Upeasti peruskorjatusta Vuosaaren kartanosta löytyy Ranskalainen kauppa ja kahvila

 

Lauantaina 11.huhtikuuta oli jännä päivä sillä olimme sopineet kahvittelutreffit Rva Kepposen kanssa peruskorjattuun Vuosaaren kartanoon. Olin ajanut monia kertoja Nordsjön kartanon ohi kun palasin Kahvila Kampelasta vuosien varrella. Mietin aina vanhan talon historiaa ja kuvittelin mielessäni miltä tuon kartanon sisällä on näyttänyt vuosisatoja sitten. Kartano oli ollut tyhjillään vuodesta 2015 lähtien, jolloin tiloissa ollut päiväkotitoiminta päättyi. Syksyllä 2021 kartanosta järjestettiin avoin huutokauppa ja määräaikaan mennessä saatiin 25 tarjousta. Tulin äärimmäisen iloiseksi kun luin, että Ranskalainen kauppa Oy voitti tarjouskilpailun ja maaliskuussa kartano 2022 siirtyi uudelle omistajalle. 

Olin tutustunut uuteen omistajaan Riikka-Maria Lemminkiin jo kesällä 2019 kun vierailin Vanhan Vääksyn alueella olevassa kaupassa. Vaaleanpunainen talo oli täynnä ihania ranskalaisia tuotteita ja suussasulavia herkkuja, joten seuraavana kesänä tein uusintavierailun sinne. Ranskalainen kauppa siirtyi Haagaan, jossa en koskaan ehtinyt vierailla mutta nyt kauppa sijaitsee todella upeasti peruskorjatussa Vuosaaren kartanossa. 

Kuva Museovirasto / Nordsjön kartano 1936

Vuosaaren kartanon alueella on ollut asutusta jo 1200-1300 -luvuilla. Itse Nordsjön gårdin historia ulottuu 1540-luvulle, jolloin ensimmäiset maininnat Vuosaaren neljästä kylästä ja niiden kahdeksasta tilasta kirjattiin Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan veroluetteloihin. Suomi on osa Ruotsin kuningaskuntaa näihin aikoihin eli Suomea hallitsija oli siis Ruotsin kuningas. 

Kuva Nationalmuseum / Kuningas Kustaa Vaasa 

Ranskalaisen kaupan sivuilta löytyi lisää mielenkiintoista tietoa Vuosaaren kartanoon liittyen. 

"Kartanon omistus on vaihdellut vuosien varrella. Vuonna 1684 Vuosaaren ratsutila siirtyi Helsingin pitäjän kirkkoherrana toimineelle Andreas Laurentii Nycopensisille, joka oli kotoisin Ruotsin Nyköpingistä. Hän oli valmistunut Turun akatemiasta filosofian maisteriksi 1643, jonka lisäksi hän opiskeli vielä Rostockissa. Helsingin kirkkoherran virkaan Nycopensis astui vuonna 1664. Ennen Helsinkiin muuttoa hän toimi Turun katedraalikoulun rehtorina ja tuomiokapitulin jäsenenä vuodesta 1649. Hänet tunnettiin myös kirkkokuorojen uranuurtajana ja hän aloitti seurakunnassaan kirkonkirjojen pidon. Lisäksi hän julkaisi kristillisiä ruonoja.

Vuosaaren kartanoa voi pitää yhtenä Helsingin merkittävimmistä kartanoista, ja se on säilyttänyt ainutlaatuisen ilmiasunsa osin 1800-luvun tyyliin. Päärakennuksen arvellaan valmistuneen 1800-luvun alkupuolella, jonka jälkeen siihen on lisätty eri vuosikymmeninä erilaisia kerrostumia, joiden ansiosta kartano poikkeaa muista Helsingin kartanoista. Sekä kartano että sen ympäröivä puisto ovat suojelukohteita, mikä kertoo niiden historiallisesta ja kulttuurillisesta arvosta."

Kuva Vuosaaren kartano Facebook 

Vuosaaren kartanoon valmistui laajennusosa (vasemmalla oleva korkea rakennus) vuonna 1897 ja arkkitehtina toimi silloin Waldemar Aspelin. Riikka-Maria Lemminki totesi seuraavasti Helsingin Uutisten haastattelussa. "Julkisivu tulee uusia ja ajatuksessa on rakentaa terassi salitilan jatkeeksi. Sitten on erillinen kellari, josta on suunniteltu viinikellaria. Nämä eivät kuitenkaan ole vielä tämän vuoden, eivätkä ehkä vielä seuraavankaan vuoden projekteja. Nyt vedetään vähän happea kunnostustöiden osalta." Valtavan pitkän projektin jälkeen äärimmäisen viisasti ajateltu! 

Kun astuu Vuosaaren kartanon kuistille huomaa jo miten paljon vanhoja esineitä ja erilaisia huonekaluja tiloissa on. Täällä kohtaavat sekä ranskalaisuus että myös minusta suomalaisuus sulassa sovussa. Minähän olen todellinen esteetikko eli ihailen, arvostan ja tutkin kauneutta, taidetta sekä esteettisiä arvoja.

Aulatilassa on upea vanha kakluuni ja katossa olevat kattokruunut ovat Huittisten Seurahuoneen yökerhosta kerrottiin Helsingin Sanomien artikkelissa. Minä rakastan tuota uusrenessanssi peiliä! Itselläni on pianon päällä vähän vastaava, joka on ollut aikoinaan kaapin yläosana. Tästä voit kurkistaa miltä minun peilini näyttää. Tälle tyylisuunnalle oli tyypillistä juuri koristeelliset elementit kuten sorvatut nupit ja kaiverrukset sekä pähkinäpuu tai tummaksi petsattu puu. Myös tapetit olivat todella hurmaavat!

Pakkohan tuolle uusrokokoo tyyliä edustavalle vaaleanpunaisella sametilla verhoilulle sohvalle piti hetkeksi istahtaa. Hauska oli myös tuo kissatyyny käsilaukun kera. Rokokoo tyylinen kulmakaappi oli "kuin piste iin päällä". Kartanosta löytyi myös L.M. Ericssonin & Co seinäpuhelin tuolta 1900-luvun alkuvuosilta. Puhelun aloittamiseksi piti ensin pyörittää puhelimen sivussa olevaa veiviä joka pyöritti laitteen sisällä olevaa generaattoria, joka puolestaan loi sähkövirran. Sitten pääsit keskuksen puhelunvälittäjälle, joka vastasi ja yhdisti sinut haluttuun numeroon manuaalisesti kytkemällä johdot oikeisiin reikiin. Vähän monimutkaisempaa kun meidän kännykän näppäily 😉

Oikeanpuoleinen valokuva on lainattu Rva Kepposen blogipostauksesta. Minä siellä taustalla "koira villapaidassani". 

Seuraavaksi siirryttiin katselemaan mitä kaikkia herkkuja olikaan tarjolla kahvilan puolella. Vitriinissä oli "sen seitsemää sorttia" sekä makeaa että suolaista. Harmi kun en huomannut kuvata tuota taivaallista vitriiniä tarkemmin. Kahvilassa oli aurinkoisena lauantai päivänä todella runsaasti kahvittelijoita, joten kannatti käydä ensi "itse salin" puolella varaamassa pöytä. Kakkupalat ovat todella runsaat kuten myös minun suolainen piirakkani. Erittäin hyvä hinta-laatusuhde ja taivaallisen maukkaita!

Kuva: Museovirasto 

Olimme vähän arkisemmin pukeutuneet kuin nämä rouvat valkoisissa, korkeakauluksissa puseroissa ja pitkissä, mustissa hameissa 1800-1900 -lukujen taitteessa.  Helsingin Sanomien jutussa todettiin ettei Museovirastossa ole tarkempaa tietoa keitä kuvassa olevat henkilöt ovat. Sali oli yllättävän saman oloinen kuin yli sata vuotta sitten. Upea vanha kakluuni löytyi edelleen tilasta - tosin sitä ei enää voi käyttää takkana vaan lämpöpatteri hohkaa lämpöä saliin. Salin tapeteissa on yhtäläisyyttä sadan vuoden taakse ja totta kai nykyiset tapetit ovat Ranskasta! 

Salin kakluunin tyyli muistutti minusta empire-tyyliä, jota Napoleonin aikana ihannoitiin. Tulisijan kruunaa koristeellinen päätykolmio, jossa on kaiverrettuja lehtiä ja myös simpukkamainen muoto. Punainen friisi eli palkiston keskimmäinen osa löytyi jo antiikin arkkitehtuurista. Koristeellinen maljakkoaihe, juhlaköynnökset ja nauhat kuuluivat myös antiikin tulisijoihin. Upeasti entisöity kakluuni! 

Myös karvakaverit ovat tervetulleita Vuosaaren kartanoon. 

Seuraavaksi siirryimme Rva Kepposen kanssa kurkistamaan mitä kaikkea ihanaa oli tarjolla Ranskalaisen kaupan valikoimissa. Ensimmäisessä salin viereisessä huoneessa oli "ihania mustia naisten pillerihattuja varustettuna mustalla verkolla". Itse asiassa nämä eivät kyllä ole varsinaisesti hattuja vaan ne ovat fasinaattoreita (engl. fascinator) eli hienostuneita, usein pienikokoisia hiuskoristeita, joita käytetään päähineen tapaan juhlallisissa tilaisuuksissa. Nämä fasinaattorit kiinnitetään joko pannan, kamman tai klipsin avulla hiuksiin. Aika hauskoja! Ihania värikkäitä ranskalaisia mekkoja oli myös tarjolla upeissa väreissä. 

Kun kipusimme portaat tuohon myöhemmin rakennettuun kartanon laajennusosaan sieltä löytyi lisää kaikkea kivaa. Rva Kepponen löysi täältä aivan ihanat kesäsandaalit. Minä iskin silmäni ihanan taivaansinisiin mekkoihin mutta en jaksanut alkaa sovittelemaan joten täytyy palata myöhemmin paremmalla ajalla katselemaan kesämekkoja. Myös miehille on tarjolla ranskalaisia lippalakkeja!

Aivan hurmaavia lastenvaatteita vaikkapa häihin tai muihin kesän isompiin juhliin löytyi yhdestä huonetilasta. Koruja, laukkuja, huiveja ja tuoksusaippuoita oli myös myynnissä. Minä ihastuin myös monissa huoneissa rekvisiittana oleviin mallinukkejen päihin, jotka veivät ajassa ehkä 50-60 -luvuille. Näistä tuli sellainen jännä nostalginen tunnelma. Kaikki myytävät tuotteet ovat Ranskasta.

Kahvilan viereisessä huoneessa oli myynnissä myös keittiöpyyhkeitä, serviettejä, ranskalaista limonadia, öljypulloja, ranskalaisia säilykkeitä, hilloja ja keksejä. Eli valikoima Ranskalaisessa kaupassa on todella runsas!

Ranskalainen kauppa löytyy osoitteesta Itäreimarinkuja 14, Vuosaari, Parkkipaikka löytyy noin reilun sadan metrin päästä kartanosta, jonne kuljetaan hiekkapolkua puiston läpi. Liikuntarajoitteisia varten pääoven edestä löytyy ramppi eli alakerroksen tiloihin kahville ja osaan liiketiloista pääsee myös vaikka pyörätuolilla. Tarkemmat aukioloajat löytyvät Ranskalaisen kaupan Facebook-sivuilta. 

Kiitos Riikka-Maria, että sinä pelastit Vuosaaren kartanon ja annoit sille uuden elämän. Maltan tuskin odottaa mitä kaikkea tulee vielä tapahtumaan tässä rakennuksessa ♥♥♥

Hyvää Kalevalan päivää

 

Tänään on vietetty kansalliseepoksemme Kalevalan sekä myös suomalaisuuden merkkipäivää. Päivä on ollut myös virallinen liputuspäivä eli jos mietit miksi siniristiliput liehuivat saloissa tänään tässä on syy liputukselle. Saamme kiittää monitietäjä Elias Lönnrotia (1802-1884) sekä Kalevalan että myös Kantelettaren kokoajana. Lönnrot on ollut omana aikanaan todellinen monitoimimies. Hän oli tiedemies, filosofi, muusikko, runoilija, kirjailija, toimittaja, kielentutkija, keksijä, lääkäri sekä myös suomalaisen karvitieteen uranuurtaja. Eikä tässä vielä kaikki sillä Lönnrot oli suomen kielen uudistaja, useiden sanakirjojen toimittaja ja ensimmäisen suomenkielisen aikakausilehden Mehiläisen kustantaja sekä toimittaja. 

Kuvat Digi.Kansalliskirjasto

Sammattilaisen Elias Lönnrotin toimittama Mehiläinen lehti ilmestyi vuosina 1836-1837 ja 1839-1840. Mehiläinen oli yleislehti, joka sisälsi tietoa eri aloilta sekä runoja ja kertomuksia. Aikakausilehden tavoitteena oli edistää juuri suomen kieltä ja kansanrunoutta. Löysin Kansalliskirjaston digiarkistosta näköispainoksia muutamista lehdistä. Ensimmäiseksi tuntui siltä, että 1800-luvun kirjoitustyyli ja sen ajan kirjaimet tekivät lukemisen hieman vaikeaksi. 

Mutta mitä enemmän keskittyi sitä enemmän myös teksti aukesi. Löytyi viittauksia Kalevalaan ja sen henkilöihin. Ei se loppujen lopuksi ollutkaan mahdotonta vaan ihan soljuvaa - toki vanhahtavaa suomenkieltä. Lönnrot ehti julkaisemaan myös useita kansaa valistaneita terveys- ja tiedejulkaisuita koska hän oli myös lääkäri. Ahkerana miehenä hän suomensi vielä jossain välissä useita virsiä. 

Kuva Wikipedia

Elias Lönnrotin patsas löytyy Lönnrotinpuistikosta Lönnrotinkadun varrelta eli juuri siitä Vanhan kirkon kohdalta. Pronssiveistoksen on tehnyt kuvanveistäjä Emil Wikström ja se paljastettiin 1902. Veistoksessa Lönnrot on runonkeruumatkalla kirjaamassa muistikirjaansa kuulemiaan säkeitä ja syntysanoja Kalevalaa varten. Hänen vieressään istuu pitkäpartainen ja -hiuksinen vaka vanha Väinämöinen. Monumentin jalustan juurella puolestaan istuu kaihoisa Kantelettaren impi valikoiden hiuksistaan suortuvia kanteletta varten. 

Mauri Kunnas, Koirien Kalevala: Antero Vipunen 

Elias Lönnrotin veistoksen jalustasta löytyvät myös tekstit "Elias Lönnrot" ja "Sain sanat salasta ilmi." Tämä mystinen maininta sanoista liittyy Väinämöiseen ja jalustan piilokuvaan. Kun osaa oikein katsoa niin jalustan sivulta löytyy melko huomaamaton reliefikuva Kalevalan tietäjä Antero Vipusesta ylösalaisin juuri Väinämöisen alapuolelta. Kansalliseepoksemme 17. runossa Väinämöinen menee kysymään Vipuselta puuttuvia sanoja jonka seurauksena hän joutuu Vipusen vatsaan.

Vipusen otsassa on kalevalaisen mystiikan merkkinä pentagrammi eli viisikanta. Viisikanta on viiden yhtä pitkän janan muodostama tähtikuvio, joka on muinaisen suojeluksen, tasapainon ja viiden elementin - tuli, vesi, ilma, maa ja henki - symboli. Antero Vipunen on itämerensuomalaisessa kansanrunoudessa maan alla makaava vainaja tai jättiläinen - tietäjä, jolla on hallussaan ikiaikaisia loitsuja ja tietoja. 

Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalassa on jättiläismäinen, nukkuva hahmo, jonka vatsaan Väinämöinen joutuu etsiessään loitsusanoja. Vipunen nielaisee koira-Väinämöisen kirjassa, mutta tämä pääsee pois vatsasta takomalla, mikä pakottaa Vipusen luovuttamaan sanat Väinämöiselle. Kunnas on noudattanut perinteistä Kalevan 17. runon tapahtumakulkua. Minusta on upeaa, että Kalevalasta on tehty myös versio lapsille!

Akseli Gallen-Kallela, Sammon puolustus 1928, kattofresko Kansallismuseon aula

Akseli Gallen-Kallela, Ilmarinen kyntää kyisen pellon 1928, kattofresko Kansallismuseon aula

Elias Lönnrotin keräämään opukseen tutustuttiin aikoinaan jo koulussa äidinkielen tunneilla. Tiedän, että monelle Kalevalan lukeminen oli todellista tuskaa ja hammasten kiristelyä. Minusta Kalevala oli koulussa jo kiinnostavaa luettavaa vaikka olihan vanha suomalainen runomitta lapsena vähän vaikeaa ymmärtää. Kalevalan mystiikka ja tietty sadunomaisuus kiehtoivat. Nähtyäni vielä lapsena miten Akseli Gallen-Kallela oli freskoissaan kuvannut Kalevalaa olin myyty! 

Kalevala Koru, Nukkekääty

Myös Kalevala Korun upea korut, joita itselläni on monia muistuttavat minua tästä kalevalaisesta perinteestä näin Kalevalan päivänä. Suomalainen Kalevala Koru on valmistanut koruja on vuodesta 1937 lähtien. Kalevalan satavuosijuhlat 1935 innoittivat aikoinaan rahankeräyshankkeeseen kalevalaisten naisten patsaan pystyttämiseen. Patsashanke ei koskaan toteutunut mutta patsasta suunnitellut naistoimikunta alkoi myydä arkeologisten löytöjen perusteella tehtyjä muinaiskoruja. Tästä sai sitten alkunsa Kalevala Koru.

Kalevala Koru, Karhu rannekoru ja Karhu kääty

Kalevala Koru täytti 80-vuotta 2017 ja kirjoitin silloin tänne blogiin postauksen "Kesyttämätöntä kauneutta". Äärimmäisen hyvä kampanja siitä, että kaikki me naiset voimme olla juuri omanlaisiamme!

"Jokainen meistä on omanlaisensa ja silti yhtä arvokas naisena. Miksi yrittäisimme koko elämämme mahtua johonkin oletettuun naisen muottiin, kun voimme olla onnellisempia kesyttämättöminä eli juuri sellaisina kuin olemme" markkinointijohtaja Maria Uunila, Kalevala Koru

Kalevala alkaa tarinalla siitä kuinka maailma syntyi. Kalevalan mukaan sotkan munan palasista syntyy maa, taivas, aurinko, kuu, tähdet ja pilvet. Lapsen näkökulmasta ja myös meidän aikuistenkin Kalevalassa tapahtuu jatkuvasti jotain jännittävää. Missään tapauksessa Kalevala ei ole minusta tylsä vaan erittäin mielenkiintoinen eepos.

"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi, lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan. Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat, kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat." Kalevalan ensimmäiset sanat 

Mikä on sinun suhteesi Kalevalaan? Oliko koulussa pakkopullaa vai piditkö sen tarinoista? Onko sinulla joku muisto liittyen Kalevalaan tai Kalevala Korun tuotteisiin? Hyvää Kalevalan päivää kaikille tasapuolisesti! 

Seuraavissa postauksissa olen aiemmin käsitellyt Kalevalaa ja Kalevan päivää.

Kalevalan päivää ja koruja 2017

Kesyttämätöntä kauneutta 2017

Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää 2018

Kalevalan päivän kunniaksi pari sanaa eepoksen naisista 2021

Suomalaisen kulttuurin, Kalevalanpäivää kaikille 2022

Kymmenen vuotta sitten...vuosi 2016

 

Sosiaalisessa mediassa tai siis lähinnä Instagramin puolella on kiertänyt haaste "10 vuotta sitten". On ollut todella mukava selata tuttujen kuvakollaaseja tapahtumista vuosikymmen sitten. Kuvista tuli mieleen monia hauskoja juttuja ystävien kanssa kyseiseltä vuodelta valokuvien välityksellä. Aloitin myös itse tekemään ensin vain Instaan lyhyttä kuvapostausta haasteeseen vastatakseni mutta koska vuosi 2016 on todella monella tapaa ollut tärkeä ja erittäin merkityksellinen päätin lopulta tehdä kuten Koti meidän -blogissa. 

Bloggaaja Tuija kirjoitti Koti meidän -blogiinsa ihan oman postauksen vuodesta 2016. Niin minäkin sitten hetken mietittyäni päätin koostaa kuvien kera blogipostauksen eli tervetuloa kanssasi kymmenen vuotta sitten tapahtuneisiin sattumuksiin, reissuihin, ruokamuistoihin ja moniin muihinkin tapahtumiin. Vuosi ei todellakaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista vaan siihen mahtui myös suurta surua. Ota mukava asento niin hypätään aikakoneella vähän taaksepäin! 

Tammikuu 2016

Muistan, että vuosi alkoi todella lumisissa ja kylmissäkin merkeissä. Lumi oli todella "syönyt kaiken" ja voidakseen lähteä aamulla töihin piti pukeutua toppavaatteisiin sekä kaivaa autoa ensin esille vähintään puoli tuntia. Aura-autot eivät ehtineet viikkoihin tulla meidän pihalle, joten kolata sai hiki otsalla. Uhmasin silti päivittäin lumimyräköitä ja tein mm. reissun Astialiisaan yhtenä viikonloppuna katselemaan Fiskamin astioita Mikko Aallon yksityiskokoelmasta. 

Harmi, että Astialiisa sulki 20 vuotta toimineen myymälänsä 31.1.2025 ja liike palvelee nykyään vain verkkokaupan kautta. Se oli ihana "astiataivas", jossa tuli käytyä usein katselemassa mm. Arabian vintage astioiden lisäksi mm. Marimekon astioita. 

Koska pakkasta myös riitti lumen lisäksi niin meillä "valmistettiin lukemattomia kukkakakkuja" parvekkeella. Heti tulppaanisesongin käynnistyttyä loppiaisen jälkeen nuupahtaneet kukat "saivat uuden elämän" jääkakuissa parvekkeella. Jos en ihan väärin muista niin näitä kakkusia taisi tuona talvena valmistua toistakymmentä. En voinut silloin vastustaa kevättä ennakoivia tulppaaneita ja edelleenkin niitä on meillä heti maljakossa joulun jälkeen. Jääkakkuja ei ole nyt valmistettu pariin talveen. Täytyy ehkä herättää harrastus uudelleen henkiin!  

Minnie jackrussellini pitkään jatkunut taistelu silmän sarveiskalvon haavaumia vastaan oli vihdoin voitettu! Tätä ikävää vaivaa oltiin kärsitty marraskuun 2015 loppupuolelta saakka ja tuntui siltä, että mikään ei auttanut parantamaan Minnien silmää. Itkin itse onnenkyyneleitä kun kaikki oli lopulta ohi. 

Viheliäisen vaivan voittamiseen tarvittiin monia antibioottitippa kuureja, kipulääkkeitä, terapeuttinen piilolinssi - joka lopulta hukkui jonnekin - keinokyyneleitä, puuduttavia tippoja, grid keratomia - jota suotta pelkäsin ja silmä olisi varmaan parantunut nopeammin jos olisin antanut heti tehdä sen  - ikävän muovisen tötterön päässä pitämistä sekä runsaasti kärsivällisyyttä sekä potilaalta että omistajalta. Tästä voit vielä lukea tarkemmin mitä grid keratomia tarkoittaa ja miten se tehtiin. 

Helmikuu 2016

Marjon matkassa blogi vieraili 2015 keväällä Kirkkonummen asemalla ihanassa HUONEettRUM lifestyle puodissa. Pieni putiikki oli täynnä kaikkea hurmaavaa lattiasta kattoon ja tein tästä bloggauksenkin. Reissulla näin jotain sellaista joka jäi kummittelemaan mieleeni. 

Esineen tekijä ei vierailuni aikana ollut liikkeessä joten moni asia liittyen esineeseen jäi myös kaivelemaan minua. Mielessäni risteili kymmeniä kysymyksiä: mistä, kenen, mitä, koska...???? En kuitenkaan ostanut esinettä keväällä vaikka mieleni olisi hurjasti tehnyt. Mutta tein vakaan päätöksen, että jos onnistun yhdessä tärkeässä jutussa elämässäni palaan liikkeeseen ja lunastan tämän kauniin esineen itselleni. Minä onnistuin ja hankin tämän erikoisen "Haarikkakilpailu" korun itselleni myöhemmin. 

Matkasin kahden päivän työmatkalle Hirvihaaran kartanoon Mäntsälään. Pakkaset jatkuivat edelleen todella kovina ja muistan vieläkin elävästi kun istuimme kokouksessa yhdessä kartanon vanhoista sivurakennuksessa välillä takit yllämme kun oli niin kylmä. Meillä oli illalla hauskoja ulkoaktiviteetteja joten onneksi oli taas toppahousut mukana koska muuten ei suunnistuksesta olisi tullut yhtään mitään. Todella onnistunut reissu ja Hirvihaaran keittiö tarjosi herkullista ja ihanasti lämmittävää ruokaa! Tästä pääset postaukseen, jossa Hirvihaara sekä talvella että myös kesällä.  

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni myös Helsingin Observatoriossa Tähtitorninmäellä. Minulla on hämärä mielikuva, että olisin ehkä käynyt siellä jo kouluaikana mutta ystäväni väitti kivenkovaa ettei luokkamme koskaan vieraillut siellä. Paljon mielenkiintoista nähtävää ja mikä parasta siellä oli Avaruus LEGO -näyttely myös esillä. Tämä Tintin legedaarinen kuuraketti oli nähtävillä näyttelyssä. Muistan myös todella elävästi sen, että kun saavuin autolle sen tuulilasissa heilui sakkolappu - tuli sitten vähän kalliimpi museokäynti kun olin laittanut liian vähän rahaa/aikaa parkkimittariin. 

Maaliskuu 2016 

Pääsin vierailemaan yhteen pääkaupunkimme kauneimpiin rakennuksiin eli Kansalliskirjastoon. Yritys, jossa työskentelen oli mukana tässä Kansalliskirjaston mittavassa peruskorjauksessa ja kävimme kollegani kanssa katsomassa lopputulosta juuri avatussa rakennuksessa. Kirjasto löytyy osoitteesta Unioninkatu 36 eli Suurkirkon vierestä. Engelin vuonna 1840 suunnittelema Kansalliskirjasto - aiemmin Helsingin yliopiston kirjasto - on Suomen suurin ja vanhin tieteellinen kirjasto. Jos et koskaan ole käynyt suosittelen piipahtamaan. 

Käytiin laittamassa "tukka minttiin" ja taisi olla ilta-aika kun Minnie on päässyt mukaan myös. Minähän olen käynyt Kampaaja Kaisulla vuodesta 1999 eli pitkä yhteinen historia meillä on ollut ja jatkuu edelleen. Kuten olen joskus tänne blogiin kirjoittanut niin kolmea en vaihda "kampaajaa, gynekologia ja hammaslääkäriä". Minähän olisin ihan pulassa ilman näitä luottoihmisiä! 

Vietettiin pääsiäistä ja Minnie oli puettu pääsiäisnoidaksi. Kummityttöni kävi virpomassa kummitädin ortodoksiperintein ja sain kauniita virpomisvitsoja maljakkoon. Syötiin mämmiä ja rahkapiirakkaa sekä luvattoman paljon pääsiäismunia. Minnietä ei kiusattu huivilla kuin kuvanoton ajan eli koira ei joutunut kärsimään ♥

Huhtikuu 2016

Huhtikuu oli jo ihan kevättä ja Laura Kamp32 -kampaamosta loihti minulle "kalanruoto letin kukkasella". En raaskinut purkaa sitä moneen päivään ja yritin nukkua "todella siististi" öisin. Samalla päivälle osui vielä japanilainen ilta V10 tuotteiden ja sushin kera. Minä rakastan sushia. 🍣🍤🍥

Vietin huhtikuusta yhden kokonaisen viikon työmatkalla Hollannissa. Pääosin olimme Amsterdamissa mutta matkustimme myös yhdeksi päiväksi Coevordeniin ihan Saksan rajalle. Minulle jäi elävästi mieleen hotelli, jossa asuimme koska se "ikään kuin muodostui vanhoista hollantilaisista taloista." 

Vaikka työmatkan ohjelma oli todella tiukka minun onnistui ennen lennon kotiinlähtöä käydä Keukenhoffissa, jossa kukinta oli parhaimmillaan. Jätin matkatavarat säilöön lentokentälle ja hyppäsin bussiin, joka vei suoraan Lisseen. Ehdin kiertää siellä pari tuntia ennen menoa takaisin lentokentälle. Upea paikka ja se keväinen väriloisto! 

Toukokuu 2016

Kävimme kummityttöni kanssa Luonnontieteellisessä keskusmuseossa eli Luomuksessa. Ihailtiin tämän kauniin portaikon lisäksi myös kaikkea muuta todella mielenkiintoista mitä museosta löytyi. Taisimme olla siellä reilu pari tuntia kun koko ajan löytyi jotain uutta ja kiinnostavaa. Suosittelen! Tästä linkistä pääset meidän reissuumme tuolla 2014 koska en tehnyt toista postausta 2016 vierailusta blogiin. Vain kuva portaikoista!

Lähdin taas muutaman päivän työmatkalle Amsterdamiin, jossa kevät oli jo pidemmällä kuin edellisellä kerralla. Tällä kertaa mukana oli arkkitehtejä ja sisustusarkkitehtejä eli kiertelimme kohteissa sekä myös tehdasvierailulla. En ihan tarkkaan enää muista kuinka paljon tuli askeleita tuon reissun aikana mutta koko ajan liikuttiin. Toki ehdittiin myös kanavaristeilylle sekä syömään eksoottisessa Harbour Club ravintolassa, jossa oli erikoinen unisex-toiletti.

Toukokuussa vietettiin myös äitienpäivää itse tehdyn täytekakun kanssa. Kakku oli vaarassa kun Minnie kärkkyi sitä koko ajan kun otin kakusta valokuvaa. Kakku saatiin perille kuitenkin yhtenä kappaleena eikä siinä näkynyt koiruuden hampaan jälkiä 😉

Kesäkuu 2016

Olimme kummitytön kanssa viettämässä Helsinki-päivää. Minun isotätini eli isoäitini sisar vei minua pikku tyttönä aina katsomaan Helsinki-päivän tapahtumia. Muistan monia kivoja päiviä kun vietin Aili-tädin kanssa mitä erilaisemmissa paikoissa. Tein postauksen mitä kaikkea kivaa pääkaupungissamme voi tehdä mutta yhden päivän aikana me emme kummitytön kanssa näitä kaikkia toki ehtineet kokea. 

Kesäkuussa oli paljon hauskoja tapahtumia niin työn kuin vapaa-ajankin puitteissa. Lumo lifestyle blogin Tuuli kutsui minut aveciksi tapahtumaan, joka järjestettiin Helsingin legendaarisen vihreässä, vanhassa raitiovaunussa, joka oli siis varattu yksityiskäyttöön. Tiistaina 14.kesäkuuta vietettiin Hendrick's Gin World Cucumber Day -päivää. Mukana raitsikassa meillä oli täytetty majava, kurkkuja ja ginibaari sekä joukko janoisia kanssamatkustajia. Äärimmäisen hauska tapahtuma vaikka giniin en koskenutkaan koska olen sille äärimmäisen allerginen. 

Kävimme vierailulla ystäväni Minnan Mäntän kodissa yhtenä viikonloppuna ja teimme myös kivan vesimatkan siipiratasaluksella Keurusselällä. Poikkesimme katsomassa myös taidetta Serlachius-museossa sekä söimme todella makoisan brunssin Gösta-ravintolassa. Todella rentouttava weekend!

Heinäkuu 2016

Turussa järjestettiin Keski-ajan markkinat, joihin matkasimme Minnien kanssa. Todella upeasti toteutettu tapahtuma ja vaikka emme mahtuneet katsomaan Rohan Tallien esitystä itse markkinat olivat kyllä todella autenttisesti toteutettu. Markkinamyyjät olivat oikeasti pukeutuneet keskiaikaiseen tyyliin ja vartaassa paistettiin kokonaista possua. Historiallinen ja mielenkiintoinen päivä! 

Tehtiin lapsuudenystäväni Leenan kanssa päiväretki Billnäs-Fiskars kesämarkkinoille, jossa oli paljon ihanaa vanhaa posliinia ja lasia myynnissä. Ystäväni löysi keräämäänsä punaiseen Arabian Maisemasarjaan lautasen, minä taisin palata reissusta tyhjin käsin jos oikein muistan. Söimme Fiskarsissa herkullisia blinejä terassilla ja lepuutimme jalkojamme ennen kotiinlähtöä. Ystävyytemme on alkanut jo kun olimme 5-vuotiaita ♥

Matkasimme ystäväni Tarjan ja Minnien kanssa heinäkuussa myös Saariston Rengastiellä, Nauvossa ja Seilin saarelle. Minnie hurmasi Nauvon kirkkoherran kun kävin kirkon sisällä valokuvaamassa ja koiruus oli pihalla. Söimme PUB Niskan aivan ihanaa pizzaa antaumuksella. Seili oli todella mielenkiintoinen mutta myös vähän ahdistava paikka menneisyytensä takia - mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Paluumatkalla mietin ihmisten kohtaloita, jotka aikoinaan olivat Seiliin joutuneet mukanaan 20 taaleria, naulat sekä lautaa...eivätkä he palanneet sieltä enää koskaan takaisin...

Elokuu 2016

Vierailin Kalliossa sijaisevassa Työväen asuntomuseossa, jossa on esillä "Yhdeksän hellahuonetta - arjen tarinoita" näyttely. Työväenmuseossa oli mahdollista oppaan kanssa tutustua yhdeksään autenttisesti kalustettuun hellahuoneeseen ja niissä asuneiden perheiden koteihin vuodesta 1911 aina vuoteen 1985. Edellytys päästä aikoinaan asumaan näihin hellehuoneisiin oli se, että joku perheenjäsen työskenteli kaupungille - useimmiten se oli juuri perheenisä. 

Hellahuoneet näissä taloissa ovat olleet 18m² kadunpuolella ja 22m² pihapuolella. Luitte aivan oikein huonekoot! Hellahuoneet olivat todella pieniä nykyisen mittapuun mukaan ja niissä saattoi asua vanhemmat useammankin lapsensa kanssa😐

Elokuussa olin työmatkalla Varsovassa kolme päivää. Töiden lisäksi meillä oli onneksi myös vapaa-aikaa eli ehdimme osallistua opastetulle Kuninkaalliselle reitille. Odotin paljon vanhankaupungin Stare Miaston näkemistä koska se on UNESCON maailmanperintölistalla. Varsovasta tuhoutui II maailmansodan aikana 85% maan tasalle mutta se rakennettiin uudelleen 1950-luvulla täysin kopioksi alkuperäisestä kaupungista. 

Kävin yksin viimeisenä päivinä katsomassa Polin museon eli Puolan juutalaisten museon. Museo on rakennettu Varsovan entisen tuhotun juutalaisgheton paikalle ja ulkoapäin se näyttää hyvin suomalaiselta. Eikä ihme sillä suomalainen Arkkitehtitoimisto Lahdelma ja Mahlamäki voitti suuren kansainvälisen arkkitehtikilpailun ehkä juuri tällä rakennuksen valoisuudella. Rakennus itsessään on hyvin "valoisa" vaikka sen sisällä onkin paljon synkkyyttä Puolan juutalaisten historiasta.

Hyvää puolalaista ruokaa saimme syödäksemme Folk Gospada nimisessä ravintolassa, jossa meillä oli illallinen. Sen jälkeen kipusimme vielä Warsaw Hotel Marriottin skybariin ennen yöpuulle vetäytymistä. Minulle jäi hyvin positiivinen kuva Varsovasta eli mielelläni matkaisin sinne uudelleenkin. 

Syyskuu 2016

Elokuun lopussa olin vieraillut taas jälleen kerran suosikkitapahtumassani Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa ja siitä ilmestyi blogissa postaus syyskuun alussa. Pääsin ensimmäistä kertaa kurkistamaan myös uusiin taloihin, jotka eivät siis aiemmin olleet avanneet oviaan tapahtumassa. Villa Engel oli aivan hurmaava talo! 

Syyskuussa kutsui Habitare-messut vuoden 2017 trendeihin tutustuminen. Tässä ollaan Signals -näyttelyssä, jonka teemana oli Taide vai muotoilu. Ihanan värikkäitä pintoja ja tekstiileitä!

Ehdittiin myös piipahtaa katsomassa Suomessa sijaitsevaa UNESCON maailmanperintökohdetta eli Vanhaa Raumaa. Löysimme todella ihanan pizzapaikan Osteria de Filippo ja tarkistin, että se on edelleen toiminnassa - enkä yhtään ihmettele koska pizza oli suussasulavaa. Rauma on kaunis kesäkaupunki ja vielä syyskuun alussa siellä oli näin kesäistä. 

Lokakuu 2016

Lokakuun alussa olin taas työmatkalla 6.-8.10. Amsterdamissa. Minulla on tuosta matkasta vain muutamia valokuvia eikä kovin paljon muistojakaan. Äitini kunto oli heikentynyt ennen lähtöäni ja mietin jo pitäisikö minun peruuttaa koko työmatka. Isäni vakuutteli minulle, että olisi tärkeää hänen mielestään lähteä "kun on kyse töistä ja kyllä äiti pärjää". Nuo päivät tuntuivat todella pitkiltä ja pelkäsin koko ajan, että jotain tapahtuu.  

Menin lentokentältä suoraan sairaalaan mutta vasta siellä ymmärsin koko tilanteen vakavuuden. Ehdin näkemään vielä äidin ennen kuin hän kuoli 10.10.2016 mutta en pystynyt enää valitettavasti  kommunikoimaan hänen kanssaan. Äidin hautajaiset pidettiin 29.lokakuuta Vihdin kirkossa. Tilaisuus oli kaunis ja juuri äidin näköinen ♥

Olin kertonut äidille jo elokuussa, että Marjon matkassa -blogini oli valittu Blog Awards 2016 ehdokkaaksi kategoriassa "Yleisön suosikki/Musta Hevonen". Äiti oli todella ylpeä sekä iloinen saavutuksestani, että olin mukana kisassa. Juttelimme monta kertaa siitä minkälainen tilaisuus mahtaa olla ja vielä ennen matkaani Amsterdamiin olimme miettineet yhdessä asua ja kampausta tuohon iltaan. Äiti todella kannusti koko ajan! 

Vaikka gaalatilaisuus pidettiin 16.lokakuuta eli vajaa viikko äidin poismenon jälkeen kasasin itseni ja päätin osallistua koska äitini olisi halunnut minun menevän tilaisuuteen. En voittanut kilpailua tai ollut Musta Hevonen mutta tiedän, että äiti heilutti minulle kannustusta pilven reunalta ♥ 

Marraskuu 2016

Marraskuussa pääsin osallistumaan mystiseen Gurmee Teatterin Murhaavaan Illalliseen. Näytelmän oli ohjannut teatteriohjaaja, dramaturgi Seppo Honkanen. Näytelmässä sattui ja tapahtui kaikennäköistä reilun kaksituntisen aikana. Kannatti todella pitää silmällä pöydässä vieruskaveria, jota et ennakkoon tuntenut. Kaikki ei todellakaan ollut Gurmee Teatterissa sitä miltä se ensi tuntumalla näyttäisi olevan. Voit nimittäin kokea yhtäkkiä omassa pöytäseurueessasi jotain todella yllätyksellistä... Oli hauska kokemus!

Ystäviä kutsuttiin sunnuntaibrunssille pimenevässä marraskuussa ja kynttilöitäkin jo sytyteltiin. Minulle kesänlapsena on aina vaikeaa kun valo vähenee ja päivät alkavat lyhentymään. Onneksi kun järjesti jotain kivaa yhteistä kuten vaikka tämän runsaan sunnuntaibrunssin niin päiväkin näytti jo valoisammalta. 

Ja niitä kynttilöitä lisättiin torjumaan pimeyttä! Joulun saapuminenkin alkoi jo näkyä kun tein kauppareissulla Sellossa heräteostoksen ja makuuhuoneeseen tulivat tähtilamput yöpöydille. 

Joulukuu 2015

Tein *kaupallisen yhteistyön* Instrumentariumin kanssa eli kävin Sellon liikkeessä valitsemalla itselleni 1 euron - luit ihan oikein - kehykset. Minulla oli vähän vaikeuksia valita kun oli aika paljon erilaisia vaihtoehtoja mutta lopulta löysin itselleni sopivat. Jos kurkkaat tehtyyn postaukseen selviää mitkä lopulta valitsin. Minulla on itse asiassa vieläkin nuo samat käytössä. 

Vietimme ensimmäisen joulun ilman äitiä ♥ Isäni kotiin tuli perinteisesti joulupukki koska veljenityttö odotti vielä silloin pukin saapumista. Lahjoja tuli kaikille ja Minnie toimi joulupukin pikku apulaisena. Söimme pitkään ja hartaasti kaiken maailman jouluherkkuja. Ja sitten taidettiin pelata pariakin joululahjaksi tullutta peliä. 

Olin itse jo marraskuussa ehtinyt käydä HAMissa japanilaisen Yayoi Kusaman ihan mielettömässä taidenäyttelyssä. Ehdin kirjoittaa näyttelystä vasta joulukuussa ja suosittelin, että se oli hyvää "kinkunsulatus liikuntaa" välipäiviin. Ja ennen kaikkea tämä näyttely oli niin huikea, että jokaisen kannattaisi sinne mennä vaikka kinkkua ei tarvitisi edes sulattaa 😀

Tällainen oli minun vuoteni 2016 tammikuusta joulukuuhun tasan kymmenen vuotta sitten. Miltä sinun vuotesi näytti silloin? Muistuuko mieleen mitään merkittäviä tapahtumia tai muistoja? Kivaa viikonloppua kaikille!