Makoisaa juhannusta, keskikesän aikaa kaikille

 

Tänään vietetään juhannusaattoa, keskikesän juhlaa eli mittumaaria. Meidän siniristilippumme  nostetaan salkoon juhannusaaton iltana ja poikkeuksellisesti lippu saa olla tangossa läpi yön aina juhannuspäivän iltaa kello 21 saakka. Suuri osa suomalaiset pakkautui jo eilen autoihinsa matkatakseen mökkeilemään eli viettämään juhannusta vehreän luonnonhelmassa. Rauhoittuminen luonnon ääressä, saunominen ja uiminen kuuluvat olennaisesti meidän juhannuksen viettoon ja perinteisiin. Osa suomalaisista viettää toki myös kaupunkijuhannusta lähes tyhjässä pääkaupungissamme, jossa Suomeen tulleet turistit ihmettelevät "missä ihmeessä kaikki suomalaiset ovat". 

Juhannukseen kuuluu perinteisesti juhannussauna ja ehdottomasti vihdan kanssa. Saunaan kerättävien "koivuoksien nimitys" jakaa meidät suomalaiset kahteen leiriin riippuen siitä missäpäin rakasta kotimaatamme asut. Sana vihta on käytössä Länsi- ja Etelä-Suomessa. Itä- ja Keski-Suomessa saunassa käytettävää koivunoksista "sidottua nippua" kutsutaan vastaksi. Minä muistan vieläkin elävästi kun isoisäni teki kaikille saunavihdat juhannusaatoksi saunaan. Hän myös opetti meitä lapsenlapsia sitomaan vihdat niin, että ne kesivät myös vihtomisen saunassa. 

Toinen lapsuuden perinne oli aina juhannuskoivujen tuominen kesämökin ulko-oven molemmin puolin. Puita karsittiin aina ojanpientareilta alkukesästä joten koivujen kaataminen oli myös pihaympäristöön liittyvä hoitotoimi. Juhannuskoivujen asettaminen ulko-ovien vierustalle on ollut vanha suomalainen keskikesän kansanperinne. Tuoreet, vihreät koivut toivottivat kesän, valon ja luonnon vihreyden tervetulleeksi kotiin ja samalla ne symboloivat myös uudistumista. 

Koivunoksien uskottiin aikoinaan myös torjuvan pahoja henkiä, tuovan onnea ja suojaavan taloa sekä asukkaita. Koivut ovat aikoinaan myös liittyneet vanhaan karjanhoitokulttuuriin ja karjaonneen. Koivuihin liitettiin aikoinaan vanhoja hedelmällisyyteen ja hyvään satoon liittyviä uskomuksia. Koivupuilla pyrittiin varmistamaan karjan hyvinvointi ja hyvä maidontuotanto. Monesti olen itse kerännyt koivunoksia maljakkoon parvekkeelle tai maljakkoon jos juhannusta on vietetty kaupungissa. 

Juhannuksena kukkivaa juhannusruusua on viljelty Suomessa jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien ja se kuuluukin Suomen historiallisiin ruusuihin. Juhannusruusua löytyy ympäri Suomea ja sen kasvuvyöhyke yltää aina Lappiin saakka. Juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia) on suomalaisen kesän, juhannuksen ja nostalgian symboli. Siitä tulee mieleen suomalaiset vanhat pihapiirit, mummolat, perinnemaisema, maaseutu, lapsuuden muistot ja lämmin turva. Lajike on hyvin talvenkestävä joten se kuvastaa myös meidän suomalaisten sisua ja sitkeyttä. 

Suomalaiseen juhannusaattoon kuuluu myös aina juhannuskokko. Viime juhannusaattona saatiin monen vuoden jälkeen taas polttaa juhannuskokko. Monena vuonna metsäpalovaroitukset ovat kieltäneet kokot ja juhannusjuhlakin ovat vähän lässähtäneet monen mielestä. Saa nähdä miten käy tänä iltana. Se selviää kello 22 kun läheisen järven rannalla vietetään juhannusjuhlaa harmonikan soidessa ja makkaran paistuessa grillissä. Vielä eilen netissä olleen tiedotteen mukaan kokko tultaisiin sytyttämään. 

Kokkotulien alkuperäinen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla. Tulien lisäksi henkiä on historian havinassa peloteltu myös meluamalla. Aikoinaan talvipäivänseisauksen aikoihin on myös poltettu kokkoja kuten me nyt teemme juhannuksena. Jännästi nämä meidän perinteet ovat liittyneet usein pahoihin henkiin ja hyvän onnen tavoitteluun. 

Juhannuksen juhlapöytään katetaan nykyään uusia perunoita, erilaisia kaloja ja ehdottomasti myös silliä, vihanneksia, grilliherkkuja ja jälkiruoaksi mansikoita tai peräti mansikkakkua. Juhannuksella on sekä pakanalliset että kristilliset juuret. Alun perin keskikesän juhlaa on vietetty jo ammoisista ajoista lähtien juuri kesäpäivänseisauksen aikaan.

Ennen kristinuskon tuloa Suomeen keskikesän juhla eli Ukon juhla oli sadon sekä hedelmällisyyden juhla. Koska lehmien laidunkausi oli alkanut ruoka painottui hyvin vahvasti maitotuotteisiin. Juhannuskokkojen äärellä syötiinkin siis maitopohjaisia vellejä, johon voitiin lisätä makua antamaan vastakirnuttua voita. Pohjanmaalla ja Karjalassa tehtiin punaista juhannusjuustoa juoksutetusta maidosta, jota keitettiin pitkään saaden näin aikaan punertava väri ja makean maku.

Aikoinaan juhannuksen pidoissa juotiin Ukon malja, joka oli vahvaa ohraolutta. Kesäkuun alussa alkanut kalastus saattoi tuoda juhannuspöytään myös kalaa. Tuon ajan ihmisen oli turha haaveilla, että juhannuksena olisi syöty uusia perunoita. Vasta 1900-luvun alkupuolella saatiin maasta perunaa syötäväksi mutta paljon myöhemmin kesällä. Varhaisperunaa eli uutta perunaa ei keksitty, vaan se syntyi ihmisen jalostustoiminnan tuloksena.

Kuten Agricola vuonna 1551 on runoillut aikoinaan niin "lämmikettä" saatiin juhannuksen viettäjille juuri tästä ohraoluesta eli Ukon maljasta. 

"Ja kuin kevätkylvö kylvettiin, silloin Ukon malja juotiin.

Siihen haettiin Ukon vakka, niin juopui piika että akka.

Sitte paljo häpiää siellä tehtiin, kuin sekä kuultiin että nähtiin".

Juhannustanssit ovat vakiintuneet suomalaiseen kesäperinteiseen, jossa yhdistyvät maatalouskulttuuri, tanssilavojen nousu 1950-luvulla ja myös kirjallisuushistoria. Juhannukseen ja alkujaan myös Ukon juhlaan on liittynyt vahvasti taikuus, hedelmällisyyden edistäminen ja kokkojen polttaminen. Kokkojen äärellä on tanssittu ja laulettu myös. Kirjailija Hannu Salama julkaisu 1964 jopa romaanin "Juhannustanssit", joka kuvaili maaseudun riehakkaita juhannusjuhlien viinanjuontia ja "nuorison hullaantumista". 

Juhannukseen liittyvät myös monet perinteiset juhannustaiat, joiden avulla entisaikana uskottiin paljastavan tulevan puolison. Seitsemän kukan kerääminen tyynyn alle näyttää unessa tulevan puolison. Käen kukuntojen määrä paljastaa puolestaan sen kuinka monen vuoden kuluttua pääset naimisiin. Jos käki on hiljaa niin häitä tanssitaan vielä saman vuoden aikana. Kurkistus kesäyönä alasti kaivoon tai veteen paljastaa myös tulevan puolison. Juhannuskokon savun suunta puolestaan paljastaa mihin suuntaan tulet avioitumaan. Jos käännät vasemman jalan sukan nurinpäin nukkumaan mennessäsi ja laitat kantapääsi alle rahan näet unessa puolisosi. 

Oikein mukavaa, aurinkoista, makoisaa ja leppoisaa juhannusta kaikille! Jos olet allerginen esimerkiksi heinille niin jätä pyöriminen pelloilla kesäyönä alasti ettet saa ihottumaa tai punkkeja itseesi. Ja myös ne kukat pois sieltä tyynyn alta. Laita vaikka mieluummin se nurinperin sukka kolikon kanssa jalkaan. Ja muista käyttää pelastusliivejä kun menet vesille. 

Haagan Alppiruusupuistossa lauantai illan kunniaksi

 

Tämä päivä alkoi kummitytön lakkiaisilla Rudolf Steiner koulussa Helsingissä ja päättyi Haagan Alppiruusupuistoon! Mukava päivä, johon mahtui uusien ylioppilaiden juhlava lakitustilaisuus ja yhteislauluna Gaudeamus igitur! Tulvahti mieleen omat lakkiaiset vuosien takaa ja valtavasti ihania muistoja tuosta päivästä. "Riemuitkaamme siis" eli latinaksi "Gaudeamus igitur" on peräisin samannimisen keskiaikaisen opiskelijalaulun ensimmäisestä säkeestä. 

Laulu tunnetaan myös nimellä De Brevitate vitae eli Elämän lyhyys. Lakitustilaisuudessa meille jaettavan ohjelmalehtisen kääntöpuolella oli myös laulun sanat mutta jotenkin suurin osa niistä tuli kyllä ihan omasta muistista vaikka latinaa en koskaan ole opiskellut. Onhan tätä legendaarista laulua kyllä laulettukin todella monta kertaa. 

Ylioppilasjuhlissahan lauletaan vain Gaudeamus igiturin 1. ja 4. säkeistö eli sekin voi helpottaa sanojen mieleen muistumista. Vielä kerran onnea sekä kummitytölle/veljeni tyttärelle sekä kaikille niille uusille ylioppilaille sekä eri oppilaitoksista valmistuville, joiden opintaival on ainakin tältä erää tullut yhteen päätepisteeseen. Elämässä voi aina opiskella lisää ja suuntautua kehittämään itseään jatkossakin. Jos ei heti pääse sinne mihin yrittää niin voi myös pitää välivuoden. Onnea kaikille! 

Vajaa viikko sitten olin huomannut Instagramista Peppi Jackrusselin sivulta, että Haagan Alppiruusupuistossa kukkii jo. Tänään lakkiaisten jälkeen hyppäsin autoon Mimmin kanssa ja suuntasimme kohden legendaarista rodopuistoa. Mimmi ja Peppi ovat alun perin saman kasvattajan kennelistä mutta Peppi on syntynyt vuotta aiemmin kuin Mimmi. Olemme seuranneet toisiamme jo pitkään Instagramissa ja nyt 14.toukokuuta tapasimme ensimmäistä kertaa ihan livenä Kurranummen koira-aitauksessa pienten koirien puolella. Mimmihän on ollut vain kerran aiemmin koirapuistossa joten oli hyvä, että sovimme tapaamisen paikkaan, jossa saa lähes aina olla yksin omassa rauhassaan. Mimmi ja Peppi viihtyivät oikein hyvin yhdessä joten ehkä toisetkin treffit on tulossa jossain vaiheessa. 

Olin kurkkinut myös Haagan Alppiruusupuiston Facebook -sivuilta mikä tilanne tänä vuonna on kukinnan suhteen. Minua vähän huolestutti ajaessani Alppiruusupuistoon kukkiiko siellä enää koska olin löytänyt Alppiruusupuiston sivulta 19.toukokuuta tehdyn kävijä postauksen. 

"Haagan Alppiruusupuisto aloittelee kukintakauttaan. Ensimmäiset atsaleat ja pari ihan varhaisinta rodoa kukkivat parhaillaan, mutta valtaosa isoista rodopensaista skippaa tänä vuonna kukinnan ja keskittyy vain tekemään uusia lehtiä."

Kuva 2025 kesähäistä Haagan Alppipuistossa .

Voihan olla, että isoista rodoista vasta osa on alkanut kukkimaan koska ainakin minä näin myös kukintoja. Ehkä ei niin paljon kuin aikaisemmin mutta kyllä sekä vaaleanpunaista että valkoista havaitsi molemmin puolin kun kävelimme Mimmin kanssa alppiruusupuiston rodopuolella. Viime kesänähän vierailimme siellä vasta 14.kesäkuuta kun Haagan seurakunta järjesti siellä "Rodopuiston hääyön" ja silloinkin kukki ihan hurjasti. Tänä vuonna tapahtuma "Vaivatta vihille Haagan Alppiruusupuistossa - Hääyö 13.6." järjestetään taas ja ilmoittautumisia otetaan vastaan 5.6. saakka. Vihkimiset suoritetaan puolen tunnin välein klo 18.00 - 23.30 ja paikat täytetään järjestyksessä. Eli wink wink jo mietit häitä...

Teen uuden kierroksen vielä jossain vaiheessa Haagan Alppiruusupuistossa kesäkuun puolella juuri täällä metsäpuutarhassa eli rodopuiston puolella tarkistaen tilanteen. Uskon, että sitten kukkia on vielä enemmän. 

Mimmi tapasi monia kivoja koiria Haagan Alppiruusupuistossa ja sai totta kai myös paljon rapsutuksia.

Seuraavaksi siirryttiin metsäpuutarhan atsalea puolelle Mimmin kanssa. Vähän oli vaikeuksia kyllä koiruuden kanssa ohittaa pari grillimyyjää, joilla paistui makoisia makkaroita siinä ihan nenän alla. Sekä emäntä että myös koira taisivat olla sen verran nälkäisiä että pieni huikopala olisi ollut aika kiva juttu siinä kävelyn lomassa. Jätimme kuitenkin väliin kun kotona oli valmiiksi tehtyä herkkuruokaa. Pakko myöntää, että jätskikojun ohi en päässyt ostamatta! Myyjiä on melko paljon kärryineen eli jäätelön lisäksi tarjolla oli grillimakkaraa ja virvokkeita ainakin. Varmasti ensi viikonloppuna on enemmän vielä myyjiä liikkeellä kun on vielä "vihkimispäivä". 

Tänään on ollut pitkä mutta samalla myös todella mukava päivä ensin ylioppilasjuhlissa ja sitten vielä Haagan Alppiruusupuistossa. Oli tarkoitus pestä tänään olohuoneen ikkunat mutta en millään ehtinyt. Ehkä huomenna olisi oikea aika saada lasit taas kirkkaiksi kun mustarastaatkin ovat lähteneet ja parvekekin on jo laitettu kesäkuntoon. Teen parveke/kesähuone postausta myös jossain vaiheessa. Mukavaa sunnuntaita kaikille. 

En muistanut ottaa yhtään selfietä kukkien kera joten oli sitten pakko ottaa edes yksi kuva autossa. 

Pääsiäisen tunnelmia 🐣🌿🥚🐥

Mukavaa pääsiäismaanantain iltaa kaikille 🐣 Viimeinen pääsiäispäivä kun syödäään vielä makoisia pääsiäsherkkuja ja nautitaan myös keväisistä pääsiäiskoristeista ja -kukista kotona. Tulppaaneja maljakoissa ja myös lähimetsiköstä tuotuja oksia, joihin on puhjennut kodin lämmössä jo pieniä hiirenkorivia. Kevät! Tosin meillä pääkaupunkiseudulla pääsiäistä ei tänä vuonna vietetty kovin aurinkoisessa huhtikuun säässä. Eilisellä iltalenkillä kastuttiin Mimmin kanssa ihan kunnolla vaikka kävelimme vain hetken sateessa.

Tänään taivas on harmaa edelleen mutta onneksi sateelta ollaan vältytty. Mustarastaan huilumaisen täyteläistä, melodista ja tummasointista laulua vai pitäisikö sitä kutsua peräti viheltelyksi on upeaa kuunnella. Minusta mustarastaan keväinen laulu on yksi kauneimmista äänistä minkä voi kokea aamu- ja iltahetkinä. Mustarastas ♥

Olen päivittäin yrittänyt katsella näkyisikö meidän parvekkeella mustarastas koirasta. Toistaiseksi häntä ei ole näkynyt mutta ehkä jo huomenna. Ensimmäinen mustarastaan pesä ilmestyi meidän parvekkeelle jo keväällä 2016 kun olin viikon työmatkalla Hollannissa. Parvekkeellemme on vuosien saatossa rakennettu peräti seitsemän mustarastaan pesää, joista ainoastaan vuonna 2020 viisi poikasta onnistui kuoriutumaan ja lentämään myös pois pesästä. Muista pesistä munat ovat aina mystisesti hävinnneet eli joko orava ja harakka/varis on vienyt munat. Viime keväänä pesää ei rakennettu mutta nyt toivon hartaasti, että tämä kevät olisi taas poikaskesä. Katsotaan miten käy!

Toki mustarastaan parvekepesintä on myös jakanut mielipiteitä ja vuonna 2020 kirjoittama postaukseni "Mustarastaan pesä parvekkeella - ihastuttaa ja vihastuttaa" on herättänyt myös paljon puolesta ja vastaan ajatuksia. Lukukertoja (tällä hetkellä 19472) postaukseeni on kertynyt paljon eli aihe selkeästi puhuttaa monia.

En onnistunut harmikseni saamaan perinteisiä koivun oksia tälle pääsiäiselle. Meidän hiirenkorvalla olevat, pienet puhjenneet kevätlehdet ovat itse asiassa kotimme läheltä mutta ne ovat villivadelman oksia. Valtava villivadelma alue ei varmasti pahastunut eikä tulevan kesän sato kärsinyt pahasti kun minä taitoin sieltä muutamia oksia kotiin. Maljakossa villivadelman oksat alkoi viheriöidä jo parin päivän jälkeen näin kauniisti.

Huomasin ottaessani tätä kuvaa, että olin unohtanut laittaa tuohon sitruunamuotoiseen kannuun vettä - onneksi kuva paljasti emännän mokan, joka ehdittiin vielä korjata ennen ruokailun aloittamista. Kätevälle (lue kiireiselle) emännälle joskus sattuu ja tapahtuu kakenlaista! En ollut viime kesänä riittävästi pakastanut uusia perunoita, joten ne menivät kaikki jo jouluaterioiden yhteydessä. Ensi kesänä täytyy ostaa enemmän perunoita Wennborgin tilalta Kytäjällä, että uusia perunoita riittää myös pääsiäiseen.

Yritin jo valjastaa ensi kesälle perunoiden "kuorien rapsutteluun" apua kummitytöltä mutta meillä jäi vähän keskustelut kesken 😉Jouduimme tyytymään tänä pääsiäisenä Ainoan K-Supermarketista ostamiini "uuden sadon pestyihin perunoihin". Ihan hyviä nekin toki olivat mutta mitä todennäköisemmin Espanjasta, Egyptistä tai jostain muusta Välimeren maasta tuotuja. Mutta kyllä ne suomalaiset varhaisperunat ovat "nannaa",

Meidän pääsiäispöytään pääsivät nyt ensimmäistä kertaa nämä suloiset pupu tarjoiluastiat, jotka löysin Anna's Joulumaan Kevät-tapahtumasta. Minulla on vielä kolmaskin kulho mutta koska se on vaaleanpunainen ei päässyt mukaan ruokakattaukseen. Minulle tulee näistä pupuhahmoista mieleen omasta lapsuudestani tutut Peter Rabbit eli Petteri Kaniini kirjat. Helen Beatrix Potter (1866-1943) oli englantilainen lastenkirjailija ja kuvittaja. Hänen luomiaan hahmoja ovat Petteri Kaniinin lisäksi Jeremias Rimppakinttu ja Rosina Ankkanen. Minulla ei ollut näitä kirjoja itselläni koskaan mutta lainasin niitä aina meidän kirjastoautosta lapsena. Kirjoissa oli todella kauniita kuvia ja ihania tarinoita!

Uunissa haudutettuja kanan rintafileitä, perunasalaattia, skagenia dijonsinapilla maustettuna, italiansalaattia, kylmäsavustuttua lohta ja tarjolla olevista kasviksista sekä vihanneksista jokainen sai tehdä juuri oman näköisenä "salaatin lautaselleen" ja isoja jättikatkarapuja chilikastikkeen kera. Oli kiva istua ihan rauhassa ja syödä hyvin pääsiäisen kunniaksi.

Jälkiruuaksi tarjoiltiin sitruunakakkua vaahtokarkkien ja suklaalampaiden kera. Ja totta tarjolla oli myös pääsiäismunia. Kuvassa pääsiäisherkuista on osa meidän kolmannessa vaaleanpunaisessa pupu kulhossa esillä. Koska niitä virpojia ei meille palmusunnuntaina tullut niin suklaaamunia riittää vielä pitkäksi aikaa 🐣🌿🥚🐥

Muistatteko kun pari viikkoa sitten kävin osallistumassa Kauniaisten kaupungitalolla pidettävään "Fagergé pääsiäismunien koristelukurssille"? No minähän hurahdin näihin pääsiäismuniin ihan urakalla joten kävin Jumbon Sinellissä hakemassa vesiliukoista akryylimaalia sekä koristeluun tarvittavia timantteja, helmiä jne. ja pääsiäisviikolla yhtenä iltana syntyi lisää pääsiäismunia. Nyt näitä "Fabergé pääsiäismunia" on tehty jo peräti 13 kappaletta alun perin askarrellut neljä munaa mukaan lukien. Parikin tuttuani on innostunut näistä munista eli saa nähdä paljonko munia syntyy ensi pääsiäiseksi. 

Kuva Via Crusis 

Minulla oli tarkoitus mennä lankalauantaina 4.huhtikuuta katsomaan Via Crusis - Ristin tie - pääsiäisnäytelmän 30-vuotisjuhlanäytöstä Senaatintorille alun perin. Harmikseni minulle iski joku noidannuoli alaselkään joten otettuani lihasrelaksantin päätin levätä kotona, että olisin emännöimmässä pääsiäisruokailua seuravana päivänä. Mukana uutena Jeesuksen roolissa oli näyttelijä Anssi Niemi ja aiempien vuosien näytöksissä mukana olleita näyttelijöitä. Edellinen Via Crusis on ollut vuonna 2019, jota olen ollut katsomassa ja sitä ennenkin blogiin on tullut pääsiäisnäytelmästä postauksia. Ehkä taas ensi vuonna. 

Miten sinun pääsiäisesi sujui? Syötiinkö teillä lammasta, kanaa vai jotain ihan muuta pääsiäisaterialla? Onko sinulla jotain pääsiäisperinteitä, joita haluat kunnioittaa joka vuosi? Maistuiko mämmi? Vieläkö pääsiäismunia on jäljellä vai onko kaikki jo syöty? Kivaa uutta huhtikuista viikkoa kaikille!

Pääsiäispuput ja tiput ovat valloittaneet Talvipuutarhan 🐤🐰🐣🐥

Talvipuutarhan pääsiäisen aika tänä keväänä on 28.3. - 6.4. Minä ehdin piipahtaa puutarhassa jo kiirastorstaina ihailemassa pääsiäiskukkien väriloistoa ja katselemassa suloisia pääsiäskoristeita. Usein itse pääsiäispäivinä tapahtumassa voi olla hieman ruuhkaa joten on kiva, että pääsiäistapahtuma ajoittuu useammalle päivälle. Tapahtuma on avoinna päivittäin klo 10-16. Itse talvipuutarhassa ei ole kahviota mutta mukaan voi ottaa omat eväät ja juomat, joita nautitaan Länsisiivessä. Sieltä löytyy pieniä pöytäryhmiä ja penkkejä kahvitteluun sekä istuskeluun. Tapahtuma on kaikille maksuton. 

Tänä vuonna eteisaulassa kävijät vastaanottivat pikkuiset, pääsiäisenkeltaiset pupuset narsissien kera. Minä aina ihailen käynneilläni Talvipuutarhan upean isoja kransseja, joiden koristelu on todella kaunista. Itse olin niin laiska tänä vuonna etten hakenut kellarista pääsiäiskranssia ulko-oveen. Nyt vähän harmittaa mutta onneksi kotona on kuitenkin esillä sekä pääsiäiskoristeita että myös pääsiäiskukkia. Rairuohoa en onnistunut kasvattamaan tänäkään vuonna eli ehkä siemenet olivat huonoja tai minä kastelin niitä liikaa. Ensi vuonna sitten uusi yritys! 

Eteistilan katon rajassa näytti myös lentelevän kiltin näköinen pääsiäisnoita luudallaan mustan kissansa kanssa. Kahvipannua hänellä ei näyttänyt tällä lennolla olevan mukanaan - ehkä siis vain joku pikku pyrähdys Talvipuutarhassa ja sitten eteenpäin. 

Palmuhuoneesta ihan Karppialtaan reunalta läytyi ihanan värikkäillä höyhenillä koristeluja virpomisvitsoja. Vieläkin harmittaa ettei meille palmusunnuntaina tullut virpojia mutta ehkä taas ensi vuonna. Varattuja suklaamunia on vieläkin jäljellä...tosin pakko myöntää, että muutamia olen saattanut niistä olen saattanut jo syödä 😇

Minun traditioniin Talvipuutarha vierailussa kuuluu ihan joka kerta karppiallas. Koikarpit löytyvät Palmuhuoneesta ja näiden eriväristen sekä todella sympaattisten kalojen uiskentelua on todella rentouttavaa katsella. Koikarpit muuten kesyyntynyt todella helposti. Ne voi opettaa jopa syömään kädestä ja koikarppi oppii tunnistamaan myös ruokkijansa. Talvipuutarhan karppeihin ei toki saa koskea. 

Hyvin hoidettuna koikarppi saattaa elää peräti 25-35 vuotiaaksi ja kasvaa yli 60 cm pituiseksi sekä useita kiloja painavaksi! Kun Talvipuutarhassa alkoi puolitoista vuotta kestävä peruskorjaus 2010 karpit muuttivat väliaikaisesti Sealifen tiloihin. Mutta palasivat takaisin Talvipuutarhaan kun remontti oli valmis. Koikarpit ♥

Keltanarsisseista minulle tulee aina pääsiäisenä mieleen isoäitini pyöreä kukkapenkki keväällä kesämökillä. Keltanarsissien lisäksi penkissä kasvoi myös valkonarsisseja ja tulppaaneja. Valkonarsissi on yksinkertainen, vanhanaikainen sipulikasvi, jolla on täysin valkoiset kehäliuskat ja pieni keltainen oranssireunainen kruunu kukan keskiosassa. Äärimmäisen kaunis kukka, jota en koskaan ole onnistunut itse hankkimaan pääsiäisenä. Se muistuttaa ulkonäöltään vähän orkideaa. 

Seuraavaksi siirryin Länsisiipeen, jossa kohtasin yllätyksenä opiskeluaikojen tuttuni! Halasimme ja vaihdoimme puhelinnurmeroita sopiakseni paremmalla ajalle kahvittelun ja "tilannepäivityksen". Hän oli viettänyt jo oman "kahvitteluhetken" Talvipuutarhassa ja kiirehti tapaamiseen - todella hauska yhteensattuma!

Näin upeasti kukki keltainen orkidea Länsisiivessä. Se päivä kun minä saan pidettyä orkidean hengissä edes vuoden tai kaksi on kyllä suuri ihme. Olen jo luopunut haaveesta, että onnistuisin orkidean kanssa. Olen kateellinen heille, joilla orkideat kasvavat ja kukoistavat kun minä onneton saan ne aina kuolemaan tai kuihtumaan...

Siirryin takaisin Palmuhuoneen toiseen puoleen, josta löytyi ihanan syvän oranssin värisiä begonioita ja pääsiäisen keltaisia tulilatvoja. Minä rakastan begoniaoita ja ruusubegonioita. Niitä yritän aina saada myös meidän kesähuoneseen (siis parvekkeelle) kesäksi koska ne saan aina kukoistamaan koko kesän. Saa nähdä miten minun talvehtineiden pelargonoiden käydä tänä vuonna. Kohta se selviää. Ainakin pari näyttää aika hyviltä tässä vaiheessa...

Pikkunoidat luutineen olivat vallanneet lasikuistin. Heillä näytti olevan myös kahvipannut ja kissat mukana koska taitavat kuulua noitien vakiovarustukseen luudan lisäksi. Oli siellä toki myös pääsiäskana ja -kukko pariskunta myös. Ehkä he odottivat poikasten kuoriutumista...

Ihana vierailu antoi taas virtaa päivään ja nostatti pääsiäistunnelmaa. Talvipuutarha sijaitsee Töölönlahden pohjoispäässä, Olympiastadionin vieressä. Tarkka osoite on Hammarskjöldintie 1 A, Helsinki. 🐤🐰🐣🐥