Linnanmäen Valokarnevaaleihin ehtii vielä viikonloppuna

 

Linnanmäen Valokarnevaaleihin ehtii vielä huomenna lauantaina 17.10. ja sunnuntaina 18.10.! Ikuisena Lintsi-fanina minä piipahdin katselemassa Valokarnevaalien tunnelmaa ja ennen kaikkea todella upeita valoefektejä jo viime sunnuntaina. Tänä vuonna olisi myös iik!week -kauhufestivaali kiinnostanut mutta kaikkialle ei vain ehdi vaikka kuinka tekisi mieli. Lokakuuhun kaivataan todellakin pientä piristystä lisääntyneen pimeyden ja lyhentyneen päivän takia. Kun elämme vielä kesäajassakin niin valot ovat enemmän kuin tervetulleita. Sääkin oli mitä mainioin! 

Kuluneen vuoden huvikausi huipentuu Valokarnevaaleihin, jotka siis valaisevat legendaarisen Linnanmäen huvipuiston todella säkenöivällä väriloistollaan 9.-18.10.2026. Valot syttyvät valaisemaan Lintsillä klo 16-22. Ensimmäistä kertaa vietettiin Valokarnevaalien Etkot K18 -tapahtumaa, joka kutsui ensi kertaa aikuiset viihtymään valojen, huvipuistolaitteiden ja iltakonsertin keskelle. Etkojen pääesiintyjä oli ihana Maija Vilkkumaa. Harmitti kun tuolle illalle oli jo aiemmin sovittu muuta menoa. Toivottavasti ensi syksynä on tulossa myös Etkot K18! 😉

Ensimmäiset upeasti hohtavat valohahmot tulivat vastaan jo Kahvikuppikarusellin lähellä. Minulla oli mielikuva, että olisin lapsena ollut jo tuossa karusellissa mutta se ei voi pitää paikkaansa koska karuselli on tullut Saksasta vuonna 2002. Yhden kummityttöni kanssa muistan olleeni ihan pää pyörällä kun hän halusi mennä kanssani karuselliin useamman kerran ja minusta tuntui jo ensimmäisen 2 minuutin jälkeen, että "maailman pyörii ympärillä". En edes muista kuinka monta kierrosta kiepuimme kahvikupeissa ja sen jälkeen minun täytyi istua hetki penkillä "palauttamassa tasapainoa". 

Miraculum on Linnanmäen perinteisessä Valokarnevaalissa nähtävä suuri valotaideteos, joka on rakennettu huvipuiston 75-vuotiaan puuvuoristoradan ympärille. Teoksen on suunnittelut Max Lapinsuo-Sylwén. Tämä upea valoshow esitetään Vuoristoradalla päivittäin puolen tunnin välein klo 18-21.30 välisenä aikana. Esityksen ajan Vuoristorata ei ole huviajossa. Lapinsuo-Sylwénin töitä olen viimeksi nähnyt LUX2026 valotapahtumassa Hietaniementorilla. Taiteilija on itse todennut "Miraculum on kunnianosoitus Vuoristoradalle ja kaikille niille sukupolville, jotka ovat kokeneet sen vuosikymmenten aikana." Tätä tuijotin ihan lumoutuneena ja upean valaistuksen lisäksi teokseen kuuluu ääni sekä musiikki.

Lisää valohahmoja tuli jännissä naamioissaan ja värikkäissä asuissaan vastaan Rinkelin edessä. Minun lapsuudessani laitetta tosin kutsuttiin nimellä Maailmanpyörä, jota taidan lähes aina edelleenkin käyttää. Vähän sama juttu kun Kyöpelinvuoren hotelli, joka minulle on edelleen Kummitusjuna. Niin nuo laitteet ovat iskostuneet minulle jo lapsena päähän joten näillä mennään.  

Vuonna 2007 Linnanmäelle tullut Kirnu oli myös hienosti valaistu. Vaikka pidän Vuoristoradalla ajelusta niin Kirnuun ei minua saisi. Kirnu oli Suomen ensimmäinen ns. 4th Dimension -rata eli rata, jossa istuimet on sijoitettu radan viereen eikä sen päälle tai alle kuten normaalisti. Kirnun istuimet siis pyörivät vapaasti ympäri ajon aikana. Radan pituus on 142 m ja korkeus 25,4 m mutta vaunut saavuttava radalla peräti 60 km/h huippunopeuden. Ehkä teininä olisin hypännyt Kirnuun ihan innoissani mutta enää en niin tekisi. 

Totta kai Linnanmäellä pitää tankata eli hattara ja popcornit olivat minun illan herkkuja. Lintsin vuoden 2026 Valokarnevaalien erikoisherkkuihin kuuluvat mm. Biscoff -vohveli ja kurpitsa latte. Näyttivät kyllä herkullisilta mutta pitäydyin silti omissa vakioherkuissani huvipuistossa. 

Kingiä olisi ehkä hauska kokeilla joskus! Kingi on huvipuiston korkein laite eli 75-metrinen vapaapudotustorni hurjapäille. Kingissä noustaan todella hitaasti ylös eli tässä kuulemma ehtii katsella huvipuistoa ja Helsingin maisemia. Mutta sitten mennään alas vähän sukkelammin. Kingin gondoli kiihtyy lähes 23 metriin sekunnissa. Minähän olen hypännyt tandem laskuvarjohypyn joten ehkä voisin selviytyä tästäkin. Tandem -hyppy oli yksi elämäni suurin elämys ja tästä pääset kurkkaamaan siitä kuvan. Vapaapudotus 4000 m oli huikea kokemus ja toivoin heti hypyn jälkeen uutta hyppyä! 

Linnamäellä on tärkeä paikka minun sydämessäni omien lapsuudenmuistojeni kautta. Huvipuisto korkealla mäellä ja melko pienellä alueella tekee Linnanmäestä hyvin sympaattisen paikan. Siellä on edelleen tuttuja ja turvallisia laitteita kuten Vuoristorata, Karuselli ja Ketjukaruselli, jotka muistan jo pikkutytöstä. Kummitusjuna sai väistyä uuden Kyöpelivuoren hotellin tieltä 2013 mutta onneksi säilytetty vanha julkisivu tuo vielä mieleen jännityksen kun laitteen istuinvaunu sukelsi pimeään, jossa kummitukset vaanivat.

Yhden kummitytön kanssa käytiin eräänä kesänä Maisemajunassa kun hän ei pitänyt kovasta vauhdista. Kivasti siinä näki Linnanmäen vähän korkeammalta. 

Tulireki saapui Linnanmäelle vuonna 2004 ja kun olen katsellut sen menoa niin taitaa jäädä minulta sekin väliin. Metallisella vuoristoradalla muutaman hengen vaunuissa lasketaan 336 metriä mutkia ja käänteitä parissa minuutissa. Ei minun pala kakku joten jätän myös tämän huvilaitteen väliin. Olen joskus vuosia sitten vieraillut Katalonian Saloussa Espanjan suosituimmassa ja suurimmassa huvipuistossa "Port Aventura World", joka koostui kolmesta eri puistosta. Muistan olleeni siellä vähän Tulirekeä muistuttavassa laitteessa, jossa ei ollut kovin mukavaa kun sisuskalut menivät ihan ympäri. 😕

 

Linnanmäen pyöreän tiilisen vesitornin eteläkaarteesta löytyy "discopallojen värikäs metsä", joka oli lumoavan värikäs ja todella upea! Tämän näkymän edessä seisoin todella pitkään ja vain nautin sen lukemattomien värien loistosta. 

Linnanmäen Valokarnevaalit on todella upeasti valaistu ja tuntuu siltä, että vuosi vuodelta tulee aina vain upeampia valoefektejä ja valoteoksia! 

Hurmaavan värikkäillä siivillä varustettu hahmo - olisiko hän ollut jonkin sortin keijukainen - liikkui myös alueella. Lapset pääsivät tuonne siivien suojaan valokuvan ajaksi mutta minä tyydyin ottamaan kuvan vain tästä suloisesta Keijusta! Paljon lapsia oli vielä liikkeellä vaikka itse saavuin Linnanmäelle vasta kello 18 jälkeen. Toki ihan pienille lapsille tarkoitetut laitteet sulkeutuivat aiemmin kuin muut huvipuiston laitteet. 

Kyllä valoilla, väreillä ja musiikilla saadaan ympäristö pimeässä lokakuun illassa muuttumaan ihan taianomaiseksi. 

Juhlatorilta löytyi upean valloittava peilipariskunta! Tämän kaksikon olen nähnyt jo aiemminkin Valokarnevaaleilla ja heidän peilipukunsa ovat todella upeita. Peilipintaiset puvut heijastavat valoa maagisesti ympäriinsä. Mietin mielessäni miten paljon nuo peilipuvut oikein painavat ja miten pukuja kantavat hahmot oikein näkevät liikkua pimeässä illalla.... Varmasti taikuuden avulla! 

Linnanmäen Valokarnevaalit ovat siis avoinna vielä 17.-18.lokakuuta klo 13.00 - 22.00. Vielä ehtii huvikauden huipentuvaan tapahtumaan, josta löytyy 11 ainutlaatuista valotaideteosta. Valokarnevaalit alkoivat syksyllä 2006 eli tänä vuonna on 20.juhlavuosi. Onnittelut! 

Syysretkellä Koiramäen Pajutallissa Tuusulassa

 

Koiramäen Pajutalli Tuusulassa on taas täynnä ihanan värikkäitä kurpitsoita ja kauniita syyskukkia. Teimme serkkuni ja hänen äitinsä eli tätini kanssa sinne retken yhtenä syyspäivänä. Sää ei ollut ihan ihan paras mahdollinen eli kahvit herkkujen kanssa nautittiin sisätiloissa koska ulkona ripsi vettä. Koiramäen Pajutalli on jo vuosia kuulunut minun suosikki käyntikohteisiin kaikkina eri vuodenaikoina. Viime vuonna joulutapahtumaa ei valitettavasti järjestetty mutta parin kuukauden kuluttua Koiramäen Pajutallissa pääsee virittäytymään jouluun taas ihan normaalisti. Odotan jo innolla, että pääsen tunnelmoimaan vanhan pihapiirin kotoisaa mielenmaisemaa ja tekemään ehkä jo lahjahankintojakin. 

Tänä vuonna näkyi paljon kurpitsan muotoisia kynttilöitä sekä hauskoja mukeja eri eläinhahmoilla varustettuna. Siilit ovat selkeästi tällä hetkellä syksyn suosikkihahmoja sekä koristeissa että myös kynttilöissä. Minä rakastan siilejä ja olen ollut vähän huolestunut kun meidän pihapiirissä ei ole nyt pariin vuoteen näkynyt yhtään siiliä. 

Siili on todellinen elävä jäänne eli ns. relikti. Se kuuluu maapallon vanhimpiin nykyisin eläviin nisäkäsheimoihin. Siilit ovat eläneet maapallolla lähes samanlaisina noin 15 miljoonaa vuotta. Niiden piikikäs ulkokuori on osoittautunut niin tehokkaaksi puolustuskeinoksi ettei evoluution ole tarvinnut muuttaa sitä. 

Kurpitsa kynttilöitä olisi tehnyt mieli ostaa muutama mutta mietin mielessäni etten kuitenkaan raaskisi polttaa niitä kun sitten niitä ei enää olisi. Ostin Anna's Syysmaa - tapahtumasta oranssinvärisen oravakynttilän, mutta sitäkään ei meillä sytytellä iltojen iloksi vaan säilytetään koristeena. 

Tarjolla olisi ollut myös mango-chili chutney purkkeja eli hillon tai kompotin kaltaista voimakkaan makuista lisuketta, jota käytetään intialaisten ruokien kanssa. Tyypillinen chutney koostuu kokoonkeitetyistä hedelmistä, yleisesti mangosta, lisänä sokeria, mausteita ja etikkaa. 

Jos aidot kurpitsat tai kynttiläkurpitsat eivät ole sinun juttusi niin Koiramäen Pajutallista löytyy myös kankaisia (ehkä samettia) kurpitsoita. Minä olen monta vuotta miettinyt oikeiden kurpitsojen kaivertamista. Olen ihaillut Marin kurpitsoita sekä Instagramissa että Facebookissa ja puntaroinut olisiko minusta tekemään näin upeita kaiverruksia kurpitsoihin? Marin kodin pihamaalla on syksyisin todellisia mestariteoksia esillä eli hienon taiteellisesti kaiverrettuja kurpitsoita. 

"Sikses kiva paikka" bloggaaja Marin kurpitsat ovat mestariteoksia, jotka ovat esillä heidän talonsa pihamaalla Uudessakaupungissa. Olen tutustunut blogia pitävään Mariin huhtikuussa 2017 kun meidät molemmat oli kutsuttu Turun Aboa Vetus & Ars Nova bloggaajapäivään. Minä olen käynyt myöhemmin myös tutustumassa Uudenkaupungin Wahlbergin Museotaloon, jonka museonjohtajan virkaa Mari hoitaa. Jos et ole vieraillut Uudessakaupungissa niin suosittelen lämmöllä. Kaunis historiallinen kaupunki ja valtavasti upeita vanhoja taloja. 

Kaupungissa järjestetään aina loppukesällä UGIn Vanhat Talot -tapahtuma, jossa olen itse vierailllut vuosina 2015 osa 1 sekä 2015 osa 2 ja vuonna 2019. Lisäksi löytyvät postaukset Suomen kolmanneksi kaunein koti ja Uudenkaupungin koti Talvitie uudessa asussa. 

Ensi kesänä täytyy ehdottomasti tehdä sinne uusintareissu vaikka katsomaan elokuun alkupuolella pidettävää "Puupaatei Pakkahuoneel ja Möljä Miittinki" -tapahtumaa. Pakkahuoneen vierasvenesatama on täynnä nostalgiaa, tervan tuoksua ja lakatun puupinnan lämmintä hehkua, kun uljas puuveneiden joukko jälleen kokoontuu. Möljä Miittinki taas kerää yhteen harrasteajoneuvot. 

Syksyisiä värejä oranssia, ruskeaa, keltaista ja oliivinvihreää näkyi paljon Koiramäen Pajutallissa. Myynnissä oli myös appelsiinimarmeladia, jota jossain elämänvaiheessani halusin aina syödä aamiaisella paahtoleivän päällä yhdessä Emmental-juuston kanssa. Omnomnom! Iskin myös silmäni todella aidonnäköisiin sieniin - aika upeasti tehtyjä!  

Kauniita syyskransseja, joissa oli käpyjen ja lehtien lisäksi myös pieniä kurpitsakoristeita. Ikuisuus sitten - ennen bloggaamiseni aloittamista - tein ulko-oveemme syyskranssin, johon käytin vaahteran lehtiä ja pihlajanmarjoja. Ongelmaksi muodostui se, että kun kranssi oli rappukäytävässä alkoivat luonnonmateriaalit todella nopeasti mennä huonoiksi eli lehdet kurtistuivat ja pihlajanmarjoista tuli ihan ryppyisiä. Siirsin kranssin lopulta parvekkeelle, jossa sen luonnon materiaalit vähän virkosivat. Yritin etsiä tästä tekemästäni kranssista valokuvaa mutta en valitettavasti löytänyt. 

Syyslomaviikolla Koiramäen Pajutallin pihapiirin donitsikahvila (kuvassa oikealla) on avoinna ti 13.10. - pe 16.10. klo 12.30-17.30, la-su klo 12-17. Ja mikä parasta donitsikahvila palvelee viikonloppuisin la-su klo 12-17 aina jouluun saakka. Me kahvittelimme sadesään takia sisätiloissa. Koiramäen Pajutallin Facebook-sivulla olevassa valokuvassa näkyy herkullisia donitseja joten niitä täytyy käydä maistelemassa joulutapahtuman aikaan. Minä rakastan kuorrutettuja donitseja! 

Pähkäilin mitä mahdollisia kurpitsoja ostaisin mutta vielä toistaiseksi en ostanut yhtään mitään. Minähän hankin viime syksynä niitä tekokurpitsoita joten katsotaan pärjäisinkö niillä tänä syksynä. Callunoita hankin parvekkeelle viime viikonloppuna muutamia. Kesähuoneessa kun edelleen kukkivat pelargoniat ja muratit rehottavat. Muutamat muutkin kesäkukat sekä miljoonakelloamppeli ovat edelleen vielä hengissä ja pukkaavat uusia nuppuja. Meillä Etelä-Suomessa säät ovat olleet todella lämpimiä joten pelargonioita ei ole vielä siirretty sisätiloihin. Toki ilmat voivat muuttua tässä lähiviikkoina nopeastikin, 

Ystäväni oli käynyt nyt alkuviikosta Koiramäen Pajutallissa mutta hän ei ollut enää löytänyt valkoisia kurpitsoita. Meidän käyntimme aikana kurpitsoita oli myös valkoisena. Olen itse muutamia vuosia sitten ostanut valkoisen keraamisen kurpitsan, joka on nytkin meidän olohuoneen pöydällä. 

Huomasin käyntimme aikana, että kurpitsapöytiin oli laitettu kylttejä "Nämä kurpitsat eivät ole syötäviä. Odottelemme vielä syötävien kurpitsoiden kypsymistä." Koristekurpitsat sisältävät suuria määriä kukurbitasiinia, joka on voimakkaan kitkerä ja myrkyllinen puolustusaine. Jo pienen määrän nauttiminen voi aiheuttaa vatsakipua, pahoinvointia, oksentelua ja ripulia. Eli koristekurpitsat eivät sovellu syömiseen. 

Kaikki Koiramäen Pajutallin eläimet - kanit, lampaat ja kanat - ovat paikalla koko syyslomaviikon. Kanit löytyvät ihan sisääntulon vierestä samasta rakennuksesta, jossa possut aikoinaan olivat. Edelleen muistelen kaiholla ihania minipossuja Arvia ja Ottoa, jotka asuivat tässä samassa talossa kuin kanit nyt. Minipossut nukkuivat upean kristallikruunun alla ja olivat todella suloisia veijareita ♥ ♥ 

Kävimme vielä pikaisesti toisessa Koiramäen Pajutallin piharakennuksessa katsastamassa mitä syksyistä siellä oli esillä. Pakkohan meidän oli tätini kanssa poseerata valokuvassa kun serkkuni kuvasi meidät. Sen verran ulkona oli kosteaa sateen takia, että minun otsatukka "oli lähtenyt elämään ihan omaa elämäänsä" kuten kuvasta näkyy. 😉

Täältä löytyi lisää sisustus kurpitsoita ja syksyn väreissä olevia "pikkutaloja". Meille on muutaman vuoden aikana kotiutunut muutamia erilaisia keraamisia pikkutaloja, jotka ovat vilahdelleet minun joka vuotisen joulukalenterin rekvisiittana. Tämän vuoden uutuus ovat selkeästi lasiset kurpitsat, joiden sisälle syttyy myös LED-valo. En huomannut katsoa oliko näissä kurpitsoissa valoja.  

Täti ja serkku pitävät sadetta, joka tuntui vain yltyvän. Mutta silti hymyiltiin näin maireasti! 

Koiramäen Pajutalli löytyy Tuusulasta osoitteesta Forsteninkuja 10. Hyvin parkkitilaa ihan tilan vieressä. Sisällä kahvila ja donitsikoju ulkona. Jos ei sada voi hyvin myös istuskella puutarhassa kahvilla. Tällä kertaa jäi valokuvaamatta kaikki pajusta tehdyt lukuisat tuotteet, joita löytyy piharakennuksista. Jos kaipaat koristekurpitsoita tai jotain muuta syksyistä kannattaa ajella Koiramäen Pajutalliin ja samalla näkee vielä suloisia eläimiä. 

 

Futuro talo ja Marimekko Helsinki Design Week -tapahtumassa

 

Marimekko valokuvat / Helsinki Design Week: kuvaaja Justus Hirvi - Futuro valokuvat omiani

Helsinki Design Week järjestettiin 28.elokuuta - 6.syyskuuta teemalla Vastaantulija (The Oncoming Other). Pohjoismaiden suurin muotoilu- ja arkkitehtuurifestivaali levittäytyi ympäri Helsinkiä ja Espoota tuoden yhteen sekä lukuisia näyttelyitä, työpajoja että monia kaupunkitapahtumia. Olen lähes koko työurani ollut tekemisissä arkkitehtuurin, kalusteiden, sisustamisen, muotoilun ja designin kanssa joten tämä tapahtuma on tullut vuosien varrella rakkaaksi ja tutuksi. Tämän vuoden Vastaantulija teema keskittyi kaupunkikohtaamisiin, vuorovaikutukseen ja yhteiseen tilaan. 

Helsinki Design Awards 2026 -palkinnon voittajaksi valittiin JKMM Arkkitehdit. Onnittelut todella upeasta saavutuksesta! Odotan jo innolla kun peruskorjattu Kansallismuseo ja sen uudisosa Atlas-lisärakennus avautuvat huhtikuussa 2027. Museo sulki ovensa 15.lokakuuta 2023 kun yli satavuotiaan jugend-päärakennuksen peruskorjaus (katot, julkisivut, ilmanvaihto) sekä suuri maanalainen lisärakennushanke käynnistyivät. 

Kuva Helsinki Design Week, Weekly / kuvaaja Tuomas Uusheimo 

"Pohjoismaiden johtava muotoilu- ja arkkitehtuurifestivaali Helsinki Design Week ja Helsingin kaupunki ovat myöntäneet vuoden 2026 Helsinki Design Award -palkinnon JKMM Arkkitehdeille. Palkinto tunnustaa kokonaisvaltaista ja kunnianhimoista suunnittelua sekä aktiivista roolia suomalaisen arkkitehtuurin ja suunnittelukulttuurin uudistajana. JKMM Arkkitehtien työssä yhdistyvät arkkitehtuuri, sisustusarkkitehtuuri, kaupunkisuunnittelu, kalustemuotoilu, grafiikka ja taide." Helsinki Design Week

Eri puolilla pääkaupunkiamme oli Helsinki Design Week kohtaamispaikkoja & Aalto 90 Paviljonki. Kaapelitehtaalla järjestettiin taas todella suosittu Design Market & Workshop Market. HDW Lab työpajoja, PechaKucha Night sekä keskustan elävöittämiseen liittyviä seminaareja ja työpajoja. Ehdin tehdä pikapyrähdyksen Kaapelitehtaalle.

Helsinki Design Week muistoja syksyltä 2016 kun Kolmen Sepän patsas oli peitetty jännällä muovisella kuplalla ja teoksen nimi oli superKOLMENMEN. 

Odotin todella innolla Futuro-talo vierailua Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Olen  vieraillut Futuro -talossa ihan ensimmäistä kertaa EMMAssa (Espoon modernin taiteen museo) jo kesällä 2015. Futuron isä oli arkkitehti Matti Suuronen, jonka piirustusten mukaan tämä lujitemuovista rakennettu talo valmistui 1968. EMMAn takapihalta löytyy keltainen Futuro nro 001, joka siirrettiin Hirvensalmen taidemuseolta Espooseen ja samalla aloitettiin todella mittava kunnostaminen. Ufomainen asumus oli alun perin suunniteltu hiihtomajaksi vaikeakulkuiseen maastoon ja tehty tilaustyönä. Asumus oli ollut säiden armoilla pitkään joten se vaati perusteellisen konservoinnin. Tämän yksilön on omistanut edesmennyt viihdetaiteilija Matti Kuusla. 

Ensimmäinen sarjavalmisteinen Futuro-talo (nro 001) löytyy näyttelykeskus WeeGeeltä Espoon Tapiolasta. Kuva: Emma Suominen 

Futuro sisälsi kaiken tarpeellisen. Ufomainen tilaan mahtui wc-pesuhuonetila ja keittiö, kuusi tuolia, jotka voi laskea vuoteiksi tarvittaessa, takka-grilli-pöytätaso yhdistelmä sekä kahden hengen makuusoppi. Lattiapinta-alaa oli vain 25 neliötä joten aika nerokkaasti tilaan on saatu mahtumaan tarpeellinen asumista tai vaikka sitä hiihtomajaa ajatellen.

Futuro talo sai huomattavan suuren kansainvälisen huomion kun se lanseerattiin 60-luvun loppupuolella. Suomalainen Polykem Oy alkoi valmistaa tätä erikoista lasikuituvahvisteista polyesterimuovi rakennelmaa. Futuro on ollut mahdollista purkaa ja kasata muutamassa päivässä ja kokonaista taloa on voinut myös siirtää helikopterin avulla. Maailmalla taloja on siirretty helikopterilla mutta Suomessa ei ole niin järeää kopteria, että Futuroa voitaisiin kuljetella.

Marimekko valokuvat / Helsinki Design Week: kuvaaja Justus Hirvi 

Edesmennyt arkkitehti Matti Suuronen suunnitteli Futuro-talon 1960-luvun lopulla, mutta 70-luvun energiakriisi katkaisi niiden valmistamisen. Aikoinaan Futuro-taloja tehtiin Suomessa 20 kappaletta ja lisenssillä eri puolilla maailmaa muutamia kymmeniä. Yhteensä Futuroja on rakennettu arviolta 80–100 kappaletta.

Marimekko valokuvat / Helsinki Design Week: kuvaaja Justus Hirvi 

Futuro sai 60-luvulla huomattavasti huomioita kansainvälisissä lehdissä ja mm. Playboy lehdessä siitä oli iso artikkeli. Juri Gagarin oli kiertänyt jo maapallon ympäri ja Apollo-avaruusalusten lentoja valmisteltiin pidemmille matkoille. Ihmisiä kiehtoi kaikki avaruuteen liittyvä ja ajan hengen mukaisesti kaikki oli kovin muovista ja värikästä. Kuussa ei oltu vielä käyty mutta sekin oli ihan käsillä. Futuron avaruusmaisuus istui äärimmäisen hyvin ajan ilmapiiriin ja muottiin.

Marimekko valokuvat / Helsinki Design Week: kuvaaja Justus Hirvi 

Futuro talojen valmistamisen ongelmaksi muodostui vuonna 1973 alkanut energiakriisi, joka kolminkertaisti muovin hinnan. Futuro talo oli myös ehkä liian erikoinen tuote massamarkkinoille ja turhan kallis rakentaa ja nyt vielä öljynhinnan nousu kohotti talon hintaa. Suuresta kiinnostuksesta huolimatta ufomainen Futuro ei koskaan valitettavasti lunastanut sille asetettuja kaupallisia odotuksia. 

Puistossa esillä olevan Futuron henkiin herättämisen takana on amerikkalais-hollantilainen suunnittelija Jan van Dijs, joka on tilannut Futuron Ekin Muovilta. Van Dijsin yritys on keskittynyt vanhojen rakennusten kunnostamiseen eri puolilla maailmaa. Upea, että tällaisia ihmisiä löytyy, jotka osaavat arvostaa ja myös kunnostaa aiempaa arkkitehtuuria. 

Kuva Espoon kaupunki / valokuvaaja Vessi Hämäläinen 

Ekin Muovi on Virtasalmella toimiva perheyritys, joka on entisöinnyt sekä myös asentanut EMMAssa olevan keltaisen Futuro talon 2012. Yritys myös entisöi Tapiolassa sijaitsevan arkkitehti Matti Suurosen Venturo talon, johon minä pääsin muutamia vuosia sitten toimittamaan uudet lattiamateriaalit. Venturo on suunniteltu 1971. Ekin Muovin sivuilta voit kurkistaa kuinka huonossa kunnossa Venturo oli ennen entisöinti. Ihmeitä on todella tehty! 

Marimekko valokuvat / Helsinki Design Week: kuvaaja Justus Hirvi 

Marimekon upeita tuotteita oli somistamassa Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan Futuroa. Minä ehdin vierailla Futurossa viimeisenä päivänä eli jono sisälle oli satoja metrejä pitkä mutta onneksi se liikkui myös aika sukkelasti. Sisään Futuroon pääsi kerrallaan 8 henkilöä joten valokuvaaminen siellä oli mahdotonta niin etteivät muut ihmiset olisi tulleet kuviini. Valokuvat Futuron sisältä onkin lainattu ja ne on ottanut valokuvaaja Justus Hirvi. Vähän harmitti etten mennyt jo viikolla Futuroon koska ihmisiä olisi silloin ollut varmasti maltillisemmin liikkeellä. 

Tästä voit kurkistaa myös mielenkiintoiseen näyttelyyn, joka pidettiin EMMAssa 2019 eli Futuromania - Designing Future Living. Näyttelyssä pääsi kurkistamaan minkälaisia tulevaisuuden visioita ja utopioitakin on ollut 1950-1960 -luvuilla. Arkkitehtejä, ympäristösuunnittelijoita, muotoilijoita ja taiteilijoita on aina kiehtonut tulevaisuus. Yli puoli vuosisataa sitten tulevaisuus on nähty täynnä rajattomia resursseja ja runsaasti vapaa-aikaa.

"Espoon modernin taiteen museossa voi tutustua mm. Matti Suurosen erikoiseen, ufomaiseen Futuro-taloon. Näyttelyssä esitellään myös Armi Ratian filosofiaa tulevaisuuden asumisympäristöstä Marikylä-rakennuksissa, jotka on toteuttanut arkkitehti Aarne Ruusuvuori. Tapio Wirkkalan vuonna 1958 suunnittelema Tulevaisuuden kaupunki 2000 on melkoisen huikea visio."

Mielenkiintoinen aikamatka 60-luvulle yhdistettynä Marimekon tuotteisiin!

Kun lähdin Futurosta päätin vielä kiertää vähän Kaisaniemen kasvitieteellistä puutarhaa ja ilokseni huomasin upeasti kukkivia punaisia lumpeita lammikossa. Näitä piti sitten ihailla auringonpaisteessa pitkään ja totta kai myös valokuvata.  Punaiset lumpeet ovat Suomen luonnossa erittäin harvinaisia ja rauhoitettuja, mutta niitä voi löytää muutamilta istutetuilta kasvupaikoilta tai erikoisina luonnonmuotoina.

Olen kerran aiemmin elokuussa 2021 nähnyt punaisia lumpeita Espoon Kuttulammessa. Ihmettelin silloin näitä kaunokaiset kun ulkoilimme pikku Mimmin kanssa puistossa. Onko lumpeet mahdollisesti istutettu lampeen vai mistä ne ovat sinne ilmestyneet? Tietääkö joku espoolainen näistä enemmän?

Kaisaniemessä kukkivat myös valkoiset lumpeet. Kauniita olivat nämäkin. Jos minulla olisi oma puutarha niin siellä olisi ehdottomasti lammikko, jossa olisi lumpeita sekä myös rakastamiani karppeja uimassa. Mielenkiintoinen ja antoisa sekä ihanan aurinkoinen sunnuntai!