Håkansbölen kartanomuseo tarjoaa mielenkiintoisen aikamatkan menneeseen

 

Håkansbölen kartanolla on todella pitkä historia, joka alkaa jo vuodesta 1645 kun siitä tuli veronmaksusta vapautettu ratsutila eli rustholli. Vuosisatojen saatossa sen mailla on asunut monia merkkihenkilöitä, jotka ovat jääneet tekoineen historian kirjoihin. Pitkäaikaisimmat asukkaat kartanolla ovat kuitenkin olleet Sanmarkit. Emilia "Lilli" Sanmark (1873-1918) ja Arvid Sanmark (1866-1908) ostivat kartanon sukulaisiltaan 1905 ja palkkasivat arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelemaan heille uuden päärakennuksen. Viimeinen kartanon herra Per Kasten siirtyi ajasta ikuisuuteen 1983. Vantaan kaupunki osti kartanon ja puiston Sanmarkeilta 2005. Uusi kartanomuseo vehreine puistoineen avautui peruskorjattuna 10.kesäkuuta 2026 ja minä ehdin vierailla siellä elokuun alkupuolella. Todella mielenkiintoinen ja upea paikka! 

Sanmarkit palkkasivat uuden kotinsa arkkitehdiksi uransa huipulla olevan Armas Lindgrenin (1874-1929). Kartanon toisesta kerroksesta löytyy vaihtuvien näyttelyiden tila (Per Kastenin huone), jossa on esillä Lindgrenin suunnitteleman kartanon pienoismalli, arkkitehdin tekemä julkisivun piirustus ja paljon mielenkiintoista tietoa liittyen Lindgrenin suunnitelmaan. Sanmarkien perhe kuului yläluokkaan, jonka kaupunkikoti oli Bulevardilla Helsingissä. Maaseutuelämä ja puhdas luonto houkuttelivat kuitenkin Vantaalle asumaan. Peruskorjatun kartanon edustalla kukki näin värikkään runsaasti vierailuni aikana. 

Håkansbölen kartanon pienoismallista tuli mieleen lapsuuden nukkekodit. Minä tein itse oman nukkekotini omenalaatikoista. Isoimman huoneen kattoon tein kristallikruunun helmistä. Seinille oli myös liimattu ihan oikeaa tapettia, jota oli vanhempieni remontista jäänyt. 

HALLI 

Ensimmäiseksi astutaan kartanon halliin, jossa kartanomuseon oppaat ottavat vierailijat vastaan. Museokorttia vilauttamalla pääset sisälle eli kannattaa ehdottomasti hankkia jos et vielä omista korttia. Oppaat ovat pukeutuneet 1900-luvun alkupuolen vaatetukseen, joka oli minusta upea oivallus. Voit napata mukaan pienet kirjaset "Sanmarkien vieraana" ja "Kartanokodin kerroksia", joista löytyy tietoa kierrokselle. Tarjolla on tohveleita tai "kenkien suojuksia" jotta peruskorjatut puu- ja linoleumilattiat pysyvät jatkossakin upeina. Ja sitten kiertämään! 

HERRAINHUONE

Herrainhuone löytyi aikoinaan säätyläis- ja porvariskodeista sekä myös kartanoista. Tämä tila oli  yksityinen tila miehille ja sitä käytettiin työntekoon, verkoistumiseen sekä rentoutumiseen 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alkupuolella. Porvarillinen kotikulttuuri korosti tilojen jakamista sukupuolen ja käyttötarkoituksen mukaan. Huone viestitti myös varakkuudesta, sivistystasosta ja yhteiskunnallisesta asemasta. 

Herrainhuoneen lattia löytyy alkuperäinen linoleumilattia, jonka keksi (1860) sekä patentoi englantilainen Frederick Walton 1863. Linoleumi valmistetaan uusiutuvista luonnonvaroista eli pellavaöljystä, hartsista, puujauheesta, kalkkikivestä ja väripigmenteistä. Materiaali on 97 % uusiutuvista luonnonvaroista valmistettu ja sitä käytetään edelleen lattioissa. 

Arvid Sanmark ei valitettavasti ehtinyt nähdä Håkansbölen kartanoa täysin valmiina. Hän sairasti diabetesta, jota ei vielä 1900-luvun alussa osattu kunnolla hoitaa. Insuliinihoitoa ei oltu edes keksitty joten Arvid vietti paljon aikaa tukholmalaisessa sairaalassa ja Euroopan terveyskylpylöissä. Arvid kuoli Tukholmassa 1.1.1908 ja puoliso Lilli jäi neljän lapsen yksihuoltajaksi. 

SALONKI

Salonki oli hieno huone, jossa kartanon rouva tyttärineen seurusteli vieraitten kanssa ja vaihtoi kuulumisia. Seinällä on kuva edesmennestä puolisosta Arvidista ja rintakuvassa on Lillin isä Kasten Antellista, joka kuoli vain reilu vuosi ennen Arvidia. Lilli sai apua tilanhoitoon serkultaan ja pehtoori Malmgrenilta. Hän oli epätavallinen nainen omana aikanaan hoitaen rahaliikennettä ja perustaen Håkansbölen sahan. Kartanoon tehtiin myös laajennus 1912 ja Lilli hankki 1914 Fiat-merkkisen auton. Selkeästi fiksu nainen! 

Perheen tyttäret Emelie (1896-1962) ja Beate Sophia (1897-1979) soittivat pianoa ja lauloivat salongissa. Piano oli sveitsiläinen ja se on aikoinaan kuulunut Arvidin äidille. 

 

Kartano jäi syksyllä 1918 hänen lapsilleen kun Lilli Sanmark kuoli äkillisesti. Tuntui surulliselta, että vain 45-vuotias nainen siirtyi ajasta ikuisuuteen ja lapsien molemmat vanhemmat olivat nyt poissa. Lapset asuivat Håkansbölen kartanossa vuoteen 1922. Nuorin lapsista Per Kasten jatkoi kartanon isäntänä tästä eteenpäin. 

BILJARDIHUONE

Entisaikoina biljardihuone oli yläluokan ja herrasmiesten ylellinen vetäytymispaikka. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa biljardihuone on vakiovaruste suurissa kartanoissa, porvariskodeissa ja herrainklubeilla. Myös Håkansbölen kartanosta löytyy maskuliininen tila, jonne vain miehet vetäytyivät illallisen jälkeen pelaamaan biljardia. Kun vierailin kesällä 2025 Amos Andersonin kesäresidenssissa Söderlångvikissa pääsin myös siellä kurkistamaan herrojen biljardihuoneeseen. 

Håkansbölen kartanon lähellä sijaitsi myös Nissbackan kartano, jonka omisti maanviljelysneuvos William Ramsay ja hänen puolisonsa, kreivitär Märta Armfelt. Pariskunnat ja myös heidän lapsensa olivat suunnilleen saman ikäisiä sekä ystäviä keskenään. Perimätiedon mukaan kartanoiden isännillä oli tapana sytyttää ikkunalle kynttilä, kun naapurit olivat tervetulleita peli-iltaan. Kynttilä laitettiin mahdollisesti juuri biljardihuoneen ikkunalle.  

Biljardihuoneen kasviaihein koristeltu Armas Lindgrenin suunnittelema kakluuni on kartanon parhaiten säilynyt. Kaakeliuuneja talosta löytyy joka huonetilasta koska niillä hoidettiin kodin lämmittäminen. Suomessa kaakeliuuniteollisuus kukoisti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Mm. Turun kaakelitehdas, Andsténin Tehdas, Arabia, Rakkolanjoen kaakelitehdas valmistivat uuneja. Kun lämmitysjärjestelmät kehittyivät 1930-luvulla niin upeita kakluuneita alettiin purkaa pois taloista. 😔

RUOKASALI

Kuva Finna, Håkansbölen kartanon ruokasali, josta näkymä biljardihuoneeseen  /  Fototyö C. Grunberg 1955 

Håkanbölen kartanon ruokasali on valtavan suuri ja vaikuttava. Ikkunoita tulvii runsaasti luonnonvaloa tilaan. Ruokasalin pöydän ympärille on mahtunut kokoontumaan isompikin määrä ruokailijoita. Keittiö on löytynyt ihan seinän takaa, jossa kökerska eli keittäjä valmisti ruoat. Piian tehtävä oli soittaa kuparigongia, jolla kutsuttiin perhe syömään. 

Ruokasalin yläpuolella roikkuva jugend-valaisin on arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelema. Neliosainen valaisin on äärimmäisen kaunis ja tuijotin sitä aivan haltioituneena. Neliönmuotoiset, valkoiset varjostimet ja metalliset ketjuripustukset. Yksityiskohtina valaisimessa on koristeelliset, metalliset lehdet ja helminauhamaiset reunukset. Kasviaiheet kuten valaisimissa näkyvät lehdet olivat hyvin tyypillisiä jugendille. 

Myös ruokasalin koboltinsininen kakluuni oli todella upea!

Ruokasalista löytyi myös komea ja korkea astiakaappi, jota kutsuttiin Lilli Sanmarkin nuorena kuolleen sukulaisen mukaan Richardin kaapiksi. Eri astiastoja perheellä oli monia ja niitä säilytettiin juuri tuossa em. kaapissa. Venetsialaisia, tanskalaisia astiastoja, arkilaseja, kristalleja ja kaikkea muuta tarjoiluserviisiin kuuluvaa näkyi kaapin sisällä. Sanmarkit keräsivät myös sinivalkoista keramiikka. 

Huonetilan katossa oli myös jännä "holvaus", jossa oli ikään kuin ikkuna. Kun katsoin Finnan kuvaa vuodelta 1955 ei tuota aukkoa näkynyt mutta ruokasalin joulukuvassa 1920 (opaskirjanen) se oli olemassa. Olisiko se laitettu umpeen jossain vaiheessa mutta avattu nyt peruskorjauksessa uudelleen? Täytyypä selvitellä tätä! 

Amanuenssi Maiju Hautamäki viestitti minulle seuraavasti liittyen ruokasalin "holvauksen ikkunoista". "Rakennustutkijalta vielä varmistin, että aukot on suljettu jossain vaiheessa 1920-1950 -luvun välissä ja palautettu ennen kartanon ostoa Vantaalle sillä 2005 vuoden kuvassa aukko on taas auki." 

Noustessani yläkertaan huomasin seinällä Sanmarkin sukuvaakunan. Arvid Sanmarkin isä Carl Gustaf Sanmark aateloitiin 1896. Sanmarkin alkuperäinen sukuvaakuna oli puinen. Vaakunan yläosassa suljetun taistelukypärän kypäräkoriste käsittää siivet ja niiden keskelle asetetun rataspyörän. Ratas kertoo Sanmarkin ansioista rautateiden ja teollisuuden parissa.

PORTAIKKO JA YLÄHALLI 

Seuraavaksi noustiin portaita pitkin toiseen kerrokseen. Alimman tasanteella oli koristeellinen Englannista ostettu kaappikello 1800-luvun lopultaja sen takana seinällä lukuisien merkkihenkilöiden valokuvia. Armas Lindgrenin suunnittelma upean punainen jugendvalaisin on sijainnut kartanon eteishallissa. Valaisimessa kasviaihetta ja hapsuja kuten ruokasalissakin.

Per Kasten Sanmarkin eli kartanon nykyisen isännän sisarukset muuttivat pois Håkansbölestä 1920-luvun alkupuolella. Veli Carl Samuel valmistui filosofian maisteriksi ja avioitui vapaaherrattaren Anita Charlotta von Troilin kanssa. Beate Sophia ja Emelie vihittiin puolestaan saksalaisupseerien kanssa. Emilie muutti Müncheniin ja Beate jäi Helsinkiin. Sisarukset pitivät yhteyttä ja usein kokoonnuttiin yläkerran portaikkoon juomaan kahvia ja juttelemaan. Ylähallin sohva on myös Armas Lindgrenin suunnittelema. 

VIERASHUONE (KOKOUSHUONE)  

Per Kasten Sanmark asui Håkansbölessä Tobbi-koiransa kanssa kahdestaan noin 10 vuoden ajan. Vierashuonetta on käytetty kun sisarukset ovat vierailleet veljensä luona kartanossa. Nuori isäntä piti huolta alaisistaan ja järjesti heille mm. juhannusjuhlia ja piti yhteyttä myös Sotungin asukkaisiin. Kuvassa näkyvät punaiset tuolit Sanmarkit lahjoittivat jo 1900-luvun alussa kartanossa töissä olleelle Ester Örrströmille (1891-1983). Esterin sukulaiset lahjoittivat tuolit museolle 2023 takaisin. 

ROUVAN HUONE 

Vuonna 1932 Per Kasten Sanmark avioitui tukholmalaisen aatelisneidin Astrid Belfragen kanssa. Tuore aviopari myös päivitti Håkansbölen kartanon sekä sisustusta että värejä vastaamaan 30-luvun henkeä. Huoneita tapetoitiin vaaleiksi ja niihin maalattiin klassistiset, vaaleansiniset ja kultaiset koristemaalaukset. Huoneesta löytyy myös koristetyyny, johon on kirjailtu vuosi 1931 eli vuosi kun Astrid ja Per Kasten menivät kihloihin. 

MAKUUHUONE

Per Kasten ja Astrid Sanmark saivat kaksi lasta. Per Arvid Lennart syntyi 1933 ja Astrid Gudrun Lilli Gunilla 1937. Lapsien nimeämisessä oli kunnioitettu sukujen isoisien ja isoäitien nimiä. Kun Suomen talvisota alkoi 1939 perhe muutti Per Kastenin ostamaan Hesselbyholmin kartanoon Ruotsissa. Håkansbölen kartanon ympäristöä pommitettiin ja kartanon uunien muurit menivät rikki. Päärakennuksessa oli sodan aikana palvelijat Fina ja Amanda, keittäjä sekä kirjanpitäjä Agda Malmgren. Sotavuosina Per matkusti säännöllisesti Suomen ja Ruotsin väliä viettäen joka toisen kuukauden Håkansbölessä. Sota-aikana heille syntyi vielä tytöt Marie Louise 1942 ja Christina 1944. 

KOULUHUONE

Sanmarkin lapset viettivät Håkansbölessä kesä- ja joululomansa. Näin he myös tapasivat Saksan ja Helsingin serkkujaan. Kouluhuoneessa on opiskeltu, pelattu ja totta kai myös leikitty. Myöhemmin myös nuorimmat tyttärit olivat myös kesätöissä kartanon kasvihuoneissa. Näin siteet isän kotimaahan ja sukulaisiin myös säilyivät. 

LASTENHUONE 

Kartanolla lapsista huolehti palvelija Adolfina "Fina" Mattson ennen jäämistään eläkkeelle. Finan kuoleman jälkeen pehtoorin tyttärestä Agda Malmgrenista tuli lapsille läheinen kun he olivat Suomessa. 

Yläkerrasta löytyy myös palvelijoiden portaikko ja huone. Palvelijoilla oli oma sisäänkäynti sekä portaikko. Neljä heistä asui päätalossa ja loput pehtoorintalossa sekä työväen mäellä. Palvelijoilla töitä riitti: kaakeliuunin lämmittäminen, yöastioiden tyhjentäminen, vuoteiden sijaaminen, ruoanlaitto ja siivous. 

FINAN HUONE

Palvelija Adolfina Mattson (1859-1945) eli Fina työskenteli Sanmarkien palveluksessa peräti 45 vuotta! Hän toimi Sanmarkin perheen lastenhoitajana eli Carlin, Emelien, Beate Sophian ja Per Kastenin hoitaminen oli Finan vastuulla. Fina ehti myös hoitaa Perin lapsia ennen eläkkeelle jäämistään. Vuonna 1938 Fina jäi eläkkeellä. Finalla oli kartanossa oma huone aina kuolemaansa saakka. Viimeisinä elinvuosina Sanmarkin perhe palkkasi hänelle myös ihan hoitajan. Kartano tarjosi monelle muullekin työntekijälle kodin elämän loppuun saakka ja huolehti myös sairaalamaksujen maksamisesta. 

Kierros Håkansbölen kartanon tiloissa oli todella kiehtova elämys! Kartano on upeasti peruskorjattu ja siellä vierailu on mielenkiintoinen aikamatka menneeseen. Kartanomuseo kertoo sekä kartanon ja sen asukkaiden historiasta. Kartanon puistossa käveleminen on rauhoittavaa kaikkina vuodenaikoina. Piharakennukset ovat avoinna vain kesällä joten nyt niitä voi katsella vain ulkokäsin. Alueen historia alkaa jo keskiaikaisesta kylästä eli tästä voit kurkistaa mitä kaikkea eri vuosisadoilla (1200 luvulta -2000 luvulle) on tapahtunut näissä maisemissa. Kartanomuseo on Museokortti kohde. Håkanbölen kartanomuseo löytyy osoitteesta Kartanontie 1, Vantaa. Kannattaa ottaa seurantaa myös kartanomuseon Facebook sivut  ja Instagram. 

Tyrvään Pyhän Olavin keskiaikainen kirkko heräsi uuteen loistoon

 

Tyrvään Pyhän Olavin keskiaikainen kirkko on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka Sastamalassa. Kirkko seisoo ylväästi Rautaveden perinteisessä kansallismaisemassa Kallialan kylässä. Suomen keskiaikaisten kirkkojen tutkija ja tuntija Markus Hiekkanen on ajoittanut väitöskirjassaan Tyrvään Pyhän Olavin kirkon valmistumisen vuoden 1510 paikkeille. Myöhäiskeskiaikainen harmaakivikirkko on noin kolmen kilometrin päässä Vammalan keskustaajamasta. Kirkko rakennettiin aikoinaan kapealle Vanhankirkonniemelle eli Rautaveteen loivasti laskeutuvalle kallionniemekkeelle, joka on kirkon rakentamisaikaan ollut saari. 

Vanhankirkonniemen tyvessä sijaitsee Kallialan vanha ryhmäkylä, joka on säilyttänyt keskiaikaisen sijaintinsa. Kylätien ympärillä vanhojen punamultaisten talojen lisäksi löytyy vain muutamia uudempia rakennuksia tästä kauniista perinnemaisemasta. Rantaveteen laskevat pellot, vehreät laidunmaat ja hakamaat kehystävät itse kylää. Vedessä ui myös laulujoutsen perhe vierailumme aikana. Tyrvään vanhan kirkon maisema on osa valtakunnallisesti arvokasta Karkku-Tyrvää maisema-aluetta.  

Kuva Finna, Sastamalan seudun museo, valokuvaaja Antti Prusi 1955

Pyhän Olavin kirkko rakennettiin vanhalle palvontapaikalle, jossa on mahdollisesti aiemmin ollut kaksikin puukirkkoa. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko oli alun perin katolilainen. Kirkko nimettiin  norjalaisen pyhimyksen Pyhän Olavin mukaan ja Turun piispa Arvid Kurki vihki kirkon käyttöön kesällä 1515. Suomen siirtyessä uskonpuhdistukseen Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan johdolla katolilainen kirkkorakennus muutettin luterilaiseksi. 

Kirkko paloi 1600-luvun alkupuolella, jolloin sen sisustus jouduttiin rakentamaan käytännössä ihan alusta. Kirkkoa käytettiin edelleen 1800-luvun puoliväliin saakka, mutta kun Tyrvään pääkirkko valmistui 1855 Pyhän Olavin kirkko jäi autiokirkoksi. Kirkon uusi aika alkoi 1900-luvun puolivälissä ja kirkkoa korjattiin ahkerasti joten siitä tulikin hyvin suosittu turistikohde ja vihkikirkko. 

Kuva Tyrvään Pyhän Olavin kirkko 1997, paanukatto talkoot 

Museovirasto kiinnitti huomiota Pyhän Olavin kirkon paanukaton huonoon kuntoon 1990-luvun alussa. Kuuluisan kirkonrakentaja Antti Piimäsen Tyrväällä 1748 toteuttamaa kolmiokuvioitua paanukattoa pidettiin ainutlaatuisena mutta se kaipasi kipeästi korjaamista. Erityisesti etelälappeen katto pitäisi uusia. Myös pohjoislape, asehuone ja sakariston katot olivat korjauksen tarpeessa. Kunnan päättäjät kävivät tutustumassa Elimäen ja Sodankylän kirkkojen paanukattoihin. Vammalassa päätettiin lopulta elvyttää entisajan rakentamistraditio eli käynnistetään suurtalkoot ja veistetään paanut käsin. Paanutalkoot toteutettiin 1995-1997. Perinteinen menetelmä oli työläs mutta viisas, sillä kirveellä veistetty pinta kestää sään ja lämmön vaihtelun sekä uv-säteilyn paremmin kuin sahattu.  

Tyrvään Pyhän Olavin kirkon vaivaisukko kirkon ovella. 

Kuvat Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, tuhopoltto 21.9.1997 - tein itse kollaasin kirkon kuvista

Vain kolme viikkoa paanutalkoiden valmistumisen jälkeen syksyllä 1997 murtovaras sytytti kirkon tuleen 21.syyskuuta 1997. Nopeasti varmistui, että palon syy oli tuhopoltto koska kirkossa ei ollut sähköä, lämmitystä tai muuta syttymisen aiheuttavaa syytä. Kirkkoviiniä etsivä varas asetti palavia kynttilöitä kirkonpenkkien alle peittääkseen sormenjälkensä. Palokunnan saapuessa paikalle kirkko oli jo kokonaan liekeissä. Kaikki puuosat paloivat ja kuumuus vaurioitti myös kivimuureja. Muistan tämän pysäyttävän uutisen ja minua itketti kirkon kohtalo. 

Mauri Kunnas, Koiramäen Joulukirkko

Lastenkirjailija, graafikko, kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä Mauri Kunnas on kotoisin Sastamalan Vammalasta, jossa hänellä on edelleen sukua ja myös rakas kesäpaikka. Oma lapsuuden kyläkirkon tuhopoltto järkytti Kunnasta aikoinaan syvästi ja hän halusi auttaa kirkon uudelleenrakennusprojektissa. Kunnas ehdottikin kustantajalleen Otavalle, että voisiko yhtiö painaa hänen piirtämänsä joulukortin kirkon rakennusrahaston hyväksi. Yhteistyössä Otavan kanssa tehtiin joulukortin sijaan pieni kirja "Koiramäen Joulukirkko" 1997. Kunnas piirsi ja kirjoitti kirjan runsaassa kahdessa viikossa ja tuotto lahjoitettiin kirkon uudelleenrakentamiseen. Kirja tuotti yli miljoona markkaa eli euroissa noin 180 000 € ollen näin suurin yksittäinen lahjoitus. 

Sastamalasta löytyy myös hurmaava Herra Hakkaraisen talo mutta valitettavasti en enää ehtinyt sinne kirkon jälkeen. Tämä elämystalo lapsille ja lapsenmielisille löytyy osoitteesta Marttilankatu 10.

Kuvat Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, jälleenrakennus talkootyönä ja perinteisin menetelmin 1997-2000

Tyrvään Pyhän Olavin kirkon korjaustyön suunnittelu aloitettiin Museoviraston ja Vammalan evl-seurakuntayhtymän kanssa jo syksyllä 1997. Kirkon korjaamisessa tarvittiin myös osaavia restauroijia. Toiset paanutalkoot käynnistettiin koska kattoon tarvittaisiin 34000 paanua joten töissä ahkeroi todella paljon tekijöitä. Paanut valmistuivat lopulta 2000 tammikuussa ja ne tervattiin 4000 litralla hautatervaa. 

Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen opiskelijat veistivät kattoristikot 1999. Ensin ruodelaudat, tarvittavat tuohet, paanujen naulaaminen paikoilleen ja lopuksi vielä tervaus. Ulkokatto valmistui syksyllä 2000. 

Arkkitehti Ulla Rahola suunnitteli kirkon kauniin puisen sisäkaton ja hän vastasi myös uusien sisätilojen suunnittelusta. Häntä avustivat arkkitehti Maija Kairamo, akateemikko Juha Leiviskä ja monet Museoviraston työntekijät. Taiteilijaprofessori Silja Rantanen puolestsaan auttoi uuden saarnasstuolin suunnittelussa. Kirkon puiset penkit valmistettiin käsityönä, puuliitoksin ja ilman nauloja. Alttari valmistui 2002 ja saarnastuoli sekä alttarialueen penkit 2003. 

Kuva Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, taiteilijat Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen 2005-2009

Taidemaalarit Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen ovat maalanneet Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon 101 työtä vanhojen 1700-luvun kuva-aiheiden pohjalta. Kirkosta löytyy kuvia apostoleista, viimeisestä tuomiosta, Kristuksen kärsimystiestä, luomiskertomuksesta ja paratiisista. Keskiaikainen, vanha arkkitehtuuri ja uusi maalaustaide luovat mielestäni todella mielenkiintoisen kokonaisuuden. Istuin pitkään kirkon penkissä ja katselin töitä sekä niiden yksityiskohtia. 

Kuutti Lavonen on maalannut lehtereiden kaidepaneeleihin apostolit, viimeisen tuomion ja Kristuksen kärsimystien. Lavosen töissä on hyvin vahvoja ja murrettuja värejä. Hänen ihmiskasvot ovat todella ilmeikkäitä ja puhuttelevia. Lavosen töissä on minusta myös viittauksia eurooppalaiseen 1500- ja 1600-lukujen italialaiseen renenssanssiin ja barokkiin. 

Osmo Rauhalan osuus kirkossa on alttarialueen luomiskertomus, paratiisi ja syntiinlankeemus sekä saarnastuolin maalaukset. Saarnastuoli on maalattu uuden testamentin hengessä "Alussa oli sana." Kirkon pohjoisreunalta löytyy luomiskertomuksen seitsemän päivää eli kuva jokaiselle päivälle. Rauhalan usein käyttämä peura näkyy myös Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maalauksissa. 

Kirkosta keskeltä löytyy taiteilijoiden alueita yhdistävät yhteisesti suunniteltu ja maalattu pilari. 

Tyrvään Pyhän Olavin kirkosta löytyy todella ystävällisiä oppaita, jotka kertovat ja neuvovat. Kirkon sisääntulosta löytyy "jalkapuu", joka on vanha monissa maissa käytetty häpeärangaistuksen väline. Siinä on päällekkäin kolottuja hirsiä, joiden väliin laitettiin rangaistavan jalat ja joskus myös kädet. Hirret lukittiin sitten kiiloilla ja tuomittu joutui kärsimään kunniaansa kohdistetun rangaistuksen näkyvällä paikalla kuten kirkon pihalla tai eteisessä. Päätös jalkapuun käytöstä tehtiin Suomessa tehtiin 1660 ja se lakkautettiiin 1848. 

Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon ehtii vielä kuluvan kesänä aikana. Kirkko on avoinna 17.5.-31.8.2026 su-pe klo 11-16. Syyskuussa 2026 avoinna sunnuntaisin klo 11-16. Minä vierailin Tyrväällä kesällä 2025 heinäkuussa ja ihmisiä arkipäivänä oli ihan sopivasti. Viikonloppuisin voi olla enemmän turisteja vielä liikkeellä. Kirkko löytyy osoitteesta Kallialan kirkkotie 50, 38210 Sastamala.