Huhtikuisia hetkiä ja ihanaa kevättä

 

Minusta tuntuu, että juurihan huhtikuu alkoi ja ensi viikolla se jo loppuu! Tuntuu siltä, että kevät on mennyt todella hurjaa vauhtia niin luonnossa kuin muutenkin elämässä. Ensimmäiset sinivuokot löysin jo 29.maaliskuuta kun olin Mimmin kanssa koiralenkillä entisen lukioni lähellä. En muista, että olisin koskaan aiemmin nähnyt sinivuokkoja näin aikaisin. 

Minusta ne lapsena kukkivat aina toukokuun alussa tai lähempänä äitienpäivää. Seisoin Mankkaalla liikennevaloissa kun bongasin tienpientareella leskenlehtiä 2.huhtikuuta ja pakkohan minun oli pysähtyä valokuvaamaan ne. Valkovuokot puhkesivat Espoossa kukkaan reilu viikko sitten mutta vielä en ole niitä hennonnut kerätä maljakkoon. 

Lapsena sitä tuli aina mietittyä, että miksi ihmeessä kasvin nimi voi olla leskenlehti? Vasta aikuisena löysin tarkempaa tietoa tästä keväisestä kukkijasta, jota kansankielessä on aikoinaan kutsuttu myös siansilmäksi, vilukukaksi ja armottomanlehdeksi. Itse asiassa leskenlehti-nimelle on ainakin kaksi eri selitystä. Leskenlehti on vanhemmiten alapinnaltaan lämmin ja yläpinnaltaan kalju sekä viileän tuntuinen kuin lesken se kylki, josta puolison lämpö on poissa. Toisen selityksen mukaan kasvin nimi johtuu sen kahden olomuodon eriaikaisuudesta: ensin ilmestyy kukkavana ja vasta kukkien kuihduttua kasvavat suuret lehdet. 

Kuva Petra Hackmann

Mimmi alias Stablebuddys ♥ Linda täytti 5-vuotta huhtikuun 5.päivänä! Yläkuvassa päivänsankari syntymäpäivänään pääsiäissunnuntaina ja keskimmäisessä kuvassa hän on juuri muuttanut meille asumaan toukokuun 2021 lopussa. Alimman kuvan sain Petralta vähän ennen kun pääsin katsomaan pentuja ihan livenä 10.toukokuuta. Koska edellinen jackrusselini oli nimeltään Minnie niin päätin kutsua uutta pentua Mimmiksi. Ja se miksi kasvattaja nimesi pentueen juuri näillä nimillä on ihan oma tarinansa. 

"Petra nimesi tämän pentueen hauskasti 90-luvun supermallien mukaan. Supermallien aika alkoi kun Britannian Voguen tammikuun 1990 kansikuvassa olivat ikoniset Cindy Crawford, Christy Turlington, Linda Evangelista, Naomi Campbell ja Tatjana Patitz. Minun oli ihan pakko fiilistellä ikivanhalla Georg Michaelin Freedom -videolla tässä pari viikkoa sitten tulevan "superpentuni" saapumista. Tuolla videolla nämä supermallit olivat pääosassa ja Georg Michaelista ei näkynyt vilahdustakaan tässä nostalgisen legendaarisessa videossa." 

Mimmi on superihana tyyppi ja aina iloinen! Hän rakastaa myös liikkumista erilaisissa paikoissa eikä koskaan pitkästy pitkienkään automatkojen aikana. Aina ystävällinen hännänheilutus kun nähdään ihmisiä tai toisia koiria. Tästä voit kurkistaa postaukseen meidän ihan ensimmäisestä tapaamisesta viisi vuotta sitten. 

Kuvat Sarcsigge arkkitehtitoimisto 

Huhtikuun 8.päivänä matkasin Hanna Sumarin kutsumana ennakkonäytökseen katsomaan Kulttuurikasarmi Gildaan elokuvaa Putoamisen ääni (In die Sonne schauen). Olin pyytänyt Rva Kepposen avecikseni elokuviin. Meille molemmille oli ihan ensimmäinen kerta kun pääsimme kurkistamaan Helsingin entisen linja-autoaseman sisälle sen jälkeen kun se muutettiin Kulttuurikasarmiksi 2023. 

Kuva Sarcsigge arkkitehtitoimisto 

Lasipalatsin ja Kampin keskuksen väliin jäävä vanha linja-autoasema oli 1700-1800 -luvuilla armeijan Turun kasarmin piharakennus. Itse kasarmi raunioitui jo sisällissodassa 1918 ja sen tilalle rakennettiin 1936 Lasipalatsi. Linja-autoasema toimi tuossa vanhassa kasarmin talousrakennuksessa aina vuoteen 2005 asti kunnes uusi, maanalainen Kampin bussiterminaali valmistui. 

Alkuperäinen Gilda-elokuvan juliste on lainassa KAVI:lta (Kansallinen audiovisuaalinen instituutti) / Kuva Petteri Bülow / Yle 

Kultuurikasarmin Gilda salissa oli aivan ihanat penkit - kuin nojatuolissa olisi istunut! Ja mikä parasta kahden istuimen välissä oli pyöreä pöytä, johon pystyi laskemaan virvokkeensa. Tarjoilusta voi nauttia siis myös itse elokuvan aikana eli elokuvateatterin salien ovien läheltä voi myös helposti noutaa lisää syötävää tai juotavaa elokuvan aikana. 

Kuvat Fabian Gamper / StudioZentra

Elokuva Putoamisen ääni palkittiin 2025 Cannesin elokuvajuhlilla juryn palkinnolla. Ohjaus Mascha Schilinkski, käsikirjoitus Louise Peter. Rooleissa Hanna Heckt, Lea Drinda, Lena Urzendowsky, Laeni Geiseler, Filip Schnack, Susanne Wuest ja Luise Heyer. Elokuva kestää peräti 155 minuuttia eli 2,5 tuntia. Elokuva oli minusta mielenkiintoinen ja vaati koko ajan tarkkuutta koska siinä seurataan neljää eri sukupolvea, joiden koti on samalla maatilalla Altmarkissa, Elbejoen rannalla Saksassa. 

Jokaisella tytöllä ja naisella on elokuvassa elämä joko talon tyttärenä tai palvelijana mutta se ei ole helppoa. Elokuva kertoo arjesta ja siitä selviämisestä vuosien saatossa eri aikoina. Jokainen päähenkilö eri aikakautena kokee myös väkivaltaa omassa elämässään. Elokuva virtaa eteenpäin kuin valkokankaalla nähtävä Elbejoki. 

Katsoja saa päätellä asioita hiljaisuudessa tai painostavan musiikin säestyksellä. Elokuva ei ole todellakaan helppo mutta minä pidin siitä kyllä. Sen kerroksellisuus ja eri ajankuvat  herättivät paljon kysymyksiä, jotka jäivät pyörimään mieleen. Taisin nähdä siitä myös jotain unta seuraavana yönä. 

"Ensimmäisen maailmansodan alkaessa 1910-luvulla 7-vuotias Alma yrittää selvittää itselleen valokuvaa äidistään kuolleen lapsen kanssa, joka muistuttaa häntä itseään lähes täydellisesti. 1940-luvun alussa murrosikäinen Erika sitoo jalkansa matkien jalastaan amputoitua setäänsä, joka makaa heidän talonsa yläkerrassa. Nykyteini Lenka puolestaan vierailee maalaistalossa berliiniläisten vanhempien kanssa ja ihastuu sairaaloiseen naapuriinsa, jonka äiti on kuollut keuhkosyöpään 1980-luvun DDR:ssä. Nuori Angelika puolestaan on kummallisessa suhteessa kahden miespuoleisen sukulaisensa kanssa."

Elokuva on nähtävissä mm. Finnkinon teattereissa (Helsinki, Oulu, Tampere), Kino Hirvi (Äänekoski), Kino Kilta (Turku), Kino Kuvakukko (Kuopio) ja Kino Iiris (Lahti) muutamia mainitakseni. 

Meidän parvekkeelle ilmestyi taas jälleen kerran 21.huhtikuuta mustarastaan pesän alku. Itse en olisi kiinnittänyt rakenteluun mitään huomiota kun istuin selin mutta Mimmi taisi huomata kun mustarastas naaras oli lennellyt parvekkeella tuoden sinne pesänrakennus tarpeita. Lopulta käännyin itsekin ympäri kun mustarastas äännähteli kun Mimmi alkoi haukkumaan. Pesä oli jo hyvällä alulla ja seuraavana päivänä se oli jo ihan valmis (alempi kuva). 

Minua huolestuttaa kun nyt en ole nähnyt mustarastas naarasta parvekkeella. Mietin kuumeisesti ettei se nyt vain häiriintynyt siitä, että käänsin vähän paremmin tuota kukkalaatikkoa parvekepöydällä. Lintu ei ollut parvekkeella kun kävin siellä pikaisesti. Ylipäätänsä pidän tätä pesäpaikkaa vähän riskialttiina kun kaikki aiemmat pesät on tehty aina kukkahyllyyn, jossa tavallaan on ollut "katto ylemmästä hyllytasosta". 

Tämä on nyt 8.pesä, jonka mustarastaat ovat rakentaneet parvekkeellemme vuosien saatossa mutta ainoastaan 2020 viisi poikasta onnistui kuoriutumaan ja lentämään myös pois pesästä. Kaikki muut pesät on tuhottu joko variksen, harakan tai oravan toimesta. Viime keväänä pesää ei edes alettu rakentamaan ja mietin, että ovatko jo luovuttaneet. Saa nähdä miten tässä käy. Aamulla kurkkaan taas ikkunasta onko yön aikana tullut munia. Ne kun ilmestyvät sinne aina öiseen tai aikaiseen aamuaikaan. On tämä taas jännää! 

Kävin viime viikolla Tampereella Coxassa tarkistuttamassa leikatun lonkkani. Ehdin samalla reissullani pikaisesti piipahtaa myös Milavidassa katsomassa uuden näyttelyn "Mies - jätkä, keikari, herrasmies" -näyttelyn, joka oli todella upea. Tulossa postausta kun ehdin käydä valokuvat läpi. Näyttely on avoinna 27.2.2026 - 21.3.2027. 

Ja minun isoäitini joulukaktuksesta saatu pistokas on päättänyt kukkia nyt kevään kunniaksi. Normaalisti se on aina säännöllisesti kukkinut marras-joulukuun vaihteessa. 

Miten sinun huhtikuusi on sujunut? Oletko löytänyt sini- ja valkovuokkoja tai leskenlehtiä jo? Onko omakohtaisia kokemuksia mustarastaan pesinnästä omalla parvekkeella, pihalla tai kodin muussa ympäristössä jo havaittu? Aurinkoista loppuviikkoa! 

Keski-Uudenmaan Teatterin kesä- ja syyskauden ohjelmisto

 

Minä rakastan teatteria joten suuntasin innoissani viime viikolla Keski-Uudenmaan Teatterin kesän ja syksyn ohjelmiston lanseeraustilaisuuteen Keravalle. Teatterikärpänen puraisi minua jo lapsena kun kävin vanhempieni kanssa teatterissa. Vieläkin todella eläviä muistikuvia sekä legendaarisista kesäteattereista Taaborilla ja Pyynikillä sekä myöhemmin HKT:n Viulunsoittaja katolla musikaalista vuosien takaa. Teatterielämys on minusta kuin tarinallinen, emotionaalinen ja älykäs matka, jota upeat näyttelijäsuoritukset ja visuaalinen lavastus tukevat vieden mukanaan ♥

Keski-Uudenmaan Teatteri KUT on perustettu jo vuonna 1998 ja se on yhdistyspohjainen valtionosuuden piiriin kuuluva ammattiteatteri. Joukko teatterialan ammattilaisia huomasi, että Keski-Uudenmaan alueelta puuttui kokonaan ihan oma ammattiteatteri. Joten tuumasta toimeen ja perustamaan teatteria, jonka ensimmäinen ensi-ilta oli Kari Rentolan aikalaiskomedia Oy Pelastakaa miehet Ab. Esikoisnäytelmä käsitteli kahta elämän murjomaa miestä, joiden naiskontaktitkaan eivät ottaneet toimiakseen. Näytelmässä olivat mukana näyttelijät Mika Nuojua, Heikki Lund, Anu Sinisalo ja Ulla-Sisko Tamminen.  

KUTin jäsenistöön kuuluu ammattilaisia monilta eri teatterin aloilta. Teatterin kotipaikkoja ovat Kerava ja Tuusula. Vuosittain esityksiä on ensi-illassa 4-6 ja kaikkiaan näytöksiä kertyy koko vuoden aikana noin 130. 

Kuva Keski-Uudenmaan Teatteri, Krapin kesäteatteri - Pastori Jussilaisen naiset 

Muistelen, että ihan ensimmäinen KUTin esitys, jonka olen nähnyt on ollut kesällä 2012 eli Krapin kesäteatterissa esitetty Pastori Jussilaisen naiset. Aivan hulvaton näytelmä, jossa uppouduttiin 1800-luvun loppupuolen pappismaailmaan ja sen naismiesasetelmaan. Esitys perustui Gustaf von Numersin näytelmään Pastori Jussilainen, joka kertoo äreästä ja ripeäotteisesta kylän papista. Muistan nähneeni jo lapsena tästä myös elokuvan televisiosta. Yritin kuumeisesti etsiä omista valokuvista mahdollista valokuvaa näytelmän loppukumarruksista tai kesäteatteri vierailusta ylipäätänsä mutta koska en sellaista löytänyt lainasin yo. kuvan teatterin sivuilta. 

Kuva KUT, Sami Lamberg 

Vuosien varrella olen nähnyt lukemattomia Keski-Uudenmaan näytelmiä kuten Mechelin näytelmä 2017,  Suomen hevosen tarina 2017, Exän uus ja vanha 2018, Pokka pitää 2018, Avomielinen Anneli Keijon kaa 2018, Vaimoni on toista maata 2018, Rempallaan 2019, Tankki täyteen 2 - Maallemuuttajat 2019, Tarpeettomia ihmisiä 2019, Mimmi Lehmän ja Variksen joulu 2019, Täydelliset häät 2023, Skavabölen pojat 2023, Tuplakupla 2024, Pikku Prinssi 2024, Äidike 2025. Suurenmoista 2025, Napakymppi 2025, Henkilökohtaista 2025 ja Sinä olet superrakas 2026. 

Suomen hevosen tarina -näytelmä esitettiin aikoinaan Järvenpään Ratsastuskeskus Ainoassa ja näytelmässä oli mukana myös oikeita hevosia. Huikea ja erilainen näytelmä kokemus! Kesällä 2017 pääsin myös katsomaan Jarkko Juteinin näytelmän ensi-iltaa niinkin erikoiseen paikkaan kuin Tuusulan Viljamakasiineilla. KUT on esittänyt näytelmiään myös Halosenniemessä. 

Tilaisuuden avasi Keski-Uudenmaan Teatterin johtaja Aino Kivi. Krapin kesäteatterissa saa ensi-iltansa ranskalaisen näytelmäkirjailija Marc Camolettin "Ranskalainen pyjama" 4.kesäkuuta. Näytelmän alkuperäinen nimi on "Pyjamas pour six" mutta sitä on esitetty meillä Suomessa myös nimellä "Älä pukeudu päivälliselle" ja "Pyjama kuudelle". Sanotaan, että "rakkaalla lapsella on monta nimeä" eli useista näytelmän nimivariaatioista huolimatta tässä esityksessä kyllä nauru ihan varmasti raikuu. Luvassa on todellinen klassikko farssi mutta vähän uusin maustein. 

Näytelmä sijoittuu Suomen kesään ja rooleissa ovat Kirsi Ylijoki, Akseli Lehtinen, Jari Vainionkukka, Senna Vodzogbe, Minna Kivelä ja Kalle Tahkolahti. 

Keski-ikäinen yrittäjäpariskunta (Kirsi Ylijoki ja Jari Vainionkukka) kaipaa vähän säpinää ja jännistystä tylsään elämäänsä. Toisistaan tietämättä he ovatkin molemmat hankkineet itselleen huomattavasti itseään nuoremmat salarakkaat (Senna Vodzogbe ja Akseli Lehtinen). Alkaa sattua ja tapahtua kun nämä kaikki rakastajat tupsahtavat yhteiseen illanviettoon pariskunnan maalaisasunnolle. Pitokokki (Minna Kivelä) työntää myös oman kauhansa tähän sekavaan "suhdesoppaan" esittämällä erilaisia rooleja aina tarvittaessa sopivaa korvausta vastaan. Kokin mustasukkainen aviomies (Kalle Tahkolahti) hämmentää myös ahkerasti syntynyttä "keitosta" joten farssin ainekset ovat hyvin koossa... 

Nauruhermoja kutkuttavan esityksen on ohjannut Jukka Keinonen. Keinonen on ohjannut useita näytelmiä jo aiemmin Keski-Uudenmaan Teatterissa ja myös viime syksyn hulvattoman hauska Napakymppi oli hänen käsialaansa. Krapissa nähdään tuore, Suomen kesään ja tähän päivään sijoitettu tulkinta. Esitys perustuu Aino Piirolan uuteen suomennokseen. 

Esityksen lavastuksesta vastaa freelance-skenografi Ia Ensterä. Nähtävillä oli myös hänen tekemänsä upea kesän 2026 Krapin Kesäteatterin lavastuksen pienoismalli. Ensterä kertoi mitä kaikkea pitää ottaa huomioon kun tekee lavastusta kesäteatteriin, joka on sään armoilla koko kesän. Suomen kesässä kun voi ukkostaa tai tulla kovia tuulia sekä sadetta tai pahimmassa tapauksessa iskee raekuuro päälle riippuen aina vallitsevista säärintamista. Pitää miettiä myös tarkasti minkälaisia materiaaleja lavasteissa käytetään, jotta ne kestävät koko kesän hyvinä. 

Odotan innolla jo kesäkuuta ja tämän uuden Ranskalaisen pyjama -version esitystä! 

Sunnuntaina 23.elokuuta 2026 Krapilla vietetään "stand up show" iltapäivää. Lavalle nousevat kaiken nähneet stand up-konkarit Ali Jahangiri, Ilari Johansson ja Niko Kivelä. Jos olet stand upin ystävä niin tämä tapahtuma on juuri sinulle. Esitys kestää tunnin ja 45 minuuttia sisältäen väliajan. Keski-Uudenmaan Teatterin lipunmyyntiin pääset tästä. 

 

Syksyn pääesitys on puolestaan Mika Myllyahon Keski-Uudenmaan Teatterille kirjoittama näytelmä Kampaamo. Myllyaho tunnetaan Kansallisteatterin pääjohtajana, teatteriohjaajana ja näytelmäkirjailijana. Myllyaho on kotoisin Keravalta joten hän tarjosi tätä itselleen tärkeää näytelmää juuri KUTille. Näytelmä kertoo kampaamosta Keravan Kanniston asuinalueella. Kampaamo on hauska ja samalla myös koskettava draamakomedia. Myllyaho halusi kirjoittaa KUTille uuden, omiin kotimaisemiinsa sijoittuvan version vuonna 2021 kantaesitetystä näytelmästä. 

Näytelmässä ovat mukana Anna-Leena Sipilä, Minna Kivelä, Nora Raikamo ja Jari Vainionkukka. 

Kampaajat Ansku ja Raikku ovat pitäneet Kannistossa Kampaamoa jo 15 hyvää vuotta. Ajan saatossa lapset ovat siinä sivussa kasvaneet ja puolisot lähteneet tai vain käyneet sietämättömiksi. Kampaamo on aina pysynyt tarjoten aina kampaajille sekä myös siivousyrittäjä Siskolle sekä työ- että myös turvapaikan. Huoltomies (Vainionkukka) on aina ollut auttamassa kun jotain on ollut vialla Kampaamossa. Mutta kun korsolainen motoristi käyttää asiakasvessaa käy hyvin selväksi, että Kampaamo on tullut tiensä päähän. Pitäisikö aloittaa ihan uusi aika? Mutta millainen ja mistä rahat? 

Kampaamon ohjauksesta vastaa Kaisa-Liisa Logrén (kuvassa vas). Skenografi Paula Koivunen. Ensi-ilta tälle näytelmälle on Keuda-talon Kerava-salissa 24.lokakuuta.  

Early bird -lippuja on jo myynnissä 8.toukokuuta asti!

Aino Kivi kertoi, että syksyllä on Keuda-talon Kerava-salissa 26.11. Jaakko Saariluoman stand up show. Toinen mielenkiintoinen kulttiesitys Lokki on nähtävissä Kerava-salissa 29.joulukuuta. Lokki on Anton Tshehovin Lokista vain kahdelle näyttelijälle tehty sovitus, joka on ohjannut Henri Tuulasjärvi. Ella Mettälä ja Eero Ojala näyttelevät kaikki roolit näytelmässä ja ensi-iltansa tämä huikea esitys sai Teatteri Jurkassa jo yli 10 vuotta sitten. 

Ella Mettälä ja Eero Ojala  

Aino Kivi vinkkasi myös, että uudeksi vuodeksi on tulossa myös "joku yllätysesitys", joka julkistetaan myöhemmin. Innolla odotan mitä vuodenvaihteessa tullaan näkemään. Keski-Uudenmaan Teatterin näytelmät ja tapahtumat löydät tästä. Mukavia teatterinautintoja sekä kesäteatterissa että sitten syksymmällä myös teatterissa. 

.

Tytyrin Noitaluolaan ehtii vielä nyt viikonloppuna

Minä ehdin kuin ehdinkin kurkistamaan vielä Noidan kevätkaivokseen Lohjan Tytyrin Elämyskaivoksessa. Noitaluola avautui jo 13.maaliskuuta ja monen monta kertaa olin menossa jo sinne mutta sitten aina tuli jotain muuta. Harmitti aina ihan vietävästi kun en ehtinytkään ajaa Tytyriin kurkkimaan maan uumeniin. Yritin sovitella menojani ja tuskailin kireitä aikataulujakin useaan otteeseen epätoivoisena. 

Mutta onni onnettomuudessa minä pääsin kuitenkin nyt viimeisellä viikolla sukeltamaan maan uumeniin ja vinkkaan nyt teille, että vielä huomenna lauantaina 11. ja sunnuntaina 12.huhtikuuta tämä on mahdollista. Kevät Noita löytyy kaivoksen aukioloaikoina luolastaan. Viikolla kävijöitä oli ihan maltillisesti mutta viikonloppuisin 300 - 400 henkilöä on piipahtanut Noidan kevätkaivoksessa, joten säpinää on ollut tapahtuman aikana. 

Tällä kertaa en käynyt tutustumassa Tytyrin Elämyskaivoksen päänäyttelyyn "Kivessä Elämä - kaivoshistoriallinen näyttely" koska aikaa oli rajallisesti. Näyttely kertoo kaivosteollisuuden kehityksesta ja käytetyistä koneista sekä välineistä. Kuvassa tämä "avokelkka", jolla olen vuosia sitten laskeutunut ensimmäisellä käynnilläni kaivokseen. Myös ao. kuva on vuoden 2017 vierailultani. 

"Tytyrin Elämyskaivos on joka kerta yhtä jännä paikka kun siellä vierailee" toteaa bloggaaja käytyään maan uumenissa ehkä 3-4 ellei peräti 5 kertaa. En edes enää pysy laskuissa mukana! Ensimmäisen kerran olen käynyt Tytyrissä jo 1990-luvun lopulla ja silloin kaivokseen laskeuduttiin jännällä avonaisella laskeutumiskelkalla, joka kulki kiskoja pitkin. Nyt alas mentiin KONEen huippuhissillä. Erikoiseksi kohteen tekee myös se, että keskellä Lohjan kaupunkia on mahdollista päästä kurkistamaan mitä maan alla tapahtuu / on tapahtunut jo vuodesta 1897. 

Matkalla Noitaluolaan.... 😉

Kaivostoiminta Lohjalla on alkanut jo vuonna 1542  kun Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa Vaasa antoi laamanni Eerik Flemingille luvan aloittaa rautamalmin louhinnan Ojamon kaivoksessa, joka tosin suljettiin jo 1862. Vuonna 1988 yksi louhituista tunnelikokonaisuuksista -110 -tasolla avattiin yleisölle. Tästä hetkestä lähtien on ollut mahdollista tutustua tähän jännään maanalaiseen maailmaan. Olla pimeyden, kosteuden ja maanalaisten äänien ympäröimänä mutta kuitenkin turvallisesti välimatkan päässä itse aktiivisesta kaivostoiminnasta. 

Tarkemmin Lohjan kaivostoiminnan historiasta voit lukea tästä. 

Matkan varrella oli kiva kuunnella erilaisten lintujen ääniä...helmipöllö koiraan soidinääni on rytmikkäästi puputtava ”pu pu pu pu-pu-pu-pupu”. 

Ei vilahdustakaan Noidasta vielä...Olikohan hän piilossa jossain toisessa luolan osassa? Ihania lasten värittämiä kuvia pääsiäismunista roikkui seinän viereen pingotetussa narussa. 

Täytyy sanoa, että Tytyrin Noidalla oli kyllä silmää keväälle ja luonnon heräämiselle. Niin kauniita asetelmia kukista, virpomavitsoista, pupuista, tipuista ja kaikesta kevääseen sekä pääsiäiseen liittyen että ihan pyörrytti! 

Tytyrin Elämyskaivoksessa järjestetään vuosittain aina teemaviikkoja eli Rönni-Peikko on tavattavissa 30.1.-8.3.2026 sekä 16.4.-4.10.2026. Pääsiäisen aikaan 13.3. - 12.4.2026 on keväisen Noitaluolan aika. Halloween valtaa Tytyrin 8.10. - 8.11.2026 ja Noita vinkkasi minulle kun lopulta kohtasimme "Se on kyllä karmiva tapahtuma!". Ja vuoden päättää Joulukaivos Joulupukkeineen 13.11.2026 - 6.1.2027. 

Yhtäkkiä huomasin seinällä Noidan luudan, joka oli minusta merkki siitä, että pitää siirtyä toiseen käytävään sinistä valoa kohden...

Kärpässienet myös minusta viittasivat siihen, että pian kohtaisin Noidan....

Ja olin oikeassa sillä tässä oli nyt Tytyrin kaivoksen Noita! Ei yhtään pelottava, ilkeä tai äksy vaan mitä sydämellisin kevättaikoja tekevä hahmo, joka oli saapunut kaivoksen hämyisiin käytäviin touhuilemaan. Noidalla oli ollut iso urakka loihtia kevättä, vihreyttä ja pääsiäistunnelmaa siinä samalla ihmisten iloksi. Noita laittoi soimaan siellä 100 metrin syvyydessä minulle 100 metriä leveän kaivoslouhoksen äärellä Edvard Griegin Vuorenpeikkojen tanssin ja samalla itse valoteos heijastui kiviseinille! Upea elämys ja vaikka olen nähnyt tämän aiemmin teki melkein mieli halata tuota Noitaa!  

Toki ympäri vuoden on nähtävillä myös Kaivoksen synty ja historia, joka valottaa koko kaivostoiminnan ydintä vuosisatojen ajalta. Olin 2017 kesällä Visit Lohjan vieraana, jossa yksi kohde oli juuri Tytyrin kaivostoiminta ja tästä voit kurkistaa mitä silloin kirjoittelin historian havinan tapahtumista täällä kaivoksessa.  

Hienosti toteutettu tapahtuma ja upea rekvisiitta sekä valaistus. Äärimmäisen mielenkiintoinen ja viihdyttävä elämys joten olen iloinen, että ehdin vielä mukaan. Minä jäin odottamaan hissiä, joka kuljettaisi minut takaisin maanpinnalle ja auringonvaloon. Jos menet Tytyriin kesällä niin kannattaa ottaa huomioon, että lämpötila maan alla on aina +8 C eli ihan shortseissa voi tulla vähän vilakka olo. Kypärä kuuluu aina vierailija varustukseen ja sen saa infosta mukaansa ennen kierrrokselle lähtöä. Ja sitten vain maan alle seikkailemaan!