Miten saa ajan kulumaan kun "kotoilee eristyksessä"

Vietän tällä hetkellä viidettä kotoiluviikkoa koronan takia! Havahduin yhtäkkiä tänään, että jäin etätöihin kotikonttorille todella jo 10.maaliskuuta. Apua miten nopeasti aika kuluukaan! Juurihan minä lähdin työpaikalta huudellen ovensuusta "Hei, hei nähdään huomenna!" Nyt en aamuisin enää aja ruuhkaista Kehä Ykköstä kuunnellen SuomiPoppia samalla miettien "Mihin ajokaistat on yön aikana taas mahdettu muuttaa?". 

Siirryn sujuvasti aamiaispöydästä suoraan tietsikan ääreen ja aloitan työt. Olen todella onnellisessa asemassa, että voin tehdä työtäni myös kotoa käsin. Nykyinen työpäiväni poikkeaa vain siltä osin normaalista arjestani, että kokoukset käydään ruudun välityksellä enkä tapaa siis fyysisesti kollegoita tai asiakkaita. Muuten kaikki minusta sujuu ihan normaalisti ja todella jouhevasti!

Ystäväni ovat varovasti kyselleet, että "Miten ihmeessä voit olla nyt vain kotona kun aina muuten olet menossa?" En itse ainakaan vielä ole kokenut mitään ongelmaa olla "kotoilemassa" ja noudattamassa valtiovallan ohjeita "pysy kotona". En ollenkaan kiellä ettenkö normaalisti ole aika paljon menossa ihan päivittäin. Rakastan käydä näyttelyissä, teatterissa, konserteissa, tapahtumissa, syömässä, kahvilla, kyläilemässä, päiväretkillä ja matkoillakin. Mutta kyllä minä silloinkin kotoilen ja vietän "pyjamapäiviä".

Tästä voit kurkistaa Ateneumin näyttelyyn.

Kun olin teini-ikäinen luin Anne Frankin Päiväkirjan, joka kosketti syvältä. Anne Frank oli hollantilainen 13-vuotias juutalaistyttö, joka aloitti kirjoittamaan päiväkirjaa omasta elämästään. Itsekin raapustelin samanikäisenä lukolliseen päiväkirjaani tärkeitä asioita päivittäin. Kun saksalaiset hyökkäsivät 1940 Amsterdamiin Frankin perheen elämä hankaloitui huomattavasti. Juutalaisille nimittäin määrättiin ulkonaliikkumiskielto, eivätkä he saaneet enää käydä julkisilla uimarannoilla, puistoissa, kylpylöissä, hotelleissa ja elokuvateattereissa. Vaatteisiinkin piti ommella keltainen Daavidin tähti merkiksi juutalaisuudesta.

Kuva YLE

Olen lukuisilla Amsterdamin työmatkoillani seisonut punatiilisen talon edessä osoitteessa Prinsengracht 263-265 katsellen sen ikkunoita. Tähän taloon Frankin perhe muutti 6.heinäkuuta 1942 piiloon natseja. He asuivat piilopaikassaan yli kaksi vuotta, kunnes perhe pidätettiin 4.elokuuta 1944. Perhe vietiin keskitysleiriin, josta elävänä takaisin palasi vain Annen isä Otto Frank. Anne itse kuoli ilmeisesti lavantautiin Bergen-Belsenin leirillä maaliskuussa 1945. Onneksi Annen päiväkirja säilyi ja se julkaistiin. Tässä talossa on nykyään museo, johon toivottavasti joskus ehdin kurkistaa myös sisälle.

Kuva Anne Frank House

Anne kuvaa hyvin Päiväkirjassaan miten rajoitetusti Frankin perhe joutui asumaan piilopaikassaan etteivät he olisi paljastuneet. Minusta tuntui teininä jotenkin kauhealta ajatella, että perhe ei voinut käydä ulkona koskaan. Ja kuumaa vettäkään ei aina ollut saatavana peseytymiseen. Silloin tuntui myös ihan mahdottomalta edes ajatella miten joku on voinut olla pari vuotta piilossa tällaisissa olosuhteissa.

Kirjahylly, joka toimi "ovena" piilopaikkaan Anne Frankin talossa, kuva Chris Toala Olivares

"Salaisen siiven päivärytmi oli hyvin yksitoikkoinen. Kaikkien asukkaiden piti arkiaamuisin nousta viimeistään seitsemältä. Aamupesulla käynnissä oli tarkoin määritelty järjestys, ja kaikkien aamutoimien tuli olla tehtynä puoli yhdeksään mennessä. Tämän jälkeen aina puoli yhteen saakka Peter, Margot ja Anne tekivät koulutehtäviä ja aikuiset joko lukivat, ompelivat, neuloivat tai tekivät taloustöitä. 

Puoli yhdeltä salaisen siiven asukkaat pystyivät elämään vapaammin, kun alakerran työntekijät lähtivät puolentoista tunnin tauolle. Silloin pystyttiin syömään niin, että joku apureista tuli mukaan ja kertoi viimeisimmät ulkomaailman tapahtumat. Kun työpäivä päättyi puoli kuudelta, piileskelijät saattoivat käydä myös alakerrassa. Iltayhdeksältä alkoivat iltatoimet. Aamulla käytössä oli vain kylmää vettä, mutta illalla myös lämmintä, joten asukkaat saivat käydä kylvyssä. Nukkumaan mentiin kymmenen aikoihin." Wikipedia

Jos minä nyt kotoilen muutamia kuukausia on se itse asiassa "ihan pala kakkua" verrattuna tuohon Päiväkirjan elämään. Olen omassa kodissani turvassa ja pystyn nauttimaan kaikista normaaleista mukavuuksista. Lämmintä vettäkin tulee päivittäin ellei läheinen tietyömaa ole taas katkaissut putkia. Meillä on viimeisen kuukauden aikana useamman päivän aikana ollut vesi kokonaan poikki monta tuntia. Mutta aina se on yskähdellen palannut!

Minulla on käytössäni koko kodin elektroniikka arsenaali, jolla voin viihdyttää itseäni vaikka katsomalla elokuvia, mielenkiintoisia dokumentteja ja jotain ihan hömppää jos siltä tuntuu. Tai sitten voin vaikka siivoilla kaappeja, pestä ikkunat, vaihtaa verhot keväisempiin, järjestellä kirjahyllyä tai siirtää vaikka talvivaatteita jo kesäsäilöön. Moni kiireisessä arjessa unohtunut on nyt mahdollista tehdä.

Rakastan palapelien tekemistä ja niitäkin on tullut kasattua viime aikoina monen monta. Olen tosin siirtynyt tekemään niitä tietokoneella koska silloin palasia ei tarvitse levitellä tasoille lojumaan. Ainoastaan "sormituntuma" paloihin puuttuu. Palapelien kasaaminen on aivoille ihan äärimmäisen hyvää jumppaa. Tunnustan paheeni tehdä myös joskus sanaristikoita. Sudokut eivät ole minun juttuni missään tapauksessa!

Myös omassa keittiössä voi kiireettömästi tehdä nyt ruokaa ja kokeilla vaikka jotain ihan erilaista. Lukemattomat reseptit odottavat, että tartun niihin ja loihdin ruokapöytään jotain maukasta. Kunhan olen ensi iltamyöhään muistanut käydä kaupassa suusuojuksen ja kertakäyttöhanskojen kanssa hakemassa ruokatarvikkeita. Olen päättänyt suorittaa ostokset vain pienissä kaupoissa joten kauppakeskuksiin tai jättimarketteihin en suostu suuntaamaan.

Leikkokukkia meillä on aina kotona maljakossa ja siitä tavasta olen pitänyt kiinni myös nyt "kotieristyksen" aikana. Myös ulkoilua harrastan Minnien kanssa päivittäin mutta välttelemme ihmisiä ja kuljemmekin mieluummin metsässä tai syrjäisillä kävelyteillä. Jos minuun iskee kulttuurinnälkä niin useiden museoiden kotisivuilta löytyy nyt mahdollisuus vierailla näyttelyissä virtuaalisesti.

Ystävien kanssa tulee myös juteltu puhelimessa paljon! Vaikka emme fyysisesti kohtaa voimme pitää yhteyttä päivittäin ja vaihtaa kuulumisia vaikka mistä pikkuasioista. Myös muut viestit kulkevat bittiavaruudessa ja tsemppiviestejä lähetellään puolin ja toisin. Olen miettinyt, että kun karanteeni kotoilu joskus loppuun näen taas ystäviä joten kyllä tämän nyt kestää sisulla!

Miten siellä ruudun toisella puolella selviydytään kotoilu karanteenista? 

Tuntuuko aika pitkältä? 

PS. Aloitin kirjoittamaan tätä postausta eilen ja jostain kumman syystä se oli ajastettu julkaisuun viime yönä 4.16 jolloin itse olin untenmailla peiton alla. Ensimmäinen postaus versio lähti siis eetteriin ilman valokuvia ja muutamia loppulauseita. Pahoittelut - en tiedä mitä olen eilen illalla sählännyt koska normaalisti en koskaan ajasta mitään postauksia. 

Tulppaanit ovat jo lupaus tulevasta keväästä ♥

Eilen Keskustakirjasto Oodissa järjestettiin Oodi tulppaaneille -tapahtuma heti aamusta klo 10. Kotimaisten tulppaanien sesonki on nyt kuumillaan ja samalla Oodissa juhlistettiin myös Kauppapuutarhaliitto ry:n 100-vuotisjuhlintaa. Meille kotiinkin on jo ostettu yksi 25 valkoisen tulppaanin nippu. Pakko hehkuttaa, että nämä tulppaanit kestivät lähes viikon ja vain yksi niistä avautui täysin. Tästä "erilaisesta rohkelikosta" laitoinkin kuvan tuonne Instan puolelle. Myös valkoinen tulppaanikimppuni löytyy Marjon matkassa IG:stä.

Tulppaani tapahtuman aluksi huippufloristi Saija Sitolahti kertoi tämän hetken tulppaanitrendeistä ja käyttöideoista. Kirsikkana kakussa oli, että 100 tapahtuman osallistujaa pääsi mukaan Saijan kimpputyöpajaan tekemään itselleen oman tulppaanikimpun kotiin viemiseksi. Jos ei olisi ollut työpäivää olisin varmasti mennyt mukaan tähän Saijan kimppupajaan. Työpaja järjestettiin ensimmäisen kerroksen Maijansalissa. Hauska yhteensattuma, että minä vietin samaisessa salissa koko torstai aamupäivän yrityksemme tuotelanseerauksen merkeissä.

Minulla oli vakaa aikomus ehtiä eilen perjantai iltapäivällä piipahtamassa Oodissa katsoakseni miltä tulppaaniasetelmat näyttävät. Auraamattomat kadut ja lumikaaos sotkivat kuitenkin aikatauluni sen verran pahoin, että tulppaanien väriloiston ihailun jäi. Tänään olimme sopineet hyvän ystäväni kanssa kahvittelutapaamisen Oodiin. Väkeä oli todella paljon liikkeellä koska tänään Keskustakirjastossa vietettiin Robottipäivää. Kukkien jälkeen tekniikan nälkäiset isot ja vähän pienemmätkin ihmiset olivat kansoittaneet koko alakerran. Oodissa muuten tapahtuu ihan koko ajan jotain. Kiinalaista uutta vuotta vietetään Kansalaistorilla maanantaina 4.helmikuuta ja samalla myös Oodissa on siihen liittyviä tapahtumia. 

Oodista löytyi todella upeita tulppaaniasetelmia. Heti pohjakerroksen neuvonnassa oli ihan käsittämättömän kaunis vaaleapunainen viuhkamainen asetelma. Siinä oli mukana myös vaaleanpunaiseksi värjättyjä pajunkissoja, punertavia marjoja, helmiä sekä muitakin kukkia. Lumoava! Tulppaaneita löytyy myös 2. sekä 3.kerroksen asiointipisteistä. Vielä huomenna sunnuntaina uskoisin niiden olevan vielä esillä. Jos hyvä tuuri käy ja kukat kestävät ehkä vielä maanantainakin. Näitä kauniiden kukka-asetelmien toivoisi säilyvän useita päiviä, jotta mahdollisimman moni ehtisi nähdä ne. Kaikki kuvat (3 viimeistä lukuunottamatta) ovat Oodista.

Tulppaanien ilmestyminen kauppaan alkuvuodesta on aina lupaus siitä, että lumisateesta ja kylmästä ilmasta huolimatta kevät tulee. Nykyisten tulppaanien kantamuodot ovat muuten peräisin Osmanien alueelta (nykyinen Turkki) aina Himalajalle ulottuvalta vyöhykkeeltä. Villejä tulppaaneja kasvaa Keski-Aasiassa luonnonvaraisena noin 100 erilaista lajiketta.

Tulppaanit rantautuivat Turkista Hollantiin ja muuallekin Eurooppaan 1500-luvulla. Sipulikasveista tuli nopeasti suosittuja ja harvinaisemmista tulppaanisipuleista oltiin valmiita pulittamaan huomattavia summia rahaa. Tulppaanit muuten aiheuttivat maailman ensimmäisen pörssiromahduksen. Kun tulppaanikauppa kiihtyi markkinat ylikuumenivat. Yksittäisestä, harvinaisesta tulppaanin sipulista oltiin villimpinä vuosina valmiina maksamaan usean kivitalon arvoa! Siis ihan käsittämätön summa rahaa. Sipulikauppa kävi kiihkeimmillään Hollannissa vuosina 1636-1637, jolloin "tulppaanimania" aiheutti talouskuplan puhkeamisen.

Suurena tulppaanien ystävänä pääsin 2016 keväällä työmatkani yhteydessä viettämään muutamia tunteja Keukenhofin kukkapuistossa Hollannin Lissessä. Seuraavat kuvat on minun Keukenhof vierailulta tässä aivan huikeassa kukkaloistossa. Lisää kuvia löydät kun klikkaat minun postaukseen kukkaretkestä tuosta em. linkistä. Puistossa kulkiessaan tuli kuvia kyllä otettua aika huolellisesti.

Puiston alueelle on istutettu 7 miljoona kukkasipulia. Koko puiston alue 32 hehtaaria ja sieltä löytyy 15 kilometriä käveltäviä teiltä. Erilaisia lajikkeita Keukenhofista löytyy peräti 1600! Jos mietit vierailua nyt kuluvana vuonna on Keukenhof avoinna 21.3. - 19.5.2019. Puisto avataan aamulla klo 8 ja portit sulkeutuvat 19.30 illalla. Tämän vuoden teema Keukenhofissa on "Flower Power". Puiston muista isoista tapahtumista löytyy lisätietoa tästä.

Tiedän jo tässä vaiheessa, että omaan maljakkooni tulee tämän kevään aikana ilmestymään monia tulppaanikimppuja. Valittujen tulppaanien väri saattaa vaihdella ja onneksi tarjolla on aina monen värisiä kukkia. Myös jossain vaiheessa hurahdan ostamaan jotain erikoisempia lajikkeita kuten vaikka kerrattuja tulppaaneita tai hauskoja papukaijatulppaaneita. Mutta tulppaaneja vain pitää olla kotona keväällä koska minä rakastan niitä

♥ Ja kyllä se kevät sieltä tulee - hitaasti mutta varmasti ♥

Moco Museum Amsterdamissa esittää Banksyn nykytaidetta art nouveau miljöössä

Banksy, Flower Thrower 2002/2003 Berlin

Amsterdam on täynnä monia mielenkiintoisia museoita. Museumpleinin toisessa päässä seisoo upeasti restauroitu Rijksmuseum koko komeudessaan. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka ja aivan valtavasti katsottavaa. Kun kävelee laakeaa viherkenttää kukkaistutusten ja picnic eväitä nauttivien auringonpalvojien ohitse päätyy Van Gogh -museoon, joka sisältää maailman suurimman Vincent van Gogh maalausten kokoelman. Alueelta löytyy myös pieni mutta sitäkin mielenkiintoisempi Moco Museum - modernin ja nykytaiteen museo. Tämä kauniiseen vanhaan jugendhuvilaan sijoitettu museokokonaisuus on erikoinen myös siksi, että sillä on hallussaan mittava kokoelma kansainvälisesti tunnetun graffititaiteilija Banksyn töitä. Taiteilijan, jonka tarkka henkilöllisyys ei ole edes tiedossa...

Moco Museum avasi ovensa kevällä 2016 art nouveau huvilassa nimeltään Villa Alsberg. Talo rakennettiin 1904-1906 ja sen arkkitehtina toimi Eduad Cuypers. Hänen isänsä veli oli myös kuuluisa arkkitehti Pierre Cuypers, joka on suunnitellut sekä Rijksmuseumin että Amsterdamin päärautatieaseman. Aiemmin huvila on toiminut asuintalona. Art nouveau rakennus toimii minusta erittäin hyvänä vastakohtana sekä katutaiteelle että modernille taiteelle. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää upeisiin lyijylasimaalauksiin ikkunoissa sekä jugendajalle tyypillisiin koristeluihin esimerkiksi valaisimissa ja takassa. Talo itsessään on jo nähtävyys sekä myös sitä ympäröivä pieni puutarha.

Yleensä Amsterdamin museoihin kannattaa ehdottomasti varata ja ostaa liput etukäteen koska silloin säästyy turhalta jonottamiselta. Meillä kävi kyllä todellinen tuuri toissa viikolla sillä museoon ei ollut yhtään jonoa ja pääsimme suoraan sisälle. Lippu maksoi 12,50€. Moco Museum ei sovellu liikuntarajoitteisille sillä siellä on paljon portaita ja liikkumista eri kerrosten välillä. Museossa on mahdollista ottaa kuulokkeet (englanti, hollanti, italia, espanja) kierroksen ajaksi. Itse pärjäsin ilman kuulokkeita koska töiden vieressä on aina englanniksi hyvin selostuksia. Valokuvaaminen oli luvallista toisin kuin Van Gogh -museossa, jossa ei ollenkaan saa kuvata mestarin töitä. Museon yhteydestä löytyy myös museokauppa, jossa me harmikseni emme muistaneet käydä. Luulen, että kuumuus sekoitti pään :)

Banksy, Kids with guns Bristol

Kuka sitten on Banksy? Hän on englantilainen taiteilija, joka on syntynyt joko 1978 tai 1974 Bristolissa Lounais-Englannissa. Banksy esiintyy anonyyminä koska graffitien maalaaminen luvatta julkisille paikoille on Englannissa erityispykälin määritelty rikokseksi. Banksy on tekemänsä katutaiteen takia etsintäkuulutettu joten hän ei ole voinut osallistua taidenäyttelyidensä avajaisiin. Banksya onkin nimitetty "sissitaiteilijaksi" tai "taideterroristiksi". Banksy on tehnyt graffiteja, maalauksia, installaatioita, piirustuksia ja hän on myös julkaissut kirjoja.

Banksy, Cop Car on Blocks 2002

Banksy on myös yhdistänyt töitään erilaisiin provosoiviin tempauksiin. Hän on mm. kiivennyt Lontoon eläintarhan pingviiniaitaukseen ja maalannut sinne tekstin "Me olemme kyllästyneitä kalaan." Bristolin eläintarhan norsuaitaukseen Banksy puolestaan jätti viestin "Haluan ulos. Tämä paikka on liian kylmä. Hoitaja haisee. Tylsää, tylsää, tylsää." Ymmärrän itse oikein hyvin tällaiset kannanotot sillä harvoissa eläintarhoissa eläinten olot ovat kovin mukavia. Banksy on myös ripustanut oman versionsa Mona Lisasta Louvreen. Myös Bristish Museumin luolamaalausten joukkoon Banksy ujutti oman teoksensa, jossa ihmishahmo metsästää riistaa työntäen samalla ostoskärryjä. Kun museo huomasi Banksyn teoksen he lisäsivät sen omiin kokoelmiinsa. Luvattomasta tulikin yhtäkkiä luvallista museotavaraa...

Banksy, Kissing coppers 2005

Banksy, Kids on Guns 2003

Banksy, Forgive us our trespassing

Banskyn työt ovat usein luonteeltaan poliittisia tai humoristisia. Hän käyttää hyvin omaleimaista sapluunatekniikkaa töissään. Banksyn töiden aiheina ovat eläimet (apinat, rotat), poliisit, sotilaat, lapset ja vanhukset. Toisinaan on yhdistää töihinsä myös iskulauseita, joita myös Moco Museumissa nähdään. Useissa hänen töissään on myös punainen sydämenmuotoinen ilmapallo. Työt puolustavat vapautta ja vastustavat sotaa, kapitalismia ja yhteiskuntajärjestelmää. 

Banksy, "Keep it Real" Monkey 2002

Banksy, Wrong War Placard 2003

Banksy on todennut, että hänestä linja-autopysäkki on kiinnostavampi ja hyödyllisempi paikka taiteelle kuin museo. Hänen mukaansa graffitilla on enemmän mahdollisuuksia merkitä jotain ja muuttaa asioita kuin millään sisätiloissa olevalla. "Banksyn mukaan graffiti on aloittanut vallankumouksia, lopettanut sotia ja toiminut niiden ihmisten äänenä, joita ei muuten kuunnella."

Itse suhtaudun graffiteihin positiivisesti varsinkin taidokkaisiin ja esittäviin sekä kantaaottaviin graffiteihin. Graffiti ei saa minusta tuhota mitään jo olemassa olevaa mutta se voi elävöittää hyvin katukuvaa. En ymmärrä pelkkiä tagejä tai "suttuja seinissä" mutta Banksyn kaltaisista graffiteista pidän. Sääli, että Banksyn töitäkin on pesty pois ympäri maailmaa.

Syksyllä 2015 Banksy järjesti väliaikaisen taideprojektin Dismaland Weston-super-Maressa Englannissa. Weston-super-Mare on pieni paikkakunta Bristolin kanaalin etelärannalla, jossa Banksy oli vieraillut aina lapsuuden kesinään. 

Yhteiskuntakriittinen Dismaland-antihuvipuisto rakennettiin salassa Tropicanaan, käyttämättömään maauimalaan ja se oli avoinna 36 päivän ajan. Banksy loi itse pop-up taideprojektiaan varten 10 uutta taideteosta, joista yksi oli tämä Mickey Snake. Banksy rahoitti itse salaisen hankkeen ja kutsui siihen 60 taiteilijaa mukaan. Tempaukseen osallistui 58 taiteilijaa  ja Suomesta mukana oli taiteilija Jani Leinonen. 

Banksy, Mickey Snake 2015

Banksy, Laugh Now, But One Day We'll Be In Charge 2008

Banksy, Airborn Rat 2002-2003

Moco Museumin alakerran muutamassa huonetilassa oli esillä myös Roy Lichtensteinin värikästä pop-taidetta. Nämä sarjakuvamaiset ja iloisen värikkäät kuvat olivat hyvä vastakohta Banksylle. Aiemmin Mocossa on nähty mm. Andy Warholin ja Salvador Dalin teoksia.

31.toukokuuta saakka on mahdollista nähdä Banksyn Laugh Now ja Roy Lichtensteinin Lasting Influence näyttelyt. Sitten on tulossa jotain uutta. 

Moco Museum löytyy osoitteesta Honthorststraat 20, 1071 Amsterdam. 

www.mocomuseum.com

WhisBe, Vandal Gummy. Red 2017

Viikolla matkattiin helteisen Amsterdamin kautta tuuliseen Tallinnaan ja takaisin

Kuluva viikkoni ei ole ollut ihan tavallisemmasta päästä. Lähdin keskiviikko aamuna kukonlaulun aikaan työmatkalle, josta palasin perjantai iltapäivällä kotiin. Matkalaukun sisällön pikainen päivittäminen ja lauantai aamuna 40+ bloggaajien balettimatkalle Suomenlahden yli Tallinnaan. Palasin pari tuntia sitten kotiin väsyneenä mutta onnellisena. Vaikka tällä viikolla unet ovat jääneet aika vähäisiksi on ollut ihan huikeaa. Olen lentänyt helteiseen Hollantiin ja olen seilannut vähän tuulisempaa Tallinnaan. Uusia kokemuksia ja makuelämyksiä on tullut roppakaupalla.

Tässä pieni pikakatsaus viimeiseen viiteen päivääni. 

Tarkempaan postausta on tulossa kun olen ehtinyt selvittää kuvani :) 

Amsterdamin Harbour Clubilla syötiin lounas terassilla huhtikuussa! Lämpötila kohosi Hollannin pääkaupungissa peräti 27-29°C asteeseen vaikka kevät oli sielläkin ollut pari viikkoa sitten myöhässä. Talvi oli Hollannissa kova ja jopa kanavat olivat jäätyneet.

Perinteisellä kanavaristeilykierroksella aluksen katto oli avoinna kun söimme aamiaista porottavan auringon alla. Tuntui ihanan kesäiseltä. Tummia sukkahousuja piti visusti pitää jalassa koska sääreni näyttävät talven jälkeen kahdelta valkoiselta parsalta enkä ollut ehtinyt "siistiä" edes niitä.

Ehdin vihdoin piipahtaa Moco museossa katsomassa modernia taidetta. Vanha jugendtalo on huikea kontrasti Banksyn ja Liechtensteinin puhutteleville töille. Erittäin mielenkiintoinen kierros! Museon ulkopuolella kukki kaunis vaaleanpunainen puu, joka ei kuitenkaan ollut kirsikka joten hanamia en vielä ole viettänyt. Ken tuntee puun vinkatkoon...

Kävimme myös Van Gogh museossa, jossa oli teemanäyttely Van Gogh in Japan. Onkohan täällä koskaan sellaista päivää tai hetkeä ettei talo ole tupaten täynnä taiteesta kiinnostuneita...?

Näin magnolian kukkivan - niin kaunis! 

Uusi mielenkiintoinen Restaurant Circl oli tutustumisen arvoinen paikka. Hyvä ruoka, erittäin kiinnostava sisustus, jossa on esimerkiksi kierrätetty puulattia betonin sijaan. Ravintola löytyy pukumiesten business kaupunginosasta Zuidas, joka on täynnä korkeita pilvenpiirtäjiä.

Tallink Megastarin business loungessa syötiin herkullinen aamiainen, jossa totta kai myös munakokkelia ja pekonia, joita otan aina brekkarilautasella kun yövyn jossain muualla kuin kotona. Olen laiska tekemään niitä kotona - pitäisi ryhdistäytyä!

Kalamajan alueella vierailin talossa, jolla oli hauska nimi "Tasapisi tasakaal", joka kuulemma suomennettuna tarkoittaa "pikkuhiljaa tai vähitellen tasapainoon". Talossa odotti oikea ballerina, joka ohjasi meille balettitunnin. Ja kuinkas sitten kävikään selviää myöhemmin...

Baletin jälkeen nautittiin herkullista lounasta Tallink City Hotellin alakerran Sume ravintolassa. Hotelli on minulle entuudestaan hyvinkin tuttu ja sillä on erinomainen sekä keskeinen sijainti. 

Ensimmäistä kertaa pääsin vierailemaan Tallinnan kansallisoopperassa ja baletissa. Komea suomalaisten arkkitehtien suunnittelema rakennus on tuttu lukemattomilta Tallinnan matkoilta mutta nyt näin myös upeat sisätilat. 

Pääsimme mukaan myös talokierrokselle, jossa vierailtiin kaikkialla rakennuksen syövereissä. Puvut, maskit, lavasteet, peruukit jne. tulivat tutuksi oppaan kertoessa niistä ja talon historiasta.

Ensimmäistä kertaa istuin myös katsomassa uutta balettia Katariina I Tallinnassa. Huikea!

Kuva lainattu tallinna24.ee sivuilta.

Tänään aamiaisen jälkeen tutustuin oppaan kanssa Pietarin talomuseoon. Koskaan ennen en ole ehtinyt käydä katsomassa miten keisari Pietari I asui aikoinaan Tallinnassa ollessaan.

Totta kai kävimme myös Kadriorgin palatsissa kun ihan vieressä oltiin. Palatsin vaihtuva taidenäyttely Aivazovskin merimaalauksista ehdittiin myös katsastaa. Kuulin myös cembalon soittoa!

Paluumatkalla Tallink Megastarilla maistui lounas taivaalliselta ja päivän kävelyt olivat aika tehokkaasti kuluttaneet kaloreita. Ostin tax freesta Seikon kellon, jota olin kuolannut pitkään ja totta kai myös Lancomen "ryppyvoidetta".

Että sellainen viikko tällä kertaa! Mielenkiinnolla odotan onko ensi viikko yhtä vauhdikas :)