helmikuuta 26, 2023

Helmikuun kuvahaaste 20.2. - 28.2.

 

Upean, aurinkoisen sunnuntain kunniaksi tässä tulee 4. eli viimeinen helmikuun kuvahaasteen osuus. Koska helmikuun kuvahaaste julkaistaan aina sunnuntaisin päätin ottaa tähän mukaan vielä tulevan maanantai ja tiistai päivänkin kuvat, jotka päättävät helmikuun. Toivottavasti haasteen alulle laittanut Kristiina ei pahastu, että lähdin vähän sooloilemaan tässä haasteessa, jossa jokaisena helmikuun päivänä on pyrkimys kuvata K-kirjaimella alkavia asioita tai esineitä. Kristiina kirjoittaa haasteen saatesanoina "Annan joka helmikuun päivälle aiheen, josta toivon sinun ottavan kuvan. Kuvat voivat olla vanhoja tai uusia, tai voit vaikka laittaa tekemästäsi piirroksesta kuvan. Kuvapankkien kuvia voi mainiosti myös käyttää." Tässä tulevat tämän viikon kuvat K-kirjaimella ja mukana on tällä kertaa kuivunut, kala, kalenteri, kiiltävä, katos, keltainen, kori, katu ja kesä. 

20.2. Kuivunut



Kelo on pystyyn kuivunut vanha puu, joka on pudottanut kuorensa. Tämä upea kelo löytyi pari kesää sitten Pentalan saaren luonnonsuojelualueelta. Kelopuilla on tärkeä merkitys luonnonkiertokulun ja monimuotoisuuden kannalta. Kuivuneet vanhat puut tarjoavat kasvualustan monille sienille ja jäkälälle. Myös monet kolopesijälinnut ja näätä asustavat palokärkien kovertamissa keloissa. 

Askolan hiidenkirnujen lähistöltä löytyi kelo, jonka ehkä tuuli tai talvi oli kaatanut maahan. Kelot ovat minusta kauniita ja niitä löytyy luonnonvaraisista metsistä. 

21.2. Kala



Talvipuutarhan karpit ovat ehdoton valinta tähän kala -osioon. Näin kirjoitin viime vuonna pääsiäispostaukseen karpeista. "Tuntui, että tuo kellertävä, joka oli karpeista suurin katsoi minua suoraan silmiin. Karpit tai itse asiassa koikarpit eli koristekarpit ovat aika veijareita. Muistan kun muutamia vuosia sitten olin Saarenmaalla pressimatkalla ja näimme melkoisen spektaakkelin kun Pädasten kartanonherra syötti karppejaan keväällä ulkoaltaassa, jonne ne oli juuri siirretty. Ne melkein söivät isäntänsä kädestä." 

22.2. Kalenteri


Olin vannoutunut paperikalenterin käyttäjä vielä muutamia vuosia sitten mutta nykyään käytän vain sähköistä kalenteria. Olen viime aikoina alkanut taas kaivata fyysistä kalenteria, johon on mahdollista liittää "kaiken maailman lippu lappuja ja post it-lappusia". Olen tässä vähän kahden vaiheilla ottaisinko paperikalenterin taas käyttöön. Kalenterit kiinnostavat itseni lisäksi muitakin siellä ruutujen toisella puolella. Järjestin elo-syyskuun vaihtuessa Visual Addict Frida Steinerin kalenteriarvonnan blogin lukijoiden kesken ja selkeästi moni kaipasi paperikalenteria. 

23.2. Kiiltävä



Kiiltävästä minulle tulivat heti mieleen keskiaikaiset ritarit haarniskoissaan. Nämä kuvat on otettu Turun linnan turnajaisissa kesällä 2018 jolloin osallistuin elämäni ensimmäisen kerran tilaisuuteen, joissa hevoset laukkasivat areenalla ja miehet kiiltävissä haarniskoissa ottivat yhteen hevosten selässä istuen. Jäin koukkuun näihin turnajaisiin ja "kiiltäviin ritareihin"

24.2. Katos

Elonkierto on  Jokioisissa sijaitseva kaikille avoin ja täysin ilmainen esittelypuisto. Elokierrossa kulkiessaan voi oppia ja ennen kaikkea ymmärtää, miten ihminen ja luonto toimivat yhdessä. Elokierron ns. opastepisteissä oli tällaisia pieniä katoksia. 

Veistoksellinen Keskuskirjasto Oodi avattiin jo 2018. Oodi valittiin jo vajaan vuoden kuluttua starttaamisestaan "Suomen kauneimmaksi rakennukseksi" ja vuonna 2019 "Maailman parhaaksi uudeksi yleiseksi kirjastoksi". Oodi oli Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden merkkihanke. Rakennuksen lasi- ja teräsrakenteissa sekä puujulkisivun muotokielessä yhdistyvät niin perinteet kuin modernismikin. Oodista löytyy myös linjakas katos Kansalaistorin puolelta. 

Mall of Triplan sisäänkäynnin katos on vähän sienimäinen elementti. Harvemmin arkkitehtuurissa nähdään tällaisia orgaanisia muotoja vaan pysty-vaakalinjat ovat selkeitä ja vallitsevia. Tässä on jotain hauskaa mutta ystäväni lapsi kutsui näitä "pelottaviksi pampuloiksi". Kieltämättä kun katselee näitä pidemmän aikaa alkaa mieli tehdä tepposet ja pilarit näyttivät melkein liikkuvilta. Tai ehkä minä olin vain väsynyt. 

25.2. Keltainen



Keltaisesta tulee ehdottomasti ensimmäisenä mieleen elo-syyskuinen auringonkukkapelto. Pääkaupunkiseudulla on monia auringonkukkapeltoja, joista voi omiin tarpeisiin käydä hakemassa auringonkukkia. Auringonkukista tulee tänä päivänä myös mieleen ikävä Ukrainan sota ja se, että Ukraina kasvattaa valtavia auringonkukkapeltoja. 

Keltainen on voimaväri, johon on hauska pukeutua kesällä kun ihollakin on vähän päivitystä. Tämä mekko keltaisine aurinkolaseineen on viime kesän alelöytö. 



Tämä vähän ehkä dramaattinenkin kuva auringon laskiessa Haltialan pelloilla on jotenkin maaginen. Ja "auringonkukat eivät koskaan ole OUT" vaan niitä voi aina valokuvata ja ihailla ne nähdessään.  

26.2. Kori

Minä omistan monia koreja eli taidan olla vähän korihullu! Korit ovat kauniita sisustus- ja säilytyselementtejä kotona silloin kun niitä ei tarvita tavaroiden kantamiseen. Tässä ollaan piknikillä Malminkartanon Fruticetumissa eli omenatarhassa kun omenapuut kukkivat. Kuva on ihan blogin alkuajoilta eli keväältä 2013 kun olin blogannut vasta puoli vuotta. Valkoiset omenankukat puissa, hyvää ruokaa ja auringonpaistetta. Ja totta kai eväät korissa mukana!

Tässä ollaan iloisesti kesälomalla 2015 ja olen poimimassa niittykukkia punottuun korikassiin. Miellän itse nämä korikassit myös koreiksi vaikka ne ovatkin joustavampia eivät yhtä painavia ja tukevia kuin varsinaiset korituotteet. Kori- ja punoslaukuilla on muuten pitkä historia ja varhaisempia niistä on löytynyt  jo Egyptistä faaraoiden ajalta. Minulla on myös itselläni luvattoman paljon erilaisia kori- ja punoslaukkuja kuten tuosta yhdestä postauslinkistä käy ilmi. 

Cafe Regatta Merikannontiellä Helsingissä käyttää näin luovasti koreja ulkotarjoilussa. Vanhat punotut pärekorit ovat myös minun heikkouteni eli niitäkin omistajan muutamia. 

Karkkilan Retro ja romu -nimisessä vanhojen tavaroiden liikkeessä oli kesällä 2015 näin upeita pärekoreja. Muistan pohtineeni siellä vieraillessa "kuinka moni suomalainen osaa vielä punoa pärekorin". Pärekorit ovat upeita käsityötaidon näytteitä menneisyydestä ja toivottavasti nämä tuotteet säilyvät myös tuleville sukupolville. 

27.2. Katu

Helsingissä on yli 4500 katua ja tässä on yksi niistä Köydenpunojankatu, joka kulkee Kalevankadun ja Hietalahdenrannan välissä. Olen Helsingin kantakaupungin osalta ottanut melko hyvin haltuun kaupungin katuja elämäni aikana. Työni puolesta liikun paljon ydinkeskustassa joten suurin osa kaduista on tuttuja. Mutta Helsingissä on kantakaupungin lisäksi lukemattomia muita alueita, joiden monet kadut ovat minulle täysin tuntemattomia. Luin muutama vuosi sitten hauskan YLEn artikkelin katukeräilijä Johannes Laitilasta, joka kävelee katuja harrastuksena. Erikoinen harrastus ja montaa "lajinharrastajaa" ei Suomesta kyllä löydy. Ainakin tässä harrastuksessa saa liikuntaa ja samalla voi myös ihailla arkkitehtuuria. 

Olin Varsovassa työmatkalla elokuussa 2016 ja ihastuin kaupunkiin. Meille oli järjestetty kiertokävely paikallisoppaan kanssa yhden päivänä aikana. Oppaan kanssa kävelimme useamman tunnin Varsovan katuja ihmetellen ja samalla epäuskoisesti ihastellen miten upeasti puolalaiset ovat pystyneet uudelleenrakentamaan 2.maailmansodassa tuhotun kaupungin. Tuntui hieman erikoiselta kävellä Kuninkaallista reittiä - Trakt Krolewski/Krakowskie Przedmiescie - Vanhaakaupunkia kohden ja ihailla kadun molemmin puolin taloja, jotka on rakennettu 1950 luvulla täysin kopioiksi alkuperäisistä. 

Kävin elämäni ensimmäisen kerran Ahvenanmaalla syksyllä 2019 ja menetin sydämeni. Oheinen kuva on otettu kun olin lähtenyt hotelli Pommernista kävelemään Norrgatania tutkiakseni vähän itsekseni Maarianhaminaa. Osallistuin pr-matkaan eli meillä oli paljon yhteistä mielenkiintoista ohjelmaa mutta myös vähän omaakin aikaan. Maarianhaminaan on ehdottomasti päästävä uudelleen! 

Riika on kaupunki, jolla on erityinen paikka sydämessäni. Ei pelkästään sen takia, että kaupunki on täynnä upeita jugendtaloja ja silmiä hivelevän kaunista arkkitehtuuria mutta myös siksi, että siellä on hyvät shoppailumahdollisuudet, ystävällinen palvelu ja paljon pieniä katuja. Rakastan kävellä Riian katuja ja totta kai aina haluan kulkea myös Alberta Ielan päästä päähän ja istahtaa pienille aukioille vaikka juomaan kahvikupposen ja lasillisen jotain virkistävää. 

28.2. Kesä

Kesä on minun suosikkivuodenaikana kun olen syntynyt kesäkuun lopussa. Kesän lapsella on aina kaipuu lämpöön, vihreille niityille sekä kurkkimaan myös mitä maaseudun eläimille niin lehmille kuin hevosillekin kuuluu. Hyvin kesäinen näkymä lehmiä/hevosia laitumella saa minut pysäyttämään auton ja vain ihailemaan. Tämä kuva on napattu Bårgårdin luomutilalta muutamia kesiä sitten. Laitumella herkkä hetki valkoisen Charolaisrodun lehmäemon ja vasikan välillä.  

Kesään kuuluu myös hellehattu, kesämekko ja flip-flopit! Tässä ollaan kirmattu niitylle keräilemään kukkia ennen kuin istahdetaan nauttimaan juhannusruokia ja herkkuja. Uudet perunaa, kalat, grilliherkut, vihannekset ja lukemattomat muut kesäherkut....omnomnom!   

Kesään kuuluvat myös mansikat ja niistä juhannuksena tehty ensimmäinen mansikkakakku. Kesällä tulee syötyä paljon erilaisia marjoja ja osa niistä päätyy sitten vielä pakastimeen jotta talvellakin voi herkutella kesän antimilla. Minä pakastelen myös uusia perunoita jouluaterialle. Kuvat marjat on kuvattu Wennborgin marjatilalla Kytäjällä

Kiitos Kristiina tästä todella mieluisasta kuvahaasteesta ♥ ♥ ♥










helmikuuta 23, 2023

Mary Jane -kengät ovat taas trendikkäitä tänä keväänä

 

Kuvat lainattu netistä.

Muotitalot esittelivät SS 2023 kenkämuotia jo viime syksynä catwalkeilla. Heti alkuvuodesta myös muotilehtien nettisivuilta on voinut käydä kurkkimassa millaiset trendit ovat tulevan kevään ja kesän kuuminta hottia. Muotia ovat mm. platformit, raskaat loaferit, ballerinat, erilaiset kiilakorot, läpinäkyvät materiaalit, kalastajasandaalit, ylipolvensaappaat, metallinhohtoisuus, stilettikorot, graafisuus, teräväkärkisyys ja Mary Jane -kengät. Jokaiselle löytyy siis ihan varmasti omat suosikit kevät-kesäkengiksi. 

SS 2023 kenkätrendejä / kuvat lainattu netistä. 

Minä ajattelin keskittyä tässä postauksessa legendaarisiin Mary Jane remmikenkiin, jotka ihan alun perin suunniteltiin lapsille mutta jotka vähitellen siirtyivät myös aikuisten naisten jalkoihin iloisella 20-luvulla. Ja edelleen tämä yli sata vuotta vanha kenkämalli jatkaa muodin huipulla. Kenkää, jossa on remmi kutsutaan edelleen Mary Jane -kengäksi vaikka sen ulkonäkö voikin olla jo melko erilainen kuten myös väritys verrattuna alkuperäiseen yli sata vuotta sitten syntyneeseen malliin. Mary Jane -nimestä on tullut yleisnimi remmikengälle vähän samoin kuin nailonista tekniselle muoville ja hetekasta teräsrakenteiselle joustinsängylle.


Pikkupoikia remmikengissään ja merimiesasuissaan Italiassa Venetsian Lidossa Grand Hotel des Bains'n puutarhassa vuonna 1907. Kuva Wikipedia. 

Jo 1900-luvun alkupuolella lasten jalkoihin ilmestyi jo näitä T-remmillä varustettuja matalia kenkiä, jotka tyypillisesti olivat silloin mustaa nahka tai lakeeria varustettuna pyöreillä kärjillä ja jalan yli menevillä remmeillä. Kengillä ei tässä vaiheessa ollut vielä mitään erityistä "kutsumanimeä" vaan ne olivat vain matalakorkoiset remmikengät. 

Kuva lainattu netistä. 

Nimitys Mary Jane -kenkä sai alkunsa sarjakuvasta, jota piirtäjä Richard F. Outcault piirsi. Vuonna 1902 Outcault loi sarjakuvahahmon Buster Brown, jonka etunimi viittasi vaudeville ajan suosittuun lapsitähteen Buster Keatoniin. Vintiömäinen sarjakuvahahmo sai piirteitä Outcaultin naapurissa asuvalta pojalta. Sarjakuvassa pellavapäisen poikaviikarin kanssa seikkaili hänen sisarensa Mary Jane ja puhuva koira Tigen. Sarjakuvasta tuli heti jättimenestys. 

Kuva lainattu netistä.

Vuonna 1904 yhdysvaltalainen Brown Shoe Company osti oikeudet saada käyttää käyttää Buster Brownin nimeä ja uusi kenkämerkki Mary Jane esiteltiin yleisölle St. Louisin maailmannäyttelyssä. Tätä samaa tuotemerkkiä käytetään edelleen Brownin kengissä. Vuosina 1904-1930 kenkiä tehtiin tunnetuksi esittelemällä niitä kenkäkaupoissa, tavarataloissa ja teattereissa. Kenkiä käyttivät niin tytöt kuin pojatkin. A.A. Milnen iki-ihanassa Nalle Puhissa Risto Reippaan jaloissa olivat mitkäs muut kuin Mary Jane -kengät. Samoin Lewis Carrollin Liisalla oli Ihmemaassa kulkiessaan uuden kenkämerkin jalkineet. 

Risto Reipas ja Liisa Ihmemaassa kuvat on lainattu netistä

Iloisella 1920-luvulla Mary Jane kengät siirtyivät charlestonia tanssivien naisten jalkineiksi. Jännä juttu, että alun perin lapsille suunnitellut kengästä tuli kenkä, jota myös aikuiset naiset alkoivat käyttää. Kenkään tuli tässä vaiheessa totta kai myös enemmän korkoa mukaan. Kenkäkärjet muuttuivat pyöreästä enemmän kulmikkaiksi tai jopa teräviksi. Myös remmeistä tuli koristeellisempia ja monimutkaisempia. 

Kuvat lainattu netistä. 


Kuva lainattu netistä.

Suloisen kikkarapään Shirley Templen jaloissa valkoiset Mary Jane -kengät nähtiin vuonna 1934 elokuvassa "Baby take a bow". Elokuvan nimi oli käännetty suomeksi "Tässä tulen minä" ja leffa oli aikoinaan todellinen kassamagneetti. Shirley Temple oli esikuva monelle pikku tytölle joten varmasti myös Mary Jane -kenkien kysyntä kasvoi.

Kuva lainattu netistä.

Kun saavuttiin 1960-luvulla olivat Mary Jane -kengät taas kysyttyjä. Ranskalainen muotitaiteilija André Courréges suunnitteli oman version Mary Jane -kengistä 60-luvulla. Brittiläinen muotitaiteilija Mary Quant puolestaan puki ikonisen mallin Twiggyn minihameeseen sekä Mary Jane -kenkiin. Twiggy edusti ihan uudenlaista naisihannetta ja minihame herätti paljon keskustelua. Ehkä Mary Jane -kengät toivat "sitä turvallisuutta ja historian havinaa" tähän yhdistelmään sekä "tyttömäisyyttä".

Kuva lainattu netistä

Mary Jane -kengät ovat esimerkiksi Britanniassa kuuluneet perinteiseen englantilaiseen koulupukuun sukkien kanssa. Itse muistan Mary Jane -kengät mm. elokuvasta Clueless, jossa Alicia Silverstone vuonna 1995 oli pukenut hopeanväriset Mary Jane -kengät valkoisten polvisukkien kanssa.

Nykyään Mary Jane -kenkiä myydään sekä erivärisinä että myös monen muotoisina remmikenkinä. Niissä löytyy edelleen pieni ripaus "pikkutyttömäisyyttä" mitä alkuperäisissäkin kengissä oli. Mary Jane -kenkä voi olla nykyään varustettu melko korkeallakin korolla. Tai jopa korokepohjalla.

Chanel SS 2023 Mary Jane -kengissä on mukana "verkkomainen sukka". Kuva lainattu netistä.

Prada SS 2023 Mary Jane -versioissa koroissa on asennetta ja korokepohja. Kuva lainattu netistä.

Mary Jane -kenkä voidaan myös varustaa tolppakorolla. Kuva lainattu netistä. 

Vagabondin versioita Mary Jane -kengistä. Kuvat Vagabond

Ovatko Mary Jane -kengät sinulle tuttuja? Itse olen omistanut lukemattomia Mary Jane -kenkiä sekä ballerinamaisella pohjalla että myös vähän korkeammalla korolla. On jännää huomata miten jo yli sata vuotta vanha kenkämalli palaa aina säännöllisin väliajoin takaisin muotiin. Toki moni asia muodissa kiertää palatakseen uudelleen. Ja kun vielä ottaa huomioon sen tosiseikan, että Mary Jane -kengät alun perin oli suunniteltu lapsille ja myöhemmin vasta ne siirtynyt aikuisen naisen jalkaan on myös itse "kenkätarina" kuin satua. 

Mukavaa alkavaa viikonloppua!  






 

helmikuuta 19, 2023

Helmikuun kuvahaaste 13.2. - 19.2.

On aika esitellä helmikuun kolmas kuvahaaste eli päivien 13.-12.helmikuuta valokuvat. Päätin  tarttua Kristiina K:n kuvahaasteeseen, jossa jokaisena helmikuun päivänä on pyrkimys kuvata K-kirjaimella alkavia asioita tai esineitä. Kristiina kirjoittaa haasteen saatesanoina "Annan joka helmikuun päivälle aiheen, josta toivon sinun ottavan kuvan. Kuvat voivat olla vanhoja tai uusia, tai voit vaikka laittaa tekemästäsi piirroksesta kuvan. Kuvapankkien kuvia voi mainiosti myös käyttää." Tässä tulevat tämän viikon kuvat K-kirjaimella ja mukana on tällä kertaa keramiikka, kataja, kannu, köynnös, karkki, kivi ja kylmä. 

13.2. Keramiikka




Olen kuvannut blogiin paljon keramiikka koska olen sen suuri ystävä lasin ohella. Halusin valikoida tähän keramiikka -aihekohtaan ehdottomasti kaksi kuvaa, joista toinen on Maarit Lassilan minulle tekemä söpö keramiikkapupu. Liikkeessä nähty pupu oli vähän erilainen kuin kuvassa oleva ja koko tarinan pupun takaa voit lukua tästä. Inkoossa sijaitsevalla Galleria Karaijalla on pitkät perinteet toiminnassaan ja sen valikoimissa on paljon kaunista kotimaisten keraamikkojen tekemää käyttökeramiikkaa. Myös Maarit itse on keraamikko ja pupu on hänen omaa tuotantoaan. 

Ylläolevassa kuvassa näkyvät tuotteet ovat eri keraamikkojen töitä Galleria Karaijan liiketiloista. Hurmaava paikka ja seinänaapurista löytyy toinen aivan yhtä ihana HUONEettRUM -lifestylepuoti, josta löytyy kodintekstiileitä, kynttilöitä, piensisustusta, paperituotteita, kirjoja (ruoanlaitto, sauna, vihersisustaminen, lifestyle), saippuoita, koruja, viherkasveja ja paljon muutakin kivaa itselle tai lahjaksi.

14.2. Kataja

Porkkalanniemeltä löysin katajia, joista on säilynyt kuvia myös muistikortilla. Ihan varmasti olen niitä muuallakin valokuvannut mutta en muista missä. Kävimme Minnien kanssa koronan pandemian alettua paljon Porkkalanniemellä kävelemässä. Katajat ovat sitkeitä kun ne seisovat siellä kallioisilla rinteillä tuulessa ja talven tuiskussa.

Onnistuimme näkemään myös katajanmarjoja (vas.) ja "keltaisia minibanaaneita" (oik.) katajassa. Suomen Luontoliiton sivuilta löytyi onneksi vastaus mitä keltainen oli katajassa.  

"Omituiset pehmeät muodostumat aiheuttaa sieni, orapihlajankatajanruoste. Se elää katajassa vuosikausia ja synnyttää vähitellen asuttamaansa haaraan jopa vaaksan pituisen paksunnoksen. Se ei yleensä poikkea niin paljon muista haaroista, että kiinnittäisi erityisesti huomiota. Kesän alussa paksunnoksesta kasvaa itiöitä tuottavia ulokkeita. Kuivina ne ovat noin viiden millimetrin mittaisia, kellertäviä, kielimäisiä tai lieriömäisiä tappeja." 

15.2. Kannu

Minähän rakastan antiikkitapahtumia, erilaisia kirpputoreja, vintage- ja retrotapahtumia, "penkomis+poistopäiviä", garagesales -tapahtumia ja esim. Fidan ja UFF:än myymälöitä. Pakko myöntää etten voi ohittaa poistolavoja tekemättä pikavilkaisua mitä siellä mahtaa olla. Olen jopa heittiötikkaiden avulla "kiivennyt vaihtolavan reunan yli" kun näin, että lavalla oli vanhoja matkalaukkuja. Harmikseni ne tikkaat vain kaatuivat eli pois tuleminen olikin sitten jo vähän haastavampi juttu! Vanhat tavarat puhuttelevat ja minä aina uppoudun niin esineisiin, että unohdan ajankulun näillä reissuillani. 



Patinaputiikissa Portaan kylässä, Tammelassa olisi ollut viime kesänä esillä näin ihania Arabian vanhoja maitokannuja/kaatimia. Jätin kaatimet mutta ostin Arabian vanhan astiaston. 

Villi Kanala Loviisan Skinnarbyssä tarjosi viime keväthankien aikaan näin ihanan keväisen keltaisia kaatimia. Vaihtuvat valikoima mielenkiintoisia tavaroita eli kannattaa kurkistaa usein nettisivuille.

Arabian "Mummokannuja" olen vuosia kuolannut mutta vielä yksikään ei ole muuttanut meille asumaan. Näin upea valikoima oli tarjolla kesällä 2018 Fiskarsin antiikkipäivillä

Lasiset, koristemaalatut kannut valokuvassa olen tainnut ostaa Leppävaaran Fidasta vuosia sitten. Tuon 1 litran valkoinen kannu on "uusvanha" ja se on ostettu Piirongista, jonka kivijalkakauppa on Aleksilla. 

16.2. Köynnös


Vierailin elokuussa 2015 Villa Maireassa Noormarkussa opastetulla kiertokäynnillä yhdessä suomalaisen arkkitehtuurin "helmikohteista". Arkkitehti Alvar Aallon ystävilleen Maire ja Harry Gullichsenille piirtämässä ja suunnittelemassa sekä yksityiskodissa että edustusasunnossa oli todella paljon katsovaa. Vuonna 1939 valmistunut talo vaikutti siltä kuin se olisi kohonnut paikalleen vain muutamia vuosia sitten. Varsinainen klassikkorakennus, jonka pihalla luikerteli talon seinillä ja katossa vähän villiviiniä muistuttava köynnöskasvi, jonka nimeä en kierroksella saanut selville. Mikä mahtoi olla tämä vihertävä kaunotar? Valokuvani olivat blogin alkuvuosina todella surkean epätarkkoja kuten yo. kuvista näkyy

17.2. Karkki

Fazerin vierailukeskus on tullut minulle tutuksi jo kun olin lapsi. Isotätini - siis isoäitini sisko Aili-täti - oli töissä Fazerilla joten pääsin jos koululaisena vierailulle karkkitehtaaseen. Aili-täti toi meille aina karkkia fazerilaisten tehtaanmyymälästä eli jos vaikkapa karkkipaperit olivat karkkien päällä vähän rutussa niin laadunvalvonta ei ollut päästänyt niitä läpi vaan karkit siirtyivät henkilökunnan myymälään. Lapsuusajoiltani ei valokuvia löytynyt mutta yo. kuva on vuodelta 2015 kun pääsin pr-tilaisuudessa tutustumaan ihan uuteen Fazerin vierailukeskukseen. Ehdottomasti katsomisen ja kokemisen arvoinen paikka. Ja tosi hyvän makunautinnon tarjoava!

Kirjoitin blogiin postauksen 2021 aiheesta "Makumuistoja vuosikymmenten takaa ja edelleen maistuvia" . Tänäkin keväänä tulen ostamaan Mignon-munia pääsiäisenä koska pidin suklaanmausta ja pidän siitä edelleen. Meillä ei taida enää käydä pääsiäispupu tuomassa munia joten ne on itse hankittava kaupasta ennen kuin loppuvat kesken. Postauksesta löydät lisäjuttua mm. Kettukarkeista tai siis Pihlaja karkeista viralliselta nimeltään ja totta kai mukana on myös Kiss-Kiss -karkit sekä legendaarinen Fazerin Parhaat. 

18.2. Kivi

Tämä mystinen Hiidenkivi löytyy Askolan hiidenkirnualueelle menevän reitin varrelta. 

"Olen HIIDENKIVI ja valvon hiidenkirnualuetta. Kuvani on myös Askolan hiidenkirnualueen tunnus." lukee opastetaulussa, jonka on jättänyt Askola Seura ry. Kun katselee tuota isoa Hiidenkiveä tarkemmin niin huomaa sillä silmät, nenän ja puolittain auki olevan suun, johon on kerätty kuusenkäpyjä ehkä lasten toimesta kivihampaiden taakse. Mutta kuka kumma tämä mystinen Hiisi sitten on?" Kurkkaa blogista kuka Hiisi mahtaa olla...

19.2. Kylmä

Lähdin lähestymään sanaa kylmä muistelemalla hetkiä kun pakkanen on ollut kipakka ja on pitänyt kuvata jotain luonnonhelmassa. Tässä kuvassa pakkasta oli -13C mutta tuuli kylmästi joten välillä nipisteli poskia ja lopulta myös nenäni meni punaiseksi. Merrell huippuhyvät talvikengät saatiin kuvattu ja sitten kiireesti sisälle juomaan kuumaa. Vuosi oli 2017. 

Sama vuosi 2017 oli myös alkanut kylmissä merkeissä eli kun olimme Minnien kanssa kävelyllä Lauttasaaren Veijarivuoren rannalla loppiaisen tienoilla jäi lenkki viiman ja kylmyyden takia aika lyhyeksi. Auringonlasku oli kyllä kaunis. 

Kolmas kylmän mieleen tuova kuva on vuodelta 2014 eli kävelimme silloin Minnien kanssa helmi-maaliskuun vaihteessa Kaivopuistonrannalla, josta jatkoimme ponttonisiltaa Pohjoiseen Uunisaareen, josta edelleen Eteläiseen Uunisaareen mistä pääsi aallonmurtajaa pitkin kävelemään vielä Liuskasaareen. Pakkasta oli ollut kovin montaa astetta mutta meri ympärillämme puski viimaa läpi vaatetuksen. Huomioikaa Minnien punainen jumpsuite ja töppöset. Ihana muisto myös ♥

Koko viikonlopun on satanut lunta ja meillä pääkaupunkiseudulle saatiin 20 cm paksuinen  lumivaippa. Säätiedotus on lupaillut myös kylmenevää joten "keväinen helmikuu" taisi jäädä nyt haaveeksi. Viime viikolla asetettiin jo paikoilleen Alepa-pyörien telineitä, jotka ovat nyt lumen alla. Ei taida pyöräilykelit nyt ihan olla käsillä. Mutta pitää muistaa vanha sanonta "Kevät keikkuen tulevi..." eli takapakkeja tulee aina välillä mutta kevättä kohden tässä ollaan kyllä menossa. Sellaiset valokuvat tällä kertaa.

Kivaa uutta viikkoa kaikille