Haagan Alppiruusupuistossa lauantai illan kunniaksi

 

Tämä päivä alkoi kummitytön lakkiaisilla Rudolf Steiner koulussa Helsingissä ja päättyi Haagan Alppiruusupuistoon! Mukava päivä, johon mahtui uusien ylioppilaiden juhlava lakitustilaisuus ja yhteislauluna Gaudeamus igitur! Tulvahti mieleen omat lakkiaiset vuosien takaa ja valtavasti ihania muistoja tuosta päivästä. "Riemuitkaamme siis" eli latinaksi "Gaudeamus igitur" on peräisin samannimisen keskiaikaisen opiskelijalaulun ensimmäisestä säkeestä. 

Laulu tunnetaan myös nimellä De Brevitate vitae eli Elämän lyhyys. Lakitustilaisuudessa meille jaettavan ohjelmalehtisen kääntöpuolella oli myös laulun sanat mutta jotenkin suurin osa niistä tuli kyllä ihan omasta muistista vaikka latinaa en koskaan ole opiskellut. Onhan tätä legendaarista laulua kyllä laulettukin todella monta kertaa. 

Ylioppilasjuhlissahan lauletaan vain Gaudeamus igiturin 1. ja 4. säkeistö eli sekin voi helpottaa sanojen mieleen muistumista. Vielä kerran onnea sekä kummitytölle/veljeni tyttärelle sekä kaikille niille uusille ylioppilaille sekä eri oppilaitoksista valmistuville, joiden opintaival on ainakin tältä erää tullut yhteen päätepisteeseen. Elämässä voi aina opiskella lisää ja suuntautua kehittämään itseään jatkossakin. Jos ei heti pääse sinne mihin yrittää niin voi myös pitää välivuoden. Onnea kaikille! 

Vajaa viikko sitten olin huomannut Instagramista Peppi Jackrusselin sivulta, että Haagan Alppiruusupuistossa kukkii jo. Tänään lakkiaisten jälkeen hyppäsin autoon Mimmin kanssa ja suuntasimme kohden legendaarista rodopuistoa. Mimmi ja Peppi ovat alun perin saman kasvattajan kennelistä mutta Peppi on syntynyt vuotta aiemmin kuin Mimmi. Olemme seuranneet toisiamme jo pitkään Instagramissa ja nyt 14.toukokuuta tapasimme ensimmäistä kertaa ihan livenä Kurranummen koira-aitauksessa pienten koirien puolella. Mimmihän on ollut vain kerran aiemmin koirapuistossa joten oli hyvä, että sovimme tapaamisen paikkaan, jossa saa lähes aina olla yksin omassa rauhassaan. Mimmi ja Peppi viihtyivät oikein hyvin yhdessä joten ehkä toisetkin treffit on tulossa jossain vaiheessa. 

Olin kurkkinut myös Haagan Alppiruusupuiston Facebook -sivuilta mikä tilanne tänä vuonna on kukinnan suhteen. Minua vähän huolestutti ajaessani Alppiruusupuistoon kukkiiko siellä enää koska olin löytänyt Alppiruusupuiston sivulta 19.toukokuuta tehdyn kävijä postauksen. 

"Haagan Alppiruusupuisto aloittelee kukintakauttaan. Ensimmäiset atsaleat ja pari ihan varhaisinta rodoa kukkivat parhaillaan, mutta valtaosa isoista rodopensaista skippaa tänä vuonna kukinnan ja keskittyy vain tekemään uusia lehtiä."

Kuva 2025 kesähäistä Haagan Alppipuistossa .

Voihan olla, että isoista rodoista vasta osa on alkanut kukkimaan koska ainakin minä näin myös kukintoja. Ehkä ei niin paljon kuin aikaisemmin mutta kyllä sekä vaaleanpunaista että valkoista havaitsi molemmin puolin kun kävelimme Mimmin kanssa alppiruusupuiston rodopuolella. Viime kesänähän vierailimme siellä vasta 14.kesäkuuta kun Haagan seurakunta järjesti siellä "Rodopuiston hääyön" ja silloinkin kukki ihan hurjasti. Tänä vuonna tapahtuma "Vaivatta vihille Haagan Alppiruusupuistossa - Hääyö 13.6." järjestetään taas ja ilmoittautumisia otetaan vastaan 5.6. saakka. Vihkimiset suoritetaan puolen tunnin välein klo 18.00 - 23.30 ja paikat täytetään järjestyksessä. Eli wink wink jo mietit häitä...

Teen uuden kierroksen vielä jossain vaiheessa Haagan Alppiruusupuistossa kesäkuun puolella juuri täällä metsäpuutarhassa eli rodopuiston puolella tarkistaen tilanteen. Uskon, että sitten kukkia on vielä enemmän. 

Mimmi tapasi monia kivoja koiria Haagan Alppiruusupuistossa ja sai totta kai myös paljon rapsutuksia.

Seuraavaksi siirryttiin metsäpuutarhan atsalea puolelle Mimmin kanssa. Vähän oli vaikeuksia kyllä koiruuden kanssa ohittaa pari grillimyyjää, joilla paistui makoisia makkaroita siinä ihan nenän alla. Sekä emäntä että myös koira taisivat olla sen verran nälkäisiä että pieni huikopala olisi ollut aika kiva juttu siinä kävelyn lomassa. Jätimme kuitenkin väliin kun kotona oli valmiiksi tehtyä herkkuruokaa. Pakko myöntää, että jätskikojun ohi en päässyt ostamatta! Myyjiä on melko paljon kärryineen eli jäätelön lisäksi tarjolla oli grillimakkaraa ja virvokkeita ainakin. Varmasti ensi viikonloppuna on enemmän vielä myyjiä liikkeellä kun on vielä "vihkimispäivä". 

Tänään on ollut pitkä mutta samalla myös todella mukava päivä ensin ylioppilasjuhlissa ja sitten vielä Haagan Alppiruusupuistossa. Oli tarkoitus pestä tänään olohuoneen ikkunat mutta en millään ehtinyt. Ehkä huomenna olisi oikea aika saada lasit taas kirkkaiksi kun mustarastaatkin ovat lähteneet ja parvekekin on jo laitettu kesäkuntoon. Teen parveke/kesähuone postausta myös jossain vaiheessa. Mukavaa sunnuntaita kaikille. 

En muistanut ottaa yhtään selfietä kukkien kera joten oli sitten pakko ottaa edes yksi kuva autossa. 

Maaliskuu maata näyttää ja muita mietteitä

Maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi mutta voimmeko jo alkaa odottaa kevättä? Jos minulta ikuiselta kevään ja kesän lapselta kysytään niin vastaan "Ehdottomasti voidaan!" Ainakin täällä Etelä-Suomessa olen kuullut lapsuudessani isoäidiltäni ja hänen sisareltaan keväthokeman "Maaliskuu maata näyttää." eli kun maa paljastuu lumivaipan alta on se ehdottomasti merkki alkavasta keväästä. Jo pelkästään valon lisääntyminen ja päivän piteneminen ovat varmoja kevään merkkejä. 

Kuluvana vuonna tammi-helmikuu olivat äärimmäisen kylmiä kun polaaripyörteen keskus asettui Fennoskandian pohjoisosan ylle. Lapissa pakkanen kiristyi paikoin jopa yli -40 C asteen tienoille. Ja pääkaupunkiseudullakin sai kyllä kerrospukeutua ihan riittämiin, hrrrr! Jos saamme vielä lumikuuroja niin kyllä minusta voidaan sitten jo puhua ns. takatalven paluusta mutta onneksi sateet yleensä ovat hetkellisiä ja mahdollliset lumihiutaleet sulavat pois aika nopeasti. Mimmi on myös hyvin iloinen kun ulos ei tarvitse enää pukeutua villapaitaan! 

Olimme eilen Rva Kepposen kanssa testaamaassa Rue Madame Brasserien Pohjois-Esplanadilla. Paikka avattiin jo elokuussa 2025 mutta vasta nyt aikataulumme menivät yhteen niin, että ehdimme maistelemaan paikan tarjontaan. Kerran jo meno jouduttiin siirtämään mutta eilen päästiin vihdoin herkuttelemaan. Ravintolan taustalla ovat mm. Relove-kirpputorien vetäjä Noora Hautakangas ja Eero Ukkonen. Ravintola onn ranskalais-italialainen ja tästä on tulossa ihan omaa postausta. Rue Madamen terassilla juotiin jo kahvia koska lämpötila Helsingissä kohosi eilen +8 C asteeseen! Ja minä olin ottanut jo keveämmän takin ylleni. Toki kevätsää on aina vähän petollinen joten ihan maltilla vain vaatteiden keventämistä. 

"Maaliskuu maan avaa, huhtikuu maan huuhtoo"

"Jos ei maalis maata näytä, ei huhtikuukaan humauta." 

"Jos maaliskuu alkaa perjantailla, tietää se vielä kolmea kuukautta kylmää."

"Sumuinen sää maaliskuussa merkitsee kesäistä sadetta."

Tasan kuukausi sitten maisemat Mellstenin tai siis Haukilahden uimarannalla olivat kovin erilaiset. Lunta ja pakkasta eli ihan täystalvi. Jäällä päästiin kävelemään kuten moni muukin ulkoilija upean aurinkoisessa talvisäässä. Hienot olivat myös näkymät Miessaarenselälle! Jaoin silloin Instagramiin valokuvia näistä todella mystisistä jääveistoksista, jotka joku taitava oli tehnyt. Koska osa lukijoistani ei ole Instassa tässä vielä muutamia talvikuvia. Minulle tulee noista jääveistoksista mieleen jotenkin avaruusoliot ja jotain yhtymäkohtia näin myös Pääsiäissaarten patsaisiin, jotka toki ovat kiveä mutta jotain samaa mystisyyttä näissä molemmissa on. Nyt nämä ovat varmasti jo "menneen talven lumia" ihan kirjaimellisesti kuten myös Lauttasaaren värikäs jäälinna. 

Odotan kovasti pääsiäistä jota vietämme viikolla 14 eli maalis-huhtikuun vaihteessa. Eilen kaupassa jo mietin kuumeisesti pitäisikö minun ostaa parvekkeelle narsisseja mutta vielä en niitä hankkinut. Jotenkin callunat tuntuvat kovin talvisilta mutta ehkä maltan vielä pari viikkoa ennen kuin hankin keltaista piristystä niiden tilalle. Myöskin kaupan tarjonta oli vähän suppea joten ehkä vielä kaikki pääsiäiskukat eivät ole saapuneet. Ylläoleva kuva on muutamien vuosien takaa parvekkeeltamme eli vielä siellä ei kuki näin komeasti. 

Kuva Maria Ekman 

Keskiviikkona olen menossa Faberge-kurssille Kauniaisten kaupungintalolle. Odotan tätä jo todella innolla koska minähän rakastan pääsiäismunien ja yleensäkin pääsiäiskoristeiden tekemistä. Pääsiäinen on itselleni joulun jälkeen seuraavaksi tärkein juhlapäivä. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi ollut tekemässä pääsiäiskoristeita. Aitoja Fabergen upeita munia olen nähnyt myös Suomessa mutta en ihan tarkasti muista oliko näyttely Taideteollisuusmuseossa vai jossain muualla mutta tästä näyttelystä Helsingissä on varmaan parikymmentä vuotta aikaa. Yhtään valokuvaakaan en löytänyt näyttelystä. 

Minua harmitti etten vuonna 2008 ehtinyt Juuan Kivikeskuksessa Pohjois-Karjalassa esillä olleeseen "Carl Fabergé ja muita ihmekiviä" -näyttelyyn. Onneksi YLE Areenan kautta oli vielä pari vuotta sitten katsottavissa upea dokumentti "Fabergén tarina". Valitettavasti 2023 jälkeen ei katselu ole enää onnistunut. Fabergen munat ovat todella käsittämätöntä käsityötaitoa ja niitä voisi katsella vaikka kuinka kauan. 

Täytyi ihan tarkistaa blogipostauksista, että edellinen pääsiäiskoristeiden askartelukerta on ollut 2018 kun olin HUONE et RUM pääsiäisaskartelu kurssilla Kirkkonummen vanhalla asemalla. Minulla on vieläkin säilössä siellä decoupage-tekniikalla koristeltuja pääsiäismunia sekä koristeltuja pajunoksia ja pääsiäiskranssi. Olen hukannut johonkin pinsettini joten sellaiset pitää vielä hankkia ennen keskiviikkoa Sinellistä niin sitten olen valmis Faberge-munien askarteluun.

Onnistuin saamaan Kierrätyskeskuksen kautta lisätäydennystä minun Arabian Pirtti-sarjaan. Olen aikoinaan perinyt isoäidiltäni Svea Granlundin käsinmaalatun vuosina 1954-1958 tuotannossa olleen sarjan kuppeja, kannuja, sokerikko, vateja jne. mutta lautasia minulla on vain muutamia. 

Olen aina iloinen kun satun löytämään Pirtti-lautasia koska niitä minulla ei juurikaan ole. Pitää olla aistit avoinna kun käy kirpputoreilla ja katsella näkyisikö näitä lautasia. Kierrätyskeskuksen uudet, juuri saapuneet tuotteet näkee heti netistä ja ne voi ostaa verkon kautta mutta hakea sitten itse lähimmästä myymälästä. Ehdin eilen hakemaan lautaseni Espoon Nihtisillan pisteestä. Oli tarkoitus kiertää siellä enemmänkin mutta koska jouduin jättämään autoni "vähän sakkopaikalle" se ei ollut mahdollista koska en halunnut saada sakkoja. Ihmisiä oli nimittäin liikkeellä todella runsaasti ja parkkipaikka oli ihan täynnä. 

Meillä Espoossa on vielä paikoin myös pieniä lumikasoja maassa vaikka suurimmat ovat jo sulaneet. Ja paljon keväisiä hajuja Mimmille nuuhkittavaksi. Lenkeillä liikutaan nyt huomattavasti hitaammin!

Kuva Pieni paperipuoti 

Miten sinun viikkosi on sujunut? Joko maaliskuu on näyttänyt maata vai onko vielä lunta nurkissa? Oletko askarrellut Faberge-munia koskaan? Tai hankkinut jo pääsiäiskukkia? Kivaa uutta viikkoa kaikille! 

  

Värikäs jäälinna, laskiaispullia, tulppaaneja ja ystävänpäivän viettoa

 

Helmikuu on jo puolivälissä vaikka minusta tuntuu, että juurihan se vasta alkoi! Päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti. Tänään sunnuntaina aurinko nousi jo klo 8:00 ja laski klo 17:10 eli päivän pituus oli jo ruhtinaalliset 9 tuntia 9 minuuttia! Vaikka lunta onkin taas viime päivinä satanut myös täällä pääkaupunkiseudulla aika reippaasti olen positiivisella mielellä, että kevättä kohti tässä mennään jo ihan kohisten. 

Kohta on jo maaliskuu eli ensimmäinen kevätkuukausi. Lunta en toivoisi enää yhtään tänne etelään koska viime viikolla parina päivänä sain kaivaa autoa lumesta esille kun parkkipaikalle ei tullut aura-autoa kahteen päivään. Onneksi taloyhtiöllä on useita lumikolia, joiden avulla pääsin liikkeelle hikisten lumitöiden jälkeen. Parkkialueen ympärillä on melkoiset lumikinokset, joten jos lunta vielä tulee lisää ei sitä voida enää varastoida mihinkään 😕

Lauttasaaren Kasinonrantaan oli taas rakennettu todella upea jäälinna. Pitihän sinne mennä katselemaan todella värikästä ja mielikuvituksellista linnaa, jonka paikalliset lapset olivat rakentaneet. Omassa lapsuudessani me usein rakensimme lumilinnan pyörittelemällä isoja lumipalloja, joista tehtiin sitten seinät. Toinen tapa tehdä lumilinna tai pitäisikö sitä ehkä kutsua lumiluolaksi oli kaivaa isoon lumikasaan kaivanto, jossa oli myös luminen katto. 

Muistan, että vanhemmat varoittelivat näistä kaivetuista lumiluolista koska olihan niissä todellakin melkoinen sortumisvaara. Onneksi koskaan ei sattunut mitään kun touhusimme lumileikeissämme. Oli myös tärkeää saada valmiiseen lumilinnaan lumilyhty eli oikea kynttilä valaisemaan omien kätten tekemää luomusta. 

Talvella 2021 kävin edesmenneen jackrussellini Minnien kanssa katsomassa Lauttasaaren jäälinnaa juuri tässä samassa paikassa ja siitä syntyi blogiin postauskin. Olin tätä ennen jo 2013 nähnyt Kruunuhaassa värikkään jäälinnan mutta jotenkin onnistuin hävittämään/tuhoamaan siitä otetut valokuvat. Tästä linkistä pääset katsomaan miltä tuo linna näytti tuolloin kun siitä oli kirjoitettu blogijuttu, jonka itse löysin netin syövereistä. Olisiko tuo ollut ensimmäinen värikäs jäälinna Helsingissä...?

Tyhjään pahvitölkkiin laitetaan siis vettä sekä vesiväriä halutussa sävyssä ja sitten tölkki vain ulkotilaan jäätymään. Olen kuullut, että jotkut innokkaimmat ovat sulloneet tölkkejä myös omaan pakastimeen jos ulkolämpötila on mennyt harmittavasti plussan puolelle. Näin saadaan aikaan värikkäitä jäätiiliä, joista voidaan sitten rakentaa juuri sellainen jäälinna kuin oma mielikuvitus haluaa siitä luoda. Tölkkeihin voidaan toki värin lisäksi upottaa vaikka lehtiä, leikkokukkia tai jotain pieniä esineitä tai viestejä. 

Jäälinnassa näkyi sydämiä, jään sisään upotettuja kukkia/lehtiä, "käsiä" eli kumihanskojen sisään oli jäädytetty vettä jne. Kun teimme Mimmin kanssa lähtöä paikalta sinne tuli päiväkodista äiti kahden lapsensa kanssa ja he toivat lisää "jäätiiliä" linnaan. Todella upea linna eli käykää ihmeessä katsomassa! Linnan läheisyydessä oli ainakin vielä alkuviikosta myös komea lumiukko. 

Minä rakastan laskiaispullia joten olen syönyt niitä aika monta tässä viime viikkojen aikana. Pakko tunnustaa, että ostin ensimmäiset laskiaispullat jo tammikuun loppupuolella. Koska en voi allergiani (manteli) takia syödä 5.helmikuuta nautittavia Runebergin torttuja herkuttelin sitten makoisalla laskiaispullalla. Tänään laskiassunnuntaina totta kai nautittiin kahvin kanssa pulla ja tulevana laskiaistiistaina sitten vielä yksi. Sen jälkeen palataan taas ruotuun ja jäädään odottamaan seuraavaa kausiherkkua eli mämmiä pääsiäisenä. 

Tulppaaneita pitää olla koko ajan maljakossa koska rakastan niitä! Olen seonnut jo laskuissa kuinka monta punttia olen niitä jo ostanut mutta onneksi tulppaanit ovat edullisia. Kukkien laatu on vähän vaihdellut eli jotkut ovat kestäneet toista viikkoa maljakossa kun taas toiset ovat nuupahtaneet melko nopeasti. Minulla on vielä yksi amaryllis joulusta jäljellä ja mielenkiinnolla odotan mahtaako se jaksaa vielä kasvattaa viimeisen kukan, joka on tulossa sipulista... Pidän peukut pystyssä, että vielä yksi upea amarylliksen kukka nähtäisiin. 

Eilen tapasin kahvittelun merkeissä  hyvän ystäväni, jonka kanssa olemme tunteneet jo kouluajoista lähtien. Hän ojensi minulle pienen paketin, jonka sisältä "löytyi hänen ystävänsä Marjo". Ystäväni ei kertonut mistä tämän pienen kaksoisolentoni oli löytänyt vaikka kovasti sitä yritinkin udella. Sen sijaan hän jatkoi seuraavasti. "Pakkohan tämä oli hankkia kun on ihan ilmetty sinä. Tukan väri ei osunut ihan oikeaan mutta punaiset huulet, outfit ja kengät. Ja huomioi Cokis-pullo!" Kyllä minä itseni näen myös tässä hahmossa vaikka viime vuosina vähemmän on korkkareita tullut käytettyä. Kiitos rakas ystäväni ♥

Olen joulusta saakka keitellyt myös riisipuuroa ja jäänyt siihen vähän koukkuun. Viikonloppuisin on ihana hauduttaa riisipuuroa ja syödä sitä sitten hitaasti aamussa kanelin kanssa sekä pienen ripauksen sokeria. Ehkä pääsen pääsiäiseen mennessä tästä tavasta eroon 😀 C-vitamiinia olen yrittänyt myös edelleen tankata erilaisten sitrushedelmien popsimisella. 

Miten sinun helmikuusi on sujunut? Oletko nähnyt jäälinnoja tai lumilinnoja? Vietätkö laskiaista mäessä ja syöt laskiaspullia vai onko sinulla jotain muita perinteitä? Oletko tulppaani ihminen vai pidätkö muista leikkokukista maljakossa? Mukavaa uutta viikkoa kaikille! 

Tammikuun touhuja ja tuumailuita

 

Ihan käsittämätöntä miten nopeasti tammikuu on kulunut. Juurihan oli uusivuosi ja loppiainen sekä niitä seuraava Nuutinpäivä, joka päätti perinteisesti meidän joulumme. Koristeet säilytyslaatikoihin ja jouluvalot pois parvekkeelta. Yritin olla tänä vuonna huolellinen ja tarkistin kahdesti ettei koristeiden mukaan eksynyt vaikkapa Fiskarsin saksia, jotka yhtenä vuonna olivat kateissa seuraavaan jouluun saakka kellarin uumenissa. 

Enää yksi kokonainen viikko ja sitten ollaankin jo vuoden lyhimmässä kuukaudessa eli helmikuussa. JIHUU! Vuoden ensimmäinen kuukausi on siis ihan kohta ohi. Ja mikä parasta koko ajan mennään kevättä ja valoja kohden - mietin minä "yltiöoptimistisena kesän lapsena". Lasken jo päiviä kevätpäiväntasaukseen, joka tänä vuonna 20.maaliskuuta klo 16.45 eli päivä ja yö ovat silloin yhtä pitkiä! 

Tulppaanikausi alkoi meillä jo heti uudenvuoden jälkeen. Ensimmäiset tulppaanit olivat todella huonoja ja ne taisivat kestää maljakossa vain muutamia päiviä eli päätyivätkin sitten nopeasti biojätteeseen. Nyt minulla on toista viikkoa maljakossa Rustasta ostettuja todella kestäviä tulppaaneita, joita sai peräti kolme 7 tulppaanin nippua 9,99 eurolla. Olivat vielä kotimaisia joten hyvä ostos! Minä rakastan tulppaaneita ja niitä varmasti tulee ostettua tässä tulevina viikkoina ahkerasti. 

Forecan mukaan lumensyvyys olisi meillä Espoossa n.15cm. Onneksi tänä talvena auraus on hoitunut todella hyvin eli parkkipaikat ovat lähes lumettomia. Ensimmäinen vuosi pitkään aikaan ettei myöskään meidän parvekkeelta tai "siis kesähuoneesta" ole tarvinnut lapioida lunta pois. Tämä lumimäärä olisi minusta oikein sopiva eli lisää en välttämättä toivo. 

Taloyhtiömme piha-alueella ja läheisessä metsikössä on vuosia asunut rusakko. Herra Rusakko on kesäiltoina tullut usein pihallemme syömään ruohoa ja aterioituaan jäänyt aina sitten lepäilemään hetkeksi. Rusakko vaikuttaa melko kesyltä eli saattaa viettää pidempiäkin aikoja alueella. Alkuviikosta olimme Mimmin kanssa iltalenkillä kun näin, että Herra Rusakolla oli seuralainen ja istuvat metsikön läpi menevällä polulla vierekkäin kuin rakastavaiset. Rouva Rusakko nojasi seuralaiseensa ♥ 

Mimmi ei aluksi huomannut hajujen nuuskimiselta pariskuntaa joten minä yritin nopeasti kaivaa taskusta kännykkää, että saisin kuvan heidän herkästä hetkestään. Kun koiruus sitten äkkäsi kyyhkyläiset minusta tuntui, että toinen käteni venyi 20 cm kun Mimmi yritti ampaista rusakoiden luokse. Me näemme uroksen niin usein, että ihan itsekin yllätyin, että hänellä oli nyt seuralainen. Isäni sanoi aina "Rusakko saa sekä hanki- että sänkipoikasia." Ehkä rakkautta oli jo ilmassa koska viisaan Wikipedian mukaan rusakon lisääntymisaika on helmikuusta syyskuuhun ja emo voi saada 2-4 poikuetta. Emo kantaa poikasia 40-42 vuorokautta joten "saas nähdä miten käy". 

Viime sunnuntaina pääsin vierailemaan Studio Kukkapuron Ateljeessa Kauniaisissa. Studio Kukkapuro on valmistunut 1968 ja rakennus on muodoltaan hyperbolodinen paraboloidi, joka kannattaa itse itsensä. Kattomateriaali on betonia. Rakennus toimi muotoilija Yrjö Kukkapuron (1933-2025) ja taidegraafikko Irmeli Kukkapuron (1934-2022) työtilana. Minulla on ollut työni kautta suuri kunnia tuntea Yrjö Kukkapuro ja nyt pääsin myös vierailemaan tässä futuristisessa rakennuksessa, joka toimi myös pariskunnan kotina. Tytär Isa Kukkapuro-Enbom piti todella upean esityksen sekä talosta sekä myös vanhemmistaan. Kiitos Svenska kulturföreningen i Grankulla ja Maria Ekman, että pääsin mukaan! Tästä Ateljee vierailusta on tulossa ihan oma postaus kun ehdin käydä valokuvani läpi. 

Kuva: HKT, Otto-Ville Väätäinen

Tälle keväälle 2026 ja myös jo elokuulle on tiedossa monta teatterinautintoa. Minulla on ollut vuosia tapana tehdä niin, että ihan vuoden loppupuolella käyn työnantajalta saaduilla virikeseteleillä hankkimassa itselleni teatterilippuja. Niin tein tänäkin vuonna eli nyt on sitten tiedossa paljon teatteria. Ensimmäinen näytelmä, jota käyn katsomassa on helmikuun alkupuolella eli Komedia pankkiryöstöstä. Olen menossa jo ennakkonäytökseen ja näytelmän varsinainen ensi-ilta on 5.helmikuuta.  

Kuva: HKT, Mitro Härkönen 

Pakko myöntää, että en ole lukenut yhtään Satu Rämön Hildur kirjaa elämässäni. Moni ystäväni on kysellyt ihmeissään "Miksi ihmeessä et ole lukenut kun yleensä luet aika paljon ja ne on vielä dekkareita?" En osaa sanoa miksen aiemmin ole tarttunut Hildureihin mutta nyt olen maaliskuussa menossa katsomaan Hilduria. Elena Leeve esittää rikosetsivä Hilduria ja Paavo Kinnunen suomalaiskollega Jakobia. Odotan mielenkiinnolla esitystä mutta vaikka ystäväni painostavat lukemaan myös tämän ensimmäisen Hildur-sarjan kirjan, johon näytelmä perustuu ennen esitystä en aio tehdä niin. 

Kuva: HKT, Otto-Ville Väätäinen 

Helmikuulle on varattu lippu myös Let's Play Business -näytelmään. Uutuuskomedia on Juha Jokelan käsialaa ja Helsingin Kaupunginteatterin esittelyssä sen kerrotaan olevan "oivaltava, paikoin päätön komedia, joka yllättää, naurattaa ja osuu aikaan kuin ryhmysauva pahvilaatikkoon - toisin sanoen jättää jäljen." Odotan mielenkiinnolla mitä työelämän koukeroita ja koomisia tilanteita tullaan näkemään. 

Kuva: HKT, Otto-Ville Väätäinen 

Maaliskuussa on vuorossa Kurtturuusut eli lämminhenkinen komedia ystävyydestä, rakkaudesta ja ikääntymisestä. Näytelmä perustuu kirjailija Pirjo Turusen kirjaan. "Naiset jakavat yhdessä elämänsä ja jaettavaa riittää. He eivät jää vaivojansa valittamaan, vaan elävät itsensä näköistä elämää, nauttivat täysillä ja pitävät hauskaa yhdessä." Kuulostaa melko dynaamiselta nelikolta! 

Kuva: Lippu.fi 

Viimeinen teatterikokemus toteutuu vasta elokuun lopussa kun pääsen katsomaan musikaalin & Julia! Ensi-iltaan 20.8. en enää mahtunut mukaan mutta kaksi päivää sen jälkeen istun jo katsomossa. Musikaalin ohjaa Samuel Harjanne ja Helsingin Kaupunginteatteri julkistaa roolituksen musikaaliin vasta helmikuussa. 

Lontoon ja Broadwayn hurmanneen & Julia -musikaalin on kirjoittanut Emmy-palkitun komediasarjan Schitt's Creek kirjoittaja David West Read ja musiikin on säveltänyt ruotsalainen popsuuruus Max Martin. Musikaalissa kuullaan 90-luvun ja 2000-luvun alun suurimmat hitit. Odotan tätä todella innoissani! 

On tähän tammikuuhun myös mahtunut ulkoilua Mimmin kanssa ja jopa auringonlaskukin! Koviempien pakkasten aikaan olen vähän väkipakolla saanut puettua Mimmille villapaidan päälle. Mutta selkeästi hän protestoi vaatteita koska on autossa kuljetushäkissä ollessaan "purkanut jo vähän villapaitaansa". Minnie - aiempi jackrusselini - aikoinaan suostui aina pitämään kovilla pakkasilla ihan mielellään takkeja, haalareita ja jopa töppösiäkin mutta Mimmi on toista maata. Kovilla pakkasilla lenkeistä tulee aika lyhyitä jos ei vaatteita ole lämmittämässä.

Kun olin lapsi minun suosikkeja olivat Weetabixit ja olen taas ostanut niitä kaupasta! Jos en ehdi tehdä kaurapuuroa/tai haluan vain vaihtelua niin minä korvaan aamiaisella puuron Weetabixeillä. Hedelmiä, rusinoita, jugurttia tai maitoa ja sitten vain herkutellaan. Olen varmasti viimeksi syönyt Weetabixeja kun olin ystäväni luona Lontoossa ikuisuus sitten. Tuli ihan nostalginen olo! 

Kuva: Pexels

Ja ihanaa on myös se, että appelsiiniaika on koittanut. Appelsiinit ovat mehukkaimillaan tammikuusta maaliskuuhun, jolloin on myös useimpien appelsiinilajikkeiden parhain sesonki. Aili-täti opetti aina, että "kokoonsa nähden pitää appelsiinin aina olla myös painava eli mitä painavampi appelsiini on niin sitä mehukkaampi se on". Yritän aina kaupassa muistaa isotädin vuosia sitten antamia ohjeita. Kaikki hehkuttavat veriappelsiineja mutta minä ostan niitä hyvin harvoin koska pidän niiden makua aivan liian kitkeränä omaan makuuni. 

Kävin viikonloppuna läpi ulkoisilla kovalevyillä olevia valokuviani kun etsiä aivan tiettyjä kuvia. Valokuvani siirtyvät myös pilvipalveluun mutta silti minulla on myös varalla kovalevyt eli tuplavarmistus. Löysin kuvat, joita etsin mutta samalla silmiini osui kuvia punaisista kengistäni. "Voi kun kevät tulisi jo äkkiä niin voisi luopua Icebugeista ja muistakin talvijalkineista" mietin mielessäni... Ikuinen kesänlapsi odottaa siis kovasti jo sekä kevättä että kesää 😍

Meidän viereisen talon pihamaalle oli viikolla ilmestynyt hauskoja lumiukkoja sekä myös lumilyhty! Ja mikä parasta ne ovat edelleen siinä joten kukaan ei ole käynyt rikkomassa lumiteoksia. Lumiukot ovat niin suloisia ja muistan hyvin omasta lapsuudesta lukemattomat lumileikit sekä lumiukkojen ja linnojen rakentelut. Ihanaa, että lapset tekevät niitä edelleen. 

Etsin itse asiassa sieltä kovalevyiltäni juuri kuvia napeista! Ystäväni kyseli olisiko minulla jossain nappikätköissäni hänen asuunsa soveltuvia nappeja? Lähetin hänelle lukuisia kuvia minulla olevista napeista ja lopulta löytyi juuri passelit hänen omaan pukuunsa. Nämä nappikuvat olen ottanut/tehnyt muistaakseni vuonna 2016 ja minulla nappeja on kyllä aika paljon - eri väreissä sekä usean kokoisiakin.

Miten sinun tammikuusi on sujunut? Onko lunta riittävästi vai liikaa kotipaikallasi? Joko maljakossa on ollut ihania tulppaaneita? Maistuuko sinulle veriappelsiinit tai Weetabixit? Kivaa loppuviikkoa!