Hyvää 1.adventtia kaikille

 

Tänään vietetään 1.adventtia ja nyt alkaa adventinaika, joka valmistaa meitä tulevaan jouluun. Adventtina on tapana sytyttää ensimmäinen adventti kynttilä. Jo keskiajan lopussa läntisessä kristikunnassa vakiintui käytäntö, jonka mukaan uusi kirkkovuosi alkaa aina 1.adventtisunnuntaista. Adventti sana puolestaan tulee latinankielisestä sanonnasta "Adventus Domini" eli Herran tuleminen. Jos eläisimme vielä entisaikojen tapojen mukaan aloittaisimme huomenna maanantaina adventtipaaston, joka kestäisi sitten aina jouluaattoon saakka. Ehkä me siksi vielä nykyäänkin syömme itsemme jouluaattona ihan ähkyisi kun meillä on tuo historiallinen tapa jossain muistijäljessä geeneissämme. 

Tänään on kirkoissa myös laulettu meille kaikille lapsuudesta ja koulusta tuttu Hoosianna-hymni. Tuo virsi on virsikirjan ensimmäinen virsi ja sen on säveltänyt Georg Joseph Vogler vuonna 1795. Alun perin Hoosianna on ollut kuorolle tarkoitettu laulu, jonka sanat ovat peräisin Matteuksen evankeliumista. Ja tuo sana Hoosianna tarkoittaa "auta, pelasta" vaikka minä luulin lapsena sen olevan naispuoleisen henkilön nimi. 

Me päätimme ajella Helsinkiin katselemaan olisiko yhtä harmaan pilvinen talvipäivä kuin meillä Espoossa. Kaivopuiston rannalla yksinäinen purjevene oli vielä nostamatta talviteloille. Se näytti jotenkin niin hylätyllä keinuessaan yksin tummassa merivedessä. Toivottavasti joku muistaa tulla nostamaan sen ylös. Hädin tuskin näki Suomenlinnaan kun meri oli vielä auki ja siitä nousi vesihöyryä. Kun ohitimme Silja Linen terminaatin Eteläsatamassa laivaan jonotti satoja haalaripukuisia opiskelijoita. Jono kiemurteli terminaalista ulos aina Essi Renvallin rauhanpatsaalle saakka, joka löytyy läheltä Saaristo ravintolan laiturin läheltä. Ehkä joku Goom-risteily kenties...

Katajanokalla valoa tähän harmauteen toi Skywheel, jossa itsekin olen vuosia sitten käynyt ajelemassa maisemia katsellen Nyt minusta näytti siltä, että kaikki vaunut olivat tyhjiä. Onneksi jo jouluvaloja oli ripustettu esille tuomaan lisää valoa tähän marraskuiseen harmauteen. Vanha Kauppahalli oli saanut jouluvalot ja torikorttelien pikkukaduilla myös näkyi valoa.  

Ensi viikolla 1.joulukuuta avataan myös Tuomaanmarkkinat tutulle paikalleen Senaatintorille. Piipahdimme pikaisesti katsomassa Senaatintorin joulukuusta, joka on tänä vuonna tuotu Tuusulasta. Kaksikymmentä metriä korkea metsäkuusi näytti oikein komealta ja se oli tuotu paikoilleen jo 11.marraskuuta. Jos kuusen pystytysurakka kiinnostaa siitä löytyy 45 minuutin video ISTV:stä. Kaunis kuusi! Odotan jo innolla pääsyä Tuomaanmarkkinoille...

Esplanadin puistossa eli minun suosikkipuistossani olivat jo jouluvalot, joihin palataan myöhemmin sitten joulukuun puolella. Me tapasimme puistossa Haltialan reissuiltamme tutun parivaljakon eli Tuusulasta kotoisin oleva Petri Nykänen oli Vennelmon Veikko hevosen ja ponin kanssa ajeluttamassa halukkaita 1.adventin kunniaksi. Me olemme kohdanneet todella Haltialan reissuillamme pariinkin otteeseen Mimmin kanssa tähän kolmikkoon. Veikkosta ja Mimmistä löytyy kuvakin Instagramin puolelta (lokakuu 2021) Halukkaita hevosajelulle riitti ja Espan puisto on muuten todella idyllinen paikka hevoskäyrryilyyn. Myös pikkuiset nousivat rohkeasti ponin selkään tehdäkseen pikkukierroksen puistossa. Aivan ihana kohtaaminen ja harmaa sääkin unohtui kun puistossa oli jo jouluvalaistus.

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille!

Marraskuuta - pimeyden torjuntaa, kirppistelyä ja muutama löytökin

 

Marraskuun 26.päivä ja ulkona on säkkipimeää jo kello 16 jälkeen! Jos pitäisi nimetä vuodesta ikävin kuukausi minusta se olisi kyllä ehdottomasti juuri tämä mateleva marraskuu. T.S. Eliotin kuuluisassa Autio maa -runossa runoilija itse on kirjoittanut "Huhtikuu on kuukausista julmin." mutta minä puolestani annan tuon tittelin ehdottomasti marraskuulle. Syksyn värikkäät lehdet ovat jo maatuneet ja päivä lyhentynyt. 

Kun palasimme normaaliaikaa myös päivänvalo katoaa aiemmin. Eilen alkoi myös kaamos Utsjoella ja seuraavan kerran aurinko näyttäytyy siellä 17.tammikuuta 2023. Onneksi meillä etelässä ei ihan tuollaista täyspimeyttä ole vaikka päivä onkin luvattoman lyhyt.  Onneksi on kynttilöitä, joita meillä poltetaankin paljon torjumaan pimeyttä sekä luomaan tunnelmaa. D-vitamiinia olen taas napsinut kesän jälkeen kun sitä ei auringosta saada ja syönyt paljon mandariineja. 

Iloa ja väriä marraskuun harmauteen on tuonut joulukaktukseni, joka on todella puhjennut kukkaansa. Olen saanut jo vuosia sitten alun tädiltä toivoen sen kukkimista. Viime keväänä kaktus teki yhden ainoan kukan, joka oli aivan ihme! Sitä ennen se ei ole koskaan aiemmin kukkinut. Meidän Peltolan mummolassa olevasta aivan valtavan upeasta joulukaktuksesta on annettu meille lapsenlapsille pistokkaita ja serkuillani ne ovat kukkineet. Vihdoin myös minun kaktukseni kukki ♥♥♥

Olen aloittanut jo perinteisen loppuvuoden kaappien siivousprojektini eli karsin aina ennen joulua vaatteita ja tavaroita lahjoitettavaksi, joille minulle ei enää ole käyttöä. Kaapeissa on turha hillota asioita, joista voi olla apua ja hyötyä jollekin toiselle. Tänä vuonna olen päättynyt ensimmäistä kertaa hyödyntää Fidan noutopalvelua eli jätän mustien jätesäkkien raahaamiseen kuljetusyritykselle. En ole kokeille palvelua vielä mutta viedessä viikolla muutaman kassin sinne jo ennakkoon päätin kokeilla nyt tuota kuljetusta. 

Totta kai tein pienen kierroksen ja katsastin olisiko mitään kivaa toisella kierroksella olevaa tavaraa tarjolla. Iskin silmäni täysin uuteen, pieneen leikkuulautaan, joka on maatuskanuken muotoinen ja hintalapussa oli yksi euro! Nuo kuvassa näkyvät puiset, maalatut purkit ovat myös itärajan takaa alun perin kotoisin eli esineitä, joita turistit saivat aikoinaan ostaa berjozka -kaupoista tuliaisena ennen kotiin lähtöä. Tästä voit kurkistaa tarkemmin minun aiempaan postaukseen Made in USSR -tuotteista parin vuoden takaa. Minun puiset purkkini ovat taas kotoisin Villistä Kanalasta, josta niitä myös löytyy. 

Pari kuukautta aiemmin onnistui löytämään samasta Fidasta myös nämä maatuskat, jotka on minusta koristeltu täysin eri tavalla kuin aiemmin näkemäni. Omistan muutamia maatuskoja ja nämä kotiutuivat nyt meille. Nämä nuket kun voi laittaa sisäkkäin niin se eivät edes vie paljon tilaa. Jos maatuskan historia ja maatuska-aiheita kengät tai käsilaukut kiinnostavat klikkaa tähän tekemääni postaukseen aiheesta. 

Värikkäät puunuket olisivat myös kiinnostanet Mimmiä ihan hirveän paljon. Kaikki uusi mitä kotiin ilmestyy täytyy tarkkaan nuuskia ja hyväksyä ennen kuin sen voi jättää rauhaan. Myös parvekkeelle satanut lumi on ihmetyttänyt Mimmiä ja ulkolenkeillä lunta on pitänyt myös maistaa kuten viime talvenakin. 

Parvekkeellamme on aivan ohut lumihuntu, joka olisi ihan riittävästi minun mielestäni. En toivoi todellakaan yhtä lumista talvea kuin viime vuonna. Minulla oli viime sunnuntaina "pieni episodi" kun autossani oli vielä kesärenkaat ja minulla oli sovittuna Kaisun kanssa kampaamoaika sunnuntai aamuksi kello 9. Lähdin kotona ennen kahdeksaa ajamaan Unioninkadulle koska päättelin, että minun tulee edetä kesärenkailla hitaasti vaikka liikennettä ei juuri ollut. Tultuani Tehtaankadun päähän lunta satoi jo niin sakeasti, että jouduin soittamaan kampaamoon ja kertomaan, että minun on viisainta kääntyä takaisin kotiin. Pelkäsin nimittäin etten enää pääse Unioninkadulta takaisin Espooseen parin tunnin kuluttua. 

Minulla oli varattuna Konalan Vianoriin seuraavalle perjantaille jo renkaanvaihto mutta niin se lumisade pääsi yllättämään minut tänä vuonna. Kuin ihmeen kaupalla sain itselleni maanantaina klo 14 talvirenkaiden vaihdon. Ja pääsin pois myös meidän pihamaalta joka ei ollut mitenkään itsestään selvyys kun lunta oli jo paljon ja isommat tiet olivatkin jo suolattuja. Suurkiitos Vianor Konala!

En ole koskaan aiemmin tilannut mitään Black Friday -kampanjoista, mutta tänä vuonna minä tein ensimmäisen ostokseni. Oma kahvikoneeni alkoi olla jo elinikänsä loppupäässä ja olin jo selaillut kesästä lähtien nettiä uuden osalta. Gigantista löytyi niin hyvä tarjous, että nyt meidän keittiöstä löytyy Sage The Bambino Plus -merkkinen kone. Olen ehtinyt vasta purkaa sen laatikosta mutta kahvia sillä ei vielä ole valmistettu. 

Miten sinun marraskuusi on sujunut? Väsyttääkö pimeys vai oletko jo tottunut siihen? Jos sinulla on joku hyvä "pimeysväsymyksen" vinkki jaa se ihmeessä kommenttikenttään! Mukavaa viikonloppua kaikille  ♥♥♥

Liisa Väisäsen uutuuskirja "Symbolien Helsinki" vie historiallisten rakennusten salaisuuksiin

 

* Kirja saatu arvostelukappaleena / SKS Kirjat *

Helsinki on täynnä vanhoja rakennuksia, joita sen katuja kävellessä on hauskaa ja äärimmäisen mielenkiintoista katsella. Tulee mietittyä "Jos seinät osaisivat puhua, mitä ne kertoisivatkaan?" Osatessaan katsoa noita taloja tarkemmin on koko kaupunki täynnä kaukaisista kulttuureista vaeltaneita symboleita, joiden tarkempi tunteminen antaa syvyyttä urbaaniin kaupunkiympäristöön. Joten silloin talot osaavatkin puhua ja kertoa paljon. Liisa Väisäsen uutuuskirja "Symbolien Helsinki" on ihan mieletön opas sekä tietokirja, joka johtaa historiallisten rakennusten salaisuuksiin jokaisen niistä kiinnostuneen. 

Itselleni symbolitutkija Liisa Väisänen on tuttu Ylen tv-sarjasta Merkkien salat, joka on ollut yksi suosikkiohjelmani. Kaudet 1 (2019) ja 2 (2021) löytyvät edelleen Yle Areenasta ja ne kannattaa ehdottomasti katsoa. Toimittaja Ella Kannisen vetämässä sarjassa mielenkiinto pystyi yllä koko ajan. Liisa Väisänen (PhD) on todellinen hardcore-humanisti, tietokirjailija ja taiteentutkija. Hänen tapansa kertoa on minusta hypnoottinen ja se vie mukanaan innostaen kuulemaan lisää. Liisa on opiskellut mm. taidehistoriaa, teatteritaidetta, filosofiaa ja teologiaa Helsingin, Kairon ja Sorbonnen yliopistoissa. Väisäsellä on kirjallisuustieteen maisterintutkinto, ja tohtoriksi on väitellyt estetiikasta Sorbonnen yliopistossa. Ja Liisa Väisäsen erikoisalaa ovat juuri symbolit. 

Ihantola: Viides linja 18/Agricolankatu 10/Itäinen Papinkatu 3 - hurmaava jugendtalo, jossa alun alkaen ovat työläiset asuneet pienissä, ahtaissa asunnoissa. Seinissä ajalle tyypillisiä puumaisia symboleita. Geometriset symbolit päätykolmiossa kertovat matematiikasta ja geometriasta, joita pidettiin hyvän rakentamisen edellytyksenä. 

Fysiologian laitos: Siltavuorenpenger 20 - punatiilinen talo, jossa on otettu mallia hollantilaisista kauppiastaloista. Ollaan yliopiston tiloissa joten siksi tähän rakennukseen on sijoitettu pöllö, joka on ollut viisauden symboli jo antiikin ajoista asti. Saman rakennuksen ränninpäissä on puolestaan lepakot, jotka nekin tukevat pöllön sanomaa "tässä talossa tietoa riittää". 

Kirjan esipuheessa Liisa Väisänen kirjoittaa "Tervetuloa Helsinkiin, symbolien kaupunkiin. Sana symboli juontuu kreikankielisestä ilmaisusta, joka tarkoittaa heittää yhteen. Se mitä, symboleissa heitetään yhteen, ovat merkki ja merkitys. Symbolit ovat kuin kuvallisia sanoja, jotka kertovat meille kokonaisia kertomuksia. Tiedetään, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kaupunkiympäristömme on täynnä kuvia ja merkkejä. Arkkitehtuuri on aikojen alusta ollut paljon muutakin kuin katto pään päällä. Jo esihistorialliset vanhempamme koristelivat luoliaan kuvion ja graffitein." 

Kansallisteatteri: Läntinen teatterikuja 1 - linnamaiseen julkisivuun on ladattu valtava määrä kansallismielistä symboliikkaa. Fasadin päätykolmion lyyra kertoo, että täällä tehdään kulttuuria. Auringonnousu sen alapuolella kuvastaa suomalaisen kulttuurin nousua. Mytologinen joutsen on puolestaan suomalaiskansallinen symboli. Totta kai myös pöllö, viisauden ja tiedon symbolina näkyy rakennuksessa monessa kohtaa. 

Kruunuhaka: Wilkmanin talo, Liisankatu 16 - kansallisromantiikan helmi, jossa linnamaisuutta ja torneja. Rakennuksen koristeaiheet ovat lehtikullattuja ja niistä löytyy mm. kukkoja ja kananpoikia. Kana symboloi hedelmällisyyttä ja huolenpitoa kun kukko taas aamua ja varhaista heräämistä. Koristeissa on myös koukeroisia sananjalkoja, jotka symboloivat uudelleensyntymistä. 

Wilkmanin talo on minulle tuttu jo 2014 Helsinki Dresses -näyttelystä, jossa muotoilija Anne Rastas oli tehnyt pukuja, jotka olivat saaneet inspiraation juuri Helsingin rakennuksista. Tästä pääset kurkistamaan postaukseen tuosta huikeasta pukunäyttelystä. Tuo näyttely oli ihan huikea! 

Säätytalo: Snellmaninkatu 9-11 - talo, joka on täynnä symboliikkaa. Sivuovien yläpuolella olevat siivekkäät leijonat symboloivat griippejä eli mytologista aarnikotkaa, joka on suojelun ja puolustamisen symboli. Pilasterin "LEX - laki" sanan yläpuolella olevat soihtu ja kaksi oliivinoksaa kuvastavat puolestaan rauhaa. 

Säätytalon symboliikka on vahvaa ja talo on hallintorakennus, joka rakennettiin aikana jolloin vanha valta oli vaarassa. Suomi vasta haaveili tuolloin omasta itsenäisyydestä.

Punavuori ja Kamppi: Erottajankatu 2 - talon upeat atlantit (kuvapatsas, jota antiikin ja renessanssin arkkitehtuuri käytti tavallisen pylvään sijaan) kannattelevat harteillaan koko talon painoa. Atlantit symboloivat voimaa ja vahvuutta eli tämä talo on tehty todella kestäväksi.

Jos haluat kurkistaa miltä tämä Theodor Höijerin uusrenessanssi palatsi näytti syksyllä 2019 ennen suurta saneerausta kurkista postaukseeni talosta. 

Helsingin ydinkeskusta: Pohjolantalo, Aleksanterinkatu 44 - kansallisromanttinen Arkk.tsto Geselius, Lindgren & Saarinen suunnittelema talo, jonka ulkoasusta (patsaat ja kohokuvat) vastasi kuvanveistäjä Hilja Flodin. Hahmot on haettu Kalevalasta ja kahdet kasvot vierekkäin taas antiikin teatterinaamioista. Suomen kansan vanhat toteemieläimet ilves, karhu, susi ja kettu löytyvät myös talosta kuvattuna ihmiskasvojen kera. Tästä voit kurkistaa postaukseen, jonka tein tästä talosta 2018. 

Katajanokka: Kauppiaankatu 9 - keltaiseksi rapattu talo edustaa kertaustyyleistä uusrokokoota. Rokokoo tarjosi keveyttä ja ilmavuutta raskaan barokin jälkeen. Talon ikkunoista osa on rokokoolle tyypillisesti ovaaleja. Köynnöskoristeen esikuvana on ollut päärynäpuu. Päärynä hedelmänä symboloi raskaana olevaa naista, hedelmällisyyttä ja hyvinvointia. Talon julkisivussa näkyy myös 1700-luvun rokokoon tupsuina laskeutuvia koristeita. Tästä voit kurkistaa postaukseeni Katajanokan taloista. 

Liisa Väisäsen kirja johdattaa kävelyretkille ympäri Helsinkiä tutkimaan näitä symboleita. Voit tehdä symbolien bongausreissun Kallioon, Kruunuhakaan, Punavuoreen/Kamppiin, Töölöön tai vaikka Seurasaareen unohtamatta Helsingin ydinkeskustaa, joka on täynnä symboleita. Jokaisen kaupunginosan kohdalla Väisänen kertoo myös sen historiasta, asemakaavasta, asukkaista ja historiasta. Minä suorastaan olen ahminut Liisan kirjaan kuin hyvää romaania konsanaan koska se on minusta enemmän kuin pelkkä tietokirja. 

Kaartinkaupunki: Eteläesplanadi 12 - punertavasta hiekkakivestä tehty Wasan osakepankin talo herätti ihailun kun se valmistui 1899. Rakennus on yhdistelmä myöhäisgotiikkaa ja uusrenessanssia. Julkisivun koristeissa on paljon runsaudensarvia, jotka symboloivat vaurautta ja varastumista. Myös kaupankäynnin suojelijan Merkuriuksen sauva kahden käärmeen kanssa löytyy rakennuksesta.

Kaartinkaupunki: Fabianinkatu 13 - Torilinna Kasarmitorin laidalla rakennettiin aikoinaan pariksi toiselle kadun varrella olevalla Agronomitalolle. Molemmat rakennukset on tehty keskiaikaa jäljitellen ja niiden seinillä on jo antiikin aikana käytettyjä kasvokoristeita, joihin liittyy maaginen ajatus suojelusta. 

Liisa Väisänen avaa Helsingissä kulkijalle ihan uudenlaisen tavan katsella rakennettua ympäristöä ja siinä esiintyviä symboleita. Näitä samoja symboleita kun näkyy muissakin eurooppalaisissa kaupungeissa symboloimassa juurikin samoja asioita. Väisänen toteaakin "Puhumme paljon kielitaidon merkityksestä kansainvälisessä maailmassa. Yksi tärkeimmistä kielistä, joita voimme opiskella on kuvan ja symbolien kieli. Se auttaa meitä tulkitsemaan ympäristöämme ja kommunikoimaan oman kulttuurihistoriamme kanssa. Kirjoitin teoksen Helsingistä, mutta sen sanoma ja kielikuvat eivät rajoitu vain Helsinkiin. Tämän kirjan jälkeen seinät puhuvat sinulle muuallakin kaupunkiympäristöissä, kun vain annat itsellesi aikaa kuunnella niin kertomaa." 

Töölö: Mannerheimintie 30 - Eduskuntatalo on arkkitehti J.S. Sirén vuona 1931 valmistunut on jännä yhdistelmä antiikin Kreikan ja Rooman arkkitehtuuria sekä Egyptin temppelirakennuksia, joita on tarkasteltu ajan teollisen ja modernististen silmälasin lävitse. Julkisivuun on tehty nauhamaisia koristeaiheita mutta ne ovat silti uudenlaisia näkemyksiä vanhasta. Alun perin pylväitä piti olla 12 kappaletta viitaten 12 Israelin kansaan ja 12 apostoliin mutta rakennusteknisistä syistä niitä tehtiin 14. Tästä voit kurkistaa minun vierailuuni 2018 Eduskuntatalossa sen peruskorjauksen jälkeen. 

Töölö: Mannerheimintie 34 - Kansallismuseo edustaa kansallisromantiikkaa, mikä tyylisuunta sopii tähän rakennukseen kuin nenä päähän. Geselius, Lindgren ja Saarinen ovat suunnitelleet talon, jonka koristelussa näkyy Suomen kansaa edustavia mieshahmoja. Kohokuvissa on esitetty myös erilaisia töitä ja elinkeinoja sekä totta kai kettu, susi, karhu, ilves ja pöllö hahmot. Sisäänkäyntiä vartio suomalaiseen tapaan karhupatsas, joka on Emil Wikströmin veistämä. Tästä pääset kurkistamaan Toista maata -näyttelyyn, joka on edelleen nähtävissä Kansallismuseossa. 

Seurasaari: Seurasaaren kioski - perinteisten museorakennusten lisäksi Seurasaaresta löytyy myös kansapuistoon suunniteltuja rakennuksia. Tämä hempeän pastellinsävyinen kioski löytyy suoraan sisäänmenosillan jälkeen ja sen rakennutti August Ludwig Hartwall terveysvesi- ja limonadikioskiksi. Alun perin kioski on ollut Eläintarhan kentän lähellä mutta 1965 se siirrettiin Seurasaareen. Puukuvioinnit ovat tyypillisen pohjoismaisia. Molemmissa nurkissa on säteilevät auringot, joiden säteet liittyvät myös terveyteen ja hyvinvointiin. 

Jos Seurasaari kiinnostaa niin olen tehnyt siitä parikin postausta blogiin eli tästä linkistä pääset kurkistamaan yhteen reissuun. 

Suomenlinna: Ehrensvärdin hauta löytyy Susisaaren linnapihalta. Hautamuistomerkki Suomenlinnan perustajan muistolle valmistui 1805. Muistomerkki graniittisen jalustan päällä sisältää paljon symboleita. Molemmissa päissä löytyy laivankeulat, joita koristaa juokseva koira-aihe. Paaden päällä lepäävät kilpi, miekka, kypärä ja serafiimi-ritarikunnan tunnukset. Kypärän hevosenharja antaa hevosvoiman ja nopeuden. Kilpi ja miekka viittaavat sotilasuraan ja ketjut puolestaan ritarikunnan tunnuksiin. Jos olisin tämän kaiken tiennyt 2014 kesällä kun vierailimme kummitytön kanssa olisin osannut vastata hänen lukuisiin kysymyksiin. 

Liisa Väisäsen "Symbolien Helsinki" -kirja on oivallinen lahja vaikka joulupakettiin. Kirja on opus, joka sisältää hurjasti tietoa sekä valmiiksi suunniteltuja reittejä pääkaupungissamme tutustua mielenkiintoisiin symboleihin arkkitehtuurissa. Kirjaan voi palata aina halutessaan tai sen voi lukea pikku hiljaa koska tietoa on paljon. Kirjaa myyvät mm. SKS-verkkokauppa, Suomalainen Kirjakauppa, Adlibris.com, Prisma jne.

Nautinnollisia luku- sekä kävelyretkiä Suomen pääkaupungissa Helsingissä. Pidetään silmät sekä mieli avoinna arkkitehtuurille ja symboleille rakennuksissa. Liisan kirjaa voi toki kuljettaa myös mukanaan kun samoilee katuja. Lukeminen kannattaa aina! Kiitos SKS kirja ja Liisa Väisänen ♥

Kurkistus taiteilijakoti Villa Kokkosen sisätiloihin Tuusulassa

 

Syyskuussa 2019 vierailin Tuusulanjärven rannalla Villa Kokkonen nimisessä rakennuksessa, jonka Alvar Aalto oli piirtänyt ystävälleen säveltäjä Joonas Kokkoselle taiteilijataloksi. Viuhkamainen rakennus skissattiin aikoinaan ravintolan pöytäliinaan kun ystävykset oli nauttimassa yhteistä ateriaa ja Kokkosen toivetta noudattaen. Säveltäjämestarille kun oli äärimmäisen tärkeää päästä kävelemään esteettä flyygelinsä ympäri säveltäessään. Itse rakennus sisustuksineen oli todella vaikuttava elämys ja blogissa juttu tuosta visiitistä julkaistiin lokakuussa 2020. 

Otin tuolla reissullani lukemattomia valokuvia rakennuksesta ulkoapäin mutta koska sisätiloissa ei saanut valokuvata tekemässäni postauksessa oli vain kuvia Meillä kotona -lehdestä sekä japanilaisesta julkaisusta. Nyt syyskuun 24.päivänä onnistuin pääsemään mukaan tämän vuoden viimeiseen yleisöopastukseen talossa ja tutustumaan lisää upeaan taiteilijakotiin.

Joonas Kokkonen (1921-1996) ehti asua talossa 27 vuotta ennen kuolemaansa. Villa Kokkonen valmistui 1969 loppuvuodesta. Kun Villa Kokkosta lähestyy Tuulimyllyntieltä päin näyttää talo hyvin sulkeutuneelta. Huomio kiinnittyy väistämättä orgaanisen valkoiseen katokseen tummaa seinäpintaa vasten. Talon tällä puolella myös ikkunapinta-alaa on vähän.

Tässä on alustava skissi Villa Kokkosesta, joka syntyi ruokapöydän ääressä lautasliinaan. Alkuperäistä piirrosluonnosta säilytetään Alvar Aalto -museossa. 

Joonas Kokkosen rintakuva on sijoitettu Kokkosen työhuoneeseen. Kokkonen oli 1900-luvun arvostetuimpia suomalaisia taidemusiikin säveltäjiä ja Suomen Akatemian jäsen.

Kokkonen sävelsi elämänsä aikana neljä sinfoniaa, kolme jousikvartettoa ja sellokonserton. Hänen kuuluisin teoksensa on Paavo Ruotsalaisen elämästä kertova ja Lauri Kokkosen samannimiseen näytelmään perustuva ooppera Viimeiset kiusaukset  (1975). Flyygelin kannen päällä Kokkonen kirjoitti nuotteja ja vieläkin huoneessa on jäljellä näitä lähes loppuun kirjoitettuja lyijykynän pätkiä. Kun Kokkonen sävelsi oli flyygelin kansi kiinni. Flyygelin päällä oli myös pienoispatsas säveltäjä J.S.Bachista, jota Kokkonen piti oppi-isistään tärkeimpänä. 

Kokkosen työhuoneessa on myös seinällä valtavan suuri Erik Bruunin vuonna 1962 piirtämä juliste Merikotkasta. 1960-luvun alussa Bruun huolestui uutisista, jotka koskivat luontoon päätyneitä kemikaaleja ja niiden ikävistä seurauksista. Uljas merikotka oli kuolemassa sukupuuttoon koska Itämereen joutui niin paljon maataloudessa käytettyjä haitallisia yhdisteitä. Merikotka julisteet saivat kiinnittämään huomiota Itämeren tilaan ja varmasti myös omalta osaltaan vaikuttivat merikotkakannan uudelleen elpymiseen.

Kokkosen työhuoneesta löytyy toinenkin kotka-aiheinen työ. Kotkaa merkitsevä Kokkosen sukulaisnimi Kokko on yksi vanhimpia omaperäisiä suomalaisia henkilönimiä, jotka tunnetaan koko maasta jo todella varhaisilta ajoilta. Muoto Kokkonen tunnetaan erityisesti Itä-Suomesta kuten Kannakselta ja varsinkin Savosta. 

Kokkosen työtilan katossa on italialaistyylinen purjekangas ja tilan akustiikka on erinomainen. Kokkosen mielestä hänen talonsa oli "kuin pienennetty Finlandia-talo" juuri erinomaisen akustiikan takia. Työtilassa oli mahdollista järjestää myös konsertteja ja edellinen pidettiin 13.marraskuuta 2022 Joonas Kokkosen syntymäpäivän kunniaksi. Vuosi 2021 oli Kokkosen 100-vuotisjuhlavuosi. 

Työ- ja olohuoneen lattiat Villa Kokkosessa ovat mäntylautaa mutta niiden välissä on viistomainen pala travertiinia eli kalkkikiveä. Aallon rakkaus Italiaan näkyy juuri ylellisen travertiinin käytössä. 

Villa Kokkosesta löytyy myös kaksi valkoista Alvar Aallon piirtämää avotakkaa luomassa kodikkuutta taloon. Alun perin Aalto oli ajatellut, että vain takan toinen sivusta olisi "aaltoileva muodoltaan" mutta muurari tulkitsi piirustuksen väärin ja työtilan avotakan molemmat sivut tehtiin samanlaisiksi. Aalto oli todennut tyynesti, että voihan sen näinkin toteuttaa. 

Työtilasta löytyy kuvanveistäjä Mauno Hartmanin häälahjaveistos Joonas Kokkoselle ja Anita Pakomalle vuodelta 1980. Hartman oli tehnyt lavastuksen myös Viimeiset kiusaukset -oopperaan ja olohuonetilasta löytyykin oopperan lavastuksena ollut toinen Hartmanin työ. 

Joonas Kokkosen työtilan seiniä peittävät korkeat kirjahyllyt ja säveltäjä oli halunnut saada itselleen rakkaat kirjat juuri näin flyygelinsä ympärille. Työtilan seinälle on koottu myös mustavalkoisia valokuvia Viimeiset kiusaukset -oopperasta rooleissa esiintyneistä laulajista. 

Villa Kokkonen on täynnä Alvar Aallon suunnittelemia kalusteita. Kokkosen työhuoneen ikkunanurkkauksen istuinryhmässä säveltäjämestari on vaikka voinut katsella järvelle isojen ikkunoiden kautta sävellystyön kestäessä tai vaikka ottaa nokkaunet tuossa sohvalla. 

Artekin A331-riippuvalaisin suunniteltiin 1953 Jyväskylän yliopiston sisustukseen. Myöhemmin sama ikoninen "mehiläispesänäkin" tunnettu valaisin on päätynyt lukemattomiin koteihin Suomessa ja ulkomailla. 

Perheen olohuonetilassa jatkuu Aallon kalusteiden linja sekä huonekaluissa että valaisimissa. Olohuonetilan yksi seinä on kokonaan ikkunaa sekä järvelle, pihanmaalle että erillisen saunarakennuksen suuntaan. Villiviini oli syyskuussa ihanassa loistossa. 

Olohuonetila yhdistyy Villa Kokkosen ruokailutilaan. Olisi ollut todella mielenkiintoista kurkistaa keittiötilaan ja apulaisen huoneeseen mutta ne tilat eivät olleet valitettavasti nähtävissä - ehkä tulevaisuudessa. Ruokapöydän päällä roikkuun Alvar Aallon mukailtu malli valaisimesta, joka sai aikoinaan lempinimen Käsikranaatti. Ruokailuhuoneen seinät ovat jännät - puurimoitetut ja kangasverhoillut. Ehkä tässä tilassa söi ainoastaan perhe koska ruokailutila ei ollut kovin suuri. 

Pääsimme kurkistamaan myös Villa Kokkosen kylpyhuoneeseen, joka oli tyypillinen 60-luvun kylpyhuone. Valkoisia 10x10 kaakeleita yhdistettynä syvänsinisiin laattoihin ja lattialla hexagon laattoja. Totta kai ajan hengen mukaan kylpyamme ja puiset tasot. Kylpyhuone tuntui nykymittapuun mukaan pientä mutta pihalta löytyi erillinen sauna, jossa voitiin käydä kylpemässä. Pihan uima-altaasta löytyy myös tuttu flyygelin kaarimuoto.

Talosta löytyy myös vanhempien makuuhuone sekä lasten makuuhuone mutta niissä alkuperäistä kalustusta ei ollut säilynyt. Kulku yksityisempiin tiloihin tapahtuu eteistilan kapean käytävän kautta. Talosta tuli aikoinaan 70 m2 suurempi mitä Kokkonen ja Aalto olivat kaavailleet. Tuo lisäpinta-ala löytyy kaikki tuolta säveltäjän työhuoneen puolelta taiteilijakodissa. 

Villa Kokkonen on ollut vuodesta 1998 Järvenpään kaupungin omistuksessa ja se kuuluu Järvenpään taidemuseon kohteisiin. Lisätietoa rakennuksesta löytyy myös Alvar Aalto -säätiön kotisivuilta. Tällä hetkellä paikka on suljettuna ja kannattaa seurata Järvenpään taidemuseon sivuilta milloin opastukset taas alkavat. 

Ehdottomasti käymisen arvoinen Alvar Aalto -kohde ja kansainvälisesti todellinen harvinaisuus, sillä se on yksi harvoista toteutuneista Alvar Aallon yksityiskäyttöön suunnittelemista rakennuksista. Museokortti kohde ja löytyy Villa Kokkonen löytyy osoitteesta Tuulimyllyntie 5, Järvenpää, email: villakokkonen@järvenpää.fi ja facebook.com/VillaKokkonen.