& Julia musikaali on räiskyvän värikäs esitys, joka tempaa mukaansa

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen 

Pitkällisen odottamisen jälkeen 22.elokuuta istuin kuin "kissa pistoksissa" Helsingin Kaupungin teatterin suurella näyttämöllä 1.rivissä miettien, että kohta kauan odotettu & Julia -musikaali alkaisi. Minähän olen perinteisesti aina vuoden lopussa käynyt vaihtamassa saamani virikesetelit teatterilippuihin. Olin kirjoittanut innoissani blogipostaukseen jo 22.tammikuuta 2026 seuraavasti. 

"Viimeinen teatterikokemus toteutuu vasta elokuun lopussa kun pääsen katsomaan musikaalin & Julia! Ensi-iltaan 20.8. en enää mahtunut mukaan mutta kaksi päivää sen jälkeen istun jo katsomossa. Musikaalin ohjaa Samuel Harjanne ja Helsingin Kaupunginteatteri julkistaa roolituksen musikaaliin vasta helmikuussa. 

Lontoon ja Broadwayn hurmanneen & Julia -musikaalin on kirjoittanut Emmy-palkitun komediasarjan Schitt's Creek kirjoittaja David West Read ja musiikin on säveltänyt ruotsalainen popsuuruus Max Martin. Musikaalissa kuullaan 90-luvun ja 2000-luvun alun suurimmat hitit. Odotan tätä todella innoissani!" 

Näyttämöllä oli jo joukko todella taitavia tanssijoita pitämässä tunnelmaa yllä ennen kuin itse odotettu musikaali kohta alkaisi. Tästä olisikin tulossa todellinen spektaakkeli, jossa "ei olisi ihan se perinteinen" William Shakespearen Englannissa jo vuonna 1564 syntynyt traaginen tarina Romeosta ja Juliasta Veronassa. Toki näyttämöllä nähtäisiin legendaarisen kirjailijan sulkakynästä lähtenyttä suurta rakkautta, menetyksiä, valtaa, mustasukkaisuutta, katkeruutta ja toivoakin. Mutta mukana olisi myös todellinen yllätyskäänne eli musikaalin sävellykset ovat vuonna 1971 syntyneen ruotsalaisen musiikki neron Max Martinin tekemiä eli 1990- ja 2000-luvun alun jättihittejä. 

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - Anne Hathaway (Maria Lund) ja William Shakespeare (Tuukka Leppänen)

Kun mukaan saadaan vielä kanadalainen näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja David West Read niin tarina nuoresta rakkaudesta alkaa hahmottua. Syntyy musikaali, jossa nuoret Julia ja Romeo kyseenalaistavat pölyttyneitä vanhoja sääntöjä, joiden mukaan pitäisi käyttäytyä ja elää. Käsikirjoittaja nostaa minusta Julian vahvaksi nuoreksi naiseksi, joka musikaalissa päättää ottaa elämän omiin käsiinsä Romeon kuoltua. Kokematon nuori tyttö saakin uuden mahdollisuuden kun Shakespearen viisas vaimo Anne Hathaway pelastaa Julian traagiselta kuolon kohtalolta. Aviomies William suostuu viisaan vaimon ehdotukseen ja päättää antaa Julia Capuletille uuden mahdollisuuden tarinassa. 

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen  - Julia (Renée Böök) ja Romeo (Mikko Peltomäki)

Julia raukan ensirakkaus eli olekaan ollut niin puhtoinen pulmunen kuin hän luuli. Julialle käy myös selväksi, että Romeo on ollut todellinen naistenmies, jonka perään monet neidot ovat vuodattaneet kyyneleitä hänen kuoltuaan. Oma rakas onkin ollut uskoton ja myös itserakas pettäjä. Toisin kuin Shakespearen alkuperäisessä näytelmässä Julia löytää oman sisäisen voimansa ja sisuuntuu. 

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - Anne Hathaway (Maria Lund) ja William Shakespeare (Tuukka Leppänen)

Shakespearen määrätietoinen vaimo Anne on miestään 8 vuotta vanhempi sekä myös monin tavoin viisaampi. Hän on toki myös miehensä suurin fani mutta samalla ankaran kriittinen. Anne haluaa antaa Julialle enemmän mahdollisuuksia elämässä ja vapauden kulkea omaa tietään. Vaimon onnistuukin saada komea, kuuluisa ja omasta nokkeluudesta hyvin tietoinen William kirjoittamaan Julialle täysin erilaisen ja uuden kohtalon. Sulkakynä siirtyy hetkeksi vaimolle ja hänestä tulee myös uuteen näytelmään hahmo nimeltään April. 

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - Julia (Renée Böök) ja Angelique (Laura Alajääski) 

On aika jättää Veronan pölyt jaloista ja matkustaa Pariisiin. Julian mukaan lähtee hänen entinen imettäjänsä Angélique, joka on tytön luotettu ystävä ja Julialle myös läheisempi kuin oma äiti. Mukaan otetaan myös Shakespearin vaimon luoma roolihahmo May, joka on Julian paras ystävä. May etsii omaa identiteettiään ja hän elää binäärien sukupuolikäsityksen ulkopuolella muunsukupuolisena. May saa tilaisuuden uuteen alkuun elämässään ja haaveilee todellisesta rakkaudesta. Matkaan lähtee myös Anne tai siis uuteen näytelmään hänelle kirjoittu roolihahmo April. 

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - Angelique (Laura Alajääski), Julia (Renée Böök), May (Niki Rautèn) ja Anne Hathaway (Maria Lund)

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen 

Naisnelikon saavuttua vihdoin Ranskan pääkaupunkiin Pariisiin he sulavasti pujahtavat kuokkavieraina väärinymmärretyn sekä ujon ranskalaismusiikko Françoisen juhliin. Myös François on hyvin kokematon rakkauden suhteen ja hänellä on myös todella holhoava isä. Julia saa nuoren miehen löytämään oman rohkeutensa ja heidän välilleen syntyy lopulta yhteys.  

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - François (Martti Manninen) 

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - Angelique (Laura Alajääski keskellä)

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - François (Martti Manninen) ja Lance (Risto Kaskilahti)

Françoisin isä on jykevä ex-sotilas ja yksinhuoltaja, joka haluaa antaa pojalleen paremman elämän kuin itselleen. Hän löytää musikaalissa ihan sattumallta entisen rakkautensa ja toivoo samaa myös pojalleen, joka kipuilee omien tunteidensa kanssa. Isä pitää pojalle syntymäpäivä juhlat jossa olisi tarkoitus juhlistaa...

En halua paljastaa tämän enempää miten Annen uudelleen kirjoittama & Julia musikaali päättyy eli juonipaljatukset päättyvät nyt tähän. Yllätyksiä on kyllä luvassa ja paljon...  

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen

Juhlissa nähdään aivan hulvaton musiikki esitys, jossa Shakespeare, François, Lance, May ja Romeo esittävät juhlissa Backstreet Boys poikabändin Everybody kappaleen. Upean legendaariset hittibiisit tuovat musikaalin edetessä lukuisia muistoja myös omista nuoruus vuosista, jolloin noita kappaleita on tanssittu ja kuunneltu. Nostalgiaa parin vuosikymmenen takaa ja todella upeaa musiikkia! 

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - Lady Capulet (Raili Raitala), Herra Capulet (Mikko Vihma)

Esityksen puvustus on myös todella upea. Perustana on William Shakespearen aikainen renessanssi  mutta myös 2000-luvun ikonista pop-musiikki. Pukusuunnittelija Elina Kolehmainen kertoi käsiohjelmassa seuraavasti.

"Olen yhdistellyt puvustukseen ideoita renenssanssin epookista, tämän hetken muotivirtauksista ja haute couturen renenssanssihenkisistä luomuksista ja keittänyt niistä teoksen henkeen sopivan omintakaisen maailman. Renenssanssin ominaispiirteitä ovat esimerkiksi pönkkähousut, vartalonmyötäiset jakut, rei'itetyt ja poimutetut pinnat ja olkasiivekkeet." 

Eturivissä istuessani oli helppo nähdä myös pukujen upeita yksityiskohtia.

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - Romeo (Mikko Peltomäki)

Näytelmän ohjaaja Samuel Harjanne. Musiikki ja sanoitukset Max Martin. Suomentaja Paavo Leppäkoski. Vastaava kapellimestari Eeva Kontu. Koreografi Gunilla Olsson-Karlsson. Lavastaja Peter Ahlqvist. Pukusuunnittelu Elina Kolehmainen. Äänisuunnittelija Kai Poutanen. Valo- ja videosuunnittelu William Iles ja Toni Haaranen. Lauluvalmentaja Jennie Storbacka. Naamioinnin suunnittelu Aino Hyttinen. Dramaturgi Henna Piirto. 

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen -  Romeo (Mikko Peltomäki), Julia (Renée Böök), Anne Hathaway (Maria Lund) ja William Shakespeare (Tuukka Leppänen)

Todella viihdyttävä ilta ja autossa päässä soivat & Julia musikaalin lukuisat hittibiisit vuosien takaa!  Katselin, että lippuja loppuvuoden näytöksiin on saatavissa rajoitetusti. Hyvä asia on kuitenkin se, että musikaali jatkuu vuonna 2027 ja siellä näyttää olevat varaukset avoinna jo maaliskuuhun saakka. Tämä musikaali on ehdottomasti niin upea, että se kannattaa nähdä ja kokea. Itse tässä jo mietin, että menisinkö katsomaan vielä toisen kerran keväällä...

Kiitos upeasta musikaali nautinnosta ♥

Hyvää kansainvälistä koiranpäivää

Keskiviikkona 26.elokuuta vietettiin Kansainvälistä koiranpäivää (National Dog Day). Minun oli tarkoitus julkaista tämä blogipostaus jo virallisena koiranpäivänä mutta jostain syystä Blogger tai minun tietokoneeni temppuilivat eli eetteriin tämä postaus pääsee vasta tänään. Jos minulta kysytään niin koiranomistajalle jokainen päivä on Koiranpäivä koska niin paljon me omia karvakavereitamme rakastamme. Joten "parempi myöhään kun ei milloinkaan" eli nyt sitten vähän eri saatesanoilla tämä bloggaus on toivottavasti tänään kaikkien halukkaiden luettavissa Marjon matkassa -blogissa. Oma karvakaverini Mimmi tuhisee sängyllä kun minä naputan konetta.♥

Kansainvälisen koiranpäivän tarkoituksena on muistuttaa koirien merkityksestä ihmisille sekä kiinnittää myös huomiota erityisesti kodittomiin ja apua tarvitseviin koiriin. Yhdysvaltalainen eläinten hyvinvoinnin puolestapuhuja, kirjailija ja lemmikkien asiantuntija Colleen Paige perusti Kansainvälisen koiranpäivän vuonna 2004. Colleenin perhe adoptoi tuolloin ensimmäisen koiransa koiratarhalta. Kymmenvuotias koira sai nimekseen "Shelter" ja tästä koko tarina alkoi. Colleen on vuosien saatossa perustanut myös muita eläinten  teemapäiviä kuten mm. Kansainvälisen kissapäivän. 

Kuva Canadian Petcare 

Suomen Kennelliitto perusti valtakunnallisen Koiranpäivän vuonna 2007. Suomessa me vietämme vuosittain Koiranpäivää keväällä eli 24.huhtikuuta. Kennelliiton tulevaisuustoimikunnassa ollut kunniajäsen Pertti Kuopila (1935-2020) ehdotti aikoinaan päivän perustamista. Koiran päiväksi valittiin Pertin nimipäivä, jotta koiran asemaa ja hyvää elämää voidaan nostaa esille yhteiskunnassa. Kennelliitolla on vuosittain erilaisia teemoja Koiranpäivän viettoon ja tänä keväänä teemana oli "Liity laumaan!" eli kannustettiin viettämään aikaa koiran kanssa, huomioimaan koiran merkityksen osana laumaa ja perhettä sekä osallistumaan yhteisiin tapahtumiin. 

Talvipuutarhan koirakarpit ovat myös aika veikeitä otuksia ja minusta myös seurallisia. 

Lapsuudenkodissani meillä ei allergian takia voinut olla mitään muita kotieläimiä kuin kaloja. Itse asiassa Kauno, Kuuno ja Ilmari olivat veljeni kaloja, jotka mielestäni olivat jonkin sortin karppeja. Kauan niitä ei meillä voinut pitää koska ne kasvoivat niin suuriksi joten kolmikko myytiin takaisin legendaariseen Kapteenin eläinkauppaan, josta ne oli hankittukin. Tilalle tuli paljon pienempiä kaloja, jotka eivät olleet yhtään niin näyttäviä ja värikkäitä. Karpit ovat todella fiksuja eli tunnistavat ruokkijansa ja tulevat syömään kädestä. Myös veljeni "jonkin sortin karpit" olivat tottuneet syömään kädestä. Lapsena koirat tulivat tutuiksi kun kävimme Peltolan mummolassa, jossa karvakavereita oli aina silitettäväksi. 

Kasvattaja lähetti ensin valokuvia suloisista pikkupennuista. Minnie oli alimmainen pikku russeliriiviö kuvassa ja "maitobaari tankkaus" juuri menossa. 

Pentueen emä Minttu oli synnyttänyt 3.lokakuuta 2005 viisi pentua, joista kolme oli uroksia ja kaksi narttua. Pennuille oli annettu nimiksi Maximus, Mini, Miio, Miilo sekä Minnie ja nämä M-pentueen pikkuiset ovat ylläolevissa kuvissa vain kahden päivän ikäisiä. Yhtä poikaa lukuunottamatta kaikki muut pennut olivat saaneet valkomustan värin äidiltään Mintulta. 

Tässä ollaan hakemassa Minnietä, joka on kellistänyt sisaruksensa.

Minniellä oli usein pentuna "vähän ovela ilme".

Vähän epäluuloinen katse Minniellä kun lähdetään kasvattajan luota uutta kotia kohti...

Ensimmäisen koirani Minnien hankinta tapahtui vähän vahingossa. Serkullani oli ollut tiibetinspanieleita vuosia ja pääsin välillä silittelemään niitä sekä ulkoiluttamaankin. Meillä oli myös ollut hoidossa aina välillä poikaystäväni vanhempien jackrusselli Jackie, johon rotuna ihastuin todella paljon. Kun parisuhteeni päättyi aloin vähän "sivusilmällä etsiä" netistä russelleita. Syksyllä 2005 lähdimme serkkuni kanssa "vain katsomaan russellinpentuja" Sipoon Söderkullaan mutta suloisten pentujen näkeminen sekä silittäminen ei todellakaan helpottanut koirakuumettani. Ja niinhän sitten kävi, että Minnie muutti Espooseen. 

Saimme viettää 15 vuotta ja 4 kuukautta yhteiseloa Minnien kanssa ja luopuminen rakkaasta karvakaverista oli hyvin vaikeaa. Kirjoitin blogiin postauksen meidän yhteisistä vuosista ja kyyneleet nousivat silmiin monta kertaa kun muistelin aikaamme yhdessä.  

"Kulunut viikko on ollut äärimmäisen raskas! Jouduin tiistai iltana jättämään jäähyväiset rakkaalle Minnie (3.10.2005-23.2.2021) koiralleni. Suru on nyt suuri ja pohjaton ikävä omaa karvakaveria on hallinnut elämää. Itkun kaulukset kiristävät kurkkua ja monia kyyneleitä on valunut poskille viime päivinä. Välillä mielen on vallannut outo epätoivo kun katse on kotona osunut Minnien ruokakuppeihin keittiön lattialla. Parkettia vasten ei kuulukaan enää rapisevia tassuja eikä kukaan juokse vastaan häntäänsä heiluttaen kun tulen kotiin. Eteisen naulakossa roikkuva remmi ja kaulapantakin ovat nyt vailla käyttäjää. Jopa takintaskusta löytyvät ruttuiset koirankakkapussit herkistävät."  

Tässä kuvassa Mimmi on ensimmäistä kertaa uuden kotitalonsa pihanurmella. 

Mimmi kasvattajan luona kun pääsin katsomaan pentuja huhtikuussa 2021. 

Koko vilkas pentukatras, joka on juuri ruokaillut ja pyrkii nyt saamaan rapsutuksia. Tästä voit kurkistaa koko postaukseen. 

 

Minnien helmikuisen poismenon jälkeen käynnistin heti uuden pennun etsimisen. Tämä oli minun tapani selviytyä surusta enkä kokenut, että siinä olisi ollut mitään väärää. Muutama ystäväni yritti kyllä toppuutella, että anna ajan kulua ja etsi rauhassa. Olen luonteeltani energisen toimiva myös surussa ja systemaattisesti aloin käydä läpi jackrussell kasvattajia. Aikaa vievää puuhaa koska kaikilta kasvattajilta ei löytynyt kotisivuja tai ne eivät ole ajan tasalla. Ymmärrän täysin, että moni kasvattaa pentuja päivätyönsä ohella joten kaikkeen ei välttämättä liikene aikaa. Laitoin kymmeniä sähköposteja kertoen yli 15 vuotiaan rakkaan koiraystävän menetyksestä ja kerroin halustani hankkia uusi pentu. Koiran hankintaa ei myös helpottanut juuri tuolloin valinnut "korona-aika" joka hankaloitti tapaamisia. Kunnes sitten tärppäsi ja Stablebuddys Linda eli Mimmi muutti meille asumaan. 

Mimmi oli niin pieni pentuna, että se käytti aluksi kissanvaljaita ulkoilussa. 

Metsälenkit ovat kivoja Mimmin mielestä. 

Ja Roihuvuoren kirsikkapuisto on yksi Mimmin lempipaikkoja.

En voisi enää kuvitella elämää ilman koiraa. Kauniita, rakkaita muistoja Minniestä ja ihania hetkiä Mimmin kanssa päivittäin. Päivääkään en vaihtaisi pois elosta koiran kanssa. Vaikka tuulee tai sataa mennään lenkille ja tekemään tarpeita. Jos koiruus sairastuu lähdetään vaikka keskellä yötä päivystykseen jos on kiireellinen hätätapaus ja yritetään helpottaa potilaan pahaa oloa. Koiran silittäminen rentouttaa ja saa maailman murheet häviämään hetkessä. Kun tulet kotiin ottaa koira sinut vastaan kun ette olisi nähneet aikoihin heiluttamalla häntää ja hakeutumalla lähelle. Koirat ♥♥♥

10 vuotta purkutaidetta / Tämän haluan sanoa -näyttely

 

Purkutaide viettää nyt 10-vuotis juhlavuottaan - onnittelut 🎉Toukokuussa avautuneen näyttelyn nimi on "Tämän haluan sanoa". Hieno nimi! Näyttelyyn osallistuu tänä vuonna 90 taiteilijaa. Hämeentien näyttelytilassa on peräti 2400 m2 tilaa sekä 55 immersiivistä huonetta ja installaatiota. Purkutaiteen omilla nettisivuilla myös kerrotaan, että "viisinumeroinen määrä työtunteja on kulunut". Minä vierailin Purkutaide -näyttelyssä jo 24.heinäkuuta ja ihmisiä oli silloin todella paljon liikkeellä. Nyt kun ollaan jo elokuussa niin näyttely on avoinna vain perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina ja vielä ehtii katselemaan taidetta aina 18.lokakuuta saakka. 

Minä kävin itse ihan ensimmäisen kerran kesällä 2020 Keravan Taiteen talossa ja siitä lähtien onkin sitten vierailtu ahkerasti tapahtumassa. Purkutaide on aina elämys ja sen avautumista kesällä odottaa vähän kuin jouluaattoa talvella. Tuttuja taiteilijoita aiemmilta vuosilta mukana taas mutta myös uusia, mielenkiintoisia tekijöitä. Kannattaa käydä myös lukemasta JustSiks nettisivuilta Juha Vuoren hyvä kirjoitus. Linkki löytyy Instagram kuvan alta. 

Kuva Justsiks Instagram 

Topi Ruotsalainen & Janne Vasama / Istu ja pala - seurausten puutarha

Teoksen nimi "Istu ja pala!" on varmasti monille meistä tuttu Aleksis Kiven legendaarisesta Seitsemän veljestä -teoksesta. Simeoni - veljessarjan neljänneksi vanhin veli - huudahtaa näin houreissaan. Sekavassa mielentilassa sekoittuvat hänen päässään syyllisyys, pelko, harhat ja helvetti. Kuin villiintynyt puutarha, jossa rehottaa ja kukkii häpeällisten tekojen seuraukset. 

Teos kertoo siitä, että edelleen me olemme välillä tuossa sekavassa tilassa koska toimimme välinpitämättömästi, tavoittelemme omaa etuamme, erkaannumme luonnosta ja toisista ihmisistä. Puhutteleva teos! 

Tuomas Kiuru / And the Nopsu goes to 

Kiuru on keravalainen taiteilija, joka on osallistunut moneen Purkutaiteen näyttelyyn. Nopsun Tuomas haluaa antaa kaikille kokijoille, käyttäjille ja tekijöille. Ihana hyvän mielen hahmo, joka löytyy heti kun tulet sisälle näyttelytilaan. 

Lorenzo Marino & Giovanni Monaco / Non-Art installation 

Marinon ja Lorenzon teos on itsessään aika jännä koska "se kieltäytyy tulemasta tunnistetuksi teokseksi". Lisäksi tekijät määrittelevät itsensä "ei-tekijöiksi" mutta toisaalta he astuvat silti "väistämättä esiin tekijyyden ja merkityksen kentässä". Saattaa kuulostaa kryptiseltä mutta minusta tämä on nerokas! 

Lulu Halme / Cunt's salon

Tämä huone ylistää tyttöyttä! "Tytöt ansaitsevat huomion. Uhreina, sankareina, taisteilijoina - tai vain tavallisina tyttöinä." Tässä huoneessa heräsi paljon ajatuksia omasta kasvamisesta tytöstä naiseksi ja ylipäätänsä naiseudesta. 

Janne Rahunen / Murskana 

Janne Rahusen työ Murskana oli kaunis mutta vaarallisen terävä eli sitä sai katsoa vain pleksin takaa. Rahunen on Nuutajärvellä toimiva lasintaiteilija, joka on tässä installaatiossa käyttänyt lasinpuhalluksen ylijäämänä syntynyttä lasimurskaa. 

"Teos kuvaa terävällä tavalla kotia, jossa on väkivaltaa. Koti on silloin hengenvaarallinen, turvaton tila, johon ei voi mennä ja se täytyy oikeutetusti jättää." 

Kodissa voi tapahtua todella ikäviä asioita, jotka ovat yksityisiä ja ne jäävät ikään kuin piiloon. Teos mahdollistaa tirkistelyn kulissien taakse - sellaiseen maailmaan, jossa kenenkään ei pitäisi asua. 

Mia Kolari / Pehmeä vallankumous

Tässä huoneessa oli todellakin "Pehmeä vallankumous" eli koko huone oli vuorattu lukuisilla pehmoleluilla. Mia Kolari on rakentanut lahjoitetuista ja kierrätetyistä pehmoista tilan, jossa voi ja myös saa ihan luvan kanssa koskettaa esillä olevia eläinhahmoja. Itselleni tuli sellainen "aikamatka lapsuuteen" tunnelma eli huoneessa oli todella turvallinen ja kotoisa tunnelma. Ei ollut kiirettä mihinkään kun sai katsella ja silitellä. Hurmaava!

Sirpa Kokkinen & Heikki Teuri / Sulava maailma

Taiteilijoiden yhteisteos otti hienosti kantaa ilmastomuutokseen. Ihmisen sekä luonnon välinen tasapaino on horjunut pahasti ilmaston lämpiämisen, sulavien jäämassojen ja luonnonvarojen ylikulutuksen takia muuttaen samalla myös ekosysteemejä kiihtyvällä tahdilla. Jääkarhujen suurin uhka on ilmaston lämpeneminen. Arktisen merijään sulaessa jääkarhujen metsästyalueet pienenevät. 

Em. johtaa ravinnon loppumiseen, pitkiin uimamatkoihin, nälänhätään ja pahimmillaan poikasten kuolemiseen. Meidän tulisi panostaa enemmän luonnon monimuotoisuuden suojeluun, päästöjen vähentämiseen ja kestävään kehitykseen. 

Matilda Hööpakka / Et ole yksin

Hööpakka on kuvittaja ja taidemaalari, joka on tunnettu vahvasta ja värikkäästä ilmaisusta. Purkutaiteessa on tällä kertaa esillä mustavalkoista kuvitusta ja huoneesta löytyy myös humoristinen sarjakuvahahmo Darrakatti. Em. hahmon avulla me katsojat voimme löytyy tuttua samaistumispintaa katin huumorin kautta. 

"Käytän Darrakattia toisinaan tunteideni purkamiseen, mikä auttaa jäsentämään omaa mieltäni. Julkaistuna teokset toimivat kuin vertaistukena kun monista niistä tunnistaa myös itsensä." 

Sheikki / Ysärillä

Sheikin töitä olen seurannut jo vierailtuani kesällä 2020 Keravan Taiteen kotitalossa ensimmäistä kertaa. Hänen työnsä olivat silloin "valkomustia" ja hyvin erilaisia kun nyt Hämeentien näyttelytilassa olevat. Tästä voit kurkistaa 2021 vuoden töitä Keravalta. Sheikki oli mystinen hahmo, joka ei myöskään paljastanut kasvojaan koskaan. Minulle osui mieletön tuuri, että juuri vierailupäiväni itse taiteilija Sheikki oli paikalla esittelemässä työtään ja tällä kertaa ihan omilla kasvoillaan. 

Jo viime vuoden Hämeentien näyttelyssä ollut äärimmäisen autenttinen Sheikin työ liittyen Helsingin metrojunaan (käytetty 1977-1984) oli saanut lisää metroon liittyvää materiaalia. Pienoismalleja oli tullut pari uutta ja itse asemalaituri oli myös rakennettu. Taitava kaveri ja äärimmäisen hauska - kiitos juttutuokiosta! 

Rebecca Sandelin / Welcome to Uncanny Valley

Sandelin on taiteilija-valokuvaaja ja tutkija, joka työskentelee valokuvien, taiteen ja visuaalisen kulttuurin risteyskohdissa. Oli mielenkiintoista sukeltaa ihan erilaiseen näyttelytilaan eli "Kummalliseen laaksoon", jossa ei ihan tarkkaan tiennyt missä oikein oli. Mystinen paikka!

 

Ossi Pirkonen / Ihmisluonto 

Pirkonen on kuvittaja, joka on 20 vuoden ajan kuvittanut, piirtänyt, opettanut, seinämaalannut ja luennoinnut. Huone on täynnä suloisia karkkivärejä mutta itse asiassa aihe käsittelee lähisuhdeväkivaltaa pehmeistä hattarapilvistä huolimatta. "Ei olisi uskonut siitä, se oli niin mukava tyyppi." Teos asettaa nerokkaasti vastakkain karkkivärisen söpöyden ja karun todellisuuden. Kosketti! 

Olio Yli-Suomu / Yliluonto

Olio Yli-Suomu on vantaalaisen taiteilijaparin Emilia Kyöstin ja Sami Mäki-Välkkilän muodostama taiteilijanimi ja -entiteetti. Erilaisten maailmojen tutkiminen ja luominen inspiroi kuvataiteen, tatuointien ja kivi- sekä puutöiden parissa toimivaa kaksikkoa. Tämä näyttely on jatkoa viime vuoden "Luontoni nousee lovesta" teokselle. Ihanan värikkäitä töitä! 

Terhi Ekebom / Seitsemän ihmettä ilman ihmistä

Klassiset maailman seitsemän ihmettä edustavat ihmisen taitoa, kunnianhimoa ja kykyä rakentaa pysyvää. Ekebomin teoksessa on ihan erilaisia ihmeitä kuin edellä mainitut. Maailmanihmeitä ovat meripihkaan pysähtynyt hetki, kiven painunut elämän jälki tai ajan kerrostamat muodot. Taiteilijan kierrätyspleksiin kaivertamat viivat olivat todella kauniita. Tässä melko pimeässä huoneessa näitä tuli katseltua pitkään koska ne olivat niin kauniita. 

Mari Salonen / Marren Pompom Universumi

Tähän pörröisen suloiseen maailmaan, joka oli täynnä poppom palloja oli lähes koko ajan jono ihmisiä, jotka halusivat istumaan tuohon ihanan värikkääseen keinutuoliin. Mari on YouTuben Rakkaudella Marre tubettaja, jota kutsutaan nimellä "Suomen pompom kuningatar". Pienet villalankapallot ovat minustakin suloisia ja näistä tulee aina minulle mieleen oma isoäitini. Suloisia!

Kati Lamppu / Täällä on vain kissoja

Vaikka olen koiraihminen minä ihastuin teatterissa työskentelevän lavastaja ja skenografi Katin suloisiin kissoihin. Nämä pahviset kissat on tehty pahviroskista, teipistä, lattiansuojapaperista, liimasta ja paperimassasta. Taitavan tekijän käsissä syntyy sitten kissoja. Minä mietin ihan hassua juttua, että "Onko kissoilla siksi lamput hännissään kun Katin sukunimi on Lamppu?" 😉

Mari Hokkanen / Historia on hullu kuningas

Valokuvataiteilija Mari Hokkanen työskentelee valokuvataiteen ja veistoksellisen valokuvan parissa. Hän on vieraillut noin 70 eurooppalaisessa museossa kuvaten yksityiskohtia esillä olevista teoksista. Vähän karmivia aiheita mutta äärimmäisen mielenkiintoisia ja näitä tuli katseltua pitkään. Menneen maailman historian havinaa, valtarakenteita, hallitsijoita, uskonnollisuutta ja rikkaita sukuja. Tuo itsekseen heiluva käsi oli melkein pelottava...

Janne Parviainen / Taide on ihmisen historiaa

Parviainen on helsinkiläinen taidemaalari, valotaiteilija ja sarjakuvapiirtäjä. Ihastuin viime vuonna Jannen mustavalkoisen pelkistettyihin ja jotenkin myös jännän salaperäisiin töihin. Nyt värikkäät ihmishahmot ovat kasvottomia muumioita, jotka ovat kuin paketoitu käärinliinoihin. Hahmot näyttävät melkein liikkuvan pinnoilla elävästi. Pidin! 

Näyttely on avoinna 18. elokuuta - 18.lokakuuta 2026 pe-su klo 11-18. Näyttely löytyy osoitteesta Hämeentie 135 C ja hissillä sitten kerroksiin. Parkkitilaa löytyy hyvin Hämeentien molemmin puolin. Liput 13,50 € aikuiset, alle 12-vuotiaat 8,50 € ja alle 3-vuotiaat maksutta. Marjon matkassa suosittelee Purkutaidetta!