Meille hankittiin vihdoin lapsuudesta tuttu Enkelikello

 

Tänä jouluna meillä vihdoin on oma enkelikello ♥ Olen jo vuosia haaveillut siitä suloisen helisevästä äänestä, jonka perinteinen enkelikello saa aikaa kun kynttilöiden liekit lämmittävät sitä. Mummolassa ja lapsuudenkodissani oli molemmissa enkelikellot, jotka otettiin aina jouluna esille ja kasattiin huolellisesti. Muistan, että kotona tuli melkein riita veljeni kanssa siitä kumpi meistä saisi koota kellon. Nyt Blackweekin aikana huomasin netissä, että ruotsalaisella Nordic Nestiltä on tarjouksessa enkelikello, joten siinä sitten onnistuneesti klikkailin tilauksen itselleni. Meidän sisustukseen sopii ehdottomasti paremmin hopeanvärinen enkelikello ja juuri sellainen löytyikin. 

Vaikka meidän enkelikello ei ole rakenteeltaan ihan samanlainen kuin aiemmat kokoamani kellot tuli tämänkin kasaus ihan selkärangasta. Onhan tässä oman elämän aikana ehtinyt aika monta joulun juhlistamista kokea ja myös enkelikelloa kasattua. Oli pakko myös välittömästi laittaa kynttilöihin tuli jotta kuulin sen suloisen kilkatuksen lapsuudesta. Mieleen tulvahti muistoja myös Fazer Parhaat karkeista, joita isovanhemmilla oli aina jouluna muiden herkkujen lisäksi. Muistan, että meillä oli veljeni kanssa todella tarkasti määritelty missä järjestyksessä karkkeja syödään. Kiss-Kiss -kissakaramelli oli yksi pussin makeisista ja oma suosikkini. Yritin myös aina kalastella pussista Jääkarhu-karkkia tai Rex nimistä makeista. Jos haluat lukea Fazerin parhaista lisää makumuistojani niin klikkaa postaukseen "Makumuistoista vuosikymmenten takaa ja edelleen maistuvia".  

Enkelikellon äänestä tuli myös hyvin jouluinen fiilis vaikka meillä kotona ei vielä joulusta juurikaan olen mitään merkkejä. Kynttilöitä toki sytytämme iltaisin luomaan tunnelmaa mutta ainoastaan joulukalenterit ja yksi tonttu ovat esillä vasta tässä vaiheessa. Meillehän joulu aina tulee vasta hyvin lähellä jouluaattoa siinä Tuomaan päivän korvilla. "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi" sanoo jo vanha suomalainen sananlasku. 

Kollaasin kuvat saksalaisista joulupyramideista lainattu netistä. 

Enkelikelloilla on takanaan jo yli 100 vuoden mittainen historia. Itse luulin, että enkelikello on ruotsalaisten keksimä mutta olin väärässä. Enkelikellojen isänä pidetään saksalaista Walter Stockia, jolla oli tinaleluihin erikoistunut yritys Adrian & Stock jo 1900-luvun alussa. Stock ei itse asiassa ole kuitenkaan enkelikellon keksijä vaan kellojen esikuvana pidetään saksalaiseen jouluperinteeseen kuuluvia joulupyramideja. 

Adrian & Stock ensimmäiset enkelikellot olivat paljon raskastekoisempia kuin nykyiset. Joihinkin enkelikello malleihin oli lisätty myös jouluseimi. Tuotekehitys muutti kelloja kuitenkin ajan kuluessa paljon kevyemmiksi ja pienemmiksi. Kuvat on lainattu netistä. 

Stock kuitenkin ensimmäisenä patentoi nämä enkelikelloiksi (Engel Weichnachts-Geläut) nimeämänsä joulukoristeet, niiden keskeisen toimintaperiaatteen ja osat. Stock hankki ensimmäiseksi patentin tuotteelle kotimaassaan Saksassa. Viisaana miehenä turvatakseen markkinat myös Atlantin toisella puolella Stock hankki vuonna 1907 patentin myös Yhdysvalloissa. 

Jännä juttu on se, että vielä tänäkin päivänä ensimmäisessä enkelikellon patentissa kuvatut keskeiset ominaisuudet ovat edelleen tismalleen samanlaisia kuin yli sata vuotta sitten. Kynttilöiden lämpö pyörittää pientä turbiini, joka puolestaan pyörittää leijuvia enkelihahmoja, ja näihin kiinnitetyt kellonkielet soittavat pieniä kelloja. Totta kai huipulla on edelleen alkuperäinen trumpettia soittava enkeli. Koriste mahtuu pieneen tilaa ja se on purettavissa joulusesongin jälkeen. Nerokasta!4

Ruotsalainen vintage enkelikello, kuva Etzy. 

Ennen 2.maailmansotaa valmistetut enkelikellot tulivat pääosin Saksasta. Sota pysäytti enkelikellon viennin ja kotimaisen kysynnän. Tähän samaan aikaan myös Adrian & Stockin patentti raukesi joten markkina avautui vihdoin myös muille toimijoille. Ruotsalaiset valmistajat alkoivatkin innolla vallata markkinaa. Ruotsalaisen enkelikellon keksijänä pidetään Erik Bobergia, joka aloitti adventtikynttelikköjen valmistaminen jo vuonna 1946. Samalla hän myös kehitteli ideaa kynttilöiden avulla pyörivästä enkelikellosta.  

Ruotsalainen vintage enkelikello, Etzy. 

Esikuvana ruotsalaisilla oli alun perin 1920-luvun Saksassa valmistetut enkelikellot. Kellon koristeen rakennetta päätettiin kuitenkin uudistaa eli osat vähenivät, yksityiskohdat ja ulkoasu yksinkertaistuivat. Suuri muutos oli myös sekä, että tinasta valmistusmateriaalina luovuttiin ja kellot valmistettiin messingistä. Kellon enkelien ulkomuotoon ei koskettu eli ne olivat edelleen leijuvia enkeleitä pompadour-kampauksineen. Ruotsalaisista kelloista tuli todella suosittuja ja niitä toimitettiin myös valtavia määriä Yhdysvaltoihin. 

Ruotsalainen vintage enkelikello, Etzy. 

Meillä Suomessa "vahakynttilöillä liikkuvia Enkelien joulukelloja" mainostettiin 1909 Hämetär-lehdessä. Myös meidän oma kotimainen Weiste Oy valmisti pöytämallisia enkelikello vuodesta 1955 aina 1960-luvun loppuun asti. 

Weisteen 50-luvulla valmistettu enkelikello, kuva lainattu Tonttumuseon sivuilta. 

Ennen kuin aloitin kirjoittamaan tätä postausta kyselin muutamalta ystävältäni minkälaisia muistoja heillä on enkelikelloista. Oli jännä kuulla, että myös ystäväni mielsivät enkelikellot yhteenkuuluviksi isovanhempiin ja jouluun heidän kanssaan. Enkelikellot toivat mieleen monia hauskoja muistoja vuosien varrelta. Hyvin yksinkertainen mutta samalla nerokkaan toimiva enkelikello on kyllä edelleen tuote, joka tuntuu "lapsuudesta tutulta" ja se halutaan myös oman kodin joulunviettoon.

Onko sinulla muistoja tai muistikuvia enkelikellosta? Voit kirjoittaa kommenttikenttää muistoja.

teksti

Joulukalenteri 24 luukkua - luukut 1. - 4.

 

On taas se aika vuodesta, että availlaan tekemäni joulukalenterin luukkuja omassa henkilökohtaisessa Facebook profiilissani. Tämän vuoden kalenteri on järjestyksessä jo 13. joulukalenteri joten tässähän voi alkaa puhua on jonkin sortin "joulukalenteri perinteestä". Vanha suomalainen sanonta kuuluu "Lapsi on terve, kun se leikkii." Voisin itse mukailla hieman tuota vanhaa viisautta ja muokkaisin uuden sanonnan muotoon "Marjolla on tarve jouluhulluna ihmisenä väsäillä näitä kalentereita omaksi ja myös muiden iloksi." Jouluttajat ymmärtävät varmaan jouluhulluuteni ja peukuttavat kalenterille. He ovat myös niitä, jotka toivovat joulukalenterien ilmestymistä täällä blogin puolella.

Mutta on ihan ok myös minulle jos et välitä ja skippaat yli joulukalenteri postaukset. Kaikki meistä eivät ole yhtä jouluhulluja kuin minä. Joulu on ollut itselleni aina tärkeä juhla ja olen halunnut myös panostaa siihen tämän kalenterin muodossa ja "vähän myös leikkiä". 

Nyt avataan siis luukut 1. - 4. ja uusia luukkuja tulee jatkossa aina muutamien ryppäissä.

1.12.2023

Tänä vuonna joulukalenterissa kurkistetaan jokaisena joulukuun päivänä aina jouluaattoon saakka jouluisiin puuhiin. Tai sitten vain olla möllötetään ja nautitaan joulukuusta ja joulun odotuksesta. Joulukuu on mystistä aikaa kun nurkissa hiipivät tontut tarkkailemassa kilttejä lapsia. On kiirettä ja vilinää kun päiviä on vähän tekemistä sitäkin enemmän tuskaillaan monessa kodissa.

Mitäpä jos jokainen meistä hölläisi vähän omissa puuhissaan ja ottaisi iisimmin. Joulu tulee joka vuosi ja ehkä vähän vähemmälläkin hosumisella. Rauhaa, rakkautta ja rentoutta sekä tervetuloa seuraamaan vähän erilaista joulukalenteria.

2.12.2023

Tänään kasattiin lapsuuden mummolasta tuttu jouluinen enkelikello ensimmäistä kertaa omaan kotiin. Enkelikellojen helisevät tiu´ut kuuluvat minun mielestä erottamattomasti joulukauden perinteisiin. Enkelikelloilla on takanaan jo yli 100 vuoden mittainen historia. Ruotsalaismallisten enkelikellojen esikuvina olivat 1920-luvulla Saksassa valmistetut enkelikellot. Yleensä enkelikello ovat messinkisiä mutta meidän kellomme on hopeanvärinen. Enkelikellon heleä kilkutus tuo mieleen elävästi lapsuuden joulut ja joululahjojen odotuksen jännityksen. Muistoja vuosien takaa palaa mieleen kun katselee kynttilänliekkien lämmön liikuttavia enkeleitä kellossa.

3.12.2023

Joulukuussa tarvitaan monia pieniä joululahjoja muistamiseksi tarhatädeille, lasten ystäville, kampaajalle, naapurille, koiran hoitajalle, jne. Kuppi kuumaa kaakaota maistuu ihan jokaiselle talvisäällä eli vaikka vähän erikoisempaa kaakaojauhetta sekä vaahtokarkkeja pinnalle. Itse laittaisin vielä Polkagris karkkikepin tähän koristeeksi mutta viidennen kaupan jälkeen luovutin kun niitä ei löytynyt. Talviaiheinen muki mukaan. Lumiukko muki, kulho ja bambi muki Tigerista. Karhu muki Anna's Joulumaasta.

4.12.2023

Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas on saanut alkunsa jo vuonna 1816. Pähkinänsärkijän tapahtumat sijoittuvat jouluyöhön joten sen takia myös pähkinänsärkijänuket liittyvät jouluun. Hoffmannin sadussa Klaara tyttö joutuu jouluyönä oudon kiehtovan sadun lumoihin. Klaaran kauppiasvanhempien luona vierailee hyvin omalaatuinen herra Drossmeier.

Oudolla vieraalla on mukanaan taikalyhty, jonka avulla hän kertoo tarinan kahden kilpakosijan väliin joutuvasta prinsessasta. Kilpakosijat ajautuvat kaksintaisteluun prinsessasta ja hurja Hiirikuningas taikoo prinssin, joka on prinsessan rakkauden todellinen kohde puiseksi Pähkinänsärkijä nukeksi.

Anna's Joulumaa Mäntsälässä on hurmaava joulumielen nostatuspaikka

 

Selasin eilen Facebookin uutisvirtaa kuumeisesti etsiäkseni yhtä yritystä kun yhtäkkiä ruudulle lävähti Anna's Joulumaa aivan ihanan kuvan kera! Minun mielenkiintoni heräsi välittömästi koska olen jouluhullu. Minähän olen aikoinaan - kohta 11 vuotta sitten - tehnyt ensimmäisen blogipostauksen juuri joulupäivänä blogiini. Muistin hämärästi kuulleeni, että Järvenpään Prisma-keskuksessa olisi Anna's Home Collection niminen sisustusliike. 

Mutta nyt tämä valokuvien perusteella todella hurmaava Joulumaa löytyisikin Mäntsälän Nummisista maatilalta. Maaseutu ja maininta vielä Joulumaassa olevista eläimistä vakuutti minut siitä, että tämä paikka on nähtävä ja koettava! Äkkiä pikatarkistus Google mapsista, että kolmessa vartissa huristelisin Espoosta tuohon talvisen satumaiseen Joulumaan peltojen keskellä. Liike näytti olevan auki tänään sunnuntaina 12-15 joten Mimmi autoon ja menoksi. 

Anna's Joulumaa löytyi lumisten peltojen keskeltä todella ihan maaseudulta, jossa kesällä voi varmasti nähdä lehmiä ja hevosia laiduntamassa. Talvinen maisema oli hyvin idyllinen ja antoi myös ihanan rauhalliset puitteet tälle Joulumaalle. Oltiin kaukana kiireestä ja hälinästä joka muuten nykyään jouluaikaan vaikkapa kauppakeskuksissa on aika ärsyttävää. Koko hankkeen ja myös Anna's Home Collection liikkeen takana on Annamaria Helander. 

Helander oli etsinyt joulun ajaksi paikkaa pop up myymälälle ja juuri nimenomaan joulusesongin tuotteille koska kaikki tavarat eivät vain yksinkertaisesti mahtuneet Järvenpään liikkeeseen esille. Omalle kotitilalle avattu Joulumaa on minusta oivallinen ratkaisu sillä se on kokonaisvaltainen kokemus koko perheelle ja myös perheen pienimmille, jotka näkevät myös maatilan eläimiä rauhallisessa maalaisympäristössä. 

Annamaria kertoi, että Joulumaa on avattu jo lauantaina 18.marraskuuta ja ihmisiä on riittänyt joten myös parkkipaikkaa oli ehditty jo laajentaa pihapiirissä. Silti missään vaiheessa minun käyntini aikana yhdessäkään rakennuksessa ei tullut ruuhkaisuuden tai hälinän tunnetta. Joulumaa on avoinna aina viikonloppuisin aina 22.joulukuuta asti. Jouluviikolla liike on avoinna myös arkisin. Joulumaata pyörittävät omat perheenjäsenet ja myös Annamarian vanhemmat. Maalla kun ollaan toki osa naapureitakin on ollut auttamassa Joulumaan pyörittämisessä. Avajaisviikonloppuna vieraita oli käynyt tuhat ja varmasti kun sana paikasta vielä enemmän leviää jouluaaton lähestyessä määrät voivat vielä kasvaa. 

Minä päätin aloittaa kierrokseni eläinten silittelyllä ennen siirtymistä ihanien tuotteiden hipelöintiin. Ensimmäisenä tapasin ehkä suurimman hevosen mitä olen koskaan nähnyt. Saaga on shirehevonen eli alun perin kotoisin Englannista. Shiret ovat lempeitä jättiläisiä, joiden säkäkorkeus voi olla 1,60 - 2,05 metriin ja painokin 800-1100 kg. Miten lempeät silmät Saagalla olikaan ja kuinka rauhallinen hän oli kun silittelin hevosen sametinpehmeää turpaa. 

Ennen kotiinlähtöämme toin myös Mimmin tapaamaan eläimiä ja Mimmi oli aivan innoissaan Saagasta. Kokoeroahan heillä tosin oli jonkin verran. Viereisessä karsinassa oli myös lampaita mutta he olivat niin keskittyneitä ruokailuunsa ettemme päässeet silitysetäisyydelle. 

Löysin rakennuksen toisesta päästä vielä suloisen pienen ponin, jonka nimi oli Hertta. Toinen shetlanninponi Dianne eli Didi toimi kärryponina pihamaalla pikkulapsille. Luin Anna's Joulumaan Facebook sivuilta, että Didi oli muuttanut maatilalle Hollannista muutamia vuosia sitten. Seuraavana keväänä oli ollut yllätys kun Didi synnytti Hertta varsan. Hauska tapahtuma kun yhdestä ponista tulikin loppujen lopuksi kaksi ponia! Myös Mimmi tapasi myöhemmin Didin ja hän oli yhtä innoissaan kuin Saagan kanssa. Ei Mimmi turhaan ole kasvattajansa hevostallin vieressä kasvanut ja kehittynyt. 

Lapsille oli järjestetty Joulumaa tapahtumaan myös oma Joulumaan tonttujahti, jossa ihan jokainen etsintään osallistunut pikkutonttu myös palkittiin. Poniajelun tarjosi Joulumaa ja askartelupajassa oli mahdollista tehdä joulujuttuja. Lisäksi lapset kuten myös me aikuisetkin saimme tärkeää eläinterapiaa eli mahdollisuuden rapsuttaa paikalla olevia eläimiä. Tonttuja löytyi myös ulkorakennuksista joten lapset saivat tonttuja etsiessään myös liikuntaa.

Seuraavaksi siirryin pihapiirissä Juhlalatoon, joka oli todella kauniisti sisustettu tila. Vanha lato toimii kesällä myös kirkkona eli täällä voi papin läsnä ollessa vaihtaa sormuksia ja lausua vihkivaloja. Juhlaladon ovi oli koko ajan avoinna eli tila oli siis ilman lämmitystä joten kannatti pukeutua lämpimästi kotoa lähtiessä. Uusien sisustusesineiden lisäksi ladosta löytyi vanhoja ja käsityönä valmistettuja kalusteita, second hand -sisustustuotteita, uusia joulukoristeita ja paljon mielenkiintoista katsottavaa.

Tässä tilassa tulee mahdollista ensi viikonloppuna tavata itse Joulupukki. Nyt paikalla oli vain pukin reki täynnä lahjapaketteja kilteille lapsille. Moni kävi ottamassa kuvan itsestään tuossa ihanassa kirkkaanpunaisessa pukin reessä. Joulutontun kirjekin löytyi yhdeltä pöydältä... Paljon näytti tontulla olevan puuhaa tässä vielä ennen joulua. Toivottavasti ne Joulupukin silmälasit löytyvät ennen aattoiltaa...

Seuraavaksi siirryin sisälle Juhlasali nimiseen tilaahan, josta löytyy ihan mieletön jouluisia ihania tavaroita pullollaan oleva tavarataivas! Minulle tuli ihan samanlainen olo kuin aikoinaan lapsena karkkikaupassa eli pää tuntui menevän ihan pyörälle kaikesta tarjonnasta. Olisi tehnyt mieli säntäillä ympäriinsä pöydältä toiselle mutta hillitsin itseni. Silmäni tarkentuivat erilaisiin jouluastioihin, tekstiileihin, joulukoristeisiin, mukeihin, torkkuhuopiin, piparkakkulyhtytaloihin ja lukemattomiin kauniisiin esineisiin pöydillä sekä hyllyissä.

Salin toinen puoli oli valkoisen joulun kannattajien ja toinen taas punaisen joulun puolesta liputtavien. Itse taisin vähän risteillä kulkiessani puolelta toiselle poimien aina uusia mielenkiintoisia tuotteita. Oma jouluni on puna-valkoinen yhdistelmä eli sopivasti em. värejä keskenään. Valkoinen tuo mielestäni jouluun arvokkuutta ja puhtautta kun taas punainen on rempseämpi tonttuväri, joka tuo sen joulunilon. Joulukuusen vihreys on se kolmas väri, jota minusta joulussani on mukana. 

Hevosaiheiset lautaset, vadit ja kulhot olivat hauskoja. Olen vinkannut parille hevosihmiselle, jotka ovat suuntaamassa Mäntsälään nyt tulevana viikonloppuna. Myös iso keraamiset talot ja autot jäivät mieleni sopukoihin kummittelemaan. Joulutekstiileillä sijattu vuode melkein kutsui heittäytymään syleilyynsä. Paljon erilaisia joulukoristeita ja monta kuusta olikin tilassa koristeltuna. Minä myös palaan tänne vielä sillä olin innoissani jättänyt valitsemani punaisen hiiren jonnekin koska en maksanut sitä kassalla joten pääsen siis uudelleen tähän suloiseen joulumaailmaan. Oman hauskan lisänsä toi se, että juhlasalin katossa oli valtavan suuria kristallikruunuja. 

Juhlasalissa oli myös kahvila, jossa tarjolla oli kahvia, glögiä, joulutorttuja ja muitakin jouluisia herkkuja. Leipomo Viljaherkku Mäntsälästä ja naapurin Henna vastaavat syötävistä tarjottavista. Oli tarkoitus istahtaa kahville mutta en ehtinyt kun piti kiertää pöytiä ennen Joulumaan sulkeutumista. Ehkä sitten kun palaan hakemaan hiirtäni.

Kiitos Annamaria Helanderille, että näin kaunis Joulumaa on ilahduttamassa veloituksetta meitä jouluttajia ja jouluhulluja ♥♥♥

Joulumaa löytyy osoitteesta Koivulantie 37 Numminen. Aukioloajat löydät tästä ja Joulupukin paikallaoloajat myös. Koska minä tyystin unohdin kuva kaunista maisemaa Joulumaan ympärille lainaan tähän loppuun kauniin talvikuvan maisemasta Joulumaan ympärillä. 

Kuva lainattu Karikuusenjuhlatilat sivuilta 

Skavabölen pojat - KUT:n 25-vuotisjuhlanäytelmä

 

Kaikki postauksen kuvat Tuomas Scholz - lippu saatu esitykseen Keski-Uudenmaan Teatterilta

“Toinen ei saa kuolla ennen toista. Eikä valehdella. Eikä jättää toista pulaan. Muuten joutuu maksamaan miljoonan tai enemmän. Koko elämänsä ajan. 

Se on Rupertin ja Evertin verivala. Veljesten keskinäinen side pysyy ja vahvistuu, kun kaikki muu hajoaa ympärillä. Samaan aikaan kun Virén juoksee kultaa, liikkuu isä uuden naisen kanssa ja äiti vajoaa yhä syvemmälle ahdistukseen. Veljekset voivat luottaa vain toisiinsa.

Ajassa risteilevä tarina näyttää lapsuuden kauneuden ja julmuuden. 70-luvun kuvaus yhdistyy villiin, runolliseen fantasiaan ja vapauttavan mustaan huumoriin." 

Keski-Uudenmaan Teatterin 25-vuotisjuhlanäytelmä Skavabölen pohjat on upea kunnianosoitus 11.elokuuta menehtyneen teatteriohjaaja, näytelmäkirjailija ja näyttelijä Antti Raivion muistolle. Vuonna 1991 Q-teatterissa esitetty Antti Raivion kirjoittama näytelmä Skavabölen pojat oli aikoinaan jättimenestys. Näytelmä oli vahvasti omaelämänkerrallinen, traagisenhauska kertomus, joka muistutti todella paljon Antin ja hänen veljensä Leo Raivion omaa lapsuutta 1970-luvulla kun Lasse Viren juoksi Suomen maailmankartalle ja öljykriisi kuritti koko maailman taloutta. Raivion omassa lapsuudessa koettiin perheen hajoaminen avioeron takia, isän alkoholismi ja äidin mielenterveysongelmat. 

Minä en koskaan nähnyt Q-teatterin alkuperäistä näytelmää Skavabölen pojat. Sen sijaan olin katsomassa 2009 Zaida Bergrothin ohjaaman Skavabölen pojat elokuvan. Käsikirjoittajina elokuvassa olivat Antti Raivion lisäksi Zaida Bergroth sekä Jan Forsström ja elokuva sai myös Jussi-palkinnon käsikirjoituksesta. Muistan, että elokuva todella kolahti minuun ja loppuillan näytöksen jälkeen taisin olla aika omissa ajatuksissani miettien elokuvan tapahtumia. 

Elokuvan pojat asuivat Kauniaisissa melkoisessa perhehelvetissä kun minä taas onnellisesti vanhempieni sekä veljeni kanssa Espoossa. Vanhempien rajut riidat pelottivat aivan varmasti Rupertia ja Evertiä. Yhden riidan päätteeksi äiti Pipa vietiinkin mielisairaalaan lepäämään. Poikien keskinen verivala oli heille tärkeä ja varmasti myös koossa pitävä voima tuon kaiken muun pahoinvoinnin keskellä. Tunsin olevani etuoikeutettu kun minulla kaikki oli äärimmäisen hyvin. 

Avioeron jälkeen pojat muuttavat isänsä kanssa Hyrylään tai Skavaböleen, jonka ruotsinkielinen nimi kuulostaa ilman muuta paremmalta kuin junttimainen Hyrylä. Kaverit ja mahdolliset orastavat ihmissuhteet tyttöjen kanssa jäivät Kauniaisiin. Pojat eivät saa pitää yhteyttä äitiinsä, jota kaipaavat ja nurkissa pyörii myös isän uusi naisystävä. Ei helppo yhtälö murrosikäisille pojille. Nurkissa pyörii vielä mystinen Taikuri, joka tuo viinaa ja myös juo sitä poikien isän kanssa. Lopulta tuomari isä juo itsensä hengiltä ja taiteilija äiti menee junan alle.

KUT:n näytelmän on ohjannut 28-vuotias teatteriohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä David Sandqvist. Hän on valmistunut Teatteritaiteen maisteriksi TeaKista keväällä 2022, mutta ehtinyt jo ohjata useissa teattereissa näytelmiä. Sandqvist kiteyttää Skavabölen pojat -näytelmästä hyvin KUT:n sivuilla seuraavasti "Raivion tapa kuvata maailmaa on rehellinen, räävitön, kaunis ja hauska. Se kulkee jatkuvasti naurun ja ahdistuksen rajamailla, käyden sopivasti molemmin puolin."

Rupertin roolia Keski-Uudenmaan Teatterissa näyttelee Ville Hilska. Hilskalla on menossa viides eli viimeinen vuosi ja Rupertin rooli on hänen opinnäytetyönsä. Pikkuveli Evertiä näyttelee Akseli Lehtinen, joka on Hilskan kurssikaveri. Ville ja Akseli olivat myös kovin samannäköisiä eli hyvin he menivät veljeksistä. Myös Lehtinen tekee opinnäytetyönsä Evertin roolissa. Poikien näyttelijätaiteen professori Elina Knihtilä on itse aikoinaan näytellyt Skavabölen poikien kulttimaineeseen nousseessa kantaesityksessä Q-teatterissa. 

Samassa esityksessä on ollut mukana myös nuori näyttelijätär Anna-Leena Sipilä, joka palaa nyt vanhempana ja kokeneena näyttelijänä uudelleen KUT:in esityksessä Skavabölen poikiin jälleen kerran. Sipilällä on näytelmässä lukuisia rooleja: Anu, Hippa, Taikuri, Sallinen, Lotta ja Keke.

Inka Kallen esittää näytelmässä perheen äitiä Pipaa, joka on Ateneumin käynyt kotirouva ja temperamenttinen taiteilijasielu. Keskiluokkainen perheidylli särkyy kun oma aviomies paljastuu pettäjäksi, jolla on toinen nainen. Ex-mies onnistuu vielä saamaan erossa pojat itselleen ja äiti suree itsensä hengiltä kun pojat eivät saa puoleen vuoteen olla yhteydessä omaan äitiinsä. Surun murtama Pipa jättäytyy junan alle. Inkalla on myös pieni rooli Rebeccana näytelmässä. 

Saga Sarkola esittää näytelmässä monia rooleja sekä naisena että myös miehenä. Saga on isän uusi naisystävä Anneli, Ossi, Rosenqvist, Hennni, Tamara ja Jutta. Moneen rooliin muuntautuvan Sagan vanhemmat Asko Sarkola ja Jonna Järnefelt ovat myös näyttelijöitä. 

Jari Vainionkukka esittää vahvasti Pekka isää juristia, joka on valtion hallinnon palveluksessa. Pekka manipuloi vaimoaan Pipaa ja on myös väkivaltainen häntä kohtaan olleessaan humalassa. Isälle alkoholi tuntuu maistuvan ja virkakin jää. Mystinen Taikuri on uskollinen ryyppyseuralainen, joka ilmestyy aina tarvittaessa paikalle. Jarilla on rooli myös Peppenä näytelmässä. 

Skavabölen pojat näytelmän lavastuksen on tehnyt Ia Ensterä ja puvustuksesta vastaa Sinikka Zannoni. Näytelmässä on tavoitettu äärimmäisen hyvin 70-luvun värikkyys, leveät lahkeet, tolppakorkokengät ja monet muut aikakauden tunnusmerkit. Äänisuunnittelu Tony Sikström. 

Keski-Uudenmaan Teatterin näytelmän ensi-ilta oli 23.marraskuuta, johon minulla oli kutsu mutta esteen takia jouduin perumaan menoni ja kävin katsomassa näytelmän lauantaina 25.marraskuuta päivänäytännössä klo 14. Näytelmää esitetään tammikuun 20.päivään saakka. Tarkemman päivänmäärät näet tästä. Esityspaikkana on ihan uusi vain pari kuukautta toiminnassa ollut Kulttuurikeskus Monio, joka on jännä hirsirakennus Pataljoonantiellä. 

Ehdottomasti vahva suositus käydä katsomassa Skavabölen pojat. Näytelmä on aikoinaan ollut Q-teatterin läpimurtonäytelmä ja kulttuuritapaus, joka on miellettiin myös sukupolvikokemuksena. Näytelmä kertoo 70-luvusta mutta siinä on paljon yhtymäkohtia myös nykyhetkeen ja ihmisten pahoinvointiin tämän päivän elämän pyörityksessä. Kiitos KUT upeasta näytelmäkokemuksesta!