Nuutin päivä päättää meillä joulun

 

Tänään on 13.tammikuuta ja Nuutin päivä joten meillä joulu loppuu virallisesti vasta nyt. Tämä on rakas perinne, jonka olen oppinut jo isoäidiltäni sekä tapa, jota myös lapsuudenkodissani noudatettiin aina, Joulun juhlakaudelle sanotaan nyt lopullisesti hyvästi. Kotoa korjataan joulu pois haikein mielin odottamaan taas seuraavaa juhlintaa 11 kuukauden päästä. Joulun punaiset elementit häviävät yksi kerrallaan sisustuksesta. Joululiinat pestään ja manaillaan taas rasvaisia steariinitahroja kankaassa. Jouluvalot otetaan pois ja viikataan huolellisesti laatikoihin. Jostain kumman syystä ne ovat kuitenkin aina ihan sotkussa kun niitä puretaan taas esille. Olen varma, että kellarissamme käy vuoden mittaan joku "jouluvalojen sotkija tonttu" järjestämässä pikkuyllätyksiä. Samainen tonttu piilotti yhtenä jouluna Fiskarsin keittiösakset myös joulukoristeiden joukkoon, josta ne sitten vajaan vuoden kuluttua löydettiin ja ihmeteltiin "miten ne sinne olivat joutuneet?"

Jos joulun esille ottaminen on riemullinen tapahtuma niin joulun poiskorjaaminen on omalla tavallaan vähän surullinen. Punainen iso joulukoristekassi tullaan tänä iltana huomaamaan aivan liian pieneksi sille joulukoristemäärälle, jota sinne ollaan sijoittamassa. Aina ne kuitenkin ovat sinne mahtuneet kun muistaa vain miten kaikki pitää pakata kompaktisti. Tänä vuonna meille on kuitenkin hankittu uusi "ikipiparkakkutalo", jonka säilyttämistä en ole vielä ratkaissut. Kun tilasin talon Emma's & Mama's liikkeestä tuli se Matkahuollon kautta pahvilaatikossa, jossa oli mukana muitakin ostoksia. En säilyttänyt laatikkoa koska se oli minusta tarpeettoman suuri mutta jotain suojaa talolle pitää saada. Ehkä kuplamuovia ainakin talon ympärille ennen kellariin vientiä.

Tämän joulun hankintoja ovat myös rakkaat Pähkinänsärkijä nuket. Nukeille pitäisi myös keksiä joku fiksu säilytyspaikka, joka ei vielä ole hahmottunut päässäni mutta luotan keksiväni kyllä jonkun nerokkaan ratkaisun. Jotexilta tilatut nuket tulivat postin mukana kyllä laatikoissa, jotka olivat myös melko suuria joten nekin viety jo kierrätykseen. Plantagenin ja Jyskin nuket taas olivat kääritty vain kuplamuoviin. Kyllä minä tämän ratkaisen! 

Olen vuosin mittaan kehittänyt itselläni myös muutamia muistisääntöjä missä esim. säilytetään paperitähtien tähtiosia ja toisaalta niiden pidikkeitä johtoineen. Tämän tein sen jälkeen kun yhtenä jouluna löytyi vain tähtiä mutta ei johtoja ollenkaan. Eräänä jouluna oli taas pieni tonttuovi hukassa mutta sekin sitten ilmestyi piilostaan juuri ennen jouluaattoa. Joulun aika on selkeästi mystistä ja "kadottavaa" ajanjaksoa. Osaltaan tähän varmasti vaikuttaa se kiire, jonka kanssa joulukuu perinteisesti eletään. Mutta minä rakastan joulukiirettä! Joku teistä voi ajatella miten voin pitää kiireestä mutta jouluhullu ihminen elää joulukuun niin joka solullaan joululle ettei hän oikeastaan huomaa sitä kiirettä. Kun se kiire loppuu sitä melkein kaipaa.

Mutta kuka ihme tämä Nuutti oikein on ja miksi Nuutin päivää ylipäätänsä vietetään? Meidän täytyy sukeltaa aika kauas historiaan nyt. Nuutin nimipäivä ja ns. Nuutin päivä ovat olleet suomalaisissa kalentereissa 13.tammikuuta jo satoja vuosia. Nuutti on suomennos ruotsalaisesta nimestä Knut ja tanskalaisesta nimestä Knud. Nimi tarkoittaa ylpeää sekä reipasta ja latinaksi Knut on Canutus. Tällä paikallaan 13.1. on Knuutin päivää vietetty jo vuodesta vuodesta 1708. Sitä ennen Nuutin päivä oli jo loppiaisen jälkeisenä päivänä 7.tammikuuta. 

Christina Albrecht von Benzonin maalaus Knuut Pyhän kuolema

Tanskaa hallitsi 1080-86 kuningas Knud (synt. 1043), joka sai surmansa 10.7.1086 kirkossa Odenssessa. Kuningas Knud oli joutunut pakenemaan kirkkoon oman veljensä Olafin johtamia talonpoikaiskapinallisia. Koska Knud koki marttyyrikuoleman ja teki paljon hyvää kirkon eteen paavi Paschalis II (Raniero) julisti hänet pyhäksi vuonna 1101 ja Knudista tuli näin Tanskan suojeluspyhimys. Knudin haudalla tapahtui myöhemmin myös ihmeitä. Kirkko nimettiin myöhemmin Pyhän Canutuksen kirkoksi ja pyhimyksen muistopäiviä olivat hänen kuolinpäivänsä ja pyhimykseksi julistamisen päivä 19.1. 

Knud IV den Hellige 

Roomalaiskatolinen kirkko muistaa Knuut Pyhää tammikuun 19.päivä, jolloin hänet julistettiin pyhimykseksi. Ruotsin ja Suomen kirkot puolestaan tammikuun 13.päivänä jolloin on samalla kulunut 20 päivää joulupäivästä. Keskiaikaisten maalakien mukaan joulurauhan loppumispäivä oli "20.de dag jul" eli kahdeskymmenes päivä joulua (joulupäivä mukaan lukien). Joulurauhan julistus Turusta kestää siis aina Knuutin päivään saakka. Nuutin päivänä joulukuusi riisutaan koristeita ja viedään ulos ja samalla muutkin joulukoristeet laitetaan säilöön seuraavaa joulua varten. 

Nuuttipukki, Maaseudun tulevaisuus 

Nuuttipukinmaa Facebook 

Nuuttipukkeja 1960-luvulta, Raumalainen lehti

Miten Nuutin päivää on sitten juhlittu? Alun perin nuuttipukkiperinne on tullut Suomeen Tanskasta. Muistan jo edesmenneen isoäitini kertoneen, että hänen lapsuudessaan nuoret miehet pukeutuivat nuuttipukeiksi. Päällä saattoi olla vaikkapa nurinperin käännetty turkki ja päässä vaikka sarvet tai joku naamari. Nuuttipukit kiersivät talosta toiseen vaatien ruokaa ja juomaa, jota oli jäänyt joulusta. Perinnettä muutti sota-aika ja sen jälkeen ovat lähinnä lapset kiertäneet taloja läpi - vähän kuin palmusunnuntaina virpojat - laulamassa palkkaa vastaan. Lapsille on annettu herkkuja palkkioksi. 

Kuva Lux Fennica

Isoäitini suku oli Vihdistä, jossa tietääkseni ei nuuttipukkeja enää kierrä. Lähinnä nuuttipukkeihin voi törmätä enää Lounais-Suomessa, Satakunnassa ja Vakka-Suomessa sekä osassa Pirkanmaata ja Etelä-Pohjanmaalla. Tämä perinne olisi mukava vielä säilyttää jatkossakin ja päästä joskus itsekin näkemään nuuttipukkeja. "Joulu lähtee nuuttipukkien matkaan!" 

Onko Nuutin päivä tai nuuttipukit tuttuja sinulle? Tunnetko perinnettä tai onko omassa suvussasi ollut tapa viettää 13.tammikuutta Nuutin päivänä? Korjaatko sinä joulun jo pois loppiaisena vai vasta Nuutin päivänä? Hyvää Nuutin päivää kaikille Nuuteille! 

Lux Helsinki 2022 valaisee taas tammikuun alkua

Lux Helsinki 2022 on palannut taas valaisemaan tammikuun alun talvimaisemaan pääkaupunkiimme! Viime vuonna koronapandemian takia peruttu valotapahtuma tuo vielä tänään lauantaina 8.1. ja huomenna sunnuntaina 9.1. klo 17-22 valoa ja iloa lumiseen talvi-iltaan. Tapahtuma levittäytyy nyt poikkeuksellisen laajasti ympäri Helsinkiä joten tutustuminen teoksiin on myös koronaturvallista. Teoksista pääosa sijaitsee myös ulkona joten sisätilojakin voi hyvin välttää. Kiertämisen voi hyvin jakaa myös usealle päivälle. Itse olen käynyt nyt kahtena iltana ihailemassa valoja ja mietin, että vieläkö tänään lähtisimme katsastamaan "etäkohteita", jotka tuntuvat esittelyn perusteella mielenkiintoisilta. Pakkanenkaan ei ole kovin paha joten sitä ei vielä tiedä mitä ilta tuo tullessaan.

Tässä minun tähän mennessä katsastamani teokset täysin satunnaisessa järjestyksessä. Tervetuloa mukaan valomatkalle lumiseen Helsinkiin. Valoa ja iloa tammikuuhun! 

Anne Roininen, Car Show, Kannelmäki

Roinisen valaistut "aaveautot" löytyvät Kanneltalon edestä Klaneettitien varrelta. Auto on "pyhä lehmä" monelle ja tähän kulkuvälineeseen liitetään myös ylellisyys, arvostus ja vauhti. Auto mahdollistaa meille liikkumisen mutta toisaalta se myös saastuttaa ympäristöä ja päätyy aikoinaan "autojen hautausmaalle" romuttamoon. Tässä teoksessa on jännä lataus ja se toimii juuri tässä betoniympäristössä. Minulle tuli mieleen ikuisuus sitten näkemäni elokuva, jossa oli kasapäin hylättyjä autoja jossain erämaassa. Nimeä on muista. 

Oona Tikkaojan Unelma taideteos on tuttu jo vuosien takaa. Vuonna 2012 veistos juhlisti Helsinki 200 vuotta pääkaupunkina -juhlavuotta ja Design-pääkaupunkivuotta Siltasaarenkadulla Kalliossa. En muistanutkaan, että se Helsingin kaupungin Lähiöprojektin mukana siirtyi juuri Kannelmäkeen. 

Lux Eduskuntatalo

Eduskuntatalo on saanut tämän vuoden Luxissa minusta ensimmäistä kertaa valaistuksen. Saatan olla väärässä mutta en muista aiemmin tämän "vallan pyhätön" olleen mukana valotapahtumassa. Vanha arkkitehtuuri on otettu teoksessa hienosti huomioon. Arkkitehti J.S. Sirénin suunnittelema ja vuonna 1931 valmistunut rakennus on meille jokaiselle tuttu. Muistan jo lapsena katsoneeni aina bussin tai auton ikkunasta talon valtavan pitkiä portaita, joiden yläpäässä seisoo ylväät 14 korinttilaispylvästä. Portaita on muuten 46 pääsisäänkäynnille kivutessa. Koskaan en vielä ole seissyt Eduskuntatalon portailla vaikka itse talossa olen muutamia kertoja vieraillutkin. 

Myös Musiikkitalon, Oodin ja Sanomatalon välissä näkyi valoja ja Helsinki kylttikin. Hetken kävi mielellä kivuta tuon lumikasan päälle ottamaan selfie kyltin kanssa mutta sinne näytti olevan tunkua joten jäi tekemättä. Linnanmäen Rinkelikin loisti valaistuna. Oodin arkkitehtuuri on kyllä todella upeaa! Siitä on kauan kun olen ollut näissä maisemissa. 

Kauppakeskus Forum, Otso Vartiainen, Pixels

Vanha Forum, 1950-luku, kuva: Claire Aho

Vanha Forum jouluvalaistuksessa. 1973, kuva: Kari Hakli

Osmo Vartiaisen töitä on Helsingin ydinkeskustassa Lux tapahtumassa kaksi ja toinen on kauppakeskus Forumin "lasikulmaus". Toinen Vartiaisen työ Bling the Roof löytyy puolestaan Citycenteristä eli tutummin Makkaratalosta. Forumin pitkä historia kauppapaikka on alkanut jo olympiavuonna 1952. Vanhan matalan basaarirakennuksen tilalle rakennettiin nykyinen Forum 1985. Minun oli ihan pakko kaivaa arkistoista kuvia siitä vanhasta Forumista, joka on niin erilainen kuin tämä nykyinen. 

Soil Searchers Collective - Sen lauluja laulamme, UPM Kymmene

UPM Kymmenen pääkonttorin Alvar Aallon katu 1:ssä on ottanut valtaansa metsä. Mikä sopisikaan paremmin metsäjätin seinälle kuin juuri tämä aihe. Kun kuljemme metsässä me näemme yhden ulottuvuuden metsästä mutta pinnan alla on olemassa paljon muutakin todella kiinnostavaa. Puilla on juuret maan uumenissa, joilla ne imevät itseensä vettä ja ravinteita kasvaakseen. Itse maaperässä on tuhansia erilaisia eliöitä, jotka myös vaikuttavat metsään ja sen kasvustoon. Se mitä emme näe on todella tärkeää sen kannalta jonka näemme ja ilman tuota "näkymätöntä" eli olisi näkyvääkään todellisuutta. Katsoin tämän teoksen yhteensä varmaan kymmenen kertaa koska se oli hypnoottinen. 

Työryhmä: taiteilija-tutkija Teemu Lehmusruusu, 3D-taiteilija Vilja Achté, muusikkoduo Wimme & Rinne, tieteellinen konsultaatio Jussi Heinonsalo ja Liisa Kulmala. 

Dan Acher, Borealis; Olympiastadion

Jos ei muuta kohdetta ehdi ottaa Lux Helsinki 2022 -tapahtumasta haltuun niin suosittelen käymään edes uusitulla, upealla Olympiastadionilla. Sveitsiläinen Dan Acher on tuonut sinne revontulet eli  Borealis on nähtävillä keskellä pääkaupunkiamme. Minun on pakko tunnustaa, että en koskaan onnistunut Lapissa näkemään revontulia ja olen tästä äärimmäisen pettynyt. Koska minähän en myöskään koskaan ole ollut Lapissa talvella vaikka se kesällä on aikoinaan lapsuudessa omien vanhempien kanssa aika huolellisesti muuten koluttu. Revontulet - värikkäät, tanssivat ja vaihtelevat kuviot yötaivaalla ovat juuri talvella Lapissa yleisiä. 

Dan Acher on loihtinut tämän maagisen valoilmiön nyt kaupungissa koettavaksi. Kannattaa huomioida, että sisäänkäynti urheilupyhättöön on vain Pohjoisen Stadionintien sisäänkäynnistä ja ulos tullaan Hammarskjöldintien puolen portista. Koiria kohteeseen ei voi ottaa mukaan! Otin tuolta pienen videon, jonka postasin @marjonmatkassa Instagramin puolelle joten sitä voi käydä kurkkimassa. Haastava kohde valokuvata ja se miltä Borealis näyttää vaihtelee kulloisenkin sään sekä tuulen mukaan. Hypnoottinen kohde! Täällä olisi voinut olla vaikka kuinka kauan...

Ainu Palmu, Toivo, Hämeentie 135

Vanhan legendaarisen Arabian tehdasrakennuksen päätyseinään heijastetaan Ainu Palmu Toivo -valoteos. Hämeentie 135 on kokenut ison muutoksen ja nykyään näiden seinien sisäpuolella ei enää valmistetaan posliinia ja keramiikkaa vaan siellä sijaitsee Metropolia Ammattikorkeakoulun kampus. Hyvin sympaattinen teos ja hienosti se heijastetaan juuri seinään, jossa edelleen ovat Arabian entiset kirjaimet muistuttamasta kädentaitajista ja historiasta rakennuksessa. Tämän teoksen katsoin myös useita kertoja koska se vei mukanaan. 

Erilainen Lux Helsinki 2022 mutta äärimmäisen kiinnostava. Ehkä jatkossakin tapahtuma kannattaisi levittää laajemmalle alueelle. Toisaalta kaipasin myös Senaatintorin ympäristöä ja niitä vanhoja kortteleita, joissa ollaan aiempina vuosina ollut. Toisaalta viimeinen Lux Helsinki, jossa olen ollut oli osittain myös Kaisaniemessä ja Hakaniemessä eli uudistumista oli silloin jo tapahtunut. Ehkä vielä muutama teos otetaan haltuun ennen huomista iltaa ja tapahtuman päättymistä. 

Mimmi on jo 9 kuukautta vanha

 

Tänään oli Mimmin osalta pieni merkkipäivä kun hänelle tuli täyteen jo 9 kuukautta! Juhlistimme päivää parilla extra makupalalla ja energisellä hyppelyllä lumihangessa. Katselin ennen joulua kun siivoilin valokuva arkistoani kesäisiä valokuvia ja mietin miten nopeasti tuosta pienestä karvapallosta on jo tullut iso tyttö. Juurihan minä hain kahdelle kämmenelle mahtuvan Mimmin Evitskogista omaan uuteen kotiinsa! 

Aika menee koiranpennun kanssa ihan älyttömän nopeasti. Välillä tuntuu, että se menee liiankin sukkelasti eli muistaako sitä nauttia kaikista niistä ihan pikkupentu vaiheen käänteistä. Toisaalta on äärimmäisen palkitsevaa nähdä kuinka pennun ja omistajan välinen suhde syvenee sekä vahvistuu. On myös hienoa huomata, että on osannut jotkut asiat kasvattaa toistojen kautta niin, että ne ovat jääneet myös Mimmin päähän. 

Mimmi on nyt selkeästi murrosiässä, joka koirilla alkaa 7-10 kk välisenä aikana. Jos meille ihmisille murrosikä oli aikoinaan haastavaa ja henkisesti raskasta aikaa niin samaa se on koiranpennulle. Hormonit kun alkavat hyrrätä niin kyllä siinä menee koiran pää myös sekaisin. Olen huomannut selkeitä muutoksia Mimmissä eli hajut ja orastava reviirikäyttäytyminen ovat kyllä vaikuttaneet sen keskittymiskykyyn. Lenkeillä pitää nuuhkia ihan älyttömän tarkasti ja välillä tulee sellaisia "minä en liiku minnekään hetkiä". 

Mimmille on tullut myös uudelleen jos unohtunut puremisvietti takaisin. Pentuna sitä kutitti hampaista ja piti tarttua mitä ihmeellisempiin asioihin kotona. Nyt taas on välillä ihan pakko vähän maistaa tuolin jalkaa ja laatikoston vedintä ohi mennessään. Eteisen kenkähyllyn Mimmi on onneksi unohtanut eli kengät eivät sitä enää kiinnosta. Olen yrittänyt aktivoida sitä mahdollisimman paljon jotta pureminen jäisi ja se onkin vähentynyt. 

"Mörköikä" on myös alkamassa Mimmillä. Se voi täysin tutulla lenkkipolulla alkaa yhtäkkiä murisemaan jollekin tuulessa heiluvalle puulle tai roskapöntölle. Tietystä paikasta yhdellä iltalenkkireitillä emme voi kävellä yhden aukean poikki kun se tuntuu olevan jotenkin "hyvin pelottava paikka". Muistan Minnien käyttäytymisen saman ikäisenä ja se säikkyi tuulessa lentävää muovipussia ihan vauhkona. Tämä vaihe menee onneksi ohi!

Mimmin juoksut eivät vielä ole alkaneet mutta "mörköikä" enteilee sitä, että ovat varmasti kohta alkamassa. Vähän jännittyneenä odotan miten se vaihe tulee menemään mutta aika näyttää. Meillähän on jo "ballerina juoksuhousut" jo ostettuna ja niitä ollaan myös treenailtu vähän kotosalla. Niitä on jaksettu pitää vähän aikaa kun samalla ollaan treenattu jotain muuta aktiviteettia. 

Mimmi on aina niin iloinen ja positiivinen. Hän haluaisi lenkeillä tervehtiä kaikkia koiria ja niiden omistajia. Meillä on omassa pihapiirissä Hilla spanieli, joka on nyt 16 viikko vanha. Hilla on jo Mimmiä suurempi mutta hyvin he viihtyvät yhdessä. Lähistöllä asuvat russelipojat Urho ja Bruno ovat myös Mimmin suosikkeja. Urho ja Bruno eivät taas tule keskenään toimeen eli ovat siis eri perheiden koiria. Jouluaikaan törmäsimme myös hurmaaviin lapinkoiriin, jotka olivat joulunvietossa etelässä. 

Jokainen päivä Mimmin kanssa on seikkailu, johon pitää myös itse sukeltaa ennakkoluulottomasti. Aina kaikki ei mene kuin Strömsössä ja Mimmi löydetään koskemasta joulukukkiin tai sohvatyynyihin mutta silloin pitää ohjata hänet taas napakasti pois näistä harrastuksista. Toinen on vielä pieni ja oppii koko ajan. Olen äärimmäisen onnellinen, että onnistuin saamaan Mimmin viime keväänä. Ja totta kai äärimmäisen kiitollinen myös Mimmin kasvattajalle Petra Hackmannille siitä, että sain suloisen Mimmin itselleni.