Lomamäen Lemmikkieläinpuisto on Mini Zoo Inkoon Degerbyssä

 

Sunnuntaina tein vihdoinkin retken Lomamäen Lemmikkieläinpuistoon Inkoon Degerbyssä. Olen lukemattomia kertoja ajanut elämäni aikana Rannikkotietä 51 mennessäni Hankoon, kahville Lill-Breds Bärgård & Cafehen isäni kanssa, Fagervikiin tai Galleria Karaijaan katsomaan keramiikka ja taidetta. Ohittaessani Degerbyn tienhaaran olen jopa ihmetellyt, että täältä löytyy yksityinen Torbackan lentopaikka ultrakevyille koneille. Nurmikentällä on ollut muutamia lentokoneita ja joskus onnistuimme isäni kanssa jopa näkemään yhden koneen nousun. Edellisestä tienhaarasta pääsee upeille ulkoilu- ja virkitysalueille eli Kopparnäs ja Störsvik eli jos kaipaat upeita luontoelämyksiä niin poikkea ihmeessä. Korona-aikana minä kolusin molemmat em. paikat ja ihastuin todella paikalliseen luontoon!

Jos jatkaa Torbackan tietä eteenpäin numeron 213 kohdalle saavut siellä sijaitsevaan elämykselliseen Lomamäen Lemmikkieläinpuistoon. Autoille löytyy parkkipaikkoja nurmikentältä ja sisäänpääsyranneke lunastetaan alueella sijaitsevalta kojulta. Sisäänpääsy liput ovat 22 €/henkilö - alle kolmevuotiaat ilmaiseksi. Tarjolla on myös perhelippu 80 € (2 aikuista ja 2-4 lasta). Jos menet isomman ryhmän kanssa kannattaa kysyä tarjousta etukäteen.  

Auto parkkiin ja sitten oranssinen ranneke kädessä kohden Lomamäen Lemmikkieläinpuisto aluetta. Tuli mieleen rannekkeesta kesäiset Flow-festivaalit, jossa en olekaan käynyt muutamaan vuoteen. 

Lomamäen Lemmikkieläinpuisto on avoinna kesä-elokuussa ke-su 11-18. Touko- ja syyskuussa auki vain viikonloppuisin klo 11-16. Muina aikoina voidaan järjestää yksityisvierailuita, syntymäpäiväjuhlia, polttareita - toiveiden mukaan.  

Ensimmäisessä aitauksessa oli minun lempieläimiä jo lapsuudesta eli mangusteja. Muistan lapsuudesta, että lauantai-iltaisin oli aina kiire käydä saunassa koska sen jälkeen alkoi teeveestä Avara luonto -ohjelma. Mangustit ovat monelle tuttuja Disneyn Leijonakuningas -elokuvasta (1994) mutta minulle ne olivat tuttuja jo luontodokumenteista. 

Seepramangustit tulevat Afrikasta ja ovat kuuluisia siitä, että ne pystyvät myös tappamaan myrkyllisiäkin käärmeitä. Mangustit kommunikoivat keskenään erilaisilla äänillä ja hajueritteillä. Mangustilajeja löytyy noin 30 erilaista ja varmasti tunnetuin on nelisormimangusti eli juuri se laji, joka esiintyy Leijonakuningas leffassa. 

Onneksi ehdin mukaan kettujen ruokinta-aikaan eli pääsimme sisälle kettuaitaukseen. Ja mikä parasta saimme myös syöttää punakettuja - nimeltään Ash ja Rowan. Oli upea kokemus kun kettu otti makupalan kädestäni. Ketuilla on muuten todella hyvä kuulo eli olen nähnyt joskus videon, jossa kettu on paikantanut lumen alta jyrsijän ja nopeasti se sukelsi lumeen kaivaen saaliin esille. Kettu on myös hyvä juoksija eli pinkoo jopa 50 km tunnissa. Kettu päihittäisi minut siis mennen tullen 😉

Lomamäen Lemmieläinpuistossa asuvat fretit Gucci ja Chanel. Upeat nimet freteillä - so chic! Ystävälläni on ollut fretti vuosia sitten lemmikkinä. Fretti kesytettiin n. 2500 vuotta sitten ja sitä käytetään vieläkin kanin metsästyksessä. Fretit ovat älykkäitä, uteliaita ja kaikin puolin erinomaisia lemmikkejä. Muistan, että ystäväni fretti oli todella kiintynyt omistajaansa ja päinvastoin myös ♥

Kuva Wikipedia, töyhtöloistofasaani naaras

Töyhtöloistofasaani uros oli todella upea monivärisessä höyhenpuvussaan. Oli pakko etsiä netistä kuva naaraasta, joka muitten fasaanien lailla oli paljon hillitympi väritykseltään. Töyhtöloistofasaanit asuvat luonnossa Himalayan metsissä ja pensakkoalueilla 2000-4500 metrin korkeudessa. Lintu on Nepalin kansallislintu ja nämä fasaanit elävät Nepalin lisäksi myös Intiassa. Todella kaunis väritys uroksella - naarasta en onnistunut näkemään. 

Toinen koreassa monivärisessä asussa kulkeva lintu oli kultafasaani. Naaras näytti netin perusteella olevan lähes yhtä vaatimaton höyhenpeitteensä suhteen kuin töyhtöloistofasaani naaras. Muistan koulun biologian tunneilta opettajan sanoneen jokseekin seuraavasti. "Naaraat valitsevat puolisokseen näyttävimmän yksilön. Koreat värit vaativat energiaa ja vain terve uros pystyy pitämään höyhenpuvusta hyvää huolta. Ja kun on näyttävä niin kilpailijat pysyvät loitolla." Kultafasaanit ovat alun perin kotoisin Keski-Kiinan vuoristoseuduilta. 

Harmaapapukaijat Rocky ja Amy olivat minusta ihan samannäköisiä! He kuin identtiset kaksoset. Lomamäen Lemmikkipuiston sivuilla kerrotaan, että "ulkonäöstä huolimatta ne ovat ihan eri luonteisia". Harmaapapukaijat ovat Päiväntasaajan Afrikasta ja ne ovat yksiavioisia! Ne ovat erittäin älykkäitä ja papukaija maailman parhaimpia puhujia. 

 

 

Seuraavasta aitauksesta löytyi seniori eli sinikelta-ara Sam, joka on asunut puistossa jo vuosia. Sam on noin 25 vuotta vanha. Muistan itse Käpylän eläinkaupassa asuneen Roope-pajukaijan, joka kuoli 2019 peräti 61-vuotiaana ja se osasi viheltää Anttia Tuiskua ja muumilaulua. Isot ara papukaijat voivat elää 60-80 vuotiaiksi ja ne muodostavat elinikäisen suhteen pariinsa. Sinikelta-arat ovat kotoisin Panamasta ja Väli-Amerikasta. 

Kaverina Samilla oli smaragdiara Sarge, joka oli myös värikäs ja puhelias papukaija. "Sarge rakastaa hedelmiä, varsinkin viinirypäleitä, pähkinöitä ja laulukilpailuita Samin kanssa." kerrottiin lemmieläinpuiston nettisivuilla. Allekirjoitan - näillä herroilla juttua riitti! Smaragdiaroja elää luonnonvaraisena Meksikossa ja Etelä-Amerikassa ja myös ne elävät 50-60 vuotta. Kaverukset myös esittivät melko akrobaattisia liikkeitä 😊

Hauska puinen tikkakoriste puiston puussa! Tuli mieleen oman isoisäni tekemä lähes samanlainen tikka omasta lapsuudestani. Tästä olisi lähtenyt luontopolku, jonne en ehtinyt mennä. 

Kuva Lomamäen Lemmikkieläinpuisto 

Lepomäen Lemmikkieläinpuistossa elää myös veikeä orava nimeltään Mimsy. Kuumana kesäpäivänä sitä ei kyllä näkynyt missään eli olisiko ollut päiväunilla. Mimsy kuulemma rakastaa hasselpähkinöitä ja niitä laitetaankin piiloon erittäin ahkerasti. Oravat ovat todella söpöjä otuksia!

Sitten siirryttiin todella tuttujen maatilan ja oman mummolan eläimien pariin eli vuohia, lampaita, kanoja, kukkoja ja kaneja olisi nyt nähtävillä. 

Kukko ja kanat tuli moikkaamaan meitä seuraavaksi. Olin jo antanut lähes kaikki mukaan annetut herkkupelletit lampaille joten harmitti kun kukolle ja kanoille jäi vain rippeitä. Onneksi muilla oli annettavaa näille makupaloja jonottaville lemmikkieläinpuiston asukkaille. 

Vuohista Billy ja Bella tuli elävästi mieleen kummitäti sekä myös tätini Uman (Ulla-Maija Aaltonen) vuohet vuosia sitten. Vuohilla oli tapana aina saada vierailijoilta jotain hyvää syötävää tai makupaloja. Mutta auta armias jos sinulle ei ollut mitään niin ne alkoivat puskea vaativasti herkkuja itselleen. Muistan, että Uma teki vuohenmaidosta aina juustoa. 

Nugget kalkkuna oli myös komea ilmestys! Kalkkuna on kalkkunoiden sukuuun kuuluva kanalintu, joka on peräisin Pohjois-Amerikasta. Kalkkuna on alun perin kotoisin Meksikosta, jossa sen luonnonvarainen esivanhempi kesytettiin noin 800 eaa. Kalkkunakukko on kanaa suurempi ja sillä iso viuhkamainen pyrstö. Kukon pää on myös värikkäämpi kuin kalkkunakanan. Kukoilla on heltta ja nokan päällä pitkä roikkuva uloke, joka auttaa niitä houkuttelemaan naaraita, viilentämään kehoa kuumalla säällä ja kertomaan linnun terveydestä. 

Kuva Jim Capaldi, Springfield USA - Philadelphia Zoo

En muista koskaan ennen nähneeni verinokka-arakaria eli pientä tukaaneihin kuuluvaa lintulajia, joka elää Etelä-Amerikan koillisosissa. Lintu oli vähän vaikeasti kuvattavissa pleksin takaa joten ottamani valokuvan lisäksi lainasin netistä vielä paremman otoksen. Linnun suomenkielinen nimi tulee juuri tuosta "verenpunaisesta" nokan väristä. Linnun ulkoasu on muutenkin todella vaikuttavan värikäs. Lintu elelee sademetsän latvustossa. Todella kaunis lintu! 

Näistä luppakorvista ja muistakin kaneista tuli mieleen meidän lapsuuden kesäkanit. Ruusunnuppu (musta kani) ja Nöpö (harmaa kani) eivät aina löytyneet sieltä mihin ne oli illalla jätetty. Minulla oli veljeni ja serkkuni kanssa yhdessä nämä kanit. Kaniaitauksemme oli vähän huono ja usein aamuisin kanit olivatkin päässeet sieltä ulos (lue: kaivautuneet) omin voimin mutta onneksi ne eivät karanneet. Kesän loputtua kaneista piti luopua koska kaupunkiasuntoon niitä ei voinut viedä. Muistan vieläkin miten haikean surullisena silittelin kaneja kun ne haettiin pois.

Lampaita puistossa oli kahta ei rotua eli Quessantin pieni lammas sekä suomenlampaita. Quessantinlammas Wednesday on lammasrotua, jonka alkuperä on Ranskan Bretagnessa olevalla Quesssantin saarella. Lampaan säkäkorkeus on vain 45-50 cm. Rotu on älykäs, utealias ja täynnä persoonallisuutta. Suomenlammas Seba on Wednesdayn paras kaveri.  Lammsalaumaan kuuluvat myös veljekset Arri ja Byron. 

Minulla loppui aika kesken Lomamäen Lemmikkieläinpuistossa eli näkemättä jäivät  mm. haisunäädät, agutit, muuli, ponit, aasit, alpakat, poro, parmavallabit, kilpikonna, Intian piikkisiat ja sammakkotalo. Ensi kesänä on otettava kaikki em. haltuun sekä myös safaripolku ja luontopolku. 

Todella kiva paikka ja puistosta löytyy myös kahvila-kioski palvelee tai voit ottaa myös omat eväät mukaan. Kahvilasta voi ostaa jäätelöä, virvokkeita, kahvia, teetä sekä pientä suolaista ja makeaa. Kahvilan edestä löytyy myös noin 10 000 vuotta vanha kaksi metriä syvä hiidenkirnu jääkausien ajalta. 

Hiidenkirnut ovat mielenkiintoisia eli tästä voit kurkistaa minun retkeeni Askolan hiidenkirnuille. 

Marjon matkassa suosittelee piipahtamaan Lomamäen Lemmikkieläinpuistossa vielä elokuussa tai viimeistään syyskuussa. 🐇🐔🐓🐑🐐🐏🐢🐸

 

Tyrvään Pyhän Olavin keskiaikainen kirkko heräsi uuteen loistoon

 

Tyrvään Pyhän Olavin keskiaikainen kirkko on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka Sastamalassa. Kirkko seisoo ylväästi Rautaveden perinteisessä kansallismaisemassa Kallialan kylässä. Suomen keskiaikaisten kirkkojen tutkija ja tuntija Markus Hiekkanen on ajoittanut väitöskirjassaan Tyrvään Pyhän Olavin kirkon valmistumisen vuoden 1510 paikkeille. Myöhäiskeskiaikainen harmaakivikirkko on noin kolmen kilometrin päässä Vammalan keskustaajamasta. Kirkko rakennettiin aikoinaan kapealle Vanhankirkonniemelle eli Rautaveteen loivasti laskeutuvalle kallionniemekkeelle, joka on kirkon rakentamisaikaan ollut saari. 

Vanhankirkonniemen tyvessä sijaitsee Kallialan vanha ryhmäkylä, joka on säilyttänyt keskiaikaisen sijaintinsa. Kylätien ympärillä vanhojen punamultaisten talojen lisäksi löytyy vain muutamia uudempia rakennuksia tästä kauniista perinnemaisemasta. Rantaveteen laskevat pellot, vehreät laidunmaat ja hakamaat kehystävät itse kylää. Vedessä ui myös laulujoutsen perhe vierailumme aikana. Tyrvään vanhan kirkon maisema on osa valtakunnallisesti arvokasta Karkku-Tyrvää maisema-aluetta.  

Kuva Finna, Sastamalan seudun museo, valokuvaaja Antti Prusi 1955

Pyhän Olavin kirkko rakennettiin vanhalle palvontapaikalle, jossa on mahdollisesti aiemmin ollut kaksikin puukirkkoa. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko oli alun perin katolilainen. Kirkko nimettiin  norjalaisen pyhimyksen Pyhän Olavin mukaan ja Turun piispa Arvid Kurki vihki kirkon käyttöön kesällä 1515. Suomen siirtyessä uskonpuhdistukseen Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan johdolla katolilainen kirkkorakennus muutettin luterilaiseksi. 

Kirkko paloi 1600-luvun alkupuolella, jolloin sen sisustus jouduttiin rakentamaan käytännössä ihan alusta. Kirkkoa käytettiin edelleen 1800-luvun puoliväliin saakka, mutta kun Tyrvään pääkirkko valmistui 1855 Pyhän Olavin kirkko jäi autiokirkoksi. Kirkon uusi aika alkoi 1900-luvun puolivälissä ja kirkkoa korjattiin ahkerasti joten siitä tulikin hyvin suosittu turistikohde ja vihkikirkko. 

Kuva Tyrvään Pyhän Olavin kirkko 1997, paanukatto talkoot 

Museovirasto kiinnitti huomiota Pyhän Olavin kirkon paanukaton huonoon kuntoon 1990-luvun alussa. Kuuluisan kirkonrakentaja Antti Piimäsen Tyrväällä 1748 toteuttamaa kolmiokuvioitua paanukattoa pidettiin ainutlaatuisena mutta se kaipasi kipeästi korjaamista. Erityisesti etelälappeen katto pitäisi uusia. Myös pohjoislape, asehuone ja sakariston katot olivat korjauksen tarpeessa. Kunnan päättäjät kävivät tutustumassa Elimäen ja Sodankylän kirkkojen paanukattoihin. Vammalassa päätettiin lopulta elvyttää entisajan rakentamistraditio eli käynnistetään suurtalkoot ja veistetään paanut käsin. Paanutalkoot toteutettiin 1995-1997. Perinteinen menetelmä oli työläs mutta viisas, sillä kirveellä veistetty pinta kestää sään ja lämmön vaihtelun sekä uv-säteilyn paremmin kuin sahattu.  

Tyrvään Pyhän Olavin kirkon vaivaisukko kirkon ovella. 

Kuvat Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, tuhopoltto 21.9.1997 - tein itse kollaasin kirkon kuvista

Vain kolme viikkoa paanutalkoiden valmistumisen jälkeen syksyllä 1997 murtovaras sytytti kirkon tuleen 21.syyskuuta 1997. Nopeasti varmistui, että palon syy oli tuhopoltto koska kirkossa ei ollut sähköä, lämmitystä tai muuta syttymisen aiheuttavaa syytä. Kirkkoviiniä etsivä varas asetti palavia kynttilöitä kirkonpenkkien alle peittääkseen sormenjälkensä. Palokunnan saapuessa paikalle kirkko oli jo kokonaan liekeissä. Kaikki puuosat paloivat ja kuumuus vaurioitti myös kivimuureja. Muistan tämän pysäyttävän uutisen ja minua itketti kirkon kohtalo. 

Mauri Kunnas, Koiramäen Joulukirkko

Lastenkirjailija, graafikko, kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä Mauri Kunnas on kotoisin Sastamalan Vammalasta, jossa hänellä on edelleen sukua ja myös rakas kesäpaikka. Oma lapsuuden kyläkirkon tuhopoltto järkytti Kunnasta aikoinaan syvästi ja hän halusi auttaa kirkon uudelleenrakennusprojektissa. Kunnas ehdottikin kustantajalleen Otavalle, että voisiko yhtiö painaa hänen piirtämänsä joulukortin kirkon rakennusrahaston hyväksi. Yhteistyössä Otavan kanssa tehtiin joulukortin sijaan pieni kirja "Koiramäen Joulukirkko" 1997. Kunnas piirsi ja kirjoitti kirjan runsaassa kahdessa viikossa ja tuotto lahjoitettiin kirkon uudelleenrakentamiseen. Kirja tuotti yli miljoona markkaa eli euroissa noin 180 000 € ollen näin suurin yksittäinen lahjoitus. 

Sastamalasta löytyy myös hurmaava Herra Hakkaraisen talo mutta valitettavasti en enää ehtinyt sinne kirkon jälkeen. Tämä elämystalo lapsille ja lapsenmielisille löytyy osoitteesta Marttilankatu 10.

Kuvat Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, jälleenrakennus talkootyönä ja perinteisin menetelmin 1997-2000

Tyrvään Pyhän Olavin kirkon korjaustyön suunnittelu aloitettiin Museoviraston ja Vammalan evl-seurakuntayhtymän kanssa jo syksyllä 1997. Kirkon korjaamisessa tarvittiin myös osaavia restauroijia. Toiset paanutalkoot käynnistettiin koska kattoon tarvittaisiin 34000 paanua joten töissä ahkeroi todella paljon tekijöitä. Paanut valmistuivat lopulta 2000 tammikuussa ja ne tervattiin 4000 litralla hautatervaa. 

Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen opiskelijat veistivät kattoristikot 1999. Ensin ruodelaudat, tarvittavat tuohet, paanujen naulaaminen paikoilleen ja lopuksi vielä tervaus. Ulkokatto valmistui syksyllä 2000. 

Arkkitehti Ulla Rahola suunnitteli kirkon kauniin puisen sisäkaton ja hän vastasi myös uusien sisätilojen suunnittelusta. Häntä avustivat arkkitehti Maija Kairamo, akateemikko Juha Leiviskä ja monet Museoviraston työntekijät. Taiteilijaprofessori Silja Rantanen puolestsaan auttoi uuden saarnasstuolin suunnittelussa. Kirkon puiset penkit valmistettiin käsityönä, puuliitoksin ja ilman nauloja. Alttari valmistui 2002 ja saarnastuoli sekä alttarialueen penkit 2003. 

Kuva Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, taiteilijat Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen 2005-2009

Taidemaalarit Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen ovat maalanneet Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon 101 työtä vanhojen 1700-luvun kuva-aiheiden pohjalta. Kirkosta löytyy kuvia apostoleista, viimeisestä tuomiosta, Kristuksen kärsimystiestä, luomiskertomuksesta ja paratiisista. Keskiaikainen, vanha arkkitehtuuri ja uusi maalaustaide luovat mielestäni todella mielenkiintoisen kokonaisuuden. Istuin pitkään kirkon penkissä ja katselin töitä sekä niiden yksityiskohtia. 

Kuutti Lavonen on maalannut lehtereiden kaidepaneeleihin apostolit, viimeisen tuomion ja Kristuksen kärsimystien. Lavosen töissä on hyvin vahvoja ja murrettuja värejä. Hänen ihmiskasvot ovat todella ilmeikkäitä ja puhuttelevia. Lavosen töissä on minusta myös viittauksia eurooppalaiseen 1500- ja 1600-lukujen italialaiseen renenssanssiin ja barokkiin. 

Osmo Rauhalan osuus kirkossa on alttarialueen luomiskertomus, paratiisi ja syntiinlankeemus sekä saarnastuolin maalaukset. Saarnastuoli on maalattu uuden testamentin hengessä "Alussa oli sana." Kirkon pohjoisreunalta löytyy luomiskertomuksen seitsemän päivää eli kuva jokaiselle päivälle. Rauhalan usein käyttämä peura näkyy myös Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maalauksissa. 

Kirkosta keskeltä löytyy taiteilijoiden alueita yhdistävät yhteisesti suunniteltu ja maalattu pilari. 

Tyrvään Pyhän Olavin kirkosta löytyy todella ystävällisiä oppaita, jotka kertovat ja neuvovat. Kirkon sisääntulosta löytyy "jalkapuu", joka on vanha monissa maissa käytetty häpeärangaistuksen väline. Siinä on päällekkäin kolottuja hirsiä, joiden väliin laitettiin rangaistavan jalat ja joskus myös kädet. Hirret lukittiin sitten kiiloilla ja tuomittu joutui kärsimään kunniaansa kohdistetun rangaistuksen näkyvällä paikalla kuten kirkon pihalla tai eteisessä. Päätös jalkapuun käytöstä tehtiin Suomessa tehtiin 1660 ja se lakkautettiiin 1848. 

Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon ehtii vielä kuluvan kesänä aikana. Kirkko on avoinna 17.5.-31.8.2026 su-pe klo 11-16. Syyskuussa 2026 avoinna sunnuntaisin klo 11-16. Minä vierailin Tyrväällä kesällä 2025 heinäkuussa ja ihmisiä arkipäivänä oli ihan sopivasti. Viikonloppuisin voi olla enemmän turisteja vielä liikkeellä. Kirkko löytyy osoitteesta Kallialan kirkkotie 50, 38210 Sastamala.