Kahvila Aiju löytyy Träskändan kartanon pihapiiristä tänä kesänä

 

Toukokuun 18. päivänä löytyi Hesarista mielenkiintoinen artikkeli "Miksi kahvila pitäisi perustaa kivijalkaan? Yrittäjätrio marssi tietoisesti vastavirtaan ja avaa puodin unohdetulle kartanolle". Luin aamiaispöydässä melkein hymyillen tämän ilouutisen kahvia hörppien. Vihdoinkin olisi tulossa jotain eloa ja iloa jo viisitoista vuotta uinuneeseen kartanomiljööseen. Träskändan kartanon puisto on minulle hyvin rakas paikka jo lapsuudestasi. Sen valtavien tammien suojassa on ollut turvallista kävellä tammenterhoja keräten. Jos hyvä tuuri kävi näki myös melko kesyjä oravia ja pulskia rusakoita loikkimassa nurmella. Alueella on myös todella jänniä rakennuksia vuosikymmenten ja vuosisatojenkin takaa mm. keisarillinen käymälä ja Diana-temppeliksi kutsuttu huvimaja. 

Paikalla on myös ollut merkittävä asema Suomen historiallisissa tapahtumissa. Juuri tässä kartanossa seurapiirikaunotar Aurora Karamzin emännöi syksyllä 1863 kun Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II seurueineen saapui vierailulle Suomeen ja Espoon Träskändan kartanoon. Karamzinin aikainen kartano tuhoutui valitettavasti tulipalossa 1888. Nykyinen pitkään suljettuna ollut kartano on vuodelta 1920. 

Olen syksyllä 2019 päässyt kurkistamaan kartanoon sisälle kun puistossa järjestettiin Espoo Visual Festival -tapahtuma. Hassu yhteensattuma oli se, että nyt helmikuussa bongasin Träskändan pienoismallin kun olin viemässä isääni koronarokotukseen Tapiolan terveysasemalle. Onneksi nyt tänä kesänä on Kahvila Aiju, jonne voi mennä nauttimaan kupin kuumaa tai virvokkeita vaikkapa korvapuustin kanssa ja nauttia samalla myös tästä ainutlaatuisen historiallisesta miljööstä.

Kahvila Aijun yrittäjät ovat kokeneita kesäkahvilan pitäjiä. Pauliina Nyrhinen ja hänen miehensä Ian Odom pitivät edelliset neljä kesää Kahvila Padolla Aurajoen Halistenkosken partaalla. Nyrhinen on itse kotoisin Turusta vaikka nykyään Helsingissä asuukin. Kahvila Padolla valittiin kesällä 2019 Ilta-Sanomien lukijaäänestyksessä yhdeksi kuudesta ihanasta kesäkahvilasta. Nyrhisellä ja Odomilla on myös vuosien kokemus kahvila-alalta takanaan. Viime kesänä Odomin sisar Isabella Odom liittyi kolmanneksi yrittäjäksi kahvilatoimintaan. 

Nyrhiselle ja Odomille oli luontevaa Turun vuokrasopimuksen loputtua perustaa kesäkahvila juuri Espooseen. He halusivat lähelle luontoa ja sitähän löytyy Träskändan kartanon puutarhasta ja lähimetsistä, joissa Venäjän keisarillisen vierailun aikana käytiin myös metsästämässä. Kahvila Aiju löytyy ns. keltaisesta talosta, joka on aikoinaan ollut osa vanhusyksikköä eli Aurorakotia. Rakennuksen kivijalka on ajalle tyypillistä liuskekiveä ja sisätiloissa näkyy paljon punatiiltä. Tilojen kalustamisesta on vastannut Nyrhinen, joka on myös sisustusarkkitehti.

Me siirryimme ulos aurinkoon nauttimaan kahvista ja korvapuusteista.  Ulkoterassilla katse kiinnittyy lukuisiin kesäkukkiin. Niitä on istutettu liuskekivipolun varteen, joka johtaa sisälle rakennukseen. Lisäksi rakennukseen myöhemmin lisättyihin ulkopuolella oleviin kierreportaisiin oli laitettu roikkumaan monia kukka-amppeleita. Tuntuu kuin olisi astunut sisälle kukkaiseen satuun. Kiinnitin myös huomiota ihanan boheemiin tapaan istuttaa kukkia pesuvateihin ja vanhoihin koreihin. Kalusteet itsessään olivat vähän eri paria mutta yhdessä kaikki em. sai tilan näyttämään erittäin hyvältä ja ajanhermolla olevalta. Rento ja kotoisa ovat oikeat sanat, joilla kuvailisin Kahvila Aijua. 

Kahvila Aiju on avoinna Träskändassa ti-su 10-18. Trio on perustanut myös Glimsin museon yhteyteen toisen Glims Aijun, joka palvelee ti-su 10-17. Laadukas kahvi on kahvilanpitäjille tärkeä juttu ja he tarjoilevat myös pienpaahtimoiden kahvilaatuja. Leipomuksista vastaa Isabella ja korvapuustit olivat tänään suussa sulavia. Tarjolla näytti olevan myös asiakkaalle kasattavia leipiä, smoothie annoksia ja salaattejakin. Ehdottomasti tänne pitää mennä uudelleen vaikka syömään salaatti tai kahvila Aijun leipä. Terassille sai ottaa myös koiran mukaan joten Mimmi  pääsi jo elämänsä toisen kerran terassikahvilaan mukaan.

Kotiinpäin ajaessa mietin tuleekohan Kahvila Aijuun myös jotain samanlaista mitä yrittäjillä oli Turussa. Siellä pidettiin joogaa nurmikolla, maisemamaalausta ja musiikkiesityksiäkin. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä kaikkea Kahvila Aiju tarjoakaan. Ihan huippujuttu on jo se, että he elävöittävät Träskändän puistoa ja kartanon pihapiiriä. Näin upeaa historiallista kokonaisuutta pitää osata vaalia ja pitää se myös kunnossa kaupungin taholta. 

Järvenpään Aholassa on avautunut Nukkekotiyhdistyksen laaja ja monipuolinen juhlanäyttely

 

Järvenpään Aholan yläkerrassa avautui 1. kesäkuuta Nukkekotiyhdistyksen 30 v.juhlanäyttely - Elämää tiiviissä kaupunkiympäristössä nukkekotiharrastajan silmin. Olen kerran aiemmin keväällä 2016 kirjoittanut täällä blogissa omasta nukkekotiharrastuksestani. Olin tuolloin vieraillut Turun Aboa Vetus & Ars Nova museon huikeassa nukkekotinäyttelyssä, jossa oli esillä 12 erilaista nukkekotia. Turun näyttelyn nukkekodit olivat lainassa Lontoon Victoria & Albert Museum of Childhood kokoelmasta. Mielessäni aloin jo toiveikkaana haaveilla matkasta Lontooseen katsomaan tätä 100 erilaisten nukkekodinkokoelmaa itse museossa mutta tämä reissu on jäi kuitenkin tekemättä. Kuin sattumalta silmiini osui nyt toukokuussa, että nukkekoteja olisi nähtävillä myös ihan lähikunnassa täällä pääkaupunkiseudulla. 

Mutta mikä ihme oikein tämä Nukkekotiyhdistys on? "Nukkekotiyhdistys ry on n. 1000 hengen yhdistys, jonka tarkoituksena on koota yhteen alan harrastajia ja tehdä nukkekotiharrastusta tunnetuksi Suomessa." Löysi netin uumenista yhdistyksen kotisivuilta muutakin mielenkiintoista tietoa. Yhdistys toimii valtakunnallisesti ja sen jäsenet ovat jakautuneet tasaisesti ympäri Suomea. Yhdistys julkaisee alan lehteä, järjestää tapahtumia, näyttelyitä ja kilpailuita. Jäsenille myös pidetään erilaisia työpajoja, joissa alan harrastajat pääsevät tekemään yhdessä ja samalla oppimaan uutta. Myös nukkekotimarkkinat ovat yhdistyksen järjestämiä. 

“Useimmat nukkekotiharrastajat ovat aikuisia, joista moni ilmoittaa tekevänsä taloa lapselleen tai lapsenlapselleen, mutta myöhemmin paljastavat sen tulevan itselle.”, kerrotaan Nukkekotiyhdistyksen toimintaan osallistuvista. 

Tähän juhlanäyttelyyn käynnistettiin haku joulukuussa 2020 nukkekotiyhdistyksen toimesta. Näyttelyssä olisi tarkoitus esitellä sekä kerrostalo että myös rivitalo kokonaisuus. Minua hymyilytti kun huomasin, että tuon rivitalokompleksin esikuvana olisi englantilaiset tiilistä tehdyt rivitalot ja Espoon Säterinmetsän kivirakenteiset kaupunkipientalot. Säterinmetsä on itselleni hyvinkin tuttu paikka. Olen käynyt Säterissä aikoinaan paljon kävelemässä Minnien kanssa ja yksi ystävänikin asui siellä hetken. Juhlanäyttelyn valmis rivitalo koostuu 11 erillisestä asunnosta ja se on peräti viisi metriä pitkä. Tässä on ollut kyllä tekemistä ja näpertelyä monelle alan harrastajalle.

Toinen yhdistyksen jäsenten yhteisvoimin rakentama kokonaisuus on kymmenen asunnon ja kahden liiketilan kokonaisuus. Näyttelyssä tulee sellainen "jännän löytävä olotila" kun katsellessaan tarpeeksi kauan tai läheltä jotain kokonaisuutta sieltä alkaa yhtäkkiä erottamaan lukuisia yksityiskohtia. Nukkekodeissa käytettävät mittakaavat on ovat 1:12, 1:16 (Lundby) 1:18 tai 1:24. Myös kaikki nukkekodin rekvisiitta pitää tehdä juuri samaan mittakaavaan kuin itse talo. 

Esillä on myös Erja Helanderin Nukkekotiyhdistyksen 20-vuotisjuhlan kunniaksi suunnittelema  rintamamiestalo, josta yhdistyksen hallitus on koonnut rintamamiestalo tähän juhlanäyttelyyn. Upea keräilyharvinaisuus on myös antiikkinen nukketalo 1930-luvulta. Ylipäätänsä näyttelyssä on hurjasti katsottavaa. 

Nukkekoteja on tehty jo satoja vuosia. Itse asiassa miniatyyreja on tehty jo Egyptissä noin 5000 vuotta sitten. Näitä puisia miniatyyrimalleja, joissa oli palvelijoita, huonekaluja, veneitä, karjaa ja kotieläimiä sijoitettiin pyramideihin uskonnollisia tarkoituksia varten. Vanhoista egyptiläisistä haudoista on löytynyt 2000 eaa. myös nukkeja sisältäviä pienoismalleja. 

Eurooppalaiset vanhimmat nukkekodit ovat 1500-luvulta. Nukkekoti oli silloin sijoitettu nukkekaappiin tai kabinettitaloon ja niissä tavoiteltiin tilojen ihannesisustusta eli rekvisiittaa taloissa oli todella runsaasti. Näihin aikoihin (1600-1700 -luvuilla) nukkekaapit olivat ainoastaan aikuisia varten eli todellisia keräilyesineitä, joihin lapset eivät todellakaan saaneet edes koskea. Nukkekaappia saatettiin kuitenkin käyttää opetusvälineenä aikuistuvalla tytölle taloudenpidon salojen oppimisessa. Näihin aikoihin nukkekaapeissa/-taloissa ei ollut mitään yhteistä mittakaavaa. Vasta 1800-luvulla tuli myös ns. lelunukkekoteja lapsia varten. 

Minkälainen ihminen harrastaa nukkekoteja? Mitä todennäköisemmin henkilön täytyy olla ihailtavan taitava pienoisrakentamisessa. Uskon myös, että nukkekotiharrastajalla on pitkä pinna sillä ihan varmasti kun näperretään pienessä mittakaavassa voi joskus tulla "norsu posliinikaupassa fiilis". Kun itse kuvailen tänne blogiin joka vuotista joulukalenteria hahmoineen ja ympäristöineen toivon aina, että minulla olisi pienemmät sormet. Pitää olla tarkka ja osata samalla "tehdä pienesti". Nukkekotiharrastajalla täytyy olla myös arkkitehtonista silmää ja ylipäätänsä kiinnostusta olla tekemisissä asutun ympäristön ja sisustamisen kanssa. Luovuuttakin pitää löytyä ja rohkeutta nähdä ihan joku tuiki tavallinen materiaali osana omaa nukkekotiaan. Voin olla väärässä mutta luulen, että harrastajat ovat pääosin naisia. Toisaalta pienoismalleissa taas miehet ovat selkeästi suurempi ryhmä kuin naiset. 

Aholan Nukkeyhdistyksen 30v. juhlanäyttelyssä on esillä todella paljon erilaisia koteja ja yksityiskohtia. Täällä menee pakostakin aikaa koska katsottava on niin pientä. Talojen avoimet osat on näyttelyssä peitetty plekseillä kuten pari vuotta sitten Turunkin näyttelyssä. Sinänsä kuvaaminen pleksi läpi onnistuu kyllä mutta lisäksi näyttelytilassa on valoja ja spotteja, jota luovat vielä valokuvaamisen omat haasteensa. Ymmärrän toki, että näyttelyssä töitä halutaan suojella joten siksi nuo suojapleksit. Valokuvieni selatessa huomasin, että huonoja kuvia on huomattavasti enemmän kuin minulla normaalisti juuri tuon heijastavan pleksin takia. 

Nukkekoti 30v. juhlanäyttely on avoinna 1.6. - 30.9.2021 ti-su klo 10-17. Vierailut tulee varata ennakkoon koronaturvallisuuden takia. Ehdottomasti näyttely, joka sopii kaiken ikäisille sekä tytöille että pojille. Kohteessa käy Museokortti. Heinäkuun 10. päivänä Aholan pihamaalla on myynnissä nukkekoteihin liittyviä esineitä, tarvikkeita ja siellä jaetaan myös neuvoja. 

Kiireisen kauniit kesäviikot

 

Tänä vuonna minun kesän ensimmäiset viikot ovat olleet ihan superkiireiset! Iso elämänmuutos ei ollut se, että meille tuli taas koira muutaman kuukauden tauon jälkeen vaan se, että tulokas oli pentu vai pitäisikö sanoa ihan vauva vielä. Pienellä pennulle kaikki on uutta ja sisäsiisteyden opettelu täysin alussa. Usein osutaan sanomalehdille mutta aina ei kiireessä muisteta lehtiä tai ehditä ulos saakka tarpeille.  Mimmihän on vasta nyt 9 viikkoa vanha joten pikku russelin päivät täyttyvät nukkumisesta, syömisestä, pienestä ulkoilusta, leikkimisestä ja taas kaikki uudelleen alusta. Mimmi kokeilee myös rajojaan useita kertoja päivässä ja kyllä hänellä on äärimmäisen terävät naskalit suussaan. Ostin Mimmille Peten koiratarvikkeesta sellaisen kantokopan, jossa hän liikkuu mukanani paikasta toiseen kätevästi. Hän on ottanut kantokassin omakseen ja menee sinne jopa kotona joskus nukkumaan. 

Alkukesän huumaavaan kauneutta on ihan pakko käydä ihailemassa joka ikinen kesäkuu. Löysin viime vuonna Muukalaispuistosta ihan kotimme läheltä todella upeasti kukkivat omenapuut. Suuntasimme sinne heti kesäkuun alkupäivinä. Mimmi oli kotiutunut Espooseen muutama päivä aiemmin. Tuolla reissulla opin sen, että pienen pennun kuvaaminen yhdellä kädellä ja sen pitäminen kiinni toisella kädellä on "mission impossible". Kuvaan osuu tuurilla ehkä pää tai häntä mutta koko koira ei koskaan. Jälkkärillä kuvaaminen mahdotonta jos koira toisessa kädessä, luurilla onnistuu joten kuten :) 

Ehdimme myös yhtenä iltana piipahtaa Malminkartanona fruticetumissa mutta siellä omenankukat olivat jo menneen talven lumia. Mimmi sai hetken ulkoilla nurmella ja tepastella omenankukkien valkoisten terälehtien päällä. Uskon sen myös syöneen muutamia terälehtiä voikukan haituvien ja ruohon lisäksi. Vauvana kun pitää kaikkea maistaa! Tällä reissulla näimme myös kukkivia syreenejä ja nuuhkimme nenät pitkällään niiden huumaa tuoksua. 

Muukalaispuiston läheltä löytyi aika hienoja kukkaistutuksia, joita en viime vuonna nähnytkään. Ehkä ne oli laitettu sinne vasta tänä keväänä. Tuntui myös hassulta nähdä jo juhannusruusun kukkivan. Toisaalta eihän tässä juhannukseen olen enää pitkä aika. Nyt pitää siis nauttia valosta ja lämmöstä ihan joka ikinen ilta. Jos kotona villakoirakennel on valloillaan nurkissa ehtii sen laittaa kuriin myöhemmin mutta näissä keleissä ei kotona kannata turhaan kökkiä. Luonnossa ja ulkoilmassa tapahtuu juuri nyt niin paljon nähtävää ja koettavaa.

Eilen illalla otimme Mimmin kanssa suunnaksi Haagan alppiruusupuisto tai kotoisammin rhodopuisto. Lähestyessämme puistoa huomasin, että kadunvarret olivat ihan täynnä autoja joten ihmisiä tulisi myös olemaan aika paljon liikkeellä. Oli äärimmäisen fiksua, että Mimmi kulki kuljetuskopassaan koska voitte uskoa, että kaikki olisivat halunneet silittää sitä kun oli pois kopastaan. Rhodopuistossa oli myyntikojuja eli sieltä olisi voinut ainakin ostaa juotavaa, jäätelöä ja jotain pientä syötävääkin. Ehdottomasti jos haluat nähdä alppiruusujen ja atsaleoiden kukkivan nyt on juuri oikea aika. Kuuma ilma on saanut jo osan aurinkoisilla paikoilla olevista kukista kuihtumaan. Metsässä olevat alppiruusut ovat paremmin suojassa kuin siinä avoalueella sähkölinjan alla olevat atsaleat. Unohdin tänä vuonna käydä katsomassa kukkivaa suopursua. 

Kun siirryimme alppiruusujen puolelle oli metsän siimeksessä ihan viileää mutta sielläkin ehkä eilen vähän liikaa ihmisiä. Kun kuljetaan pitkospuita, joista osa toki on melko leveitä tuntui aavistuksen ahtaalta kun kohtasi muita ihmisiä. Kannattaa varmaan käydä aamulla tai myöhempää illalla eikä juuri töiden jälkeen. Puistoon voi ottaa myös omia eväitä mukaan ja istua penkeillä syömässä picnicherkkujaan. Juuri nyt puistossa on äärimmäisen kaunista. Mukavaa kesäkuista viikkoa kaikille ♥