tammikuuta 25, 2024

Asioita, joita rakastan

 

Ensimmäiseksi pahoittelut etten ole ehtinyt kirjoittaa tänne blogiin mitään kahteen viikkoon! Minulla on päivätyössäni ollut "hippulat vinkuu" -viikot eli kiirettä on riittänyt vähän liikaakin. Moni asia minun alallani pitää saada valmiiksi juuri tammikuun alussa joten töitä on paiskittu vähän pidempää päivää. Tammikuun loppuun mennessä varmasti helpottaa joten valoa alkaa jo näkyä tunnelin päässä. Blogi, kirjoittaminen ja valokuvaaminen ovat minulle todella tärkeitä joten huonon omantunnon lisäksi olen myös joutunut luopumaan rakkaista harrastuksistani blogiin liittyen. Anteeksi ja kiitos niistä viesteistä, joita te ihanat lukijat olette lähettäneet kun minusta ei ole ollut elonmerkkejä somessa. 

Huomasin Kristiinan K -blogissa niin mukavan aiheen, joten tartun tähän nyt ensimmäiseksi. Alun perin tämä idea tai voisiko ehkä sanoa blogihaaste on lähtöisin Sadun Kukka-pilli -blogista. Laitoin linkit niin pääsette myös kurkkaamaan minkälaisia asioita Kristiina ja Satu rakastavat omassa elämässään. Minun valintani tulevat tässä eli Aasta Ööhön.

A - Aurinko 





Olen syntynyt kesäkuun viimeisenä päivänä joten olen kesälapsi, joka rakastaa aurinkoa. Auringon nousut ja laskut ovat upeaa katsottavaa ja koskaan ei ole niin kiire ettei voi pysähtyä ihailemaan auringon liikkeitä. Minulla on lukemattomia auringosta ja sen leikeistä valon sekä varjon kanssa otettuja valokuvia. Kun keväällä aurinko alkaa paistaa sisälle olohuoneeseemme hakeudun sohvalla juuri siihen aurinkoläikkä kohtaan kuten molemmat koiranikin Minnie ja Mimmi ovat tehneet. 

Enää en juurikaan ota aurinkoa koska haluan säästää ihoani mutta aurinkoisella puolella katua haluan silti aina kävellä. "Aurinko ja sen tuottamaa D-vitamiinia kohtuudella" on mottoni. Aurinko edustaa minulle elämää, luonnon puhkeamista kauneuteensa, voimaa, iloa ja rakkauttakin. 

B - Bebeleivos


Kuva: Yhteishyvä

Olen rakastunut bebeleivokseen jo lapsuudessani. Muistan, että meillä oli kotona bebeleivosten lisäksi myös Aleksanterinleivoksia, joka nekin toki maistuivat mutta eivät yhtä hyville kuin bebet. Itse leivoksen alkuperähän on Ranskasta ja Suomeen tämä herkku on rantautunut 1900-luvun alussa vaasalaisen Svessonin konditorian valmistamana. Sen vaaleanpunainen kuori on aina yhtä houkutteleva ja kun haukkaa beben voikreemillä täytettyä murotaikinapohjaista herkkua muistaa aina tiettyjä juhlia lapsuudesta joten tästä herkkumuistosta en luovu koskaan. 

C - Chanel No. 5

Chanel parfyymin tuoksu tuo minulle aina mieleen oman rakkaan jo edesmenneen äitini. Chanel 5 oli äidin lempiparfyymi ja äiti tuoksui aina vienosti Chanel viidelle! Lapsuudessani kun olimme lähdössä johonkin kyläilemään äiti saattoi aivan vähän suihkauttaa myös minun kaulalle omaa lempituoksuaan kun olin sitä varmasti kymmeniä kertoja kärttänyt häneltä. Muistan myös saaneeni äidiltä teini-ikäisenä lahjaksi oman Chanel 5 parfyymin, jota käytin todella säästeliäästi ettei se kuluisi liikaa. 

Minulla on edelleen yhtenä tuoksuna lapsuudesta tuttu klassikko Chanel 5 ja käytän sitä silloin tällöin. Chanel No. 5 on Chanel-tuotemerkin tunnetuimpia hajuvesiä. Tästä hurmaavan rakastettavasta tuoksusta voimme kiittää venäläis-ranskalaista kemistiä ja parfymistiä Ernert Beauxia, joka vuonna 1921 onnistui luomaan tämän klassikon.  

D - Dekkari eli salapoliisiromaani







Olen rakastanut dekkareita jo hyvin nuoresta. Minun joka vuotiseen kesälukemistoon kuuluvat aina Agatha Christien Miss Marple ja Hercule Poirot kirjat sekä Georges Simenonin Maigret salapoliisiromaanit. Englantilainen dekkari eroaa paljon ranskalaisesta lajitoveristaan mutta hyvä dekkari vie minut aina mukaansa. Vaikka olen lukenut näitä lempidekkareita useita kertoja vuosien kuluessa ne tempaavat silti minut kutkuttavalla jännityksellä mukaansa aina uudelleen. 

Maigret kirjoissa taas rouva Maigret loihtii aviomiehelleen parasta vasikanhöystöään tai viinikukkoa eli ranskalainen keittiö belgialaisella twistillä on mukana näissä dekkareissa. Kun ahmin dekkareita minulla on myös yleensä tapana syödä jotain pientä ainakin jos Maigret kirjat ovat lukuvuorossa. 

E - eläimet 







Lapsesta saakka minä olen rakastanut eläimiä. Alta 3-vuotiaana minua tosin pelottivat vähän pimeässä ja kummallisen hajuisessa navetassa asuvat suuret lehmät mutta niistäkin on tullut minulle rakkaita kun itse kasvoin vanhemmaksi. Tarkkailen eläimiä pihapiirissä ja luonnossa sekä totta kai myös eläintarhoissa, joissa minulla voi hurahtaa melkein koko päivä kun olen niin innostunut kaikesta. 

Vuosia sitten (muistaakseni 90-luvun ihan alussa) menetin sydämeni Barcelonan eläintarhassa valkoiselle gorillalle, jonka nimi oli Snowflake (Floquet de Neu, pieni lumihiutale katalaaniksi). Tämä albiino gorilla löydettiin Espanjan Guineasta 1966 ja se ehti viettää Barcelonassa lähes 40 vuotta. Muistan vielä vuonna 2003 kun uutisoitiin, että Snowflake on kuollut ja istuin autossa liikennevaloissa kyynelehtien surusta.  

F - Fazerin makeiset








Isoäitini sisko Aili-täti oli töissä Fazerilassa joten meillä oli kotona aina Fazerin karkkeja. Varmasti ennen kouluunmenoa en edes tiennyt mistään muista makeisista kuin Fazerin. Muistan kun lapsuudenystäväni puhui aina Panda-suklaasta, josta minä en ollut koskaan edes kuullutkaan. Aili-täti järjesti minut lapsena myös kierrokselle Fazerin tehtaaseen. Muistan, että vierailu oli keskellä koulupäivää mutta sain vanhempien lupalapulla oikeuden osallistua tehdaskierrokselle. Opettaja antoi vain ohjeeksi "Muista pestä hampaat hyvin kun menet kotiin!" Oli jännää olla tehtaalla ja nähdä miten omia suosikkikarkkeja valmistetaan. Oli myös aivan huikeaa päästä 2016 vierailemaan juuri avatussa uudessa vierailukeskuksessa, josta olin kyllä yhtä innoissani kuin vuosia sitten lapsena. 



G - Gaudin sadunomainen arkkitehtuuri 










Olen ollut Barcelonassa muutamia kertoja ja yksi syy miksi palaan sinne on Antoni Gaudin sadunomainen arkkitehtuuri. La Sagrada Familia on varmasti Gaudin tunnetuin rakennus ja hänen elämäntyönsä. Erikoisinta tässä valtavassa kirkossa on se ettei se ole vieläkään kokonaan valmistunut ja Gaudin kuolemasta on jo aikaa 98 vuotta! Gaudin arkkitehtuurissa minä rakastan juuri värikkyyttä ja orgaanisuutta. Hänen onnistui luoda arkkitehtuuria, jota kukaan ei aiemmin ollut tehnyt ja saada samalla ihmiset kiinnostumaan siitä. Gaudin arkkitehtuuri on myös täysin uniikkia ja tunnistettavissa sekä liitettävissä häneen. 

Arkkitehtinä Antoni Gaudin kyky myös yhdistellä erilaisia materiaaleja keskenään on huikea. Guellin puiston sisäänkäynti on todella vaikuttava. Sen kauneus sai melkein kyyneleet silmiin. Portaikko, joka nousee Sadan pylvään saliin sekä värikäs näköalatasanne, jota kiertää värikäs mosaiikkikaakeleilla koristettu kiemurteleva penkki. Aivan käsittämättömän kauniita ovat myös asuintalot Casa Milà ja Casa Batilò. Näissä taloissa asuvien ihmisten kodit sijaitsevat uniikeissa kaupunkitaloissa, joiden muotokieli huomataan jo kaukaa. Gaudi oli nero!

H - Helsinki







Teiniä minä en ollenkaan pitänyt Helsingistä koska kaikki oli paljon pienempää ja vaatimattomampaa kuin muissa pääkaupungeissa maailmalla. Rakastuin Helsinkiin kun kasvoin aikuiseksi ja aloin ymmärtämään miten upea kaupunki Helsinki itse asiassa onkaan. Senaatintorin hienostunut uusklassinen ympäristö hahmottui minulle vasta siinä vaiheessa kun olin lukenut Helsingin historiasta ja käsittänyt, että tuon torin laidalla seisoo taloja monilta eri vuosisadoilta sulassa sovussa. Helsingin merellisyys on luonut puitteet Silakkamarkkinoille jo vuodesta 1743 eli yhdelle Suomen vanhimmista yleisötapahtumista. 

Mukulakivikadut, Esplanadin puisto, Kappeli, Stockmannin tavaratalo, Katajanokan jugendtalojen keskittymä, Eläintarhanlahti ja rosoinen Kallion kaupunginosa sekä lukemattomia muita mielenkiintoisia paikkoja, joita olen oppinut rakastamaan. Helsingin kaduille kävellessä kannattaa pitää silmät auki koska takaan, että aina löytyy jotain mitä ei aiemmin ole nähnyt.  

I - Italia







Kuvat Pexals.com

Minä olen Italia fani henkeen ja vereen! Vaikka ihan viime vuosina en saapasmaassa ole käynyt olen aikoinaan kolunnut sen aikalailla ristiin ja rastiin. Ensikosketuksen otin Italiaan jo interrail reissullani, jolloin koettiin ikuinen kaupunki Rooma, Michelangelon Firenze sekä satumainen kanaalien Venetsia. Tuo reissu jätti polttavan kaipuun Italiaan, jota sitten seuraavien vuosien ja vuosikymmenten aikana on paikattu tekemällä matkoja herkullisen pastan, Prosciutto Crudon ja upean arkkitehtuurin kotimaahan. Katselin juuri Italian karttaa ja tuumailin, että "saappaan kärki ja korko-osa" on vielä kokematta. Sisiliassakin olen viettänyt yhdellä lomareissullani kaksi viikkoa kiertäen saarta. Myös Sardinian saari on vielä kokematta. 

J - Joulu 

Sanomattakin on selvää, että minä rakastan joulua ja joulunaikaa. Joulu on ollut tärkeässä roolissa jo lapsuudenkodissani ja muutettuani omaan kotiin olen halunnut luoda aina sellainen lämminhenkisen oman näköiseni joulun. Meidän joulu alkaa Tuomaan päivänä ja se päättyy vasta Nuutin päivänä. Jouluun alussa kotiin hiipii muutamia joulukoristeita ja totta kai jouluvalot ilmestyvät parvekkeelle sekä joulutähdet ikkunoihin.

Joulukukkiakin saattaa ilmestyä jo kotiin. Mutta olen halunnut pitää kiinni niistä perinteistä, jotka ovat jo isoäidiltäni sekä omasta lapsuudenkodistani opittuja. Vastahan meillä joulu on kerätty pois 13.tammikuuta taas odottamaan seuraavaa H-hetkeä alkaneen vuoden lopussa. 

K  - Kengät






Kengät ovat yksi minun rakkauteni/intohimoni kohde eli omistan aika monia kenkäpareja. Ihan tarkkaan en tiedä paljonko kenkiä minua tällä hetkellä on koska olen myös myynyt niitä ja hankkinut viime aikoina hyvin harkitusti uusia. Kengissä viehättää muotoilun lisäksi myös kenkiin liittyvä historia. Voiko naisella olla koskaan liian montaa paria kenkiä? Jos minunlaiseltani kenkien keräilijältä kysytään vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä "Ei tietenkään voi olla!" Jatkan tähän yleensä vielä "Jotkut keräilevät kenkiä, jotkut postimerkkejä. Harrastuksensa kullakin." Kenkien lisäksi minua kiinnostavat myös kengistä kertovat kirjat. Kirjahyllyssäni onkin monia opuksia, joissa juuri kengät ovat kantavana teemana läpi kirjan. 

L - Lapset






Kuva: Pexels.com

Luoja ei ole valitettavasti suonut minulle omia lapsia mutta pidän lapsista aivan valtavasti. Tunnelma on molemminpuolista eli myös lapset pitävät minusta ja hyvin harvat heistä ovat edes vierastaneet minua. Onneksi minulla on aivan ihania kummilapsia, joista yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat jo täysikäisiä. 

M - Mansikat 






Olen aina rakastanut mansikoita, jotka olennaisesti kuuluvat kesään. Lapsena kerättiin metsämansikoita heinään ja nyt vanhempana käydään joko itsepoiminnassa marjatilalla tai jos oikein laiskottaa niin ostetaan valmiiksi kerättyjä mansikoita sekä syötäväksi että myös pakastimeen. Talvellakin sen kesän maun saa hetkeksi esille kun ottaa niitä mansikoita tai vaikka pakastettuja uusia perunoita talvella ruokapöytään. 

N - Niitty / kukkaniitty






Kukkaniityt - joko luonnonvaraiset tai siemenistä kylvetyt - ovat myös sellaisia kohteita, joiden takia voin pysäyttää auton ja jäädä valokuvailemaan niitä. Olen myös ajanut yli satakilometriä suuntaansa etsiessäni jotain juuri kukassa olevaa peltoa. Luonnonkukkien takia olen herännyt kukonlaulun aikaan kesäaamuna saadakseni kukat poimittua ennen kuin aurinko helottaa liikaa ja lämpötila on noussut korkeisiin lukemiin. 

O - Omenankukat 






Kevät ja luonnon herääminen on minulle aina kiireistä mutta samalla todella antoisaa aikaa. Kun valonmäärä ja lämpö lisääntyy puhkeavat sekä omenapuut että myös koristeomenapuutkin kukkimaan valkoisena ja vaaleanpunaisena. Omenankukat ovat herkän kauniita ja niistä tulee aina mieleen muistoja Otalammen mummolan kesäpaikasta. Minä myös rakastin syödä omenoita mutta tulin sitten murrosiän aikoihin myös niille allergiseksi koivusiitepölyallergian ristiallergian kautta. 

P - Palapelit 


Minä rakastan tehdä palapelejä koska se jos mikä puuha rauhoittaa mieltä sekä ajatuksia. Minulla on lukemattomia isoja, kertaalleen kasattuja useamman tuhannen palan palapelejä, joita mielelläni kokoan. Oikeastaan olen siirtynyt tekemään palapelejä virtuaalisesti verkossa koska silloin palapelin paloja ei esimerkiksi mene Mimmin suuhun tai piilottamiseen. 

Q - Queen Bohemian Rapsody

Queenin Bohemian Rapsody on niin järisyttävän hyvä, spektaakkelimainen ja maata ravistava kokemus, että ehdottomasti se kuuluu tähän "asioita, joita rakastan". Olen löytänyt Queen Bohemian Rapsodyn teiniä ja osittain sen sanoista tuleekin mieleen nuoruuteen liittyvä maailmantuska. "I sometimes wish I'd never been born at all." Kappaleessa on myös lauletaan jäähyväisiä ystäville. "Goodbyd everybody - I've got to go. Gotta leave you all behind and face the truth." 

Vuonna 1975 levytetty kappale on upea siksi, että se on äärimmäisen monikerroksinen ja moniulotteinen. Kappaleesta on esitetty lukemattomia tulkintoja mitä sanoihin kätkeytyy ja ihan varmasti kappale tuottaa myös hyvin erilaisia fiiliksiä eri ihmisillä. Tätä kappaletta rakastan enkä koskaan tule kyllästymään siihen. 

R - Raitiovaunu 






Kuva: Pixabay

Raitiovaunut on NIIN cool tapa matkustaa kaupunkiympäristössä. Lainattu kuva on Lissabonin raitsikoista, jotka ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia. Lissabonissa on melkoisesti korkeuseroja ja kun raitiovaunut kiipeävät Alfaman kaupunginosassa katuja ylös kapeita katuja on se aikamoinen kokemus. Raitiovaunut ovat usein myös melko täynnä mutta silti kehotan kokeilemaan niitä. Huikea kokemus ja myös mielenkiintoinen ympäristö. 

S - Sienet / sienestys






Olen lapsesta saakka käynyt sienestämässä isovanhempien ja omien vanhempieni kanssa. Söin myös sienistä tehtyjä ruokia jo lapsena koska olin tottunut niihin. Minnien kanssa kävimme usein Nuuksiossa meidän salaisessa "suppilovahveropaikassa", josta pystyi reilussa vartissa keräämään ison korillisen sieniä. Mimmiä en ole vielä uskaltanut vielä sienimetsää kun sen suuhun tuntuu edelleenkin menevän maasta vähän kaikkea. 

T - Taide / taidenäyttelyt 






Taide ja taidenäyttelyt ovat olleet osa minun lapsuuttani eli äitini maalasi ahkerasti ja kävimme myös perheen kanssa katsomassa taidetta museoissa sekä näyttelyissä. On paljon taidetta eri näyttelytiloissa, joita olisi mukava mennä katsomaan ja vaikka paljon käynkin niin aina ei aika riitä kaikkeen itseä kiinnostavaan. Kävimme äitini kanssa paljon katsomassa erilaista taidetta vielä ennen hänen kuolemaansa 2016. Rakkauden taiteeseen olen perinyt äidiltäni. 

U - Ulkoilu 







Olen aina rakastanut luonnossa liikkumista mutta nyt ensin Minnien ja nyt Mimmin myötä on liikkuminen vielä lisääntynyt. Luonto tarjoaa upeat puitteet ulkoilla ja liikkua erilaisissa maastoissa ja kokea samalla myös ihan uusia luontoreittejä tai luonnonsuojelualueita. Ulkoilun jälkeen on hetkellisesti raukean väsynyt mutta henkisesti jaksaisi vaikka mitä. Luonto antaa paljon siellä liikkuvalle!

V - Valokuvaaminen 







Olen aika nuoresta jo valokuvannut mutta melko surkeilla vehkeillä. Kamera minulla on ollut jo teini-ikäisenä mutta järkkärin ostin Lumo lifestyle blogin Tuulilta kun aloitin bloggauksen yli kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen olen uusinut jo kerran kameran. Taas vähän polttelisi uusi kamera mutta toistaiseksi jatkan nykyisellä Sonylla ja pyrin kehittymään valokuvauksessa koko ajan. 

W - Wien, Itävalta 





Kuva: Pixabay 

Olen yhden kerran käynyt Wienissä reppureissullani sekä samalla myös Salzburgissa kun Itävallassa kerran oltiin. Wien viehätti minua kaupunkina paljon ja siksi se on vuosia poltellut kohteena matkustaa sinne uudelleen. Katsotaan milloin olisi oikea aika palata paikkaan, johon rakastui kauan sitten. 

Y - Ystävyys

Ystävät ovat meidän elämämme suola ja liima samalla kertaa! Ystävyyssuhteita pitää vaalia ja olla myös ystävälle vastavuoroinen, jotta ystävyys säilyy. Minun vanhimmat ystäväni olen tavannut jo 5-vuotiaana kun muutimme Helsingistä Espooseen. Edelleen ystävyytemme jatkuu vaikka näemme hyvin harvoin. Ystäviä on harrastuksista, työpaikoista ja lukemattomista muista kohtaamisista tullut. Lucky me!

Å - Åland eli Ahvenanmaa







Syksyllä 2018 pääsin osallistumaan muutaman päivän pr-matkalle Ahvenanmaalle ja minähän menetin sydämeni heti tuolle saarelle tai pitäisikö sanoa saarille. Mielenkiintoista historiaa, hyvää ruokaa ja ruokapaikkoja, upeaan saaristolaisluontoa, merta, aurinkoa ja kulttuuriakin sopivasti matkassa mukana. Vielä en ole päässyt toistamaan kokemusta mutta ehkäpä vaikka ensi kesänä.

Tähän haasteeseen tai postauksen aiheeseen voi osallistua jos niin haluaa. Kiitos Sadulle tästä kivasta postausideasta!



tammikuuta 07, 2024

LUX Helsinki 2024 - lisää upeaa valotaidetta Senaatintorilla, Kansalaistorilla ja Esplanadilla








Tähän toiseen LUX Helsinki 2024 olen kerännyt kohteita molemmilta vierailupäiviltäni. Piipahdin lauantain lisäksi myös sunnuntai iltana katsomaan vielä näkemättömiä kohteita Helsingin ydinkeskustassa. Jos lauantaina oli aika hyytävä keli niin sunnuntaina pääkaupunkiseudulla oli vielä pari astetta enemmän pakkasta kuin edellisenä päivänä. Senaatintorilla oli kylmempi kuin esimerkiksi Kansalaistorilla eli sen verran meren läheisyys vaikuttaa. Kun pukeutui kunnolla - LUE: useita kerroksia päällekkäin - ei tullut kylmä mutta liikkuminen oli vähän pingviinimäistä vaappumista. Tosin kaikki muutkin vaatteita ylleen paljon pakanneet olivat myös vaappujia. Parempi kyllä pysyä lämpimänä vaikka muistuttaisikin pingviiniä!

Janne Ahola (FI) - Symmetria, Senaatintori 







Helsingin Tuomiokirkko tai Suurkirkko kuten isoäitini aina tätä kirkkoa kutsui oli tänä vuonna kahden eri taiteilijan valotaiteen kohteena. Pidin ehdottomasti enemmän Janne Aholan työstä Symmetria. Kauniin värikkäässä Aholan työssä vuorottelivat symmetria ja kaaos Tuomiokirkon seinillä. 

"Symmetrian ja kaaoksen voimien välinen jännite on toiminut lähtökohtana Janne Aholan triptyykkimäiselle teokselle. Symmetrisiä muotoja pidetään usein rauhoittavina ja niiden ennelta-arvattavuus luo turvallisen olon. Ne antavat vaikutelman järjestyksestä. Vastavuoroisesti epäsymmetrisyys liitetään yleensä jännitykseen ja yksilöllisyyteen." LUX 2024 ohjelma





Kun Tuomiokirkon päätykolmioita kannattelevat kuusi korinttilaista pylvästä "alkoivat pyöriä" Janne Aholan työssä tuntui, että kirkko meni "ihan sykkyrälle kaaosvoiman edessä". Onneksi se palasi taas "ehjäksi kokonaisuudeksi" esityksen lopussa. Äänisuunnittelu ja sävellys oli Tommi Toivosen käsialaa. 






Weltraumgrafik (DE) - Helix, Senaatintori 







Toinen Helsingin Tuomiokirkkoon liittyvä LUX-valoteos oli nimeltään Helix, joka oli suunnittelija/videotaiteilija Phil Max Schöllin ja tokiolaisen äänisuunnittelija/säveltäjä Makoto Shozun yhteisteos. 

"Helix tutkii kahden vastakkaisen maailman vuorovaikutusta: rationaalinen, digitaalinen näkökulma, joka usein liitetään tulevaisuuteen sekä inhimillinen, intuitiivinen ja emotionaalinen näkökulma, jota usein pidetään nostalgisena." LUX 2024 ohjelma 

Minulle Helix oli ehkä liian konemainen eikä se herättänyt samanlaisia tunteita kuin Aholan Symmetria. Ehkä vaikutusta oli myös värien käytöllä eli Aholan todella värikäs teos puhutteli vain minua enemmän. Upeasti toteutettu työ vaikka jättikin minut vähän kylmäksi. 







Ragu Ignat (RO) - Facelessmen, Esplanadinpuisto 







Äärimmäisen mielenkiintoinen ja koskettava teos löytyi Esplanadin puistosta Kappelia suoraan vastapäätä. Romanialainen taiteilija Radu Ignat on erikoistunut metalliveistoksiin, 3D-grafiikkaan ja videomappaukseen. Ignat on tehnyt veistoksia jo 25 vuoden ajan. Hänellä on myös keskiaikaan sijoittuvia esityksiä, joissa taistellaan mm. miekoilla. Kiinnostava taiteilija!

"Ilman piirteitämme korostavaa valoa olisimme kasvottomia - ilman valon luomia eroja olisimme kaikki samanlaisia. Valo antaa meille identiteetin. Koostumme kaikki samojen ainesosien yhdistelmistä, mutta jos materiaalimme ei heijastaisi valoa takaisin, olisimme näkymättömiä." LUX 2024 ohjelma 













Facelessmen -teoksessa kolme metriä korkeaan metalliseen naamioon heijastetaan erilaisia animaatioita, jotka muuntavat ja muuttavat naamion piirteitä, muotoa ja tekstuuria. Aika huikea!









Societas Luminis (FI) - Valo, jota emme näe, UPM-pääkonttori 









Viime vuonna UPM-Kymmenen seiniin heijastettiin metsää mutta tänä vuonna seinät olivat ottaneet haltuunsa tienvarsien, niittyjen ja metsäaukioiden kasvit. Valo, jota emme näe -esitys on sukellus maailmaan, jolle normaalisti olemme sokeita. Se esittää tuttujen tienvarsien, niittyjen ja metsäaukioiden kasvit UV-säteilyn heijastamissa väreissä. Projisoitu videoteos on hyönteisen silmin nähty sadunomainen matka, jossa mielikuvitukselliset värit ovat totisinta totta. 


Teoksen takana on Societas Luminis -kollektiivi, joka on poikkitaiteellinen ryhmä, jonka jäsenet ovat toimineet pitkään niin audiovisuaalisen viestinnän, taiteen kuin tieteenkin aloilla. Heikki Helanterä toimii evoluutiobiologian ja genomiikan professorina Oulun yliopistossa. Kimmo Syväri on helsinkiläinen valokuvaaja ja taideteollinen toimija. Markku Mäkelä on palkittu säveltäjä, tuottaja ja äänisuunnittelija, joka on säveltänyt musiikkia ja äänimaisemia elokuviin ja tiloihin. 













"Ihmisen näkökyky on rajallinen. Meille maailma hahmottuu väreinä, jotka syntyvät näkyvän valon aallonpituuksista. Näkyvän valon takana on kuitenkin lyhyempiä aallonpituuksia, ultraviolettisäteilyä, jota esimerkiksi hyönteiset pystyvät näkemään. Tutun maailman sisään kietoutuu toinen, meille näkymätön maailma." LUX 2024 ohjelma 

Victor Vicsek/Limelight (HU) - Talking Heads, Kansalaistori 








Kansalaistorilla oli kaksi valtavan suurta päätä eli Talking Heads -teos!

"Talking Heads -teoksen kahdet kasvot esittävät lukemattomia tunnetiloja ja reagoivat toisiinsa. Toisin kuin ihmiset, nämä puhuvat päät eivät kommunikoi kasvolihasten vaan valon avulla. Noin 4000 erikseen ohjattavaa LED-valoa tuottaa erilaisia kasvonilmeitä eri väreissä kumpaankin teoksen päähän. Päät reagoivat toisiinsa ja käyvät keskustelua valon avulla." LUX 2024 ohjelma 







Taustalla Musiikkitalon mediaseinällä näkyi SPECTRUM eli tekoälypohjainen videoinstallaatio, joka ylittää rajat. Teos käyttää Al-teknologiaa juhlistaakseen globaalia monimuotoisuutta. Animoidut digitaaliset muotokuvat heräävät henkiin ja edustavat kansallisuuksia, sukupuolia ja näkökulmia









Marimekko & Ateneum  - Unikko at La Louviére






Kuluvana vuonna 2024 Marimekon ikoninen Unikko-kuosi täyttää 60-vuotta - ONNEA Unikko! Maija Isolan Unikko tunnistetaan Marimekon myötä ihan maailmanlaajuisesti. Isola on itse opiskellut aikoinaan Suomen Taideakatemian koulussa eli Ateneumissa, josta Armi Ratia hänet löysi Marimekkoon. Isolan Unikot koristivat kauniisti hänen opinahjonsa seiniä LUX 2024 tapahtumassa. 



Alfred William Finch, maalaus Hedelmäpuutarha La Louvièrestä 1890

Unikon lisäksi julkisivussa juhlistettiin Ateneumin Väriä & valoa -impressionismin perintö -näyttelyäjoka avattiin jo syksyllä 20.lokakuuta ja upea näyttely on mahdollista nähdä vielä 25.helmikuuta 2024 asti. Itsekään en ole vielä ehtinyt näyttelyyn mutta onneksi tässä on vielä aikaa. Ylläolevassa kuvassa on suomalaisen uusimpressionismin merkkiteos eli Alfred William Finchin pointillistinen maalaus Hedelmäpuutarha La Louviérestä.


Näin upealta näytti pointillismin tekniikalla toteutettu Unikko at La Louvière. Tämä värikäs ja elämäniloinen työ oli upea kunnianosoitus sekä suomalaiselle muotoilulle että kuvataiteelle.  







Valoteos on helsinkiläisen taiteilija ja visuaalisen suunnittelijan Katri Tikkasen tekemä. Teoksen musiikista vastasi helsinkiläinen säveltäjä, äänisuunnittelija, musiikin tuottaja ja taiteilija Matti Ahopelto














Paukkupakkasista ja jäätävästä viimasta huolimatta ihmisiä oli katsomassa joka tammikuista upeaa LUX Helsinki tapahtumaan ihan kiitettävästi. Ja kouluni vanhaa liikunnanopettajaa lainatakseni "Ei ole huonoja säitä koska sää on aina vain pukeutumiskysymys." Kiitos LUX Helsinki upeasta ja monipuolisesta valotaiteesta ja ensi tammikuussa sitten taas uudelleen. 



tammikuuta 06, 2024

LUX Helsinki 2024 kireässä pakkassäässä - vielä huomenna 7.1. ehtii katselemaan valotaidetta



Terveisiä LUX Helsinki 2024 valotapahtumasta. Olen koko viikon miettinyt milloin olisi oikea aika lähteä ihailemaan tämän tammikuun LUX Helsinki kohteita. Sen verran kovia pakkalukemia on mittarissa vilahdellut, että edes minua - suurta LUX-fania - ei ole saanut liikkeelle Helsingin ydinkeskustaan. Siellä kun vielä meren läheisyys lisää kylmyyden tunnetta. Tänään kerrospukeuduin oikein huolella ja otimme Mimmin kanssa suunnaksi Senaatintorin ja ydinkeskustan ylipäätänsä LUXin osalta. 

Koska tänään oli lauantai oli toki vähän enemmänkin arktista säätä uhmaavaa joukkoa liikkeellä joten päätimme sitten loppupeleissä vain katsastaa tänään Senaatintorin teokset ja palata mahdollisesti huomenna vielä toistamiseen kurkkimaan muita teoksia. Tässä postauksessa on valokuvia vain Katariina Sourin LUX työstä ja muista sitten toisessa postauksessa. Minä nimittäin lumouduin täysin tästä upeasta värikkyydestä. 






Katariina Souri - Pohjan kosketus, Senaatintori








Senaatintoria ympäröiviin uusklassistisiin rakennuksiin - Valtioneuvoston linna ,Yliopiston päärakennus ja Tuomiokirkon molemmin puolin oleviin terassipaviljongeihin - sekä Aleksanterinkadun varrella oleviin entisten porvaristalojen seiniin projisoidaan 19  Katariina Sourin tekemään värikästä öljyvärimaalausta. Tuttujen, historiallisten talojen seinillä on nyt LUXin aikaan pohjoisen myyttisiä maisemia. Värikkäät maalaukset kiertävät toria yli 300 asteen laajuudella. Ja näky on minusta todella vaikuttava. 














Katariina Sourin todella värikylläiset maalaukset luovat jännän rinnakkaistodellisuuden tutulle Senaatintorille. Ollaan tutussa paikassa, joka näyttää sekä tuntuu kuitenkin hänen esityksensä aikana ihan vieraalta paikalta. Sourin maalaukset ovat saaneet inspiraation mytologiasta, jumaltarustoista ja animismista. 

Sourin teosten taustalla soi Johnny Lee Michaelsin säveltämä hypnoottinen musiikki. 

















Animismi eli sielu-usko on käsitys, jonka mukaan kaikilla olioilla on sielu. Meidän suomalaisten muinaisessa maailmankuvassa on ollut animistisia piirteitä. Kaikessa voitiin uskoa olevan voimaa tai olentoja eli väkeä. Saamelaisilla on ollut useita pyhiä uhripaikkoja, joita on kutsuttu seidoiksi. Seidan haltijoita on lepytelty lahjoilla, joilla on taattu hyvä metsästysonni jatkossa. 

Metsästäjä-keräilijäheimojen animistisessa todellisuuskäsityksessä ihminen on yleensä jokseenkin tasavertainen eläinten, kasvien ja luonnonvoimien kanssa. Rituaalit ovat olleet välttämättömiä, koska niillä on pyydetty lupaa käyttää eläimiä tai kasveja ravinnoksi tai puuta polttopuuksi. 
















Katariina Sourin teosten värikkyys ja mystisyys puhuttelivat minua ja taisin katsoa esityksen peräti neljä kertaa. Jos ei olisi ollut sormet ihan jäässä olisi varmaan seissyt paikallani vielä parin esityskerran ja vain ihaillut. Mystiset eläinhahmot ihmisten lisäksi puhuttelivat ja saivat myös oman mielikuvituksen laukkaamaan. 

Kävin nyt jälkeenpäin katsomassa Sourin töitä hänen omilta kotisivuiltaan ja olivat ne öljyväritöinäkin hyvin vaikuttavia. Suuri koko rakennuksen seinässä ja jännässä - täysin poikkeavassa ympäristössä lisäsi vielä mielenkiintoa töihin. 






















Tuomionkirkon molemmin puolin oleviin ns. terassipaviljonkeihin oli myös heijastettu Katariina Sourin töitä. Tuomikirkon alkuperäinen arkkitehti Carl Ludwig Engel ehti kuolla 12 vuotta ennen kirkon valmistumista. Engelin kuoleman jälkeen arkkitehti Ernst Bernhard Lohrmann jatkoi yksityiskohtien muuttamista eli hänen piirustuspöydältään ovat lähteneet juuri nuo erilliset terassipaviljongit. Oletettiin ettei kirkon pääkupoli kestäisi painavia kirkonkelloja, joten ne sijoitettiin lännenpuoleiseen paviljonkiin. Toinen eli idänpuoleinen toimii kappelina. 

















Käykää ihmeessä katsomassa LUX Helsinki 2024 valokohteita koska vielä huomenna sunnuntaina klo 17-22 valotaide on koettavissa  ympäri Helsinkiä. Tästä näet ohjelman ja kartan. Ja ehkä pakkanen olisi vähän jo hellittänyt arktista otteen Suomesta. Yritän itse todella vielä sunnuntaina ehtiä katsomaan lisää teoksia joten uusia postauksia tulossa myös Senaatintorilla nähdyistä muista teoksista.