Vuosi vaihtuu kohta ja raketit paukkuvat

 

Kuva: Pixabay

Hyvää uudenvuoden aaton iltaa kaikille! Meidän gregoriaanisessa kalenterissa tämä päivä tunnetaan myös nimellä vanhan vuoden viimeinen päivä. Ihan tavallinen arkipäivähän tämä on vaikka monilla työpaikoilla työt voidaan lopettaa muutamaa tuntia aiemmin kuin normaalisti. Minullakin työt loppui virallisesti tänään kello 14. Toki monissa työpaikoissa työt jatkuvat ihan normaalisti oli sitten uudenvuoden aatto tai ei. Isommat ruokakaupat ovat avoinna ja ravintoloissa tarjoillaan uudenvuoden menu illanviettoineen sitä haluavalle. 

Uudenvuoden juhlinnalla on todella pitkät perinteet, jotka ulottuvat aina antiikin Babyloniaan noin 4000 vuoden taakse. Vuodenvaihtuminen on yksi maailman vanhimmista traditiosta. Muinaiset babylonialaiset juhlistivat vuodenvaihdetta kevätpäiväntasauksen päivänä ja heidän toinen vuodenvaihteensa oli vastaavasti syyspäiväntasauksena. Egyptiläiset puolestaan aloittivat uuden vuoden kesäpäivänseisauksesta.

Vuoden ensimmäisen päivän sijoittumisesta tammikuun ensimmäiseen voimme kiittää muinaisia roomalaisia. Aiemmin myös roomalaiset olivat juhlineet vuoden alkamista keväällä maaliskuun alussa ja näin jatkui aina vuoteen 46 eKr., jolloin Rooman keisari Julius Caesar otti käyttöön juliaanisen kalenterin, jossa vuoden pituus on 365 päivää. Tällöin myös tammikuun 1. päivästä tuli uuden vuoden alkamispäivä. Uusi vuosi erikseen kirjoitettuna tarkoittaa koko seuraavaa vuotta kun taas uusivuosi yhteen kirjoitettuna merkitsee vain tätä yhtä iltaa kun vuosi vaihtuu juhlallisesti uuteen. 

Kuva Pixabay

Meillä Suomessa uutta vuotta keskitalven aikaan on juhlittu vasta noin 1300-luvulta lähtien ja virallisesti 1500-luvulta alkaen. Tätä ennen vuodenvaihde oli sijoittunut maanviljelyskulttuurin mukaan syksyyn, satovuoden päättymiseen ja kekri-juhlaan. Kekri oli suomalainen syysjuhla, jonka juuret olivat eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa. Alun perin kekriä vietettiin maanhaltijan eli pellonviljelyä ja karjan hedelmällisyyttä turvanneen Kekri-jumalan kunniaksi. Kekri-perinne eli vahvana vielä 1700-luvullakin mutta kirkko ei todellakaan katsonut pakanallista juhlaa hyvällä. Monet muinaiseen kekriin liittyneet tavat ja perinteet ovat kuitenkin siirtyneet meidän nykyiseen jouluun ja uuteenvuoteen. 

Ilotulitusta vuodelta 2014. 

Muinaisten suomalaisten kekripukista tuli joulupukki. Kekripukki kyseli "onko kaikki työt jo tehty" kun meidän punanuttuinen valkopartainen joulupukkiimme tiedustelee "onko täällä kilttejä lapsia". Kekrinä levitettiin aikoinaan olkia lattialle, kun meillä taas hedelmällisyyden symbolit olkipukit ja himmelit siirtyivät joulun juhlintaan. Aikoinaan kekriin liittyi myös hiljainen aika ns. kekrirauha, josta on myöhemmin tullut Suomen Turun julistama joulurauha. Jännästi pakanallisesta juhlasta ja sen tavoista tuli osa myös kristillisen juhlan viettoa. 

Uutenavuotena 2018 ei tinaa enää valettu ja nämä lyijyä sisältävät hevosenkengät jäivät koristeiksi. 

Koska kekrin aikoinaan käsitettiin merkitsevän vuoden vaihtumista liittyi siihen hyvin samanlaisia tapoja kuin meidän uudenvuoden juhlintaan. Tulevaisuutta yritettiin ennustaa valamalla tinaa ja ennustamalla siitä. Perinteisten hevosenkengän mallisten uudenvuoden tinojen valaminen loppui jo 2017. Tukes kielsi ne suuren lyijypitoisuuden takia 2018. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto suosittelevat nykyään käyttämään sokeria, steariinia tai mehiläisvahaa jos haluaa "valaa tinaa käyttämättä perinteistä hevosenkenkää". Pakko myöntää, että kiellon jälkeen en ole enää valanut tinaa, joka meillä on perheessä ollut rakas tapa jo lapsuudesta saakka. Tinan valaminen lapsena ja myös aikuisena oli aika jännä tapahtuma ja pakko myöntää, että myös muutamia kertoja on "tina näyttänyt vilauksen tulevasta".

Toivon, että keskiyön lähestyessä ilotulitteet eivät räisky ihan hirveästi koska en ole ihan varma miten Mimmi tulee käyttäytymään. Meillä Espoossa lapsiperheet ovat lähettäneet rakettejaan jo kello 18 lähtien. Eläimiä kova paukahtelu ja värikkäät valot voivat pelästyttää tai stressata. Ilotulitusta on mukava katsella mutta samalla pitäisi muistaa myös noudattaa annettuja ohjeita eli raketteja saa ampua 31.12. - 1.1. klo 18-02. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin uudenvuoden päivän aamuna klo 5 herätä siihen, että joku ääliö kotiutuessaan päättää lähettää viimeisen rakettinsa kotitalosi nurkalla. Noudatetaan ohjeita ja korjataan myös seuraavana päivänä rakettien roskat pois. 

Oikein hyvää vuoden 2024 viimeistä päivää kaikille! 

Valo- ja äänitaidetta sekä kaupungin valoja joulukuun pimeydessä

Vesa-Pekka Rannikko: Vuo - virrat yhdistyvät, 2020 Espoo

Minä otin tänään jo pienen varaslähdön valotaiteeseen ja kaupungin valoihin joulukuisessa tihkusateisessa loppuiltapäivässä. LUX Helsinki starttaa virallisen alkuvuoden valotapahtuman 8.tammikuuta ja se on nähtävissä ympäri kaupunkia 12.1. asti. Palataan LUXiin myöhemmin mutta kurkistaan nyt ensin mitä tänään nähtiin Mimmin kanssa kun teimme oman "valokävelymme". Päätimme aloittaa kierroksen omasta kotikaupungistamme Espoosta joten otimme ensimmäiseksi suunnaksi Espoon tuomiokirkon, josta löytyy Lepotilassa valo- ja äänitaideteos. 

Espoon tuomiokirkko on mahdollisesti Vantaan Pyhän Laurin kirkon jälkeen pääkaupunkiseudun vanhin säilynyt rakennus. Kirkon tyylipiirteet ja puulusto analyysi alkuperäisistä jalashirsistä ja rakennustelineistä osoittaa, että kirkko olisi rakennettu vuosien 1485-1490 välillä. Lisätietoa kirkosta löydät minun postauksesta vuodelta 2022. 

Lepotilassa valo- ja äänitaideteos levittäytyy Espoon tuomiokirkon ympäristöön Espoonjoen molemmille puolille. Valosuunnittelu Joakim Udd ja äänisuunnittelu Ringa Manner. Teos nähtävillä keskiviikkoon 1.1.2025 klo 20.00 asti. Vapaa pääsy. Tihkusade ei tehnyt oikeutta minulle valokuvilla mutta onneksi äänimaailman kuulin sateesta huolimatta. Lähipäiville on luvassa parempaa keliä ja pikku pakkasta. 

Espoo keskuksen Vaakunatorille pystytettiin jo vuonna 2020 uusi upean värikäs Vesa-Pekka Rannikon taideteos Vuo - virrat yhdistyvät. Olin nähnyt teoksesta vain kuvia koska en juuri koskaan käy Espoon keskuksessa mutta nyt päätin koukata sitä kautta kun olin ihan vieressä. Todella upea neljästä erivärisestä teräsverkosta tehty suurikokoinen veistos. Teräsverkot ovat aaltomaisia ja veistoksen läpi voi myös kävellä puromaisen uoman läpi. Tätä täytyy päästä valokuvaamaan myös päivänvalossa. Mielenkiintoinen ja todella upeat värit!

Ajoimme Länsiväylää Kaivopuistonrantaa ja sadekin alkoi vähitellen loppumaan. Uunisaaren punatiilinen ravintolarakennus oli todella kauniisti valaistu ja nythän saaren olisi mahdollista päästä myös ponttonisiltaa pitkin. Olemme käyneet Mimmi  kanssa Uunisaaressa ja Liuskesaaressa muutamia vuosia sitten joten olisi aika tehdä sinne uusinta vierailu. 

Silja Line terminaalin edessä oli komeita jouluvaloja. Muistan kun Helsingin katukuvaan ilmestyivät nämä "betonikartio" valaisimet ja olin niitä todella ensin ihan kauhuissani. Olen oppinut pitämään niistä ja ymmärrän toki, että massiivinen jalusta tarvitaan, että korkea jouluvalo pystyy tuulessa ja tuiskussa pystyssä. Samanlaisia näyttäisi olevan monessa suurkaupungissa joten kaikkeen tottuu ajan kanssa. 

Vanha Kauppahalli on aina yhtä sykähdyttävä paikka ja myös jouluvalaistuna. Isoäitini sisar Aili-täti vei minut aina lapsena Kauppahalliin katselemaan, maistelemaan ja haistelemaan. Hänen sisarensa minun isoäitini taas suosi Hakaniemen halli, joten molemmat tulivat minulle jo lapsena tutuiksi paikoiksi. Muistan kun 2014 pääsin pitkän remontin jälkeen taas avattuun Vanhaan Kauppahalliin ja tuttuihin kojuihin asioimaan. 

SkyWheel Helsinki muutti paljon Kauppatorin silhuettia kun se tuli vuonna 2014 paikalleen. Jos ihan tarkkoja ollaan maailmanpyörä oli alun perin nimeltään Finnair SkyWheel. Se on Suomen suurin maailmanpyörä eli korkeutta on 40 metriä. Yhdessä maailmapyörän vaunuista on myös sauna, joka on tiettävästi ainoa laatuaan koko maailmassa. SkySauna on suljettu nyt talvella joten jos haluat saunomaan niin kannattaa palata asiaan huhtikuussa. Olen itse käynyt siellä heti pyörän avauduttuani peräti kahdesti kesällä 2014 mutta sen jälkeen en kertaakaan. Pitäisikö tehdä joku päivä noin 12 minuutin kierros maailmanpyörässä ja katsella rakasta Helsinkiä talvella...

Ennen kotiinlähtöä kävimme Mimmin kanssa pyörähtämässä vielä Musiikkitalon kulmilla Kansalaistorilla ja ihailimme upeasti valaistuja ikkunoita. Kyllä valolla on suuri merkitys pimeänä talviaikana joten voitte uskoa, että minä odotan LUX Helsingin alkua kuin lapsia karkkia karkkipäivänä. Tarkistin juuri, että blogistani löytyy peräti 12 postausta liittyen LUX Helsinkiin. Yhtenä vuotena kävin sekä LUX Korkeasaaressa että varsinaisessa LUX Helsinki tapahtumassa. Viime vuonna tein kaksi eri postauta LUX tapahtumasta. Valot selkeästi ovat minulle hyvin tärkeitä näin pimeään aikaan ja myös LUX postaukset ovat hyvin luettuja. 

Kivaa uutta viikkoa kaikille ja uuden vuoden odotusta!

Mitä tehdä välipäivinä - missä tapahtuu ja mitä?

 

Tuntuuko siltä, että ylenpalttisen jouluruuan syömisen ja kaiken maailman makean herkuttelen sekä usean päivän kyläilyjen tai joululeffojen katselun jälkeen voisi olla hyvä tehdä jotain muuta vaihteeksi? Ei hätää sillä pääkaupunkiseudulla on vaikka mitä kivaa tekemistä, jossa osassa pääsee myös liikkumaan ja samalla polttamaan niitä joulupäivien aikana kertyneitä kaloreita. 

Mitä jos menisit silittämään ja syöttämään jäkälää ihan oikeille poroille Nuuksiossa? Tai tekisit happihyppelyn katsellen kauniita Espan puiston, torikortteleiden tai Aleksin joulukadun valoja? Samalla voisit ehkä ihailla myös Stockmannin legendaarista jouluikkunaa muiden lasten tai lastenmielisten kanssa. Tarjolla olisi myös Saiturin joulu Ooppera/Baletin esittämänä eli legendaarinen joulusatu ilkeästä saiturista. Espoon tuomiokirkko tarjoaa Espoo Barokin joulukonsertin, jonne on vapaa pääsy sekä mahdollisuuden samalla katsella valo- ja äänitaidetta kirkon ympäristöstä. Hopi hopi - nouse jo sohvalta...

Nuuksion poropuisto - pala Lapin eksotiikkaa Espoossa

Kuva Susanna Almén

Jos haluat kokea ripauksen pohjoisen taikaa sinun ei tarvitse matkustaa Lappiin saakka vaan voit ottaa suunnaksi Nuuksion Poropuiston! Osoitteessa Nuuksiontie 83, Espoo näet pohjoisen poroja. Tarkemmat ajo-ohjeet tästä.

Nuuksion Poropuistoon saapui neljä poroa Suomen Lapista jouluna 2013. Keväällä 2019 porotokkaan liittyi vielä kaksi poroa lisää. Helmikuussa 2021 tokka täydentyi vielä suloisella valkoisella vasalla eli nykyään poroja on yhteensä seitsemän. Emänsä menettänyt poron vasa sai Facebookin nimiäänestyksen jälkeen nimeksi Helmi. Vasa oli menettänyt emänsä eli oli melkoinen ihme, että pikku Helmi on selvinnyt hengissä. 

Valkoinen poro on harvinainen ja värinsä takia se pärjää usein luonnossa heikommin kuin lajitoverinsa. Valkoinen väri kun ei suojaa poron vasaa pysymään piilossa Lapin luonnossa saalistajilta. Uskomuksen mukaan valkoinen poro tuo kuitenkin onnea porotokkaan. Minä vierailin Nuuksion Poropuistossa maaliskuun alussa 2023. 

Talvisesongin aikana poropuisto on avoinna lauantaina ja sunnuntaina. Tässä seuraavat aukioloajat. Joulupukkikin oli tavattavissa joulukuun alkupuolella mutta nyt hän on matkustanut takaisin Korvatunturille lepäilemään jouluaaton lahjojen jaon jälkeen.

su 29. joulukuuta 2024 klo 12:00 - 15:00

to 2. tammikuuta 2025 klo 12:00 - 15:00

la 4. tammikuuta 2025 klo 12:00 - 15:00

su 5. tammikuuta 2025 klo 12:00 - 15:00

la 11. tammikuuta 2025 klo 12:00 - 15:00

su 12. tammikuuta 2025 klo 12:00 - 14:00

Sisäänpääsymaksu: Suosittelemme ostamaan liput etukäteen verkkokaupastamme: https://smashop.johku.com/fi_FI/vierailut-nuuksion-poropuistossa

Pääsymaksut yleisinä aukioloaikoina: 25€ aikuinen, 10€ lapsi (4-11v.) ja 60€ perhe (2 aikuista ja 2 lasta).

Pääsymaksu sisältää: Jäkälää poroille syötettäväksi, tunnelmallisessa kodassa on tarjolla joulukuussa glögiä ja pipareita, muina aikoina nokipannukahvia korvapuustit.

Pienessä matkamuistopuodissa on tarjolla mm. poronluusta tehtyjä koruja ja esineitä, joko itselle tai lahjaksi. Ihanan leppoisa tunnelma ja porojen syöttäminen sekä silittäminen on upea kokemus!

Espan puiston jouluinen ilme  

Espan puisto on sekä kesällä että myös talvella minun lempipuistoni. Täällä blogissakin on ollut monia kirjoituksia Espasta ja tästä voit kurkistaa miten vähäluminen talvi oli 2015. On ollut vuosia, että on saanut kauniisti valkoisen jouluisia valokuvia Espalta mutta eipä tänäkään jouluna saatu lumivaippaa juuri aatoksi Etelä-Suomeen. Porot, valaistu joulukuusi ja punainen reki on sijoitettu keskelle puistoa, jossa seisoo ylväästi kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin patsas, joka aikoinaan oli ensimmäinen julkinen muistomerkki Helsingissä. Espan puisto avattiin jo vuonna 1812, joten paljon ovat vanhat puistoa reunustavat lehmukset nähneet vuosisatojen aikana. Hurmaavia ovat myös vanhat kioskit, jotka Eteläespan puolella ovat puisen koristeellisia 1893-1909 ajalta. Pohjoisespan puolen ns. rullalankakioskit ovat puhdasta funkistyyliä. 

Koko Espan puisto on kauniisti valaistu aina Ravintola Teatterista legendaarisen kauniiseen Kappeli ravintolaan saakka puiston Kauppatorin puoleisessa päässä. Puiston ympäröivät vanhat historialliset rakennukset ovat myös monet valaistuja ja tämän puiston ympäristössä vanhoja taloja riittää. Valitettavasti juuri nyt Pohjoisespan puolella on monessa talossa menossa saneerauksia joten ne on huputettu. Onneksi upea Grönqvistin talo on edelleen näkyvissä. 

Kappeli jouluvalaistuksessa vuodelta 2022. 

Aleksin joulukatu ja torikorttelit 

Aleksanterinkadun avajaiset ovat aina joulun alun virittävä tapahtuma, joka kerää tuhansia ihmisiä katsomaan avajaisseremoniaa kulkueineen. Vuonna 1949 kun säännöstely oli vihdoin sodan jälkeen helpottanut Aleksin kauppiaat koristelivat kadun ensimmäisen kerran kuusiköynnöksillä, joiden yhteispituus oli peräti kolme kilometriä. Kadun ylle viritettiin myös 4000 lamppua valaisemaan joulua ja saman verran joulupukkeja oli kadun varren liikkeiden ikkunoissa. Samana vuonna myös kuusi muuta Helsingin katua sai jouluvalaistuksen. Fabianinkadulla kerrotaan olleen valaistuja jättienkeleitä leveine hameineen. Ihmiset olivat haltioissaan kun taas oli elämää ja valoa sotavuosien sekä säännöstelyn jälkeen. Tästä voit lukea lisää historiaa joulukadusta. 

Katariinankatu Torikortteleissa.

Torikorttelit Senaatintorin ja Kauppatorin välissä ovat myös todella kauniisti valaistuja joulunaikaan. Tähän Aleksin ja Pohjoisespan väliseen alueeseen kuuluu neljä korttelia, joiden nimet ovat Elefantti, Leijona, Sarvikuono ja Dromedaari. Kun katsoo tarkasti voi nähdä katujen nimen yhteyteen kiinnitettyjä eläinhahmoilla varustettuja sinisiä kylttejä.

Kuva lainattu Wikipedia

Sofiankatu on yksi lempikatuni. 

Saiturin joulu, Suomen Ooppera/Baletti

Kuva Ooppera/Baletti, Saiturin joulu, Janne Kouhia ja Frans Valkama

Charles Dickernsin joulutarina "Saiturin joulu" on tarina hyvyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Tämä tarina on lumonnut teatteriyleisöjä jo 180 vuoden ajan. Itse saituri Ebenezer Scrooge ei välitä lähimmäisistään vaan on kylmä ja kopea ihminen. Yöllä joulun henget nappaavat miehen vieden hänet menneisyyteen, nykyisyyteen ja myös tulevaisuuteen. Ymmärtääkö Scrooge joulun merkityksen selviää esityksen aikana...

Lippuja näyttäisi olevan vielä hyvin jäljellä 30.12. näytökseen. 

Kuva Ooppera/Baletti, Saiturin joulu, Samuli Poutanen 

Espoon Barokin perinteinen joulukonsertti, Espoon tuomiokirkko

Kuva Johannes Wilenius 

Espoon tuomiokirkossa on maanantaina 30. joulukuuta 2024 klo 19 Espoon Barokin perinteinen joulukonsertti. Välipäivien joulukonsertissa kuullaan tänä vuonna Heinrich Schützin Joulutarina (Historia der Geburt Jesu Christi). Teos kantaesitettiin todennäköisesti vuonna 1660 Dresdenissä säveltäjän ollessa 75-vuotias. Se jakaantuu osioihin, joiden aiheita ovat Jeesuksen syntymä, Enkelin puhuminen paimenille kedolla, Idän tietäjät, Pako Egyptiin, Betlehemin lastenmurha ja Paluu Egyptistä.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy, ohjelma 20 €.

Lepotilassa valo- ja äänitaideteos, Espoon tuomiokirkon ympäristö 

Espoon tuomiokirkon ympäristössä on myös jo 20. joulukuuta avattu Lepotilassa valo- ja ääntaideteos, joka on siis vapaasti katsottavissa ja koettavissa. Olen itse kaavaillut meneväni sinne huomenna sunnuntaina eli teos on nähtävillä ke 1.1.2025 klo 20.00 asti. Kyseessä on omatoimisesti kuljettava valo- ja ääniteos, jonka valosuunnittelusta vastaa Joakim Udd ja äänestä Ringa Manner. Ohessa muutama valokuva vuoden 2022 vastaavasta tapahtumasta. 

Ja totta kai myös Puotilan Taikatalvi on edelleen avoinna Puotilassa sekä myös Joulumaa. 

Mukavia välipäiviä ja sunnuntaita kaikille! Ei enää montaa päivää jäljellä vuotta 2024....

Joulun tunnelmia aatosta tapaninpäivään

 

Hyvää tapaninpäivän iltaa sinne ruutujen toiselle puolelle!  Toivottavasti kaikilla on ollut juuri omanlainen ja näköisensä joulu läheisten sekä rakkaiden kanssa miten ikinä sitä on viettänytkään. Meillä joulu vietettiin perhepiirissä ja ensimmäistä kertaa niin ettei rakas isämme ollut enää mukana jouluvietossa. Vaikka isä ei ollut enää keskuudessamme tunsin, että hän oli vahvasti läsnä joulumme vietossa tiettyjen tapojen ja perinteiden kautta. Söimme hyvin ja hartaasti kuten aina eli hautausmaalla käynnin jälkeen vasta 18 aikaan illalla. 

Hautausmaalla oli upea kynttilämeri poisnukkuneiden joulua valaisemassa. Vielä kauniimpaa toki olisi ollut jos maassa olisi ollut edes aavistuksen valkoista lunta. Tänä jouluna pääkaupunkiseudulla oli lumeton joulu mutta onneksi ei satanut vettä joten kun teimme joulupäivänä pienen kävelykierroksen Helsingin ydinkeskustassa selvittiin kuivin jaloin ja vaattein. 

Minusta on ihana ottaa aina jouluna esille todella monia vuosia sitten Stockmannilta ostetut punaiset "tontun lapaset/rukkaset". Olin vuosia Stockalla ekstraamassa eli tein siis kahta työtä ja nämä ihanuudet löysin silloin alesta. Pakko myöntää, että työ lasi- ja posliiniosastolla oli niin ihanaa että se oli enemmän "harrastus, josta maksetaan" kuin työ. Ei siis ihme, että minulla on aika paljon astioita itselläni kun niitä tuli silloin ostettua "kun edullisesti sai". Näitä joulukoriste lapasia/rukkasia oli itse asiassa sekä punaisia että ruskeita. Minulla taitaa olla 3 paria punaisia ja yhdet ruskeat. Pari ystävääni on yrittänyt ostaa näitä rukkasia minulta mutta en voi luopua näistä ikinä!

Tänäkin jouluna syntyi vanhaan isoäitini 5 litraiseen Ihanne-narupurkkiin jouluasetelma. Pohjalle karkeaa suolaa esittämään lunta ja sitten mukaan muutamia tonttuhahmot, pikkukuusi, joulukoristeita sekä sukset. Viime vuoden asetemassa taisi olla peura jouluisessa maisemassa purkissa.

Meidän joulupöytämme noudatteli lapsuudenkodistamme opittuja perinteitä kuten joka vuosi. Lohta (graavattua ja tuoresuolattua), sillimoussea, skagen katkarapusalaattia, jättiravunpyrstöjä, munanpuolikkaita (joiden päällä Kallen kaviaaria/mätitahnaa ja tilliä), mätiä smetanan ja silputun sipulin kera, italiansalaattia, rosollia, vihersalaattia, kinkkua, porkkana-, peruna- ja lanttulaatikkoa sekä herneitä. Sienisalaatti jäi puuttumaan mutta sitä eivät olisi syöneet kuin minä itse joten ensi jouluna sitten. Veljeni oli paistanut kinkun ja se oli oikein makoisaa sinapin kera. Kalapöydästä tulee aina syötyä  niin paljon, että lämpimälle ruoalle ei oikein jää tilaa. 

Minulla on ollut vähän epäonnea amaryllisteni kanssa. Ostin kaksi punaista ja yhden valkoisen amarylliksen, joista ainoastaan kuvassa näkynyt ehti avautua jouluksi. Sen kohtaloksi koitui se, että kukkavana oli jotenkin kuljetuksessa saanut osumaa joten siitä oli tehtävä leikkokukka maljakkoon. No, jaksan kyllä odottaa koska valkoinen iso pullea nuppua on kohta aukeamassa ja kohta myös punaiset ovat kukkimassa. 

Viime kesänä en ehtinyt pakastaa uusia perunoita joulupöytään ja niiden perään kyseltiin kovasti. Olen laittanut jo kännykkään muistutuksen, että kun menen Wennerborgin marjatilalle kesällä ostan sieltä taas perunat pakkaseen ja ensi vuoden joulua varten. 

Mimmi sai joululahjaksi veljeni tytöltä dino purulelun, jossa piti olla päällekkäin kolmea eri materiaalia, joten koiran ei pitäisi tuoteselosteen mukaan saada pehmolelua rikki. Lelun mukana tuli jopa "paikkamateriaalia" jos lelu jostain syystä menee rikki. No mitä tuumitte jos sanon, että jo vartin kuluttua dinon vatsa oli kirurgin leikkuutarkkuudella avattu ja sieltä oli saatu täytteitä jo ulos. Lelu piti ottaa "pikkutontulta" pois koska en halunnut sen syövän sisusta kitusiinsa. Tulee aina mieleen yhden tutun russelin omistajan lausahdus "russelin kestävä lelu on rautakanki". 

Lämmintä jouluruokaa vain vähän maltilla kun kalapöydän osalta tuli herkuteltua melkoisesti. Muistan lapsuuden jouluista joulupäivän ateriat isovanhempien luona kun heillä myös ruokapöytä notkui ruokaa. Tarjolla oli myös lipeäkalaa, josta aina kohteliaasti kieltäydyin. 

Pähkinänsärkijät pääsivät pianon päälle tai osa niistä. Kuvassa näkyvät Römerin käsinhiotut punaiset kristallilasit ostin aikoinaan kun olin Stockalla töissä. Lähes aina kun lasit vilahtavat täällä blogissa saan privaviestin olisinko valmis myymään lasit. Joudun aina kieltäytymään kohteliaasti kun ovat minulle rakkaita. Sain muuten pari vuotta sitten Entressen iCare secondhand kirppikseltä myös sinisiä Römer laseja ihan pilkkahintaan - oikea onnenpotku löytää ne. 

Keräsin yhteen kaikki lasit joulukuusen koristeet kun meille ei Mimmin takia voi joulukuusta tuoda. Hopeiset pallot kuvassa eivät tosin ole lasia. Joukossa on pari uuttakin koristetta Anna's Joulumaasta ja Suomen lasimuseosta Riihimäeltä ostettua. Ehkä vielä jonain päivänä nämä saadaan vaikkapa kattoon ripustettuun joulukuuseen roikkumaan...

Minulla joululoma loppuu tänään eli huomenna on työpäivä. Onneksi vain yksi päivä ja sitten on taas viikonloppua ja ensi viikolla sitten taas uudenvuoden aatto sekä uudenvuoden päivä, joka on vapaata. Kivoja välipäiviä kaikille!