lokakuuta 18, 2023

Halloweenpuisto Puotilan kartanolla on ihan huikea!

 

Vihdoin meillä pääkaupunkiseudullakin on oma Halloweenpuisto, joka löytyy Puotilan kartanolta. Olen muutamana syksynä matkannut Rannikonpuutarhan upeaa Halloween-tapahtumaan näin lokakuussa miettien "Miksei Helsingissä tai ylipäätänsä pääkaupunkiseudulla ole mitään vastaavaa tapahtumaa tuomaan valoa ja iloa syksyisen pimeisiin iltoihin?" Nyt on sillä Halloweeks 9.10.-5.11.2023 on levittäytynyt Puotilan kartanon ympärille yli 1000 kurpitsalyhdyn voimin peräti kuukauden ajaksi. Ilmassa on myös sadonkorjuujuhlan menoa ja meininkiä sillä puistoon on tuotu hauskoja heinäpaaleja antamaan kaupunkiin rentoa maalaisfiilistä. 

Puotilan kartanon vanha päärakennus 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta tuo myös oman historiallisen lisänsä tapahtumaan. Jos seinät osaisivat puhua niin varmasti olisi kerrottavana monia mielenkiintoisia tarinoita ehkä vähän pelottaviakin. Kartanopuistossa vuosikymmeniä kasvaneet suuret puut luovat myös mystisen tunnelman illan pimetessä tapahtumaan. Kartanon mailla on sijainnut ratsutila jo vuonna 1540 mutta virallisesti kartano Botby Gård syntyi vasta 1750-luvulla. Vartiokylän kaikki kolme ratsutilaa Domars, Rååns ja Klavis siirtyivät samalle omistajalle ja syntyi Puotilan kartano. Useissa kartanoissa on ollut kummituksia ehkä Puotilassakin...?

Minulle sattui tänään töiden puolesta menoa Itä-Helsinkiin joten työpäivän jälkeen kävin piipahtamassa Halloweenpuistossa aistimassa fiilistä. Valokuvissani ollaan siis myöhäisen iltapäivän noin kello 17 vielä melko valoisissa tunnelmissa. Kauhumomentti ja mystisyys puistossa lisääntyy ihan varmasti kun aurinko on laskenut mailleen ja kaikki kurpitsalyhdyt puistossa on sytytetty palamaan. Varjojen ja valojen leikkiä pääsee silloin valloilleen. Ehdottomasti täytyy tehdä siis uusi reissu iltavalaistuun puistoon kurkkimaan ja kuvailemaan Halloweeks tapahtumaa. 



Tänään iltapäivällä ei ruuhkaa ollut mutta minulla oli tunnollisesti valmiiksi netin kautta ostettu lippu. Varmasti viikonloppuisin sekä ilta-aikaan välttää myös ruuhkat ostamalla liput ennakkoon ja nettilippu taisi olla myös 2 € edullisempi. Ja isommalle perhekunnalle löytyy myös omia perhelippuja. Alle 2-vuotiaat pääsevät tapahtumaan ilmaiseksi. Puiston esittelyssä mainitaan erikseen, että "Tapahtumassa ei ole pelottavia elementtejä, vaan Puotilan kartanon Halloween on koko perheen tapahtuma." Puistossa on toki rekvisiittana sekä ihmisten että eläinten luurankoja, jotka hämärässä illassa voivat olla vähän pelottaviakin. Muu Halloweeniin liittyvä kauhulla mässäily täältä puuttuu kokonaan. 




Puotilan kartanon Halloween puiston isä, ideoitsija ja järjestäjä on Heikki Kouvo. Tapahtuman innoittajana on ollut Halikon kurpitsapuisto Salon lähellä, jossa itsekin olen kahdesti käynyt Halloweenin aikaan kurpitsoita katselemassa. Tästä voit kurkistaa Rannikkopuutarhan syksyyn 2021 ja 2022. Jos totta puhutaan minua vähän polttelisi ajaa sinne tänäkin vuonna kun olen katsellut netistä kuvia sieltä. Kurpitsaviikossa on ollut mukana myös Halikon keskiaikainen kivikirkko, joka toimi 13.-16.10. valtavana valkokankaana, jossa La Dance Macabre -luurangot tanssivat. Harmi kun tuo meni minulta ihan ohi!





Puotilan kurpitsat ovat juurikin tuolta Halikosta ja Rannikonpuutarhasta kotoisin. Tapahtumasta voi ostaa kotiin oman kurpitsan joko sellaisenaan tai valmiiksi kaiverrettuna lyhtynä. Taas minulla on mietintämyssyssä olisiko tämä vuosi ensimmäinen kun itse tartun kurpitsaan ja kaiverran siitä juuri omannäköisen lyhdyn kotiin tai siis parvekkeelle. Tänään en vielä ostanut kurpitsaa koska koko aika meni ihmetellessä puiston upeaa koristelua.

Puistoon kuljetaan kukkaisen portin kautta ja totta kai siinä piti ottaa selfie vaikka pohjoistuuli +2°C oli tuivertanut tukankin ihan tarhapöllöksi. Olisi melkein pitänyt olla pipo mukana vaikka muuten kiertelyssä ei kylmä tullutkaan. Plussaa siitä, että nurmikolle oli aseteltu kulkureiteille kumiset matot, jotka pitävät jalat kuivina vaikka taivaalta tulisikin vettä tai peräti räntää. Puistosta löytyy reitin varrelta vaikka mitä katsottavaa ja koettavaa. 



Perinteiset Halloweenin kuuluvat luurangot, kummitukset, aaveet ja noidat olivat edustettuina. Yksi noidista hämmensi valtavaa pataa, josta nousi saippuakuplia leijailemaan puistoon. Kaksi ahkeroivaa "kurpitsakaveria" korjasi piiputtavaa vanhaa jenkkirautaa, jonka kyydissä näytti matkaavan luurankoja. Traktoria ajava luuranko vaikutti aika rennolta työn touhussaan. Myös muita vähän pienempiä hiirien, kissojen, koirien ja lintujen luurankoja näkyi siellä täällä puistossa kulkiessa. 



Muistatteko kun Tuhkimo sadussa Haltijatar taikoi kurpitsan kuorista Kurpitsavaunut, joilla Tuhkimo matkasi tanssiaisiin? Puotilan puutarhassa oli aivan ihanat kurpitsavaunut, joihin pienimmät puistossa vierailijat myös pääsivät sisälle. Valtavan suuren runsaudensarven sisältä näytti tulevan pieniä kurpitsoita esille eri väreissä ja muodoissa. Olkihahmoja varustettuna kurpitsa päällä näkyi siellä täällä puistossa. Selkeästi kaikenkarvainen joukko kulkijoita oli paikalla. 

Puiston yhdessä nurkkauksessa on todella kaunis sekä upean värikäs perhosten ja mehiläisten nurkkaus. Sitä oli aika maagista katsella siellä kauheuksien keskellä ja hetkeksi ihan istahdin yhden heinäpaalin päälle ihailemaan tätä liikkuvaa joukkiota. Puistossa oli myös pieni esiintymislava joten ehkä siellä on myös jotain ohjelmaa kun ilta pimenee...



Jos haluaa nauttia juomia tai syödä jotain pitää siirtyä itse Halloween puiston ulkopuolelle. Varmasti ihan fiksua pitää syötävät ja itse puisto erillään toistaan. Alue pysyy siistinä kun toiminnot ovat erillään. Minulla ei ollut aikaa jäädä tällä vierailukerralla nauttimaan mitään virvokkeita. Olisin ehkä kaivannut siihen pihamaalle lipunmyynnin ja kurpitsamyynnin yhteyteen jotain kojua, josta olisi voinut saada vaikka jotain pientä suolaista tai kupin kuumaa. Toisaalta jos aikaa on enemmän tai sää olisi huonompi niin silloin toki menisin nauttimaan kahvilan antimista sisätiloihin. Tuli mieleen saksalaisten markkinoiden tarjoilut eli vaikka kastanjoita, omenaherkkuja ja glögiä tai ehkä popcornejakin. Tätä voisi ehkä jatkossa kehittää.

Ehdottomasti Marjon matkassa suosittelee Puotilan kartanon Halloweeks -tapahtumaan osallistumista. Upea vanha kartanomiljöö antaa puitteet hienosti toteutetulle kauhutapahtumalle, joka minun pitää päästä toki kokemaan vielä pimeän tullen. Onneksi tässä on vielä päiviä jäljellä 5.marraskuuta asti. 

Puotilan kartanon Halloweeks on avoinna arkisin klo 14-22 ja viikonloppuisin klo 12-22. Nyt pääkaupunkiseudun viettäessä syyslomaa Halloweeks on avoinna klo 12-22. Tapahtuma löytyy osoitteesta Puotilantie 7, 00910 Helsinki. www.halloweenpuisto.fi







lokakuuta 16, 2023

IT-Tohtorit onnistui palauttamaan hävinneet valokuvani

 

Kaupallinen yhteistyö IT-Tohtorit Oy:n kanssa

Olen aina pitänyt valokuvaamisesta ja myös ottanut paljon valokuvia. Hieman huvittuneena sitä muistelee niitä aikoja kun kamerat eivät olleet digitaalisia ja kuvan onnistuminen oli täysin sattuman varaista. Koska kuvattiin filmille, jossa oli tietty määrä ruutuja ottaa kuvia ei ns. "varmistuskuvia" juurikaan räpsitty. Oli aina jännää kun oli postittanut valokuvarullansa ja odotti saavansa paluupostissa valmiita valokuvia. Mutta kuinka moni niistä olisi onnistunut oli täysi mysteeri siihen saakka kunnes kuvat olivat kolahtaneet postiluukusta eteisen lattialle. Muistan kuinka kirjekuori avattiin vapisevin käsin todeten surullisella äänellä "se ja sekään kuvani ei sitten onnistunutkaan". Koska elettiin aikaa ennen matkapuhelinta ei sinnekään niitä valokuvia oltu voitu tallentaa kuten me teemme nyt koko ajan. 





Valokuvista minulla oli tapana aina koota valokuva-albumi. Muistan hyvin ensimmäisen reppureissuni, josta totta kai kotiin palattua syntyi "valokuvallinen kertomus matkasta halki Euroopan junalla ja vapaana huolista". Valokuvien lisäksi kuva-albumiin liimattiin erilaisia junalippuja, nähtävyyksien sisäänpääsytikettejä, kahvila- ja ravintolalaskuja jne. Jos nykyään kirjoitan blogia niin jo tuolloin olen kerännyt tietoa mutta fyysisesti albumeihin ja negatiivien muodossa säilytyslaatikoihin.

Minulla on vetolaatikoissa sängyn alla lukemattomia valokuva-albumeita, joita aina välillä tulee katseltua kun haluaa muistella jotain superhauskaa reissua. Omaan myös massiivisen määrän negatiiveja, jotka nekin ovat aika säntillisessä järjestyksessä. Moni ystäväni on siirtänyt omat negansa digitaaliseen muotoon, jolloin ne pystytään myös tallentamaan paljon pienempään tilaan. Toistaiseksi tämä on minulla vielä mietintämyssyssä.

Kuten valokuvista näkee on ne kuvattu perinteisesti filmille ja myös ajanhammas on purrut niihin eli haalistanut sekä vääristänyt värejä. Ihania muistoja silti enkä halua näistä luopua. 

Kun aloitin bloggaamisen yli 10 vuotta sitten minun valokuvaamiseni lisääntyi vielä entisestään. Ensin säilöin valokuvia tietokoneellani mutta lopulta ymmärsin, että ulkoisella kovalevyllä ne olisivat kyllä paremmassa tallessa. Tietokoneisiin kun tulee kaiken maailman vikoja ja itse laitteet myös vaihtuvat melko tiheään tahtiin joten ulkoinen kovalevy oli mielestäni turvallisempi. Onneksi ex-työkaverini (joka on myös it-alan ammattilainen) kysäisi kerran käytänhän pilvipalvelua vielä varmistamassa valokuvien turvallista säilyttämistä. Olen ikuisesti hänelle kiitollinen, että otin silloin pilvipalvelun käyttöön. Mutta aina fiksuinkaan säilyttämisjärjestelmä ei toimi jos joku osa menee rikki tai unohtaa tehdä jotain siirtoja. 



Yritin muutamia kuukausia sitten hakea valokuvia ensimmäiseltä ulkoiselta kovalevyltäni. Musta, pieni litteä kovalevy piuhalla kiinni läppäriin mutta ei tapahtunut yhtään mitään. Outoa mietin! Kokeilin, että piuha on varmasti kiinni ja uusintayritys mutta nyt laatikon sisältä kuului vain todella "outoa suhisevaa ääntä" mutta yhtään mitään ei siirtynyt läppärin ruudulle. Sain vain vikailmoituksen ettei ulkoisen kovalevyn sisältöä voinut näyttää. Annoin kovalevyn levätä hetken ja vaihdoin vielä piuhankin toiseen mutta lopputulos oli edelleen musta ruutu ja tässä vaiheessa myös mustana oli jo oma mielikin. 



Kuva lainattu IT-Tohtorien nettisivuilta. 

Soitin ex-työkaverilleni, joka lohdutteli ettei kannata mennä paniikkiin kun kuvat ovat kuitenkin pilvipalvelussa. Tarkistin pilvipalvelun mutta jostain kumman syystä tämän ulkoisen kovalevyn valokuvia en ollut jostain syystä siirtänyt koskaan itse pilvipalveluun. Teki mieli purskahtaa itkuun tai hypätä lähimpään rotkoon! Tuolla kovalevyllä oli todella tärkeitä valokuvia mm. äitini hautajaisista, ystäväni häistä ja paljon kuvia myös edesmenneestä Minnie koirastani. 

Kuva lainattu IT-Tohtorien nettisivuilta

Ex-työkaverini jatkoi minun lohduttelua kertoen, että Leppävaarasta löytyy yritys nimeltään IT-Tohtorit. Hän itse it-alan ammattilaisena oli käyttänyt IT-Tohtorien palveluita ja saanut omat ongelmansa liittyen tiedonsiirtoihin ratkaistua joten minun kannattaisi ehdottomasti keskustella heidän kanssaan. IT-Tohtorit on toiminut yli 25 vuotta jo vuodesta 1998 alalla joten yrityksellä on todella pitkät perinteet omalla erikoisalueellaan auttaa "tietonsa menettäneitä". Minua ennakkoon vähän hermostutti mennä yritykseen koska ajattelin, että IT-Tohtorit "puhuvat ihan varmasti siansaksaa tai lampaan latinaa", josta en maallikkona ymmärrä yhtään mitään. 

IT-Tohtorien toimipiste sijaitsee Espoo Leppävaarassa, osoitteessa Leppävaarankatu 19. Minulle espoolaiselle hyvinkin tuttu paikka eli siinä Ruusutorpan koulua vastapäätä ja toisella puolella GoGolf rangea. Minut vastaanottanut mieshenkilö puhui ihan täysin ymmärrettävää selkokieltä eli turhaa olin miettinyt etten ymmärrä "tietoteknisiä termejä". Hän kertoi, että IT-Tohtorien asiakkaina on sekä yrityksiä että yksityishenkilöitä, joilta on "vain yhtäkkiä kadonnut tietoja, joita ei olekaan enää saatavilla". Tiedot voivat olla valokuvia kuten minun tapauksessa mutta jos yritys on menettänyt vaikka laskutus- tai asiakasrekisterinsä seurauksena on myös suuriakin taloudellisia menetyksiä tai jopa liiketoiminnan loppuminen. 

Kuva lainattu IT-Tohtorien nettisivuilta. 

Sovimme, että IT-Tohtorit tulevat ottamaan yhteyttä 24 tunnin kuluessa tästä tapaamisestamme. Heidän tietojenpalautusprosessi on kaksivaiheinen eli siihen kuluu arviointi ja itse tietojenpalautus. Minun ulkoiselle kovalevylle tehtäisiin siis ensin kuntotarkastus, jotta saadaan selville mitä mahdollisia varaosia tarvitaan ja onko tarvittavia varaosia saatavilla. IT-Tohtorit kertovat jo tässä vaiheessa asiakkaalle myös sen miten paljon he arvioivat, että menetettyjä tietoja voidaan palauttaa. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että kaikkea menetettyä saadaan aina palautettua. Kun arviointi on kokonaisuutena tehty minulle soitettaisiin ja saisin myös kustannusarvion lisäksi tietää miten paljon aikaa IT-Tohtorit tarvitsevat itse työn suorittamiseen. Kuulosti erittäin järjestelmälliseltä suunnitelmasta joten jätin ulkoisen kovalevyni heille tutkittavaksi. 

Totta kai minua hermostutti kun mietin illalla kotona onko "oudosti suhisevalta ulkoiselta muistilta" saatavissa palautettua yhtään mitään. Aina on helppoa syyllistää itseään ja miettiä miksi en ollut siirtänyt tätä ulkoista muistia pilvipalveluun? Eniten todella harmitti se jos äidin hautajaiskuvat ovat lopullisesti menetettyjä. Yritin kuitenkin ajatella positiivisesti, että ihan varmasti IT-Tohtorit tekevät parhaansa ja itse asiassa nukuin yöni oikein hyvin näkemättä painajaisia it-jutuista ja mistään hajonneista kovalevyistä. 



Seuraavana iltapäivänä sain puhelun, että tiedot ovat melko varmasti palautettavissa. Minulle kerrottiin, että "tiedot eivät välttämättä ole oikeassa järjestyksessä muistilla mutta ne ovat silti siellä". Jos osaisin heittää voltin olisin sen tehnyt mutta nyt tyydyin vain kiittelemään IT-Tohtoreita. Muistelin myös sitä, että tällä ulkoisella kovalevyllä olin ollut myös ehkä itse vähän sekava jaotteluni kanssa.  Normaalisti minulla on kuukausi/vuosi kansiot, joihin vuoden mittaan otetut kuvat järjestetään mutta. toisella kovalevylläni olen paremmin pitäytynyt järjestyksessä. 

Asiointi IT-Tohtorien kanssa oli äärimmäisen helppoa ja vaivatonta. En missään vaiheessa kokenut etten olisi ymmärtänyt mitä minulle puhuttiin vaikka vastapuoli oli itseäni paljon teknisempi henkilö. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja ihmisläheistä. Se mitä luvattiin pidettiin ja kotiin lähti leveästi hymyilevä bloggaaja, joka oli saanut menettämänsä valokuvat talteen. Otin opikseni tästä casesta ja jatkossa mahdollisista uusista ulkoisista kovalevyistä siirrän säännöllisesti tietoja myös pilvipalveluun. 

IT-Tohtorit Oy löytyy siis osoitteesta Leppävaarankatu 19, Espoo. Parkkitilaa löytyy hyvin ihan liikkeen edestä ja liike löytyy katutasosta. Voin lämpimästi suositella IT-Tohtorien palveluita. Toki en itse toivo, että jatkossa taas kadottaisin tietoja mutta "never say never". 




lokakuuta 13, 2023

Kustaa Saksin Rajamailla -näyttelyyn Designmuseossa ehtii vielä viikonloppuna

 

Designmuseon tämän vuoden päänäyttelyyn Kustaa Saksi: Rajamailla ehtii vielä viikonloppuna.  Toukokuussa avautunut näyttely on huikean kaunis ja värikylläinen runsaudensarvi täynnä Saksin suunnittelemia jacquard-tekniikalla kudottuja tekstiiliteoksia viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Esillä 2.kerroksen näyttelytiloissa on myös juuri tätä näyttelyä varten kudottuja ja tilattuja todella suurikokoisia töitä. Rajamailla -näyttelyssä Kustaa Saksi tutkii töissään hetkiä todellisen ja epätoden välillä. Tekstiilit ovat Tilburg Textiel Labin upeasti toteuttamia tehtaallaan Alankomaissa. 

First symptoms -sarja täyttää yhden näyttelytilan. Kuvassa Arkkityyppejä-teos vuodelta 2018.

Hyökkäys-teoksessa vuodelta 2018 kuvataan Kustaa Saksin näköhäiriöitä migreenikohtauksen aikana. 

Yksi näyttelysaleista tuo nähtäväksi teoksien välityksellä sen millaisia migreeninpotilaan auralliset näköharha kokemukset ovat. Kustaa Saksi on kärsinyt 7-vuotiaasta saakka ikävästä migreenistä. Vaikka teokset ovat äärimmäisen kauniita ja samalla myös mystisiä olen silti onnellinen etten kärsi migreenistä kuten veljeni, jonka tuo ikävä vaiva lamauttaa päiviksi. Toiseen näyttelytilaan on puolestaan koottu unen ja valveen rajamailla ilmeneviä hallusinaatiota. On myös mielenkiintoista tutustua paremmin jacquard-tekniikkaan hypistelemällä ala-aulan lippukassalla teosten materiaalia, joista tämä huikea tekstiilitaide on syntynyt.

Joseph Marie Jacguard (1752-1834) kehitti automaattiset kangaspuut, joita reikäkortit ohjasivat. 

Mutta mitä ihmettä on jacquard-tekniikka? Jacquard-tekniikka on saanut nimensä ranskalaisen keksijän Joseph Marie Jacquardin mukaan. Hän keksi 1804 kutomakoneen eli automaattiset kangaspuut, joiden toimintaa ohjasivat reikäkortit. Verrattuna käsin kutomiseen Jacquardin kehittämällä kutomakoneella oli ensimmäistä kertaa mahdollista kutoa koneellisesti paljon monimutkaisempia kankaita. Uusi menetelmä mahdollisti nimittäin yksittäisten loimilankojen hallinnan. Mekaaninen kutomakone mahdollisti monimutkaisten kuviollisten kankaiden kutomisen. Reikäkorttipakka ohjasi kuvion muodostumista. Ei siis ihme, että Jacquardin kutomakone mullisi aikoinaan kudonnan koko maailmassa. On myös sanottu, että kone edusti sulautettujen järjestelmien esi-isää ja on yksi ensimmäisistä maailman ohjelmoitavista koneista. Nykyään jacquard-kangaspuut ovatkin tietokoneohjattuja. 


Toiseen kerrokseen noustessa näet ensimmäisen ison hämähäkki teoksen vuodelta 2013 ja nimeltään se on Arakhnen seitti. Pelottavan kiehtova hämähäkki! 


Arbor Vitae (Elämänpuu) 2013, sarjasta Hypnopompic pitää oksillaan vaikka mitä eläväisiä. 


Käkkärä teos 2022 koostuu seuraavista: mohair, alpakan villa, akryyli, polyesteri. 
Huomaatteko tuon piénen eläinhahmon työssä keskellä alhaalla - aika hauska!

Näyttelyssä on mielenkiintoista myös se, että Kustaa Saksin moderni muotokieli ja kuviosuunnittelu yhdistyvät vuosisatoja vanhaan jacquard-kudontatekniikkaan. Saksi on tuonut myös rohkeasti perinteisten luonnonmateriaalien rinnalle töissään erikoisempia materiaaleja kuten kumia, metallia, akryylia ja fostoria, joita on mukana töissä käytetyissä langoissa. Mielenkiintoisuutta lisää myös se, että teosta Ideal Fall (Täydellinen putous) Saksi ohjeisti tekoälyä luomaan ehdotuksen ihanteellisesta maisemasta eli jonkinlaisesta luonnon arkkityypistä. 

Ideal Fall (Ihanteellinen putous) - putouksen luomiseen on käytetty myös tekoälyä. 

Metsän poika -teos on Ihanteellisen putouksen kanssa näyttelyn suurimpia töitä. Innoitus työhön on tullut Aleksis Kiven Metsämiehen laulusta. Saksin omat lapsuudenmaisemat ja suomalaiset metsät ovat hänen voimansa ja hyvinvointinsa lähteitä. 

Painajaisia ja unelmia -huone oli myös kiehtova. Jo pelkästään nimet, jotka Kustaa Saksi oli töille antanut sai mielikuvituksen laukkaamaan. Vai mitä sanotte töistä Uniherbaasio, Hiisi, Srrr Srrr Chirp Chirp, Piilossa/Näkyvillä, Hangin Loose, Abyss (Syvänne) ja Yötön yö. Saksin töissä on värimaailma on todella erottuva ja värikäs. 

  
"Saksin teoksille tyypillistä on herkullinen, riehakas ja mehukas värimaailma. Teoksissa toistuvat usein surrealistiset maisemat, satumaailmoista tutut eläinhahmot, koukeroiset kasviaiheet ja tarunhohtoinen tunnelma."  Tekstiiliopettajien liitto. 


Saksin töistä löytyy myös kiehtovan mystistä sadunomaisuutta, joka tempaa katsojan mielikuvituksen mukanaan. Tässä näyttelyssä on paljon penkkejä ja jakkaroita, joille voi istahtaa ihailemaan teoksia. Jäin todella pitkäksi aikaa näyttelyn suurimpien teosten eteen vain katsomaan ja kokemaan töitä. Oli jännä miten minulle virisi täysin vetovieraan näyttelyvieraan kanssa mielenkiintoinen keskustelu siitä miten näemme ja koemme työt. Olimme molemmat naisia ja lähes samanikäisiäkin mutta molemmat meistä näkivät ja kokivat teokset hyvinkin eri tavalla. 


Fraktaalit ja myytit osio oli yksi suosikkini Designmuseon näyttelyssä. Kustaa Saksi on myös isä, joka on lukenut pojalleen satuja ja kansantaruja, joista varmaan suuren osa meistä on itsekin kuullut lapsena vanhemmiltaan iltaisin. Fraktaali tarkoittaa muotoa, jonka yksityiskohdat jatkuvat toisteisesti äärettömyyteen. Saniaiset, lumihiutaleet ja puiden oksat ovat hyviä esimerkkejä fraktaaleista. Myytit puolestaan ovat tarinoita, joita on kerrottu tuhansia vuosia. Ne ovat opettavaisia, lohduttavia ja hoivaaviakin. Saksi näkee fraktaaleissa ja myyteissä paljon samankaltaisuutta. 

Kustaa Saksi, kuva Jussi Puikkonen 

Desingmuseon näyttelyssä on toukokuussa lähtien käynyt ennätysmäärä yleisö enkä minä ollenkaan ihmettele miksi. Tällainen väri-ilottelu, sadunomaisuus ja mystisyys kiehtovat. Ehdottomasti suosittelen nyt viikonloppuna piipahtamaan ja tankkaamaan täältä energiaa itseensä. Vaikka ulkona olisi harmaa päivä saavat nämä värit ja muodot hymyilemään suu korvissa. 

Designmuseo, Korkeavuorenkatu 23, 00130 Helsinki. Museokorttikohde.