Syyskuu alkoi mutta "kesän venytykseni" jatkuu

 

Syyskuun 4.päivä eli ensimmäinen syyskuukausi on alkanut. Meillä Etelä-Suomessa eivät puut ole vielä juurikaan vaihtaneet lehtiensä väriä. Muutamia keltaisia koivunlehtiä on näkynyt nurmikolla ja pihavaahtera on hyvin hennosti alkanut punertua. Olen nähnyt vielä neitoperhosia ja nokkosperhosia lentelevän aurinkoisina päivinä luonnossa. Molemmat em. perhoset kuuluvat aikuisena talvehtiviin lajeihin eli ne etsivät vasta syyskuun loppuun mennessä suojaisan talvehtimispaikan esim. puunrungolta, vajojen nurkista tai sisätiloista. Myös ilmat ovat olleet melko lämpimiä eli tänään +15 C ja aurinkoinen sää. Tosin nyt viikonlopuksi on luvattu sateita ainakin lauantaille mutta ensi viikolla jopa +18 C astetta keskiviikolle. Joten ei yhtään hassumpi syyskuun alku minusta! 

Olen syntynyt kesäkuun viimeisenä päivänä eli olen kesänlapsi ja mielellään eläisin aina keväässä ja kesässä. Moni on julistanut jo pari viikkoa sitten, että kesä on ohi ja olemme siirtyneet syksyyn. Minä ikuisena kesänvenyttäjänä olen tyystin eri mieltä. Lainaan tähän mitä kirjoitin blogiin 1.syyskuuta 2021. 

"En ole vielä pakannut kesävaatteita kaappiin tai ottanut talvisaappaita esille vaan jatkan edelleen kesätamineissa. Laitan toki jotain lämmittävää sen kesämekon päälle koska en halua vilustua mutta vielä en aio luovuttaa. Kesähän on asenne vähän kuten koulun liikuntaopettaja aina sanoi, että "sää on pukeutumiskysymys" kun vinguimme sisäliikuntaa sadesäällä. Sen jälkeen kun minusta tuli koiranomistaja olen ymmärtänyt ettei huonoa säätä olekaan kun karvakaveri haluaa ulkoilemaan. Päälle vain oikeanlaiset vetimet ja menoksi!" 

Minä olen luonteeltani "ikuinen kesän venyttäjä" eli taistelen syksyä ja tulevaa talvea vastaan. Yritän myös selvitä ilman sukkia mahdollisimman pitkään. Muistan yhden sellaisen aikaisen aamun syksyllä kun jouduin töihin lähtiessäni raapimaan jäähilettä auton tuulilasista mutta olin ylpeä siitä ettei minulla vielä ollut sukkia jalassa. Taidan olla itsepäinen jäärä tuon kesän suhteen 😉

Ihailen päivittäin koiralenkeillä pihlajoita, jotka tuntuvat tänä syksynä ihan notkuvan pihlajanmarjoista. Yhtenä iltana olisin niin mielelläni ottanut kotiin maljakkoon edes yhden oksan, jossa olisi pihlajanmarjoja mutta ne olivat aivan liian korkealla vaikka olen 180 cm pitkä. Sinne jäivät nyt puuhun ja niistä on pitkälle syksyä iloa toki linnuille, jotka käyttävät niitä ravinnokseen.  Maljakossa olevat pihlajanmarjat on kuvattu kun vierailin muutamia vuosia sitten Petäjäveden kirkossa. 

Ystäväni on myös useana vuonna kerännyt pihlajanmarjoja koska ne ovat todellinen syksyn C-vitamiinipommi! Pihlajanmarjat ovat kirpeitä, mutta oikein käsiteltyinä niistä kuulemma syntyy vaikka mitä hyvää. Tässä vinkit, jotka ystäväni oli ottanut netistä eli marjat voi pakastaa ennen käyttöä, koska se lieventää marjojen kitkerää ja kirpeää makua. Toinen neuvo on yhdistää omenat ja pihlajanmarjat vaikka hillossa tai hyytelössä. Pihlajanmarjoja voi kuulemma myös kuivattaa ja käyttää niitä sitten vaikka aamupuurossa tai myslissä. 

Loppukesässä ja syksyssä minua ilahduttavat upean tuoreet kasvikset, vihannekset ja marjat, joita on sadonkorjuun aikaan tarjolla paljon. Ehkä nyt tulevana viikonloppuna ajelen taas Maatilapuotiin Kirkkonummen Eestinkylässä. Siellä on aina tarjolla todella laadukkaita tuotteita ja makoisia leivonnaisia. Maatilapuodin historia on myös todella mielenkiintoinen ja 30 vuoden ajan puoti on palvelullut asiakkaita.

"Emännän suku on tallannut näitä polkuja ainakin vuodesta 1665. Maatilapuoti sijaitsee Kärrasin tilalla Kirkkonummella. Fräsars on vajaan kilometrin päässä ja naapuritila Nikus sijaitsee niiden välissä."  

Tästä linkistä löytyy lisää mielenkiintoista historiaa mm. Porkkalanparenteesista 1944-1956, jolloin perheen piti jättää tila kun alue siirtyi Neuvostoliitolle. 

Yhdellä koiralenkillä törmäsimme Mimmin kanssa todella kesyn oloiseen oravaan, joka ei ollut moksiskaan minusta ja koirastani. Siellä kurre uteliaasti tarkkaili meitä ensin maasta kerätessään käpyjä ja sitten myöhemmin hän kiipesi puuhun tarkkailemaan. Nyt on aika jo varmasti kasata ruokavarastoa tulevan talven varalle.  

Eräänä iltana taivaalla lensi valkoposkihanhien aura, joka suuntasi merelle yöpymään. Arktinen valkoposkihanhien kanta muuttaa syys-marraskuun aikana ja pääjoukot vasta lokakuussa. Vielä näkee hanhia pellolla mutta jossain vaiheessa ne suuntaavat pois Hollantiin, Belgiaan, Saksaan ja Tanskaan palataakseen sitten taas Suomeen ensi keväänä. Auran edetessä kuulunut ääni muistutti minusta ihan koiran haukuntaa ja Mimmikin valpastui kuullessaan tutun äänen mutta omia lajitovereita ei näkynyt missään.😉 

Vielä olen nähnyt myös lehmiä laitumella mutustelemassa vihreää ruohoa. Harmitti kun en nyt keväällä ehtinyt katsomaan Viikin lehmien jokavuotista laitumellelaskua 9.toukokuuta talven jälkeen. Se meno on nimittäin todella täynnä iloista "kuka ehtii ensimmäisenä" juoksua pitkän talvikauden jälkeen. Mikä parasta lehmät pääsevät myös pihaton kautta käymään laitumella halutessaan. Luin yhdestä artikkelin, jossa lehmiä kasvattava pariskunta totesi seuraavasti. "Parhaiten lehmät tuntuvat viihtyvän laitumella viileinä syyspäivinä."  

Hevosten laitumellelaskua olen päässyt myös seuraamaan Kylämäen hevostilalla Marttilassa. Oli upeaa nähdä miten iloisena hevoset kirmailivat pitkän talven jälkeen taas vapaina laitumella. Ehdottomasti tämäkin olisi mukava kokea vielä joskus uudelleen.

Linnanmäellä kiljutaan kauhusta 11.9. - 4.10.2026, kun perinteinen iik!week-kauhufestivaali pukee huvipuiston mustanpuhuvaan tunnelmaan. Uskallatko astua kauhun porteista sisään ja kohdata syksyn hyytävimmät elämykset. Ikäsuositus tapahtuma-alueelle on 12+ ja kauhukohteisiin 15+, paitsi Painajaiseen, jossa ikäsuositus on 18+. Kauhukohteet hauskuuttavat kauhunnälkäisiä huvittelijjoita tapahtumapäivinä klo 16 alkaen. 

Minä kävin monena vuonna iik!week-kauhufestivaaleilla (2016-2019) ja blogista löytyy useita postauksia em. vuosilta. Tässä olevat kuvat ovat aiemmilta käynneiltäni. Täytyypä harkita uskaltaisiko mennä taas kurkistamaan...😬 Huvilaitteiden pyöritysten lisäksi löytyy neljä uniikkia kauhukohdetta sekä neljä hyytävää kauhualuella. 

Sienimetsälle pitäisi kyllä mennä mutta vielä en ole ehtinyt. Nämä sienet ovat torilta ja ostin sieltä suppilovahveroita, joista tehtiin oikein hyvä sienikastike. Maistui todella makoisalta tämän kesän perunoiden kanssa ja yleensä sienet ovat niin hyviä, että niitä tulee sitten syötyä liikaa ja tulee ähky. 

Olen lapsesta saakka käynyt sienestämässä isovanhempien ja omien vanhempieni kanssa. Söin myös sienistä tehtyjä ruokia jo lapsena koska olin tottunut niihin. Minnien kanssa kävimme usein Nuuksiossa meidän salaisessa "suppilovahvero paikassa", josta pystyi reilussa vartissa keräämään ison korillisen sieniä. Mimmiä en ole vielä uskaltanut vielä sienimetsään kun sen suuhun tuntuu edelleenkin menevän maasta vähän kaikkea. 

Kuva lainattu Espoon Facebook sivuilta 

Haluan vinkata nyt kaikille Espoossa tai pääkaupunkiseudulla asuville, että Leppävaarasta löytyy iso auringonkukkapelto. Auringonkukat ovat ihanan pieniä ja niitä on todella iso peltoalue vielä kukkimassa. Tämä peltoalue löytyy Leppävaaran urheilupuiston ja mormoni-temppelin välistä. Toinen minua lähellä oleva paikka on Rastaalan pelloilla (Nurminiityntiellä) mutta siellä en ole käynyt. Leppävaarassa poimittavaa vielä riittää. 

 

Ehkä pimenevissä illoissa parasta on ollut jo elokuusta asti lyhtyjen sytyttäminen kesähuoneeseen. Ja ahkerasti siellä onkin tuikut palaneet iltaisin. Meillä parvekekukat ovat ihan runsaimmillaan joten vielä en ole edes harkinnut syysistutuksien laittamista vielä pitkään aikaan. 

Mitä mieltä sinä olet syksyn alkamisesta? Oletko "kesän venyttäjä" kuten minä vai oletko jo siirtynyt suosiolla syysvaatteisiin? Kävin tänään illalla Kauppatorilla ja samalla söin jäätelötötterön vaikka onkin jo syyskuu. Ilma oli lämmin ja piti vain olla varuillaan etteivät harmaalokit napanneet tötteröäni. Jäätelö maistui ihan yhtä hyvältä kuin kesällä vaikka olikin jo syyskuu. 

Kesähuoneen kuulumisia heinäkuun kunniaksi

 

Heinäkuun alku joten on aika päivittää mitä meidän kesähuoneelle eli parvekkeelle kuuluu. Kun viimeinenkin mustarastaan poikanen oli lähtenyt pesästä maailmalle aloitettiin meillä laittaa parveketta kesäkuntoon. Kurkkasin juuri Instagramista, että 23.toukokuuta olen hankkinut kesäkukat ja samalla myös kesähuoneemme on siivottu. Muistan, että tuntui haikealta heittää pois mustarastaan upeasti tekemä pesä. 

Noin viikkoa sen jälkeen kun parveke oli jo kesäkäytössä näin parina päivänä mustarastas naaraan parvekkeella "kuin etsimässä uutta pesäpaikkaa". Lopulta hän luovutti koska kukkia oli ilmestynyt aiemmin tyhjinä olleille tasoille. Toivottavasti löytyi uusi, turvallinen pesäpaikka jostain lähistöltä seuraavalle pesueelle. Olen nähnyt mustarastas koiraan kantavan suussaan matoja poikasille eli jossain on kyllä ihan varmasti uusi pesä sekä poikaset  ♥

Meidän oma parvekekyttääjä Mimmi otti heti tarkkailupaikan haltuun. Kun nostaa etutassut puista kukkalaatikkoa vasten näkee oikein mainiosti mitä naapuritalon grillissä paistuu tai ketä nurmikolla liikkuu. Myös mahdollisten lähitalojen koirien liikkeitä on myös herkeämättä pidettävä silmällä. Pakko myöntää, että muutamina kesäiltoina myös emännän nenään on kantautunut niin herkullisia tuoksuja, että vesi on herahtanut kielelle. Grilliruoka tuoksuineen kuuluu ehdottomasti kesään. Olen ihan varma, että yhtenä iltana naapuritalon grillissä oli pekoniin käärittyjä jumbo herkkusieniä täytettynä sinihomejuustolla - slurps! Ne ovat vuosia olleet minun suosikki kesäherkkuja! 

Mimmin päivystyspaikalla on valkoisia tähtisilmiä ihan ensimmäistä kertaa. Olen yrittänyt nyppiä kuivuneet kukat pois säännöllisesti. Odottelen uusien nuppujen aukeamista juuri tällä hetkellä. Kohta on tulossa uusia kukkia. 

Tänä vuonna hankin lähes kaikki kesäkukat Rustasta. Edelleen harmittelen sitä, että Plantagen "hävisi kokonaan eli meni konkurssiin" 2024 syksyllä koska sieltä tein aina parhaimmat löydöt. Etsin kuumeisesti lobelioita mutta ehkä ne olivat loppuneet. Harmi! Amppeliin päätyi tänä kesänä miljoonakello, jota parikin ystävääni on suositellut jo monena vuonna "superkukkijana". Miljoonakello on kyllä nimensä mukaisesti ollut todella ahkera kukkija! Koko ajan kukkia tulee lisää joten uskoisin, että tämä violettiin laittava miljoonakello kestää pitkälle syksyyn. Kukkineet, kuivat kukat on helppo nyppäistä pois kastelun yhteydessä. 

Taas ne grillaa jotain herkkuja...olisiko minulle jotain tarjolla myös? 

Tänä vuonna sain vain yhden valkoisen pelargonian selviämään hengissä seuraavaan kesään. Joten pelargonioita tuli ostettua toukokuussa runsaasti - peräti 12 kappaletta! Hinta oli todella kohtuullinen joten siksi satsasin. Olen joskus onnistunut useita vuosia pitämään talven yli hengissä pelargoniat. Aina ei vain onnistu vaikka kuinka yrittää. Ensimmäistä kertaa valitsin useita eri värejä eli vaaleanpunaisia, syklaamin värisiä ja sellaisia "monivärisiä" eli samassa kukassa valkoisia-syklaamin värisiä kukkia. Aika näyttää miten nämä talvehtivat. Peukut pystyyn!

Rakastan myös begonioita, joista on vuosien saatossa tullut ihan minun lemppareita parvekekukiksi. Begoniat viihtyvät meidän parvekkeella hyvin vaikka ilmansuunta on suoraan aurinkoon. Olen yrittänyt laittaa begoniat pois suoraan paahtavalta auringonpaisteelta ja toistaiseksi ovat olleet oikein hyvinvoivia. Muistan sellaisen ajanjakson elämässäni kun en voinut sietää begonioita koska "pidin niitä mummokukkina". Niin se mieli vain muuttuu vuosien mittaan ja nyt begonia on ehdoton suosikkini parvekkeelle. 

Huomasin Kristiina K blogissa oli jo toukokuun puolivälissä mielenkiintoiset "bambuseinät". Itse asiassa olin katsellut näitä on viime kesänä mutta silloin ne jäivät hankkimatta. Nyt löysin kukkien hakumatkalla Rustasta myös omalle parvekkeelle kivan eksoottiset "seinämät". Bambuseiniä on kahta eri mallia mutta lopulta jouduin päätymään näihin "ohuempiin bambuihin" koska Kristiinan hankkimia "paksumpia bambuja" ei ollut oikeassa koossa tarjolla meidän kesähuoneeseen. Olen ollut todella tyytyväinen niihin ja jopa Mimmi on jättänyt ne rauhaan. 

Tänä kesänä meidän kesähuoneessa on taas jälleen kerran isossa ruukussa jalohortensia. Minulla on ollut vuosia hortensia parvekkeella joten onneksi niitä vielä löytyi tällekin kesälle. Tuo sininen "lasiperhonen" on vuosia sitten ostettu Piirongista ja se on minulle todella rakas eli pääsee aina kunniapaikalle hortesiaruukkuun. 

Muutamia vuosia sitten onnistuin saamaan ihanan sinisen jalohortesian parvekkeelle. Viime viikkoina on ollut aivan liian kuuma ruokailla parvekkeella edes ilta-aikaan. Insalata capresea on nautittu kyllä useana päivänä mutta viileissä sisätiloissa. Onneksi hankin kotiin tuulettimen muutamia vuosia sitten. Nyt kun pari päivää on ukkostanut olen jopa nauttinut teetä ja kahvia parvekkeella. Ilman suhteellinen kosteus on ollut ihan huippulukemissa ja välillä tuntuu siltä, että tultuaan suihkusta on taas ihan hiestä märkä... 😓

Kesähuoneestamme löytyy myös kolme murattia, joista kaksi on "isolehtisiä". Olen aina aiemmin ostanut "pienilehtisiä" muratteja mutta nyt olen ihan hullaantunut noihin isoihin. Niitä vilahtaa ainakin tuossa kuvassa kun Mimmi kurkkii kukkalaatikon yli grillaajia. Olen tyytyväinen hankintoihini kesähuoneen osalta ja kaikki kasvit ovat edelleen hengissä. Tämä on ensimmäinen kesä kun minulla ei kasva parvekkeella basilikaa tai muitakaan yrittejä mutta onneksi niitä saa ostettua kaupasta salaatteihin ja kesäiseen ruuanlaittoon. Parvekkeen suloinen majakka löytyi Anna's Farmin valikoimista! 

Sellaiset heinäkuun terveiset meidän kesähuoneesta. Toivottavasti sateet väistyvät ja saadaan taas aurinkoa. Kivaa uutta alkavaa viikkoa kaikille sekä heleää heinäkuuta!

Kesäkuun viimeinen päivä vaikka juurihan kuukausi vasta alkoi

 

Ensimmäinen kesäkuukausi on mennyt todella sukkelaan! Minusta tuntuu, että juurihan kesäkuu vasta alkoi ja tänään on kuukauden viimeinen päivä. Paljon hauskaa on mahtunut kuluneisiin neljään viikkoon ja sokerina pohjalla on se, että olen syntynyt 30.kesäkuuta eli minä siis vietän tänään synttäreitä. Perinteisesti juhannuksena on aina nautittu ensimmäinen uuden sadon mansikkakakku ja seuraavilla mansikoilla on koristeltu minun syntymäpäiväkakkuni. Mikään ei kyllä voita hyvää mansikkakakkua, jossa on riittävästi myös kermaa. Yleensä nämä kakut häviävät pöydästä melko nopeasti. 

Kesääni kuuluvat aina kesäteatterit ja olenkin tässä kuumeisesti arponut mitä katsomaan seuraavaksi. Kesäkuuhuni on kuulunut jo kaksi teatteriesitystä eli KUT:in Ranskalainen pyjama ja Teatteri Vantaan Rakkauden tekoja -monologi  Nissbackan ateljeessa (Laila Pullinen veistospuisto ja kotimuseo). Ranskalaista pyjamaa esitetään koko kesän mutta Rakkauden tekoja palaa ohjelmistoon taas elokuussa kuudella lisänäytöksillä. Kaksi hyvin erilaista teatteriesitystä - kepeä farssi ja koskettava elämänkerrallinen monologi! Seuraava varattu teatteriesitys on vasta 22.elokuuta Helsingin Kaupunginteatterissa eli musikaali &Julia. Mutta kyllä tähän kesään pitää mahduttaa joku hauska kesäteatteri vielä...

Meillä Espoossa merenrantaa riittää ulkoiluun joten siellä on liikuttu ahkerasti Mimmin kanssa. Hanasaari kierros sopii hyvin koiruudelle iltalenkiksi koska meren läheisyys sekä vienosti puhaltava tuuli tekevät kuumassakin ilmassa kävelyn helpoksi. Valkoposkihanhia poikasineen nähtiin melko monia sekä myös niiden suloisia pikku poikasia. Toki saa olla tarkkana ettei oma karvakaveri poimi suuhunsa maasta hanhien jätöksiä. 

Sekä Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys (Tringa) että myös Helsingin eläinsuojeluyhdistys (HESY) ovat vahvistaneet ettei hanhien uloste aiheuta kaupunkilaisille terveyshaittaa. Hanhethan syövät vain ruohoa. Koiran vatsan ne toki voivat laittaa sekaisin joten en anna Mimmin popsia niitä. Tosin omalta pihamaalta se nappaa aina rusakon papanoita suuhunsa kun silmäni välttää. Ja kasvissyöjähän se rusakkokin on. 

Hanhien lisäksi Mimmiä kiinnostivat selkeästi myös veneet eli niitä käytiin sitten tarkkailemassa laiturilta. Itse asiassa Mimmi ei ole koskaan ollut veneessä toisin kuin Minnie aikoinaan joten ehkä pitäisi järjestää joku venereissu. Ystäväni on houkutellut minua Sightseeing -risteilylle Helsingin edustalle koko alkukesän. Olen vuosia sitten ollut parillakin risteilyllä joiden teemana on ollut Kieltolaki. Tästä voit kurkistaa ihan minun bloggauksen alkuajoilta 2014 Algot Niskasta, joka oli kuuluisa kieltolakia rikkova salakuljettaja. Tämä risteily päättyi juuri Hanasaareen kalasopan ääreen. 

Parina iltana olemme käyneet Mimmin kanssa kävelemässä Pohjoisrannassa ja ihailemassa vanhoja puulaivoja. Halkolaituri on juuri näiden ihanien, perinteisten purjelaivojen historiallinen kotisatama. Kun Pietari Brahe vuonna 1640 siirrätti kaupungin Vanhankaupunginlahdelta meren äärelle Vironniemelle, rakennettiin ensimmäinen satamapaikka juuri Pohjoisrantaan. Helsingin satama sijaitsi tällä paikalla 1600-1700 -luvulla. Tästä voit kurkistaa postaukseeni 2020, jossa löytyy lisää Helsingin kaupungin siirrosta. 

Onnistuimme Tervasaarta kiertäessämme kohtaamaan kaksi meriharakkaa. Meriharakat ovat jo oranssin nokkansa ja jalkojensa takia todella erikoisia lintuja. Lisäksi ne ovat hyvin pitkäikäisiä kahlaajia. Vanhin eurooppalainen meriharakka on ollut 43 vuotta vanha ja meillä Suomessa rengastettu melkein 24 vuotias. Erikoista on myös se, että meriharakka pesii ensimmäistä kertaa vasta noin 7 vuotiaana. Mimmiä meriharakat myös kiinnostivat mutta linnut eivät olleet russellista mitenkään ihmeissään. Selkeitä citylintuja molemmat! 

Merenrannalla on kävelty myös ahkerasti Haukilahdessa kesäiltoina - tosin uimarannalle ei koirien kanssa tietenkään mennä vaan kuljetaan polkuja tai kävelyteitä. Onneksi jäätelökioski oli vielä illalla auki joten totta kai syötiin jäätelöä. Tai oikeastaan Mimmi sai vain minun jäätelötuuttini "pienen lopun" ettei mene maha sekaisin ja yöunet! 

Kesäkuussa on myös kerätty luonnonkukkia lähes päivittäin. Ensin alkoivat lupiinit nousta tienvarsille joten olen kantanut korteni kekoon eli käynyt keräämässä lähipelloilta maljakkoon. "Jos et ehdi tai pysty hävittämään koko kasvia, katkaise ja kerää lupiinin kukinnot heti kukinnan alussa tai aikana. Näin estät siementen leviämisen." 

Viime kesänä (2025) Väylävirasto myönsi, että "Lupiinia on vuosikymmeniä sitten istutettu pienimuotoisesti teiden varsille tie- ja vesirakennuslaitoksen/tielaitoksen ja tiepiirien toimesta." Minä muistan lupiinit teiden varsilla jo omasta lapsuudestani. Komealupiini luokiteltiin kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi vasta 2019. 

Päiväkakkaroita, maitohorsmia ja koiranputkiakin kimppuun. Löysin myös kävelytien varrelta ukonkelloja, jotka ovat varmasti levinneet tien varteen lähitalojen puutarhoista. Kookas ja komea ukonkello ei meillä Suomessa ole luonnonvarainen. Sitä esiintyy kuitenkin eteläisessä Suomessa karkulaisena asutuksen tuntumassa. Tästä samasta paikasta olen poiminut niitä myös aiemmin. Ukonkello on levinnyt myös meidän taloyhtiön pihalle pensaiden sekaan. 

Olen lisännyt luonnonkukkien veteen kukkaraikastetta ja saanut ne kestämään maljakossa pidempään myös vaihtamalla veden usein. Fiksuinta olisi kerätä luonnonkukat suoraan ämpäriin, jossa on vettä. Usein se ämpäri vain unohtuu kun lähtee koiralenkille. 

Meillä oli viime viikolla todella kiva tapaaminen Allas Sea Poolin terassilla Kauppatorin kupeessa. Ystävämme Krista, joka on asunut viimeiset 20 vuotta Australiassa oli Suomessa käymässä joten sovittiin tapaaminen "ruokailun merkeissä ja meren äärellä". Me kaikki neljä olemme nimittäin olleet "kakkostöissä" Stockmannin lasi- ja posliiniosastolla. Olemme tavanneet toisemme jo 90-luvun alkupuolella ja pitäneet siitä lähtien yhteyttä. Olimme pitkään töissä Hgin tavaratalossa 4.kerroksessa. Nykyään osasto on paljon pienempi ja se löytyy 5.kerroksesta! Minä tein itse asiassa peräti 11 vuotta kahta työtä oli päivätyön lisäksi parina iltana + lauantaina extrasin Stockalla. Todella ihana tapaaminen taas jälleen kerran ja juttua riitti! Ystävät  ♥♥♥♥

Ehdin myös kahvittelemaan ystäväni Kirsin kanssa, joka oli tullut Joensuusta pääkaupunkiseudulle. Kappelissa istuttiin varmaan kaksi tuntia kahvilla ja parannettiin maailmaa. Ihanan tunnelmallinen miljöö. Tämä paikka avattiin jo vuonna 1867 ja täällä tunnetut runoilijat, kirjailijat ja taiteilijat kokoontuivat. Espan lavalla oli musiikkia ja turisteja myös liikkeellä melko paljon. 

Kuva lainattu Elfvikin luontotalon Instagramista.

Laitan tähän loppuun vielä kuvan yhdeltä meidän iltalenkiltä Mimmin kanssa. Kävimme kävelemässä Elfvikin luontopolulla Laajalahden vieressä. Olin odottanut tätä hetkeä jo pitkään eli vihdoin kyytöt ovat taas laiduntamassa Elfvikissä pitäen näin huolta perinnemaisemasta! Koska kyytöt olivat melko pitkällä lainasin tuon toisen kuvan kun oma objektiivi ei ihan riittänyt. Kyytöt ♥

Miten sinun kesäkuusi sujui? Oletko jo lomalla vai vielä töissä?