toukokuuta 19, 2022

Valkoisten kukkien lumo -kirja on täynnä valkoista kauneutta

 




Kirja saatu arvostelukappaleena / Readme

"Valkoinen rauhoittaa, raikastaa ja tekee puutarhasta tyylikkään. Valkokukkaisia kasveja voi yhdistää loputtomasti muiden värien kanssa. Tai vaihtoehtoisesti puutarhasta voi suunnitella tyylikkään valkovihreän kokonaisuuden, joka säilyttää lumonsa vuodesta toiseen. Valkoiset kukat luovat tunnelmaa myös kotiin ja sisustukseen kaikkina vuodenaikoina." kiteyttää Valkoisten kukkien lumo -kirjan kirjoittanut Riina Hifumi uutuuskirjansa takakannessa. 

Valkoiset kukat ovat hurmanneet minutkin jo vuosia sitten vaikka suuri värien ystävä olenkin. Kun aikoinaan astelin morsiamena alttarille oli minun morsiuskimpussani vain valkoisia kukkia. Ruusut taisivat olla shampanjan värisiä ainakin löytämieni kuvavedoksen perusteella. Äitini ja isoäitini kummastelivat kimppuni värittömyyttä ja myös kukkien valintaa mutta pidin pääni saadakseni juuri oman näköiseni kimpun. Vaikka tuo avioliitto on myöhemmin kariutunut niin morsiuskimppu tärkeänä päivänä oli juuri minun persoonaani sopiva ja todella mieluinen. Allaolevat valokuvat otin pienistä  koevedoksista joten pahoittelut kuvien huonosta resoluutiosta. 



Riinan oma rakkaus valkoisiin kukkiin on syntynyt pikku hiljaa vuosien myötä ja valkoiset kukat ovatkin näin vallanneet myös hänen oman kotipuutarhansa sydämen lisäksi. Riina on puutarhuri ja pihasuunnittelija minkä lisäksi hän kirjoittaa myös blogia, jonka tunnusmerkkinä ovat juuri valkoiset kukat. Versoja Vaahteramäeltä -puutarhablogi on täynnä toinen toistaan kauniimpia kuvia omasta puutarhasta joten tämä blogi kannattaa ottaa seurantaan. Minä olen tutustunut ihanan sydämelliseen Riinaan Suomen 40+ blogit -yhteisön kautta, joten olemme myös blogikollegoita. Nelkytplusblogit löydät myös Facebookin ja Instagramin kautta. 



Jos minulla joskus on puutarha haluaisin sinne paljon hortensioita ja jasmikkeen. 

Riina käsittelee kirjassaan myös valkoisten kukkien historiaa, joka selittää miksi oma äitini ja isoäitini vierastivat valkoista morsiuskimppuani. Vanhemmille sukupolville on valkoisella värillä ollut ihan erilainen merkitys eli valkoiset kukat on liitetty hautajaisiin ja suruun. Myös minuun on vahvasti iskostettu ajatus, että kallan kukkaa ei kotiin tuoda koska se ennustaa kuolemaa. Pakko myöntää, että tätä noudatan edelleen eli vaikka kalla on kaunis kukka en halua sellaista omaan maljakkooni. 



Freesia eli runokki on vanha ja perinteinen leikkokukka. Oman äitini morsiuskimpussa oli freesioita, joten meillä tuoksui aina vanhempien hääpäivänä freesiat maljakossa isäni ostamina. Äidin kukat eivät tosin olleet valkoisia kuten minun hääkimpussani olleet freesiat. 

Kirjaa varten Riina myös haastatteli sekä tukkukauppiaita että kukkien ostajia eri ikäluokista saadakseen käsityksen miten valkoiseen väriin kukissa suhtaudutaan. Kysely paljasti, että vaikka täysin valkoisen kukkakimpun voi ostaa itselleen sitä harvemmin uskaltaa antaa toiselle. Valkoiseksi lempikukaksi haastateltavien vastauksissa nousi juhannusruusu ja minustakin se on upea, valkoinen keskikesän juhlan merkki. Kyselyssä mainittiin myös iki-ihanat kevätkukat eli valkovuokot ja kielot, joita meistä jokainen on varmasti myös lapsena poiminut. Myös päivänkakkarat muistuivat mieleen ja nehän jos mitkä kuuluvat Suomen kesään ja niittyihin. 



Kirjassaan Riina esittelee lähes 200 sivun verran erilaisia valkokukkaisia kasveja. Valkoisia kukkia löytyy perennoista, pensaista, puista, köynnöksistä, kesäkukista, huonekasveista ja leikkokukista. Vaikka itse olen vain "parvekepuutarhuri" oli todella mielenkiintoista selailla kirjaa ja löytää sieltä puutarhoista tuttuja valkoisia kasveja. Kaupat ovat juuri nyt pullollaan vaaleanpunaisia pioneja mutta minä muistan lapsuudesta isoäitini valkoiset pionit Otalammen kesämökiltä. Pullean valkoiset nuput, joista pikku hiljaa avautui aivan huikean isoja pioneita, joita piti tukea erilaisilla kepeillä etteivät kukat taipuneet maahan. Muistan, että sateen jälkeen pioneita haettiin myös maljakkoon ja niitä sai mukaansa kotiin viemisiksi. 




Valkoiset liljat on minusta myös kauniita joten totta kai niitäkin oli aikoinaan tuossa hääkimpussani mukana. Kirjassaan Riina on listannut mitä kaikkea valkoiset kukat yleisesti symboloivat: uusia alkuja, avoimuutta, rehellisyyttä, rauhaa, tyyneyttä, täydellisyyttä, viattomuutta, puhtautta, keveyttä, luottamusta, valoisuutta, hyvyyttä, raikkautta, kirkkautta, siisteyttä, yksinkertaisuutta, vaatimattomuutta, kohtuullisuutta, hienostuneisuutta ja herkkyyttä. Olen täsmälleen samaa mieltä ja upeita adjektiiveja nämä kaikki ovat! 



Valkoiset ruusut kuuluvat myös omiin suosikkeihin. Ruusu symboloi rakkautta ja intohimoista romantiikkaa varsinkin jos se on punainen. Minusta rakkauden tunnustukseen käy yhtä hyvin valkoinen, pitkävartinen ruusu vaikka perinteisesti se symboloikin enemmän viattomuutta ja puhtautta. Riina vinkkaa kirjassaan, että ruusut pitävät kädenlämpöisestä (n.40 astetta) vedestä ja jopa sitä kuumemmastakin. Isoäiti korosti aina, että ruusuille pitää tehdä kunnon "imupinta" terävällä veitsellä viistoon. Ja ruusut eivät saa olla suorassa auringonpaisteessa tai vedossa. Olen joskus onnistunut säilyttämään ruusuja kolmattakin viikkoa maljakossa leikkokukkina. 



Gerbera eli sädelatva on puolestaan leikkokukka, jonka voi huoletta viedä myös allergiselle ja tuoksuherkälle. Kiitos Riinan nyt tiedän, että gerbera ei tuoksu ja se todella myydään aina ilman lehtiä. 


Riina on koonnut Valkoisten kukkien lumo -kirjaansa myös omat osiot valkoinen kevät, valkoinen syksy ja valkoinen joulu vuodenaikojen mukaan. Kevät osiossa puutarhurit kiertävät omassa puutarhassa tarkkailemassa kevään etenemistä "aamuin illoin ihmettelemässä vihreitä alkuja takapuoli pystyssä". Ai, että minä niin haluaisin oman puutarhan koska olisin NIIN hyvä tässä! Keväällä kylvetään, istutellaan astiataimia, tehdään kevätleikkauksia, lannoitetaan ja ihastellaan joka päivä jotain uutta. 

"Syksy on kuin puutarhurin palkkapäivä." kirjoittaa Riina. Syksyllä voi vihdoin nauttia kesän kasvattamasta sadosta ja hengähtää hetkeksi hektisistä kesähommista puutarhassaan. Muistan itsekin kun isoäidin kanssa istutettiin kesämökillä sipuleita mustaan multaan jotta voidaan sitten keväällä odotella sipulikukkien loistoa. Aina ei mennyt kuin Strömsössä vaan myyrät olivat popsineet kukkasipulit parempiin suihinsa talven aikana. Joku tuttuni väitti, että narsissit eivät kelpaa eläimille ravinnoksi mutta pitääkö tuo väite paikkansa en tiedä. 




Leikkokrysanteemi tuo mieleen isoäitini siskon isotätimme Ailin. Minusta hänellä oli näitä usein maljakossa. Krysanteemi symboloi iloa, pitkäikäisyyttä, onnea ja optimismia. 

Valkoiseen jouluun kuuluvat toki joulukukat, joiden historiaa löytyy myös Valkoisten kukkien lumo -kirjasta. Moniko siellä ruutujen toisella puolella tietää, että 1890-luvulla hyasinttien lisäksi kielo ja syreeni olivat myös joulukukkia? Joulutähtikin rantautui Suomeen vasta 1960-luvulla.

Kirjan viimeisissä luvuissa "Valkoinen puutarhassa" ja "Kuutamopuutarha" antaa Riina vinkkejä valkoisten kukkien käyttöön puutarhassa. Kuutamopuutarha oli minulle uusi tuttavuus eli en ollut aiemmin kuullutkaan siitä. Kuutamopuutarhassa valkoiset kukat pääsevät oikeuksiinsa illan hämärtyessä kun muut värit lakkaavat näkymästä. Siellä voisi olla jännää kävellä iltasella ja ihailla valkoista.




Huonekasvi osion sivuilta löytyi myös Perhoskämmekkä ja aloin taas miettiä miksi itse en ole onnistunut koskaan pitämään hengissä yhtään orkideaan. Pitäisikö minun vielä kerran antaa itselleni mahdollisuus onnistua tässä projektissa...?

Valkoisten kukkien lumo -kirja on jokaisen valkoisia kukkia rakastavan unelma! Kirjasta löytyy hurjasti vinkkejä sekä paljon tietoa valkoisista kukista sekä niiden hoidosta kotona ja puutarhassa. Riinan kirja toimii myös kauniina sohvapöytäkirjana, jota on kiva selailla kun haluaa lumoutua valkoisten kukkien kauneudesta. Oivallinen lahjaidea vaikka synttärisankarille tai tuliainen viherpeukalolle.



Postauksen somisteena käytetyt valkoiset kukat on hankittu Bieder Kukkapiha Espoo Bemböle, Kuninkaantie 2. Hyvä valikoima ja ystävällinen palvelu!

 ♥Kiitos Riina ja Readme tästä aivan ihanasta kirjasta ♥








toukokuuta 14, 2022

Varaslähtö Roihuvuoren kirsikkapuiston vaaleanpunaiseen hanamiin 花見

 




Otimme tänään jo varaslähdön ja matkasimme Roihuvuoren kirsikkapuistoon viettämään hanamia. Virallista hanamia 花見 kukkien katselupäivää vietetään juhlallisesti vasta huomenna sunnuntaina klo 12-18. Koska huomiselle on omassa ohjelmassa jo muita suunnitelmia päätimme tänään jo kipaista ihailemaan vaaleanpunaista kukkaloistoa. 

Olin muutaman ystävän Instagram kuvista jo nähnyt, että puisto oli alkanut muuttua hennon vaaleanpunaiseksi. Kirsikankukkiin jo vuosia sitten hurahtaneena ei tätä hetkeä voi jättää kyllä kokematta. Yksittäisiä kirsikkapuita olen jo nähnyt mutta Roihuvuoren kirsikkapuistossa puita on uudistuksen jälkeen peräti 315 joten täällä ollaan kirjaimellisesti "vaaleanpunaisessa maisemassa". 






Minulla on ikuinen haave päästä joskus Japaniin kun kirsikkapuut kukkivat. Edelleen tuo reissu on omalla bucket-listalla ja ehkäpä se jossain vaiheessa toteutuu. Roihuvuoren kirsikkapuisto on upea paikka ja siellä pääsee hanami tunnelmaan mainiosti. Puiston uudistus parin viime vuoden aikana on nostanut alueen tasoa vielä entisestään ja samalla myös puiden määrä on lisääntyneet. Viimeksi istutetut puut ovat kovin pieniä ja hentoisia mutta kukat niissä ovat komeita. Tuo otsikkokuvan kirsikkapuu on Sahaajankadun varrella lähellä suojatietä missä tänään oli joku ruokapiste. Itse puu on hyvin vaatimaton mutta minkä kukkaloiston se on jo saanut aikaan. Ihan mielettömän määrä kukkia!






Roihuvuoren hanamissa on huomenna tarjolla runsaasti ohjelmaa kukkien ihailun lisäksi. Jos tanssi kiinnostaa niin parapara- ja butoh -tanssiesityksiä on tarjolla. Parapara on Japanista lähtenyttä klubitanssia, jossa keskitytään ylävartalon ja käsien liikkeisiin. Askeleet ovat helpompi osa tätä tanssia eli mukautuvaa sivuaskelta, steppiä toistetaan tanssiessa. 

Olen kerran päässyt seuraavaan butoh -tanssia ja siinä tanssijoilla on kasvot sekä kädet maalattu valkoisella. Itse tanssia on vaikea selittää mutta mielenkiintoista sitä oli katsella. Tanssi on syntynyt Japanissa toisen maailmansodan jälkeen ja tästä voit kurkistaa tarkemmin minkälaisesta tanssista on kyse. 






Lisäksi hanamissa on tarjolla origameja ja kalligrafitaidetta. Olen vuosia sitten yhdessä työpajassa päässyt kokeilemaan japanilaisen paperintaittelun eli origamien tekoa ja se oli ihan huikeaa. On uskomatonta mitä kaikkea voi saada aikaiseksi taittelemalla vain paperia! Meille jokaiselle tekisi hyvää tässä hektisessä maailmassa myös kokeilla joskus kalligrafiaa eli korutekstausta tai toisin sanoen kaunokirjoitustaidetta. Me olemme niin turtuneita käyttämään vain sormiamme kun kirjoitamme, että käsin kirjoittamisen jalo taito on monella todella ruosteessa. Hyvä kun oman nimikirjoituksensa saa raapustettua. Japanilainen kalligrafia on varmasti vieläkin haastavampaa ja olen lukenut, että kalligrafi tunnit aloitetaan meditaatio harjoituksilla sekä nuorella iällä. 






Roihuvuoren hanamissa on tarjolla myös teetaidetta, budo-esityksiä ja koton soittoa. Budo on yhteisnimitys japanilaisille itsepuolustus- ja taistelutaidoille. Budolajeissa fysiikan ja kehollisten taitojen lisäksi harjoitellaan myös henkisesti ja sosiaalisesti. Koton soittoa olen päässyt kuulemaan Roihuvuoressa hanamin yhteydessä useitakin kertoja. Tämä jännä kielisoitin tuo etäisesti mieleen vähän meidän suomalaisen kanteleen mutta koto on huomattavasti kookkaampi. Tästä voit kurkistaa enemmän koto-soittimesta. 13-kielisen soittimen ääni on kaunista kuultavaa. 



Roihuvuoren kirsikkapuiston alueella on myynnissä japanilaisia herkkuja ja ainahan voi pakata mukaan myös oman piknikkorin eväineen. Alueella ovat tervetulleita myös koirat ja jo tänään siellä näkyi shiba inu -koiria, joiden omistajat yleensä kokoontuvat hanamissa. Shiba muistuttaa vähän meidän pystykorvaa ja sillä on minusta aina sellainen hauskan naurava ilme kasvoillaan. Varmasti myös huomenna alueella näkyy myös paljon "näyttävästi pukeutuneita" juhlijoita. Perinteinen pukukilpailu käydään taas hanamissa ja parhaat puvut palkitaan. 



Kuva Roihuvuoren hanamista 2019 ja tästä voit kurkistaa postaukseeni, jossa enemmän pukukuvia. 

Mukavaa lauantai iltaa kaikille ja hyvää hanamia jos menette sitä viettämään huomenna! 









toukokuuta 11, 2022

Magnoliat kukassa, kirsikankukkiakin nähty ja kaikkea muuta kaunista

 





Toukokuussa pitää olla tarkkana ettei vain missaa kukkivien puiden kuningattaren magnolian h-hetkeä! Minähän löysin ihan sattumalta 2019 Facebook puistoryhmän kautta vinkin Torkkelinmäen kaunottarista ja kiinnostukseni heräsi. Tuon kevään jälkeen olenkin huristellut Kallioon ihastelemaan näiden dinosaurusten aikaisten kasvien herkän kauniita kukkia. Jo viikko sitten torstaina tein ensimmäisen tiedusteluyrityksen ja ajaessani puiston ohi huomasin, että valkoinen magnolia oli jo osittain kukassa. Vaaleanpunainen oli täynnä pulleita nuppuja, jotka odottivat oikeaa hetkeä avautuakseen. Eilen työpäivän jälkeen olin ihan sattumalta liikkeellä puiston nurkilla ja onneksi olin sillä nyt siellä näkyi myös vaaleanpunaista. Äkkiä auto parkkiin ja kameran kanssa haaveilemaan magnolian kukkien alle. 







Ilmassa tuntui niin ihana magnolian kukkien tuoksu, että teki mieli vain nuuhkia ja haaveilla. Siinä valokuvailun lomalla aloin jo mielessäni suunnitella vihdoinkin reissua Mustialan Arboretumin Elimäellä. Monena keväänä on Mustialan vierailu jäänyt haaveilun asteelle muiden kiireiden takia mutta olisiko tämä toukokuu se oikea aika ottaa paikka haltuun? Jää nähtäväksi miten käy ja löytääkö espoolainen itsensä vihdoin Arboretumista.





Magnolian viereisessä rinteessä aloittivat punaiset tulppaanit juuri aukeamistaan. Skillat eli idänsinililjat loistivat sinisenä mattona ruohikolla. 



Kaisaniemen puistosta läheltä vesiallasta löytyy Suomen kansallislaulun Maamme säveltäjän Fredrik Paciuksen rintakuva. Taustalla kukkii jo vaahterakin vaaleanvihreänä. 



Seuraavaksi huristeltiin kurkkimaan miten Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan magnolia kukkii. Sielläkin valkoiset isot kukat olivat jo auenneet mutta sen verran pienempi kasvi oli sekä korkeammalla olivat sen kukat ettei magnolian tuoksus täällä voinut aistia. Kaisaniemestä löytyi myös kaksi jo kukkivaa kirsikkapuuta, joiden alla fiilistelin vähän hanami tunnelmia. Ensi sunnuntaina 15.5. klo 12-18 vietetään perinteistä Roihuvuoren Hanami-juhlaa. Pari päivää sitten ovat kirsikkapuiston puut jo alkaneet pikkuhiljaa puhkeamaan kukkaan puiston nettisivujen perusteella. Roihuvuoreen pitäisi kyllä ehdottomasti mennä taas katselemaan kukkaloistoa kun alue hehkuu vaaleanpunaisena. 









Kansaniemen kasvitieteellisen puutarhan kirsikkapuissa näkyi todella paljon kimalaisia, joista yksi osui pörräilemään ihan minun valokuvaani saakka. 

Pieni kävelykierros Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa oli mielenkiintoinen koska maasta puski esille niin monia kasveja. Minusta monista kasvitulokkaista tuli jotenkin hassuja mielleyhtymiä scifi-elokuviin ja muukalaisiin kaukaa avaruudesta. Ehkä olen nuoruudessani katsonut liian monia scifi-leffoja kun näen kauniissa uusissa kasvu aluissa jotain avaruudellista. Varmaa on se, että jo tänään puutarhassa näyttää jo ihan erilaisesta. Kasvun vauhti on niin hurjaa, että yhdessä yössä on ehtinyt tapahtua jo todella paljon. Puutarhassa näkyi monia mustarastaita ja mietin onkohan niillä siellä pesä niiden jossain.









"Alienit avaruudesta" olivat vallanneet Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan. "Helsinki, we have a problem!"







Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa on kiva kesäkahvila, josta kirjoittelin enemmän viime keväänä tänne blogiin. Tästä voit kurkata enemmän retkestäni tähän Helsingin ytimessä olevaan keitaaseen. Aurinkoisena päivänä kahvilan terassilla, joka aukeaa suoraan puutarhaa on aika mukava istuskella. Jos ilma on huonompi kannattaa suunnata sisälle puutarhan sisätiloihin vaikka kurkkimaan niitä ihmisen kannattelevia jättiläislumpeita.

Seuraatko sinä kevään etenemistä puhkeavien kasvien ja kukkien kautta? Onko magnolia tuttu tai löytyykö omalta pihalta kenties tämä upea kuningatar huumaavan tuoksunsa kera? Aiotko Roihuvuoren kirsikkapuiston juhlintaan mukaan? Kivaa keskiviikko iltaa kaikille! 









toukokuuta 08, 2022

Äidilleni äitienpäivänä "Linné ja pieni pala paratiisia"

 


Hyvää äitienpäivää sinne pilvenreunalle Äiti ♥ Muistat varmaan lukuisia toukokuun toisen sunnuntain aamuja kun lapsuudenkodin keittiöstämme kuului epämääräistä kilinää ja kolinaa kun me veljeni kanssa valmistimme sinulle äitienpäivän aamiaista. Jossain vaiheessa piti ehtiä kipittämään läheiseen metsään hakemaan kimppu valkovuokkoja äitienpäivä kukiksi. 

Joskus saatettiin valkovuokkojen joukkoon ottaa muutama sinivuokkokin vaikka olit neuvonut ettei rauhoitettuja sinivuokkoja pitäisi kerätä. Emme vain voineet vastustaa kiusausta. Muutaman kerran olimme niin innoissamme itsetehdystä äitienpäiväkortista ja lahjasta, että tuntui todella vaikealta pitää se salaisuutena lauantai iltana saunan jälkeen. Olisi niin paljon tehnyt mieli jo luovuttaa äitienpäivä lahjasi ja nähdä sinun avaavan se. 




Carl von Linné oli ruotsalainen luonnontutkija, joka kehitti nykyaikaisen taksonomian perusteet. Häntä pidetään myös nykyaikaisen ekologian isänä, ja hänen merkityksestään kertoo esimerkiksi sanonta "Luoja loi, mutta Linné järjesti.





David von Cöln, Ananaskasvi 1729, öljy kankaalle






Ambrosius Bosschaert I, Kukkakori 1600-1620, öljy puulle



Olit äitinä rakastava, huolehtiva ja varsinainen emotyyppi. Mehän olimme antaneet sinulle lempinimen Emu, jota koko perhe sitten käytti. Oikeasti nimi oli alun perin ollut Emo mutta katsottuamme Avara luonto- ohjelmaa Australiasta päätimme alkaa kutsumaan sinua Emuksi. Olit ylpeä lempinimestäsi ja hauska hellittelynimihän se oli. Olit sellainen huolehtiva "kanaemo" ja kannoit huolta joskus liiankin kanssa mutta tiedän, että tarkoitit meidän parasta. 

Leivoit maailman parhaat korvapuustit, teit synttäreille upeita täytekakkuja ja valmistit suussa sulavia ruokaherkkuja kuten lihapullia ja siskonmakkarakeittoa. Joskus kokeilit munuaisiakin mutta niistä emme pitäneet. Ja sinun pääsiäisenä pullataikinapohjaan leipoma rahkapiirakka on edelleen parasta mitä olen syönyt.



Keskellä Johan Henric Scheffel, Carl von Linné "sulhanen muotokuvassa 1739 öljy kankaalle



Gerard David, Neitsyt Maria ja Jeesus lapsi maisemassa n.1520, öljy puulle




Antoine Watteau, Keinu n.1712, öljy kankaalle

Kun olimme pieniä ompelit meille todella kauniita vaatteita, joita ihasteltiin aina kun liikuimme niissä kaupungilla. Taiteellisena ihmisenä sinulla oli äärimmäisen hyvä värisilmä ja meidät olikin aina puettu sävy sävyyn kauniisti. Saimme silti olla lapsia leikeissämme, joissa sattui ja tapahtui kaikenlaista. Voin nyt tunnustaa, että se sininen mokkakenkäni oli siksi vähän harmaampi kuin se toinen, koska upposin sillä Peltolan mummolassa saviseen peltoon mutta pesin sen ojassa puhtaaksi. Enkö ollutkin kekseliäs!





Vuonna 1790 Tanskan kuningas Fredrik V tilasi diplomaattilahjaksi astiaston Katariina Suurelle, joka ehti kuitenkin kuolla ennen kuin sai lahjan. Flora Danica astiaston kuvat pohjautuvat luonnontieteilijä Georg Christian Oederin kasvikuvituksiin. Sinebrychoffin perheellä oli myös näitä arvokkaita astioita, joita valmistetaan edelleen. 





Kudoit mattoja, villakangasta ja ohjasit minutkin jo teini-ikäisenä tämän harrastuksen pariin. Minäkin kudoin 14-vuotiaana ihka ensimmäisen mattoni sekä villashaalin. Kangaspuut olivat hauskat ja tunsin suurta ylpeyttä, että osasin käyttää niitä. En enää muista mikä tämän paikan nimi oli missä kävimme kutomassa mutta siellä järjestettiin myös kokkauskursseja, joihin osallistuin. Myöhemmin liityit myös Marttoihin.


Jan Brueghel I, Kukka-asetelma n.1610, öljy puulle - kuvassa yksityiskohta teoksesta

Sinä maalasit tauluja, teit monenlaista keramiikkaa, mosaiikkitöitä, rakastit posliinimaalausta ja opetit myös meille rakkauden taiteeseen. Me lapset saimme myös kokeilla omilla käsillämme tekemistä ja jaksoit kärsivällisesti ohjata meitä vaikka pienien mosaiikkipalojen kanssa. Saimme kokeilla myös maalaamista erilaisilla tekniikoilla, korujen tekemistä ja muistan meidän askarrelleen myös tuohilastuista kaloja ja jotain muitakin eläimiä. Annoit minulle myös hyviä vinkkejä kun päätin itse tehdä nukkekodin vanerilaatikoista. Muistan, että kaivoit kangastilkkuja kätköistäsi nukkekotiin verhoiksi ja autoit minua tekemään helmistä nukeille kattokruunun. 



Ferdinard von Wright, Haminalahden puutarhassa n.1856-1857, öljy kankaalle



Ester Helenius, Aihe Sinebrychoffin puistosta 1929, öljy kankaalle



Ferdinand von Wright, Kukkia ja lintuja puutarhan nurkassa 1853-1854, öljy kankaalle 

Kun kesäisin matkailimme ympäri Suomea ja myöhemmin myös Ruotsissa sekä Norjassa sinä löysit meille paljon katsottavaa ja koettavaa. Kävimme Kolilla ihailemassa suomalaista sielunmaisemaa Edelfeldtin jalanjäljissä. Ihmettelimme erikoisia vaivaisukkoja kirkkojen ulkopuolella Pohjanmaalla. Matkasimme sisävesilaivalla Akseli Gallen-Kallelan Kalelaan Ruovedellä. Kerroit meille Sigfrid Juseliuksen surullisen tarinan kun vierailimme Porin Juseliuksen mausoleumissa. Tiesit paljon taiteesta, arkkitehtuurista ja minusta sinun olisi ehdottomasti pitänyt pyrkiä toisen kerran Ateneumiin kun ensimmäisellä et pääsyt sisälle. Olit taiteilijasielu ja äärimmäisen taitava.





Kävimme kanssasi katsomassa erilaisia taidenäyttelyitä kun olin jo muuttanut omilleni. Jos sinä olisit vielä elossa minä olisin halunnut viedä sinut nyt äitienpäivänä Sinebrychoffin taidemuseoon ihailemaan "Linné ja pieni pala paratiisia" näyttelyä. Rakastit kukkatauluja ja itsekin maalasit niistä. Kävin itse ihailemassa tämän postauksen kuvina käytettyjä upeita tauluja ja mietin mistä olisimme keskustelleet näitä katsoessamme. Se on ainakin ihan varma, että kierroksen jälkeen olisimme totta kai pistäytyneet museokaupassa ihailemassa kaikkea kivaa ja ehkä ostaneetkin jotain myös kotiin viemisiksi.



Kiitos äiti, että kasvatit minusta juuri sellaisen kun olen ja siirsit myös äidinmaidossa minulle osan taiteellisuuttasi sekä kiinnostuksen taiteeseen, arkkitehtuuriin ja kulttuuriin

Sinebrychoffin Linné ja pieni pala paratiisia -näyttely on avoinna 17.2. - 28.8.2022 ja 14.5. alkaen näyttely laajenee myös Punaiseen kellariin. Sinebrychoffin taidemuseo löytyy osoitteesta Bulevardi 40 ja näyttely sijaitsee 1.kerroksessa. Museokorttikohde. 

"Puutarha kertoo paljon ihmisen suhteesta ympäristöönsä, sillä se syntyy kulttuurin ja luonnon rajamaastossa. Puutarha on siten toiminut aina myös haaveiden ja maailmankuvien peilinä. Jokainen puutarhuri luo oman paratiisinsa." Sinebrychoffin taidemuseo