Kulunut kesä on ollut monella tapaa poikkeuksellinen meidän kesähuoneen eli parvekkeen osalta. Kun starttasin blogin kohta 12 vuotta sitten olen vuodesta 2015 eteenpäin aina esitellyt meidän asuntomme "ylimääräisen kesähuoneen" - kuten sitä aina leikkisästi olen kutsunut - kasvit ja kukkaset. Minulle kauniin runsaasti kukkiva parveke on aina ollut kunnia-asia.
Olen saanut nyt kuluneen kesän aikana useita viestejä teiltä lukijoilta miksei Marjon matkassa -blogissa ole esitelty ollenkaan kukkivaa kesähuonetta? Kommentoidessani Kristiinan K -blogiin hänen upeita kesäistutuksiaan taisin vähän jo vähän vihjailla, että "nyt viherpeukalolla ei ole onnea matkassa parvekekukkiensa kanssa".
Perinteisesti pelargoniat olivat viime lokakuussa muuttaneet isäni luo talveksi. Yleensä pelargoniat ovat viihtyneet hänen luonaan ja aloittaneet versomaan uutta vihreään kun valon määrä keväällä lisääntyy. Tänä vuonna näin ei käynyt mikä kummastutti minua paljon! En tiedä johtuiko siitä, että pelargoniat olivat jo melko vanhoja vai "suuttuivatko ne vain jostain" mutta keväällä ei vihreää alkanut näkyä kuin kahdessa. Yritin elvyttää näitä jäljelle jääneitä sitkeitä sissejä mutta huonolla menestyksellä. Eli loppujen lopuksi jouduin siipi maassa luovuttamaan ja kärräsin pelargoniat biojätteisiin.
Keväällä huhtikuun viimeisinä päivinä meidän parvekkeelle ilmestyi kuudes mustarastaan pesä, josta olin taas aivan innoissani. Aloin jo asennoitua siihen kun mustarastaan munien määrä parvekkeella lisääntyi, että parvekkeemme tulisi olemaan kesäkuun puolelle lintujen käytössä. Toisin taas kävi eli kun pesässä oli viisi munaa joku ryökäle kävi taas kähveltämässä ne joten emolinnut hylkäsivät tyhjän pesän. Olin todella surullinen tapahtumasta mutta sitten onneksi muistin, että yhdet poikueen olen onnistunut kasvattamaan ilman niiden joutumista surman suuhun.
Pääsin siis poikkeuksellisesti ostelemaan kasveja kesähuoneeseen jo toukokuun puolivälin jälkeen. Minulla on vuosia ollut vaaleanpunaisia pelargonioita mutta nyt päätin ostaa valkoisia ja punaisia. Amppeliin pääsi runsaasti kukkiva vaaleanpunainen pelargonia. Hankin myös perinteisesti sinertäviä lobelioita, jotka yleensä kukkivat hyvin runsaasti meidän parvekkeelle kun niitä vain muistaa ahkerasti kastella. Innostuin ostamaan myös aivan pieniä suloisia vaaleanpunaisia neilikoita sekä ison runsailla kukilla varustetun daalian, joka antaisin hyvin näkösuojaa. Jostain kumman syystä minä ostin myös markettoja vaikka olen joskus pyhästi vannonut ettei niitä koskaan enää tule meidän kesähuoneeseen.
Parvekekukat olivat ihan voimissaan muutamia viikkoja kunnes huomasin, että marketoissa oli kirvoja. Pieniä vaaleanvihreitä kirvoja oli kaikissa marketoissa, joten eristin ne yhteen nurkkaukseen parvekkeella ja aloitin kirvojen torjunnan. Olen tehnyt tämän kerran aiemmin elämäni aikana joten ajattelin, että "peace of cake" joten tutut Marttojen aiemmin hyväksi havaitut ohjeet käyttöön. Käytin mäntysuopavettä koska en Mimmin takia halunnut ottaa parvekkeella käyttöön järeämpiä toimenpiteitä. Tein mäntysuopaliuoksen, jossa 10 litraan noin 20 asteista vettä laitettiin 2-3 dl nestemäistä mäntysuopaa.
Tein kuten joskus vuosia sitten häätäessäni kirvoja kukista olin tehnyt eli parin päivän välein suihkuttelin sumutepullolla mäntysuopavettä. Kirvat eivät olleet sumutuksesta moksiskaan vaan olivat siirtyneet marketoista myös pikkuneilikoihin. Eristin myös pikkuneilikat mutta mikään ei auttanut vaan marketat ja neilikat oli lopulta pakko heittää pois. Ostin Rustasta värinokkosia, jotka tunnetaan myös nimellä isokirjopeippi koska parvekkeemme näytti ihan autiolta.
Tunsin itse ihan surkimukseksi kun kirvat vielä loppupeleissä onnistuivat myös kukistamaan daalian, joten päätin ettei meidän "epäonnisesta kesähuoneesta tehdä mitään postausta blogiin". Onneksi ne jättivät rauhaan pelargoniat!
Parvekkeella ovat vielä pelargoniat vähän aikaan sekä ruukuissa että amppelissa. Värinokkoset jatkavat myös vielä eloaan tuoden kivasti väriä parvekkeelle. Värinokkosia olen hankkinut nyt muutamina kesinä ja ollut oikein tykästynyt juuri niiden värikkyyteen sekä runsaaseen kasvuun. Hankin syysistutukset Rustasta jo syyskuun alussa eli callunoita, syklaameita ja marjakanervia. Myös muratteja on kesän jäljiltä aika monta tuomassa vihreyttä. Taisin jo elokuun puolivälissä korvata kuolleen daalian pallokrysanteemilla, joka ei enää kyllä kuki mutta antaa vihreyttä parvekkeelle. Marjakanerva on myrkyllinen koiralle joten Mimmiltä on pääsy kielletty parvekkeelle.
Syklaameista minulle tulee rakkaita muistoja mieleen isoäidistäni ja hänen sisarestaan Aili-tädistä. Heillä oli usein punaisia tai valkoisia syklaameja loppukesästä ja alkusyksystä ilahduttamassa sekä tuomassa väriä kotiin. Syklaami ei viihdy lämpimässä huoneessa eli kukat tulee sijoittaa aina viileälle ikkunalaudalle.
Värikkäillä syklaameilla on myös kiehtova historia ja niitä kasvatettiin englantilaisissa puutarhoissa jo 1500-luvulla. Alun perin syklaamin mukuloilla on ruokittu sikoja. Nimi syklaami onkin peräisin kasvin vanhasta kreikankielisestä nimestä "kyrlaminos", joka suomennettuna tarkoittaa sianleipää. Syklaamin rapeat, litteänpyöreät mukulat ovatkin aikoinaan tarjonneet ravitsevaa ruokaa vuoristoseuduilla laiduntaville karjuille ja emakoille. Antiikin aikana jopa uskottiin, että syklaamipitoinen ravinto parantaisi sianlian makua. Mene ja tiedä onko näin tapahtunut!
Syklaamin kukat ovat minusta äärimmäisen herkkiä. Harvoin tulee kasvissa kiinnitettyä huomiota myös sen lehtiin mutta syklaamin tummanvihreissä lehdissä on jännä hopeanhohtoinen suonitus ja kuviointi. Olen onnistunut pitämään syklaamit vielä hengissä vaikka sitä pidetään vaikeasti hoidettavana kasvina. Tosin syklaamit eivät ole kovin pitkäikäisiä eli niiden sesonki on elokuusta joulukuuhun eli joskus syklaameja näkee myös joulukukkina.
Olen vähitellen pääsemässä yli epäonnisesta kesäparvekkeesta ja kirvojen hyökkäyksestä. Ehkä minulla on vain aina aiemmin ollut tuuria parvekekukkieni kanssa koska yhden ainoa kirvasodan olen käynyt kohdallani mutta siitä on aikaa varmaan yli 20 vuotta. Silloin voitin nuo pirulaiset mutta tämä uusi joukkio voitti minut. Lokakuun ensimmäisenä päivänä tuli myös tieto siitä, että Plantagen Suomi on asetettu konkurssiin. Tuntui todella ikävältä uutiselta koska minä olen vuosia asioinut Plantagenissa ja ollut ihan tyytyväinen sekä palveluun että kasveihin.
Joko sinulla on syysistutukset tehty pihalle, parvekkeelle tai terassille? Minkälaisia kukkia laitat syysistuksiin? Ovatko syklaamit tuttuja vai ihan tuntemattomia kukkia? Mukavaa viikonjatkoa!
