Näytetään tekstit, joissa on tunniste Outi Pyy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Outi Pyy. Näytä kaikki tekstit

huhtikuuta 24, 2016

Inspiraatio hakemassa Kattilahallissa

Eilen olin ihanien bloggaajakollegoiden Lumon ja Tuulannelin kanssa Suvilahden Kattilahallissa viettämässä BID2016 inspiroitumispäivää. Tänä vuonna oli valittu mielestäni ihan huippupaikka viettää tapahtumaa. Kattilahallin rouhea teollisuusmiljöö, korkea interiööri ja valoisuus olivat kovasti mieleeni - pidin. Täällä oli tilaa liikkua ja tavata "lajitovereita" sekä kerätä ideoita ja inspistä kotiinviemisiksi ja mikä parasta nähdä muita bloggaajia!






Tarjoilut suussasulavia ja juomapuolikin taas hyvin hoidettu. Kohotettin ladyjen kanssa lasilliset Fresitaa keväälle ja yhteistapaamiselle. Ihanaa, että Tuulanneli sai vihdoin oikeat kasvot ja kuulin hänen äänensä sillä olemme vain virtuaalisesti olleet tekemisissä aiemmin. Jännää miten sitä osaa kuvitella toisen ihmisen äänen ja äänenpainot vaikkei koskaan ole kuullut toisen puhetta. Ja nappiin meni taas jälleen kerran! Suonissani taitaa virrata vähän noidan verta... :D


Kattilahallissa muuten kukki ja ihan kaikkialla. Olin ihan tyypertynyt näistä kauniista kukka-asetelmista, joita Järvenpään Kukkatalo oli loihtinut. Varsinaista kukkataidetta parhaimmillaan! Kopparbergin osastolla nähtiin myös "kukkaparta", joka oli ihana ja sopi kantajalleen hyvin.
Vai olisiko se sitten ollut vain kukkapanta :D 






Santa Marian pisteessä alkoi tehdä hurjasti mieli tacoja, juustokastiketta ja vaikka kanaa siihen kyytipojaksi. #No more BORING MEALS  julistettiin osaston seinällä. Totta kuin mikä! Ruuanlaiton eikä varsinkaan ruokien tarvitse olla tylsiä ei arkena eikä juhlana. 



Instumentarium pisteessä näkyi ihan huikean värikkäitä kehyksiä, joiden inspiraatio oli haettu Brasiliasta. Nämä kehykset huomattaisiin ihan varmasti ja harmaakin maanantai aamu saisi ihan uutta potkua näistä pokista! Brasilian kesäolympialaisiin on muuten enää vajaa kaksi kuukautta aikaa.




Ihana Outi Pyy oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja jutella. Aina Outin nähdessäni tulee mieleen paidan repimisilta Palonissa parin vuoden takaa - kurkkaa tästä postaus. Harmittelimme molemmat, että Fidan uuden Roban liikkeen avajaiset siirtyvät kesään vaikka odottelin pääseväni jo ensi viikolla shoppailemaan ja tekemään löytöjä. Outi muuten somistaa Fidan ikkunat ja liikkeet upeasti! Hänen ansiostaan olen tehnyt monta hyvää ostosta suoraan puettujen mallinukkien päältä. 


Osa kukista taisi olla Kukkahuone Henri Johan art. Tuusulasta tekemiä. Tuli selkeästi uusi kukkakauppa, johon Marjon matkassa blogi tulee varmasti pistäytymään tulevaisuudessa. Kurkkasin Kukkahuoneen FB-sivulle ja näin jotain aivan ihanaa.... Herranen aika miten upeita kukkakimppuja osataan tehdä!


Cloettan kevään uutuussuklaat olivat hyviä ja juu, otin kaksi palaa enkä edes kokenut huonoa omaatuntoa. Suussasulavia ja mangomaku oli jännän eksoottinen. Tulevat kauppoihin toukokuussa.



Tapasin myös ihanan Fridan Koti kaupungin laidalta blogista. Sorry nyt tytöt, mutta teidän yhteiskuvista tämä epätarkka otos oli kaikkein paras ja kummatkin katsotte suoraan kameraan joten siksi halusin laittaa sen tänne huonosta laadusta huolimatta. Ihania olette molemmat!




Nespresson barista Guillaume M teki kahvin ja minä tein suklaakastikkeella hammastikun avulla koristeet. Tein koristemallin ihan omasta päästä ja takatalven lumihiutaleiden innoittamana. 
Baristakin kehui lopputulosta :) Maistuikin vielä hyvältä ja pohjalla mansikkasuklaata MUMS!
En taida ihan vielä kuitenkaan aloittaa baristan hommia.... ;)



Lorealin osastolla sain kuulla, että legendaarisiin Elnettin hiuskiinteisiin on tullut myös uusi Unfragranced hiuskiinne, joka on siis tuoksuton. Minulle Elnettin lakoista tulee aina mieleen lapsuus ja tädin ampiaiskampaus. Kauniita kampauksia Lorealin tytöt tekivät ja olisin itsekin tehnyt mieli saada taas jotain lettiä ja nutturaa hiuksiin. Nyt kun pipokausi on vihdoin väistynyt tekee mieli leikkiä hiuksilla.


Kiitos ihanasta lauantai iltapäivästä Indiedays ja Oona Grönberg
Kiitos Lumo ja Tuulanneli seurasta ja hyvistä keskusteluista. 
Ootte te ihanaisia ladyt ja sain teistä energiää Hollannin reissun jälkeen! 

Oikein onnistunut #BID2016

helmikuuta 11, 2014

Paidanrepimistä DIY

Ensi kosketukseni kierrätysmuotiin sain loppusyksystä 2012 Iso-Roban Fidan iltatilaisuudessa, jossa puhujana oli helsinkiläinen trashionista Outi Pyy. Ilta oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja kotiin lähtiessä ostin vielä Outin juuri ilmestyneen Trashion -kirjan omistuskirjoituksella "Marjolle, tee hyvin! Outi :)" Minua jäi silloin Outin esityksessä kutkuttamaan revitty t-paita ja mietin, että joskus vielä teen itsekin sellaisen.


Minna Särelän luotsaama Paloni Eerikinkadulla oli järjestänyt Do it yourself -iltoja, jossa osallistujat saisivat opetella repimään kierrätettyjen t-paitojen selkämykset Outin opastuksella mutta en ollut aiemmin mahtunut mukaan tai illat olivat vain sujahtaneet ohi minun niitä huomaamatta.



Viime viikolla sitten pääsin vihdoin repimisen makuun Palonin paidanrepimisillassa ja täytyy sanoa, että äärimmäisen mielenkiintoista puuhaa oli. Meitä oli reilut kymmenkunta naista istumassa ringissä jakkaroilla ja DIY -illassa kyllä aivot olivat hetken ihan narikassa kun saatiin tehdä omilla käsillä jotain näkyvää. Puuhassa lepäsi mieli ja hauskat jutut lensivät tyttöjen kesken :)



Outi oli hakenut Varustelekasta armeijan vihreitä t-paitoja, joista tulvahti ihanan miehekäs "tuoksu". Sitten vaan valitsemaan kokoa itselleen rohkeasti! Outi vakuutti, että kaikille tulee löytymään sopiva paita ja revittynä se mahtuu kyllä päälle. Revittävien paitojen tulee olla hyvänlaatuisia 100% puuvillaa, jotta ne todella lähtevät purkautumaan.

Sitten riisuttiin kengät ja sujautettiin jalat t-paidan kauluksesta sisälle. Seuraavaksi reidet leveään haara-asentoon ja paita pingottui hyvin repimistä varten. Pienenä vinkkinä jos menet paidanrepimis -iltaan älä pukedu hameeseen koska tässä osiossa hameesta on vain haittaa :) Äläkä myöskään valitse päällesi mustaa pehmeää vaatetta, johon repimispöly jää kivasti kiinni....

Saksilla leikataan takaosasta irti helma saumasta saumaan ja sitten voi itse repiminen alkaa. Aloitin repimisen etsimällä helmasta silmukoita, joihin tartuttiin joko kynsillä tai sitten nuppineulan tai purkajan avustuksella. Helman on tarkoitus alkaa purkautumaan kuin sukkahousujen. Pitkistä kynsistäni ei silmukoihin tarttumisessa ollut apua vaan nuppineulaa tarvitsin saadakseni metsästettyä edes yhden silmukan kiinni.


Aluksi minusta tuntui ettei helmastani lähde irti yhtään mitään ja mietin jo kuumeisesti, että kaikki muut olivat jo saaneet jotain aikaiseksi kun itse nyhväsi vain purkautumattoman reunan kanssa. Sain ohjeen Outilta, että täytyy vain jatkaa repimistä metsästäen niitä silmukoita  ja sitten se alkoi yhtäkkiä sujua. Ja se fiilis kun silmukat purkautuivat oli ihan WAU!


Repiessä piti myös muistaa, että reunojen repimisen oli aina oltava korkeammalla kuin keskiosan. Ja välillä tuli tähän hämähäkkimäiseen verkkoon "reikiäkin" mutta Outi tsemppasi etteivät ne haittaa ja tarvittaessa ne voi kursia kasaan neulalla.


Tässä vähän eri tekijöiden tyylinäytteitä paidoistaan. Tuo ylläoleva on minun aloittelua.


Vaikka repiminen oli tosi mukavaa niin välillä oli pakko pitää pieni tankkaustauko ja maistella Minnan äidin tekemään herkullista saaristolaisleipää. MUMS - ihan älyttömän hyvää!
Teki myös hyvää oikaista vähän selkää ja miettiä ryhtiä välillä. Tiedoksi kanssarepijöille etteivät minun selkäni eivätkä myöskään käteni olleet yhtään kipeät seuraavana aamuna vaikka Outi niistä varoitteli. Toivottavasti ei teidänkään....



Melkoista näpräämistähän tämä oli ja välillä meinasi kyllä usko omaan tekemiseen loppua ihan totaalisesti. Istuimme kyyryssä ja keskityimme kaikki posket punaisina paitoihimme. Vaikka olin alussa repimisessä ihan tuupelo sain kuitenkin paitani ensimmäisenä revittyä ja pääsin sovittelemaan sitä Palonin takatilaan.


Minun olisi pitänyt vain älytä ottaa tukkani pois niin paidan kaunis selkäpuoli olisi tullut paremmin esille. Paidan etuosan Outi leikkasi toisinpäin kaarevaksi kuin roikkuvan takaosan ja samalla siistittiin vähän takaosaa alareunasta. Myös hihat saimme joko leikata pois tai jättää oman maun mukaan. Itse saksin ne pois.


TADAM! Tässä on MINUN ensimmäinen revitty paitani. Ei varmaan jää tähän mutta vielä en ole löytänyt hyvää kohdetta seuraavaksi uhriksi. Vitsailimme tyttöjen kanssa, että kotona sitten kaikki käytöstä poistuneet paidat päätyvät kynsiemme alle ja joku taisi jo saman illan aikana repiä kotonaan yhden paidan :)

Kiitos mukavasta illasta Palonin Minnalle, Outille kärsivällisestä opastamisesta ja kivoille kanssarepijöille. Tehdään hyvin jatkossakin Outin opeilla!

PS. Palonista ja kaikista ihanuuksista siellä on tulossa ihan oma postaus....