Toukokuun touhuja ja tuumailua

 

Toukokuun alku on mennyt ihan hurjaa vauhtia! Hetki sittenhän oli vappu ja kohta on jo kuun puoliväli. Aurinko nousi tänään meillä Espoossa 4:48 ja laski 21.47. Ihanaa kun on niin valoisaa ja päivänpituus huikeat 16 tuntia ja 59 minuuttia. Ja vielä päivä jatkaa pitenemistään juhannukseen saakka. Viime päivien helteiset säät ovat saaneet luonnonkin ottamaan ihan kunnon loikan eteenpäin ja tuntuu, että koivun lehdet kasvavat silmissä. Olen pikku hiljaa kaivellut kesäisempiä vaatteita jo esille ja talvitakit on vihdoin siirretty pois silmistä. Ikkunat odottavat edelleen pesemistä talven jäljiltä. Toisaalta mietin, että kun puiden pahin siitepölykausi on ohi kannattaisi vasta aloittaa peseminen. 

Kun mustarastaiden pesintä keskeytyi ikävän munavarkaan johdosta päätin hankkia jo kesäkukkia parvekkeelle. En koskaan ole muuten ostanut parvekekukkia näin aikaisin. Tänä vuonna pelargonioitakin piti hankkia muutamia lisää koska kaikki eivät valitettavasti selvinneet talven yli. Ostoskärryyn sujahti myös lobelioita, orvokkeja, markettoja ja muutamia muratteja. Eilen kotiutin vielä yhden ison hortensiankin kesähuoneeseemme. Parveke ei missään tapauksessa ole vielä valmis eli jotain kasveja sinne tullaan vielä hankkimaan. Orvokit istutin heti jo ulkosalle mutta muut kasvit nostin aina yöksi sisälle koska vielä viime viikolla yölämpötilat olivat lähellä nollaa. Tarkempi parveke-esittely sitten myöhemmin kun siellä vihertää enemmän. 

Pionikausi on alkanut ja maljakossa onkin ollut pulleita pioninuppuja jo monta kertaa peräkkäin. Jos minulla joskus on oma puutarha haluaisin ehdottomasi, että siellä olisi pioneita. Oma isoäitini kasvatti kesämökillään aivan huikean kauniita pioneita, joista sitten aina leikattiin kotiinviemiseksi muutama kukkanen. Rakastan seurata pionin nupun aukeamista. Usein maljakossa on Coral Charm pioneita, joissa tapahtuu jännä värin vaihtuminen. Vaaleanpunaisesta tulee ensin korallinpunainen, josta se hennon keltaisen kautta muuttuu vähitellen valkoiseksi. Pionin saa säilymään maljakossa kun muistaa leikata sihen imupinnan eikä missään tapauksessa leikkaa vartta saksilla. Imupintoja ei myöskään saisi leikkaamisen jälkeen kosketella omilla sormillaan. 

Toukokuu on kuukausi, jolloin moni läheiseni ja ystäväni viettää syntymäpäiviään. Nyt korona-aikana ei synttärijuhlia järjestetä joten useita ystäviä on vain onniteltu puhelulla tai viesteillä. Tein isäni syntymäpäivän kunniaksi ensimmäisen tämän vuoden mansikkakakun. Meillä perinteisesti kevättä jja isän synttäreitä aina juhlistetaan mansikkakermakakulla. Vähän jännitti kun ostin S-marketista pienen pahvilaatikon espanjalaisia mansikoita ovatko ne täysin mauttomia kuten usein ensimmäiset tuontimarjat. Olin todella positiivisesti yllättynyt miten makeilta ja hyviltä ne maistuivat. Kakun kuljettaminen autossa ilman kunnollista kakkukupua oli taas "melkoinen prosessi" mutta siitä selvittiin lähes kunnialla. Pienen piirin kesken syötiin sitten kakkua ja juhlistettiin päivänsankaria.

Maanantaina toukokuun 3.päivänä minulla oli vihdoin treffit kampaaja Kaisun kanssa. Edellinen kampaajakäynti oli marraskuussa 2020. Normaalisti istahdan kampaajantuoliin joka neljäs/viides viikko. Voitte uskoa, että otsatukkaa oli monen monta kertaa saksittu taas kynsisaksilla tämän "kampaaja lockdownin" aikana. Harmaa juurikasvu puski esille ikävästi ja mittaakin hiukset olivat kasvaneet aika hurjasti.Tapasimme jo klo 7 tyhjässä hiusmuotoilu Inohcin tiloissa Unioininkadulla. Arvostan suuresti sitä, että Kaisu joustaa ja suostuu tulemaan jo näin aikaisin töihin. Olen hoitanut hiuksiani Kerastasen Chronologiste -sarjan tuotteilla. Ehdoton aamun kohokohta oli pesupaikan hämyssä tehty Ritual D'Execption kaviaarihoito. Kaisu valmisteli Vital Concentrate Pealrs kaviaarihelmien ja Maque naamion sekoituksen, joka hierottiin hiuspohjaani sekä myös levitettiin pituuksiin. Seuraavaksi vuorossa oli päänahan hieronta, joka oli taas jälleen kerran ihan taivaallista. Annoin Kaisun myös leikata latvoista 5cm. Ihana piristys työviikon alkuun. 

Vein loput Minnieltä jääneet senioriruokapakkaukset ystävälleni Katarinalle viikolla. Laitoin mukaan myös viime kesäisiä punkkitabletteja ja purutikkuja hänen Tristan koiralleen. Nappasin mukaan vielä parvekkeelta kukkineiden hyasinttien, narsissien ja muiden kevätkukkien sipulit jos hän haluaa istuttaa ne omalle pihalle. Olin ihan häkeltynyt kun hän kassin vastaanotettuaan otti esille Minniestä valokuvan perusteella tekemänsä muotokuvan. Melkein nousi kyyneleet silmiin kun katsoin kuvaa. Katarina oli tavoittanut Minnien uskollisen katseen ja tutun hahmon. Jopa kukkakaulapanta oli piirretty Minsun kaulaan. Olen kehystämässä kuvaa nyt ja sijoitan sen varmasti makuuhuoneen hyllylle. Katarina teki myös aikoinaan pienen huovutetun Minnie-hahmon ♥♥♥

Charles Liquor & Punish

Charles Liquor & Punish

Taneli Stenberg

Taneli Stenberg

Juliana Hyrri

Timo Tyynismaa

Ehdin myös yhtenä hieman sateisena iltapäivänä piipahtaa työpäivän jälkeen katsomassa Keran Halleilla vielä lisää Concrete Urban Art Festival 2021 töitä. Edellisellä kerralla jäivät näkemättä kokonaan toisen logistiikkahallin ja kellaritilojen kaupunkitaide. Kannattaa aina ennen Keran Halleille menoa tarkistaa Facebookista minkälainen jonotustilanne sisälle on ettei tarvitse turhaan seisoskella. "Voimme ottaa vierailijoita sisään vain muutaman kerrallaan, minkä vuoksi jonotusajat ovat ajoittain pitkiä. Varaudu säänmukaisella pukeutumisella ja pienellä välipalalla." Suuren suosion ansiosta näyttelyn aukioloaikoja on pidennetty festivaalin viimeisellä viikolla. Teoksia pääsee katsomaan 29.5. asti ke-pe klo 13-20 ja la10-20. Toukokuun viimeisellä viikolla ke-la klo 10-20. Suosittelen!

Tällaisinä toukokuun päivinä pitää koko ajan kyykkiä valokuvaamassa kaikkia mielenkiintoisia kasveja, joita puskee mustan mullan läpi kohden auringonvaloa. Saatan vaikuttaa vähän koomiselta kun kumartelen ulkona aina maahan kännykän kanssa napsimaan valokuvia kukista. Keväinen pakkomielle kun kaikki menee niin nopealla tahdilla eteenpäin joka päivä.

Miten sinun viikkosi ja toukokuu on sujunut? Kuljetko jo kesämekossa ja sandaaleissa? Mukavaa viikonloppua kaikille! Nautinaan lämmöstä ja auringosta niin kauan kuin sitä riittää. 

Magnoliat kukkivat taas upeasti

 

Magnolian on sanottu olevan kukkivista puista kaunein! Omasta mielestäni se ansaitsee ehdottomasti kuningattaren arvonimen kukkiessaan. Vaikka vaaleanpunaiset kirsikankukat ja upea hanamin aika hurmaavat minut joka kevät eivät ne silti vedä vertoja kukkivan magnolian ylväälle kauneudelle. Magnolian suloinen tuoksu hurmaa joka vuosi uudelleen. Se on kukkainen ja hyvin naisellinen tuoksu, jossa on mukana pieni aavistus sitruunaakin. Tuoksu yhdistettynä magnolian äärimmäisen pitkään historiaan tekee kukista myös mielenkiintoisia. 

Keväällä 2019 kirjoitin magnolioista blogissa näin "Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon mutta magnoliat selvisivät jääkausista ja lukuisista muista luonnonmullistuksista, joita 65 miljoonaan vuotta sitten tapahtui. On sanottu etteivät maapallon magnoliat ole ulkoisesti juurikaan muuttunut näiden kymmenien miljoonien vuosien aikana. Ehkä myös tieto siitä, että katsoo jotain todella vanhaa ja sitkeästi maapallolla säilynyttä saa myös lumoutumaan magnolian kauneuden lisäksi." Edelleen allekirjoitan nuo lauseet. 

Tänään päätin töiden jälkeen käydä kurkkimassa kevään etenemistä. Suuntasin ensin Alppipuistoon, jossa on vuodesta toiseen kukkinut ainakin yksi valkoinen magnolia. Siellä se valkoiset kukat kurottivat helteisessä toukokuun iltapäivässä kohden auringonsäteitä ylväänä. Myös kirsikkapuut olivat täällä komeassa kukassa. Puistossa näkyi huovilla picniceväiden kanssa istuvia ryhmiä. Joku viitseliäs oli virittänyt jopa riippumaton kahden puun väliin. En tiedä onko puistoon ihan luvallista laittaa roikkumaan omaa riippumattoa mutta hyvin houkuttelevalta se näytti tuossa helteessä. Auton lämpömittari näytti peräti +23C!

Seuraava magnolioiden katselupaikka löytyi perinteisesti Kalliosta. En ollut sielläkään yksin ihailemassa puita vaan muitakin magnoliaan hurahtaneita löytyi. Magnolian katselun ja nuuhkimisen lisäksi niitä myös kuvattiin todella ahkerasti. Kallion vaaleanpunainen magnolia oli täynnä nuppuja joten paras kukinta ei ollut vielä käsillä. Valkoisen magnolian oksilla oli jo huomattavasti enemmän avoimia kukkia. Nyt ei tarvitse myöskään pelätä kukkien ruskettumista koska lämpötilat eivät laske enää alle nollan yöaikaan.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha oli seuraava etappi. Sain vinkin mukavalta vanhemmalta pariskunnalta kallion magnoliaan kuvatessamme, että "Kaisaniemen puu on pörheimmillään juuri nyt kukista". Viime vuonna menin Kaisaniemeen ihan liian myöhään eli paras kukinta oli ohi jo silloin ja harmitti vietävästi. Nyt valkoiset kukat olivat ilta-auringossa kauniisti vasten sinistä taivasta kuin odottamassa, että joku valokuvaisi näitä kaunottaria. Enkä täälläkään ollut ainoa kameran kanssa häärivä ihailija. Meitä magnolia faneja on paljon. 

Ehdin tämän päivän lähes kolmen tunnin reissullani nähdä myös kukkivia kirsikkapuita ja lukemattoman määrän kauniita kukkia mutta niihin palataan muissa postauksissa myöhemmin. Jos haluat nähdä magnolian kukkivan niin ota suunnaksi Alppipuisto, Kallio ja Kaisaniemi. Huomasin, että Kaisaniemessä avoinna 10-18 ma-la todella kivan näköinen ulkokahvila ihan siitä sisäänkäynnin tuntumassa. Täytyypä käydä sekin testaamassa joku päivä. 

Tästä voit kurkistaa miten magnolia kukkia 2019 ja tästä miten viime vuonna. Sitähän ei tiedä vaikka eksyisin tänä vuonna Mustialan arboretumiin Elimäelle. Kukkivaa viikkoa kaikille ♥

Mustarastaat tulivat ja menivät...

 

Luonto on kaunista näin keväällä. Talven jälkeen alastoman rujot puut ja pensaat alkavat pikku hiljaa vihertää. Ensin niihin tulee pienen pieniä silmuja, joista puskee vähitellen esille suloisia vaaleanvirheitä hiirenkorvia. Maan uumenista, mustan mullan alta työntyy esille uusia kasvinalkuja, jotka näyttävät ihan Muumien pikkuruisilta hattivateilta. Kaikkialla alkaa vihertää ja kukkien nuppujen aukeamisen jälkeen luonto myös kukkii. Muuttolinnut palaavat sankoin joukoin Suomeen aloittaakseen uuden pesimäkauden maisemissa, jossa ne ovat aikoinaan syntyneet. Linnut muodostavat pariskunnan, joka uutterasti aloittaa pesänrakennuksen tuleville poikasilleen. Yhdessä pariskunta uurastaa tehdäkseen hyvän pesän, johon on turvallista munia ja kasvattaa siinä kuoriutuvat poikaset.

Toisaalta luonto osoittaa myös julmuutensa. Luonnossa on oma sisäänrakennettu kiertokulkunsa, jossa aina kaikki eivät selviä hengissä. Toisen kuolema voi taata jonkun toisen eloonjäämisen. Vahvemmat yksilöt voivat sumeilematta tappaa heikompia ravinnon hankkimiseksi itselleen tai omille poikasilleen. Luonnossa pätevät omat ikiaikaiset luonnonlait eli vahvemmat ja kekseliäimmät voittavat. Ehkä me ihmiset olemme jo niin vieraantuneita luonnosta, että meidän on vaikea ymmärtää tätä. Tai sitten me vain ehdimme jo syvästi kiintyä siihen ajatukseen, että omalla parvekkeella mustarastaan pesintä onnistuisi jo toisena vuotena peräkkäin. Mutta kaikki ei aina mene kuten me toivomme. Luontoäiti voi puuttua asiaan ja tilanne muuttuukin aivan yllättäen. 

Kevään 2020 mustarastaan munat ja kuoriutuneet poikaset.  

Koronakeväänä vuosi sitten tunsin itseni aivan voittajaksi kun mustarastaiden pesintä onnistui ensimmäistä kertaa omalla parvekkeella. Olotilani oli kuin maaliviivan ylittäneellä juoksijalla kun viimeinenkin vähän epävarman oloinen poikanen lähti viimeisen kerran lentoon palaamatta enää pesälle. Koko prosessin seuraaminen oli todellista "Avaraa luontoa" suoraan olohuoneen ikkunalasin läpi 24/7. Pesänrakennus puuhat, joita seurasi itse munintaprosessi. Päivä toisensa jälkeen kipitin aina aamutuimaan kurkistamaan pesään huomatakseni, että yksi muna oli taas ilmestynyt lisää aamuyön aikana. Lopulta viidestä kauniin sinivihreästä munasta kuoriutuivat poikaset. Höyhenettömät, aluksi sokeat linnunpoikaset kasvoivat ja kehittyivät emojen ruokkiessa niitä ahkerasti. Koko ajan pelkäsin, että joko munille tai poikasille kävisi kuten keväällä 2016, jolloin edellinen mustarastaan pesä koki kovan kohtalon. Viisi munittua munaa oli vain hävinnyt eräänä päivänä niitä aiemmin vaanineen variksen suuhun ja pesintä siis keskeytyi julmasti. 

Salaa toivoin mielessäni, että mustarastaat palaisivat taas tänäkin koronkeväänä. Mustarastas koiras on usein paikkauskollinen eli se voi valita seuraavana vuonna saman pesintäpaikan kuin edellisenä. Välttämättä koiras ei kuitenkaan ole pariuskollinen. Olen edelleen etätöissä kotitoimistolla ja istun selkä olohuoneen ikkunaan pc:n ääressä. Huhtikuun 20.päivänä minulle tuli sellainen tunne, että joku katselee minua. Kurkkasin selkäni taakse ja parvekkeella mustarastas koiras oli kuin katselemassa tulevaa pesäpaikkaa. Seuraavien päivien aikana parvekkeella vieraili myös naaras.

Koska pesänrakentaminen ei jostain syystä alkanut päätin auttaa lintuja. Kävin vähän lisäämässä kevään jo kuivattamia callunoita parvekkeen kukkahyllylle lintuja varten. Siihen samalle hyllytasolle, jossa myös viime vuonna pesittiin. Huhtikuun 23.päivänä huomasin, että viritelmäni oli hyväksi havaittu ja otettu käyttöön.  Mustarastaat olivat aloittaneet pesänrakennuksen yhteen callunapurkkiin. Minulla oli perhosia vatsassa kun mietin koska pesä mahtaa olla valmis. Ja ennen kaikkea milloin sinne ilmestyy ensimmäinen muna?

Maanantaina 26.huhtikuuta näin naaraan istuvan todella pitkään pesällä aamutuimaan. Tämä ei voinut tietää mitään muuta kun munimista. Kun lintu sitten vihdoin poistui pesältä löysin ensimmäisen sinivihreän äärimmäisen kauniin mustarastaan munan. Tunsin itseni todella onnekkaaksi ja mietin voiko tämä olla edes totta? Pääsisinkö jo toisen kerran peräkkäisinä vuosina todistamaan elämän syntymistä? Toisaalta tunsin myös pientä pelkoa siitä, että jos joku munarosvo taas löytää pesän. Kävin vielä lisäämässä yhden callunan suojatakseni pesää paremmin.

Seuraavien päivien aikana näin aina aamulla naaraan pesällä hyvin keskittyneenä. Linnun vihdoin lähdettyä pesästä sieltä löytyi aina yksi uusi muna. Torstaina munia oli jo neljä joten "jäisikö tänä vuonna munaluku tähän vai tulisiko vielä lisää" tuumin mielessäni. Pihakoivun latvassa lauloi iltaisin mustarasta koiras ihanaa huilumaista luritustaan ja kuvittelin sen olevan juuri tämän pesän koiras. Mustarastaan laulu on käsittämättömän kaunista. Se on ääni, joka jo talvenselän taittuessa lupailee alkavaa kevättä. 

Perjantaina 27.huhtikuuta huomasin ettei naaras olekaan perinteisesti pesällä. Tuntui erikoiselta kun lintu kaikkina muina päivinä oli kellon tarkasti viettänyt tietyn ajan aamusta siellä. Avasin parvekkeen oven varovasti ja päätin kurkistaa pesään. En voinut uskoa silmiäni sillä pesä oli tyhjä munista! Mikään pesän ympärillä ei näyttänyt siltä, että siellä olisi vieraillut munarosvo mutta munat olivat hävinneet. Minua itketti ja mietin pääni puhki kuka munat olisi vienyt. Tuskin se orava oli koska parvekkeemme lähistöllä ei ole puita ja mustarastaan munat taitavat olla sille myös liian suuria. Talomme toisella puolella ovat harakat tehneet pesän vakiopuuhunsa eli olisivatko he mahdollisesti käyneet varkaissa? Variksia en ollut nähnyt pihapiirissämme aikoihin. Sitten muistin, että olin ihmetellyt edellisenä päivänä parkkipaikallamme tepastelevaa naakkaa. Aiemmin en naakkoja ollut nähnyt joten olisiko se syyllinen?

Tänään sain vihdoin korjattua sekä taidokkaasti tehdyn pesän että myös talviset callunat pois parvekkeelta. Pesä oli todella punottu callunaruukkuun ja linnut olivat kantaneet sinne oksia sekä runsaasti pehmeän vihreää sammalta tuleville poikasille. Mietin oliko ongelma ollut se, että pesä oli nyt lähempänä parvekkeen ulkoreunaa eli ilmasta ehkä toinen lintu saattoi nähdä sinne suoraan. Toisaalta munavarkaat varmasti myös seuraavat mustarastaiden liikkeitä kaikista suojauksista huolimatta. Löysin myös parvekkeen lattialta yhden rikkoutuneen munan. Niin surullista... Ehdin jo kiintyä lintuihin ja niiden puuhien seuraamiseen.

Kesä ei ole vielä edes alkanut joten linnut voivat vielä palata. Mustarastas pariskunta ehtii nimittäin kasvattamaan kesän aikana 2-3 poikuetta. Ehkä tämä tarina saa vielä jatkoa mistä sitä koskaan tietää. 

Mustarastaan poikaset kesäkuussa 2020.

Iloista vappua kaikille

 

Kuva: Timiriasew Iwan 1920, helsinkikuvia.fi

Tänään on huhtikuun 30.päivä eli vappuaatto! Vappua vietetään nyt toista kertaa peräkkäin poikkeuksellisissa olosuhteissa koska korona pirulainen jatkaa vielä keskuudessamme. Etävappuilu on edelleen fiksu tapa juhlistaa kevään juhlaa. Kauppatorin sulotar Havis Amanda sai viime vuonna ympärille aitauksen ja sama toteutetaan tänäkin vuonna. Eipä tule sitten kenellekään vastustamatonta halua pyrkiä vaikka itse lakittamaan Mantaa tai muuten vaan pulahtamaan neitokaisen suihkualtaaseen viilentymään. Itse asiassa Manta perinteinen lakitus suoritettiin jo 20.huhtikuuta Hankenin opiskelijoiden toimesta. Itse lakitustapahtuman voi katsoa Yle Areenasta tänään alkuillasta. Kyllähän Mantan lakitus on tärkeä rituaali liittyen vapunviettoon joten kiva, että kaikki sen näkevät ruudun välityksellä.

Kuva: Bonin Volker von 1966, helsinkikuvia.fi

Vapun päällä vappu -show on tämän vapun virtuaalinen vapputapahtuma. Jos viime vuonna JVG pojat ottivat haltuun Senaatintorin niin tänä vuonna mukana on kaksi Suomen suosituinta artistia Apulanta ja Stig. Molemmat ovat mukaansatempaavia juhlatunnelman nostattajia. Virtuaalitapahtuma sijoittuu tänä vuonna Senaatintorin lisäksi myös Vallisaareen. Tapahtuma alkaa klo 19 ja sitä voi seurata netin, Nelosen tai Ruutu palvelun kautta. Ehdottomasti meilläkin teevee päällä ja tätä kyllä seurataan. 

Kuva: Bonin Volker von 1963, helsinkikuvia.fi

Kevätpörriäinen kuuluu kevääseen ja myös vapun aikaan. Lasten suusta kuulee kyllä ihan mielettömiä sutkauksia ja vitsejä. Keräsin tähän muutamia viime vuosien Kevätpörriäisten helmiä, jotka jaksavat naurattaa minua vuodesta toiseen. Kevätpörriäinen lehteä on julkaistu jo vuodesta 1949 ja helsinkiläiset alakoululaiset tuottavat koko sisällön. Tänä vuonna on totta kai mukana myös koronaan liittyviä vitsejä. Ala-asteikäisillä lapsilla on käsittämättömän tarkkoja oivalluksia asioita ja kykyä tehdä niistä nasevia vitsejä. 

Kuva: Timiriasew Ivan 1912, helsinkikuvia.fi

Oppilas: Miksi eduskunta säätää niin heikkoja lakeja? Opettaja: Miten niin heikkoja? 

Oppilas: No kun presidentti joutuu vahvistamaan ne. / Ali Kugukal, 4B

Kuva: Bonin Volker von 1963, helsinkikuvia.fi

Kun kaloilla on juhlat, niin hauki kysyi: Kuka rikkoi kaikki paikat? Särki! Kaikki huusi. 

/ Eelis Paloheimo, 4C

Miksi dalmatialaisilla on pilkut? Näyttäisi tyhmältä, jos sillä olisi kysymysmerkit. 

Jaakko Sivonen, 6A

Jos minulla herahtaa vesi kielelle kun paistan pekonia, niin herahtaako vegaanille vesi kielelle kun se leikkaa ruohoa? 

 Lukas Kokkoa, 6A

Millä hakusanalla koira etsii itselleen kumppani Tinderistä. Vastaus: Hotdog, 

 Eino Karjalainen, Aleksi Long ja David Lewizki, 5B

Mitä orava sanoi aasille? Pistaasipähkinä. / Onni Ikonen 4AC

Mitä puolalainen tekee altaassa? Polskii. / Eino ja Toni, 5C

Miksi on Lumikki ja kuusi kääpiötä, eikä seitsemän? Koska nuhanenä on karanteenissa.

 Emma Kivi, 5B

Mitä yhteistä on norsulla ja jäniksellä? Molemmat alkavat J:llä, jos norsun nimi on Jussi.

  Eppu Hietala, 6lk

Missä Mars sijaitsee? Snickersin ja Twixin välissä. / Ville Jäderholm, 6C

Mitä eroa on mustilla ja valkoisilla kanoilla? Musti on koira. / Anton, 3lk

Raamatussa satoi 40 päivää ja 40 yötä putkeen. Sitä kutsuttiin katastrofiksi. Täällä Suomessa sitä kutsutaan kesäksi. 

 Weini, Konsta ja Akseli, 4C

Mitä hevonen sanoi toiselle, kun he tapasivat. Pidä turpaväli! / Viola Jyrkynen, 5lk

Mikä on vuoden 2020 katsotuin elokuva? Yskin kotona. / Amos Pöytäniemi, 5lk

Valkolakin historiasta ja nykymuotoisesta vapusta voit kurkistaa lisätietoa vuoden 2019 vappu postauksestani. Miksi ylipäätänsä vietämme vappua ja mistä tässä juhlassa on oikein kyse selviää vuoden 2018 kirjoituksesta. Simasta, tippaleivistä ja ilmapalloistakin olen kirjoitellut vähän taustaa sekä historiatietoja myös blogiin. Vappua juhlimme varmasti jo ensi vuonna enemmän karnevaalihenkisesti ja kaupungilla liikkuen. Nyt etäillään koronaturvallisesti vielä ja syödään hyvin vaikka grillaten.  

Oikein mukavaa vappua kaikille 🎈🎈🎈