Hyvää uutta vuotta ja Marjon matkassa vuosikooste 2020

Hyvää uutta alkanutta vuotta 2021! Kun vuosi sitten kirjoittelin vastaavaa vuoden ensimmäistä postausta tekstiin tuli seuraava lause "Mitä tämä vuosi tuo tullessaan on vielä suuri mysteeri mutta sellaistahan tämä meidän elämämme on." Miten oikeaan silloin osuinkaan vaikka en sitä vielä silloin tammikuun alussa tiennytkään. Uumoilin uuden vuoden sisältävän lukemattomia mahdollisuuksia ja onnellisia hetkiä. Toisaalta kirjoitin myös postaukseen seuraavat lauseet. "Tai vähän onnettomampi! Ainahan elämä ei tarjoile vain makeita paloja kultalusikalla. Mutta kyllä ne vastoinkäymisetkin kasvattavat, opettavat, antavat perspektiiviä ja pitävät meidät valppaina. Edesmennyt isoäitini tapasi sanoa, että "Kaikki mikä ei tapa vahvistaa." ja "Meille ei anneta enempää mitä jaksamme kantaa." Itse asiassa tuo ensimmäinen lausahdus on alun perin saksalaisen kuuluisan filosofi Nietzchzen ja toinen on Raamatusta."

Juuri päättyneestä vuodesta tuli kuitenkin  hyvin poikkeuksellinen ja varsinainen "once in a lifetime" kokemus. Emme ehtineet kuin helmikuuhun kun maailmalta alkoi kantautua uutisia mystisestä uudesta viruksesta. Ajatus epidemiasta tuntui ensin hyvin kaukaiselta. Kaikki kuitenkin tapahtui todella nopeasti ja yhtäkkiä alkanut uusi, uljas seikkailu oli täynnä uutisia koronasta. Tiedotusvälineet kertoivat sairastuneiden ja menehtyneiden lukumääriä ympäri maailmaa. Luvut tuntuivat kohoavan ihan silmissä. Matkailijat pyrkivät takaisin kotimaihinsa maailmalta ja välillä tuli sellainen "maailmanlopun meininki" fiilis. Koko maapallo kansakuntineen oli samanlaisessa tilanteessa kuin sata vuotta sitten espanjantaudin kanssa. Nyt vain maailmanlaajuinen lentoliikenne ja matkailu levittivät virusta paljon nopeammin kuin 1900-luvun alussa. Virukseen aloitettiin kuumeisesti kehittämään rokotetta useissa maissa. Voimaan tuli erilaisia rajoituksia ja saimme ohjeita miten pystyisimme suojautumaan virusta vastaan omalla käyttäytymisellämme koska lääkettä tautiin ei ollut. Meidän tuli välttää kontakteja ja pitää fyysistä etäisyyttä hygieniaohjeiden lisäksi.

Kulunut vuosi oli monella tapaa erilainen ja poikkeuksellinen mutta siihen mahtui myös paljon ilonaiheita, mieleen painuneita hetkiä ja nauruakin. Opin vielä paremmin elämään hetkissä olemalla silti vastuullinen kansalainen noudattaen annettuja ohjeita. Minusta oli tärkeää toimia annettujen pelisääntöjen mukaan eikä uida vastavirtaan tai sooloilla. Yritin pitää sen ohjenuoran elämässäni, että "tästä kyllä selvitään yhdessä". Sain voimaa ja energiaa luonnosta, liikkumisesta ja elämän pienistä asioista. Vaikka ystäviä ei voinut tavata fyysisesti puhuimme eri viestimien kautta keskenämme paljon ja pitkään.  

Nyt meillä on koronarokote ja pääsemme aloittamaan uuden vuoden 2021 jo paremmissa merkeissä. Odotan omaa koronarokotettani kuin kuuta nousevaa mutta jokainen vuorollaan ja ajallaan. En todellakaan ole ensimmäisten joukossa joten jatkan edelleen etätöissä ja vähäisillä fyysisillä kontakteilla. Kuluneen vuoden osalta tein koosteen kuukausittain tapahtuneesta joten ota mukava asento niin tehdään pikapyrähdys vielä päättyneeseen poikkeukselliseen vuoteen!

TAMMIKUU

Vuosi alkoi perinteisesti LUX Helsingin tiimoilta kuten niin monena vuonna. Huomasin ilokseni, että tämän vuoden LUX Helsinki järjestettäisiin helmikuussa 22.-28.2.2021 - ihan huippua! Muisteltiin kesäistä Turun reissua ja upeaa Turunlinnan "Muutama sananen naisista" -näyttelyä, joka jatkui vielä maaliskuulle. Piipahdin myös Ainoan uuden kauppakeskuksen Kare Designin myymälässä ihailemassa sisustusjuttuja. Messukeskuksen Matkamessuilla haettiin uusia ideoita matkoihin ja ihailtiin värikkäitä kansallispukuja. Lasipalatsin blinikausi starttasi ja sain myös uutta tietoa eri kalojen mädeistä. Makuuhuoneen yöpöytien valaisimien hankintatarina päätyi myös blogiin. 

HELMIKUU

Helmikuussa muisteltiin Tallinnan uutta Noblessner aluetta ja sen ihan hurjan monipuolista kulttuuri- sekä ravintolatarjontaan. Suomen Lasimuseon upeasta lasitarjonnasta tuli postaus vihdoin edellisen syksyn käynniltä. Vuoden toiseen kuukauteen mahtui paljon kulttuuria ja teatteria "ihan kuin varastoon" ajatellen tulevaa kevättä, josta vielä ei kyllä tiedetty yhtään mitään. Peacockin "Maailma on tehty meitä varten" -musikaali kertoi Haloo Helsinki yhtyeen tarinan upeasti. Le Coq - taistelu ravintolasta oli taas taattua HKT laatua, jossa sai nauraa vedet silmissä. Taidehallin Anu Tuomisen värikylläinen näyttely piristi yhden harmaan lauantai päivän. Vuoden ensimmäisen Tuuli-myrskyn jälkeen käveltiin pitkospuilla Villa Elfvikin maisemissa. Kummitytön kanssa kävimme seuraamassa Putouksen live-lähetystä ja kannustamassa Urmas Viilunkia. Maaliskuussa pääsimme vielä finaalilähetykseenkin mukaan. 

MAALISKUU

Maaliskuussa muisteltiin helmikuun lopussa avautunutta Ateneumin värikylläistä Natalia Goncharova näyttelyä ja avajaisiltaa. Alvar Aallon kotitalossa oli piipahdettu jo vuodenvaihteessa mutta blogissa se esiteltiin vasta nyt. Sain postin mukana Hillevi Joutjärven esikoiskirjan arvosteluun ja fiilistelin sen kauniita puutarhakuvia odotellen jo kevättä. Kampaajakaisu ja Kerastase muistivat minua uudella Kerastasen Genesis hiustenhoitotuotteilla, joilla ehkäistiin hiustenlähtöä. Sain myös Korresin Golden Crorus sahramikauneuseliksiiriä hoitamaan stressaantunutta ihoani. Koronapandemia alkoi ja se näkyi blogissa jo useissa kirjoituksissa. Luonnosta yritettiin hakea energiaa ja rauhaa epävarmojen uutisten vastapainoksi. 

HUHTIKUU

Kevät ja huhtikuu tulivat koronasta huolimatta. Uusimaa suljettiin ja tästä hyvin epätavallisesta tilanteesta syntyi ajatuksia tänne blogiin. Kotoilu ja fyysisten kontaktien välttäminen ei tuntunut yhtään niin pahalta kun vertasin sitä vaikka Anne Frankin Päiväkirjassa kuvattuihin olosuhteisiin toisen maailmansodan aikana. Maailma alkoi sulkeutui ja maiden rajat samalla joten vääjäämättä tuli pohdittua myös miten matkailun ja sen myötä turismin tulisi käymään jatkossa. Pääsiäinen oli tänä vuonna erilainen kun kaikkia läheisiään ei voinut tavata. Vappua vietettiin myös tänä vuonna virtuaalisesti ja sisällä. Vastasin myös kivaan Kristiinan Koon blogihaasteeseen liittyen itseeni. 

TOUKOKUU

Kevät puhkesi viimeistään täyteen kukkaan toukokuussa. Magnolian kukintaa Kalliossa käytiin kurkkimassa ja oman lähipuiston upeita koristeomenapuita myös. Korulipaskin avattiin ja sen hopeaturkoosit korut kertoivat tarinoita ja omaa historiaansa. Koska kaikki näyttelyt ja museot olivat edelleen suljettuina annettiin vinkkejä virtuaalisista mahdollisuuksista ympäri maailman poiketa vaikka Frida Kahlon kotimuseossa Meksikossa tai Ateneumissa. Kopparnäsin luonnonsuojelualue Inkoossa oli ensimmäinen pidemmälle suuntautunut retkemme. Myöhemmin uskaltauduimme Lammassaaren pitkospuille Vanhankaupungin alueella. Toukokuun ehdoton kohokohta oli mustarastaan pesän löytyminen omalta parvekkeelta.

KESÄKUU

Kesäkuu oli ensimmäinen kesäkuukausi ja koronaluvutkin olivat jo maltillisemmat. Teimme retken Kirkkonummelle erikoiseen Högbergetin luolaan, jonka muoto voi saada ajatukset karkaamaan ihan johonkin muuhun. Haagan Rodopuistossa kukki vihdoin kunnolla joten kolmannella käyntikerralla tärppäsi. Sukunimen ensimmäisellä kirjaimella tehtyyn haasteeseen otin myös osaa ja kirjottelin A-alkuisista asioista. Askolan hiidenkirnut tutkittiin Minnien kanssa mielenkiintoisella reissulla Itäisellä Uudellamaalla. Pääsin helmikuun jälkeen taas kampaajalle ja Helsingin keskustaan sekä Espan puistoon aikaisin kesäaamuna aistimaan kesäfiilistä. Juhannusta juhlittiin kotioloissa pienellä kokoonpanolla. 

HEINÄKUU

Heinäkuussa ilmat hellivät ja olin osan kuukaudesta kesälomalla. Yhtenä iltana oli niin upea auringonlasku, että siitä oli pakko lähteä autolla "metsästämään täydellisiä valokuvia". Villa Mehu Kirkkonummen Veklahdessa oli huikea Elis Sinistön elämäntyön kokeminen hänen maailmassaan. Uskaltauduin Kiasmaan Seppo Fräntin näyttelyyn ensimmäistä kertaa nyt koronapandemian alettua - kertakaikkisen upea kokemusta! Keravan Taiteen purkutalo oli myös todella mieleenpainuva värien ilotulitus. Onneksi menin sinne melkein heti kun se avattiin niin jonotin vain vartin sisälle. Postaus Keravalta oli viime vuoden ehdottomasti luetuin. Haminaan suuntasimme katsomaan Jukka Rintalan Unelmien tanssiaiset -näyttelyyn huikeita pukuja. Museo Milavida Tampereella tarjosi käsilaukun historiaa sadan vuoden ajalta. Kotkaan suuntautuneella päiväreissulla kävimme myös Langinkosken keisarillisella kalastusmajalla katselemassa miten Venäjän keisari oli aikoinaan kalastellut Suomen reissuillaan. 

ELOKUU

Elokuussa starttasivat Tuusulan asuntomessut, jonne piipahdin lehdistöpäivänä välttääkseni ruuhkat. Kesälomani jatkui ja Suomen koronatilannekin oli parempi kesäkuukausien aikana. Teimme vierailun Enni Idin värikkääseen taiteilijakotiin Padasjoella ja samalla reissulla piipahdimme myös Vääksyn Ranskalaisessa kyläkaupassa. Sain myös kokea Laukon kartanon upeat taidenäyttelyt Vesilahdella sekä kuljeskella kartanon puistossakin. Kesäiset säät jatkuivat ja valkoinen puhvihihainen mekko oli ahkerasti käytössä. Hattulan Pyhän Ristin kirkon esittely osui myös elokuulle vaikka olin vieraillut siellä jo vuotta aiemmin. Lanu puisto Lahdessa tarjosi mielenkiintoisia patsaita ja hyvän metsälenkin kiertää ja katsella niitä. Rehndalin kotieläinpuisto reissun yhteydessä piipahdettiin myös Eestinkylän Maatilapuoti-Gårdsbodenissa. 

SYYSKUU

Syyskuussa ilmat jatkuivat edelleen kesäisen lämpiminä. Tuomarinkylän kartanon auringonkukkapelloillakin kukki vielä ihan keltaisenaan. Olimme elokuussa vierailleet Porin Reposaaren linnakepuistossa ja nyt syyskuussa siitä ilmestyi postaus, jota muuten luki poikkeuksellisen paljon miespuolisia lukijoita! Yhtenä aurinkoisena sunnuntaina ajeltiin kahvittelemaan idylliseen Fagervikin ruukkimiljööseen Inkoossa. Koska illat olivat vielä valoisia töiden jälkeen ehti kiertelemään Vanhankaupungin aluetta ja Annalan huvila puutarhoineen otettiin taas jälleen kerran haltuun. Seurasaaressa piipahdettiin myös yhtenä iltapäivänä. Löysin myös ihan uuden kohteen Särkkäniemen rauhoitetun luonnonsuojelualueen Uutelasta, jossa käytiinkin useita kertoja kävelemässä. Ruskaakin ehdittiin valokuvailla. 

LOKAKUU

Lokakuussa jatkettiin iltaseikkailuita Uutelan alueella. Instagramin puolella vilahteli myös Mustavuoren linnoitus ja luonnonsuojelualueelta kuvia. Kävimme sielläkin useamman kerran ja näihin retkiin palaan jossain vaiheessa tänä vuonna tarkemmin. Minnie täytti 15 vuotta mikä totta kai oli SUURI juhlan aihe! Villa Kokkonen on Alvar Aallon aikoinaan pöytäliinaan luonnostelma säveltäjä Joonas Kokkoselle suunniteltu talo Tuusulanjärven rannalla ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde. Täällä vierailimme jo vuosi sitten mutta nyt vasta juttu päätyi blogiin. Parvekkeella hyvästeltiin vihdoin kesä ja laitettiin se talvikuntoon. Matkasimme yhtenä sunnuntaina Röykkään metsän keskelle katsomaan upeaa jugendlinnaa, jossa on ollut keuhkotautiparantola ja mielisairaalakin aikoinaan. Nykyään tämä talokaunotar on tyhjillään. Kotona pitää aina olla leikkokukkia ja niillekin omistettiin yksi postaus marraskuussa. Frida Kahlon tyyli on vahva ja se on aina puhutellut minua joten Frida oli yhden postauksen aiheena.  

MARRASKUU  

Marraskuussa koronaluvut alkoivat taas hälyttävästi nousta ja palattiin erilaisiin rajoitustoimiin. Me jatkoimme luonnossa liikkumista ja kävimme mm. Tarvaspäässä sekä Tullisaaren kartanopuistossa, jonka löysimme jo alkukesästä. Omista lapsuuden suosikkisarjakuvista syntyi postaus kummitytön koulutyön myötävaikutuksella. Valkoinen ihana lehmätaulu matkasi minulle Säkylästä ja roikkuu nyt olohuoneessa kunniapaikalla. Marraskuussa matkasin myös Inkooseen ja Galleria Karaijaan hakemaan minulle tehdyn pupu pitkäkorvan. Uutinen Minna Parikan lopettamisesta sai muistelemaan kenkäsuunnittelijan uraa ja omia Parikoita. Kauppatorille uskallettiin maskissa katselemaan uusia paviljonkeja marraskuussa. 

JOULUKUU

Joulukuussa blogissa vilkastui kun joulufriikillä bloggaajalla on niin paljon joulujuttuja kerrottavana. Kuun alussa esiteltiin Aleksanterinkadulta löytyvä Vanha Pankkitalo, jonka uumenista löytyy pankkimuseon lisäksi hurjasti Suomen kultakauden taidetta. Itsenäisyyspäivänä kirjoitin "minun sinivalkoisesta Suomesta" ja keräsin myös paljon valokuvia kauniista maastamme postaukseen. Perinteinen omalla Facebook-sivullani julkaistava joulukalenteri vietti juhlavuottaan eli 10.kerta kun kalenteria tehtiin ja sen luukkuja avattiin myös täällä blogin puolella. Sain Ilona Pietiläisen Talven henki - Anna joulun tulla -kirjan arvosteluun ja se esiteltiin myös ennen joulua vaikka lahjavinkkinä. Jouluista Helsinkiä ja Espaan oli pakko päästä pikaisesti edes katsomaan maskin kanssa yhtenä iltana. Joulukuusen historiasta syntyi yksi postaus. Lokal ja Kansallissali ansaitsivat kyllä myös yhden postauksen sekä arkkitehtuurin että designin ja käsityön vuoksi. 

Tällaista siis viime vuonna! Nähtäväksi jää mistä tänä vuonna kirjoitellaan ja kuinka elämä tulee rullaamaan eteenpäin. 

Vielä kerran oikein hyvää ja antoisaa uutta vuotta 2021! Tästä tulee ihan varmasti hyvä vuosi ♥♥♥

Noblessnerin alue Tallinnassa on sekoitus vanhaa telakka-aluetta ja kaikkea uutta jännää

Pressimatka Storytold, Your Brand Up Studio, Visit Estonia, Viking Line

Nyt on aika kurkistaa tarkemmin miltä uudella Noblessnerin alueella Tallinnassa näyttää. Palataan siis tunnelmiin marraskuisella pressimatkalla, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan tähän mielenkiintoiseen entiseen telakka-alueeseen. Jos Kalamaja oli kuuminta hottia muutama vuosi sitten niin nyt omaperäinen Noblessnerin on ehdottomasti uusi "must to visit" -kohde. Alueen rouheus, ainutlaatuisuus, merenläheisyys ja värikkyys saivat minut ajattelemaan Amsterdamin vastaavien satama-alueiden uudelleen käyttöönottoa. Teollisuuskiinteistöistä on moneksi ja taitavissa käsissä niistä saa loihdittua vaikka mitä.

Kuva Visit Estonia

Mutta mikä ihmeen paikka tämä Noblessnerin sitten on aiemmin ollut? Alueelle oli jo yli sata vuotta sitten kaavailtu rakennettavaksi Pietari Suuren sotasatamaa. Hanke ei koskaan kuitenkaan toteutunut mutta neuvostovallan aikana sinne nousi massiivinen telakka-alue. Alueen erikoinen nimi Noblessner tulee puolestaan omistajien Emanuel Nobelin ja Arthur Lessnerin mukaan. Emanuel oli ruotsalais-venäläinen liikemies ja Nobel-palkinnon perustaneen Alfred Nobelin veljenpoika. Arthur puolestaan pietarilainen liikemies.

Vuonna 1912 Revaliin siis nykyiseen Tallinnaan perustettiin Tsaarin Venäjän merkittävin sukellusvenetehdas juuri tälle paikalle em. kahden liikemiehen toimesta. Alueen teollisuushalleissa rakennettiin 1913-1917 yhteensä 12 modernia sukellusvenettä ja sen jälkeenkin tehtiin vielä vuosia pienempiä laivoja.

Kun Viro itsenäistyi päättyi sukellusveneiden valmistaminen lopullisesti Tallinnassa. Alueella sijainnut tehdas toimi kuitenkin merenkulkualusten rakennus- ja korjauslaitoksena aina elokuuhun 2018, jolloin viimeiset laivat valmistuivat.

Jo vuodesta 2009 alueella on ollut Noblessnerin vierasvenesatama ja Noblessnerin purjehduskoulu NYCS. Mutta nyt siellä puhaltavat ihan uudet tuulet ja viimeisetkin alueen rakennustyöt saadaan valmiiksi nyt kuluvan vuoden loppuun mennessä. Entisestä sukelluvenetelakasta on kuoriutunut upean värikäs alue täynnä erilaisia mielenkiintoisia paikkoja.

Miten Noblessnerin alueelle sitten pääsee? Lainasin Visit Estonian sivuilta kartan, jossa on merkittynä vanhan sukellusvenetelakan sijainti. Me liikuimme pressimatkalla järjestetyllä kuljetuksella mutta Visit Tallinnan sivuilta löytyi selkeät ohjeet, jotka löytyvät tuosta alta. Toki sinne voi hyvällä säällä myös kävellä ja ottaa samalla myös haltuun Lennusadam - Viron merimuseon. Tästä pääset kurkistamaan minun retkeeni Lennusadamissa 2016 kesällä.

"Helpoin tie keskelle Noblessneria vie Kalaranna-katua pitkin liikennöivällä bussilla numero 73. Hyppää kyytiin ydinkeskustasta ja jää pois pysäkillä nimeltä Noblessneri. Laskeudu portaat ja olet perillä. Myös bussi numero 3 liikennöi keskustasta Noblessnerin suuntaan. Jää pois pysäkillä nimeltä Volta ja löydät itsesi Tööstuse-kadulta Noblessnerin alueen etelälaidalta." 

Lore Bistroo

Me aloitimme Noblessnerin alueen kiertämisen herkullisella lounaalla Lore Bistroossa. Vanha telakkarakennus kätkee sisäänsä viime lokakuussa avatun viihtyisän uuden ravintolan. Lore Bistroon taustalta löytyvät tunnetut virolaiset ravintoloitsijat Kristjan Peäske ja Janno Lepik. Heidän ravintoloistaan olen itse käynyt herkuttelemassa ihanassa Leib Resto & Aed'ssa muutamia vuosia sitten. Tallinnan vanhankaupungin muurin kupeessa olevasta Leib Restosta voit lukea lisää postauksestani parin vuoden takaa. Siellä voi nauttia ateriansa myös lumoavan vihreässä puutarhassa kesällä.

Anjovikset olivat todella herkullisia. / Anchovies capers from Pantelleria island and lemon.

Lore Bistroon sisustus on hurmaava! Tilan sinivalkoisesta laattalattiasta tulee jännä välimerellinen fiilis koko tilaan. Koska ollaan vanhassa teollisuusrakennuksessa on huonetila valtavan korkea mutta silti minusta akustisesti ravintolassa oli yllättävän rauhallista. Syvänvihreän jugend-henkisen takan päälle on kerätty puolihuolimattomasti erivärisiä maljakoita. Takassa loimuava tuli lisää kodikkuutta ja perinteiset wieniläistuolit houkuttelevat istahtamaan pöytien ääreen. Ikkunan edessä on myös korkeampi pöytäryhmä jakkaroilla ja tämän ääressä me nautimme lounaamme. Tilassa on paljon viherkasveja ja mielenkiintoisia valaisimia.

Paahdettu kananrintaa siitakesienien kera. / Roasted chicken breasts shiitake mushrooms, sudried tomatos and creamy black olive sauce.

Lore Bistroon maistelumenu oli todella hyvä idea lounaaksi! Meidän koko pöytäseurueelle kannettiin pöytään paljon erilaista pientä syötävää, josta sitten kukin voisi ottaa itselleen juuri sitä mitä haluaa. Lore Bistroon filosofian mukaan yhdessä syöminen ja ruokien jakaminen myös lähentää seuruetta ja ihmisiä. Olen täysin samaa mieltä! Hyvä puoli on myös se, että maistelumenussa ei tule samanlainen ähkyä kun joskus liian suuren annoksen tilatessaan. Eikä myöskään pääse iskemään "ikävä annoskateus". Rohkeasti vain kulhot kiertämään pöydässä ja jokainen ottaa maisteluannoksen juuri sen kokoisena kuin haluaa.

Suussasulavaa paahdettua purjoa lehtikaalin ja kaprislehtien kera. / Roasted leek, kale and caper leaves.

Paistetut kampasimpukat veivät kielen mennessään. / Pan fried scallop lemon-butter sauce with chives.

Lore Bistroossa saa myös pizzaa maanantaista perjantaihin iltapäivällä kello 15 eteenpäin. En ole koskaan maistanut näin hyvää tryffelipizzaa sinihomejuuston ja rucolan kera! / Truffle pizza blue cheese and rucola. Ihanan rapea kuori ja tuo täyte oli nappi valinta!

Lore Bistroo tarjoaa myös Hopsterin Frida Kahlo palkittua artesaaniolutta.

Pääsimme maistelemaan myös herkullista flank steakia. / Australian flank steak rucola, aged cheese and red wine-truffle sauce

Nämä jouduin allergiani takia jättämään väliin. / Cashew balls coconut masala sauce and eggplant

Myös mustekala-annos oli mieleinen. / Octopus crispy chickpeas and roasted bell pepper-Taleggio cheese cream. Jälkiruoaksi herkuteltiin pannakottaa passionhedelmällä ja vohvelimuruilla. Nyt voi kyllä sanoa, että lounas oli makoisa ja Lore Bistroon palvelu on myös ensiluokkaista. Ehdottomasti haluan seuraavalla Noblessnerin matkalla piipahtaa taas herkuttelemaan Lore Bistroon.

Lore Bistroo, osoite Peetri 12, Tallinna 10415

Samasta Lore Bistoon kiinteistöstä löytyy myös uusi Taidekeskus Kai, jonka haluan myös ottaa haltuun seuraavalla reissulla. Tallinnaan on tullut Fotografiskan jälkeen lisääkin mielenkiintoisia museoita ja näyttelytiloja.

Proto keksintötehdas

Proto-keksintötehdas jäi tällä reissulla kokematta mutta tänne haluan myös ehdottomasti tulla uudemman kerran. Proto-keksintötehdas muistuttaa meidän kotoisaa Heurekaa. Entiseen valimohalliin on rakennettu mahdollisuus päästä kokemaan ihan huikeita juttuja. Pystyt ohjaamaan maailman ensimmäistä autoa, veturia tai kuumailmapalloa tai voit kävellä valtameren pohjassa. Näytteillä on myös erilaisten keksintöjen prototyyppejä. Sisäinen lapseni janoaa jo tänne!
Paikka on tarkoitettu sekä lapsille että aikuisille.

Proto-keksintötehdas, osoite: Peetri tänav 10, Tallinna

Kuva Visit Estonia 

Kuva Visit Estonia

Shishi 

Shishin upeasta sisustusliikkeestä jo kirjoittelinkin tänne blogiin joulukuussa. "Shishi on  virolais-norjalainen sisustusbrändi, joka aloitti toimintansa jo vuonna 1998. Virolaiset Taivo Piller ja Mart Haber sekä norjalaiset Linda Johnsen ja Lill Bendriss halusivat luoda brändin, joka tarjoaisi mielenkiintoisia ja uudenlaisia sisustusideoita ja näin syntyi Shishi. Taivo Piller ja Linda Johnsen ovat molemmat maailmanluokan floristeja."

Shishin liikkeeseen kannattaa kurkistaa myös joulusesongin jälkeen sillä siellä on alkanut jo kevät- ja kesäsesonkien valmistelut. Ja totta kai on mahdollista piipahtaa aina siellä talon toisessa päässä olevassa tehtaanmyymälässä tekemässä todella edullisia löytöjä edellisten mallistojen tiimoilta. Paljon kaunista katsottavaa ja täällä saa ajan hyvin kulumaan vain katselemallakin!

Pohjolan panimo

Seuraavalla Noblessner reissulla pitää ehtiä piipahtamaan myös Pohjolan panimossa, joka sijaitsee suoraan Shishin liikkeen vieressä. Saman katon alta löytyy panimo, ravintola, kauppa ja saunakin. Jos miespuoleiset matkakumppanit eivät viihdy Shishin sisustusliikkeessä kuin hetken voi panimon puolelle siirtyä odottelemaan kauniimman osapuolen shoppailujen ajaksi. Panimolla on mahdollista myös osallistua panimokierrokseen, jossa opas kertoo oluen valmistamisen salaisuuksista. 

Kuva Pohjolan panimo

Viimeistään kesällä haluan ehdottomasti palata Noblessenerin alueella ja ottaa siellä haltuun monia nyt vain ulkoa nähtyjä mielenkiintoisia paikkoja. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä kaikkea muuta tänne vielä tulee kuluvan vuoden aikana! 

Makuuhuoneen pöytälamppujen tarina

Rakastan sisustamista ja ennen kaikkea pidän tavaroista, joilla on tarina kerrottavanaan. Esittelin täällä blogissa lokakuun loppupuolella makuuhuoneen uuden ilmeen, joka oli tehty Poster Storen julistetauluilla. Kuvissa vilahtelivat myös upouudet pöytävalaisimiset. Olin niin tohkeissani piristävistä julistetauluista, että valonlähteiden esittely jäi. Olen nyt saanut muutamia kyselyitä liittyen näihin "mystisiin lamppuihin" joten ajattelin kertoa nyt tarinan pöytävalaisimien takaa.

Pöytävalaisimien tarina sai alkunsa kesälomallani heinäkuussa. Olimme päiväristeilyllä ystäväni kanssa ja otettuamme haltuun muutamia viikkoja aiemmin avatun Fotografiskan jäimme kiertelemään vielä Telliskiven alueelle. Halusin nimittäin ehdottomasti piipahtaa jo vuonna 2015 löytämässäni Homeart sisustusliikkeessä (osoite Telliskivi 60 A).

Ensi viisiitistäni kirjoitin blogiin ja muistan, että se oli todella luettu postaus aikoinaan. Jo silloin olen valokuvannut lukuisia liikkeessä myynnissä olevia erilaisia ja kiinnostavia valaisimia. Näihin aikoihin liikkeessä oli vielä "antiikkinurkkaus", jossa myytiin aidosti vanhoja esineitä. Minun matkaan sieltä on tarttunut mm. hopeoitu avattava munanmuotoinen rasia ja simpukanmuotoinen hopeinen tarjoilukulho, joka näkyy muuten postauksen viimeisessä kuvassa.

Huomasin hopeanväriset ja "vanhanmalliset" pöytävalaisimet "kuin vähän unohtuneena" valkoisella pöydällä. Katselin ja kääntelin niitä. Oikeastaan jo silloin näin ne omassa makuuhuoneessani. Mutta järkeni sanoi "Et kai nyt oikeasti aio raahata noita lamppuja mukanasi helteisessä Tallinnassa koko päivää?" Ja tiedättekö, että niin kovaa tuo tylsä ääni puhui pääni sisällä, että jätin lamput kauppaan. En kertonut asiasta ystävällenikään koska päätös oli jo tehty.

Kesä kuului eteenpäin, lomakin jo loppui ja mutta valaisimet kummittelivat edelleen päässäni. Sain elokuun loppupuolella kutsun kaksipäiväiselle pressimatkalle Tallinnaan mutta työkiireiden takia minun oli mahdollista osallistua vain ensimmäisen päivän osuuteen. Tästä voit kurkistaa idylliseen Mon Repos -ravintolaan, jonka herkullista tarjontaa pääsin maistelemaan. Aikaa piipahtaa Telliskivessä ei todellakaan ollut ennen laivarantaan kiiruhtamista.

Mutta asioilla on tapana järjestyä ja seuraavana päivänä kohtalon sormi puuttui peliin. Osa pr-matkalaisista oli jäänyt Tallinnaan ja Mari Kahvakuula kainalossa -blogista viestitteli jossain vaiheessa, että osa ryhmästä oli menossa seuraavaksi piipahtamaan Homeartiin. Hetken mielijohteesta pyysin Maria kurkistamaan olisiko mahdollisesti liikkeessä vielä "kivoja pöytävalaisimia"? Ja hetken kuluttua messengeriin kilahti tämä kuva.

Spontaanina ihmisenä minä ehdotin Marille mitä hän tuumii jos ostaisi nämä valaisimet minulle? Koska ryhmän kierros läheni jo loppuaan ja siirtyminen laivarantaa olisi kohta jo käsillä hän ilmoitti ottavansa valaisimet mukaansa. Olin ihan onnesta soikeana!!! Minun valaisimeni kotiutuivat siis vielä kuluvan päivän iltana. Sovimme, että noudan Marin autollani terminaalista ja heitän hänet totta kai laukkuineen kotiin. Rahat maksoin vielä samana iltana hänelle tililleen. Valaisimien hinta oli 69€ kappale, joka minusta oli erittäin kohtuullinen näin tyylikkäistä lampuista.

Nyt minulla on sitten makuuhuoneen yöpöydillä aivan ihanat Homeartista ostetut valaisimet, joihin liittyy vielä tarina. Myös makuuhuoneen pyöreään metallivalaisimeen ja sen hankkimiseen kuuluu aika hauska tarina, jonka voit lukea tästä. Tätä postausta tehdessäni silmäni osui eteisen kattovalaisimeen, jonka takana on myös todella hullunkurinen tarina. Joka kerta kun katson lamppuun muistan myös DIY-projektini....

Mitä pidätte pöytävalaisimistani? Hitti vai huti?

Löytyykö sinun kotoasi tavaroita, joiden tarina vie mukanaan? 
SUURKIITOS VIELÄ MARILLE ♥ 

Shishin joulukoristeliike Tallinnassa on jouluhullun paratiisi

Pressimatka Storytold, Your Brand Up Studio, Visit Estonia, Viking Line

Tallinnan uudelta Noblessnerin alueelta löytyy liike nimeltään Shishi, joka on todellinen jouluhullun paratiisi! Parin viikon takaisella pressimatkalla pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan mielenkiintoiseen, uuteen Noblessnerin alueeseen Pohjois-Tallinnassa. Tähän vanhaan sukellusvenetelakkaan tutustutaan ihan omassa postauksessa myöhemmin. Nyt kurkistetaan ensin joulukuun ja lähestyvän joulun kunniaksi paikkaan, jossa jouluun hurahtaneet ihmiset ovat seitsemännessä taivaassa. Minä ainakin olin! Ja pakko myöntää, että olisin helposti saanut vietettyä tässä joulumaassa tunnin jos toisenkin. Olin hypistellyt Shishin tuotteita jo Tallinnan joulutorilla muutamia vuosia sitten joten minulla oli pieni aavistus mitä odottaa. 

Mutta mikä tämä jouluinen ihmemaa Shishi oikeastaan on? Shishi on  virolais-norjalainen sisustusbrändi, joka aloitti toimintansa jo vuonna 1998. Virolaiset Taivo Piller ja Mart Haber sekä norjalaiset Linda Johnsen ja Lill Bendriss halusivat luoda brändin, joka tarjoaisi mielenkiintoisia ja uudenlaisia sisustusideoita ja näin syntyi Shishi. Taivo Piller ja Linda Johnsen ovat molemmat maailmanluokan floristeja. 

Shishi tarjoaa vuosittain kaksi kokoelmaa eli jouluisen ja toisen kokoelman kevättä/kesää silmällä pitäen. Joulun alla liikkeestä tulee siis todellinen joulun ihmemaa, jossa katosta roikkuu toinen toistaan ihanampia ja upeasti koristeltuja joulukuusia. Taivo Piller esitteli meille kuluvan vuoden trendiä, joka selkeästi oli punainen.

Toki punaisen rinnalla nähtiin valkoista, hopeaa ja kultaakin. Itselläni joulu on ollut jo monia vuosia punainen ja niin se tulee tänäkin vuonna olemaan. Joskus aikoinaan halusin jouluni olevan mahdollisen valkoinen mutta siihen en ainakaan vielä ole palaamassa. Myös violettia, viininpunaista ja aavistus vihreääkin näkyi joulupalloissa.

Katsellessani Sishin roikkuvia joulukuusia mietin miten kätevää olisi nostaa joulukuusi kattoon. Toki elävää kuusta ei voisi asettaa näin mutta tekokuusen kylläkin. Itse kaipaan aitoa joulukuusta kotiin ja ennen kaikkea joulukuusen ihanaa metsäntuoksua. Joulukuusesta luovuttiin silloin kun Minnie muutti meille asumaan 2005 joulukuun alussa. Pienen pennun kanssa joulukuusi olisi ollut liian vaativa juttu. Myöhemmin Minnie on kunnostautunut myös juomalla kyläpaikassa joulukuusen jalasta, joten ehkä on parempi ettei meille tule aitoa joulukuusta.

Shishin joulukuuset oli koristeltuja erittäin näyttävästi mutta täytyy muistaa, että olimme Shishin showroom tilassa. Itse suosin ehkä vähän enemmän "less is more" ajattelua joulukuusessa mutta näyttäviähän nämä olivat. Joulupallojen lisäksi showroom tilassa oli esillä muitakin joulukuusenkoristeita. Tuntuu, että joulukuuseen voi ripustaa vaikka mitä koristeita. Joulukuusen oksalla voi roikkua luistin, auto, kärpässieni, flamingo, kuumailmapallo, lentokone, orava, junavaunu...

Shishin valikoimissa löytyy kaikkea joulunviettoon tarvittavaa. Joulukuusia sekä katosta roikkuvia että perinteisesti kuusenjalassa seisovia, lukemattomia erilaisia kransseja, pöytäkoristeita, kynttilöitä, kynttilänjalkoja. piensisustusesineitä ja maljakoita. Me pääsimme tutustumaan jo vuoden 2020 jouluun ja erittäin kauniilta näytti sekin. Shishissä aloitetaan seuraavaksi miettiä jo joulun 2021 mallistoja.

Pääsimme kurkistamaan myös Shishin toimistoon ja täytyy sanoa, että täällä työteko "olisi ollut yhtä joulua". Korkealta parvelta avautui nimittäin ihan huikea näkymä itse jouluiseen showroomiin että myös ikkunoiden kautta ympäröivään maisemaan. Kun sesonkin vaihtuu näyttelytilassa niin maisemat myös konttorissa.

Shishin Outlet oli myös meidän vierailukohteemme. Kun vuoden 2019 joulusesonki on ohi siirtyvät tuotteet tänne outletin puolelle. Tehtaanmyymälä löytyy samasta kiinteistöstä mutta sinne kuljetaan eri sisäänkäynnin kautta. Siellä oli mahdollista kuljeskella korkeiden hyllyjen välillä katselemassa ihania edellisen sesongin tuotteita. Marjon matkaan lähti täältä kivoja metallisia joulukuusen koristeita. Esittelen jossain vaiheessa blogissa mitä ostin. Meillä ne eivät päädy kuuseen roikkumaan vaan niille on muuta käyttöä. Outletin ovi kävi tiuhaan tahtiin joten moni muukin oli tullut jouluostoksille tänne. Hinnat olivat ehkä 50 % normaalihinnoista. Omat ostokseni maksoivat n.20€, joka oli edullinen hinta mielestäni löydöistäni.

Kurkistimme vielä Shishin sisustuspuolelle, jossa tehtiin kovaa vauhti isoa kukkaseppelettä johonkin tilaisuuteen. Shishi on ollut mukana sisustamassa lukuisia hotelleja, ravintoloita, kasinoita, toimistotiloja, koteja ja monia tilaisuuksia useissa Euroopan maissa. Iskin itse silmäni katosta roikkuviin lintuhäkkeihin.

Shishin tuotteita myy Suomessa tällä hetkellä muutama sisustusliike ja Vepsäläisellä on avautunut pop-up myynti nyt ennen joulua. Tallinnan joulutorilta voi toki hankkia Shishin tuotteita mutta paras valikoima on ehdottomasti juuri täällä Noblessnerin alueen myymälässä.

Shishin Noblessnerin myymälät ovat avoinna arkisin klo 10-18 ja lauantaisin 11-17. Tallinnan keskustasta pääset bussilla numero 73 Kalarannan-kadun pysäkille. Tai vaihtoehtoisesti bussilla numero 3, jonka pysäkki on Tööstusekadulla.

Shishi Showroom ja Outlet löytyvät osoitteesta Peetri 3, Tallinna.

Ulkona oli jo ilta pimentynyt ja meidän oli aika suunnata kohden hotellia. Lisää Noblessnerin alueesta, Tallinnan hotelleista ja ravintoloista tulossa vielä joten pysythän kuulolla. Jos et ehdi Tallinnaan ennen joulua niin seuraavaksi tuleekin sitten uusivuosi ja loppiaiseen saakka on Tallinnan joulutorinkin vielä avoinna.