Olympialaiset toivat Coca-Colan Suomeen 2. heinäkuuta 1952

 

Tasan 70 vuotta sitten Suomeen rantautui ensimmäistä kertaa Coca-Cola! Juoma, jota minulta löytyy aina jääkaapista koska se on ollut suosikki virvoitusjuomani melkein koko elämäni. Operaatio Muskeli myi Helsingin olympialaisissa huikeat yli 700 000 Coca-Colaa. Vuosi 1952 oli muutenkin todellinen merkkivuosi maamme historiassa. Pikkuinen neljän miljoonan suomalaisen kansa nousi maailman huomion keskipisteeksi kun kesäkuun lopussa muhoslainen Armi Kuusela kruunattiin Miss Universumiksi. Suomessa järjestettiin heinä-elokuussa myös XV olympiadin kisat, joita on sanottu "viimeisiksi oikeiksi olympiakisoiksi". 

Kuva Coca-Cola.fi - Armi Kuusela Miss Universum 1952

Raskaasta sodasta toipuva isänmaamme sai kiitosta erinomaisista järjestelyistä sekä hyvästä urheiluhengestä Kansainväliseltä olympiakomitealta ja osallistujilta. Tuntuu ihan uskomattomalta miten pieni Suomi pystyi tähän kaikkeen koska toisen maailmansodan loppumisesta oli vasta seitsemän vuotta. Olimme menettäneet kymmenesosan maa-alueistamme ja asuttaneet lähes puoli miljoonaa evakkoon uudelleen. Tätä ei voi selittää muulla kuin todellisella suomalaisella sisulla! 

Kuva Coca-Cola.fi - myyntikoju Espalla 

Coca-Cola lahjoitti juomat Sotainvalidien Veljesliitolle, jonka kanssa se käynnisti operaatio Muskelin. Amsterdamista saapui Suomeen 720 000 pullollista virvoitusjuomaa myytäväksi olympiakisojen aikana. Coca-Cola yrityksenä oli ollut olympialaisissa Amsterdamin kisoista 1928 lähtien. Euroopan Coca-Cola etsi kuumeisesti organisaatiota, joka voisi hoitaa lahjoitettujen kisajuomien myynnin. Sodan jälkeisessä Suomessa oli noin 95 000 vammautunutta miestä, joista suurin osa oli vain parikymppisiä nuorukaisia, jotka tarvitsivat kiperästi apua sekä tukea elämässään. Sodassa vammautuneita varten oli perustettu Sotainvalidien Veljesliitto ajamaan sotaveteraanien asioita. Coca-Cola valitsi juuri tämän organisaation ja miehet käynnistämään operaationsa. Upea teko!

Kuva Olympiamuseo

Helsingin Olympialaiset käynnistyivät 19.heinäkuuta 1952 ja olympiatulen sai sytyttää mies, joka "juoksi itsenäistyneen Suomen maailmankartalle". Nurmen edeltäjä "lentävä suomalainen" Hannes Kolehmainen vei olympiatulen vielä stadionin tornin huipulle. Kun olympialippu nostettiin salkoon päästettiin ilmaan 3000 kyyhkystä. 

Kuva Coca-Cola.fi

Sotainvalidit rakensivat 36 myyntikioskia Coca-Colan myyntiä varten. Kioskeja sijoitettiin kisapaikkojen yhteyteen ja Helsingin puistoihin. Olympiastadionin lisäksi kisattiin myös monissa muissa paikoissa. Uimastadionilla uitiin ja Kumpulan maauimalassa olympiaurheilijat harjoittelijat. Soutustadion Taivallahdessa oli melojien käytössä. Käpylän urheilupuiston Velodromilla pyöräilijät ottivat mittaa toisistaan Suomen ensimmäisellä viettävällä pyöräilyradalla. Kaikkien meidän tuntema Tennispalatsi Kampissa keräsi tenniksen pelaajat olympialaisissa kisaamaan keskenään. Ruskeasuon ratsastushallin läheisellä ulkokentällä järjestettiin olympiaratsastukset. Töölön Kisahalli puolestaan toimi nyrkkeily-, paini- ja voimisteluareenana. Kaikki nämä olympialaisiin tehdyt rakennukset ovat upeita historiallisia arkkitehtuuri nähtävyyksiä, joista näkyy "se Helsingin henki ja funkkis". 

Kuva Helsinkikuvia.fi - Coca-Colan myyntipiste Hesperian puistossa

Coca-Cola kojuista ympäri Helsinkiä tuli värikkäitä tapaamispaikkoja, joista sekä kisavieraat että myös urheilijat ostivat pullon jääkylmää Coca-Colaa. Ensimmäisenä kisapäivänä myytiin peräti 70 000 pullo Cokista! Yksi pullo maksoi 20 sen aikaista markkaa. Sotainvalidien Veljesliitto sai myyntituotot lyhentämättöminä itselleen. Koko kisojen ajalta Veljesliitto sai virvoitusjuoman myynnistä lähes 8 miljoonaa markkaa!

Kuva Urheilumuseo 

Kuva Vahvike

Coca-Cola tuotiin Suomeen 50-luvulla keltaisissa puukoreissa ja myös jakeluautot olivat keltaisia. Kun itse on tottunut "Cociksen punaiseen väriin" tuntuu hassulta, että liikkeelle on lähdetty ihan toisella värillä. Coca-Cola juomat tuotiin Hollannista Suomeen. Normandian maihinnousussa käytetty 750 tonnin höyryrahtilaiva M/S Marvic hoiti kuljetuksen Suomeen. Alus ankkuroi satamaan Helsingissä ja se toimi kelluvana varastona. 

Hollannin Coca-Cola -yhtiöt auttoivat Suomea ja lainasivat sotainvalideille 200 kylmälaitetta koska Cokishan on aina juotava kylmä. Ranskan Coca-Cola puolestaan lainasi neljä jakeluautoa ja kaksi pakettiautoa. Norjan Coca-Cola antoi myyntikoulutusta suomalaisille sotainvalideille. Totta kai Suomeen tuotiin myös markkinointimateriaalia. Peräti 150 000 aurinkolippaa, 500 Coca-Colan punaista logokylttiä, 1000 pullonavaajaa ja 100 Coca-Cola brändättyä emalikylttiä. Koska juomat tulivat Hollannista oli myös 100 tulppaanityttöä esittävää julistetta ympäri Helsinkiä myyntipisteissä. Ehkä tällä yritettiin houkutella myös suomalaisia matkustamaan Hollantiin. 

Kisojen jälkeen suomalaiset sitoutuvat palauttamaan kaikki korit, kuljetuskaluston, kylmälaitteet ja myös pullot hollantilaiselle omistajayhtiölle takaisin. Kaikki tyhjät pullot kerättiin siis tarkasti talteen. Tätä operaatiota on pidetty meidän nykyisen todella upeasti toimivan pullonpalautusjärjestelmän siemenenä. Me suomalaiset olemme maailmanlaajuisesti esimerkkimaa pullojen palauttamisessa. Peräti 93% pulloista palautetaan! Löysin Palpan sivuilta (lainaus alla) mielenkiintoista tietoa liittyen pullojen ja tölkkien palauttamiseen. Hyvä me!

Alumiinitölkki

• Palautusaste 95 %, 1,3 miljardia palautettua tölkkiä/vuosi.
• Kerätystä materiaalista käytännössä 100 % voidaan käyttää uusien tölkkien valmistukseen.
• Kierrätystä voidaan toistaa lähes loputtomiin.
• Uusien tölkkien valmistus kierrätetystä alumiinista vaatii vain noin 5 % ensivalmistusprosessin energiasta.

PET-muovipullo

• Palautusaste 90 %, 490 miljoonaa palautettua pulloa/vuosi.
• Uusiomuovista valmistetaan mm. uusia pulloja, pakkaustarvikkeita ja tekstiilejä.

Lasipullo

• Palautusaste on 87 %, 140 miljoonaa palautettua pulloa/vuosi.
• Kierrätyslasista valmistetaan uusia lasipulloja, muita lasipakkauksia, purkkeja, lasivillaa ja vaahtolasia.

Kuva Coca-Cola.fi

Helsingin olympialaisiin saapui lähes 5000 urheilijaa kaikkiaan 69 maasta. Katukuva Helsingissä oli todella värikästä ja olen nähnyt monia valkokuvia, joita ihan omassa suvussa on näpsitty eksoottisista olympiavieraita sekä myös itse urheilijoista. Nyt tuntuu vähän hassulta, että erinäköisiä ja värisiä ihmisiä on valokuvattu mutta aika oli tuolloin ihan toinen ja siksi mielestäni ihan ymmärrettävää. Olympialaisia oli odotettu todella innolla monta vuotta joten kiinnostusta oli hurjasti. Suomi oli saanut järjestettäväkseen kesäolympialaiset jo 1940 mutta talvisota sotki suunnitelmat. 

Kuva Coca-Cola.fi 

Helsingin olympialaisissa urheilijoista oli naisia vain 518 ja 43 maata pääsi mitaleille 149 lajissa. Yhdysvallat oli selkeästi menestynein osanottajamaa. Toiseksi suurimman mitalisaaliin sai ensimmäistä kertaa kisoihin osallistunut Neuvostoliitto. Kyllä isäntämaa Suomikin pärjäsi omissa kisoissaan valtavan hyvin ollen mitalitilaston kahdeksas peräti 22 mitalilla, joista kuusi oli kirkkaita eli kultaista! Olympialaisia seurasi 1,4 miljoonaa kotimaista ja ulkomaista kisavierasta. 

Suomalaiset pääsivät maistamaan ensimmäistä kertaa Coca-Colaa ja selkeästi siitä pidettiin. Olympiakisoilla oli valtavan suuri vaikutus koko Suomen tunnettavuuteen ja kansainvälistymiseen. Ilman näitä kisoja ei myöskään Coca-Cola olisi mitä todennäköisemmin vielä tuolloin saapunut neljän miljoonan kansalaisen maahan peräpohjolassa. Hyvin hoidetut kisat ja ennen kaikkea myyntimenestys juomalle käynnistivät tapahtumaketjun, joka johti Coca-Cola juomien valmistuksen aloittamisen Suomessa 1957. Ja tämä toiminta jatkuu edelleen Keravalla. 

Mietin milloin olen itse nauttinut Coca-Colaa ensimmäisen kerran. Meillä oli kotona tapana saada virvoitusjuomia tai siis limua vain kerran viikossa yleensä saunan jälkeen viikonloppua. Varmasti alle 10-vuotiaana useimmiten se saunalimonadi oli Jaffa mutta myöhemmin sitten Coca-Cola. Viimeistään kun muutin lapsuudenkodistani pois hurahdin täydellisesti Coca-Colaan. En koskaan osta muuta colajuomaa kuin Cokista. Olen ainakin kolme kertaa elämässäni osallistunut jossain marketissa "erotatko kolajuoman sokkotestiin" ja joka kerta olen valinnut oikein eli aidon ja oikean Hartwallia markkinoiman Coca-Colan. 

Valokuvissani vilahtelee kaksi muovista Walt Disney hahmoja Aku Ankka ja Mikki Hiiri. Nämä hahmot ovat siitä meidän lapsuuden nukkekaapista, josta olen kirjoittanut tänne blogiinkin kerran. Taitavat olla 60-70 luvulta joten eivät ihan yhtä vanhoja kuin Coca-Colan Suomeen tulo. Itse haluan juoda Coca-Colan myös sokerilla koska vatsani ei kestä mitään makeutusaineita. Pidän myös Cokiksesta ihan sellaisenaan vaikka Coca-Colalla on hurjasti myös erilaisia makuvaihtoja niistä pitäville uutuutena nyt kirsikka.

Minulla on myös paljon muistoja liittyen juuri Coca-Colaan. Vuosia sitten olin  reppureissulla ja olimme ystäväni kanssa Vatikaanissa Roomassa. Minulla oli tapani mukaan myös Cokis tölkki mukana koska Italian elokuisen polttavan auringon alla piti nesteyttää itseään koko ajan. Koska Pietarinkirkkoon oli valtavan pitkä jono menimme siinä aukiolla olevaan katolilaisia riipusristejä myyvään liikkeeseen katselemaan niitä. Minä päädyin ostamaan yhden ristin itselleni vaikka olenkin luterilainen muistoksi tuosta paikasta. 

Olin laskenut Cokis tölkkini siihen myyntitiskille. Jostain kumman syystä tölkki kuitenkin kaatui ja Cokista levisi pitkin "pyhän Vatikaanin ristiliikkeen tiskiä" ja sitä valui myös lattialle. Aloin paperinenäliinalla kuivaamaan tiskiä ja lattiaa ihan hädissäni. Olin ihan varma, että "päälleni langetetaan ikuinen kirous" kun olen sotkenut pyhän liikkeen. Pääsimme ulos liikkeestä kunnialla ja vieläkin kun katson makuuhuoneessani roikkuvaa ristiä minä muistan tuon tapahtuman kuin eilisen päivän. 

Onko sinulla muistoja liittyen Coca-Colaan? Oletko Cokis fani? Käytätkö Cokista ruoanlaittoon kuten minä teen? Kivaa lauantaina kaikille ja onnea 70-vuotiaalle Coca-Colalle Suomessa! 

Sukellus rapunaisen sielunmaisemaan ja luonteeseen

 

Kuva Pixabay

Minä olen kesänlapsi eli syntynyt kesäkuun 30.päivänä. Horoskooppimerkiltäni olen siis rapu (21.6. - 22.7.). Olen muiden rapulasten kanssa putkahtanut maailmaan aikana jolloin luonto siirtyy kesäaikaan. Lämpö on ihanimmillaan ja kaikkialla kukoistavat lukuisat kasvit upeine kukkineen kesäisissä olosuhteissa. Ei siis ihme, että minulle kevät ja ennen kaikkea sitä seuraava kesä ovat äärimmäisen tärkeitä vuodenaikoja. 

Kun valon määrä lisääntyy ja päivä pitenee laitan aina turbovaihteen päälle ja yritän kokea, elää sekä havainnoida koko vuoden edestä kesää varastoon. Kesäisin menen myöhään nukkumaan ja herään aikaisin koska silloin en juurikaan tarvitse unta. Minusta tuntuu, että jos nukun kesäaamuna liian pitkään menetän upean auringonnousun, metsästä laukkaavan peuran ja lintujen moniäänisen laulukonserton. Haluan joka solullani aistia kesää!

Keskiaikaisen rukouskirjan ja kalenterin Les Tres Riches Heurs du Duc de Berryn sivuilla näkyvät eläinradan horoskooppimerkit kuvan reunoilla. Kuva Wikipedia.

Minkälainen rapunainen on horoskoopiltaan? Kun kirjoitan horoskoopista en puhu niistä aikakausi- ja naistenlehdissä olevista "viikkohoroskoopeista" vaan tarkoitan varsinaisesti astrologiassa käytettyä pelkistettyä tähtikarttaa, johon on merkitty auringon, kuun ja planeettojen sijainnit suhteessa eläinradan merkkeihin ja tietyn paikkakunnan horisonttiin tiettynä ajankohtana. 

Tarkoitan siis ns. syntymäkarttaa, joka osoittaa taivaankappaleiden sijainnit jonkun henkilön syntyessä. Minä olen syntynyt Helsingissä illalla kello 19.05 eli oman karttani mukaan Jousimies on nousumerkkini.

Kuva Pixabay 

Ensimmäisen tähtikarttani olen tilannut astrologi Seppo Tanhualta luultavimmin 1998 koska olen maksanut sen markkoina. Astrologille lähetettiin oma syntymäpäivä, virallinen syntymähetki ja syntymäpaikka. Totta kai myös omat yhteystiedot, jotta hän pystyi tehtyään karttani lähettämään sen minulle. Postin mukana sain Tanhualta Astrologisen luonneanalyysin saatesanoin 

"Tässä on kerrottuna pääpiirteittäin tarkalle syntymähetkellesi laaditun tähtikartan planeettavaikutukset puhtaimmillaan ja hiukan huumorilla höystettynä. Tätä kirjallista tulkintaa ei voida missään nimessä pitää astrologisena luonnehoroskooppina, koska sellaisen tekeminen tietokoneella on mielestäni mahdotonta."

Kuva Pixabay

Rapunaisten sanotaan yleisesti olevan varsin myötätuntoisia ja suojelevaisia tyyppejä. Saksiniekan suurimpiin vahvuuksiin kuuluu lempeys, empaattisuus, intuitiivisuus ja kyky tehdä toisille hyvä olo. Allekirjoitan em. ominaisuudet ja tunnistan ne itsessäni. Luotan täysin intuitiooni eli minä teen päätöksiä tunteen ja vaiston varassa. Em. ei tarkoita sitä etten käyttäisi myös rationaalista ajattelua. 

Minun on joskus vaikea selittää toiselle miksi päädyn hyvin nopeasti oman intuitioni varassa tekemään päätöksen vaikeastakin asiasta. Joskus myönnän olevani ihan ymmällä miksei vaikkapa ystäväni pysty ratkaisemaan kahden vaihtoehdon väliltä valintaa. Itselleni selkeä asia aiheuttaakin ystävälle paljon päänvaivaa päätöksenteossa. 

Kuva Pixabay

Meidän rapujen sanotaan olevan myös herkkiä joskin meitä suojaa kuten meressä elävää esikuvaamme kova panssari. Herkkää sisimpää täytyy myös suojata vähän. Herkkyyden ansiosta me ravut olemme taiteellisia ja jotkut saksiniekat myös liian miellyttämisen haluisia. Itse en tunnista tuota miellyttämisen halua itsessäni - en edes nuorempana. Olen aina seissyt mielipiteideni ja ajatusteni takana uskaltaen sanoa ne myös ääneen vaikka poikkeaisivat valtavirrasta. Luulen, että myös saamani kasvatus ja tuki omilta vanhemmilta on tehnyt minusta myös herkkyyden lisäksi todella vahvan. 

Rapujen hallitseva taivaankappale on kuu, joka heijastaa auringon valoa silloin kun muuten on pimeää. Itse en koe "kuuhulluutta" kerran kuukaudessa mutta tiedän, että täysikuu vaikuttaa monen ihmisen elämään oli hän horoskooppimerkiltään rapu tai joku muu merkki. Me ravut olemme äärimmäisen herkkiä aistimaan tilanteita, joissa meitä loukataan. En itse ole herkkää ja haavoittuvaa raputyyppiä, joka käpertyy kuoreensa suojelemaan itseään. 

Muistan lukeneeni joskus, että jotkut kokevat meidät ravut todella ailahtelevaiseksi tunnemaailmamme suhteen ja meitä on mahdotonta ymmärtää. Tässä suhteessa itse poikkean muista lajitovereistani koska en loukkaannu helposti. Luulen, että myös hyvällä itsetunnolla on merkitystä.

Kuva Pixabay

Rapunainen siinä missä mies saksiniekkakin itkee sekä ilosta että surusta eli tunteita osataan myös näyttää. Meihin rapuihin liitetään myös masentuneisuus, alemmuudentunto ja itsesääli mutta nämä em. ominaisuudet ovat minulle rapunaisena täysin vieraita. Totta kai voin olla hetkellisesti down mutta alan heti etsiä uusia mahdollisuuksia päästä tilanteessa eteenpäin. 

Minulle on tyypillistä "rapumainen eteneminen" eli jos en pääse heti suoraan eteenpäin otan pari askelta taaksepäin ja sivullekin ehkä kunnes taas etenen määrätietoisesti päämäärää kohden. Minusta me ravut ole sisukkaita ja periksiantamattomia.

Jousimies nousevana merkkinä rapunaisessa on juuri sitä innostuneisuutta, rohkeutta ja elämäniloa. Minähän rakastan seikkailuja, muutoksia ja uusien alueiden tutkimista. Jousimies tekee minusta myös optimistin ja idealistin, joka odottaa tulevaisuudelta aina jotain parempaa vastoinkäymisistä huolimatta. Onhan omassa elämässäni ollut todella pahojakin vastoinkäymisiä,  pettymyksiä ja epäonnistumisia mutta olen myös selvinnyt niistä ja pudonnut taas jaloilleni. Uskon myös kasvaneeni niiden myötä. 

Kuva Pixabay

Rapunainen, jolla on jousimies nousevana merkkinä on ulospäin suuntautunut vaikka oma koti on hänellekin tärkeä turvasatama ja akkujen latauspaikka. Työelämän kannalta oma vahvuuteni - tuleeko sitten jousimiehen ja ravun yhdistelmästä - on laaja-alaisuus eli inhoan "lillukanvarsiin tarttumista". Minä hahmotan isot linjat mutta näen toki niitä yksityiskohtiakin. 

Olen saanut läheisiltä ja ystäviltäni kiitosta siitä, että osaan kannustaa ja tukea toista vaikeana hetkenä. Minusta toisia ihmisiä ei koskaan saa jättää pulaan ja siksi minä varmaan aina soittelen 112 kautta apuja tuolla liikkuessani. Tartun myös tarmokkaasti haasteisiin vaikka ne aina eivät ole kovin mieluisia.

Seppo Tanhuan vuosia sitten laatimassa luonneanalyysissa on hauska kohta, jonka haluan lainata tähän. "Sinä ole täällä opettelemassa Jousimiehen ja Jupiterin läksyä ikuisena etsijänä ja tutkimusmatkailijana, jolle tärkeintä ei olekaan löytäminen. Tutkimusmatkailijalle mikään ole mahdotonta ja kaikki esteet ovat voitettavissa." Aina kun olen ollut todella allapäin olen muistellut tätä kohtaa astrologisessa luonneanalyysissani. 

Kuva Pixabay 

Tanhua oli lainannut  myös noihin aikoihin suositun Roxetten Joyride kappaleesta seuraavan kohdan saatesanoilla "Sinussa on jousimiesnousuisena samaa karismaa ja samaa hulluutta kuin tuossa biisissä. Juuri se saa ihmiset ihastumaan sinuun ja usein myös ottamaan sinut omien haaveidensa suojelijaksi."

I hit the road out of nowhere

I had to jump in my car

And be a rider in a love game

Following the stars

Don't need a book of wisdom

I get no money talk at all

Luonneanalyysistani kävi myös ilmi, että koska kaksonen on minulla deskendenttinä eli laskevana merkkinä minä kommunikoin ja sopeuduin muuttuviin tilanteisiin tietyllä tavalla. Tämänkin kyllä tunnistan itsessäni. Vaaka keskitaivaan merkkinäni antaa melkoisen haasteen työelämässä. Olen joutunutkin ottamaan kantaa sekä johtajien että alaisteni, työnantajani kuin asiakkaideni esittämiin väitteisiin, kehuihin ja jopa syytöksiin. Välillä ollaan oltu "aika vaa'ankielellä" mutta selvitty kuitenkin. 

Vielä mielenkiintoisemmaksi meni kun Tanhua jatkoi, että miten "oinas keskiyön merkkinä", "aurinko ravussa", "kuu vesimiehessä", "venus härässä" ja "mars neitsyessä" vaikuttavat minuun. Luonneanalyysi oli kuin mielenkiintoinen pienoisnovelli omasta minästä. Olen myös palannut siihen aika ajoin elämäni aikana.

Tästä voit kurkistaa mitä kirjoitin horoskoopistani vuonna 2015.

Oletko sinä koskaan tilannut itselleni Astrologista luonneanalyysia tai jotain muuta horoskooppia? Miten suhtaudut astrologiaan? Ja mikä olet horoskoopissa tai tiedätkö muista itseesi vaikuttavista planeetoista? Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti pahimmat helteet hellittäisivät kohta...

Keskikesän juhla pähkinänkuoressa

 

Keskikesän juhla nyt on vietetty mukavissa, makoisissa ja todella helteisissä merkeissä. Huomenna alkaa taas arki ja työt eli seuraavat neljä viikkoa vielä töitä ennen kesälomaa. JIHUU!!!! Ensimmäistä kertaa kaivoin myös esille viime kesänä ostetun tornituulettimen jolle on todella ollut viime päivinä käyttöä. Olin hieman epäileväinen kestääkö vajaa 30€ maksanut lattiatuuletin yhtä kesää pidempään mutta se hurahti käyntiin kaukosäätimellä ihan heti. Ihanasti viilentää jo tuolla alhaisimmalla nopeudella joten ihan nappiostos sanoisin. Jopa Mimmi pitää siitä ja hakeutuu sen lähelle makaamaan viilentääkseen itseään. 

Sain juhannusaattona aivan ihanan valokuvan juhannussalosta entiseltä asiakkaaltani juhannustervehdyksen mukana. Kiitos Ansa tästä kuvasta ♥ Olen nähnyt lukemattomia juhannussalkoja mutta kaikki ne ovat jo pystytetty eli "tuoretta juhannassalkoa" (voiko näin edes sanoa) en ole koskaan nähnyt livenä. Ahvenanmaan reissulla 2018 Silverskärin saarella näin aivan huikean juhannussalon, jossa oli värikkäitä "lyhtykoristeita".

Syksyisessä Hangossa 2017 katselin kaihoisasti kesän jäljiltä yksin hiekkarannalla seisovaa tuulen tuivertamaan juhannussalkoa. Saariston Rengastiellä Houtskärin maisemissa seikkaillessa elokuussa 2017 löysin hyvin erilaisen juhannussalon tuulimyllyn kera korkealta mäeltä. Kustavin Parattulasta Peterzenin vierasvenesatamasta elokuussa 2016 bongasin myös aivan huikea juhannussalon. Nyt asetan itselleni tavoitteen, että minun on jossain vaiheessa nähtävä juhannussalon pystytys!

Kävimme Mimmin kanssa juhannusaatto aamuna keräämässä lupiineita. Olen hyvin tietoinen siitä, että komealupiini (Lupinus polyphyllus) eli arkikielessä vain lupiini on "paha karkulainen" joka pitäisi hävittää Suomen luonnosta. Lupiinien luontainen levinneisyysalue on Pohjois-Amerikka ja Eurooppaan lupiini tuotiin 1800-luvulla koriste- ja rehukasviksi. Lupiini on hernekasvi kuten meille jokaiselle varmaan tuttu hiirenvirna. Hernekasvit kuten myös komealupiini lisäävät maaperän typpipitoisuutta sitomalla typpeä ilmasta juurinystyröidensä bakteerien avulla. Maaperän koostumus muuttuu ja samalla heikentyy myös alkuperäisten, köyhässä maaperässä esiintyvien niittykasvien elinmahdollisuudet. 

Valtioneuvosto antoi hallintasuunnitelman jo 2020 lupiinien hävittämiseen. Lupiinit ovat kauniita ja siksi niitä päätyi meidänkin juhannuskukiksi vaikka ovatkin haitallisia. Toivotaan, että ne saadaan jossain vaiheessa hävitettyä kuten nyt tehdään kurtturuusulle. Tuo valkoinen kannu on muuten Villistä Kanalasta. Eikö olekin suloinen? Toisessa lupiinikuvassa etualalla näkyvä sininen portugalilainen Vestal Alcopaca vintagekulho puolestaan tarttui samasta paikasta mukaan jo huhtikuussa. Kulhossa on vielä hauska "piparkakkureunus ja pienet jalat". Ostoksen jo tehtyäni pyörin netissä etsimässä lisätietoja kulhon alkuperästä ja löysin, että lähes vastaavasta pyydetään  Etsyssä 73 US dollaria joten tein hyvät kaupat 16 eurolla! Täytyy jossain vaiheessa laittaa kulhosta parempi kuva vaikka Instagramiin. 

Jos minulta kysyttäisin mikä juhannuksessa on parasta ruokaherkkua niin kyllä tähän tulisi varmasti vastaus uudet perunat ja kotimaiset mansikat. Suomalaisia mansikoita ei voita mikään! Toki vielä tässä vaiheessa kesää mansikat ovat melko suolaisen hintaisia mutta juhannukseksi niitä oli ehdottomasti saatava kesän ensimmäiseen mansikkakakkuun. Uusia perunoita voisin syödä ihan ilman mitään lisukkeita koska ne maistuvat talven jälkeen niin hyvältä. Usein tulee keitettyä vähän liikaa uusia perunoita eli niitä jää yli. Mutta itse asiassa ei haittaa lainkaan koska minulla on tapana napsia kylmiä uusia perunoita välipalaksi kun alkaa tehdä mieli jotain suolaista.

Juhannuspöytämme oli taas hyvin perinteinen eli ensin lohta, katkarapuja ja mätiä runsaan salaatin sekä uusien perunoiden kera. Grillissä tirisi sekä sisäfileetä ja possun fileetä sekä totta kai maissia. Rakastan maissia kaikissa muodoissaan eli näitä esikypsennettyjä maisseja tulee usein ostettua kotiin. Maissintähkän syöminen on vähän sottaista puuhaa ja siinä kyllä mahdolliset huulipunat tuhriutuvat pitkin kasvoja. Mutta hyvää maissi on ja minä myös rakastan popcornia. Jos joku teistä joskus bongaa jostain kirpparilta ja antiikkitapahtumasta näitä Arabian vanhoja kukkalautasia saa vinkata minulle. Haluaisin lisää lautasia ja ehkä muitakin osia. 

Tänä juhannuksena ei ainakaan Etelä-Suomessa saanut metsäpalovaroituksen takia polttaa kokkoa joten se jäi nyt näkemättä. Paikallinen huvilayhdistys oli ollut kaukaa viisas eikä kokkoa oltu edes pystytetty järveen odottamaan juhannusaattoa. Juhannusjuhlat järvellä kyllä järjestettiin ensimmäistä kertaa koronapandemian aikana. Ajoimme lahdelman ohi melko myöhään illalla ja vain yksinäinen haitarin soittaja veteli vielä viime tahteja esiintymislavalla. Juhannuksen juhlijat olivat jo poistuneet jatkamaan mittumaarin juhlintaa koteihinsa tai mökeille. Aurinko oli jo melkein laskenut järven taakse kohta noustakseen taas uudelleen.

Juhannuspäivän aamulla kun olimme Mimmin kanssa aamulenkillä näin ensimmäiset rentunruusut eli maitohorsmat. Kohta niityt ja tienvierustat ovat kukkivia rentunruusuja ja sinipunaisia horsmia täynnä. Vielä en ole kerännyt yhtään niittykukkakimppua ja ihan varmasti sellaisia tulee meillä olemaan maljakossa monta tänä kesänä. Nyt on nautittu noista lupiineista ja myös vaaleanpunaisia pioneita meillä on kotona.

Miten sinun juhannuksesi sujui? Grillasitko vai olitko enemmän kalalinjalla? Maistoitko jo ensimmäisen puraisun kotimaisesta mansikasta mittumaarina? Joko talviturkki on heitetty ja uimakausi avattu? Entäs ne juhannustaiat? Mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa kaikille ♥ 

Hyvää juhannusta ♥♥♥

 

Tänään on juhannusaatto, joka kuluvana vuonna osuu hauskasti päivälle 24.kesäkuuta. Eilen alkoi valtava joukkoryntäys juhannuksen viettoon maaseudulle, mökeille, saaristoon tai sukuloimaan jo puolenpäivän aikaan. Ehkä joku saattoi matkustaa myös sinivalkoisin siivin jonnekin muualle juhannukseksi. Toivottavasti kaikki pääsivät turvallisesti perille mihin he ikinä olivatkaan matkalla. Jokaisessa niemen notkossa ja saarelmassa vietetään tänään keskikesän juhlaan juhannusta eli mittumaaria. Juhannusaattona moni vetää perinteitä kunnioittaen Suomen lipun salkoon kello 18 illalla ja laskee sen seuraavan kerran vasta juhannuspäivänä kello 21. Juhlistamme liputuksella näin yötöntä yötä ja keskikesän suloista suvea. 

Grillit ovat ihan varmasti kuumina ja jokainen nauttii juuri niitä herkkuja mitkä kuuluvat hänen kesäjuhlaansa. Uudet perunat, silli, tilli ja voi ovat lautasella myös monessa kodissa. Ehkä jälkiruoaksi on mansikoita tai kenties jo kesän ensimmäinen mansikkakakku. Omnomnom! Juhannusjuhliakin järjestetään monissa paikoissa nyt ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Saadaanko juhannuskokkoja polttaa jää nähtäväksi sillä metsäpalovaroituksia taitaa olla voimassa aika laajasti. Vielä eilen ei meidän lähijärvellä näkynyt kokkoa vaikka juhla siellä pidetäänkin. Joku tekee perinteisiä juhannustaikojakin ja kerää ne seitsemän kukkaan sinne tyynyn alle nähdäkseen tulevan puolisonsa. 

Keräsin tähän juhannukseen liittyviä runoja, joiden myötä haluan toivottaa kaikille teille lukijoille oikein makoisaa, lämmintä ja turvallista juhannusta ♥♥♥

Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään.

– Tove Jansson –

Minä avaan syömeni selälleen

ja annan päivän paistaa,

minä tahdon kylpeä joka veen

ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus

ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

– Eino Leino –

Suloista,
iloista,
useampi kiloista,
makkaran makuista,
nuotion hajuista,…
sääksen syömää,
lätkällä lyömää,
järven jäätämää,
pyyhkeen vääntämää,
rattoisaa juhannusta!

Uudet potut, lohta!
Vasta heiluu kohta!
Aurinko, tuuli ja vaahtopäät.
Teillekin iloiset juhannussäät.

Loviisan Avoimet Puutarhat lumosivat jälleen kerran

 

Kahden koronavuoden aikana en ole käynyt Loviisassa kertaakaan. Minulla on ollut suunnaton ikävä hurmaavaa, sydämeni vienyttä pikkukaupunkia, vanhoja kauniita taloja ja ennen kaikkea ihmisiä, joihin olen Loviisassa tutustunut. Kesällä 2012 ystäväni Nina Niinan unelmia -blogista houkutteli minut mukaansa Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan ensimmäistä kertaa. Olin toki käynyt Loviisassa muutamia kertoja ennen tuota vierailua mutta talotapahtuman aikana menetin sydämeni historialliselle pikkukaupungille ihan totaalisesti. Seuraavana kesänä palasin Loviisaan joten vanhimmat ystävyyssuhteeni loviisalaisiin ovat syntyneet jo kymmenen vuotta sitten. 

Kuninkaanlampi 

Vaikka Facebookin kautta olen seurannut loviisalaisten elämää idyllisessä pikkukaupungissaan ne aidot kohtaamiset ovat nyt pandemia aikoina jääneet pois kokonaan. Viime sunnuntaina korjasin tilanteen kertaheitolla ja huristelin Mimmin kanssa Loviisan Avoimen Puutarhat -tapahtumaan. Ilmakin oli mitä mainioin. Tapahtuma oli startannut jo lauantaina mutta itse olin silloin kummitytön konfirmaatiossa Uspenskissa katedraalissa. Ensimmäinen puutarhapäivä oli ollut myös todella harmaa ja sateinen kierrellä puutarhoissa. Koska minulla oli rajallisesti aikaa ehdin katsastaa vain neljä puutarhaa mutta ne kaikki ovat merkityksellisiä ja jokaisessa sain myös jutella tuttujen loviisalaisten kanssa. 

Kauppamuseon puutarha

"Maailma ympärillämme muuttuu tavalla, johon emme juuri voi vaikuttaa, mutta puutarhat ovat ja pysyvät, vaikka nekin elävät jatkuvan muutoksen tilassa. Niin pitääkin olla. Puutarha kun ei koskaan ole valmis.

Mutta juuri se, että voimme hallita ja hoivata ainakin pientä osaa luomakunnasta omalla pienellä tavallamme, luo syvää hyvänolon tunnetta kaiken epävarmuuden keskellä. Voimme luottaa siihen, että vuodenaikojen kiertokulku jatkuu ja kevät tuo mukanaan ikuisesti uudistuvan kasvun ihmeen." lainaus Loviisan puutarhayhdistyksen sivulta.

Ota mukava asento niin lähdetään kurkkaamaan muutamaan vehreän vihreään ja kukkivaan puutarhaan Loviisassa. Aloitin kierrokseni  Skinnarbyn maaseutupuutarhoista ja päätin sen Loviisan kaupunkipuutarhoihin keskustan alueella. Mimmi pysytteli autossa ja kävin vain moikkaamassa loviisalaisia tuttuja. 

Kauppamuseon puutarha

Minna ja Kari Järvisen Kauppamuseon puutarhassa kukki ihan hurjasti. Kun kävin Villi Kanala -puodissa 24.huhtikuuta osa maasta oli vielä lumen alla. Mutta kun aurinko alkaa lämmittämään maata niin nopeastihan sieltä puskee esille uutta elämää. Ensimmäisen kerran kävin Kauppamuseon puutarhassa kesällä 2019 ja jo silloin kiinnitin huomiota ihanaa rehevyyteen, salaperäisyyteen ja rentouteen puutarhassa. Nimensä mukaisesti se sijaitsee Suomen pienimmän kauppamuseon takana. Jos et vielä ole kurkistanut minkälaista oli entisaikojen kyläkaupoissa niin ehdottomasti kannatta poiketa museossa jonain päivänä. Museon aukioloajat näet tästä. Ennen puutarhaan sukeltamista saa kartan alueesta. 

Puutarhassa saa ihan omassa rauhassa kävellä ja ihailla sekä aistia puutarhaa ihan kaikilla aisteillaan. Näköaistin lisäksi kannattaa myös kuunnella ääniä puutarhassa sekä totta kai nuuhkia tuoksuja, joita puut, pensaat ja kukat välittävät ympärilleen. Puutarhassa on paljon pieniä yksityiskohtia, joita on myös hauska bongailla kulkiessaan. Tärkeää on minusta myös välillä istahtaa johon lukuisista istuinryhmistä. Puutarhoissa kulkeminen ei ole mielestäni ole kiireessä tehtävää puuhaa vaan niissä pitää liikkua aistit avoinna verkkaisesti ja välillä on hyvä vaikka istahtaa ihailemaan ympäröivää kauneutta. 

Kauppamuseon puutarhasta löytyy hauskasti nimettyjä puutarhan osia kuten Aurinkopuutarha, Lampipuutarha, Omenanpuupenkki, Varjopenkki, Kielorinne, Kahvipannurinne jne. Talon takana on todella upea lasinen kesähuone, jonka sisustus oli taas ihan huikea. Täällä voi istuskella vaikka sää olisi ulkosalla vähän sateinen ja viileäkin. Villi  Kanala -puodin tuotteitakin löytyi kesähuoneesta. Arvoin pitkään yhden Rörstrandin vintagevadin kanssa mutta lopulta jätin sen ostamatta melko suuren kokonsa takia. Toki Marjon matkaan lähti Villistä Kanalasta valkoinen kannu ja metallinen kahvikaadin, jotka on bongattu puodin uudesta "valkoisesta huoneesta". 

Kerttulan taidepuutarha

Muutaman sadan metrin päästä löytyi toinen hurmaava kohde eli Kerttulan taidepuutarha. Nimensä puutarha on saadun Luru Hirvan ja Masa Karhulan Kerttu koiralta, jonka minäkin onnistuin reissullani näkemään vilahdukselta. Talon puutarhaan astuessaan kuuli myös soljuvaa jazz-musiikkia, jota paikalla olevat muusikot tuottivat ilolla kesäpäivään. Kerttulan puutarha on peräti 3000 neliömetriä ja sieltä löytyy hyvin erilaisia puutarha-alueita. Myös eri tyyppisiä istuinryhmiä on runsaasti. Täällä voi vaikka siirtyä auringon perässä paikasta toiseen sen mukaan miten aurinko päivän mittaan liikkuu - kätevää! 

Luru ja Masa tekevät molemmat taidetta ja sitä oli esillä puutarhassa monissa paikoissa ja töitä oli myös myynnissä. Upeaa keramiikkaa ja mielenkiintoisia pienoisveistoksia. Piharakennuksen ns. satulahuoneesta on tehty lisäksi taiteen oma pop up -puoti, jossa oli myös kauniita maalauksia seinällä. Puutarhasta nautitaan ja siellä myös viihdytään ympäri vuoden. Kävin Kerttulassa ensimmäisen kerran 2019 ja täälläkin oli tapahtunut muutoksia eli puutarha elää omistajiensa elämäntilanteiden mukaan. 

Loviisan avoimien puutarhojen nettisivuilta oli pakko lainata puutarhuri Lurun osuva kommentti. Levä hymy paljastaa, että täällä pidetään puutarhanhoidosta, suunnittelusta ja siellä olemisesta. 

"Kun puutarhuria pyydetään kertomaan mottonsa, hän lainaa Nalle Puhia: ”Parasta ei ole hunaja, vaan hetki ennen hunajaa”. Ja kyllähän siitä hetkestä nautitaan rennossa, herkullisessa ja viihtyisässä Kerttulan taidepuutarhassa, jossa jokainen vuodenaika on yhtä rakas. Kerttulan intohimoiset ruoanlaittajat nauttivat suunnattomasti hyötypuutarhan antimista."

Piharakennuksen yhdestä huoneesta löytyi tapahtuman käsityöläisen ja tekstiilitaiteilija Carita Lankisen vaatteita. Lankinen käyttää töissään pellavaa, hamppupellavaa, villaa ja silkkiä, jotka hän värjää sekä kirjailee, huovuttaa tai kauhduttaa. Hyvin romanttisia ja erilaisia vaatteita, joista minulle tuli vahva mielleyhtymä Italiaan ja Ranskaan. Lankinen tekee myös koruja mm. kierrätyshopeasta. Caritalla on mielenkiintoinen työhistoria eli aiemmin hän on toiminut 20 vuoden ajan elokuva- ja teatteripuvustuksen parissa. Caritan kotisivut ovat www.carla.fi ja häntä voi lähestyä myös emaililla carlacountrycottage@gmail.com. 

Pitkänpöydäntalo 

Seuraavaksi siirryttiin Loviisan keskustan puutarhoihin ja sieltä valikoitui Pitkänpöydäntalo eli yksi LWT kohde, jossa olen käynyt vuodesta 2012 lähtien. Kurkkasin jo kadulta talon emännän Kaisa Korpelan keramiikkapuodin ikkunasta sisälle. Olin innoissani kuin pieni lapsi joten ihan extempore koputin puodin ikkunalasiin merkiksi "Hei, minä olen taas täällä pitkästä aikaan!" Voi, miten hauska oli nähdä Kaisa pitkästä aikaan ja vaihtaa kuulumisia viimeisen kahden vuoden ajalta. Harmi kun Lilli-labbis ei ollut näköpiirissä niin en päässyt rapsuttelemaan sitä. Muistan vieläkin Korpeloiden entisen Seda-labbiksen joulutaloista punaisessa joulukauluksessaan, joka taitaa olla periytynyt nyt Lillille. 

Pitkänpöydäntalon puutarhassa on paljon vanhoja, kestäviä perennalajikkeita, joista minulle tulee aina mielleyhtymä isoäitini puutarhaan Otalammen mökillä. Kasvilaatikoista on kesäkukkia ja hyötykasveja. Tämän talon pihapiirissä on myös kanoja vai pitäisikö sanoa "pieni kanala". Kanoista on suuri apu myös puutarhanhoidossa eli ne rakastavat voikukkia ja tuhoavat myös etanoita. Pihalta löytyy myös harvinaisempi tila eli orangeria, jossa viihtyvät viiniköynnökset ja kylmänarat hyötykasvit. Ihailen aikana pihan kekseliäitä kesäkukkaistutuksia, joissa on käytetty apuna vanhaa rautasänkyä ja ompelukoneen metallijalustaa. 

Kun ollaan keramiikkataiteilijan pihalla täältä löytyy myös Kaisan tekemään keramiikka paljon. Meillä kotona on yksi koirakuorolainen ja muitakin koira-aiheisia töitä. Iso Kaisan punainen keramiikkakukka on parvekkeella kesät talvet ilostuttamassa. Nyt iskin silmäni tuohon siniseen nuppumaiseen kukkaseen. Ehkä sellainenkin jossain vaiheessa päätyy meille.

Kuninkaanlampi

Viimeinen puutarhakohde oli ihana Kuninkaanlampi, joka hurmaa aina eri vuodenaikoina. Kuninkaanlammella on äärimmäisen mielenkiintoinen ja vaiheikas historia. Itse talovanhus on rakennettu jo 1750-luvulla aikana, jolloin Suomi oli osa Ruotsin kuningaskuntaa. Talo on aikoinaan ollut entinen upseerien asuinrakennus, joka säästyi Loviisan valtavasta tulipalosta 1855. Ehkä sen syrjäinen sijainti pelasti sen tai sitten oli vain onnea matkassa. Kuninkaanlampi - siis se veden täyttämä oikea lampi talon takana - on perua historiallisista, keskenjääneistä linnoitustöistä. Tässä puutarhassa on satoja vuosia sitten kävellyt kuningas Adolf Fredrik ja hänen poikansa Kustaa III vietti yhden syksyn Kuninkaanlammessa. Jännää! 

Kuninkaanlammen yksi hurmaavin paikka on sininen istuinryhmä puutarhassa. Myös Wanhan Ajan Joulukotien aikaan se on pihalla. Alun perin minusta sinisiä istuimia oli vain yhdessä ryhmässä mutta nyt kaikki puutarhakalusteet ovat pirteän sinisiä. Sopii hyvin väripariksi punamultaisille taloille. Puutarhassa on hurjan paljon katsottavaa koska kaikkialla kukkii. Ensimmäistä kertaa näin alppiruusujen kukkivan talon seinustalla eri väreissä. Jättilaukkoja ihailen täällä aina mietin miten noinkin yksinkertainen kasvi voi olla kaunis. Juttelimme Olga rouvan kanssa siitä miten hän on onnistunut saamaan orvokit kasvamaan noin jämäköinä kun omani ovat aina sellaisia "pitkiä luiruja". Taimilla on kuulemma suuri merkitys joten täytyy olla tarkkana mistä ostaa ne. Markku isännän kanssa tehtiin puutarhapuodin puolella vähän lautaskauppaa - yllättäen sinivalkoista. 

Kiitos kaikille puutarhansa avanneille loviisalaisille ja elokuussa nähdään taas uudelleen ♥♥♥

Seuraava Loviisan avoimet puutarhat tapahtuma on 7.elokuuta klo 12-17 jolloin puutarhoja on avoinna ympäri Suomea muuallakin. Loviisan Wanhat Talot -tapahtumat puolestaan järjestetään 27.-28.8. klo 10-17.  Tapahtumassa on mukana 40 taloja ja nettisivujen kautta voi käydä jo tutustumassa taloihin sekä niiden asukkaisiin. Jos et ole vielä kokenut LWT-tapahtumaan niin vahva suositus, että otat haltuun tänä kesänä.