Valo- ja äänitaidetta sekä kaupungin valoja joulukuun pimeydessä

Vesa-Pekka Rannikko: Vuo - virrat yhdistyvät, 2020 Espoo

Minä otin tänään jo pienen varaslähdön valotaiteeseen ja kaupungin valoihin joulukuisessa tihkusateisessa loppuiltapäivässä. LUX Helsinki starttaa virallisen alkuvuoden valotapahtuman 8.tammikuuta ja se on nähtävissä ympäri kaupunkia 12.1. asti. Palataan LUXiin myöhemmin mutta kurkistaan nyt ensin mitä tänään nähtiin Mimmin kanssa kun teimme oman "valokävelymme". Päätimme aloittaa kierroksen omasta kotikaupungistamme Espoosta joten otimme ensimmäiseksi suunnaksi Espoon tuomiokirkon, josta löytyy Lepotilassa valo- ja äänitaideteos. 

Espoon tuomiokirkko on mahdollisesti Vantaan Pyhän Laurin kirkon jälkeen pääkaupunkiseudun vanhin säilynyt rakennus. Kirkon tyylipiirteet ja puulusto analyysi alkuperäisistä jalashirsistä ja rakennustelineistä osoittaa, että kirkko olisi rakennettu vuosien 1485-1490 välillä. Lisätietoa kirkosta löydät minun postauksesta vuodelta 2022. 

Lepotilassa valo- ja äänitaideteos levittäytyy Espoon tuomiokirkon ympäristöön Espoonjoen molemmille puolille. Valosuunnittelu Joakim Udd ja äänisuunnittelu Ringa Manner. Teos nähtävillä keskiviikkoon 1.1.2025 klo 20.00 asti. Vapaa pääsy. Tihkusade ei tehnyt oikeutta minulle valokuvilla mutta onneksi äänimaailman kuulin sateesta huolimatta. Lähipäiville on luvassa parempaa keliä ja pikku pakkasta. 

Espoo keskuksen Vaakunatorille pystytettiin jo vuonna 2020 uusi upean värikäs Vesa-Pekka Rannikon taideteos Vuo - virrat yhdistyvät. Olin nähnyt teoksesta vain kuvia koska en juuri koskaan käy Espoon keskuksessa mutta nyt päätin koukata sitä kautta kun olin ihan vieressä. Todella upea neljästä erivärisestä teräsverkosta tehty suurikokoinen veistos. Teräsverkot ovat aaltomaisia ja veistoksen läpi voi myös kävellä puromaisen uoman läpi. Tätä täytyy päästä valokuvaamaan myös päivänvalossa. Mielenkiintoinen ja todella upeat värit!

Ajoimme Länsiväylää Kaivopuistonrantaa ja sadekin alkoi vähitellen loppumaan. Uunisaaren punatiilinen ravintolarakennus oli todella kauniisti valaistu ja nythän saaren olisi mahdollista päästä myös ponttonisiltaa pitkin. Olemme käyneet Mimmi  kanssa Uunisaaressa ja Liuskesaaressa muutamia vuosia sitten joten olisi aika tehdä sinne uusinta vierailu. 

Silja Line terminaalin edessä oli komeita jouluvaloja. Muistan kun Helsingin katukuvaan ilmestyivät nämä "betonikartio" valaisimet ja olin niitä todella ensin ihan kauhuissani. Olen oppinut pitämään niistä ja ymmärrän toki, että massiivinen jalusta tarvitaan, että korkea jouluvalo pystyy tuulessa ja tuiskussa pystyssä. Samanlaisia näyttäisi olevan monessa suurkaupungissa joten kaikkeen tottuu ajan kanssa. 

Vanha Kauppahalli on aina yhtä sykähdyttävä paikka ja myös jouluvalaistuna. Isoäitini sisar Aili-täti vei minut aina lapsena Kauppahalliin katselemaan, maistelemaan ja haistelemaan. Hänen sisarensa minun isoäitini taas suosi Hakaniemen halli, joten molemmat tulivat minulle jo lapsena tutuiksi paikoiksi. Muistan kun 2014 pääsin pitkän remontin jälkeen taas avattuun Vanhaan Kauppahalliin ja tuttuihin kojuihin asioimaan. 

SkyWheel Helsinki muutti paljon Kauppatorin silhuettia kun se tuli vuonna 2014 paikalleen. Jos ihan tarkkoja ollaan maailmanpyörä oli alun perin nimeltään Finnair SkyWheel. Se on Suomen suurin maailmanpyörä eli korkeutta on 40 metriä. Yhdessä maailmapyörän vaunuista on myös sauna, joka on tiettävästi ainoa laatuaan koko maailmassa. SkySauna on suljettu nyt talvella joten jos haluat saunomaan niin kannattaa palata asiaan huhtikuussa. Olen itse käynyt siellä heti pyörän avauduttuani peräti kahdesti kesällä 2014 mutta sen jälkeen en kertaakaan. Pitäisikö tehdä joku päivä noin 12 minuutin kierros maailmanpyörässä ja katsella rakasta Helsinkiä talvella...

Ennen kotiinlähtöä kävimme Mimmin kanssa pyörähtämässä vielä Musiikkitalon kulmilla Kansalaistorilla ja ihailimme upeasti valaistuja ikkunoita. Kyllä valolla on suuri merkitys pimeänä talviaikana joten voitte uskoa, että minä odotan LUX Helsingin alkua kuin lapsia karkkia karkkipäivänä. Tarkistin juuri, että blogistani löytyy peräti 12 postausta liittyen LUX Helsinkiin. Yhtenä vuotena kävin sekä LUX Korkeasaaressa että varsinaisessa LUX Helsinki tapahtumassa. Viime vuonna tein kaksi eri postauta LUX tapahtumasta. Valot selkeästi ovat minulle hyvin tärkeitä näin pimeään aikaan ja myös LUX postaukset ovat hyvin luettuja. 

Kivaa uutta viikkoa kaikille ja uuden vuoden odotusta!

Helsingin hurmaavia joulutunnelmia

 

Helsinki, rakas pääkaupunkimme on myös todella kaunis joulukaupunki. Meillä on ollut jouluvalaistu joulukatu siis tuttu Aleksanterinkatumme jo vuodesta 1949. Perinteisin menoin avaamme joulukadun sekä Joulupukin että tutun joulukulkueen kera vuodesta toiseen. Katujen varsille kerääntyä ihmisiä ottamaan joulua ja Joulupukkia vastaan porojensa kanssa. Vaikka jouluvalot ovat olennainen osa joulukatua ovat Helsingin jouluvalot vähemmän kimaltelevia ja välkkyviä kuin muissa joulukaupungeissa Euroopassa. 

Meidän joulumme on ehkä kotikutoisempi tai tavallisempi kuin muualla mutta samalla käsinkosketeltavan aitoa ilman turhaan "tingeltangelia". Itse rakastan Helsingin joulun aitoutta ja rehellisyyttä, joka sopii meidän suomalaiseen sielunmaisemaan. 

Muutamia vuosia sitten Allas Sea Poolin yhteyteen Katajannokanlaiturille pystytetty Sky Wheel pyörii omaan verkkaiseen tahtiinsa oli sen kyydissä matkustajia tai ei. Itse olen kahdesti käynyt tuolla yläilmoissa katselemassa Helsinkiä. 

Esplanadin puisto on ollut helsinkiläisten kävely- ja näyttäytymispaikka jo vuodesta 1812. Valaistut porot, kuuset ja reki luovat mukavan valokuvauspaikan Johan Ludwig Runebergin muistomerkin ympärille. Tässä kuvataan paljon ja otetaan myös selfieitä. 

Jos on lunta saattaa Espan puistossa olla myös mahdollista päästä hevos- tai poniajelulle kuten viime joulun aikaan. Veikko hevosen kyydissä saattoi hetken hengähtää jouluostosten lomassa ja tunnelmoida. Myös poniratsastusta oli tarjolla pikkuväelle. 

Jouluiseen Helsinkiin kuuluu minusta myös hurmaava Tivoli Seiterän vanha venetsialainen karuselli, jonka kyytiin olen ehdottomasti menossa ensi joulukuussa. Kyytiin kun pääsevät sekä lapset että lapsenmieliset. 

Ravintola Kappeli eli Esplanadikappeli on Esplanadin puiston itäpäässä sijaitseva hurmaava ravintola, joka avattiin jo vuonna 1867. Pitkät on perinteet tällä rakennuksella, joka aikoinaan oli tunnettu runoilijoiden, kirjailijoiden ja taitelijoiden kantapaikkana erityisesti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. 

Jos mielii nauttia joulunaikaan iltapäiväteetä niin sekin onnistuu lähes suoraan Havis Amandan patsasta vastapäätä olevassa Salutorget ravintolassa. Helsingin kaupungin entinen rahatoimisto muutettiin ravintolaksi muutamia vuosia sitten. Rakennuksen historia ulottuu aina 1820-luvulle. Tästä löytyy lisätietoa miten kauppiais Petter Brofeldtin sekatavaraliikkeestä tuli komea pankkisali.

Vanha Kauppahalli on oiva paikka tehdä ruokahankintoja vaikka uudenvuoden menun suhteen. Tämä hyvin perinteinen 1800-luvulta peräisin oleva kauppahalli tarjoaa hyvien raaka-aineiden lisäksi tuoreita paikallisia herkkuja ostettavaksi kotiin. Minulla on tästä paikasta paljon muistoja kun kävin siellä isotätini Aili-tädin kanssa pikkutyttönä. Vähän isompana tyttönä olen itse hankkinut sieltä herkkuja mm. joulupöytään. 

Keskuskadulla on nykyään aika komeat jouluvalot vaikka itse katu onkin talvella melko autio ja tyhjä kun kesäiset terassit puuttuvat sieltä. Melko massiiviset jouluvalot sopivat kyllä Stockmannin tavaratalon yhteyteen koska itse rakennus on myös komea. Toivon sydämestäni, että vanha perinteikäs jo vuodesta 1930 Helsingin maamerkkinä toiminut tavaratalo jatkaa edelleen toimintaansa. Siellä vuosia extraamassa olleena ilta- ja viikonloppumyyjänä päivätyöni ohella ehdin kasvaa tavaratalon faniksi ja osaksi taloa.  

Muutamia vuosia sitten jouluvalot levisivät myös Mannerheimintielle eli Postitalolta Erottajalle. Aluksi vierastin noita "merimerkin näköisiä betonisia jouluvalotelineitä" mutta ajan kanssa olen tottunut niihin. Samanlaisia näyttäisi olevan myös Pariisissa joten ehkä ne ovatkin ihan tyylikkäitä! 

Yksi Helsingin kauneimmista kaduista on ehdottomasti lyhyt Sofiankatu, joka kulkee Aleksin ja Pohjoisespan välillä. Sofiankadun ympärillä olevat rakennukset edustavat empiretyyliä ja Sofiankatu on ollut olemassa jo 1640-luvulta asti. Täällä ns. Torikortteleissa ollaan todella "vanhassa Helsingissä" eli Kruunuhaan kaupunginosassa, Leijonan ja Sarvikuonon korttelien välissä. Sofiankatu on kävelykatu nykyään ja sen varrella on kivoja liikkeitä. 

Toinen vanha katu on lyhyt Katariinankatu, jota pitkin raitiovaunu ajaa. Kadun länsipuoleinen kortteli oli nimeltään Leijona ja itäpuoleinen Elefantti. Myös tällä kadulla rakennuskanta on empiretyylistä ja se kuuluu kaikista vanhimpaan Helsingissä. Suomen oloissa on harvinaista, että kaikki kadun varrella olevat rakennukset ovat joko 1800- tai 1700-luvulta. Helsingin kaupungintalo (Engel 1833), Bockin talo (1763) ja entinen Kleinehin talo (Granstedt 1815) sekä Sederholmin talo (1757) ovat kaikki upeita rakennuksia. Jouluvalot ovat juuri oikeanlaiset sekä Sofiankadulle että Katariinankadulle - riittävän "vanhanaikaisen tyylikkäät".

Helsingin joulutunnelma on kaunista ja perinteikästä ydinkeskustassa. Kohta valoa tulee lisää kun LUX Helsinki alkaa ensi viikolla eli 3.-7. tammikuuta 2024. Tapahtuma esittelee monipuolisesti valotaiteen eri muotoja. Festivaalin teema on tänä vuonna "Tiedettä taiteesta". Teoksia nähdään Helsingin ydinkeskustassa, Hietaniemen hautausmaalla, kulttuurikeskuksissa ja Korkeasaaren eläintarhassa. Minä odotan tällä hetkellä eniten Senaatintorin ympärillä oleviin rakennuksiin projisoitavia Katariina Sourin 19 öljyvärimaalausta. Koko LUX Helsinki ohjelmatarjonnan löydät tästä. 

Uuden vuoden juhlinnan jälkeen voidaankin sitten siirtyä valotaiteen pariin ja jouluhan todella jatkuu vielä loppiaiseen saakka ja meillä vielä Nuutin päivään saakka. Mukavaa viikonloppua kaikille! 

Hyvää 1.adventtia kaikille

 

Tänään vietetään 1.adventtia ja nyt alkaa adventinaika, joka valmistaa meitä tulevaan jouluun. Adventtina on tapana sytyttää ensimmäinen adventti kynttilä. Jo keskiajan lopussa läntisessä kristikunnassa vakiintui käytäntö, jonka mukaan uusi kirkkovuosi alkaa aina 1.adventtisunnuntaista. Adventti sana puolestaan tulee latinankielisestä sanonnasta "Adventus Domini" eli Herran tuleminen. Jos eläisimme vielä entisaikojen tapojen mukaan aloittaisimme huomenna maanantaina adventtipaaston, joka kestäisi sitten aina jouluaattoon saakka. Ehkä me siksi vielä nykyäänkin syömme itsemme jouluaattona ihan ähkyisi kun meillä on tuo historiallinen tapa jossain muistijäljessä geeneissämme. 

Tänään on kirkoissa myös laulettu meille kaikille lapsuudesta ja koulusta tuttu Hoosianna-hymni. Tuo virsi on virsikirjan ensimmäinen virsi ja sen on säveltänyt Georg Joseph Vogler vuonna 1795. Alun perin Hoosianna on ollut kuorolle tarkoitettu laulu, jonka sanat ovat peräisin Matteuksen evankeliumista. Ja tuo sana Hoosianna tarkoittaa "auta, pelasta" vaikka minä luulin lapsena sen olevan naispuoleisen henkilön nimi. 

Me päätimme ajella Helsinkiin katselemaan olisiko yhtä harmaan pilvinen talvipäivä kuin meillä Espoossa. Kaivopuiston rannalla yksinäinen purjevene oli vielä nostamatta talviteloille. Se näytti jotenkin niin hylätyllä keinuessaan yksin tummassa merivedessä. Toivottavasti joku muistaa tulla nostamaan sen ylös. Hädin tuskin näki Suomenlinnaan kun meri oli vielä auki ja siitä nousi vesihöyryä. Kun ohitimme Silja Linen terminaatin Eteläsatamassa laivaan jonotti satoja haalaripukuisia opiskelijoita. Jono kiemurteli terminaalista ulos aina Essi Renvallin rauhanpatsaalle saakka, joka löytyy läheltä Saaristo ravintolan laiturin läheltä. Ehkä joku Goom-risteily kenties...

Katajanokalla valoa tähän harmauteen toi Skywheel, jossa itsekin olen vuosia sitten käynyt ajelemassa maisemia katsellen Nyt minusta näytti siltä, että kaikki vaunut olivat tyhjiä. Onneksi jo jouluvaloja oli ripustettu esille tuomaan lisää valoa tähän marraskuiseen harmauteen. Vanha Kauppahalli oli saanut jouluvalot ja torikorttelien pikkukaduilla myös näkyi valoa.  

Ensi viikolla 1.joulukuuta avataan myös Tuomaanmarkkinat tutulle paikalleen Senaatintorille. Piipahdimme pikaisesti katsomassa Senaatintorin joulukuusta, joka on tänä vuonna tuotu Tuusulasta. Kaksikymmentä metriä korkea metsäkuusi näytti oikein komealta ja se oli tuotu paikoilleen jo 11.marraskuuta. Jos kuusen pystytysurakka kiinnostaa siitä löytyy 45 minuutin video ISTV:stä. Kaunis kuusi! Odotan jo innolla pääsyä Tuomaanmarkkinoille...

Esplanadin puistossa eli minun suosikkipuistossani olivat jo jouluvalot, joihin palataan myöhemmin sitten joulukuun puolella. Me tapasimme puistossa Haltialan reissuiltamme tutun parivaljakon eli Tuusulasta kotoisin oleva Petri Nykänen oli Vennelmon Veikko hevosen ja ponin kanssa ajeluttamassa halukkaita 1.adventin kunniaksi. Me olemme kohdanneet todella Haltialan reissuillamme pariinkin otteeseen Mimmin kanssa tähän kolmikkoon. Veikkosta ja Mimmistä löytyy kuvakin Instagramin puolelta (lokakuu 2021) Halukkaita hevosajelulle riitti ja Espan puisto on muuten todella idyllinen paikka hevoskäyrryilyyn. Myös pikkuiset nousivat rohkeasti ponin selkään tehdäkseen pikkukierroksen puistossa. Aivan ihana kohtaaminen ja harmaa sääkin unohtui kun puistossa oli jo jouluvalaistus.

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille!

Hälsningar från Sverige

Keskiviikko aamuna kun kännykkäni pirahti klo 4.00 ja ympärillä oli säkkipimeää minusta tuntui ettei vielä voinut olla aamu! Samaa mieltä oli karvakaveri kun talutin sen pikapyrähdykselle tuohon lähimetsään. Edes Hesarin jakajaa ei ollut vielä saapunut joten ensimmäinen kahvikupillinen juotiin ilman päivän painomusteen tuoksuisia uutisia. Taksi oli tilattu 5.45 ja onneksi olin laittanut kaiken aivan valmiiksi jo illalla. Lentokentälle tulin hieman liian aikaisin mutta ehdin sitten juoda sen toisen kupillisen kahvia rauhassa ja tsekata itseni hyvissä ajoin ennen pahinta aamuruuhkaa koneeseen.

Kaksi työntäyteistä workshop päivää ja taas paljon hyvää ruokaa tarjolla. Pakko myöntää, että kyllä ruotsalaiset osaavat laittaa maukkaita ruokia. Silloin kun on "fika" aika ei myöskään säästellä tarjottavien kanssa. Ehkä parasta vaniljapullakakkua mitä olen koskaan syönyt ja ruotsalainen tummapaahtoinen kahvi siihen kyytipojaksi - ai, että oli hyvää! Oli muuten pakko ihan tarkistaa kotiin tultuani mitä "fika" noin ruotsiksi tarkalleen tarkoittaa "en typ av lättare maltid som ofta består av kaffe, te, choklad  och något att äta till, t.ex. kaffebröd eller smörgås".

Yövyimme Göterborgin ulkopuolella Mölndalissa ja hotelli Scandic Mölndal muistutti interiööriltään ihan ruotsinlaivaan. Vitsailtiin illallispöydässä, että koska taxfree mahtaa aueta ja kenellä on Promenade-hytti/huone kenellä taas ulkoikkunallinen hytti. Jännää, että tänne oli kopioitu tällainen tuttu laivamiljöö! Hyvä aamiaispöytä eikä illallisessakaan ollut mitään moitittavaa. Palvelun olisi ehkä toivonut olevan hieman ripeämpää...tarjoilijat hieman unessa...

Torstaina työpäivä osuuden päätyttyä minulla oli hetkinen aikaa piipahtaa Göterborgin keskustassa mutta koska alkoi satamaan vettä ehdin kävellä pienen matkaa Nya Allén nimistä katua ja piipahtaa vanhassa kauppahallissa pitämässä sadetta ennen hyppäämistä taksiin lentokentälle. Katukuvassa näkyi jo syysvaatteita vaikka ilma oli melko lämmin. Yhdessäkään kaupassa en ehtinyt poiketa mutta näyteikkunoiden perusteella harmaata, mustaa, sinapinkeltaista, viinipunaista, terrakottaa ja sähkönsinistä näkyi. Kauppahallissa oli herkullisen näköisiä myyntipöytiä - ihania juustoja, katkarapuja, makkaroita, suklaamakeisia ja leipiä mm. mutta en silti ostanut sieltä mitään.

Kentällä jäi sitten enemmän aikaa kierrellä ja kaarrella. Löysin melko ihanan Deli-pisteen, jossa myytiin perinteisiä ruotsalaisia voileipiä. En voinut vastustaa muna-anjovisleipää, joka muuten maistui ihan taivaalliselle. Jos toastskagen on ruotsalaisen keittiön ylpeys niin ei tämä muna-anjovisleipäkään ollut huono valinta vaan erittäin ruokaisa ja pidän anjoviksen mausta.

Delin yhteydessä oli pieni valikoima ruotsalaisia herkkuja ja tyypillisiä kansankodin ruokatuotteita. En voinut vastustaa hirvenmuotoisia näkkileipiä joten Marjon matkaan lähti paketti hirvinäkkäriä. Tässä näkkärissä on käytetty dinkel-vehnää ja puolukkaa. Maku melko samanlainen kuin Malmgårdista ostamassani dinkel-mustikka näkkärissä. Tässä on nyt jo rouskuteltu hirvi jos toinenkin. Hyvää ihan sellaisenaan sipaistuna päälle vähän margariinia.

Työtäyteinen ja antoisa työreissu kaiken kaikkiaan mutta kotiin on aina kiva palata.

Viime viikolla sain muuten kunnian liittyä 40+ blogit blogiyhteisöön joten nyt ollaan sitten kirjoittamassa muiden mukavien yhteisössä olevien 40+ tyyppien kanssa. Kiitos!