Tove Janssonin Paratiisi -näyttely HAMissa on avoinna 6.4. asti

Kuva: HAM Helsinki shop, juliste 

Lokakuussa 2024 avattiin HAMissa Tove Janssonin Paratiisi näyttely, joka on mahdollista nähdä vielä 6.huhtikuuta asti. Minä vierailin Paratiisi näyttelyssä 9.marraskuuta ja se oli lonkkaleikkaukseni jälkeen ensimmäinen taidenäyttely, jonne uskaltauduin mennä. Kaikki sujui oikein hyvin kun välillä muisti vähän lepäillä taiteen katselun lomassa. HAMin suurnäyttely oli todella huikea läpileikkaus Tove Janssonin (1914-2001) julkisiin tiloihin toteuttamista tilaustöistä. 

Jansson on suurissa tilaustöissään onnistunut luomaan tiloihin kauneutta ja elämäniloa sekä tarjoamaan aineksia myös sukeltaa tarinoiden maailmaan. Näyttely jakautuu kahteen kerrokseen ja esillä on yli 180 teosta ja esinettä. Nähtävillä on myös ennennäkemättömiä luonnoksi, jotka tuovat esille erilaisen kuvan Tove Janssonista. Näyttely kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa ja kokemassa!

HAMin näyttely juhlistaa myös Muumi 80 -juhlavuotta. Småtrollen och den stora översvämningen (Muumit ja suuri tuhotulva) -kirjan julkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi kunnioittavat 80 vuotta. Tove Janssonin monissa seinämaalauksissa on myös käytetty muumeja kuin tavaramerkkinä. Näyttelyssä muumeja näkyykin muutamassa teoksessa ja muumit voivat kurkistella myös jossain todella yllättävissä paikoissa kun kiertelee näyttelyä. Muumeista tulee aina hyvä mieli! Nähdessäni Tiuhtin ja Viuhtin useassa eri paikassa näyttelyä minua alkoi heti hymyilyttää ja mieleen nousi ihania muistoja omasta lapsuudesta. 

Tove Jansson on ollut urallaan todella monipuolinen ja lahjakas taiteilija. Tove maalasi, kuvitti, kirjoitti, julkaisi ensimmäiset Muumi kirjat, otti osaa ryhmänäyttelyihin ja piti myös kolme omaa näyttelyä. Kaiken em. lisäksi hän vielä teki useita todella isoja ja vaativia tilaustöitä, jotka eivät ole varmasti kovin monelle suomalaiselle tuttuja. Nyt HAMin näyttelyssä viimeistään ymmärtää miten tuottelias Jansson on ollut 1940-1950 luvuilla. On upeaa, että nyt nämä julkiset Toven teokset ovat esillä ja kertovat hyvinkin erilaisestakin taiteesta kuten vaikka Teuvan kirkon alttarimaalauksen luonnos Kymmenen neitsyttä. 

Tove Jansson vuonna 1953 maalaamaa Teuvan kirkon alttaritaulua Kymmenen neitsyttä käydään ihailemassa Japanista asti. Viisi metriä pitkä alttaritaulu kuvastaa Matteuksen evankeliumin vertausta viidestä viisasta ja viidestä tyhmästä neitsyestä. Teos on Suomessa harvinainen paitsi maalarinsa vuoksi myös siksi, että yleensä alttaritaulut on totuttu näkemään pystysuunnassa. Teuvan kirkon arkkitehti Elsi Borg toivoi alttaritaulun tekijäksi juuri Tove Janssonia. On arveltu, että Tove Janssonin kirja Muumipeikko ja tuhotulva 1954 on saanut vaikutteita juuri Etelä-Pohjanmaan kevättulvista Teuvalla. Työ on Janssonin ainoa sakraaliteos ja kesällä 2024 Teuvan kirkossa esitettiin Korsholman Musiikkijuhlien tuottama Tove Teuvalla -ooppera. 

Tove Jansson, luonnos Teuvan kirkon alttaritaulusta HAMin 2.kerroksessa

Tove Jansson oli kuvanveistäjä Victor Janssonin ja graafikko Signe Hammarstenin tytär, joka syntyi 1914. Pikku Tovesta toivottiin lapsesta saakka taiteilijaa. Perhe täydentyi myöhemmin myös kahdella pojalla. Kaikista Janssonin lapsista tulikin taiteilijoita. Perhe muutti vastaperustettuun taitelijakoti Lallukkaan ja he muodostivat oman taiteilijayhteisön. Toven öljymaalaukset 1920-1940 luvulta ovat todella värikkäitä ja Tove myös rakasti värejä.

Tove Jansson, Palettiasetelma 1937

Tove Jansson, Tytön pää (Omakuva) 1937

Tove Jansson, Asetelma kirjavalla pöytäliinalla 1942

Tove Jansson, Turkispukuinen nainen 1943

Tove Jansson, Perhe 1942

Tove Janssonin taulu Perhe kuvaa aikaa kun toinen maailmansota on syttynyt ja Suomi jäänyt Neuvostoliiton ja Saksan väliin puristuksiin. Sota kääntää Toven elämän ihan ylösalaisin ja kiristää myös välejä perheen sisällä. Toven oma isä on saksalaismielinen ja veli Per Olav on puolestaan rintamalla. Perheen äiti Ham on hyvin huolissaan ja Tove alkaa kapinoimaan. 

"Sodankäynti näyttäytyy shakkipelinä. Erot poliittisissa näkemyksissä synnyttävät jännitteitä perheen sisällä; Tove Jansson pohtii naisen osaa, vastustaa isänsä mielipiteitä ja pitää sotaa täysin mielettömänä. Hän on rakastunut vasemmistomieliseen Tapio Tapiovaaraan, mikä ei ole Faffanin mieleen."  tovejansson.com 

Tove Jansson purkaa turhautumistaan tekemällä Garm -lehteen pilapiirroksia ja poliittisesti uskaliaita kuvia. Garm-lehti oli Helsingissä 1923-1953 ilmestynyt ruotsinkielinen pilalehti. Toven äiti kuului lehden johtaviin piirtäjiin ja Tove itse sai jo 15-vuotiaana oman ensimmäisen piirustuksensa julkaistua Garmissa (1929). Tove ehti piirtää lehdelle noin 100 kansikuvaa, joista monien aiheena oli natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kritiikki. Garmissa ilmestyi myös ihan ensimmäinen versio muumista. Hahmo oli nimeltään Snork ja siitä tuli yksi lehden vakituisista hahmoista. 

HAMin näyttelystä löytyi myös Toven kuvittamia suvun lokikirjoja. 

Tove Jansson rakasti merta! Hän etsi omaa paratiisiaan läpi elämän. Tove haaveili salaisesta piilopaikasta, suunnitteli kaukaisille saarille muuttoa ja halusi luoda ympärilleen kauneutta ja sadunomaisuutta. Pieni, kallioinen luoto Klovharu Porvoon edustalla Pellingissä oli kolmekymmentä vuotta Janssonin ja hänen kumppaninsa graafikko Tuulikki Pietilän kesäpaikka. 

Tove Jansson, Paratiisi - ajoittamaton

Helsingin kaupungin rahatoimenjohtaja Erik von Frenckell tilasi Tove Janssonilta taideteoksen kaupungintalon edustusravintolaan. Tove kuitenkin päätti kunnianhimoisesti maalata kaksi frescoa yhden koristemaalauksen sijaan. Jansson työskenteli puoli vuotta ja 1947 syntyivät freskot "Juhlat kaupungissa" sekä "Juhlat maalla". Apunaan hänellä oli konservaattori Niilo Suihko, joka oli opiskellut freskomaalausta Italiassa. Isokokoiset työt ovat yhdistelmä fresko- ja al secco-tekniikkaa, joiden teknistä toteutusta ideoi myös Toven Viktor isä. 

Tove Jansson, Juhlat kaupungissa 1947

Freskossa keskellä tanssivan pariskunnan nainen on von Frenckellin tytär teatteriohjaaja Vivica Bandler. Tove Jansson ja Bandler tapasivat vuonna 1946 ja rakastuivat. Oli todella rohkeaa 1940-luvulla maalata rakkaansa tanssimaan freskossa kun homoseksuaalisuus oli lainvastaista. Tove itse on tupakoiva naishahmo etualla keskeltä vähän vasemmalle. Toven lasin vieressä nähdään pieni muumihahmo. Toven ensimmäinen muumihahmo on piirretty Janssonien ulkohuussin seinään jo 1930-luvun alussa. Myöhemmin muumeja muistuttava hahmo piileskeli Janssonin töissä tai hänen signeerauksen yhteydessä. Aika hauska yksityiskohta! 

Tove Jansson, Juhlat kaupungissa 1947  

Helsingin Kaupunginkellari-ravintolan upeat maalaukset kuuluvat HAM Helsingin taidemuseon kokoelmaan ja ne ovat pysyvästi yleisön nähtävissä. Olin myös hyvin vaikuttunut siitä, että galleriatilassa olevat Paavo Tynellin suunnitelmat valaisimet ovat valaisseet Toven upeita freskoja jo niiden alkuperäisessä sijoituspaikassa. Tynellin valaisimet ovat kuin koruja!

Toisella seinällä vietetään sitten hyvin erilaisia juhlia Toven maalauksessa "Juhlat maalla". Minä olin niin lumoutunut näistä kahdesta isosta freskosta, että vietin tässä salissa eniten aikaa koko näyttelyssä. Lukuisat yksityiskohdat isoissa töissä saivat tutkimaan töitä tarkemmin ja myös lähempää. Molemmissa freskoissa on mukana myös Vivica Bandlerin mäyräkoira. Tove loi Taikurin hattu -muumikirjaan aikoinaan ihanat pikkuriikkiset hahmot Tiuhti (esikuva Tove) ja Viuhti (esikuva Vivica). 

Tove Jansson, Juhlat maalla 1947

Näyttelystä löytyy myös aivan ihana Toven "kuvakirje", jossa Muumipeikko kertoo Vivica Bandlerille "freskojen työstäminen on raskasta...mutta hauskaa". ♥♥♥

Auroran sairaalan lastenpoliklinikan porraskäytävän seinät saivat vuosien 1955-1957 aikana Tove Janssonin ihanat Muumit ilahduttamaan lapsia. Seinämaalaukset kantavat nimeä Leikki I - III. On arvioitu, että poliklinikan toiminnan aikana arviolta miljoona lasta saattajineen on päässyt ihailemaan näitä Toven upeita piirroksia. Minä muistan nämä porraskäytävän iloisen värikkäät portaita juoksevat Muumi kirjojen hahmot jo omasta lapsuudesta. Olen ollut joko kita- tai nielurisojen leikkauksessa juuri tuolla Aurorassa. Muumi kirjoista tutut hahmot olivat tutun turvallisia vaikka sairaala muuten olikin pelottava paikka. 

Vuonna 1997 Auroran sairaalan lastenosasto siirtyi uusiin tiloihin Lastenklinikalle ja samalla myös sinne maalattiin kopiot vanhoista Toven seinämaalauksista. 

Seuraavaksi siirryin HAMin toiseen kerrokseen, jossa on esillä lisää Tove Janssonin todella suuria töitä. Vuonna 1952 Haminan kaupunki tilasi 300-vuotisjuhliinsa Tove Janssonilta kaksi todella isoa teosta, jotka sijoitettiin Seurahuoneen Marski-kabinettiin. Teokset ovat kookkaita eli yli viisi metriä leveitä ja puolitoista metriä korkeita. Linnoituskaupunki Haminan historiaa kuvaavissa teoksissa on todella paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tove ei ole nimennyt toista maalausta ollenkaan. Seinämaalaus Tarina merenpohjasta kuvaa merta. Ja kuinka ollakaan toisessa maalauksessa on mukana myös Muumipeikko. 

Tove Jansson Tarina merenpohjasta 1952

Tove Jansson Tarina merenpohjasta 1952

Tove Jansson Nimetön (Haminan historia)

Kukas se siellä kurkistaa ison maalauksen oikeassa alanurkassa - Muuumipeikko! moomin.com 

Tove Jansson Nimetön (Haminan historia)

Tove Jansson maalasi vuonna 1945 Strömbergin Pitäjänmäen tehtaan ruokalaan Lepo työn jälkeen -seinämaalauksen. Jansson kertoi saaneensa hyvin vapaat kädet maalaukseen. Janssonin luonnon helmassa neulova neito tai purjeita laskevat veneilijät auringonlaskussa eivät kuitenkaan miellyttäneet tehtaan johtoa. Janssonin maalaus ei kelvannut ruokalan seinälle joten Jansson teki toisen vähän "sähköisemmän version". Tästä insinöörimiehet pitivät ja maalaus on edelleen nähtävillä kun lounastaa. 

Tove Jansson, Lepo työn jälkeen 1945

Tove Jansson, Sähkö 1945

Tove Janssonin Paratiisi -näyttely on ehdottomasti "must to see" -näyttely. Vaikka olin toipumassa juuri lonkkaleikkauksesta vietin näyttelyssä varmasti yli kaksi tuntia. Ajantaju katosi täysin kun katsottavaa oli niin paljon. Tove Jansson oli todella monilahjakkuus, joka teki uransa aikana käsittämättömän paljon. Haminan isojen tilaustöiden jälkeen ilmestyi myös legendaarinen Muumikirja Kuinkas sitten kävikään?, joka on itselleni äärimmäisen rakas kuvakirja. Kirjassa seikkailivat Mymmeli, Muumipeikko sekä Pikku Myy ja se oli aikoinaan ensimmäinen suomennettu muumikirja. Näyttely on avoinna vielä 6.huhtikuuta saakka joten hopi hopi HAMiin. Museokortti kohde! 

♥♥♥

Vihdoinkin katsomassa Kiviä taskussa Helsingin kaupunginteatterissa

 

Kuva HKT, Tapio Vanhatalo

Tänään otin vihdoin haltuuni Kiviä taskussa -näytelmän Helsingin kaupunginteatterin Arena- näyttämöllä Hämeentiellä. Kiviä taskussa on ollut minun "must to see" -listalla jo vuosia! Olen ainakin kahdesti varannut liput näytelmään mutta joutunut työkiireiden takia myymään ne edelleen muutamia päiviä ennen h-hetkeä. Voitte hyvin arvata miten suuri on ollut pettymys kun nautinto hulvattomasta esityksestä on jäänytkin kokematta. 

Tätä huikeaa komediaa on esitetty jo 22 vuoden ajan joten se on pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty näytelmä koko Suomen historiassa. Kiviä taskussa -komediaa on tähän mennessä esitetty lähes 900 kertaa ja esitykset jatkuvat edelleen mitä en yhtään ihmettele. Minä nauraa hohotin tänä iltana koko sydämeni pohjasta, poskilihakset ihan hellinä sekä mascara pitkin poskia valuen. Raikuvista aplodeista päätellen koko katsomo nautti!

Kuva HKT, Tapio Vanhatalo 

Kiviä taskussa (Stones in His Pockets) on Marie Jonesin kirjoittama tragikoominen näytelmä. Jones syntyi protestanttiseen työläisperheeseen Belfastissa vuonna 1950. Hänellä oli vaikeuksia koulunkäynnissä ja kerran jälki-istunnon sijaan opettaja lähetti hänet näytelmäkerhoon, joka sai Marien innostumaan teatterista ja kirjoittamisesta. Fiksu opettaja sanon minä! 

Kansainvälisesti tunnetuimmaksi Jonesin näytelmistä on noussut juuri Kiviä taskussa, joka sai ensi-iltansa 1996 Dublinissa. Ensi-iltansa Lontoossa näytelmä sai 1999 ja Brodwaylla 2001. Suomen ensi-ilta näytelmälle oli 24.10.2002 juuri Helsingin kaupunginteatterissa. Pentti Kotkaniemi ohjasi Kiviä taskussa HKT:n sovituksen, jossa olivat Martti Suosalo sekä Mika Nuojua ja edelleen tämä parivaljakkoa jatkaa näytelmän parissa. 

Kuva HKT, Tapio Vanhatalo 

"Kiviä taskussa on traaginen komedia ja haastava kahden miehen näytelmä" on Mika Nuojua todennut. Näytelmä kertoo pienestä irlantilaiskylästä, jossa kuvataan Hollywood -elokuvaa. Irlannin vihreän vehreillä nummilla kohtaavat suuret, amerikkalaiset elokuvatähdet, elokuvan taustajoukot ja myös paikalliset asukkaat, jotka työskentelevät pienellä päiväpalkalla elokuvassa avustajina. Näytelmän rankatkin ihmiskohtalot ja kokemukset limittyvät myös Irlannin historiaan. 

Edesmennyt teatterikriitikko Jukka Kajava on todennut Marie Jonesin näytelmästä aikoinaan "On kysymys irlantilaisesta ylpeydestä ja patrioottisuudesta, marttyyristä ja pienistä ihmisistä, joiden elämää ja arvoja suurten mahti ei kunnioita." Irlannin historia kun ei ole ihan sieltä helpommasta päästä. Jukka Kajava myös aikoinaan ennusti, että näytelmästä tulisi todellinen yleisömenestys, jossa hän osui aivan oikeaan!

Kuva HKT, Tapio Vanhatalo 

Näytelmän hahmot Charlie Colon (Martti Suosalo) ja Jake Quin (Mika Nuojua) esittävät päärooleja tässä traagisessa mutta samalla myös todella hauskassa esityksessä. Erityistä on se, että Suosalo ja Nuojua esittävät näytelmässä kaiken kaikkiaan 15 eri hahmoa vaihtamalla salamannopeasti eri roolista toiseen vaihtamatta kuitenkaan vaatteita. Toinen rooli syntyy vain nostamalla housut melkein kainaloihin tai vetämällä lakki syvemmälle päähän. Näyttelijöiden muuntuminen eri hahmoiksi saadaan aikaan niin ilmeillä, äänellä, asennoilla, eleillä ja koko näyttelijän olemuksella. 

Suosalo osaa olla todella seksikkään kaunis Hollywood-tähtinäyttelijätär pelkästään keimailullaan ja käden sekä hiusten heilautuksella. Toisaalta hän muuntuu myös gorillamaiseksi bodyguardiksi silmänräpäyksessä tai jankkaavaksi opettajaksi. Mika Nuojua ei jää yhtään huonommaksi vaikka muuntuessaan salamannopeasti ärsyttävän kimittävällä hänellä ohjeita antavaksi apulaisohjaajaksi. Myös Nuojuan piirittäessä Hollywood kaunotarta on ilmassa kunnolla siirappia. 

Kuva HKT, Tapio Vanhatalo 

Kiviä taskussa -näytelmän lavastus on todella pelkistetty mutta silti äärimmäisen toimiva. Näyttämöllä on muutamia laatikoita sekä rekillinen vaatteita. Ja siinä kaikki! Hauskassa bussikohtauksessa näyttelijät saavat katsojat sekä näkemään että kokemaan kuoppaiset Irlannin tiet. Näyttämön taustaan heijastetaan Irlannin nummia ja ikään kuin entisaikojen "filmirullaa" mustilla reunuksilla. Pariin otteeseen näyttelijät vaihtavat takkia ja Nuojua myös kenkiä mutta muuten mennään improvisoimalla eleillä ja ilmeillä. Suosalo ja Nuojua esittävät myös yhdessä kohtauksessa irlantilaisia lehmiä ja siinäkin he ovat uskottavia. Tässä näytelmässä "less is more". 

Huikea kohtaus on myös näyttelijöiden Riverdance -tanssikohtaus, jossa tehdään nopeita jalkaliikkeitä, mutta vartalo ja kädet pysyvät liikkumatta. Suosalolla ja Nuojualla on todella hyvä kunto koska he eivät ole yhtään hengästyneitä hyppelyn jälkeen! Pidin myös siitä, että välillä näyttelijät puhuivat suoraan yleisölle kuin olisimme osana elokuvan avustajajoukkoa. 

Kuva HKT, Tapio Vanhatalo 

Kiviä taskussa -esitys oli äärimmäisen viihdyttävä, rentouttava, hauska toki välillä vähän surullinenkin mutta todella mukaansa tempaava. Katsojia koko sali täynnä kuten varmasti jokaisena iltana kun Suosalo-Nuojua kaksikko esittää näytelmää. Olen myös niin iloinen siitä, että vihdoin sain itse nähdä tämän esityksen. Olen todella suuri molempien näyttelijöiden fani. Martti Suosalon olen nähnyt Luolamies -näytelmässä todella monta kertaa ja pakko lainata mitä kirjoitin tänne blogiin 2020 yhden esityksen jälkeen.

"Tammikuussa otan haltuun Aleksanterin teatterissa Luolanaisen. Olen nähnyt alkuperäisen Luolamies monologin lukemattomia kertoja. Ensimmäinen Rob Beckerin käsikirjoittama esitys vuodelta  2005 on jäänyt parhaiten mieleen. Monologia esittävän Martti Suosalon raskaana oleva vaimo Virpi Suutari istui nimittäin ihan takanani. Hän nauroi niin paljon Suosalon puhuessa näyttämöllä miehen ja naisen erilaisesta sielunmaisemasta, että mietin hänen alkavan jo synnyttämään kesken esityksen." 

Myös Mika Nuojua on jäänyt mieleeni mm. Linnanmäen UIT-esityksistä Kallion kimallus 2007 ja Kovat piipussa 2009. Suosalo ja Nuojua ovat molemmat kotoisin Oulusta sekä hyviä ystäviä joten heidän esityksensä on myös todella yhteen hitsautunutta. 

Kuva HKT, Tapio Vanhatalo 

Jos et vielä ole nähnyt Helsingin kaupunginteatterin Kiviä taskussa -näytelmää niin hopi hopi katsomaan sitä. Todella viihdyttävä! Näytelmää esitetään Arena-näyttämöllä. Tämän näytelmän minä varmasti tulen kokemaan vielä toisenkin ellei kolmannenkin kerran. Seuraavat teatterielämykset ovatkin sitten huhtikuussa eli on odotettavissa vielä kaksi upeaa teatteri-iltaa. 

♥♥♥ Kiitos Martti Suosalo ja Mika Nuojua ♥♥♥

Maaliskuun kirjainbingo - haastepostaus

 

Päätin innokkaana tarttua sekä maaliskuun että myös talviloma viikkoni kunniaksi Repolainen reissaa ja räpeltää -blogin haasteeseen. Tällä kertaa Repolainen oli heittänyt meille kanssabloggaajille bingo ruudukon. Valmiiksi annettuja kirjaimia oli bingokupongissa jo kahdeksan ja yhden kirjaimen haasteen vastaanottaja sai itse valita keskimmäiseen ruutuun. Pakko myöntää  rehellisesti, että koskaan en ole elämässäni edes pelannut bingoa. Mutta sen verran nuo pelkät kirjaimet minua kutkuttivat, että tuumasta toimeen ja rohkeasti vain bingoilemaan. Minulla hahmottuivat kirjaimista todella nopeasti ne asiat, esineet tai paikat, jotka täyttivät minun bingoruudukkoni. Saa nähdä olenko ylipäätänsä ymmärtänyt haasteen oikein ja odotan mielenkiinnolla mitä Repolainen vastaa kun hän palailee taas blogin ääreen reissultaan. 

Minun oli ihan pakko ottaa tarkemmin selvää mitä bingo tai bingoaminen oikein ovat. Olin yllättynyt, että onnenpeli bingo on kehitetty Italiassa jo 1530-luvulla, jossa se alun perin tunnettiin nimellä Lo Giuoco del Lotto d'Italia. 1700-luvulla peli levisi Ranskaan ja lopulta siirtolaisten mukana myös Yhdysvaltoihin. Alun perin beanoksi nimettyä peliä pelattiin Italiassa pavuilla (engl. bean). Kun peli rantautui Atlantin toiselle puolelle amerikkalainen myyntimies, leluvalmistaja, peliyrittäjä ja kiinteistökehittäjä Edwin S. Lowe aloitti sen mainostamisen ja amerikkalaisten suussa peli muuttui lopulta bingoksi. Lowe teki bingosta äärimmäisen suositun pelin kansallisena ajanvietteenä ja varainkeruutoimintana kirkoille ja kouluilla. 

Ensimmäisenä Suomeen bingo-pelin toi vuorineuvos Juuso Walden jo 1950-luvulla. Bingo-peli pidettiin Valkeakosken Hakan jalkapallojoukkueen tueksi. Laajemmin pelin toi Suomeen ylivieskalainen eläinlääkärin rouva Ebba Forsberg. Rouva oli käynyt kokeilemassa bingoa Värmlandissa kesällä 1967. Hän päätti tuoda pelin Ruotsista myös Suomeen kerätäkseen varoja oman kuntansa Uimahalli- ja Nuorisotalosäätiölle. Ensimmäinen bingo tapahtuma pidettiin 1968 ja loppu onkin sitten historiaa. Bingosta tuli nopeasi suosittu peli koko maassa. Bingohalleja nousi kuin sieniä sateella ympäri Suomenmaata. 

Bingo on maailmalla suosittu rahapeli mutta Suomessa bingovoittoja ei saa lain mukaan jakaa rahana. Meidän suomalaisissa bingohalleissa suosituimpia palkintoja olivatkin erilaiset lahjakortit, elintarvikkeet kuten kahvi tai joulukinkku sekä kodin elektroniikka. 2000-luvulla bingohallien määrä on dramaattisesti vähentynyt mutta edelleen bingoa pelataan. Bingopelit ovat siirtyneet internettiin ja samalla myös pelaajien ikä on laskenut. 

Tässä tulee nyt minun bingorivini. Ja tämä on ensimmäinen kosketukseni bingoamiseen. Onneksi sain tällaisen helpomman bingohaasteen eli kirjainbingon. 

A - AULANKO

Reilun tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudusta pääsee tutustumaan todella kauniiseen puistoalueeseen, joka on myös yksi maamme tunnetuimmista matkailukohteista ja samalla myös luonnonsuojelualue. Olen käynyt täällä lukemattomia kertoja ja muistan tämän paikan jo kaukaa lapsuudestani. Tästä voit lukea lisää Aulangosta. 

B - BARBIE

Kansallismuseon seinään oli kiinnitetty pinkki juliste "Barbie The Icon 27.4. - 26.8.2018". Pinkki mainos näkyy todella kauas kun lähestyi museon pääsisäänkäyntiä Mannerheimintieltä. Tullessaan lähemmäs museota huomasi, että kuvanveistäjä Emil Wikströmin Karhu -patsaalla on myös kaulassaan soma pinkki rusetti. Kansallismuseon portaita nousi pieniä ja vähän isompiakin tyttöjä, äitejä, tyttäriä, isoäitejä, tätejä, kummitätejä, kummityttöjä jne. katsomaan huhtikuun lopussa avattua Barbie -näyttelyä. Minäkin suuntasin 10-vuotiaan kummityttöni kanssa kohden ikonista Barbieta koska olin ja olen edelleen SUURI BARBIE fani ♥

C - COCKTAIL / CUCUMBER

Tiistaina 14.kesäkuuta 2016 vietettiin Hendrick's Gin World Cucumber Day -päivää ja olimme Lumon kanssa kiertelemässä vanhalla vihreällä raitiovaunulla tunnin verran Helsingin katuja ristiin rastiin. Mukana raitsikassa meillä oli majava, kurkkuja ja ginibaari sekä joukko janoisia kanssamatkustajia. Äärimmäisen hauska Hendricks Gin tapahtuma, joka päättyi vielä pikapistäytymiseen Liberty or Death cocktailbaariin. Kiva tiistai illan päätös. Tästä voit katsoa enemmän kurkkuratikkaan sisälle. 

P - PAIMION PARANTOLA 

Alvar Aallon Paimion parantola on todellinen funkis helmi ja minä olin haaveillut sinne menosta koko ikäni. "Vuonna 2018 seison Paimion parantolan edessä elokuisena sunnuntai iltapäivänä. Kesän viimeinen esittelykierros yleisölle on kohta alkamassa Alvar Aallon varhaisen funktionaalisen kauden päätyönä pidetyssä rakennuksessa. Ihmisiä alkaa vähitellen kerääntymään rakennuksen pihalle sisäänkäynnin eteen. Pääosin ulkomaalaisia turisteja ympäri maailmaa mutta joukossa muutamia meitä arkkitehtuurin ystäviä myös kotimaasta." Lisää vierailustani voit lukea tästä. 

R - RIJKSMUSEUM AMSTERDAM

Rijksmuseum Amsterdamissa on yksi maailman "must to see" museoita. Minä olen päässyt nykyisen työni kautta vierailemaan lähes vuosittain Hollannissa ja vuonna 2016 myös ensimmäistä kertaa tuossa taidepyhätössä. "Lempimuseoni Amsterdamissa on ehdottomasti Rijksmuseum eli Hollannin kansallismuseo. Olen käynyt museossa kolmasti ja varmasti taas ensi reissullani poikkean jälleen. Pelkästään Rijksmuseumin komean rakennuksen näkeminen nostaa ihokarvat kananlihalle mahtavuudellaan. Museumplain, museoaukio on suosittu ja kaunis paikka, jossa voit kuvauttaa itsesi Amsterdam -kyltin edessä. Tai vain istua nurmikolla ja ihailla Rijksmuseumia ulkopäin." Tästä voit kurkistaa minun yhteen vierailuuni. 

I - IITTALAN LASI 

Minä olen kasvanut suvussa ja kodissa, jossa on aina ollut esillä Iittalan lasituotteita. Isoäitini oli töissä lasi- ja posliiniosastolla vuosikausia joten meille Iittala, Arabia, Nuutajärvi, Kumela jne. tuttuja nimiä jo ihan lapsuudesta. Itselläni oli kakkostyö 11 vuotta Stockmannin lasi- ja posliiniosastolla joten myös sitä kautta rakkaus suomalaiseen muotoiluun ja lasiin on vahva. Olen itse kerännyt suomalaista lasia en tosin siinä mittakaavassa kuin kuvan Aino Aalto lasien kerääjä Kyösti Kakkonen, jonka Collection Kakkonen -kokoelma on Emma museossa esillä Espoossa. Kun Iittalan ikoninen logo I-merkki uudistui 2024 brändin yhteydessä olin ihan pöyristynyt muutoksesta. Minulle jotain pyhää oli menty muuttamaan ja huonompaan suuntaan. 

U - UUSIKAUPUNKI 

Syyskuussa 2015 minä tein ensimmäisen vierailun Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtumaan. Olin käynyt kaupungissa toki lapsena vanhempieni kanssa mutta tällaisesta tapahtumasta kuulin vasta kymmenen vuotta sitten. Minulle vanhat talot ja niiden arkkitehtuuri ovat aina olleet lähellä sydäntä. Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa kävin jo 2013 elokuussa ihan ensimmäistä kertaa ja siellä innostuin vielä enemmän. Ugin talot poikkeavat hiukan Loviisan taloista eli mm. kuvassa näkyviä upeita portteja ei Loviisasta löydy. Ehdottomasti ensi syksynä on taas päästä Ugiin sekä myös Wahlbergin Museotaloon.  

F - FORSSA

Forssasta minulla oli hyvin hämäriä muistoja lapsuudesta kun perheen kanssa kiersimme Suomea.  Työni puolesta oli käynyt siellä muutamia kertoja mutta aina satoi vettä ja oli harmaata joten en jotenkin saanut "mitään kiinnekohtaa itse kaupunkiin". Kesällä 2021 pakkasin toukokuussa meille muuttaneen pikku Mimmi russelin autoon ja päätin ottaa Forssan haltuun. Onneksi tein tuon kesäretken koska se muutti ihan minun käsityksen kaupungista. Pääsin tutustumaan "Vorssan pumpulienkeleihin ja Kirjavan kaupungin kankaisiin". Paluumatkalla otimme haltuun myös Jokioisten Museorautatien ja Veturimuseon. Kannattaa siis aina rohkeasti vain mennä ja kokea uusia paikkoja ennakkoluulottomasti. 

O - OLKKALAN KARTANO, OTALAMPI JA OINASJOKI 

Kuva: Vihdin Uutiset / Minna Lehtinen 

Minun sukuni juuret liittyvät Vihtiin ja lähemmin siellä Otalammella ja Oinasjoelle. Myös Olkkalan kartano liittyy isoäitini kautta tähän O-alkaviin rakkaisiin paikkoihin. Äitini vanhemmat ovat kotoisin Otalammelta ja isäni vanhemmat Oinasjoelta. Molemmat kylät sijaitsevat Vihdissä. Koen, että oma verenperintöni tulee näistä paikoista, jotka ovat muuttuneet toki todella paljon oman lapsuuteni ja nuoruuteni jälkeen. Olkkalan kartanossa on vietetty yhden serkkuni häitä 1990-luvun loppupuolella. Muistan myös lukemattomia juttuja, joita isoäitini kertoi Olkkalan kartanosta. Tästä voit kurkistaa lisää "Mieleen painuneita paikkoja A:sta Ö:hön" , O-kirjaimen kohdalta. 

Tähän Repolaisen haasteeseen oli todella mukava vastata. Toivottavasti minun ensimmäinen bingoiluni meni joten kuten niin kuin piti. Tätä postausta tehdessä tuli mieleen paljon ihania muistoja ja ihan hirveä kaipuu jo kesään. Meillä Espoossa on satanut viime yönä noin 2-3 cm lunta. Kevättä odotellen...