Paraisten kalkkikivilouhoksen surrealistisissa maisemissa Saariston Rengastiellä

 

Paraisten kalkkikivilouhos on ehdottomasti yksi näyttävimmistä nähtävyyksistä Saariston Rengastiellä. Ehdottomasti jos olet nyt kesällä tai miksei muinakin vuodenaikoina liikkeellä Paraisten suunnalla kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan yhtä Pohjoismaiden suurimmista avolouhoksista. Mikä parasta itse avolouhos on aivan Paraisten keskustan vieressä. Google maps haulla "Kalliolouhoksen näköalapaikka" löydät kyllä perille kohteeseen. 

Kalkkilouhoksen näköalapaikalle on selkeä opastus ja paikka on avoinna ympäri vuorokauden. Muutamille autoille löytyy parkkipaikka ja pieni kiipeäminen, jonka jälkeen oletkin jo äärimmäisen vaikuttavan maiseman edessä. Nordkalkin omistaman avolouhoksen osoite on Pajbackantie 1. Hyvin harvoissa paikoissa maailmaa on vastaavaa louhosta lähes kaupungin keskusta lukuun ottamatta naapurimaamme Ruotsin Kiirunaa. 

Mimmille talutushihna kiinni kaulapantaan ja kohden avolouhosta reippain askelein!

Kävelytien varrella näkyi lupaavasti isoja kalkkikiven lohkareita. Paraisilla on louhittu kalkkikiveä jo 1600-luvulla ja mahdollisesti vielä aikaisemminkin. Teollista toimintaa on ollut 1800-luvun lopusta. 

Kun lähestymme näköalatasannetta opastekyltti varoittaa, että päivittäiset räjäytykset avolouhoksessa suoritetaan aina arkipäivisin klo 14 aikaan. Meidän vierailumme aikana ei olisi siis pelkoa kovista paukkuvista äänistä ja joten jatkamme eteenpäin. Näköalatasanteella on penkki, jossa istuu kaksi rouvaa piknikillä juoden kahvia ja syöden herkullisen näköisiä viinereitä. 

Kuva: Nordkalk 

Jotta Paraisten kalkkikivilouhoksen koosta saisi todellisen kuvan olen lainannut ylläolevan dronekuvan Nordkalkin omilta nettisivuilta. Avolouhos on nykyään 150 metriä syvä ja pinta-alaltaan se vastaa noin 150 jalkapallokenttää! Yritän hahmottaa päässäni yhden jalkapallokentän kokoa ja kertoa sen 150 kertaiseksi. Louhos on todella vaikuttavan suuri ja tuntuu ettei sen kokoa oikein tahdo ymmärtää. Kaivostoiminta on aloitettu jo vuonna 1898 kun Paraisten Kalkkivuori Oy perustettiin. Yhtiön perustamisen jälkeen on kaivoksesta louhittu 140 miljoonaa tonnia kiveä. Yritän mieltää tuota määrää mielessäni mutta kuuman auringon porottaessa tuntuu ettei sekään oikein jäsenny kunnolla. 

Näköalapaikalta löytyy taulu, jossa on esitetty Paraisten kalkkikivilouhos 1960- ja 2000-luvuilta. Valokuvaani on näemme päässyt mukaan linssiluteeksi kärpänen 😀 Näköalatasanteen verkkoaidan läpi valokuvaaminen teki sinne tänne säntäilevän jackrusselin kanssa kuvauksen hieman haastavaksi. 

Näköalatasanteelta löytyy myös avolouhoksen puolelta mielenkiintoinen patsas Barn av barn vuodelta 2022. Työn ovat tehneet Henna Sellin ja Juni Snåre. Seuraavan teksti löysin netin syövereistä liittyen patsaaseen. 

"Veistos Lapsi lapsilta voi seistä lasten pelottoman ja spontaanin luovuuden symbolina. Henna Selin ja Juni Snåre oleilivat Kvinnor av kvinnor -projektin aikaan ateljeessa ja innostuivat tekemään oman täysmittaisen lastenveistoksensa. Tytöt olivat vain 11-vuotiaita kun he itse muotoilivat veistoksen paraslaisen keraamikon Cornelius Collianderin ohjauksessa, joka myös poltti veistoksen puulämmitteisessä uunissaan Paraisilla." 

Ihana tarina ja upea työ! 

Mitä enemmän tuijotin Paraisten avolouhosta ja sen porrastettuja seinämiä minulle tuli mielleyhtymä elokuvaan, joka on nuoruudessani kolahtanut todella voimakkaasti. En tiedä muistaako kukaan leffaa Mad Max Beyond Thunderdome, jossa pääosaa näytteli Mel Gibson ja mukana oli myös Tina Turner. Elokuvassa oltiin mielestäni juuri saman oloisissa maisemissa, jotka piirtyivät nyt eteeni Paraisten louhoksella. Näin jo melkein sieluni silmin alhaalla avolouhoksessa leffan karun Bartertown markkinapaikan Wastelandin ytimessä ja gladiaattorien häkkirakennelman, jossa taisteltiin mies miestä vastaan. 

Mad Max Beyond Thunderdome kuvat lainattu netistä 

Paraisilla sijaitsee Nordkalkin kaivoksen, jauhatuslaitoksen, kalkkiuunin sekä sataman lisäksi myös yrityksen pääkonttori ja konsernin tuotekehitys. Yrityksen päätuotteet ovat kalkkikivi, kalkkikivijauheet, poltettu kalkki ja kiviainekset. Kohteet, joissa Nordkalkin tuotteista käytetään ovat rakentaminen, vedenkäsittely ja maatalous.  '

Paraisilta löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1841 myös pargasiittia, joka on harvinainen amfiboliryhmän mineraali. Se nimettiin alkuperäisen löytöpaikkansa Suomen Paraisten mukaan pargasiitiksi. Em. mineraalia esiintyy yleensä korkean lämpötilan metamorfisissa kivissä ja syväkivien seassa. Monet pargasiittikiteet viihtyvät hyvin marmorin seuralaisena. Väriltään pargasiitti on ruskeaa, mustaa tai vihreää. 

Mimmiä kiinnosti hajut huomattavasti enemmän kuin maisemat. Myös penkille istuvien rouvien viinerit olisivat myös maistuneet hänelle sekä runsaat rapsutukset. 

Avolouhosta katsella mieleen tuli kysymys miksi ihmeessä kaikkien kulkureittien vierustoille on aseteltu kiviä riviin? Yritin etsiä viisaasta Googlesta tähän selitystä sitä löytämättä. Ehkä kivet auttavat hahmottamaan pudotuksen reunaman eli mahdollisesti ne ovat siinä turvallisuussyistä työntekijöille? 

Kuva: Nordkalk 

Onko Paraisten kalkkikivilouhos tuttu paikka? Tai Paraisten kaupunki, jossa asuu vajaa 15000 asukaista? Oletko ajellut Saariston Rengastietä? Linkkaan postauksen loppuun pari kohdetta Saariston Rengastien varrelta, joissa kannattaa käydä jos sattuu näille suunnille ajelemaan kesälomalla. Mukavaa heinäkuista viikkoa!  

Hyppäys elokuiseen Taivassaloon, 2020

Meren maa - Havets land on upea kirja Turunmaan saaristosta ja merestä, 2019

Houtskär - Saariston Rengastien helmi, 2017

Parattula 60° 29,7' 21° 26,4', 2016

Saariston Rengastiellä - vol II, 2016

Saariston Rengastiellä - vol I, 2016

ARS Armonlinnan kesänäyttelyssä taiteilijat Katariina Souri ja Johanna Oras

 

Kuva: ARS Armonlinna

Strömforsin ruukissa avautui 18.kesäkuuta uusi, mielenkiintoinen taidegalleria ARS Armonlinna. Minua harmitti ihan vietävästi kun en pystynyt osallistumaan avajaistapahtumaan, jossa myös näyttelyn upeat taiteilijat Katariina Souri ja Johanna Oras olivat läsnä. Ruukkialueella on jo vuodesta 2015 toiminut idyllinen Tallinvintti, jossa itsekin olen monena kesänä käynyt katsomassa taidetta vieraillessani näissä historiallisissa maisemissa. Kuumana kesäpäivänä on kiva välillä vetäytyä auringosta sisätiloihin taiteen pariin. 

Uusi ARS Armonlinnan galleria tila tuo lisää upeaa taidetta esille kahden vahvan naistaiteilijan tuotannosta ja näyttely on avoinna päivittäin klo 11-17 elokuun 17.päivään saakka. Näyttely löytyy Armonlinnan toisesta kerroksesta (osoite Ruukintie 10 C) ja sinne on vapaa pääsy. Ideoitsijana ja toteuttajana ARS Armonlinnalle on ollut Jaakko Salmi. 

Ennen ARS Armonlinnan näyttelytilaan sukeltamista muutama sana itse Armonlinnasta. Kuvassa oikealla näkyvä iso asuintalo on Armonlinna (rak. 1824) ja vasemmalla näkyvä rakennus on Letkumakasiini (rak. 1823). Molemmat on rakennettu Kymijoen patolammen reunalle Virginia af Forssellesin toimesta. Virginia Christina Sofia af Forsselles (os. Carlsköld s.1759 Tukholma - k.1847 Strömforsin ruukki) oli vuorineuvoksetar, joka leskeksi jäätyään hallitsi ruukkia vuodesta 1790 aina kuolemaansa 1847 saakka. Hänet tunnettiin ja tunnetaan ruukissa edelleen lempinimellä Hänen Armonsa (ruots. Hennes Nåd). Nykyinen rakennuskanta on syntynyt juuri Virginian aikana. 

Armonlinna rakennettiin vuonna 1824 Kymijoen patolammen reunalle vuorineuvoksetar Virginia af Forsellesin toimesta. Rakennuksen oli määrä vastata ajanmukaisiin säädylle sopiviin asuintarpeisiin, joista vanha päärakennus oli jäänyt jälkeen. Alun perin rakennukseen oli sijoitettu leipomo, palvelijoiden asuntoja, ruukin tarkastajan asunto, konttorityöntekijöiden tiloja sekä Virginia af Forsellesin oma huoneisto. Rakennus edustaa tyyliltään myöhäistä kustavilaisuutta, johon on sekoittunut empiren piirteitä. 

Julkisivuväri oli alun perin säädynmukaisesti keltainen. Rakennuksen tilahierarkiassa päätilat sijaitsivat toisessa kerroksessa, jossa huonekorkeus on merkittävästi suurempi. Armonlinnan hahmo on kahdesta pääkerroksesta huolimatta liki kolmikerroksinen, sillä rakennuksella on ullakoksi nimitetty mansardikerros, jossa on myös ollut asuintiloja. ARS Armonlinnan galleria tila löytyy 2.kerroksesta. 

Kuva V-P Lehtomäki 

Katariina Souri - Floralia näyttely 

Katariina Souri, Triple Goddess 

Minä rakastan Katariina Sourin upeaa värien käyttöä hänen taiteessaan. Kuten näyttelyn nimikin Floralia kertoo ARS Armolinnan näyttelyssä sukelletaan kukkien, kevään ja kasvillisuuden maailmaan. Floralia on ollut antiikin Rooman aikainen juhla, jota on vietetty 28.4-3.5. juuri kasvillisuuden ja sadonkorjuun jumalattaren Floran kunniaksi. Floralia juhla oli laulun, tanssin ja kukilla koristeltujen kulkueiden aikaa jolloin juhlistettiin kesä tervetulleeksi. 

Itäväylän tekemässä haastattelussa Katriina Souri on hyvin kiteyttänyt minkälainen suhteemme on nykyään jumalattariin kuin luontoonkin. "Länsimainen kulttuuri on kadottanut syvän kytkennän niin jumalattariin kuin luontoonkin, emmekä enää ylistä luontoa ja palvo sen jumalaista kauneutta. Luonnon ja jumalattarien sijaan juhlimme valtauskontojen jalustalle nostamia pyhimyksiä, ja samalla unohdamme syvän historiamme. Näin etäännymme yhä kauemmas luonnosta ja sen parantavasta vaikutuksesta, pohtii Katariina Souri näyttelynsä teemaa ja inspiraationsa lähdettä näyttelylle."

Näyttelyssä on myynnissä myös Katariina Sourin uusi kirja Unimyytti 1: Joutsensukuisen suominoidan tarina. 

Minulla on unelma omistaa joskus oma Katariina Sourin värikäs maalaus, jonka ripustaisin sitten olohuoneen seinälle. 

Katariina Souri: Floralia 

Katariina Souri, French Rose 

Katariina Souri, Garden of Romance 

Kuva V-P Lehtomäki 

Johanna Oras - Kalla kukasta kuosiin näyttely 

Johanna Oras, Kalgritte: Kalla Magic

Johanna Oraksen taiteeseen tutustuin itse lähemmin Lohjan asuntomessuilla 2021 arkkitehti Matti Kuitusen persoonallisessa Pyörre talossa. Talossa oli todella paljon Oraksen taidetta mm. tapettina kirjastossa, keittiössä ja makuuhuoneen tauluina sekä valaisimissa. Lattiamaalaus "Elämän kultainen virta" oli huikea. Minun on pakko lainata tähän Johanna Oraksen Pyörre talon keittiön kokoseinän maalauksesta otettu kuva, jossa tuttuja kallan kukkia "Viimeisellä ehtoollisella". 

Minulla oli vakaa aikomus kesällä 2023 vierailla Johanna Oraksen 30-vuotisjuhlanäyttelyssä Sastamalassa Tyrvään Pappilan Kivinavetassa. Moni katsojista - minä mukaan lukien - on miettinyt miksi Oras maalaa juuri kalmankukkina tunnettuja kallankukkia teoksiinsa? Oras totesi itse ennen näyttelyä julkaistussa ennakkoinfossa seuraavasti. "Tässä näyttelyssä katsoja pääsee sukeltamaan kallan tarinaan - jos tämän jälkeen ei tule kalla-valaistumista, niin ei koskaan." 

Minä en valitettavasti ehtinyt koskaan mennä näyttelyyn mutta ARS Armonlinnassa pohdin kallakukkia ja niiden merkitystä kyllä paljon. Ehkä valaistuin ainakin osittain...

Lohjan asuntomessut 2021, Johanna Oras 

Johanna Oras, Taikajuhannus 

Johanna Oras, Dream a little dream 

Johanna Oras, Sweet dreaming 

Johanna Oras, Voila 

Taiteen katselun jälkeen kannattaa ehdottomasti käydä alakerrasta löytyvässä ARS Armonlinnan kesäkahvilassa, jossa on tarjolla kahvin ja leivonnaisten lisäksi myös keittolounasta. Käykää ihmeessä herkuttelemassa ja istahtamassa hetkeksi joko sisätiloihin tai kauniilla säällä voi mennä myös viehättävällä ulkoterassilla. Ehdottomasti Strömforsin ruukki ja ARS Armonlinnan kesänäyttely ovat katsomisen arvoisia joten suunnaksi Strömfors Loviisassa. Marjon matkassa suosittelee lämmöllä.

Mukavia kesäpäivä Strömforsin ruukkiin ja upeita taidenautintoja kaikille! 

Kirkko - heinäkuun blogihaaste

 

Tänään päätin ensimmäisen vähän harmaan kesälomapäivän kunniaksi tarttua blogikollega Kristiina K:n heittämään blogihaasteeseen. Kristiinan saatesanoin "Tällä kertaa haluan nähdä millaisia kirkkoja teidän kuvistanne löytyy. Oma kuvani on otettu Maarianhaminan St. Göransin kirkon takapuolelta." Otin todella mielelläni haasteen vastaan koska minähän olen suuri kirkkoarkkitehtuurin ystävä. Matkoillani pujahdan usein viileisiin kirkkosaleihin pois kaupungin hälinästä lepuuttamaan jalkojani hetkeksi paksujen kiviseinien suojaan. Enkä selvästikään ole ainoa koska kirkoissa on aina ihmisiä olet sitten missä tahansa maailman kolkassa. Yritin pohtia ja puntaroida minkä lukemattomista kirkoista minä valitsisin tähän postaukseen ja pakko myöntää, että se oli aluksi ihan mahdoton tehtävä. 

Koska en pystynyt valitsemaan vain yhtä kirkkoa otin mukaan postaukseen useamman itselleni merkityksellisen kirkon. Toivottavasti minua ei diskata tästä blogihaasteesta em. takia. Yritin myös epätoivoisesti etsiä vanhoja valokuvia vuosikymmenten takaa itselleni tärkeistä kirkoista Italiassa. Valitettavasti valokuvien laatu oli niin surkea ettei niistä yksikään ollut kelvollinen julkaistavaksi postauksessa. Osa valokuvista onkin lainattu Pexels-kuvapankista.  

Kuva Pexels

Ensimmäisellä reppureissullani minun pääni meni ihan pyörälle kun pääsin pitkän jonottamisen jälkeen vihdoin sisälle Pietarinkirkkoon (Basilica di San Pietro in Vaticano). Jo seisoessani Pietarinkirkon aukiolla tajusin rakennuksen mittakaavan sekä sen valtavan koon joten ei ihme, että kirkon rakentaminen kesti kokonaiset 120 vuotta. Rakennustyöt venyvät koska suunnitelmat muuttuivat ajan kuluessa ja myös arkkitehdit vaihtuivat. Michelangelon kauden suurin anti rakennushankkeelle oli kirkon suuri kupoli, jonka huipulle kiipeäminen nosti sekä sykettä että hien pintaan mutta oli sen arvoista. Pietarin kirkko mykisti kaikessa loistossaan ja sai melkein kyyneleet silmiin. 

Kuva Pexels 

Reppureissu jatkui Firenzeen, jossa totta kai piti päästä vierailemaan Firenzen Tuomiokirkkoon eli Duomoon (Cattedrale di Santa Maria del Fiore). Upea goottilaista ja renessanssia yhdistelevä kirkko oli myös todella vaikuttava. Katedraalin punainen tiilikupoli loisti Firenzen kaupunkikuvassa hienona maamerkkinä ja täälläkin kupoliin kivuttiin 463 askelmaan paahtavassa kesähelteessä. Kirkkosalista muistan, että tuijotin niska nurin täysin lumoutuneena 3600 neliömetrin kokoista maalausta, joka esittää viimeistä tuomiota. Tunnelma katolilaisissa kirkoissa on myös jotenkin erilainen kuin luterilaisissa ja melkein tein jo ristinmerkin hätäpäissäni turistina. 

Kuva Pexels 

Kolmas äärimmäisen tärkeä kirkko minulle on Sikstuksen kappeli Vatikaanissa. Olin jo lapsena kotona selaillut taidekirjoja, joissa oli värikkään kauniita kuvia kappelista ja sanoin topakasti "matkustavani tuonne kirkkoon isona". Taiteellinen äitini oli myös kertonut minulle enemmän maalauksista sekä niiden tekijöistä. Sikstuksen kappeli (Cappella Sikstina) on paavin yksityinen kappeli, johon paavi Sixtus IV kutsui taiteilijoita koristelemaan seiniä ja kattoja taiteella. Michelangelo ja Rafael olivat kaksi suurinta tilattua taiteilijaa. Michelangelolta kului neljä vuotta tehdä kappelin 800 neliömetrin katto ja samalla hän myös menetti terveytensä. Kattofreskojen maalaustyö tehtiin selällään ja osittain myös pää takakenossa. Kosteaa maalia valui Michelangelon päälleen ja vaikeat asennot aiheuttivat kulumia hänen niskaansa sekä selkäänsä. 

Haluan nostaa tähän postaukseen myös suomalaisia kirkkorakennuksia, jotka ovat hyvin erilaisia verrattuna italialaisiin kirkkoihin. Suomea kiertäessäni olen tarkoituksella käynyt tutustumassa myös vähän vanhempaan kirkkoarkkitehtuuriin, josta haluan nostaa esille muutamia kirkkoja sekä yhden mausoleumin.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko 1400-luvun loppupuolelta on Hämeen vanhin kirkko. Vierailu tässä punatiilisessä kirkossa on huikea aikamatka satojen vuosien taakse keskiaikaan. Aikaan, jolloin Pyhän Ristin kirkko oli maailmalla tunnettu pyhiinvaelluskohde koska kirkossa oli palanen Kristuksen ristiä. Tuota ristin palaa siellä ei enää aikoihin ole ollut mutta kirkko on edelleen kuuluisa upeista maalauksistaan, jotka peittävät kirkon katon ja sisäseinät. Kirkon saarnastuolit ovat taitavaa käsityötä vuosisatojen takaa ja kirkosta löytyy myös "keskiaikaista musiikkia soittava opas". Tästä postaukseen kirkosta. 

Pyhämaan "ihmeitä tekevä" uhrikirkko on kirkkotaiteen helmi, joka löytyy Pyhämaan Luodosta Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajalta. Pyhämaan uhrikirkko on yksi niitä harvoja 1600-luvulla rakennettu puukirkkoja, joka on aikojen saatossa säilynyt tulipalolta tai muilta katastrofeilta. Astuessaan sisälle hämärään kirkkoon kirkkaasta auringonvalosta menee hetki ennen kuin silmä tottuu. Nähdessään lopulta kirkon sisätilojen upeat koristelut ymmärtää miksi tämä paikka on kirkkotaiteen todellinen helmi. Tästä pääset kirkosta tehtyyn postaukseen. 

Suomessa on seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta, joista Petäjäveden vanha kirkko on yksi. Tämä vanha kirkkorakennus edustaa pohjoismaista puukirkkoarkkitehtuuria ja hirsirakentamistaidon pitkää perinnettä. Petäjäveden kirkko on upea esimerkki siitä, kuinka paikalliset sovelsivat läntisen kulttuurin ja luterilaisen kirkon äärialueilla keskieurooppalaista arkkitehtuuria ikivanhalla hirsisalvostekniikalla. Ja kaikki tämä tapahtui jo vuosisatoja sitten eli 1763-1764 kohosi kirkko Jaakko Klementinpoika Leppäsen johdolla Petäjävedelle. Tästä pääset alkuperäiseen postaukseen kirkosta.

Äitini piti joka kesä huolen siitä, että perheemme kesäloman matkaohjelmaan sisältyi aina myös paljon kulttuuria ja taidetta. Taisin olla 10-vuotias kun kävimme Sigrid Juséliuksen mausoleumissa. Ihan varma en ole iästäni mutta jotenkin liitän tapahtuman isoisäni kuolemaan samana kesänä. Muistan äidin kertoneen, että Sigrid (1887-1898) oli kuollessaan vain 11-vuotias nuori tyttö. Olisimme olleet hänen kanssaan lähes saman ikäisiä, mietin. Äiti myös selitti meille veljeni kanssa ettei keuhkotautiin eli tuberkuloosiin vielä tuolloin ollut mitään lääkettä, joka olisi parantanut tytön. Sigridin isä rakennutti erikoisen mausoleumin tyttärensä muistolle Porin hautausmaalle. Korkea, jotenkin itämainen katto sai rakennuksen näyttämään minusta satulinnalta ja seinillä oli valtavan suuria tauluja eli freskoja. Myös päivänkakkarat jäivät tuolta vierailulta ikuisesti mieleen. Tästä pääset postaukseen mausoleumista. 

Seilin kirkko 

Blogistani löytyy monia kirkkoihin liittyviä postauksia ja postauksen lopussa linkkejä niihin. Monet esimerkiksi Saariston Rengastien kirkoista ovat olleet mieleenpainuvia. Seilin saaren hyvin koruttoman vaatimaton kirkko sai aikoinaan minut kirjoittamaan näin blogiin.

"Muistan niin elävästi kevään 2010 kun Jenni Vartiaisen toinen albumi Seili julkaistiin. Kuuntelin sitä varmaan tuhansia kertoja ja erityisesti nimikappale Seili, Missä muruseni on ja Eikö kukaan voi meitä pelastaa kolahtivat minuun ja koskettivat. Koko levy oli järisyttävän hyvä (ja on vieläkin) ja sen kappaleet vaativat monia uusintakuunteluita. Tiesin Seilin synkästä historiasta ja sanoitukset alkoivat maalata kuvia tästä paikasta silmieni eteen. 

Minä olin nyt samalla matkalla kuin Sofia, ryysyläinen ja palaisin kolmen tunnin retken jälkeen lähtösatamaan. Sofia puolestaan ei palannut omalta soutuvenematkaltaan koskaan. Seilin saarelta ei lähdetty pois kun sinne oltiin tultu. Sofialla oli mukanaan 20 taaleria, naulat sekä lautaa ja häntä odotti Seilin hiekkamaa jossain vaiheessa..."

Kuva Pexels 

Kirkon ei tarvitse olla kullalla tai marmorilla päällystetty vaan hyvinkin yksinkertaisen karu kirkko voi koskettaa todella syvältä kuten minulle tapahtui Seilissä vuosia sitten. Toisaalta arkkitehtoniset suurkirkot maailmalla ovat todella upeita. Minulla on nyt "must to see" -listalla nähdä lopultakin valmistunut Barcelonan Sagrada Familia kirkko, jonka olen nähnyt 2000-luvun alkupuolella edellisen kerran. Nythän kirkon pitäisi vihdoin olla valmis 144 vuoden rakentamisen jälkeen. Minkälaisia muistoja sinulla on kirkoista? Onko sinulla jotain suosikkikirkkoa esim. oma rippi- tai vihkikirkko? 

Turun Tuomiokirkko, Suomen Kansallispyhättö - historiaa, taidetta, rauhaa 

Pyhän Marian kirkko Gdanskissa on ehkä maailman suurin tiilikirkko 

Praha on yksi Euroopan kauneimmista kaupungeista (Pyhän Vituksen katedraali)

From Russia with love - vol 3. (Iisakin kirkko)

Pyhän Birgitan kirkon raunioilla Vihdissä 

Espoon vanhan kivikirkon historiaa, seinämaalauksia ja jouluseimi 

Houtskär - Saariston Rengastien helmi (Pyhän Marian kirkko)

Haminan ympyräkaupungissa seikkailemassa (Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko)

Saariston Rengastiellä - vol II (Pyhä Mikaelin kirkko, Korppoo)

Saariston Rengastiellä - vol I (Nauvon kivikirkko) 

Seili saari - Själö 

Wennborgin tilalla syntymäpäivän kunniaksi

 

Maanantai iltana huristelin ensimmäistä kertaa tänä kesänä Wennborgin tilalle Kytäjälle. Sattui vielä niin sopivasti, että syntymäpäiväni on juuri kesäkuun viimeinen päivä, joten pitihän sitä nyt hakea tuoreita mansikoita kesäistä synttärikakkua varten. Koska olen kesälapsi on minun syntymäpäivillä aina tarjottu mansikkakakkua. Tästä perinteestä en ole valmis luopumaan koska mansikat, kesä ja synttärit kuuluvat yhteen. 

Muistan jo lapsuudesta, että äiti taisi tehdä ensimmäisen mansikkakakun juhannuksen aikoihin ja toisen sitten synttäripäiväni kunniaksi. Wennborgin tilalle ajaa meiltä Espoosta noin 40 minuutissa ja selkeästi kurniva vatsa odotti jotain koska lounaasta oli kulunut jo tunteja. Odottelin jo vesi kielellä mitä herkkuja Wennborgin kesäkahvilassa olisi tarjolla.  

Wennborgin tilalla kävin ensimmäistä kertaa 2019 kesällä. Olin ostanut meidän omasta lähikaupasta Wennborgin mansikoita monena kesänä ja Hyvinkäällä asuva serkkuni oli useasti kertonut makoisista vierailuistaan tilalla. Myös Facebook oli ystävällisesti tuonut uutisvirtaan todella herkullisia kuvia Wennborgin tilalta. Muistan, että jo ihan ensivisiitillä minä ihastuin paikkaan. 

Ollaan idyllisellä maaseudulla vihreyden ja vehreyden keskellä. Tänne ei kuulu liikenteen pauhua vaan kuulet lintujen laulua istuessa kesäkahvilassa. Jos hyvä tuuri käy saatat myös nähdä muutamia lehmiä niityllä tien toisella puolella. Nyt en valitettavasti nähnyt maanantain reissullani lehmiä, jotka olivat ehkä vetäytyneet johonkin puiden katveeseen. 

Wennborgin tilan historia alkaa jo 1900-luvun alkuvuosista. Tällöin nykyisen isännän, Jarkko Hietasen, isoisän isä asettui viljelemään tätä silloista Kytäjän Kartanon torppaa Hyvinkäälle, Kytäjänkylään. Nykyinen isäntäpari, Jarkko Hietanen ja Laura Soupas, ovat toimineet Wennborgin tilan yrittäjinä vuodesta 2004. He ovat voimakkaasti kehittäneet jo alkanutta mansikan viljelyä kohti monipuolista ja modernia puutarhatilaa. 

Finna Kytäjän kartano, kuvaaja tuntematon 

Kun ajelee Wennborgin tilalle ohittaa myös kyltin Kytäjä Golf, joka sijaitsee entisen Kytäjän kartanon mailla. Kartanon historia ulottuu 1500-luvulle, mutta sen kukoistuskausi ajoittuu Linderin suvun aikaan 1800-luvulle, jolloin suku hallinnoi tilaa. Kartano oli Pohjoismaiden suurin maatila heidän aikanaan ja sen maat kattoivat kaksi kertaa Helsingin kokoisen alueen! Mahtivuosina kartanolla oli oma rautatie, meijeri, koulu ja viinatehdas.  

Finna, Kytäjän kartanon poletti, Kansallismuseo 

Kytäjän kartanolla oli myös oma poletti Hjalmar Linderin omistuksen ajalla 1907-1918. Näitä poletteja käytettiin kartanon sisäisenä rahana ja tapa oli yleinen 1800-1900 -luvun vaihteen aikana useissa kartanoissa, tehtaissa ja ruukeissa. Linder omisti myös mm. Lohjan selluloosatehtaan, Mustion kartanon, kaksi puuhiomoa, Högforsin tehtaat Karkkilassa, Rautakosken ruukin sekä useita sahoja. Hän rakennutti myös lukuisia yksityisiä rautateitä. 

Seuraava Kytäjän Kartanon omistaja oli arkkitehti Väinö Vähäkallio, joka alkoi kunnostaa rakennuksia. Vähäkallion aikana mm. presidentti P.E. Svindhufvud oli useilla metsästysretkellä kartanon mailla. 1990-luvulla kartano ajautui konkurssiin ja se siirtyi Laakkosen suvulle.

YLE Areenasta löytyvästä dokumentista Kohtalona Kytäjä (2003) löytyy lisää tietoa tästä kartanosta, jota ei enää ole olemassa. Kartano valitettavasti jouduttiin purkamaan 2023 koska se oli niin huonossa kunnossa. Minua harmittaa etten koskaan ole päässyt näkemään kartanoa kun vain valokuvien välityksellä. 

Mutta palataanpa takaisin Wennborgin tilaan historian havinasta....

Wennborgin kesäkahvilassa oli tarjolla vaikka mitä herkkuja joten vaikeus oli taas valita mitä ottaisin. Vaikka olisi ollut terveellisempään valita jotain suolaista nälkäänsä minä en voinut vastustaa belgialaista vohvelia tuoreiden marjojen, kinuskikastikkeen ja kermavaahdon kera. Toinen vaihtoehto olisi ollut ottaa jäätelöä sekä marjoja herkkuvohvelin kanssa mutta kinuskikastike vei voiton. Voi, että oli hyvää kahvin kanssa. Totta kai myös janoa sammuttamaan Wennborgin mansikkalimonadia! 

Minä rakastan Wennborgin tilan "mansikkalehmiä" sekä myös muutakin mansikkaista rekvisiittaa. Upea on myös jo viime kesänä ensimmäistä kertaa nähty Allis-Chalmers merkkinen traktori, joka näytti kiinnostavan pienien poikien lisäksi myös heidän isiään. 

Kävin pari kesää sitten Kovelan traktori- ja maatalouskonemuseossa Nummella  mutta en muista siellä nähneeni Allis-Chalmers traktoria. Jouduin siis googlettamaan, että "1840-luvulla alkunsa saanut amerikkalainen painokoneiden, pumppujen ja kaivoskoneiden valmistaja Allis-Chalmers esitteli ensimmäisen traktorinsa vuonna 1913". 

Pakko muuten tunnustaa, että minä haluaisin joku kaunis päivä ajaa traktoria - saa nähdä toteutuuko koskaan 😊

Wennborgin tilan herneitä oli myös tarjolla mutta jätin ostamatta koska olen tullut viime vuosina myös tuoreille herneille allergiseksi. Ilmeisesti liittyen myös siitepölyallergiaani. Lapsena herneitä tuli syötyä kesällä todella paljon. Herkkuihin kuuluvat myös apposet, joita Aili-tätimme ja isoäitini tekivät eli herneet palkoineen keitetään suolavedessä. Herkulliset apposet nautitaan kastamalla keitetty herneenpalko voisulaan ja vetämällä sitten hampaiden välistä palkoa niin, että herneet jäävät suuhun. Omnomnom! 

Uusia perunoita ostin kolme litraa jouluksi. Ensimmäinen jouluvalmistelu on siis tehty eli perunat on pesty kuorista puhtaaksi, keitetty 3-5 minuuttia ja pakastettu sen jälkeen. Minusta on ihanaa saada jouluaterialla uusia perunoita koska niistä tulee "jännän kesäinen fiilis keskellä talvea". Pyysin saada vain pieniä perunoita ja tuottaja oli Lopelta mutta nimeä en valitettavasti muista. 

Mansikoita ja vadelmia oli tarjolla joten ostin molempia. Mansikat kakkuun ja jättisuuret vadelmat aamupalaksi luonnonjugurtin ja myslin kanssa. Kannattaa seurata Wennborgin sivuilta miten mansikan ja vadelmien itsepoiminta on mahdollista. "Vadelman itsepoiminta ajanvarauksella on avoinna. Mansikan itsepoiminnasta ei ole tietoa." lukee tällä hetkellä nettisivuilla. 

Teki mieli ostaa kanttarelleja ja tehdä kesän ensimmäinen kermainen sekä sipulinen kanttarellikastike uusien perunoiden kanssa... jätin kuitenkin ostamatta kun kannettavaa oli muutenkin ihan kiitettävästi.  

Tarjolla oli myös pensasmustikoita ja kirsikoita. Harmitti vähän etten ottanut pensasmustikoita koska nekin ovat hyviä aamiaisella jugurtin kera. Tuoreita kivellisiä kirsikoita en voi myöskään syödä koivun ristiallergian takia - harmittaa aina ettei voi nauttia kivellisistä hedelmistä tuoreina. 

Tarjolla oli Wennborgin tilamyymälässä oli mm. porkkanoita, sipuleita, salaattia, porkkanoita ja nauriita.

Ihana vanha reki, täynnä kesäkukkia tilamyymälän sisäänkäynnin vieressä. 

Vanha Allis-Chalmers traktori rapakon takaa. 

♥Kiitos Wennborgin tilalle taas upeista herkuista kesäkahvilassa ja tilamyymälän tuotteista ♥ Varmasti tulemme Mimmin kanssa käymään vielä myöhemminkin kesällä kun enemmän marjoja on tullut myyntiin. Wennborgin tila löytyy osoitteesta Suopellontie 320, Hyvinkää. Hyvin löytää perille vaikka tie mutkittelee kun ajaa ihanien maaseutumaisemien halki. Kyllä maalla on mukavaa!