helmikuuta 14, 2025

Erikoisia kenkiä / Crazy shoes - lukijan toivepostaus

 


Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä. 

Tänään toteutetaan lukijan toivepostaus liittyen kenkiin. Edellinen kenkäpostaus blogissa "punotuista niinikengistä ja käsilaukuista" on julkaistu kesällä 30.6.2024 eli on jo aikakin sukeltaa kenkien mielikuvitukselliseen ja mielenkiintoiseen maailmaan. Kiitos Sari ♥ kun laitoit jo joulun välipäivinä minulle hauskan viestin "Tässä juuri söin viimeisiä kinkun rippeitä suklaan kera ja mietin, että olisi kiva nähdä tai lukea erikoisista kengistä, joita varmasti löytyy kasapäin. Olisiko tässä postauksen aihetta?" 

No, ehdottomasti tässä on postauksen aihetta koska hyvinkin erikoisia tai pitäisikö ehkä kutsua niitä veistoksellisia lähes taideteoksen omaisia kenkiä löytyy monia. Esittelen nyt muutaman eri suunnittelijan villeimpiä luomuksia, jotka ovat hyvinkin uniikkeja, sadunomaisia, näyttäviä ja hauskojakin. 

ANASTASIA RADEVICH 

Anastasia Radevich on alun perin syntynyt Valko-Venäjältä mutta asuu nykyään Montrealissa Kanadassa. Hän on opiskellut Lontoossa vuonna 1906 perustetussa London College of Fashion koulussa, joka on osa University of the Arts London -yliopistoa. Anastasia opiskeli jalkinesuunnittelua ja pääsi työskentelemään myös Alexander McQueenin ja Nicholas Kirkwoodin opissa. Nämä kengät eivät todellakaan ole tusinatavaraa vaan uniikkeja ja erilaisia jalkineita. 

Anastasian kengissä on huikean korkeita korkoja, jotka ovat hyvin veistoksellisia. Kengän korko on voitu rakentaa simpukkamaiseksi jalustaksi muulle kengälle. Tai korko voi olla kuin puunjuuri tai oksa. Korko voi muistaa myös sydäntä, josta lähtee verisuonia itse kenkään. Radevich on ehkä enemmän kenkätaiteilija kuin kenkäsuunnittelija koska näillä kengillä ei välttämättä ole tarkoituskaan kävellä pitkiä matkoja vaan kengät ovat taideteoksia kantajansa jaloissa. Enemmän ajattelen itsekin näitä upeina veistoksina, joissa on jotain hyvin salaperäistä - melkein mystistä. 


Anastasiq Radevichin kenkiä on ollut esillä useissa museoissa vuosien varrella. Hänen työtään ja luomistaan ohjaava mantra on "Pysy uskollisena itsellesi ja luo sydämestäsi!", joka kyllä näkyy hyvin minusta hänen kengissään. Kengille on annettu myös melko erikoisia nimiä kuten Kadonneet kulttuurit, Alkemia, Uneen vajoaminen ja Kineettinen. Anastasian kengissä on sekä fantasiaa että myös dystopiaa eli niitä katsoessa ainakin minulla risteilee lukuisia ajatuksia päässäni. Kengät on erikoisia ja samalla myös kiehtovia!

JAN TAMINIAU







Jan Taminiau on hollantilainen vaatesuunnittelija, joka lanseerasi oman nimensä kantavan muotimerkin vuonna 2003. Hän suunnitteli mekon, joka nähtiin Hollannin prinsessa Maximan yllä Mode Biennale -näyttelyn avajaisissa Arnhemissa kesäkuussa 2009. Taminiau on myös suunnitellut hyvin erikoisia kenkiä. SS2013 malliston kevät- ja kesäkengät ovat saaneet inspiraation Taminiaun nostalgisista muistosta hänen isoäitinsä ullakolta vuosien takaa. Isoäidin vanhat kirjat ja antiikkiset marmoripatsaat inspiroivat luomaan marmorilta näyttäviä kankaita ja asusteita. Kenkämallistossa on jännät pallonmuotoiset korot. 







Jan Taminiaun kengät jalassa sinut varmasti huomattaisiin koska niillä pituutta tulisi melko paljon lisää. Toisaalta näitä kenkiä ei ole edes tarkoitettu joka päiväiseen käyttöön vaan erikoistilaisuuksiin, näytöksiin, kuvauksiin jne. Olen pitkään haaveillut, että joskus pääsisin käymään Schoenen Kwartier museoon eteläisessä Hollannissa paikassa nimeltä Waalwijk. 

Tässä "kenkäkorttelissa" on nähtävillä kenkiä aina keskiajan sandaaleista nykyisiin kaikkien tuntemiin tennareihin. Kokoelmista löytyy 20 000 esinettä, joista kenkiä on peräti 13 000. Museossa on myös vaihtuvia näyttelyitä ja eri suunnittelijoiden esittelyjä. Ehdottomasti minunlaisen kenkähullun paratiisi!


SS2011 kevät-kesämallistossa nähtiin aivan huikeita korokepohjilla ja koroilla varustettuja kimalteleviä ja todella koristeellisia kenkiä. Amsterdamin Fashion Week -tapahtumassa tammikuussa 2011 esiteltiin Jan Taminiaun Irradiance -mallisto. Mallien kasvot on piilotettu kimaltelevien huppujen alle ja esiteltävät vaatteet olivat kuin sadusta. Kankaisiin oli kudottu barokkikuvioita erityisillä heijastavilla langoilla, jotka loivat maagisen näyn koko näytökseen. Asuja esittelevillä malleilla oli jaloissa todella korkeita kenkiä, jotka loivat mielikuvan siitä, että mallit olisivat leijuneet catwalkin yläpuolella ja asuineen sekä kenkineen he "ikäänkuin säteilivät" kuten malliston nimikin jo enteili. 

Chopinet eli korokepohjat olivat kuuminta hottia Italiassa 1500-luvulla. 

Amerikkalainen laulaja Beyoncé julkaisi 24. kesäkuuta 2011 albuminsa "4", jonka kansikuvassa hänellä on jalassa Irrandiance -mallistosta tutut Jan Taminiaun kengät. Minulle näistä Taminiaun kengistä tulee ehdottomasti mielleyhtymä lähes puolimetriä korkeisiin chopinet jalkineisiin, johon keskiajalla Italiassa naiset sujauttivat jalkansa. On väitetty, että näin hameen helmat pysyivät puhtaina Venetsian kujilla ja piazzoilla. Tästä pääset kurkistamaan "Ihmisiä ja kenkiä" kirjaan, josta 2021 kirjoitin blogiin kenkien historiasta ja myös chopinet jalkineista. 

MASAYA KUSHINO 




Masaya Kushino on japanilainen erittäin luova Kiotosta kotoisin oleva suunnittelija. Kushinon kengistä voi käyttää sanaa eksoottinen. Kengän korko voi olla "kultaisen koristeellinen rokokoo pöydänjalka" ja saapikkaan kantaosaan on kiinnitetty musta karvainen "häntä". Toisaalta puupohjilla varustetuissa kengissä on pitkät, kävellessä huiskivat "ponihännät". Ja avokkaan koron virkaa voi myös hoitaa linnunjalka. Tätä voisi sanoa luovaksi suunnitteluksi, johon on lainattu rohkeasti sekä elollisia että myös materiaalisia osia. Ihailen Kushinon rohkeutta yhdistellä hyvinkin erilaisia asioita yhteen jalkineeseen. 





Masaya Kushino käyttää kengissään usein pitkälle erikoistuneita ja hyvin perinteisiä käsityötekniikoita. Taitavat kenkiä tekevät käsityömestarit valmistavat Kushinon piirustusten mukaan mielikuvitukselliset kengät, joista useiden työvaiheiden jälkeen syntyy veistoksellisia taideteoksia. Suunnittelijana Masaya Kushino kokee ettei hänen luomansa kengät ole vain teknisiä yksityiskohtia täynnä vaan ne enemminkin fantasiaa, tarinoita ja myös historiaa. Hän on suunnitellut Reborn -malliston, jossa yhdistyvät sekä ikääntyminen että syntyminen 







Kushino käyttää kengissään "linnun jalkojen" lisäksi myös "käärmeitä" kengät korkona ja pohjana. Muuten kenkien materiaalit ovat perinteisiä japanilaisia materiaaleja Nishijin ori (perinteinen kudottu kiotolainen kangas), urushi (perinteinen japanilainen lakka) ja haku (lehtikulta). Vaikka materiaalit ovat hyvin perinteisiä ovat itse kengät "ei japanilaisia" vaan Kushinon mielikuvituksen luomia. 



DAPHNE BIKKER









Hollantilainen kenkäsuunnittelija Daphne Bikker on opiskellut tuotesuunnittelu Arnhemin kuvataideakatemiassa erikoistuen jalkineiden suunnitteluun. Opiskeluaikoinaan hän pääsi jo harjoittelemaan hollantilaiseen avantgardistiseen luksusmuotitaloon Viktor & Rolf, jonka Viktor Horsting ja Rolf Snoeren perustivat 1993. Valmistuttuaan hän muutti Lontooseen opiskelemaan lisää London College of Fashioniin. 

Bikker siirtyi brittiläis/hollantilaisen United Nude -jalkinemerkin kenkäsuunnittelijaksi seuraavaksi rakentaen uutta mallistoa. Hän on tehnyt tiivistä yhteistyötä muotisuunnittelijoiden kuten Iris van Herpenin ja taiteilijoiden kuten Lady Gagan kanssa. Mustat killerheel saapikkaat kultaisilla hahmoilla ovat nähty Lagy Gagan jaloissa usein. 

Tällä hetkellä Daphne Bikker tekee omalla merkillään kenkiä Englannissa. 


Listaan tähän postauksen loppuun vielä muutamia erikoisia kenkiä, joihin törmäsin netissä.

Beate Karlsson 2021 perustamana Avavav myy tällaisia "varvassaappaita" mutta miksi ihmeessä näissä on vain paikka neljälle varpaalle? Ehkä pikkuvarvas on niin pieni ettei se tarvitse omaa paikkaa. 


Italialaisen muotisarjan GCDS (Giuliano Calza Design Studio) Morso Boots Unisex mustia korollisia nilkkureita, joiden korkona on "avoin kita hampaineen" voi tilata Zalandon kautta hintaa 1014,95 €. Löytyy myös avokasmallisena. 



Temu on ehtinyt jo kopioida tämän korollisen nilkkurin mutta tehnyt "avoimesta kidasta hampaineen" kultaisen ja hinta vain 42,35 €! 



Miu Miun, Cammeo Baroque Leather Wedge esiteltiin syys-talvimallistossa 2006. Kenkä löytyy tällä hetkellä Brooklyn Museumin kokoelmista. Kengän korko tuo mieleen 1700-luvun rokokoon huonekalujen koristeelliset ja kullatut jalat. 

Erikoisia löytyy vaikka kuinka paljon joten ehkä tästä on tehtävä toinen osio jossain vaiheessa. Mukavaa viikonvaihdetta ja toivotaan, että aurinko paistaisi! 








helmikuuta 08, 2025

Hetkiä helmikuun ensimmäiseltä viikolta

 


Helmikuu pyörähti vihdoin käyntiin viime viikolla - JIHUU! Jostain kumman syystä minusta tuntui, että tammikuu kesti ikuisuuden. Vaikka kuukauteen osui monia todella kivoja tapahtumia kuten LUX Helsinki, Keski-Uudenmaan Teatterin viihdyttävä Äidike näytelmä ja Puotilan Taikatalven värikkään upeat valot tuntui kuukausi silti ihan loppumattomalta. Varmasti joulun, uudenvuoden ja loppiaisen jälkeinen aika sekä paluu normaaliin, työn täyteiseen arkeen tuntuivat puuduttavalta ihanan lomailun jälkeen. Päiväkin alkoi kivasti jo pidentymään "pienin kukonaskelin" mutta tammikuuta leimannut "harmaa keli sateineen" ei ollut yhtään mieleeni. 

Toki tammikuuhun mahtui myös muutamia kivan aurinkoisia päiviä, jolloin oli ihan luksusta olla Mimmin kanssa ulkona lenkillä. Mutta enemmänkin olisi voinut toki paistaa tai vaihtoehtoisesti olla vähän valkoista lunta maassa niin olisi heti ollut valoisampaa. Tällaisia ne talvet ilmeisesti tulevat jatkossa olemaan täällä pääkaupunkiseudulla. Tätä se ilmastomuutos aiheuttaa tänne Pohjolaan! Onko meillä jatkossa enää neljää vuodenaikaa jää nähtäväksi. Toisaalta muistelen myös kauhulla viime kevättä jolloin vielä huhtikuussa satoi niin paljon lunta, että olin iloinen etten ollut vaihdattanut kesärenkaita autoon. 



Kun kävimme Mimmin kanssa kävelemässä Lauttasaaren rannoilla ei aurinkoa juuri näkynyt. Mereltä tuuli myös melko kylmästi mutta sitkeästi päätimme kuitenkin ulkoilla. Mimmi sai kaksi labradorinnoutaja ystävää lenkillä mutta yksikään ottamani valokuva koirista ei ole julkaisukelpoinen! Sen verran siinä hyörittiin ja pyörittiin talutinhihnat sikin sokin, että labbiksen omistajan kanssa mietimme miten ihmeessä koirat onnistuivat tekemään ne umpisolmut remmeihinsä? Mutta se ilo ja riemu mikä koirilla oli toistensa seurasta oli kyllä hellyttävää. Mimmi oli kaikkein nuorin mutta onnistui hyvin villitsemään 6 ja 10 vuotiaat leikkeihinsä mukaan. Mimmin syntymäpäivä lähenee eli neidille tulee jo neljä vuotta täyteen 5.huhtikuuta.


Innostuin tekemään alkuviikosta vähän tuhdimman aamiaisen vai pitäisikö sitä ehkä kutsua aikaiseksi lounaaksi. Minulta löytyi jääkaapista paprika, kananmunia ja muutama nakki, josta sitten loihdittiin tällainen "herkkupläjäys". Tosin en syönyt kuin kaksi kananmunaa ja yksi paistettu muna parin "nakkilonkeron" kera jäi vielä illaksi. Kaivoin kahvia varten Hattivatti Muumimukin kaapista niin heti aamiaisesta tuli myös värikkäämpi ja hauskempi. Yleensä syön aamuisin Pirkan crunchy jogurtti-mansikka muromysliä, joka sisältää kuivattuja mansikoita, jogurttipäällysteisiä maissihiutaleita ja ihanan rapeaa crunchy-muromysliä joko jogurtin tai maidon kanssa. Olen ihan koukussa Pirkan muromysliin! 

Poikkesin viikolla myös yhtenä iltana Fidassa mutta sieltä en löytänyt mitään vaikka yleensä Leppävaaran liikkeessä on aina hyviä aarteita esillä. Minähän rakasta kirpputoreilla vaeltamista, tavaroiden penkomista ja aarteiden etsimistä. Toisen romu voi hyvin olla minun aarteeni mutta aina ei onnista kirpparikierroksella. Muistan vieläkin elävästi kun löysin Vermon Kontti kirppikseltä vuosia sitten kuvassa näkyvän taotun lampun, joka sitten lähti Marjon matkaa kun siitä tuli itselleni mieleen "Tuhannen ja yhden yön satujen" fiilis. Myyjä kertoi myös niin hyvän tarinan lampusta ja siitä miten se oli hänelle päätynyt, että ostin sen myös tarinan takia. Tarinan löydät tästä ja oli se tosi tai ei olen iloinen, että minulla on tämä ihana valaisin. 

Viime viikolla sorruin myös yhtenä iltana syömään nacholautasen, johon oli kasattu nachojen lisäksi jauhelihaa, enchilada kastiketta, juustokastiketta ja sipulia. Omnomnom! Muistelen aina vesi kielellä Aleksanterinkadun Santa Fén Nachos Supreme lautasta, jota syödessä ystävien kanssa on parannettu maailmaa monen monta kerta nuoruudessa. En ole vuosiin käynyt nauttimassa tuota nacholautasta joten pitäisiköhän joku päivä verestää nuoruusmuistoja ja käydä nauttimassa nachot. Toisaalta jos niiden maku ei olisikaan sama siitä seuraisi kyllä karvas pettymys, joka hävittäisi ne "ihanat makumuistot ja hetket". Kaksipiippuinen juttu eli täytyy vielä harkita asiaa...

Appelsiineja ja mandariineja olen pyrkinyt nauttimaan ihan päivittäin saadakseni riittävästi C-vitamiinia. Minä rakastan itsepuristettua appelsiinimehua, jota mielelläni juon lasillisen aina aamulla sen lisäksi, että syön appelsiineja. C-vitamiini eli askorbiinihappo on vesiliukoinen vitamiini, joka edistää elimistömme normaalia toimintaa, suojaa soluja vaurioilta ja torjuu infektioita. Ihmisen elimistö ei kykene tuottamaan itse C-vitamiinia, vaan sitä on saatava ravinnosta tai lisäravinteista. Ystäväni kertoi, että hän inhoaa sitä, että appelsiineissa on kiviä. Jos haluaa syödä appelsiineja, joissa ei ole kiviä kannattaa ostaa suklaa-appelsiineja, jotka ovat kivettömiä. Olen maistanut niitä mutta minusta ne ovat liian makeita, joten jatkan edelleen normaalilajikkeilla. 


Tulppaaneja olen ostanut kotiin vaikka kuinka monta punttia jo tammikuussa. Olen seonnut laskuissa montako nippua on tullut ostettua mutta tulppaanit ovat edullisia ja kuuluvat tulevan kevään odotteluun ehdottomasti. Olen alkanut laittaa tulppaanien veteen jääpaloja niin ne säilyvät paljon pidempään tuoreita eivätkä kasva niin paljon pituutta. Ja aina kannattaa pitää puoli tuntia/kolme varttia paperikääre tulppaanien ympärillä maljakossa kun on ensin muistanut myös leikata veitsellä uudet imupinnat kukille. Minä nostan joskus myös tulppaanit yöksi parvekkeelle. Oheinen kuva on otettu joskus vuosia sitten helmikuussa Porvoosta yhden kaupan ulkopuolelta. 



Eilen oli pitkästä aikaa meidän "pikkuserkku tapaaminen" ja olimme istumassa iltaan Lasipalatsissa sekä herkuttelemassa blineillä. Pikkuserkkuni eivät ole Facebookissa joten julkaisen vain herkullisia blinikuvia täällä somessa. Minun äitini ja pikkuserkkujeni isät ovat olleet serkkuja ja me pikkuserkut olemme myös pitäneet yhteyttä vuosien varrella. Kun olin alta kymmenen vuotias kaksi pikkuserkuistani asui samassa lähiössä kuin minä ja kävimme vanhimman pikkuserkkuni kanssa usein hiihtämässä. Muistan, että menimme sen jälkeen heidän kotiinsa, jossa istuimme keittiössä syömässä maksamakkara voileipiä ja juomassa kaakaota. Olemme kaikki todella kovia puhumaan joten juttua taas riitti ja sovimme, että yrittäisimme tavata jo toukokuussa "ettei taas tule niin pitkää taukoa"



Lasipalatsin blineistä olen kirjoittanut tänne blogiin jo aiemminkin vuonna 2020. Bliniviikot jatkuvat Lasipalatsissa 29.3. asti ja ehdottomasti suosittelen niitä jos olet blinien ystävä. Upeasti muutamia vuosia sitten peruskorjattu funkisravintola Lasipalatsi tarjoaa hienot puitteet istua iltaa ja samalla herkutella suussa sulavilla blineillä ystävien kera. Meistä kolme tilasi blinit kuudella lisukkeella eli muikunmätiä (20 g) sekä sipulia ja smetanaa, katkarapuskagen, kylmäsavulohitartar, punajuuriomenatartar, savuporomoussea ja marinoitua sipulia, suolakurkkuja sekä hunajaa ja smetanaa. Yksi pikkuserkuistani päätyi ottamaan blinit kolmella lisukkeella. Meistä kaksi oli allergisia omenalle mutta sen pystyi hyvin jättämään pois annoksesta. 


Kuva Unrealer.com 

Lasipalatsin interiööri ja miljöö on ihan huikea. Tässä ravintolasalissa on historian havinaa ja tuulahdus menneisyydestä. Näitä arvokkaita, vuosikymmeniä muuttumattomina säilyneitä sisätiloja Helsingissä on vähän. Onneksi Ravintola Lasipalatsi on säilynyt ja vuoden 2017 remontissa sen pilareiden metallisävytkin on upeasti uudistettu. 

Blinit kuudella lisukkeella maksoivat 37,50 € ja kolmella lisukkeella 34 €. Me söimme myös jälkiruokaa kaikki vaikka ne unohtuikin valokuvata. Minä nautiskelin veriappelsiini-marenkileivoksen vaahdotetun kinuskin kera ja siitä onnistui myös jättää hasselpähkinän. Todella kiva ilta ja makoisat tarjoilut!


Seuraavaksi tulee kuvia suloisista koiranpennuista! Ex-työkaverini, jolla on jo jackrusseleita sai viime viikolla uuden pennun. Facebookiin ilmestyi tuo kuva missä pikkuinen on punaisella pedillään seuraavalla saatetekstillä varustettuna. 

"Perheen uusin tulokas on tosi reipas ja touhukas ♥ Ja helppo kuvattava nukkuessaan. Tunnetaan kotioloissa myös nimellä Mökö Kiljunen". 

Voitte hyvin arvata, että minulle nousi ihan hirveä pentukuume. Ystäväni suloinen pentu on Kylänpään Tilalta (löytyy Facebookista) ja hänen pentunsa on tuossa yhteiskuvassa alarivin keskimmäinen suloisuus. Kun tätä kuvaa katsoo tulee elävästi mieleen kevät 2021 kun menin ensimmäistä kertaa katsomaan Mimmiä Evitskogiin.




Minulla saattaa olla tulossa työmatka Hollantiin huhti-toukokuun vaihteessa. Ihanaa mennä pitkästä aikaan reissuun ja juuri rakkaaseen Amsterdamiin. Oheinen kuva on vuodelta 2016 kun olin viikon koulutuksessa Hollannissa ja viimeisenä päivänä ehdin vielä lentokentältä matkata todella upeaan Keukenhofin kukkapuistoon Lisseen. Vietin siellä muutamia tunteja 7 miljoonan tulppaanin keskellä ja olihan puistossa toki paljon muitakin kauniita keväisiä kukkia nähtävillä. Tosin mahdollisella tulevalla matkalla tänne ei ehditä mutta mukavia muistoja tulvahti mieleen. 


Miten sinun helmikuusi on käynnistynyt? Oletko huomannut päivän jo pidentyneen ja valon määrän lisääntyneen? Kaipaatko jo kevättä ja tulppaaneita? Maistuvatko blinit? Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ♥♥♥






tammikuuta 31, 2025

Milavidan "Muodin huipuilla" näyttely on avoinna 16.3. asti



Tampereen Milavida museossa on huikea "Muodin huipulla" näyttely avoinna vielä 16.maaliskuuta asti. Kävin itse tutustumassa näihin upeisiin luomuksiin jo heinäkuussa, ja nyt vihdoin myös blogiin on koostettu läpileikkaus silmiä hivelevistä asuista. Milavidan näyttelyssä esitetään muotia 1770-luvulta aina 2010-luvulle saakka. Vanhimmat puvut ovat 225 vuotta vanhoja mestariteoksia, joissa on lukematon määrä pieniä yksityiskohtia ja todella paljon kangasta. Näyttelyssä on esillä 30 muotipukua, jotka edustavat lukuisia tunnettuja eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia muotitaloja.  

Tampereen näyttely tarjoaa todella värikkään ja mielenkiintoisen katsauksen sekä muodin historiaan että myös suunnittelijoiden tarinoihin. Näyttely perustuu Fashion Museum in Riga -museon tuottamaan Masterpieces of Fashion -näyttelyyn. Kesällä 2019 pääsin tutustumaan muotikeräilijä Alexandre Vassiliev säätiön museoon Modes Muzejs Riiassa ja tästä pääset kurkistamaan minkälaisia 80-luvun pukuja asusteineen oli nähtävillä. Vassiliev on kerännyt kokoelmiinsa peräti 55 000 esinettä, joista 10 000 on historiallisia pukuja. Hänen nimeään kantavan säätiön palveluksessa on useita restauroitsijoita, jotka kunnostavat ostettuja pukuja ja asusteita.  


"Muoti luo uutta ja katsoo tulevaan, mutta ammentaa inspiraatiota myös menneestä." Tutkimusten mukaan muoti alkoi Euroopasta 1300-luvun puolivälin jälkeen, kun historiallisessa puvussa tapahtui muutoksia leikkauksissa, hihoissa ja koristelussa. Samaan aikaan myös yhteiskunnassa tapahtui suuria muutoksia eli ihmisiä siirtyi asumaan kaupunkeihin, jolloin syntyi myös uudenlainen yksilötietoisuus. Ensimmäisen kerran vaatteita ei käytetty myöskään loppuun vaan ne saatettiin heittää pois eli ihmisten kulutuskäyttäytyminen muuttui radikaalisti.  










Kuva Museo Milavida

Ranskan kuninkaallinen hovi oli suunnannäyttäjä 1770-luvulla. Juuri Ranskassa syntyi "robe à la francaise" eli säkkipuku, joka tunnettiin ympäri Eurooppaa tyylitietoisen yläluokan naisen asuna. Puvun takaosassa oli Wattenau-laskokset kuuluisan taidemaalarin mukaan nimettynä. Hameen muoto saatiin aikaan panier-nimisellä kehikolla ja muotipuvun leveys saattoi olla yli kaksi metriä! 




1840-luvun Englannista oleva hovipuku edustaa myöhäisromantiikkaa, jolloin naisihanne on hienostunut, hauras nainen. Korsetin avulla vyötärö kiristettiin kapeaksi ja olkapäät viettivät puvuissa alaspäin. Silkistä tehdyn asun pystyivät hankkimaan vain rikkaat naiset, koska se oli valmistettu käsityönä arvokkaasta kankaasta ja asun tekeminen oli todella suuritöistä. Puvussa oli koristeena jänniä rullia, jotka suurenivat helmaa kohden. Mietin mielessäni miten paljon tämä puku mahtoi painaa...?



Vasemmalla, iltapuku Ranskasta 1900-luvulta. Silkkisametista valmistettu laahuksellinen iltapuku on koristeltu helmillä, strasseilla, pitsillä, sametilla ja kirjonnalla. Puku henkii Belle époquen eli "kauniin aikakauden" ylellistä eleganssia.

Keskellä, silkkitakkia 1908 Paul Poiret. Poiret (1879-1944) oli muodin suunnannäyttäjä 1900-luvun alussa Pariisissa. Hän halusi yksinkertaistaa muotipukujen linjaa ja vapauttaa naisen korsetista. Silkkitakki on koristeltu kukka-applikaatioilla sekä nyörityksillä ja se on helmastaan epäsymmetrinen.

Oikealla, iltapuku 1906 Gustav Beer. Saksalaissyntyinen Beer (1855-1908) avasi Pariisiin 1900 muotitalon, joka tarjosi ylellisiä ja runsaita asuja Belle époquen hengessä. Iltapuvussa näkyy aikakauden ihanne eli S-silhuetti. Asua täydennettiin valtavalla hatulla ja pompadour-kampauksella. 







Vasemmalla, iltapuku 1920-luku. Maria Monaci (1880-1944) kehitti miehensä kanssa painometodin, jossa käytettiin metallipigmenttejä. Kangas painettiin käsin sapluunoita käyttäen. Silkkisamettisen iltapuvun kuviot ovat tyyliltään renessanssia.

Vasemmalla, iltapuku 1920-luvulta edustaa ihan uuttaa naisten pukeutumista. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen helma lyheni paljastaen naisen sääret. Vuosikymmenen symboli oli suora, hihaton leninki, jossa oli alas laskettu vyötärö ja todella runsas helmikirjonta. 

Oikealla, Peplos -iltapuku 1920-luku. Espanjalaissyntyinen Mariano Fortuny (1871-1949) oli muotisuunnittelija mutta myös taidemaalari, insinööri, kuvanveistäjä, valokuvaaja, lavastussuunnittelija ja keksijä. Marjapuuronpunaisen puvun inspiraationa on ollut antiikin Kreikan pylväät. Fortuny kokeili asuissaan erilaisia laskostuksia, painatustekniikoita ja värjäsi kankaita vanhojen värireseptien mukaan. 

Oikealla, iltapuku 1915 House of Worth. Charles Worth (1825-1895) perusti 1800-luvun puolivälissä kuuluisan tavaratalon Pariisiin. Tyylikäs sininen, suoralinjainen iltapuku on koristeltu metallilankapitsillä, tyllillä, helmikirjonnalla, strasseilla ja helmihapsuilla. Puvun alla oleva korsetti ei ollut enää kiristävä kuten aiemmin. 






Italialainen Emilio Schuberth (1904-1972) avasi 1938 muotiateljeen ja sai julkisuutta kun hänen pukujaan esiteltiin muotinäytöksessä yhdessä Christian Diorin rinnalla 1948. Schuberthin luomukset olivat todella ylellisen runsaita ja tähtinäyttelijättäret sekä muutkin julkkiset suosivat pukuja. Mustaa samettiasua koristavat applikoidut seppelekuviot, pitsit, strassit, paljetit ja organzakukat. 

Taustalla ranskalaisen Maggy Rouff -muotitalon naisellisen hienostunut tanssiaispuku 1950-luvulta. Tanssiaispuvuissa näkyi Christian Diorin lanseeraama New York Look -siluetti, jossa oli kapea vyötärö ja leveähelma.














Muoti muuttui 1960- ja 70-luvuilla kun katumuodin vaikutus alkoi näkyä yhä enemmän myös suunnittelijoiden luomuksissa. Myös hippikulttuuri vaikutti paljon siihen miten pukeuduttiin. Giorgio di Sant Angelon (1933-1989) suunnittelema silkkipuku on hyvä esimerkki couture-vaatteesta, jossa hippikulttuuri näkyi tilkkutekniikkana. Myös puvun kanssa käytetyt korut tukevat hippiaatetta. 

Keskellä Christobal Balenciaga Eizaguirren (1895-1972) brokadikankainen iltapuku, joka on valmistettu kietaisumekon tyyliin ja siinä yhdistyvät vanhat käsityöperinteet uusiin materiaaleihin. 


Rudi Gernreichin (1922-1985) takkimekossa vuodelta 1965 oli uusia synteettisiä materiaaleja. Kirjottu vinyylipuku koostuu hihattomasta minimekosta ja pelleriinistä eli hartiapukineesta. Tämä erikoinen asu painaa peräti 6 kiloa! 












Vasemmalla, iltapuku 1985. Englantilainen muotisuunnittelija Sandra Rhodes (s.1940) on suunnitellut silkkisifongista cocktailasun, joka on kuulunut osana hänen India revisited -mallistoaan. Rhodesilla oli myös räväkämpi puoli, joka toi hänen asuihinsa mukaan punk-estetiikkaa.

Keskellä, iltapuku 1985. Kanadalainen Arnold Scaasi (1930-2015) nousi kuuluisuuteen jo 1900-luvun puolivälissä ja koki uuden kukoistuksen 1980-luvulla, jolloin hänen ylelliset asunsa saavuttivat menestystä New Yorkin seurapiireissä. 

Oikealla, iltapuku 1970-luvulta. Amerikkalainen Roy Halston (1932-1990) perusti 1970-luvulla oman muotitalon, joka suunnitteli pelkistetyn tyylikkäitä asuja hippimuodin jälkeen. Turkoosiin kauniisti laskeutuvaan sifonkipukuun kuuluu kietaisumekko ja viitta. 80-luvun puvuissa muodissa olivat kirkkaat värit ja hyvin voimakkaat volyymit kankaan käytössä. Iltapuvussa on ylellistä samettia, muhkeat tylli- ja kukkakoristeet.

Kuva Museo Milavida

Alexander McQueeen (1969-2010) iltapuku vuodelta 2002 on tehty sinisistä ja violeteista silkkikaitaleista ja hän teki sen ollessaan 33-vuotias. Puku suunniteltiin kun McQueen toimi Givechy-muotitalon pääsuunnittelijana. Äärimmäisen kaunis puku ja värikäs puku, jota ihailin aivan haltioituneena todella pitkään Milavidassa. 




Vasemmalla, farkkupuku 1992 Gaultier Jeans. Alun perin Ranskan Nimesissa 1600-luvulla kudottu äärimmäisen kestävä twill-kangas on meidän tunteman denim-kankaan perusta. Entinen työvaatekangas kulkeutui myöhemmin Yhdysvaltoihin ja siitä alettiin puhua meidän kaikkien tuntemana farkkukankaana. Gaultierin farkkupukuun kasvot on kudottu jacquard-tekniikalla.  

Oikealla, korsettipuku 1990-luvun alusta. Jean-Paul Gaultier (s. 1952) on ranskalainen suunnittelija, jota on kutsuttu myös nimellä "enfant terrible" eli muodin kauhukakara, joka kyseenalaisti pukeutumisen normeja. 1980-luvulla alusvaatteiden käyttö päällysvaatteina nousi muoti-ilmiöksi.








Madonna toimi hyvänä suunnannäyttäjänä tässä ilmiössä esiintyessään Gaultierin asuissa.  












Japanilainen Issey Miyake (1938-2022) oli alun perin koulutukseltaan graafinen suunnittelija. Hän muutti Pariisiin jo 1965 ja opiskeli siellä muotisuunnittelijaksi. Miyaken asuissa näkyy japanilaisuus ja samuraiasut. Hänen vaatteistaan tulee mieleen origamit eli paperista taiteltuna tehdyt hahmot. Iltapuku on tehty polyesteristä ja se on muunneltavissa useilla eri tavoilla.


Kuva Museo Milavida

Milavidan alakerrassa on nähtävillä myös näyttelijä Alman Pöystin päällä Golden Globe -gaalassa nähty upea punainen ja runsas iltapuku, jonka suunnitteli Anne-Mari Pihkala. Puku löytyy ensimmäisestä kerroksesta eli itse näyttelyn ulkopuolelta. Minä olin pää niin pyörällä kaikesta siitä kauneudesta, jota olin nähnyt itse "Muodin huipulla" -näyttelystä, että unohdin aivan totaalisesti valokuvata tämän upean puvun. Vasen valokuva on lainattu Milavidan sivuilta ja toinen Ylen sivuilta. 

Museo Milavida löytyy Näsilinnasta Tampereella osoitteesta Milavidanrinne 8. Museokortti kohde. Museo on suljettu perinteisesti maanantaisin ja muina päivinä se on avoinna 11-18. Muodin huipulla -näyttelyyn voi osallistua myös yleisöopastuksiin

Tästä voit kurkistaa muihin Milavidassa jo olleisiin muotia käsitteleviin näyttelyihin, joissa olen vuosien varrella vieraillut. Milavida on yksi suosikkimuseoni Tampereella.  














tammikuuta 28, 2025

Pantonen 2025 väri on Mocha Mousse

 

Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä. 

Pantonen vuoden väri valittiin taas perinteisesti joulukuun 2024 alkupuolella ja vuoden 2025 väriksi on valittu Pantone 17-1230 Mocha Mousse. Viime vuoden väri Peach Fuzz oli kauniin persikkainen sävy, joka sai minun ajatukseni tammikuun pimeydessä sekä harmaudessa lentämään jo kesään tai Afrikan kuumille savanneille. Uutta sävyä Mocha Moussea kuvaillaan Pantonen tiedotteessa "pehmeän ruskeaksi sävyksi, joka on täynnä lohdullista lämpöä ja aistillisuutta"

Sävyä kuvaillaan myös ylelliseksi väriksi, joka on sekoitus hienostuneisuutta sekä läheisyyttä. Pantonen Leatrice Eisemanin mukaan vuoden Mocha Moussen sävy heijastaa myös kaipuuta joka päiväisiin nautintoihin ja aistillista yhteyttä luontoon. Minulle Mocha Mousse on sävy, jonka "myös maistan" eli rakastan suussa sulavaa suklaamousse jälkiruokaa yli kaiken. 









Mocha Mousse on värinä pehmeä vaalea ruskea, jossa on mukana kaakaon, suklaan ja kahvinkin sävyjä. Ruskea väri ei ole spektrin värisävy vaan se syntyy kun kaikkia päävärejä sekoitetaan keskenään. Värinä ruskea symboloi sekä luo rauhaa ja turvallisuutta. Se ei värinä ole impulsiivinen tai energisoiva väri. Ruskea väri samoin kuin beige ovat rauhoittavia värejä, joita käytetään myös rentoutumiseen tai keskittymiseen tarkoitetuissa ympäristöissä. Ruskeaan väriin liittyy minusta myös ripaus ylellisyyttä ja eksotiikka koska monet mausteet on väriltään ruskean sävyisiä. 







Pantone on esitellyt myös kaksi toisiaan täydentävää väripalettia vuodelle 2025. Relaxed Elegance väripaletissa beige ja pehmeä vaaleanpunainen yhdistyvät suklaan sävyihin. Floral Pathways paletissa on puolestaan taas kirkkaampia sävyjä kuten ruiskukan sininen ja lehtivihreä. Yhdistämällä edellä mainittuja väripaletteja yhteen Mocha Moussen kanssa voidaan koota hyvin yksinkertaisia tai enemmän ylellisiä kokonaisuuksia. 














Muotimaailmassa Mocha Mousse värisävyä näkyy kokoelmissa, jotka ovat saaneet inspiraatioita 1970-luvulta terrakotan ja viininpunaisten sävyjen rinnalla. Luksusbrändit kuten Hermès, Chanel, Max Mara, Fendi ja Chloé ovat esitelleet jo uusissa kokoelmissaan lämpimän ruskeita sävyjä sekä nahka- ja mokkanahka vaatteissa että myös satiinista tehdyissä asuissa ja läpikuultavana sifonkinakin. Catwalkeilla on ruskean sävyjä nähty levenevissä mekoissa, strukturoiduissa kankaissa ja asusteissakin. 

Pelkkään "suklaamoussen" sävyyn en ehkä itse kuitenkaan pukeutuisi koska minusta asussa ei ole särmää jos ollaan pelkästään "turvallisessa ruskeassa univormussa". Selattuani läpi useammin valmistajan 2025 vuoden muotia todella moni suosii kokoruskeita asuja. Mutta nämä ovat makuasioita ja niistä on turha kiistellä. 




Vuoden sävy Mocha mousse on helppo väri siinä mielessä, että se sopii todella monille eri ihosävyille. "Suklaavaahtoon" ei tarvitse pukeutua päästä varpaisiin vaan siihen voi liittää myös eri tummuusasteita tai jopa huomattavan syviäkin ruskean sävyjä. Kuvissa näkyvät nahkavaatteet ovat upeita! Aloin heti haaveilla ruskeasta nahkatakista...





Myös sisustuskankaissa näkyy "suklaamousse" ruskean yhdistämistä juuri terraan ja punertaviin sävyihin, jotka tuovat heti enemmän pirteyttä myös ruskean rinnalle. Ruskea sisustuksessa varmasti myös jakaa mielipiteitä ja jos ei koe ruskeaa väriä omakseen ei sitä kannata kotiinsa hankkia. Jokainen meistä sisustaa kotinsa juuri kuten haluaa ja missä viihtyy itse parhaiten. Trendit ja värit vaihtuvat vuosittain mutta oman kodin jokainen sisustaa ehkä ajatellen vähän pitkäkestoisemmin. 








Moni mieltää sisustuksessa runsaan ruskean värin käyttämisen 1970-luvun sisustukseen ja möhkälemäisiin vakosamettisiin sohviin. Mutta 2025 sisustuksessa voidaan kotiin tuoda jotain ruskeaan mutta koko kodin ei todellakaan tarvitse olla "ikävän ruskeaa massaa". Vuonna 2023 lanseerattu quiet luxury -käsite korostaa ruskean värin rauhallisuutta ja ylellisyyttä niin sisustuksessa kuin myös pukeutumisessa. Ruskeaa voi näkyä vaikka vain jossain sisustusesineissä tai parissa sohvatyynyissä. 





Minkälaisia ajatuksia tai tunteita herättää vuoden 2025 väri Mocha Mousse? Oletko ruskean ystävä vai onko väri täysin poissuljettu sinun vaatekaapistasi tai kodistasi? Minulla ruskeaa näkyy kodissa vain muutamissa kalusteissa eli niissä vanhoissa 1930-luvun tuoleissa sekä ruokapöydässä. 

Isoäidiltäni perimäni entinen pesukomuutti, joka nykyään toimii tiettyjen jouluastioiden säilytyskaappina on myös ruskea. Nyt vasta muistin, että tämäkin olisi ollut esine, jonka olisin voinut esitellä "Kotini vanhin esine" -postauksessa. Lisäksi vanha perintönä saatu kapiokirstu on myös ruskea. Jossain vaiheessa suosin ruskeaa enemmänkin pukeutumisessa mutta en enää viime aikoina.