toukokuuta 17, 2024

Pää pyörällä toukokuisesta kukkaloistosta

 

Elämme juuri sitä aikaa keväästä kun luonto on ihan yhtäkkiä kaikkialla puhjennut kukkaan! Tuntuu todella absurdilta ajatella, että 23.huhtikuuta lunta satoi meillä Espoossa vielä niin paljon, että piti ihan kolata oma parkkipaikka puhtaaksi saadakseen menopeli siihen takaisin iltapäivällä. Jouduin jopa siirtämään muutamia sovittuja tapaamisia kun vastapuoli ei kesärenkailla varustetulla autollaan olisi päässyt turvallisesti perille kohtaamispaikkaamme. 

Lumihiutaleita leijaili maahan vielä vapun jälkeenkin jonain päivänä ikävästi peittäen jo vihertävää nurmikkoa. Päässä pyöri ikävä ajatus onko kevät ehkä peruttu kokonaan tältä kuluvalta vuodelta. Talvi kun oli muutenkin kestänyt vähän liian pitkään eli lähes kahdeksan kuukautta! 


Vihreän ilmestyminen puihin ja pensaisiin antoi odottaa itseään tänä vuonna todella pitkään. Mutta sitten ihmeellinen luonto otti selkävoiton ja kevät pääsi vihdoin talven niskan päälle kaataen sen kanveesiin. Voi sitä ilon ja riemun hetkeä kun voi vihdoinkin kaivaa esille kaappien perukoilta jotain keveämpää. Minusta tuntui, että hymyilin kilpaa auringon kanssa ja visusti ummistin kotona silmät likaisilta ikkunoita, jotka huusivat pesua talven jälkeen. Nyt ei todellakaan olisi aikaa kuurailla lasipintoja kun luonnossa tapahtui huikeita asioita päivittäin. Juuri nyt on saatava nauttia niistä kaikista kukkivista, vihertävistä ja kasvavista muutoksista joka solullaan ihan päivittäin.










Vuosien myötä minulle on muodostunut sellainen "luonnon tsekkauslista" paikoista, joita pitää erityisesti pitää silmällä kevään saapuessa kohinalla. Keväällä 2019 huomasin ihan sattumalta Facebookin keskusteluryhmässä, että Kallion Torkkelinmäellä on muutama upeasti kukkiva magnolia. Nämä huumaavasti tuoksuvat kukkakaunottaret ovat olleet olemassa jo dinosaurusten aikaan maapallolla. Dinojen kävi huonosti niiden kuollessa sukupuuttoon mutta magnoliat säilyivät. Luonto on ihmeellistä ja joskus ihmisen mieli on ihan solmussa kun miettii näitä jättiläisotuksia. 



Erikoinen yhteensattuma oli myös se, että samana keväänä 2019 kun löysin Torkkelinmäen magnoliat avautui Heurekassa "Jättimäiset dinosaurukset" 30v-juhlanäyttely. Dinoihin hurahtaneena taisin käydä siellä peräti kolme kertaa. Yhden reissun tein isäni kanssa tiedekeskus Heurekaan ja muistan hyvin kun juttelimme pitkään siitä miten käsittämättömältä tuntuu, että dinosaurukset tai siis jättimäiset liskot ovat todella eläneet maapallolla. 

Toivottavasti dino näyttely on tulossa taas muutaman vuoden kuluttua uudelleen Heurekaan. Näyttely on ehtinyt vierailla Heurekassa peräti 7 kertaa vuosina 1991, 1995, 2001, 2004, 2011, 2012 ja 2019. 



Toinen kevääseeni kuuluva tärkeä tapahtuma on kirsikankukkien puhkeaminen ja niiden ihailu hanamissa. Tänä vuonna en varsinaiseen Roihuvuoren kirsikkapuiston hanami -tapahtumaan viikko sitten lauantaina 11.toukokuuta ehtinyt osallistua mutta itse kirsikkapuistossa olen kyllä useasti käynyt tarkkailemalla kukintatilannetta viime viikkojen aikana. Jos keväällä bongaan kirsikkapuun viereisessä puistossa liikennevaloissa on enemmän kuin sääntö kuin poikkeus, että minä pysäköin auton ja siirryn viettämään omaan hanamia kirsikkapuiden alle. 










Minulla on ikuinen unelma, että joskus pääsisin Japaniin ja mieluiten Tokioon viettämään hanamia sekä aistimaan sitä aito japanilaista kevätkauneuden ihailua joukolla. Jos joskus vielä elämäni aikana muutan omakotitaloon haluan ehdottomasti sen pihamaalle ainakin yhden kirsikkapuun ellei useita. En niinkään välitä niistä kirsikoista, joille kivellisenä hedelmänä olen myös allerginen mutta kirsikankukkien kauneudella omalla pihalla haluaisin kokea.




Jos sinulla ei nyt viikonloppuna ole tekemistä ja haluaisit nähdä vielä kauniita kukkia ota suunnaksi Raasepori ja Gullo Gård. Minä vierailin tässä keltaisessa ihanassa kukkameressä keväällä 2018.  Gullön saarella kukkii tällä hetkellä Blomdalen-Kukkalaaksossa ainakin 40 000 narsissia! Kukkalaakso on avoinna vain narsissien kukinnan ajan (keväällä 2018 aukiolo oli 13.5. - 27.5.) 

Suomessa yhtäkkiä puhjennut lähes helteinen kesäsää varmasti lyhentää kukintaa tänä keväänä, joten jos haluat nähdä narsissit niin ota suunnaksi Gullöntie 300, Tammisaaressa. Ja ei kun samoilemaan metsäpolulle, joka varrelle on istutettua todella paljon narsisseja ihan silmänkantamattomiin. Tästä voit kurkistaa Gullo Gårdin Facebook sivuille, josta löytyy lisätietoa tapahtumasta. 
 
Carpe diem - pitää tarttua hetkiin etteivät ne mene ohi! Mukavaa viikonloppua! 









huhtikuuta 30, 2024

Se on kevään juhla taas käsillä joten vappua vaan kaikille tasapuolisesti

 







Hyvää vappuaattoa sinne ruutujen toiselle puolelle! Vappu on todella vanha kevään juhla. Vapun alkuperäinen historia ulottuu aina 700-luvulle ja vuonna 710 syntyneeseen Wessexiläiseen Walburga-nimiseen naiseen. 

Varakkaan perheen tyttärenä Walburga laitettiin jo 10-vuotiaana luostariin, joka oli tarkoitettu naisille, jotka eivät menisi naimisiin. Hän siirtyi myöhemmin elämässään veljensä Winibaldin perustamaan Heidenheimin luostariin. 

Ensimmäisenä naisena Walburga valittiinkin jo johtajaksi, abbedissaksi luostariin, jossa oli sekä nunnia että munkkeja. Tuona aikana hänen virkanimityksensä todella kohahdutti, sillä sekaluostareissa piti yleisen tavan mukaan olla aina miesjohtaja.  

Pieni vapunviettäjä, kuvaaja Tuntematon

Johtamalla vaikutusvaltaista luostaria Walburgasta tuli yksi tärkeimmistä naisista kristillisessä Euroopassa. Hän oli myös oivallinen esimerkki niistä etenemismahdollisuuksista, joita lahjakkailla naisilla oli keskiajalla. 

Sata vuotta kuolemansa jälkeen 879 katolilainen kirkko ja paavi Hadrianus II kohottivat Walburgan pyhimykseksi. Juhlapäiväksi tuli 1. toukokuuta, jolloin vietetään Vapun ja Valpurin nimipäivää. 



Vappua on juhlittu jo 700-luvulla kevään juhlana, jolloin toivotettiin tervetulleeksi lämpimämpi vuodenaika samalla myös juhlistamalla luonnon valtaisaa heräämistä uudelleen pimeän pitkän talven jälkeen. Luonnon muuttuminen keväällä on melkein omin silmin havaittavissa eli voi melkein sanoa, että hiirenkorvat kasvavat silmissä ja versoja puskee maan läpi kohisten. Lisääntynyt auringonvalo ja lämmin ilma saavat kaiken tämän kukkimisen ja luonnon puhkeamisen aikaan kuin sormia napsauttamalla.  

Kuva Volker von Bonin

Meillä Suomessa vappu on kuulunut myös maatalouden vanhoihin merkkipäivää, jolloin karja on päästetty toukokuun alusta laitumelle. Suomen rannikkoseuduilla oli tapana vapun kunniaksi myös sytyttää juhlatulia palamaan, jolloin tulen loimutessa voitiin vaikka tanssia tai pitää muuten vaan hauskaa unohtamatta vappujuomia olutta ja simaa. 

Vappuun on kuulunut myös pahojen henkien poisajaminen soittamalla kelloja tai toitottamalla torvia. Savu ja metelöinti kelloilla sekä torvilla on suojannut karjaa petoeläimiltä laitumella. 


Vapun viettäjiä Havis Amandan suihkulähteen luona Kauppatorilla. 
Valokuvaaja Volker von Bonin, 1966.

Vappua on vietetty työläisten ja ylioppilaiden juhlana 1800-luvulta lähtien. Kun Yhdysvaltain ammattiliitot vaativat 1.5.1886 kahdensantunnin työpäivää ja he myös saivat sen tuli 1.toukokuuta päivänmäärästä tärkeä työväenliikkeelle joten ei siis ihme, että sitä vuosittain on juhlistettu. Suomessa vapun juhlintaan on vuosia kuulunut myös vappumarssit, joissa on vaadittu iskulauseissa työläisten olojen parantamista. 



Helsingissä tai pääkaupunkiseudulla asuneelle on yksi vapun tunnetuin perinne ollut varmasti Mantan lakitus vappuaattona. Tapahtuma on perinteisesti aina alkanut  Mantan patsaan pesulla kello 17 ja kutreilleen valkolakin Mant on saanut kello 18. Pääkaupunkiseudun ylioppilaskunnat lakittavat vuorovuosina Mantan. 

Mutta vasta vuoden 1951 jälkeen Manta on virallisesti saanut valkolakin päähänsä. Sitä ennen Manta lakitettiin aina salaa vappuaaton ja vappupäivän välisenä yönä. Patsas lakitettiin tiettävästi ensimmäisen kerran jo vuoden 1909 vappuna. 

Tänä vuonna Havis Amandaa ei lakiteta koska neitokainen on edelleen HAM:in suojissa restauroinnissa ja palaa omalle paikalleen Kauppatorille vasta elokuun alussa. Mutta ei hätää sillä Taideyliopiston ylioppilaskunta on tehnyt "Vara-Mantan", joka saa vappuaattona lakin päähänsä Kansalaistorin juhlallisuuksissa. 

Suomessa on nähty hurjia helteitä mutta myös lumisia maisemia kun vappua vietetään. Viime keskiviikkona kun kaivoin auton yli 20 cm lumivaipan alta esille mietin "mitäköhän tästä vapusta tulee". Lumet ovat kuitenkin jo sulaneet ja lämpötila on noussut pääkaupunkiseudulla yli +15C eli todella lämpimissä puitteissa tätä vappua saadaan viime viikon takatalven jälkeen viettää. 

Poika ja vappupallo 1959, valokuvaa István Rácz. 

Vappu merkitsee meille kaikille vähän erilaisia asioita. Joku haluaa perinteiselle huviajelulle eli autotallista kaivetaan avoauto esille ja lähdetään kurvailemaan kaupungille. Toinen taas menee picnicille Kaivopuistoon ja toivoo lämmön jatkuvan. Puistopicnikit ovat vuosi vuodelta lisänneet suosiotaan. Vappulounas on myös yksi varteenotettava vaihtoehto nimenomaan vappupäivänä. Ravintoloissa kuhinaa riittää ja kaikki eivät edes mahdu mukaan. 

Vappuna järjestetään konsertteja, tanssiaisia ja jopa erikoisnäytöksiä leffateattereissa juhlan kunniaksi unohtamatta teatteria ja oopperaa. Joku meistä haluaa ehdottomasti serpentiiniä, tippaleipiä. omatekoista simaa ja ilmapallon ennen kuin voi aloittaa vapun juhlinnan. Toiset meistä viettävät kuitenkin vappua töissä eli kaikille ei edes vappu ole vapaa- ja juhlapäivä. 

Oikein mukavaa vappua kaikille missä sitä sitten vietättekään!








kuva 







kuva 

huhtikuuta 28, 2024

Helene Schjerfbeck & muoti - taidetta ja pukuhistoriaa Villa Gyllenbergissä

 






Jos olet sekä muodin että taiteen ystävä on Villa Gyllenbergin huikea kevätnäyttely juuri sinulle. Näyttely nimittäin yhdistää menneiden aikojen upeaa pukuloistoa sekä Helene Schjerfbeckin ja hänen aikalaistensa maalauksia. Schjerfbeck & muoti - taidetta ja pukuhistoriaa 1880-1950 on ensimmäisiä näyttelyitä, jossa esitellään rohkeasti historiallisia pukuja ja maalaustaidetta meillä Suomessa luontevasti rinnakkain. 

Näyttely avasi ovensa 14.helmikuuta ja on nähtävillä 9.kesäkuuta saakka Kuusisaaressa Villa Gyllenbergin koti- ja taidemuseossa. Tästä voit kurkistaa edelliseen vierailuuni Villa Gyllenbergissä sen avattua ovensa keväällä 2022 mittavan peruskorjauksen jälkeen. 



Helene Schjerfbeck, tutkielma teokseen perhekoru, vanhempi tyttö, 1915



Rikkaan pankkiiri Ane Gyllenbergin ja hänen Signe-puolisonsa taide- ja kotimuseo tarjoaa taidekokoelman, joka käsittää yli 400 teosta ja esinekokoelmassa on reilu 1000 esinettä joten nähtävää riittää. 

Naisten pukeutuminen on 1880-luvulla on ollut hyvin erilaista verrattuna nykyaikaan. Lähes 150 vuotta sitten naisten puvut olivat hyvin tyköistuvia ja kangasta yhteen pukuun oli käytetty todella runsaasti. Ajan erikoisuus on turnyyri, joka oli sidottu takamuksen päälle kohottaen hametta "vähän pyrstömäisesti" laskostetun kankaan takia. 

1800-luvun lopulle on tyypillistä myös ihanne kapeasta vyötäröstä ja pyöreästä povesta. Koska kaikilla em. ominaisuuksia ei välttämättä ollut otettiin käyttöön korsetti muokkaamaan puvun kantajan muotoja. En koskaan ole pukenut korsettia ylleni mutta nykynaisen näkökulmasta se näyttää "aika kuristavalta" asusteelta. 






Vasemmalla oleva korsetti edustaa 1880-1890 lukuja kun oikeanpuoleinen on 1900-1908 ajalta. Molemmet korsetit on lainattu Helsingin yliopiston Tiedemuseo Liekistä. 

Korsetti eli kureliivi oli siis tiukka vartalonmyötäinen vaatekappale, joka oli tuettu useilla vahvoilla metalliluilla ja jossa kiristysnyörit ovat sekä edessä että takana. Korsetti oli otettu käyttöön jo 1500-luvulla Espanjan ja Italian renessanssihoveissa, josta se levisi pikku hiljaa Euroopan aristokraattien käyttöön ja vähitellen myös muun väestön pariin. Ranskan kuningatar Catherine de Medici halusi 1550-luvulla hoviinsa vain kapeavyötäröisiä kaunottaria. 





Turnyyripuku Villa Gyllenbergissa on 1880-luvulta ja sitä on aikoinaan käyttää Jenny Simolin (1858-1946) Nylands nation -osakunnan tanssiaisissa 1886 ja myöhemmin samana vuonna oman tyttärensä ristiäisissä. Puvun materiaalina on kevyt barége-kangas, joka on villan ja silkin sekoitetta. Kaulus on tummanpunaista samettia. 

Taustalla näkyvässä Albert Edelfeltin taulussa (öljy kankaalle) vuodelta 1880 on pietarilainen Sophie Manzey. Edelfelt on myöhemmin lyhyesti myös kihloissa Manzeyn kanssa. Muotokuvan omistaa Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö. 



Helene Schjerfbeckin lisäksi Albert Edelfelt (1854-1905) ja Gunnar Berndtson (1854-1895) inspiroituivat muodin maailmasta. Heidän teoksissaan asuilla ja tekstiileillä on tärkeä vaikutus sekä tunnelman että vaikutelman luomisessa. Nimenomaan muotokuvataiteessa on pukeutumisella ollut keskeinen rooli. 

Schjerfbeckin teosten lisäksi Villa Gyllenbergissä on yli 20 muun suomalaisen taiteilijan muotiin ja pukuhistoriaan liittyviä teoksia. Noin 30 aikakauden pukua on esillä näyttelyssä. Myös pukujen valmistamisen ja ateljeemuodin historialle on varattu oma alue näyttelyssä. 



Greta Hällfors-Sipilä (1899-1974), Ompelukoneen ääressä (1910-1929), öljy kankaalle





"Pinnalliseksi ja ohimeneväksi mielletty muoti on yleensä nähty vastakohtana taiteelle, 

joka koetaan yleväksi ja ajattomaksi. 

Moderni taide ja moderni muoti kietoutuvat kuitenkin toisiinsa monin tavoin." 

Villa Gyllenbergin näyttelyesittelystä lainattua.





Akseli Gallen-Kallelan maalauksessa Taiteilijan vaimon muotokuva (1893) on kuvattu Mary Gallén luonnon keskellä Vehmersalmella. Mary seisoo metsässä ehkä kalliolla asukokonaisuudessa, joka on hankittu Pariisista. Ajan hengen ja muodin mukaan puvussa on lampaanlapahihat ja puku on muiltakin kauniilta yksityiskohdiltaan juuri vallitsevan muodin mukainen. Korsetti on edelleen puvun alla muokkaamassa vartaloa. 

Nykynaisen näkökulmasta tuntuu hyvin oudolta, että nainen on kävelyllä metsässä hyvin virallisessa ja epäkäytännöllisessä puvussa. Vapaa-ajan vaatteita ei tunnettu vielä 1800-luvun lopussa. 





Noin 1910-luvulta peräisin oleva silkkinen juhlapuku on täynnä kauniita yksityiskohtia. Syvä turkoosi sävy saa puvun näyttämään juhlalliselta. Korkea kaulus ja lukuisat yksityiskohdat kiinnittävät myös huomiota. Puvun on tehnyt Ompelimo Anna Kellberg Helsingistä. 





Taidemaalari Väinö Blomstedt (1871-1947) on myös maalannut Taiteilijan vaimo -nimisen maalauksen vuonna 1899. 1800-luvun lopussa yleistyi paitapuseron ja hameen yhdistelmä eli samaa hametta pystyi käyttämään usean eri puseron kanssa. Vaihtamalla asusteita sai pukeutumiseensa vaihtelua. 

Villa Gyllenbergin näyttely keskittyy naisten muotiin koska miesten muodissa vuosina 1880-1950 muutokset olivat pieniä. Mukaan on silti valittu miesten muotokuvia, joista on havaittavissa uutta tapaa nähdä mies modernina, urbaanina ja maskuliinisena. 

Väinö Kunnas (1896-1929) on esittänyt Olavi Paavolaisen koreana dandyna. Boheemitaiteilijat Tyko Sallinen (1879-1955) ja Jalmari Ruokokoski (1886.1936) ovat puolestaan esittäneet itsensä maalauksissa huoliteltuina herrasmiehinä. Maalauksilla on tuotu esille modernin maailman estetiikkaa ja tapakulttuuria. 


Väinö Kunnas, Olavi Paavolaisen muotokuva 1928, öljy kankaalle

Kun siirryttiin 1920-luvulle tapahtui muodissa suuri muutos kun koko naisihanne muuttui. Sota ja sitä seuranneet surun ja puutteen vuodet loivat ilmapiirin, jossa vaatteilla koreilu olisi ollut epäsopivaa. Pukeutuminen muuttui väljemmäksi, käytännöllisemmäksi ja väritykseltään hillityksi. 

Naiset olivat tasa-arvoisemmassa asemassa kun aiemmin ja jäykät moraaliset sekä siveelliset vaatimukset eivät olleet enää niin ankaria. Naiset kävivät töissä, harrastivat liikuntaa sekä sisällä että ulkona. Rohkeimmat naiset leikkasivat pitkät hiuksensa lyhyeksi polkkatukaksi. 



Helene Schjerfbeck, Eydtkuhnenin tyttö 1927 (vas.) / Itsepäinen tyttö 1939 (oik.ylä) / Elegantti nainen (Dora) 1928 (oik.ala), öljy kankaalle 

Helene Schjerfbeck rakasti sekä maalaustaidetta että myös muotia. Hänen muotokuvissaan mallin vaatetus oli todella olennainen osa itse teosta. Modernin muodin syntyvaiheet osuivat yksiin Schjerfbeckin 1870-luvulta 1940-luvulle ulottuneen uran kanssa. Erityisen mieltynyt Helene oli ranskalaistyylisiin vaatteisiin ja ranskalaiset muotilehdet inspiroivat hänen maalauksiaan. Schjerfbeckin modernissa naiskuvauksessa oli mukana muotikuvien naisten itsevarma eleganssi. 




Helene Schjerfbeck, tutkielma teokseen perhekoru, vanhempi tyttö 1915, vas.ylä / Helene Schjerfbeck, Modernin koulutyttö 1928 vas.ala / Greta Hällfors-Sipilä, Otsatukka (Elli Sipilä) 1920, oik.ylä / Helene Schjerfbeck, Keltapuseroinen tyttö 1938, oik. ala

Helene Schjerfbeck jopa haaveili jossain vaiheessa, että hän haluaisi tuoda Ranskasta tai siis suoraan Pariisista vaatteita Suomeen. 1800-luvun lopulla Schjerfbeck oli viettänyt aikaa Pariisissa ja maalannut siellä. Koko myöhemmän elämänsä hän ikävöi Pariisia. Oma terveys ja taloudelliset syyt eivät mahdollistaneet enää matkustamista mutta onneksi lohtua toi vielä pariisilainen muoti. Schjerfbeck seurasi parhaansa mukaan Pariisin muotitapahtumia ja tilasi ranskalaista Chiffton-lehteä nähdäkseen muotia. 




Villa Gyllenbergin näyttelyssä on myös esillä näyttelyä varten ommeltu asu, jonka pohjautuu Schjerfbeckin 1929 maalaamaan Tumma nainen teokseen. Vintagemuotiin erikoistunut ompelija-suunnittelija Irma Romero on onnistunut herättämään henkiin lähes sata vuotta vanhan asun, jossa on vähän Coco Chanelin tyyliä sekä myös japonismia.   






1920-luvun kesäinen miesten pellavapuku ja naisten silkkinen kesäleninki, jossa eksoottisia kukka- ja lintuaiheita. 




Santeri Salokivi, Hiekkarannalla 1932, öljy kankaalle









Naisten kesäisiä silkkisifonki leninkejä 1920-luvun loppupuolelta. 

Näyttelyssä oli niin paljon katsottavaa, että olen miettinyt siellä piipahtamista vielä ennen kuin näyttely sulkeutuu. En myöskään oman käyntini yhteydessä ottanut osaa opastettuun kierrokseen joten se olisi ihan kiva vielä kokea. Minä vierailin Villa Gyllenbergissä maaliskuun puolivälissä kun vietin talvilomaa. Vaikka oli keskiviikko päivä museo oli aivan täynnä ihmisiä eli tähän näyttelyyn tulijoita riittää mielenkiintoisen aiheen takia. 

Juhlapukuja neljältä eri vuosikymmeneltä 1910 - 1940 luvuilta. 

Näyttelyn kuraattoreina ovat toimineet taidehistorioitsija Marja Lahelma, muotihistorioitsija Katri Pyysalo ja Villa Gyllenbergin intendentti Lotta Nylund. Näyttelyn yhteydessä on julkaistu teemaan liittyvä ja runsaasti kuvitettu kirja Schjerfbeck & muoti - taidetta ja pukuhistoriaa 1880-1950

Ostin itse kirjan vierailuni yhteydessä ja se onkin ollut viime aikoina todella luettu opus koska siellä on runsaasti muoti- ja taidehistorian asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleita. Näyttely on osa Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön 75-vuotisjuhlavuotta. 

Villa Gyllenberg on avoinna ke-to 12-17 ja la-su 11-17. Museo löytyy osoitteesta Kuusisaarenpolku 11, 00340 Helsinki. Museon yhteydestä löytyy myös kahvila. Museokortti kohde.