Upeasti peruskorjatusta Vuosaaren kartanosta löytyy Ranskalainen kauppa ja kahvila

 

Lauantaina 11.huhtikuuta oli jännä päivä sillä olimme sopineet kahvittelutreffit Rva Kepposen kanssa peruskorjattuun Vuosaaren kartanoon. Olin ajanut monia kertoja Nordsjön kartanon ohi kun palasin Kahvila Kampelasta vuosien varrella. Mietin aina vanhan talon historiaa ja kuvittelin mielessäni miltä tuon kartanon sisällä on näyttänyt vuosisatoja sitten. Kartano oli ollut tyhjillään vuodesta 2015 lähtien, jolloin tiloissa ollut päiväkotitoiminta päättyi. Syksyllä 2021 kartanosta järjestettiin avoin huutokauppa ja määräaikaan mennessä saatiin 25 tarjousta. Tulin äärimmäisen iloiseksi kun luin, että Ranskalainen kauppa Oy voitti tarjouskilpailun ja maaliskuussa kartano 2022 siirtyi uudelle omistajalle. 

Olin tutustunut uuteen omistajaan Riikka-Maria Lemminkiin jo kesällä 2019 kun vierailin Vanhan Vääksyn alueella olevassa kaupassa. Vaaleanpunainen talo oli täynnä ihania ranskalaisia tuotteita ja suussasulavia herkkuja, joten seuraavana kesänä tein uusintavierailu sinne. Ranskalainen kauppa siirtyi Haagaan, jossa en koskaan ehtinyt vierailla mutta nyt kauppa sijaitsee todella upeasti peruskorjatussa Vuosaaren kartanossa. 

Kuva Museovirasto / Nordsjön kartano 1936

Vuosaaren kartanon alueella on ollut asutusta jo 1200-1300 -luvuilla. Itse Nordsjön gårdin historia ulottuu 1540-luvulle, jolloin ensimmäiset maininnat Vuosaaren neljästä kylästä ja niiden kahdeksasta tilasta kirjattiin Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan veroluetteloihin. Suomi on osa Ruotsin kuningaskuntaa näihin aikoihin eli Suomea hallitsija oli siis Ruotsin kuningas. 

Kuva Nationalmuseum / Kuningas Kustaa Vaasa 

Ranskalaisen kaupan sivuilta löytyi lisää mielenkiintoista tietoa Vuosaaren kartanoon liittyen. 

"Kartanon omistus on vaihdellut vuosien varrella. Vuonna 1684 Vuosaaren ratsutila siirtyi Helsingin pitäjän kirkkoherrana toimineelle Andreas Laurentii Nycopensisille, joka oli kotoisin Ruotsin Nyköpingistä. Hän oli valmistunut Turun akatemiasta filosofian maisteriksi 1643, jonka lisäksi hän opiskeli vielä Rostockissa. Helsingin kirkkoherran virkaan Nycopensis astui vuonna 1664. Ennen Helsinkiin muuttoa hän toimi Turun katedraalikoulun rehtorina ja tuomiokapitulin jäsenenä vuodesta 1649. Hänet tunnettiin myös kirkkokuorojen uranuurtajana ja hän aloitti seurakunnassaan kirkonkirjojen pidon. Lisäksi hän julkaisi kristillisiä ruonoja.

Vuosaaren kartanoa voi pitää yhtenä Helsingin merkittävimmistä kartanoista, ja se on säilyttänyt ainutlaatuisen ilmiasunsa osin 1800-luvun tyyliin. Päärakennuksen arvellaan valmistuneen 1800-luvun alkupuolella, jonka jälkeen siihen on lisätty eri vuosikymmeninä erilaisia kerrostumia, joiden ansiosta kartano poikkeaa muista Helsingin kartanoista. Sekä kartano että sen ympäröivä puisto ovat suojelukohteita, mikä kertoo niiden historiallisesta ja kulttuurillisesta arvosta."

Kuva Vuosaaren kartano Facebook 

Vuosaaren kartanoon valmistui laajennusosa (vasemmalla oleva korkea rakennus) vuonna 1897 ja arkkitehtina toimi silloin Waldemar Aspelin. Riikka-Maria Lemminki totesi seuraavasti Helsingin Uutisten haastattelussa. "Julkisivu tulee uusia ja ajatuksessa on rakentaa terassi salitilan jatkeeksi. Sitten on erillinen kellari, josta on suunniteltu viinikellaria. Nämä eivät kuitenkaan ole vielä tämän vuoden, eivätkä ehkä vielä seuraavankaan vuoden projekteja. Nyt vedetään vähän happea kunnostustöiden osalta." Valtavan pitkän projektin jälkeen äärimmäisen viisasti ajateltu! 

Kun astuu Vuosaaren kartanon kuistille huomaa jo miten paljon vanhoja esineitä ja erilaisia huonekaluja tiloissa on. Täällä kohtaavat sekä ranskalaisuus että myös minusta suomalaisuus sulassa sovussa. Minähän olen todellinen esteetikko eli ihailen, arvostan ja tutkin kauneutta, taidetta sekä esteettisiä arvoja.

Aulatilassa on upea vanha kakluuni ja katossa olevat kattokruunut ovat Huittisten Seurahuoneen yökerhosta kerrottiin Helsingin Sanomien artikkelissa. Minä rakastan tuota uusrenessanssi peiliä! Itselläni on pianon päällä vähän vastaava, joka on ollut aikoinaan kaapin yläosana. Tästä voit kurkistaa miltä minun peilini näyttää. Tälle tyylisuunnalle oli tyypillistä juuri koristeelliset elementit kuten sorvatut nupit ja kaiverrukset sekä pähkinäpuu tai tummaksi petsattu puu. Myös tapetit olivat todella hurmaavat!

Pakkohan tuolle uusrokokoo tyyliä edustavalle vaaleanpunaisella sametilla verhoilulle sohvalle piti hetkeksi istahtaa. Hauska oli myös tuo kissatyyny käsilaukun kera. Rokokoo tyylinen kulmakaappi oli "kuin piste iin päällä". Kartanosta löytyi myös L.M. Ericssonin & Co seinäpuhelin tuolta 1900-luvun alkuvuosilta. Puhelun aloittamiseksi piti ensin pyörittää puhelimen sivussa olevaa veiviä joka pyöritti laitteen sisällä olevaa generaattoria, joka puolestaan loi sähkövirran. Sitten pääsit keskuksen puhelunvälittäjälle, joka vastasi ja yhdisti sinut haluttuun numeroon manuaalisesti kytkemällä johdot oikeisiin reikiin. Vähän monimutkaisempaa kun meidän kännykän näppäily 😉

Oikeanpuoleinen valokuva on lainattu Rva Kepposen blogipostauksesta. Minä siellä taustalla "koira villapaidassani". 

Seuraavaksi siirryttiin katselemaan mitä kaikkia herkkuja olikaan tarjolla kahvilan puolella. Vitriinissä oli "sen seitsemää sorttia" sekä makeaa että suolaista. Harmi kun en huomannut kuvata tuota taivaallista vitriiniä tarkemmin. Kahvilassa oli aurinkoisena lauantai päivänä todella runsaasti kahvittelijoita, joten kannatti käydä ensi "itse salin" puolella varaamassa pöytä. Kakkupalat ovat todella runsaat kuten myös minun suolainen piirakkani. Erittäin hyvä hinta-laatusuhde ja taivaallisen maukkaita!

Kuva: Museovirasto 

Olimme vähän arkisemmin pukeutuneet kuin nämä rouvat valkoisissa, korkeakauluksissa puseroissa ja pitkissä, mustissa hameissa 1800-1900 -lukujen taitteessa.  Helsingin Sanomien jutussa todettiin ettei Museovirastossa ole tarkempaa tietoa keitä kuvassa olevat henkilöt ovat. Sali oli yllättävän saman oloinen kuin yli sata vuotta sitten. Upea vanha kakluuni löytyi edelleen tilasta - tosin sitä ei enää voi käyttää takkana vaan lämpöpatteri hohkaa lämpöä saliin. Salin tapeteissa on yhtäläisyyttä sadan vuoden taakse ja totta kai nykyiset tapetit ovat Ranskasta! 

Salin kakluunin tyyli muistutti minusta empire-tyyliä, jota Napoleonin aikana ihannoitiin. Tulisijan kruunaa koristeellinen päätykolmio, jossa on kaiverrettuja lehtiä ja myös simpukkamainen muoto. Punainen friisi eli palkiston keskimmäinen osa löytyi jo antiikin arkkitehtuurista. Koristeellinen maljakkoaihe, juhlaköynnökset ja nauhat kuuluivat myös antiikin tulisijoihin. Upeasti entisöity kakluuni! 

Myös karvakaverit ovat tervetulleita Vuosaaren kartanoon. 

Seuraavaksi siirryimme Rva Kepposen kanssa kurkistamaan mitä kaikkea ihanaa oli tarjolla Ranskalaisen kaupan valikoimissa. Ensimmäisessä salin viereisessä huoneessa oli "ihania mustia naisten pillerihattuja varustettuna mustalla verkolla". Itse asiassa nämä eivät kyllä ole varsinaisesti hattuja vaan ne ovat fasinaattoreita (engl. fascinator) eli hienostuneita, usein pienikokoisia hiuskoristeita, joita käytetään päähineen tapaan juhlallisissa tilaisuuksissa. Nämä fasinaattorit kiinnitetään joko pannan, kamman tai klipsin avulla hiuksiin. Aika hauskoja! Ihania värikkäitä ranskalaisia mekkoja oli myös tarjolla upeissa väreissä. 

Kun kipusimme portaat tuohon myöhemmin rakennettuun kartanon laajennusosaan sieltä löytyi lisää kaikkea kivaa. Rva Kepponen löysi täältä aivan ihanat kesäsandaalit. Minä iskin silmäni ihanan taivaansinisiin mekkoihin mutta en jaksanut alkaa sovittelemaan joten täytyy palata myöhemmin paremmalla ajalla katselemaan kesämekkoja. Myös miehille on tarjolla ranskalaisia lippalakkeja!

Aivan hurmaavia lastenvaatteita vaikkapa häihin tai muihin kesän isompiin juhliin löytyi yhdestä huonetilasta. Koruja, laukkuja, huiveja ja tuoksusaippuoita oli myös myynnissä. Minä ihastuin myös monissa huoneissa rekvisiittana oleviin mallinukkejen päihin, jotka veivät ajassa ehkä 50-60 -luvuille. Näistä tuli sellainen jännä nostalginen tunnelma. Kaikki myytävät tuotteet ovat Ranskasta.

Kahvilan viereisessä huoneessa oli myynnissä myös keittiöpyyhkeitä, serviettejä, ranskalaista limonadia, öljypulloja, ranskalaisia säilykkeitä, hilloja ja keksejä. Eli valikoima Ranskalaisessa kaupassa on todella runsas!

Ranskalainen kauppa löytyy osoitteesta Itäreimarinkuja 14, Vuosaari, Parkkipaikka löytyy noin reilun sadan metrin päästä kartanosta, jonne kuljetaan hiekkapolkua puiston läpi. Liikuntarajoitteisia varten pääoven edestä löytyy ramppi eli alakerroksen tiloihin kahville ja osaan liiketiloista pääsee myös vaikka pyörätuolilla. Tarkemmat aukioloajat löytyvät Ranskalaisen kaupan Facebook-sivuilta. 

Kiitos Riikka-Maria, että sinä pelastit Vuosaaren kartanon ja annoit sille uuden elämän. Maltan tuskin odottaa mitä kaikkea tulee vielä tapahtumaan tässä rakennuksessa ♥♥♥

Huhtikuisia hetkiä ja ihanaa kevättä

 

Minusta tuntuu, että juurihan huhtikuu alkoi ja ensi viikolla se jo loppuu! Tuntuu siltä, että kevät on mennyt todella hurjaa vauhtia niin luonnossa kuin muutenkin elämässä. Ensimmäiset sinivuokot löysin jo 29.maaliskuuta kun olin Mimmin kanssa koiralenkillä entisen lukioni lähellä. En muista, että olisin koskaan aiemmin nähnyt sinivuokkoja näin aikaisin. 

Minusta ne lapsena kukkivat aina toukokuun alussa tai lähempänä äitienpäivää. Seisoin Mankkaalla liikennevaloissa kun bongasin tienpientareella leskenlehtiä 2.huhtikuuta ja pakkohan minun oli pysähtyä valokuvaamaan ne. Valkovuokot puhkesivat Espoossa kukkaan reilu viikko sitten mutta vielä en ole niitä hennonnut kerätä maljakkoon. 

Lapsena sitä tuli aina mietittyä, että miksi ihmeessä kasvin nimi voi olla leskenlehti? Vasta aikuisena löysin tarkempaa tietoa tästä keväisestä kukkijasta, jota kansankielessä on aikoinaan kutsuttu myös siansilmäksi, vilukukaksi ja armottomanlehdeksi. Itse asiassa leskenlehti-nimelle on ainakin kaksi eri selitystä. Leskenlehti on vanhemmiten alapinnaltaan lämmin ja yläpinnaltaan kalju sekä viileän tuntuinen kuin lesken se kylki, josta puolison lämpö on poissa. Toisen selityksen mukaan kasvin nimi johtuu sen kahden olomuodon eriaikaisuudesta: ensin ilmestyy kukkavana ja vasta kukkien kuihduttua kasvavat suuret lehdet. 

Kuva Petra Hackmann

Mimmi alias Stablebuddys ♥ Linda täytti 5-vuotta huhtikuun 5.päivänä! Yläkuvassa päivänsankari syntymäpäivänään pääsiäissunnuntaina ja keskimmäisessä kuvassa hän on juuri muuttanut meille asumaan toukokuun 2021 lopussa. Alimman kuvan sain Petralta vähän ennen kun pääsin katsomaan pentuja ihan livenä 10.toukokuuta. Koska edellinen jackrusselini oli nimeltään Minnie niin päätin kutsua uutta pentua Mimmiksi. Ja se miksi kasvattaja nimesi pentueen juuri näillä nimillä on ihan oma tarinansa. 

"Petra nimesi tämän pentueen hauskasti 90-luvun supermallien mukaan. Supermallien aika alkoi kun Britannian Voguen tammikuun 1990 kansikuvassa olivat ikoniset Cindy Crawford, Christy Turlington, Linda Evangelista, Naomi Campbell ja Tatjana Patitz. Minun oli ihan pakko fiilistellä ikivanhalla Georg Michaelin Freedom -videolla tässä pari viikkoa sitten tulevan "superpentuni" saapumista. Tuolla videolla nämä supermallit olivat pääosassa ja Georg Michaelista ei näkynyt vilahdustakaan tässä nostalgisen legendaarisessa videossa." 

Mimmi on superihana tyyppi ja aina iloinen! Hän rakastaa myös liikkumista erilaisissa paikoissa eikä koskaan pitkästy pitkienkään automatkojen aikana. Aina ystävällinen hännänheilutus kun nähdään ihmisiä tai toisia koiria. Tästä voit kurkistaa postaukseen meidän ihan ensimmäisestä tapaamisesta viisi vuotta sitten. 

Kuvat Sarcsigge arkkitehtitoimisto 

Huhtikuun 8.päivänä matkasin Hanna Sumarin kutsumana ennakkonäytökseen katsomaan Kulttuurikasarmi Gildaan elokuvaa Putoamisen ääni (In die Sonne schauen). Olin pyytänyt Rva Kepposen avecikseni elokuviin. Meille molemmille oli ihan ensimmäinen kerta kun pääsimme kurkistamaan Helsingin entisen linja-autoaseman sisälle sen jälkeen kun se muutettiin Kulttuurikasarmiksi 2023. 

Kuva Sarcsigge arkkitehtitoimisto 

Lasipalatsin ja Kampin keskuksen väliin jäävä vanha linja-autoasema oli 1700-1800 -luvuilla armeijan Turun kasarmin piharakennus. Itse kasarmi raunioitui jo sisällissodassa 1918 ja sen tilalle rakennettiin 1936 Lasipalatsi. Linja-autoasema toimi tuossa vanhassa kasarmin talousrakennuksessa aina vuoteen 2005 asti kunnes uusi, maanalainen Kampin bussiterminaali valmistui. 

Alkuperäinen Gilda-elokuvan juliste on lainassa KAVI:lta (Kansallinen audiovisuaalinen instituutti) / Kuva Petteri Bülow / Yle 

Kultuurikasarmin Gilda salissa oli aivan ihanat penkit - kuin nojatuolissa olisi istunut! Ja mikä parasta kahden istuimen välissä oli pyöreä pöytä, johon pystyi laskemaan virvokkeensa. Tarjoilusta voi nauttia siis myös itse elokuvan aikana eli elokuvateatterin salien ovien läheltä voi myös helposti noutaa lisää syötävää tai juotavaa elokuvan aikana. 

Kuvat Fabian Gamper / StudioZentra

Elokuva Putoamisen ääni palkittiin 2025 Cannesin elokuvajuhlilla juryn palkinnolla. Ohjaus Mascha Schilinkski, käsikirjoitus Louise Peter. Rooleissa Hanna Heckt, Lea Drinda, Lena Urzendowsky, Laeni Geiseler, Filip Schnack, Susanne Wuest ja Luise Heyer. Elokuva kestää peräti 155 minuuttia eli 2,5 tuntia. Elokuva oli minusta mielenkiintoinen ja vaati koko ajan tarkkuutta koska siinä seurataan neljää eri sukupolvea, joiden koti on samalla maatilalla Altmarkissa, Elbejoen rannalla Saksassa. 

Jokaisella tytöllä ja naisella on elokuvassa elämä joko talon tyttärenä tai palvelijana mutta se ei ole helppoa. Elokuva kertoo arjesta ja siitä selviämisestä vuosien saatossa eri aikoina. Jokainen päähenkilö eri aikakautena kokee myös väkivaltaa omassa elämässään. Elokuva virtaa eteenpäin kuin valkokankaalla nähtävä Elbejoki. 

Katsoja saa päätellä asioita hiljaisuudessa tai painostavan musiikin säestyksellä. Elokuva ei ole todellakaan helppo mutta minä pidin siitä kyllä. Sen kerroksellisuus ja eri ajankuvat  herättivät paljon kysymyksiä, jotka jäivät pyörimään mieleen. Taisin nähdä siitä myös jotain unta seuraavana yönä. 

"Ensimmäisen maailmansodan alkaessa 1910-luvulla 7-vuotias Alma yrittää selvittää itselleen valokuvaa äidistään kuolleen lapsen kanssa, joka muistuttaa häntä itseään lähes täydellisesti. 1940-luvun alussa murrosikäinen Erika sitoo jalkansa matkien jalastaan amputoitua setäänsä, joka makaa heidän talonsa yläkerrassa. Nykyteini Lenka puolestaan vierailee maalaistalossa berliiniläisten vanhempien kanssa ja ihastuu sairaaloiseen naapuriinsa, jonka äiti on kuollut keuhkosyöpään 1980-luvun DDR:ssä. Nuori Angelika puolestaan on kummallisessa suhteessa kahden miespuoleisen sukulaisensa kanssa."

Elokuva on nähtävissä mm. Finnkinon teattereissa (Helsinki, Oulu, Tampere), Kino Hirvi (Äänekoski), Kino Kilta (Turku), Kino Kuvakukko (Kuopio) ja Kino Iiris (Lahti) muutamia mainitakseni. 

Meidän parvekkeelle ilmestyi taas jälleen kerran 21.huhtikuuta mustarastaan pesän alku. Itse en olisi kiinnittänyt rakenteluun mitään huomiota kun istuin selin mutta Mimmi taisi huomata kun mustarastas naaras oli lennellyt parvekkeella tuoden sinne pesänrakennus tarpeita. Lopulta käännyin itsekin ympäri kun mustarastas äännähteli kun Mimmi alkoi haukkumaan. Pesä oli jo hyvällä alulla ja seuraavana päivänä se oli jo ihan valmis (alempi kuva). 

Minua huolestuttaa kun nyt en ole nähnyt mustarastas naarasta parvekkeella. Mietin kuumeisesti ettei se nyt vain häiriintynyt siitä, että käänsin vähän paremmin tuota kukkalaatikkoa parvekepöydällä. Lintu ei ollut parvekkeella kun kävin siellä pikaisesti. Ylipäätänsä pidän tätä pesäpaikkaa vähän riskialttiina kun kaikki aiemmat pesät on tehty aina kukkahyllyyn, jossa tavallaan on ollut "katto ylemmästä hyllytasosta". 

Tämä on nyt 8.pesä, jonka mustarastaat ovat rakentaneet parvekkeellemme vuosien saatossa mutta ainoastaan 2020 viisi poikasta onnistui kuoriutumaan ja lentämään myös pois pesästä. Kaikki muut pesät on tuhottu joko variksen, harakan tai oravan toimesta. Viime keväänä pesää ei edes alettu rakentamaan ja mietin, että ovatko jo luovuttaneet. Saa nähdä miten tässä käy. Aamulla kurkkaan taas ikkunasta onko yön aikana tullut munia. Ne kun ilmestyvät sinne aina öiseen tai aikaiseen aamuaikaan. On tämä taas jännää! 

Kävin viime viikolla Tampereella Coxassa tarkistuttamassa leikatun lonkkani. Ehdin samalla reissullani pikaisesti piipahtaa myös Milavidassa katsomassa uuden näyttelyn "Mies - jätkä, keikari, herrasmies" -näyttelyn, joka oli todella upea. Tulossa postausta kun ehdin käydä valokuvat läpi. Näyttely on avoinna 27.2.2026 - 21.3.2027. 

Ja minun isoäitini joulukaktuksesta saatu pistokas on päättänyt kukkia nyt kevään kunniaksi. Normaalisti se on aina säännöllisesti kukkinut marras-joulukuun vaihteessa. 

Miten sinun huhtikuusi on sujunut? Oletko löytänyt sini- ja valkovuokkoja tai leskenlehtiä jo? Onko omakohtaisia kokemuksia mustarastaan pesinnästä omalla parvekkeella, pihalla tai kodin muussa ympäristössä jo havaittu? Aurinkoista loppuviikkoa!