Lampenius viuluineen (Onerva Siltanen). Tämä oli kyllä myös aika HOT sketsi minusta eli ihan paljasta pintaakin oli esillä. Senioritalo Ikiniityn kahvihetken täti-ihmiset ovat tässä takana fanittamassa Peteä. Senioritalo sketsi on sketsikilpailun voittaja ja sen on käsikirjoittanut Leena Paavilainen. Dramatisointi Mari Vainio. 


    Kuva Johanna Punkeri 



    Kuva Johanna Punkeri

    Kuuleeko Vihti? revyyssä esitettiin myös itselleni tuttu tunnelmapala. Uskokaa tai älkää, että minä olen ollut katsomassa UIT:n revyytä 1998 ja tämä "Oikotie voiko taivaaseen johtaa" oli mukana myös Peacock-teatterissa 28 vuotta sitten. Suvi Koivuharju esitti aivan huikean soololaulun, joka oli Led Zeppelinin Stairway to Heaven vuodelta 1971. Vieläkin minulla menee kylmät väreet koska esitys oli niin upeaa kuultavaa. Kiitos Suvi! 


    Kuva Johanna Punkeri

    Tässä maailmantilanteessa Marja Velttola oli yökyöpelissä Trumpilla sekä mukana Kimpsukka Kiinasta ja Pjutin Plus itänaapurista. Jäikö Marja flanellipyjamassaan yöksi vai ei selviää sketsissä kun varaa itselleen liput Kuuleeko Vihti? näytöksiin. Pojat tekivät aika ahkerasti hiekkakakkuja siinä näyttämöllä. No, pojat on poikia ja leikki on lasten työtä - UPS, mitenkä minulle nyt tuollainen ajatus tuli mieleen valtiomiehistä 😂


    Kuva Amanda Collanus 

    Vihti-news kertoi vielä Kuuleeko Vihti? esityksen lopuksi Vihdin alueen tärkeimmät tapahtumat. Yllättävän vilkasta oli ollut Vihdissä viime aikoina. Ja totta kai lopuksi perinteinen sekä aina niin tärkeä säätiedotus ja tuttu meteorologi jo vuosien takaa. Arvaatko kenestä mahtaa olla kyse... Tämäkin hahmo sai minut lähes ulvomaan naurua. Antista on kyllä moneksi! 


    Sitten olikin jo raikuvien aplodien aika ja ensi-ilta kukitukset näyttelijöille. Älä yhtään ujostele jos Vihti ei ole ennestään tuttu mutta kun olet nähnyt revyyn olen varma, että piipahdat siellä. Revyy sopii mainiosti yhteiseen teatteri-iltaan, ystävien kanssa koettavaksi sekä työporukoiden ja yhdistysten pikkujouluin. Revyyn ohjelma on äärimmäisen viihdyttävä ja ennen kaikkea todella hauska eli vannon, että nauramatta et tätä esitystä pysty katsomaan. Mukana on sekä ammattilaisia että myös harrastajia tarjoamassa upean revyy kokemuksen. 

    Kuuleeko Vihti? – pikkujoulurevyy 12.–29.11.2026 esitykset löydät tästä. Kesto: 1 h 20 min, ei sisällä väliaikaa. Ikäsuositus: 12+. Liput: Aikuiset 34,50 €, eläkeläiset, opiskelijat ja työttömät 30,50 € sekä 12–18-vuotiaat 20 €. Osoite: Luksian auditorio, Ojakkalantie 2–6, 03100 Nummela. 

    Kiitos upeasta esityksestä ♥ ♥ ♥ 








    marraskuuta 07, 2026

    Parveke on syysasussa vihdoin 🍁🍂🍁

    Hyvästelin kesähuoneen 28.lokakuuta eli aikataulussa olin tänä vuonna. Katselin vanhoja postauksia vuosien varrelta ja lähes aina lokakuun loppupuolella olen siirtänyt pelargoniat sisätiloihin. Muut kesäkukat sekä myös miljoonakello amppeli päätyivät karusti biojätteeseen. Tuntui pahalta heittää begoniat pois koska ne kukkivat niin upeasti vielä. Begoniat olisi toki voinut pitää huonekasveina talven ajaksi mutta niille ei oikein löytynyt sopivaa paikkaa. Kaksi isolehtistä murattia siirsin sisälle ja toivon, että ne jatkaisivat ensi kesänä taas eloaan kesähuoneessa. Em. muratit ostin viime kesänä parvekkeelle ja ne kasvoivat ihan hurjasti. Pienilehtiset muratit jätin parvekkeelle. Osa niistä ehkä selviää talven yli mutta välttämättä eivät kaikki. 

    Kävin Rustassa ensimmäisen kerran jo 10.lokakuuta kun kävin ostamassa callunnoita haudoille. Silloin oli vielä aivan liian aikaista hankkia mitään syyskukkia meidän parvekkeelle koska siellä kukki edelleen todella upeasti. Kulunut syksy oli niin poikkeuksellisen lämmin, että tuntui siltä kuin kesä olisi vain jatkunut ja jatkunut. Pelargioihin tuli koko ajan uusia nuppuja ja muratit kasvoivat melkein silmissä. Istuin monena päivänä kahvilla vielä parvekkeella mutta syyskuun jälkeen siellä ei enää kyllä ruokailtu. 

    Toki kun katseli parvekkeelta ulos ja näki eri väristen lehtien lentelevän tuulessa tuli mieleen, että kesä tekee loppuaan! Koska olen syntynyt kesäkuun viimeisenä päivänä minulle kesästä luopuminen on aina vähän vaikeaa. Joka syksy "ikuinen kesänvenyttäjä" toivoo vielä kesäisten ilmojen jatkuvan. Kun ystäväni laittavat kesävaatteet pois siirtyen syysasuihin minä jatkan edelleen kesäisesti pukeutuneena - ainahan voi kerrospukeutua.  

    Meidän taloyhtiön pihalla kasvaa koristearonia ja sen lehdet tarjoavat aina upeaa väri-iloittelua syksyllä. Nämä lehdet keräsin muutamia vuosia sitten pihamaalta kuvassa olevaan värikollaasiin. Lehtien väri muuttuu vähitellen vihreästä keltaisen, oranssin ja punaisen eri sävyihin kun syksy etenee. Kun valo vähenee alkavat puut ja pensaat valmistautua tulevaan talveen. 

    Vihreä lehtivihreä eli klorofylli hajoaa ja vetäytyy puun tai pensaan runkoon, paljastaen lehvissä uudet värit. Vain leppä tekee poikkeuksen eli se pudottaa lehtensä vihreinä. Lepät tekevät yhteistyötä typensitojabakteerien kanssa joten siksi ne voivat toimia eri tavalla kuin muut lehtipuut. 

    Kerrostalokyttääjä Mimmi on ottanut taas vakiopaikkansa. Jos naapuritalon grillistä tulee makoisia tuoksuja hän juoksee aina häntä heiluen tähystyspaikalleen. Tällä kertaa grilli ei ollut kuumana mutta lapset leikkivät pihalla joten parempi oli nyt vain olla asemissa tarkkailemassa 🐾



    Parvekkeelle olen viime vuosina ostanut aina callunoita eli aitokanervia. Calluna on vaatimattomampi kuin kellokanerva eli Erica mutta sen pakkasenkestävyys on erinomainen. Olen joskus vuosia sitten ostanut kellokanervia, jotka olivat kyllä näyttävämpiä mutta niiden talvenkestävyys ei ole kovin hyvä. Callunat ovat myös pienempiä sekä vaatimattomampia kuin kellokanervat mutta ne kestävät pitkälle kevääseen hyvinä. Niin kauan kun ei ole pakkasia minä myös kastelen callunoita säännöllisesti. 
     

    Tänä vuonna en ostanut yhtään koristekurpitsaa eli mentiin siis entisillä "ikikurpitsoilla". Meidän parvekkeella vierailee säännöllisesti lintuja joten näitä ikikurpitsoita ei kannata jättää parvekkeelle kovin pitkäksi aikaa. Yksi pikkukurpitsa on jo joutunut "maistelun" vai pitäisikö sanoa "linnunnokan testaamaksi". Joskus on myös aitojen koristekurpitsoiden kanssa ollut myös lintujen "pikku maistelua" mutta melko nopeasti ne on jätetty sitten rauhaan. 

    Lokakuussa huomasin meidän taloyhtiön parkkipaikalla olevassa koivussa "jotain outoa". Paksun koivun runkoon oli noin 1,5 metrin korkeudelle kasvanut sieniä! Kun minä siinä ihmettelin mikä kumma tämä oikein on niin naapurikin tuli autostaan kanssasi pähkäilemään tätä outoa sientä. Koivu oli ihan hyvä kuntoinen eli ei todellakaan mitenkään lahoava, vanha puu. Kotona sitten Googlen kuvahaulla löytyi nimi eli pörhösuomuhelokka. Onpas hauska nimi 😊 

    "Pörhösuomuhelokka (Pholiota squarrosa) on pörhösuomuinen helokkalaji. Väriltään ruskeankellertävä ja muistuttaa kannoilla kasvavaa mesimieltä. Lakki on aluksi pallomainen mutta myöhemmin laakeneva. Sieni ei ole ruokasieni ja sitä on joskus epäilty lievästi myrkylliseksi. Pörhösuomuhelokkaa tavataan Etelä-Suomessa yleisesti mutta pohjoisempana se on harvinaisempi. Sieni kasvaa tuppaina usein koivujen tai muiden lehtipuiden rungolla tai tyvellä. Sen kasvuaika on elokuusta lokakuuhun. Pörhösuomihelokkaa on käytetty tekstiilien värjäyksessä vihreän värin saamiseen." 

    Google tiesi myös kertoa, että pörhösuomuhelokka on lahottaja eli jossain vaiheessa tuo iso koivu mitä ilmeisemmin pitää kaataa pihaltamme vaikka se näyttää ihan elinvoimaiselta. Tylsää! 

    Iltalenkillä Mimmin kanssa on jo melkoisen pimeää. Kun liikkuu ulkona tuntuu siltä, että olisi hyvä omistaa otsalamppu, että näkisi mihin astuu. Mimmille pitäisi myös laittaa joku valopanta kaulaa, että erotan koiran kun kuljemme siellä mustan keskellä. Vaikka kävelytie on valaistu tuntuu välillä siltä, että ollaan ihan säkkipimeässä. Jännitystä lisää aina myös ohi sujahtavat polkupyörät, jotka eivät vaivaudu soittamaan kelloa. Olisi paljon mukavaa kuulla kello niin osaisi vähän varautua kummalta puolelta pyöräilijä aikoo mennä ohi. Onneksi autossa jo viime viikolla saadut talvirenkaat joten jos tulee lunta olen valmiina ottamaan sen vastaan. Mukavaa uutta viikkoa kaikille 🌠