Lokakuu - vuoden 10.kuukausi on ollut poikkeuksellinen

 

Kuluva lokakuu eli vuoden 10.kuukausi on minusta ollut tavanomaisesta poiketen hyvin erilainen kuin aikaisempina vuosina. Yleensä lokakuu on muistini mukaan ollut aina todella sateinen, inhottavan kylmä ja kesän viimeistään lopettava syyskuukausi mutta ei tänä vuonna. Lämpötilat pääkaupunkiseudulla ovat edelleen kivunneet yli +10-12 C asteeseen päivällä. Muistan myös monia upeita päiviä kun aurinko on paistanut todella kauniisti lähes koko päivän. 

Ilmatieteenlaitos ennusti lokakuulle 8-15 sateista päivää, joka minusta on paljon vähemmän kuin  normaalisti. Tein yhteenvedon Forecan ja Ilmatieteen laitoksen tilastoista ja todellakin lokakuun lämpötilat ovat pysyneet yleisesti tavanomaista korkeampina ja ajankohtaan nähden leutoina. Tehdyt havainnot ja pitkät sääennusteet tukevat sitä, että syksy etenee verkkaisesti viilentyen ja poikkeuksellisen leutona. Tämä sopii minunlaiselle "kesänvenyttäjälle" oikein hyvin. Minä olen pukenut jo sukat jalkaan eli olen luovuttanut syksylle! 

Kuva Finlandia kirja 

Kustaa Vilkuna (akateemikko, kansantieteilijä, kielitieteilijä, historiantutkija) kirjoitti 1950 "Vuotuinen ajantieto" nimisen teoksen. Olen jo lapsena selannut tätä kirjaa isovanhempien luona ja miettinyt, että "kaikkea ihmeellistä sitä ehtii tapahtua yhden vuoden aikana". Piirroskuvituksen teokseen teki taiteilija Erkki Tanttu ja varmaan ihan aluksi olen katsellut kirjasta enemmän piirrettyjä kuvia. 

Myöhemmin olen tutustunut myös vuonna 1994 julkaistuun teokseen, jossa käytettiin jo aitoja valokuvia. Vilkuna on kerännyt kirjaan vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista monine enteineen mielenkiintoisen teoksen. Todellinen kansanperinteen aarrearkku, joka sisältää sekä perinteistä kielellistä että kulttuurista viisautta. Ehdottomasti teos, johon kannattaa tutustua.

Lokakuu on meillä syksyn viimeinen kuukausi ennen siirtymistä talvikuukausiin. Katselin vanhoja blogipostauksiani valokuvineen ja vanhan suomalaisen sananlaskun sanoin "Vuodet eivät ole veljeksiä keskenään" eli jokainen vuosi on erilainen eikä niitä voi verrata keskenään. Lokakuun 29. päivänä 2018 satoi Etelä-Suomessa jo ensilumi kun olimme Kaivopuistonrannassa (1.kuva). Seuraavana vuonna 2019 oli taas todella aurinkoista kun samoilimme ensimmäisen russellini Minnien kanssa Skatanniemellä (2.kuva).  

Kyselin ystäviltäni miten he kokevat lokakuun ja monen mielestä kuukausi on "harmaa, sateinen ja vähän raskas". Ei ihme sillä jo Kustaa Vilkunan klassikkoteoksessa on lokakuuta kuvattu vanhojen nimitysten ja kansanperinteen mukaan "kuran, loskan ja pimenevien öiden kuukaudeksi". Kuukausi on tunnettu myös aikoinaan nimillä "likakuu" ja "ruojakuu", mikä kuvaa hyvin kuukauden pimeää, märkää ja mutaistakin yleisluonnetta. Agraariyhteiskunnassa 14.10. oli vanha talvipäivä eli se tarkoitti sisätöihin siirtymistä ja talvipuoliskon alkamista. 

Meillä Suomessa vietettiin kekriä eli perinteistä syysjuhlaa Mikkelinpäivästä (29.9.) pyhäinpäivään, joka ajoittui 31.10.-6.11. väliselle ajalle. Kekriä on juhlittu Suomessa jo ennen 1000-lukua, jolloin siihen alkoi hiljalleen liittyä myös kristillisiä perinteitä. Kekri oli monin paikon joulua ja pääsiäistäkin tärkeämpi juhla vielä 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. 

Kuva: Miika Manninen / Kainuun Sanomat 

Kekripukki 2026 tuotiin Kajaanin Rantapuistikkoon 23.lokakuuta. Jokeen pukki laitetaan kellumaan 30.10. ja Kekrijuhlassa 31.10. on perinteinen pukinpolttokekkeri. Edesmennyt isoäitini muisti kekripukit omasta lapsuudestaan. Kekrin vietto oli tärkeä juhla hänelle pikkutyttönä. 

Perinteiset Stadin Silakkamarkkinat järjestettiin Kauppatorilla 4.lokakuuta. Silakkamarkkinat on lähes 300-vuotias tapahtuma, joka houkuttelee kaikenikäisiä kulinaristeja ja saaristolaistuotteiden ystäviä yhteen aina lokakuun alussa. Kalastajat veneineen, saaristolaistuotteiden myyjät, ravintolatarjonta ja monipuolinen oheisohjelma keräsi paikalle tänä vuonna 99 000 kävijää! Uusi ravintola-alue sai kehuja tutuilta, jotka vierailivat siellä. Itse piipahdin ostamaan perinteisesti herkullista saaristolaisleipää ja maustesilakoita pikapyrähdyksellä heti avajaispäivänä. Tästä pääset kurkistamaan vierailuuni 2023 koska tältä reissulta ei valokuvia ehditty ottaa. 

Heurekassa avautui 3.lokakuuta Dinosaurusten evoluutio -näyttely, joka on avoinna 5.3.2028 asti. Ikuisena dinosaurus fanina minä suuntasin näyttelyyn heti sunnuntaina 4.10. "Miten dinosauruksista tuli maapallon valtiaita? Ja miten niiden tarina päättyi - vai päättyykö?" selviää Heurekassa. Näyttelyssä on esillä yli 20 aidon kokoista juuri tätä näyttelyä varten tehtyä dinosaurusrobottia. Huikea näyttely ja tästä on tulossa ihan omaa postausta lähiaikoina! 

Heurekasta suuntasimme Mimmin kanssa katsomaan Korppi-veistosta Tikkurilaan päivänvalossa. Tikkurilan Carl Albert Edelfeltin aukiolle pystytettin 9.12.2025 peräti 12 metriä korkea Korppi-veistos, jonka siipienväli on vaatimattomasti 30 metriä. Näin Korpin viime joulukuun pimenevässä illassa ja täytyy sanoa, että oli sekä suuri että myös kaikin puolin äärimmäisen vaikuttava teos! Tietyt yksityiskohdat (mm. Korpin silmänä oleva maapallo, joka liikkui) tulivat nyt valoisaan aikaan paremmin esille kun joulukuussa 2025. Kannattaa käydä kurkkimassa jos olet Vantaalla käymässä. 

Helsingin Tuomiokirkossa järjestetään jo kolmatta kertaa yhteiskunnallisen keskustelun teemakuukausi. Minä vierailin viime syksynä katsomassa brittiläisen taiteilija Luke Jerramin MARS: sota ja rauha teosta. Nyt lokakuussa 2026 järjestettävän TULKOON VALO! - teemakuukauden aiheena on mielenterveys. Teemakuukauden aikana järjestettävillä matalan kynnyksen taide- ja kulttuuritapahtumilla sekä dialogeilla pyritään vahvistamaan mielen hyvinvointia ja näkökulmia mielenterveyden merkitykseen. 

Koko teemakuukauden ajan Tuomiokirkossa on nähtävillä 1.11.2026 asti Luke Jerramin Helios -teos. Kun astut kirkkoon sisälle edessäsi roikkuu katosta 7-metriä halkaisijaan oleva valaistu Auringon pienoismalli (mittakaava noin 1:200 miljoonaan), joka koostuu 400 000 NASAn ja tohtori Stuart Greenin ottamasta valokuvasta. Äänimaailman teokseen ovat luoneet Duncan Spekman ja Sarah Anderson. Mielenkiintoinen kokemus! 

"On erittäin vaarallista katsoa Aurinkoa suoraan, joten Helios tarjoaa katsojille turvallisen tilaisuuden tarkastella tähteä lähietäisyydeltä. Helioksen avulla pääset tarkastelemaan Auringon yksityiskohtaista pintaa, mukaan lukien siinä näkyviä auringonpilkkuja, spikuloita ja filamentteja. Auringon tieteellisen näkökulman lisäksi taideteos antaa meille tilaisuuden tarkastella tähden merkitystä elämämme eri osa-alueilla: valon, lämmön, planeettamme saaman energian kautta. Lisäksi voimme pohtia, miten Aurinko on inspiroinut kulttuureja ja uskontoja ympäri maailman, läpi historian."

Näin kaunista ruskaa oli lokakuun 9.päivänä Kansalaistorilla - näkymä kohden Finlandia taloa!

Miten sinun lokakuusi on sujunut? Onko kuukausi ollut ankean sateinen vai löytyy myös auringonpaistetta? Millä pidät yllä omia energiatasojasi kun pimeä aika alkaa? Voit jakaa vinkkejä millä piristää päivää kun luonnonvalo alkaa vähetä. Kivaa viikkoa! 

Linnanmäen Valokarnevaaleihin ehtii vielä viikonloppuna

 

Linnanmäen Valokarnevaaleihin ehtii vielä huomenna lauantaina 17.10. ja sunnuntaina 18.10.! Ikuisena Lintsi-fanina minä piipahdin katselemassa Valokarnevaalien tunnelmaa ja ennen kaikkea todella upeita valoefektejä jo viime sunnuntaina. Tänä vuonna olisi myös iik!week -kauhufestivaali kiinnostanut mutta kaikkialle ei vain ehdi vaikka kuinka tekisi mieli. Lokakuuhun kaivataan todellakin pientä piristystä lisääntyneen pimeyden ja lyhentyneen päivän takia. Kun elämme vielä kesäajassakin niin valot ovat enemmän kuin tervetulleita. Sääkin oli mitä mainioin! 

Kuluneen vuoden huvikausi huipentuu Valokarnevaaleihin, jotka siis valaisevat legendaarisen Linnanmäen huvipuiston todella säkenöivällä väriloistollaan 9.-18.10.2026. Valot syttyvät valaisemaan Lintsillä klo 16-22. Ensimmäistä kertaa vietettiin Valokarnevaalien Etkot K18 -tapahtumaa, joka kutsui ensi kertaa aikuiset viihtymään valojen, huvipuistolaitteiden ja iltakonsertin keskelle. Etkojen pääesiintyjä oli ihana Maija Vilkkumaa. Harmitti kun tuolle illalle oli jo aiemmin sovittu muuta menoa. Toivottavasti ensi syksynä on tulossa myös Etkot K18! 😉

Ensimmäiset upeasti hohtavat valohahmot tulivat vastaan jo Kahvikuppikarusellin lähellä. Minulla oli mielikuva, että olisin lapsena ollut jo tuossa karusellissa mutta se ei voi pitää paikkaansa koska karuselli on tullut Saksasta vuonna 2002. Yhden kummityttöni kanssa muistan olleeni ihan pää pyörällä kun hän halusi mennä kanssani karuselliin useamman kerran ja minusta tuntui jo ensimmäisen 2 minuutin jälkeen, että "maailman pyörii ympärillä". En edes muista kuinka monta kierrosta kiepuimme kahvikupeissa ja sen jälkeen minun täytyi istua hetki penkillä "palauttamassa tasapainoa". 

Miraculum on Linnanmäen perinteisessä Valokarnevaalissa nähtävä suuri valotaideteos, joka on rakennettu huvipuiston 75-vuotiaan puuvuoristoradan ympärille. Teoksen on suunnittelut Max Lapinsuo-Sylwén. Tämä upea valoshow esitetään Vuoristoradalla päivittäin puolen tunnin välein klo 18-21.30 välisenä aikana. Esityksen ajan Vuoristorata ei ole huviajossa. Lapinsuo-Sylwénin töitä olen viimeksi nähnyt LUX2026 valotapahtumassa Hietaniementorilla. Taiteilija on itse todennut "Miraculum on kunnianosoitus Vuoristoradalle ja kaikille niille sukupolville, jotka ovat kokeneet sen vuosikymmenten aikana." Tätä tuijotin ihan lumoutuneena ja upean valaistuksen lisäksi teokseen kuuluu ääni sekä musiikki.

Lisää valohahmoja tuli jännissä naamioissaan ja värikkäissä asuissaan vastaan Rinkelin edessä. Minun lapsuudessani laitetta tosin kutsuttiin nimellä Maailmanpyörä, jota taidan lähes aina edelleenkin käyttää. Vähän sama juttu kun Kyöpelinvuoren hotelli, joka minulle on edelleen Kummitusjuna. Niin nuo laitteet ovat iskostuneet minulle jo lapsena päähän joten näillä mennään.  

Vuonna 2007 Linnanmäelle tullut Kirnu oli myös hienosti valaistu. Vaikka pidän Vuoristoradalla ajelusta niin Kirnuun ei minua saisi. Kirnu oli Suomen ensimmäinen ns. 4th Dimension -rata eli rata, jossa istuimet on sijoitettu radan viereen eikä sen päälle tai alle kuten normaalisti. Kirnun istuimet siis pyörivät vapaasti ympäri ajon aikana. Radan pituus on 142 m ja korkeus 25,4 m mutta vaunut saavuttava radalla peräti 60 km/h huippunopeuden. Ehkä teininä olisin hypännyt Kirnuun ihan innoissani mutta enää en niin tekisi. 

Totta kai Linnanmäellä pitää tankata eli hattara ja popcornit olivat minun illan herkkuja. Lintsin vuoden 2026 Valokarnevaalien erikoisherkkuihin kuuluvat mm. Biscoff -vohveli ja kurpitsa latte. Näyttivät kyllä herkullisilta mutta pitäydyin silti omissa vakioherkuissani huvipuistossa. 

Kingiä olisi ehkä hauska kokeilla joskus! Kingi on huvipuiston korkein laite eli 75-metrinen vapaapudotustorni hurjapäille. Kingissä noustaan todella hitaasti ylös eli tässä kuulemma ehtii katsella huvipuistoa ja Helsingin maisemia. Mutta sitten mennään alas vähän sukkelammin. Kingin gondoli kiihtyy lähes 23 metriin sekunnissa. Minähän olen hypännyt tandem laskuvarjohypyn joten ehkä voisin selviytyä tästäkin. Tandem -hyppy oli yksi elämäni suurin elämys ja tästä pääset kurkkaamaan siitä kuvan. Vapaapudotus 4000 m oli huikea kokemus ja toivoin heti hypyn jälkeen uutta hyppyä! 

Linnamäellä on tärkeä paikka minun sydämessäni omien lapsuudenmuistojeni kautta. Huvipuisto korkealla mäellä ja melko pienellä alueella tekee Linnanmäestä hyvin sympaattisen paikan. Siellä on edelleen tuttuja ja turvallisia laitteita kuten Vuoristorata, Karuselli ja Ketjukaruselli, jotka muistan jo pikkutytöstä. Kummitusjuna sai väistyä uuden Kyöpelivuoren hotellin tieltä 2013 mutta onneksi säilytetty vanha julkisivu tuo vielä mieleen jännityksen kun laitteen istuinvaunu sukelsi pimeään, jossa kummitukset vaanivat.

Yhden kummitytön kanssa käytiin eräänä kesänä Maisemajunassa kun hän ei pitänyt kovasta vauhdista. Kivasti siinä näki Linnanmäen vähän korkeammalta. 

Tulireki saapui Linnanmäelle vuonna 2004 ja kun olen katsellut sen menoa niin taitaa jäädä minulta sekin väliin. Metallisella vuoristoradalla muutaman hengen vaunuissa lasketaan 336 metriä mutkia ja käänteitä parissa minuutissa. Ei minun pala kakku joten jätän myös tämän huvilaitteen väliin. Olen joskus vuosia sitten vieraillut Katalonian Saloussa Espanjan suosituimmassa ja suurimmassa huvipuistossa "Port Aventura World", joka koostui kolmesta eri puistosta. Muistan olleeni siellä vähän Tulirekeä muistuttavassa laitteessa, jossa ei ollut kovin mukavaa kun sisuskalut menivät ihan ympäri. 😕

 

Linnanmäen pyöreän tiilisen vesitornin eteläkaarteesta löytyy "discopallojen värikäs metsä", joka oli lumoavan värikäs ja todella upea! Tämän näkymän edessä seisoin todella pitkään ja vain nautin sen lukemattomien värien loistosta. 

Linnanmäen Valokarnevaalit on todella upeasti valaistu ja tuntuu siltä, että vuosi vuodelta tulee aina vain upeampia valoefektejä ja valoteoksia! 

Hurmaavan värikkäillä siivillä varustettu hahmo - olisiko hän ollut jonkin sortin keijukainen - liikkui myös alueella. Lapset pääsivät tuonne siivien suojaan valokuvan ajaksi mutta minä tyydyin ottamaan kuvan vain tästä suloisesta Keijusta! Paljon lapsia oli vielä liikkeellä vaikka itse saavuin Linnanmäelle vasta kello 18 jälkeen. Toki ihan pienille lapsille tarkoitetut laitteet sulkeutuivat aiemmin kuin muut huvipuiston laitteet. 

Kyllä valoilla, väreillä ja musiikilla saadaan ympäristö pimeässä lokakuun illassa muuttumaan ihan taianomaiseksi. 

Juhlatorilta löytyi upean valloittava peilipariskunta! Tämän kaksikon olen nähnyt jo aiemminkin Valokarnevaaleilla ja heidän peilipukunsa ovat todella upeita. Peilipintaiset puvut heijastavat valoa maagisesti ympäriinsä. Mietin mielessäni miten paljon nuo peilipuvut oikein painavat ja miten pukuja kantavat hahmot oikein näkevät liikkua pimeässä illalla.... Varmasti taikuuden avulla! 

Linnanmäen Valokarnevaalit ovat siis avoinna vielä 17.-18.lokakuuta klo 13.00 - 22.00. Vielä ehtii huvikauden huipentuvaan tapahtumaan, josta löytyy 11 ainutlaatuista valotaideteosta. Valokarnevaalit alkoivat syksyllä 2006 eli tänä vuonna on 20.juhlavuosi. Onnittelut! 

Syysretkellä Koiramäen Pajutallissa Tuusulassa

 

Koiramäen Pajutalli Tuusulassa on taas täynnä ihanan värikkäitä kurpitsoita ja kauniita syyskukkia. Teimme serkkuni ja hänen äitinsä eli tätini kanssa sinne retken yhtenä syyspäivänä. Sää ei ollut ihan ihan paras mahdollinen eli kahvit herkkujen kanssa nautittiin sisätiloissa koska ulkona ripsi vettä. Koiramäen Pajutalli on jo vuosia kuulunut minun suosikki käyntikohteisiin kaikkina eri vuodenaikoina. Viime vuonna joulutapahtumaa ei valitettavasti järjestetty mutta parin kuukauden kuluttua Koiramäen Pajutallissa pääsee virittäytymään jouluun taas ihan normaalisti. Odotan jo innolla, että pääsen tunnelmoimaan vanhan pihapiirin kotoisaa mielenmaisemaa ja tekemään ehkä jo lahjahankintojakin. 

Tänä vuonna näkyi paljon kurpitsan muotoisia kynttilöitä sekä hauskoja mukeja eri eläinhahmoilla varustettuna. Siilit ovat selkeästi tällä hetkellä syksyn suosikkihahmoja sekä koristeissa että myös kynttilöissä. Minä rakastan siilejä ja olen ollut vähän huolestunut kun meidän pihapiirissä ei ole nyt pariin vuoteen näkynyt yhtään siiliä. 

Siili on todellinen elävä jäänne eli ns. relikti. Se kuuluu maapallon vanhimpiin nykyisin eläviin nisäkäsheimoihin. Siilit ovat eläneet maapallolla lähes samanlaisina noin 15 miljoonaa vuotta. Niiden piikikäs ulkokuori on osoittautunut niin tehokkaaksi puolustuskeinoksi ettei evoluution ole tarvinnut muuttaa sitä. 

Kurpitsa kynttilöitä olisi tehnyt mieli ostaa muutama mutta mietin mielessäni etten kuitenkaan raaskisi polttaa niitä kun sitten niitä ei enää olisi. Ostin Anna's Syysmaa - tapahtumasta oranssinvärisen oravakynttilän, mutta sitäkään ei meillä sytytellä iltojen iloksi vaan säilytetään koristeena. 

Tarjolla olisi ollut myös mango-chili chutney purkkeja eli hillon tai kompotin kaltaista voimakkaan makuista lisuketta, jota käytetään intialaisten ruokien kanssa. Tyypillinen chutney koostuu kokoonkeitetyistä hedelmistä, yleisesti mangosta, lisänä sokeria, mausteita ja etikkaa. 

Jos aidot kurpitsat tai kynttiläkurpitsat eivät ole sinun juttusi niin Koiramäen Pajutallista löytyy myös kankaisia (ehkä samettia) kurpitsoita. Minä olen monta vuotta miettinyt oikeiden kurpitsojen kaivertamista. Olen ihaillut Marin kurpitsoita sekä Instagramissa että Facebookissa ja puntaroinut olisiko minusta tekemään näin upeita kaiverruksia kurpitsoihin? Marin kodin pihamaalla on syksyisin todellisia mestariteoksia esillä eli hienon taiteellisesti kaiverrettuja kurpitsoita. 

"Sikses kiva paikka" bloggaaja Marin kurpitsat ovat mestariteoksia, jotka ovat esillä heidän talonsa pihamaalla Uudessakaupungissa. Olen tutustunut blogia pitävään Mariin huhtikuussa 2017 kun meidät molemmat oli kutsuttu Turun Aboa Vetus & Ars Nova bloggaajapäivään. Minä olen käynyt myöhemmin myös tutustumassa Uudenkaupungin Wahlbergin Museotaloon, jonka museonjohtajan virkaa Mari hoitaa. Jos et ole vieraillut Uudessakaupungissa niin suosittelen lämmöllä. Kaunis historiallinen kaupunki ja valtavasti upeita vanhoja taloja. 

Kaupungissa järjestetään aina loppukesällä UGIn Vanhat Talot -tapahtuma, jossa olen itse vierailllut vuosina 2015 osa 1 sekä 2015 osa 2 ja vuonna 2019. Lisäksi löytyvät postaukset Suomen kolmanneksi kaunein koti ja Uudenkaupungin koti Talvitie uudessa asussa. 

Ensi kesänä täytyy ehdottomasti tehdä sinne uusintareissu vaikka katsomaan elokuun alkupuolella pidettävää "Puupaatei Pakkahuoneel ja Möljä Miittinki" -tapahtumaa. Pakkahuoneen vierasvenesatama on täynnä nostalgiaa, tervan tuoksua ja lakatun puupinnan lämmintä hehkua, kun uljas puuveneiden joukko jälleen kokoontuu. Möljä Miittinki taas kerää yhteen harrasteajoneuvot. 

Syksyisiä värejä oranssia, ruskeaa, keltaista ja oliivinvihreää näkyi paljon Koiramäen Pajutallissa. Myynnissä oli myös appelsiinimarmeladia, jota jossain elämänvaiheessani halusin aina syödä aamiaisella paahtoleivän päällä yhdessä Emmental-juuston kanssa. Omnomnom! Iskin myös silmäni todella aidonnäköisiin sieniin - aika upeasti tehtyjä!  

Kauniita syyskransseja, joissa oli käpyjen ja lehtien lisäksi myös pieniä kurpitsakoristeita. Ikuisuus sitten - ennen bloggaamiseni aloittamista - tein ulko-oveemme syyskranssin, johon käytin vaahteran lehtiä ja pihlajanmarjoja. Ongelmaksi muodostui se, että kun kranssi oli rappukäytävässä alkoivat luonnonmateriaalit todella nopeasti mennä huonoiksi eli lehdet kurtistuivat ja pihlajanmarjoista tuli ihan ryppyisiä. Siirsin kranssin lopulta parvekkeelle, jossa sen luonnon materiaalit vähän virkosivat. Yritin etsiä tästä tekemästäni kranssista valokuvaa mutta en valitettavasti löytänyt. 

Syyslomaviikolla Koiramäen Pajutallin pihapiirin donitsikahvila (kuvassa oikealla) on avoinna ti 13.10. - pe 16.10. klo 12.30-17.30, la-su klo 12-17. Ja mikä parasta donitsikahvila palvelee viikonloppuisin la-su klo 12-17 aina jouluun saakka. Me kahvittelimme sadesään takia sisätiloissa. Koiramäen Pajutallin Facebook-sivulla olevassa valokuvassa näkyy herkullisia donitseja joten niitä täytyy käydä maistelemassa joulutapahtuman aikaan. Minä rakastan kuorrutettuja donitseja! 

Pähkäilin mitä mahdollisia kurpitsoja ostaisin mutta vielä toistaiseksi en ostanut yhtään mitään. Minähän hankin viime syksynä niitä tekokurpitsoita joten katsotaan pärjäisinkö niillä tänä syksynä. Callunoita hankin parvekkeelle viime viikonloppuna muutamia. Kesähuoneessa kun edelleen kukkivat pelargoniat ja muratit rehottavat. Muutamat muutkin kesäkukat sekä miljoonakelloamppeli ovat edelleen vielä hengissä ja pukkaavat uusia nuppuja. Meillä Etelä-Suomessa säät ovat olleet todella lämpimiä joten pelargonioita ei ole vielä siirretty sisätiloihin. Toki ilmat voivat muuttua tässä lähiviikkoina nopeastikin, 

Ystäväni oli käynyt nyt alkuviikosta Koiramäen Pajutallissa mutta hän ei ollut enää löytänyt valkoisia kurpitsoita. Meidän käyntimme aikana kurpitsoita oli myös valkoisena. Olen itse muutamia vuosia sitten ostanut valkoisen keraamisen kurpitsan, joka on nytkin meidän olohuoneen pöydällä. 

Huomasin käyntimme aikana, että kurpitsapöytiin oli laitettu kylttejä "Nämä kurpitsat eivät ole syötäviä. Odottelemme vielä syötävien kurpitsoiden kypsymistä." Koristekurpitsat sisältävät suuria määriä kukurbitasiinia, joka on voimakkaan kitkerä ja myrkyllinen puolustusaine. Jo pienen määrän nauttiminen voi aiheuttaa vatsakipua, pahoinvointia, oksentelua ja ripulia. Eli koristekurpitsat eivät sovellu syömiseen. 

Kaikki Koiramäen Pajutallin eläimet - kanit, lampaat ja kanat - ovat paikalla koko syyslomaviikon. Kanit löytyvät ihan sisääntulon vierestä samasta rakennuksesta, jossa possut aikoinaan olivat. Edelleen muistelen kaiholla ihania minipossuja Arvia ja Ottoa, jotka asuivat tässä samassa talossa kuin kanit nyt. Minipossut nukkuivat upean kristallikruunun alla ja olivat todella suloisia veijareita ♥ ♥ 

Kävimme vielä pikaisesti toisessa Koiramäen Pajutallin piharakennuksessa katsastamassa mitä syksyistä siellä oli esillä. Pakkohan meidän oli tätini kanssa poseerata valokuvassa kun serkkuni kuvasi meidät. Sen verran ulkona oli kosteaa sateen takia, että minun otsatukka "oli lähtenyt elämään ihan omaa elämäänsä" kuten kuvasta näkyy. 😉

Täältä löytyi lisää sisustus kurpitsoita ja syksyn väreissä olevia "pikkutaloja". Meille on muutaman vuoden aikana kotiutunut muutamia erilaisia keraamisia pikkutaloja, jotka ovat vilahdelleet minun joka vuotisen joulukalenterin rekvisiittana. Tämän vuoden uutuus ovat selkeästi lasiset kurpitsat, joiden sisälle syttyy myös LED-valo. En huomannut katsoa oliko näissä kurpitsoissa valoja.  

Täti ja serkku pitävät sadetta, joka tuntui vain yltyvän. Mutta silti hymyiltiin näin maireasti! 

Koiramäen Pajutalli löytyy Tuusulasta osoitteesta Forsteninkuja 10. Hyvin parkkitilaa ihan tilan vieressä. Sisällä kahvila ja donitsikoju ulkona. Jos ei sada voi hyvin myös istuskella puutarhassa kahvilla. Tällä kertaa jäi valokuvaamatta kaikki pajusta tehdyt lukuisat tuotteet, joita löytyy piharakennuksista. Jos kaipaat koristekurpitsoita tai jotain muuta syksyistä kannattaa ajella Koiramäen Pajutalliin ja samalla näkee vielä suloisia eläimiä.