Pastilli, Puppy ja Pallo

Korkeavuorenkadulla seisoo kolme iloisen väristä Ponya vesisateessa. Tahtomattaan kaikki sateenvarjojensa alla kyyristelevät ja ohikipittävät ihmiset hymyilevät näille hahmoille surkeasta säästä huolimatta leveästi. "Miten hellyyttäviä!" huudahtaa eläkeläisrouva. "Nää on varmasti Eeron!" Mistä oikein on kyse? Ovatko nämä väripilkut karanneet tuolta takana olevasta Designmuseosta tänne Suomen kesään? Rohkeasti vain sisälle entiseen ruotsiinkieliseen oppilaitokseen "Läroverket för gossar och flickor" ottamaan asiasta selvää :) Tämän punatiilinen kaunis rakennus on 

arkkitehti Gustaf  Nyströmin piirustuspöydältä lähtöisin jo vuonna 1894. 

Designmuseossa avattiin huhtikuun alussa laajin Eero Aarnion tuotantoa esittelevä retrospektiivinen näyttely "More Than Just A Ball". Häpeäksi tunnustan, että vaikka äärimmäisen suuri Eero-fani olenkin ehdin näyttelyyn vasta reilu viikko sitten Lumon kanssa sateisena lauantaipäivänä. Me emme todellakaan olleet ainoat fanit koska koko eteisaula oli puolenpäivän jälkeen täynnä etupäässä turisteja ja jono lippuluukulle kiemurteli pitkänä. Käytimme tilaisuutta hyväksemme ja nautimme kahvit museokahvilassa jonossa seisomisen sijaan. Ja sitten vilauttamaan Museokorttia!

Eero Aarnio valmistui sisustusarkkitehdiksi vuonna 1957, Näyttelyssä on sympaattisia vanhoja valokuvia Eerosta hänen vaimostaan Pirkosta sekä myös Aarnion perheen lapsista. Pidin näyttelyssä erityisen paljon tästä valokuvallisesta osuudesta koska se toi hyvin henkilökuvaa ja ihmistä esille suunnittelijan takana. Sitä paitsi ajankuvina valokuvat olivat oivallisia!

Myös Designmuseon näyttelyarkkitehtuuri on tehty jännän erilaisella tavalla. Valkoista ja pelkistettyä tilaa paljon, katossa yksikertaisia putkivalaisimia. Jollain "robottialustoilla" liikkuvat Aarnion designklassikot ikääkuin muuttivat näyttelyä koko ajan liikkuessaan sinne tänne. Ei tarvitse silti huolestua - nämä robotit havaitsevat kyllä näyttelyssä liikkuvat taiteenkatselijat :) Hesari kirjoitti omassa näyttelyarvostelussaan, että tila muistuttaa avaruusasemaa. Minullekin tuli jotenkin mieleen Star Trek tai joku futuristinen leffa kaukaa tulevaisuudesta, Erittäin onnistunut tapa esitellä Eero Aarnion tuotantoa ja tämä toimi. 

Eero Aarnion kalusteista ja kaikissa muissakin tuotteissa on täysin oma tunnistettava muotokieli ja futuristinen ote sekä leikkimielisyys. Hän alkoi muotoilussaan käyttämään uusia tulevaisuuden materiaaleja muovia ja lasikuitua kun muut hänen aikalaisensa käyttivät puuta ja muita perinteisempiä materiaaleja.  Eero Aarnion Pallo-tuoli on vilahdellut elokuvissa, rockvideoilla, muotilehdissä, telkkariohjelmissa, kansainvälisissä julkaisuissa ja jopa presidentti Urho Kekkosella oli oma Pallo-tuoli. Näyttelyssä oli hauska kuva Urkista, jossa hän istuu pallotuolissa hyvin erikoiset "kengät" tai pitäisikö sanoa pikemminkin "balettitossut" jalassaan :)

Näyttelyssä on toki Pallon (1963) lisäksi paljon tuttuja muitakin saman aikakauden tuotteita. Pastilli-tuolissa (1968) istuva nainen baskerissaan ja valkoisissa polvisukissaan näyttää vaatteidensa puolesta hyvin retrolta mutta Pastilli-tuoli on säilyttänyt silti ajattomuutensa vaikka on saman aikakauden tuotos. Eero Aarnion esineitä on esillä New Yorkin MoMA:ssa, Lontoon Victoria & Albert-museossa sekä Vitran-museon kokoelmissa. Aarnion tuotteet ovat valitettavasti erittäin kopioituja ja muistan parin vuoden takaa ainakin yhden nettifirman, joka kaupitteli näitä klassikkotuoleja väärillä mittasuhteilla. Kopioiti on niin surullista ja enkä voi ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat ostaa feikkituotteita itselleen...

Eero Aarnion tuotantoa ehkä vähemmän tuntevalle voi tulla yllätyksenä, että hän on suunnitellut tuotteita myös puusta ja rottingista. Elefantintossu niminen rottinkijakkara näytti edelleen hyvin ajattoman klassiselta ja voisin sellaisen omaankin kotiin hankkia. Myös nuo puiset jakkarat, joissa on jotain avaruusalusmaisuutta ovat klassisen kauniita.

Meillä on kotona oma valkoinen Puppy ja se sopii hyvin tällaiseen koiratalouteen. Puppyja on saanut jo pari vuotta dalmatilaisversioina ja monissa eri väreissä joten ei ole ihme, että tämäkin design klassikko löytyy aika monesta kodista.

Eero Aarnion Kupla-tuoli päätyi 1990-luvun lopulla Dolce & Gabbanan vaatemainokseen ja sen sisällä istui mainoskuvassa maailmankuulu brasialainen supermalli Gisele Bundchen. Designmuseon näyttelykuvassa pitkäjalkainen kaunis Giselle on hassusti sykkyrällä Kuplan sisällä. Vanhat mainokset sekä myös Eero Aarnion skissiluonnokset ja piirrokset olivat hieno osa tätä näyttelyä. Oli myös jotenkin nostalgista kävellä ja katsella vaikka TheTree tilanjakajaa, jota olen itse ehdottanut johonkin asiakaskohteeseen työelämäni puolella. Monet Eeron suunnittelemat tuolit ovat myös tulleet projektitöissä tutuksi vuosien varrella ja totta kai myös Eero Aarnion karismaattinen hahmo. 

Eero on tosi symppis! 

Eero Aarnio on syntynyt 1932 ja täytti nyt 21.heinäkuuta 84-vuotta. Onnittelut päivänsankarille! Muotoilija aloitti vuonna 2012 yhteistyön italialaisen Serralungan kanssa suunnittelemalla heille tämän Doggy-hahmon sekä muita ulkokalusteita. Melkoinen teräsmies ja edelleen Aarnion suunnittelu on ihan huippua! Moni hänen ikäisensä on ollut eläkkeellä jo vuosikymmeniä...

Jos et vielä ole ehtinyt käydä Designmuseossa niin nyt Taiteiden yönä tämä muotoilijalegenda on tavattavissa Korkeavuodenkadulla. Toimittaja Sami Sykkö haastattelee Eero Aarniota kello 18.00. Illan aikan on mahdollista ostaa myös Aarnion signeeramia Eero Aarnio - värin ja ilon muotoilija näyttelyjulkaisua (2016) erikoishintaan. Designmuseon pihalla on Jätti-Puppy ja kaikkea muuta mielenkiintoista tapahtumaa sekä lapsille että aikuisille. 

Hauskaa Taiteiden yötä kaikille sinne suuntaaville. Minä nousen huomenna kukonlaulun aikaan ja matkaan sinivalkoisin siivin "jonnekin" pariksi päiväksi työmatkalle. Tästä varmaan postausten muodossa myöhemmin! Moi moi....ollaan kuulolla viimeistään perjantaina taas :)

Vesiputousletti, kirppislöydöt ja Jättiläiset

Eilen aamulla istuessani aamukaffella parvekkeella alkoi jostain kuulua jännää naputusta. Katselin ympärilleni ja karvakaveri makoili ihan rauhallisesti siinä jalkojeni juuressa puruluutaan jyrsien. Jatkon Hesarin lukemista mutta koputusta vaan jatkui ja jatkui. Aikani siristeltyäni silmiäni huomasin, että parvekkeen lähellä olevassa männyssä hakkaa vimmatusti tikka puunrunkoa. Se oli käpytikka - punainen lakki ja alaperä - ja totta kai halusin ottaa siitä kuvan. Äkkiä sisälle hakemaan kännykkää mutta palattuani takaisin parvekkeelle joko minun liikehdintäni oli häirinnyt tikkaa puuhissaan tai sitten se vaan yksinkertaisesti oli kyllästynyt olemaan siinä kytättävänä. Harmitti kun olin niin lähellä ja olisi tullut hyvä kuvakin.....kurkkikaa itse netistä miltä se näyttää! 

Muista jatkossa siis pitää kännykkä AINA aina käden ulottuvilla!

Puoliltapäivin istuin Hiusmuotoilu Inochissa Kaisun käsittelyssä ja hemmottelussa. Sen verran haluan korjata postaustani uudesta L'Oréalin Pro Fiber -hoitotuotteista, että jätettävä hoitoaine korvaa myös lämpösuihkeen eli sitä ei enää tarvitse käyttää. Olen itse käyttänyt naamiota myös liian säästeliäästi eli pitkään tukkaan voi joka neljännen pesukerran yhteydessä laittaa kokonaisen tuubillisen naamioainetta. Sain Kaisulta lopuksi kivan vesiputousletin tukkaani. Kaisu vinkkasi, että Sokoksella oli eilen Isin ja tyttöjen hiushommien -lettikoju ja sieltäkin olisi saanut ilmaisen letityksen tukkaansa. Oih, jos olisin tiennyt niin ehdottomasti olisin mennyt mutta nyt ei mahtunut aikatauluuni. On tämä Isi kyllä melkoinen letittäjä!

Minä kiiruhdin Unioninkadulta nopeasti Helsinki City Marathonin alta pois. En ollut perjantaina ehtinyt Fidan -50% päiville joten nyt oli viimeinen mahdollisuus päästä penkomaan mahdollisia aarteita ja vielä puolella hinnalla. Lönnrotinkadun Fidassa kävikin melkoinen kuhina. Harmitti kun retromekko rekki ammotti tyhjyyttään mutta tein minä silti 24 eurolla oikein hyviä löytöjä.

Kolme kristallilasia, hopeinen lautanen ja hopeoitu tarjotin puukahvoilla, puristelasinen kynttilänjalka pari, musta pikku kulho, lasinen Iittalan "munanmuotoinen korkilla varustettu esine ja puusta kaiverrettu rasia kannella. Tuo rasia on varmasti vanha, sodanaikainen puhdetyö rintamalta. Kotona huomasin, että tuossa mustassa kulhossa on merkintä "Luzerne" eli ei sekään mikään huono ostos ollut vaan ihan laatutavaraa.

Tänä vuonna en valitettavasti työmatkan takia ole Taiteiden yönä Helsingissä. Viime vuonna olimme Senaatintorilla kasaamassa ruskeista pahvilaatikoista Lastensairaalaa, Guggenheimia ja Keskustakirjastoa. Tänä vuonna Jättiläiset valtaavat Senaatintorin mutta koska en näe niitä livenä kävin vähän kasailemassa niitä WeeGeen pihamaalla Emmassa järjestettävässä workshopissa eilen.

Pakko tunnustaa, että varsinaiset ammattilaiset " BeNoît Mousserion & Bérangère Pajaud" tekivät vaikeat osat jättiläisiin koska heillä on siihen taitoa ja tietämystä. Melko kuuma päivä oli eilen ja vaikka ulkona oltiin niin hiki kyllä virtasi. Metallilangan vääntäminen pihdeillä ei ole vaikeaa mutta siinäkin voi tulla kuuma kun sitä tekee paljon.

Workshopiin osallistuneet tekivät vähän helpompia juttuja yhdessä opastuksella toki. Mutta tärkeitä nämäkin osat ovat tätä kokonaisuutta ajatellen. Koko projektin kantava ajatus oli "Jättiläiset heräävät henkiin vain kaupunkilaisten avulla." Ihanaa, osallistavaa toimintaa Taiteiden yössä. Lisää tällaista toivoo espoolainen taiteen ystävä.

Tällaisia ne Jättiläiset ovat sitten valmiina. Ihan valtavan suuria ja nyt kyllä hieman harmittaa etten ole todistamassa näiden harvinaisten pajuhahmojen esiinmarssia ensi torstaina. Menkää te ihmeessä Senaatintorille kello 19.00 alkaen ihmettelemään. Joku pajunvitsa siellä on meikäläisenkin vääntämä ja asettelema tähän kokonaisuuteen.

 Jättiläiset on ranskalaisen Cie l’Homme debout -ryhmän konsepti. Ranskassa on käsite ”pienet ihmiset”, jolla tarkoitetaan kaikkia tavallisia ihmisiä. Taiteiden yönä todistetaan, että me kaikki olemme sankareita – yhdessä pystymme rakentamaan vaikkapa jättiläisiä!

Tarkoitus oli eilen illalla mennä vielä katsomaan Senaatintorille kiinalaista balettia Punainen naiskomppania mutta väsymys ja perjantainen hammasoperaatio kaatoivat minut nukkumaan jo iltauutisten jälkeen. Hyviä kuvia baletista löytyy Kuala Lumpurista Shanghaihin blogin Sarilta. Helsingin Juhlaviikoilla on paljon katsottavaa ja koettavaa vaikka Taiteiden Yö nyt omalta osaltani menee ohi suun. Ensi vuonna sitten taas jotain osallistavaa.....

Ruskeita pahvilaatikoita taiteellisesti

Osana Helsingin Juhlaviikkoja Taiteiden yötä vietettiin taas ympäri Helsinkiä torstaina. Mietin kuumeisesti kuinkahan mones kerta tämä mahtoi olla kun taidetapahtumat valtaavat katukuvan? Pakko oli lopulta googlettaa ja paljastui, että jo vuonna 1989 vietettiin ihan se ensimmäinen talkoovoimilla kasattu Taiteiden yö! OHO -  pitkät perinteet tällä tapahtumalla kyllä on ja toivottavasti happening tulee edelleen jatkumaan.

Muistelin taaksepäin sellaisia kokemuksia, jotka minulle ovat jääneet parhaiten mieleen vuosien varrelta Taiteiden yöstä ja niitä on kyllä todella monia. Suurena Viivi ja Wagner fanina olen useammankin kerran jonottanut Juba Tuomalan signeerausta sarjakuvakirjoihin keskustan kirjakaupoissa. Muutenkin kirjakaupoissa on ollut äärimmäisen mielenkiintoisia kirjailija haastatteluja monena vuonna ja siellä myös aina törmää tuttuihin vuosien takaa tyyliin "Ai, säkin olet Taiteiden yössä?"

Makujen Piazza Senaatintorilla oli mielestäni herkullinen lisä tapahtumaan mutta harmi, että se järjestettiin vain kaksi kertaa 2000-luvun taitteessa. Senaatintorin Rock, rytmi, rakkaus 2008 oli myös ikimuistoinen musiikkitapahtuma. Beatlesin Hey Jude kuulosti mahtavalta Michael Monroen ja Paula Koivuniemen duetto vetona. Viime vuoden Soitinpuistosta pidin ja harmittelen sitä, että sairastumisen takia missasin aikoinaan merellisen Perle kulkueen Senaatintorilla. Perle kulkue olisi ollut upeaa kokea livenä.

Olin ennakkoon bongannut netistä Senaatintorin Raksa tapahtuman. Tällaiset ihmisiä osallistavat jutut ovat aina hauskoja. Muistatte varmaan viime kesältä bloggaukseni kun olin rakentelemassa aurinkokeittimiä Antto Melasniemen Solar Kitchen ravintolaan Teurastamolla. Em. ei sinänsä liittynyt Taiteiden yöhön mutta osallistavaa toimintaa sekin oli ja äärimmäisen hauskaa. Alat täysin ventovieraiden ihmisten kanssa tehdä ohjeiden mukaan jotain ja saat seurata sen edistymistä.

Raksa tapahtuma oli alkanut jo kello 15 iltapäivällä ja me pääsimme mukaan tapahtumaan vasta 19 aikaan illalla. Monikin tuttu oli postanut jo kuvia Facebookiin kuinka siellä ruskeista pahvilaatikoista paksun teipin avulla oli koottu kuutioita ja niistä sitten piirustusten mukaan kasattu rakennuksia.

Yleisö sai toukokuun aikana äänestää mitkä rakennukset helsinkiläiset haluaisivat rakentaa arkkitehti ja taiteilija Olivier Grossethêten johdolla ja lopuksi kaataa ne nurin niskoin. Ranskalainen Olivier Grossetête on johtanut vastaavia projekteja useiden vuosien ajan ympäri maailmaa ja olin Youtubesta katsonut miten projekteja oli tehty. Senaatintorille päätettiin yleisön äänillä rakentaa Keskustakirjasto, Lastensairaala ja Guggenheim-museo.

Olivier Grossetête keskimmäinen henkilö kuvassa.

Sitten vain työn tohinaan ja laatikoiden kantoon sekä teippaukseen. Megafonilla annettujen ohjeiden mukaan mentiin ja mukana kaiken ikäisiä ihmisiä. Minulla on mukana pikku apulainen Minnie myös :) ja muitakin nelijalkaisia karvakavereita siellä oli.

'

Kerrankin siis rakennustyömaa, jonka kyltti toivotti kaikki tervetulleiksi. Auttavia käsiä olisi kyllä tarvittu vähän enemmän sillä alkuperäinen aikataulu venyi reilun puolituntisen kun Guggenheim oli vähän väärässä kohdassa ja rakennus oli myös jäljessä muista. Toivottavasti tämä ei enteile mitään oikeassa elämässä... Lopulta auttavia käsiä saatiin lisää rakentamiseen. Selkeät rakennusohjeet - ehkä olisin kaivannut vähän enemmän ääntä megafonin käyttäjältä.

Etualalla Guggenheim ja takana Keskustakirjasto.

Tässä Lastensairaala, josta tosin jäi aikapulan takia puuttumaan useita kerroksia. Talot rakennettiin ylhäältä alaspäin eli ensin katto-osaset ja sitten koko pahvilaatikkorakennelmaa nostettiin yhdessä ja toiset työnsivät uusia palasia rakennuksen alle. Rakennukset oli tuettu köysillä sillä Senaatintori ei ole ihan tasainen paikka ja kaatuminen tässä vaiheessa ei vielä ollut suotavaa.

Guggenheim-museota korotetaan - hiiiop - ylös ja alas!

Lopuksi rakennelmat oli tarkoitus sitten rakentajien toimesta kaataa taas maan tasalle siis

panna ihan nurin niskoin kuten yksi pikkupoika asian ilmaisi :)

Valitettavasti Marjon matkassa ei voi julkaista yhtään kuvaa itse kaatamistapahtumasta, koska yllätys yllätys puhelimeni akku pimeni juuri h-hetkellä. Damned! Yksi tuttuni lupasi laittaa videota mutta vielä en ole sitä häneltä saanut. Melkoinen rysähdyshän näiden kaatuminen oli ja mietin, että romahtaako tämä Lastensairaala läheisen taksijonon päälle. Näin ei käynyt - onneksi!

Hauska tapahtuma kaiken kaikkiaan ja kuvataiteilija Olivier Grossetêten omin sanoin "tällä pyritään riisumaan arkkitehtuurista vallan symbolit ja annetaan kaupunkilaisille mahdollisuus unelmoida rakennukset uusiksi".

PS. Löysin tämän bloggauksen julkaisemisen jälkeen tämän Hesarin tekemän videon, jossa tuo kaataminen näkyy hyvin.