Laitumellelaskua, sambaa ja haudontaa

Sunnuntai ilta ja aivan superihana toukokuinen viikonloppu kääntymässä iltaa kohden. Helteistä ja aurinkoista säätä kaikkina päivinä ja menoa sekä meininkiä ihan yllinkyllin. Kohta voin istahtaa telkkarin ääreen jännittämään tuleeko Suomelle tänäkin vuonna kultamitali jääkiekosta ja tavataanko torilla mutta sitä ennen ajattelin kirjoittaa tänne blogiin vähän viikonloppuani pähkinänkuoressa. 

Lauantai aamulla yhdeksältä käännettiin auton nokka kohden Marttilaa ja Kylämäen hevostilaa. Siellä olisi perinteinen laitumellelasku päivä ja mahdollisuus nähdä innokkaita oriita kirmaamassa niitylle talven jälkeen. Tutustuin tähän tapahtumaan ensimmäistä kertaa vuosi sitten ystäväni Leenan vinkkauksesta ja tästä klik pääset kurkkimaan enemmän Kylämäestä ja Unki-ravintolasta. Tällä kertaa Leenan kanssa keskityimme vain katselmaan sitä riemua mitä hevosilla oli kun kesä alkaa ja jätimme suussasulavat hevospurilaiset väliin. 

Mukana Marjon matkassa totta kai yli-innokas russeliriiviö Minnie, joka olisi ihan välttämättä halunnut sännätä hevosten kanssa niityille. Tällä reissulla russelin vatsaan myös katosi salamavauhdilla hevosenlantaa koska se vaan on niin vastustamattoman hyvää. YÖKS! Kiva oli treffata myös ex-tempore entinen työkaveri Pekka vaimonsa kanssa ja munkkikahveiksihan se meni Unki-ravintolan terassilla. Kiitos Pekalle kun tarjosit meille :)

Seuraavaksi leivottiin kummitytön kanssa mansikkakakku tai oikeastaan kummitädin rooli oli vain vatkata kermavaahto ja levittää se kakun päälle. Muuten kakku on 8v kummitytön tekemä ja maistui niin kesäiselle ja hyvälle ♥ Teimme myös pitkän lenkin lähimetsässä ja totesimme, että kielotkin alkavat jo ihan kohta kukkia. Kesä on hiipinyt kuin varkain luontoon....

Lauantai ilta päättyi vähän ikävämmissä merkeissä kun tultuamme kotiin havaitsin, että russeliriiviöni muistutti enemmän bullterrieriä kuin jackrussellia joten kiireenvilkkaa Univet Tammistoon, joka olikin jossain välissä ehtinyt muuttaa nimensä Eläinsairaala Evidensiaksi. Onneksi lääkäri pystyi heti sulkemaan pois sekä kyyn- että ampiaisenpuremat koska pikku potilas ei aristanut kun sitä koski kuonoon. Diagnoosi oli äkillinen allerginen reaktio ehkä jostain siitepölystä tai kasvista. Lääkkeeksi annettiin kortisonipiikki ja ohjeet seurata koiruutta. Onneksi meni ohi ja aamulla oli enää aavistuksen turvonnut. Täytyy todella muistaa ostaa se kyypakkaus nyt kotiin!

Aamulla nukuin pitkään ja söin ihan rauhassa aamiaista Hesarin kanssa. Olin napannut edellisenä iltana yhden autiotalon pihalta pari omenapuun oksaa ja laittanut ne lasikannuun. Voi miten kauniita omenankukat ovat. En taida nyt itse ehtiä tänä vuonna Malminkartanon omenakukkatarhaan mutta tästä klik niin voit kurkkia miltä siellä näytti viime keväänä. Ihan huikea paikka. 

Sunnuntain kohokohta oli Kallio kukkii -festarin päätöspäivän Imperio do Papagaion tanssikoulun sambakulkue Kalliossa. Kummityttö on aloittanut samban harrastuksen ja tässä harjoiteltiin jo kesäkuun perinteistä sambakulkuetta varten. Samba-kulkueet ovat aina iloisia ja kaikki hymyilevät. Musiikki, liikunta ja tanssinriemu yhdistettynä värikkäisiin ja näyttäviin asuihin saa melkoisen karnevaalitunnelman aikaan. Ja hyvin kummityttö oli oppinut sambakävelyn ja -askeleet. 

Hienosti meni ja kummitäti oli todella ylpeä!

Sambakulkueessa oli mukana myös yhden kulkueen nesteytyksestä huolehtivan Viuhti-koira -

ihana isovillakoira, joka käveli kulkueessa mukana kuin kotonaan.

Kaikki muut kupsuttelevat kukkapenkkejään ja laittavat parveketta mutta minä ryhdyn siihen vasta kuukauden kuluttua. Ai miksikö vasta silloin? Koska parvekkeellani on vuokralainen Rouva Mustarastas, joka rakensi sinne pesän ennen Hollannin matkaani ja on nyt pyöräyttänyt pesään viisi ihanaa sinivihreää, ruskeilla pilkuilla varustettua munaa. Rouva Mustarastas hautoo niitä 14 vuorokautta, joista on kulunut nyt vasta pari ennenkuin poikaset kuoriutuvat. Sen jälkeen Rouva ruokkii niitä vielä toiset 14 vuorokautta minkä jälkeen otan parvekkeen omaan haltuuni. Tiedän, että moni pitää minua aivan hulluna kun annoin Rouvan tehdä sinne pesään vielä munatkin mutta mustarastaan laulu on niin kaunista kuultavaa iltaisin. Lisäksi minulla on suora näköyhteys pesään ja harvoin sitä pääsee seuraamaan livenä tällaista luontolähetystä.

Tsemppiä Suomen leijonille illan peliin ja kultaahan me sieltä lähdetään tavoittelemaan eikös niin!!!

Täyttä laukkaa laitumelle

Muistan lapsuudesta sellaisen isoäidin sanonnan kun vilkkaana lapsena ryntäilin sinne tänne "Sinähän olet kuin keväällä hakaan irti päässyt varsa!" Mietin pienessä mielessäni mitä ihmettä sanonta mahtaa tarkoittaa ihan tarkkaan ottaen? Ajattelin, että kun olin pitkä ja minulla oli myös melko hontelot jalat muistutin jotenkin varsaa poninhäntäni kanssa. Tänään pääsin todistamaan jotain sellaista, jota en ole koskaan elämässäni nähnyt ja huikeaa oli! Nyt myös ymmärrän miten se varsa ihan oikeasti käyttäytyy pitkän talvikarsinassa olon jälkeen päästyään kesälaitumelle ensimmäisestä kertaa. Ihan samoin siis olen itse käyttäytynyt silloin "varsana" ollessani niin innoissani :)

Kylämäen Hevostilan laidunkauden avajaiset olivat tänään. Hevostila on Marttilassa, joka sijaitsee suunnilleen Turun ja Forssan puolivälissä. Kylämäen hevostilan ylpeys on jo 30-vuotias suomenhevosori Pette. Pette on voittanut ravikuninkuuksia sekä pohjoismaiden mestaruuksia ja jätettyään raviradat siirtynyt vielä ratsupuolellekin. Pette on toiminut myös jalostusorina ja eläkeläishepalla onkin melkoisesti jälkeläisiä. Siellä se mutusteli heinää ja vähän saatiin silitelläkin.

Ensimmäinen erässä laitumelle pääsivät kirmaamaan 1-vuotiaat oriit. Mukana olleet valistivat minua, että nämä ovat vielä niin nuoria etteivät ala vielä "äijäillä" vaan meno on muuten vaan hauskan lennokasta ja riehakasta laitumella. Kun testosteronia tulee lisää iän myöten ne nahistelutkin alkavat sitten. Pojat ovat poikia hevosissakin... :D

Toisessa erässä ja eri laitumelle pääsivätkin sitten jo vähän isommat oriit 2-3 vuotiaat. Laidun oli paljon isompi ja sinne tulikin lähemmäs kymmenen hevosta laiduntamaan kesäksi. Jännä oli nähdä miten uusi tulokas otettiin vastaan ja kenestä alkaisi muodostua laumalle johtaja. Sellaista poikien välistä kisaamistakin nähtiin ja takajaloilla potkimista mutta oliko minulla kameraa juuri silloin valmiina - no ei ollut! Saatte tyytyä vähän vaisuihin kuviin eikä tänään meno kyllä kovin hurjaksi edes yltynyt. Minua valistettiin taas asiantuntijoiden toimesta, että osa hevosista on saattanut tutustua toisiinsa jo aiemmin eli siksi suurempaa välien selvittelyä ei tarvittu. Upeita olivat kyllä kaikki ja loppu kohden osa hevosista näytti jo väsyneiltä sekä hikisiltä juoksemisen jälkeen.

Hienoa menoa oli ja sitä katsoessa tuli nälkä. Pääsimme ihan avoauton kyydissä huristelemaan takaisin Kylämäen Hevostilalle koska nälkä kurni jo vatsassa. Tarjolla oli hevostilan Unki ravintolassa totta kai hevoshampurilaista lisukkeilla. Täytyy myöntää, että hyvää lihaa hevonen oli vaikkei minulle kovin tuttua lihaa hampurilaispihvinä.

Kylämäen Hevostilalta on mahdollista vuokrata kokoustiloja sekä Unki ravintolassa voi järjestää juhlatilaisuuksia. Mukavat tilat, ystävällinen palvelu ja hyvä ruoka. Mahdollisuus nähdä suomenhevosten lisäksi myös aaseja pihapiirissä. Pihapiirissä on moderni luhtiaitta, jossa voi tarvittaessa yöpyä ja hevostila myy myös tammanmaitokosmetiikkaa.

Ihan superhauska ja erilainen perjantai iltapäivän päätös. Kiitos Marjon matkassa mukana olleille. Itsestäkin tuntui, että olin kuin laitumelle päässyt varsa kun katselin hevosten menoa. Ja nyt ymmärrän mitä se tarkoittaakin.... :)