Elokuisella kukkapellolla Kytäjällä kampaaja-Kaisun kanssa

 

Viime lauantaina lähdimme kampaajani Kaisun kanssa Kytäjälle Wennborgin kukkaniitylle. Kaisu oli jo aiemmin viikolla käynyt katsastamassa sekä Haltialan että Tuomarinkylän pellot löytämättä sieltä enää kylvettyjä kesäkukkia. Vain muutamia pieniä auringonkukkia oli hänen saaliinsa tuolta kukkaretkeltä. Minä poikkesin ostamassa mansikoita ja vadelmia Wennborgin tilalta keskiviikko iltana 20.elokuuta. Kotiin lähtiessäni huomasin hurmaavan kukkaniityn mutta en enää lähtenyt sinne poimimaan kun oli kiire jo sovittuun tapaamiseen. 

Olen käynyt vuodesta 1999 Kaisulla ja seurannut häntä useissa eri liiketiloissa. Hyvä kampaaja on naiselle yhtä elintärkeä kuin hyvä gynekologi tai hammaslääkäri. Kolmea en vaihda ja Kaisu on yksi niistä ♥ Hän tuntee hiukseni ja antaa aina hyviä hoito-ohjeita sekä vinkkejä. 

Ensimmäisen kerran tapasin Kaisun Yrjönkadun Napsin liikkeessä, jossa hän loihti minulle kampauksen juhlaesitystä varten. Sen hetkisen työpaikkani toimitusjohtaja täytti pyöreitä vuosia ja meillä oli kolmen kollegani kanssa suunniteltuna juhlaan oma ohjelmanumero. Huikeat vaatteet haettiin MTV3:n puvustosta ja meille oli varattu myös kampaajia Napsista eli olemme siis Kaisun kanssa tavanneet ensimmäisen kerran ihan sattumalta. Nyt on yhteistä taivalta takana kohta 26 vuotta ♥ Tästä pääset kurkistamaan kuvan kun olen tanssinut monisatapäisen juhlayleistön edessä ja aukonut suutani The Supremesin Stop in the name of love -biisin tahdissa. 

Marjahaku matkallani Kytäjälle 20.8. näin sekä meno- ja paluumatkalla tämän suloisen kuusipeura perheen. Mennessä meitä ajoi kolmen auton letka todella mutkikasta pikkutietä peltojen keskellä joten mitään mahdollisuutta ei ollut silloin pysähtyä valokuvaamaan tai edes katselemaan kuusipeuroja. Paluumatkalla uskalsin pikaisesti pysähtyä kapealla tiellä hetkeksi ja napsia kameralla muutamia kuvia laumasta. Harmitti vain kun minulla ei ollut mukanani parempaa objektiivia. Kun ajelimme Kaisun kanssa Kytäjän kukkareissulle täysin samalla peltoaukealla olivat taas nämä kuusipeurat aterioimassa - aika hyvä tuuri meillä ♥

Näin kauniisti kukki Wennborgin kukkaniitty ja poimittavaa oli vielä vaikka kuinka paljon. Marjatila on avoinna ainakin elokuun loppuun joten vielä ehtii poimimaan kukkia. Kannattaa seurata aukioloaikoja heidän nettisivuilta. Niittykukkien lisäksi pellolta löytyi myös pieniä auringonkukkia. 

Valkoisia ahopäivänkakkaroita ja keltaisia kehäkukkia sekä Mimmi siellä kukkien seassa yrittäen samalla metsästää perhosta. Vaikka en ehtinyt pellolle edellisen viikon marjan hakureissullani poimin silloin tienvarresta vielä muutamia lupiineita ja ahopäivänkakkaroita kotiin maljakkoon. En muista koskaan elokuussa enää nähneeni lupiineita aiemmin. 

Kesämalvikki eli kesämalva on minusta todella kaunis kukka. Sen suppilomaiset ja suuret kukat ovat väriltään vaaleanpunaisia, valkoisia tai liiloja. Niissä näkyy myös joskus jänniä ehkä vähän violetinvärisiä "suonia". Kesämalva ei tosin kestä maljakossa kovin pitkään.

Unikot ovat todella kauniita ♥ Muistelen aina ihanaa punaista unikkopeltoa, jonka näin vuosia sitten Hollannissa bussin ikkunasta lyhyen ohikiitävän hetken mutta siitä jäi ikuinen muisto. Valokuvaa siitä ei moottoritiellä pystynyt ottamaan.

Ruiskaunokeista eli ruiskukista, joka on minulle tutumpi nimi kasville tulee aina mieleen Peltolan mummola Vihdissä. Niiden sininen väri on todella intensiivinen ja muista pellolla olevista kukista poikkeava. Aiemmin ruiskukka on ollut ruispeltojen yleinen rikkakasvi mutta nykyään sitä kasvatetaan monina jalostettuina lajikkeita ja varmasti myös juuri tuon upean värin takia. 

Kun kukat oli poimittu siirryimme totta kai kahvittelemaan Kaisun kanssa. Tilamyymälästä löytyi vielä sekä mansikoita, herukoita, pensas/metsämustikoita, vadelmia että myös perunoita, kanttarelleja ja erilaisia vihanneksi sekä kasviksia. Kaisu teki hyviä ostoksia ennen kuin lähdimme kotimatkalle. 

Näin kaunis ja värikäs kukkakimppu syntyi Wennborgin kukkaniityltä poimituista kukista. Wennborgin marjatilan kukkapelto löytyy ihan parkkialueen vierestä osoitteesta Suopellontie 320, Hyvinkää. Ja matkalla saattaa nähdä myös ihania kuusipeuroja joten silmät auki kun ajelette siellä peltojen keskellä. Kiitos Kaisulle seurasta.

Mukavaa elokuun viimeistä viikkoa kaikille!

Wennborgin tilalla syntymäpäivän kunniaksi

 

Maanantai iltana huristelin ensimmäistä kertaa tänä kesänä Wennborgin tilalle Kytäjälle. Sattui vielä niin sopivasti, että syntymäpäiväni on juuri kesäkuun viimeinen päivä, joten pitihän sitä nyt hakea tuoreita mansikoita kesäistä synttärikakkua varten. Koska olen kesälapsi on minun syntymäpäivillä aina tarjottu mansikkakakkua. Tästä perinteestä en ole valmis luopumaan koska mansikat, kesä ja synttärit kuuluvat yhteen. 

Muistan jo lapsuudesta, että äiti taisi tehdä ensimmäisen mansikkakakun juhannuksen aikoihin ja toisen sitten synttäripäiväni kunniaksi. Wennborgin tilalle ajaa meiltä Espoosta noin 40 minuutissa ja selkeästi kurniva vatsa odotti jotain koska lounaasta oli kulunut jo tunteja. Odottelin jo vesi kielellä mitä herkkuja Wennborgin kesäkahvilassa olisi tarjolla.  

Wennborgin tilalla kävin ensimmäistä kertaa 2019 kesällä. Olin ostanut meidän omasta lähikaupasta Wennborgin mansikoita monena kesänä ja Hyvinkäällä asuva serkkuni oli useasti kertonut makoisista vierailuistaan tilalla. Myös Facebook oli ystävällisesti tuonut uutisvirtaan todella herkullisia kuvia Wennborgin tilalta. Muistan, että jo ihan ensivisiitillä minä ihastuin paikkaan. 

Ollaan idyllisellä maaseudulla vihreyden ja vehreyden keskellä. Tänne ei kuulu liikenteen pauhua vaan kuulet lintujen laulua istuessa kesäkahvilassa. Jos hyvä tuuri käy saatat myös nähdä muutamia lehmiä niityllä tien toisella puolella. Nyt en valitettavasti nähnyt maanantain reissullani lehmiä, jotka olivat ehkä vetäytyneet johonkin puiden katveeseen. 

Wennborgin tilan historia alkaa jo 1900-luvun alkuvuosista. Tällöin nykyisen isännän, Jarkko Hietasen, isoisän isä asettui viljelemään tätä silloista Kytäjän Kartanon torppaa Hyvinkäälle, Kytäjänkylään. Nykyinen isäntäpari, Jarkko Hietanen ja Laura Soupas, ovat toimineet Wennborgin tilan yrittäjinä vuodesta 2004. He ovat voimakkaasti kehittäneet jo alkanutta mansikan viljelyä kohti monipuolista ja modernia puutarhatilaa. 

Finna Kytäjän kartano, kuvaaja tuntematon 

Kun ajelee Wennborgin tilalle ohittaa myös kyltin Kytäjä Golf, joka sijaitsee entisen Kytäjän kartanon mailla. Kartanon historia ulottuu 1500-luvulle, mutta sen kukoistuskausi ajoittuu Linderin suvun aikaan 1800-luvulle, jolloin suku hallinnoi tilaa. Kartano oli Pohjoismaiden suurin maatila heidän aikanaan ja sen maat kattoivat kaksi kertaa Helsingin kokoisen alueen! Mahtivuosina kartanolla oli oma rautatie, meijeri, koulu ja viinatehdas.  

Finna, Kytäjän kartanon poletti, Kansallismuseo 

Kytäjän kartanolla oli myös oma poletti Hjalmar Linderin omistuksen ajalla 1907-1918. Näitä poletteja käytettiin kartanon sisäisenä rahana ja tapa oli yleinen 1800-1900 -luvun vaihteen aikana useissa kartanoissa, tehtaissa ja ruukeissa. Linder omisti myös mm. Lohjan selluloosatehtaan, Mustion kartanon, kaksi puuhiomoa, Högforsin tehtaat Karkkilassa, Rautakosken ruukin sekä useita sahoja. Hän rakennutti myös lukuisia yksityisiä rautateitä. 

Seuraava Kytäjän Kartanon omistaja oli arkkitehti Väinö Vähäkallio, joka alkoi kunnostaa rakennuksia. Vähäkallion aikana mm. presidentti P.E. Svindhufvud oli useilla metsästysretkellä kartanon mailla. 1990-luvulla kartano ajautui konkurssiin ja se siirtyi Laakkosen suvulle.

YLE Areenasta löytyvästä dokumentista Kohtalona Kytäjä (2003) löytyy lisää tietoa tästä kartanosta, jota ei enää ole olemassa. Kartano valitettavasti jouduttiin purkamaan 2023 koska se oli niin huonossa kunnossa. Minua harmittaa etten koskaan ole päässyt näkemään kartanoa kun vain valokuvien välityksellä. 

Mutta palataanpa takaisin Wennborgin tilaan historian havinasta....

Wennborgin kesäkahvilassa oli tarjolla vaikka mitä herkkuja joten vaikeus oli taas valita mitä ottaisin. Vaikka olisi ollut terveellisempään valita jotain suolaista nälkäänsä minä en voinut vastustaa belgialaista vohvelia tuoreiden marjojen, kinuskikastikkeen ja kermavaahdon kera. Toinen vaihtoehto olisi ollut ottaa jäätelöä sekä marjoja herkkuvohvelin kanssa mutta kinuskikastike vei voiton. Voi, että oli hyvää kahvin kanssa. Totta kai myös janoa sammuttamaan Wennborgin mansikkalimonadia! 

Minä rakastan Wennborgin tilan "mansikkalehmiä" sekä myös muutakin mansikkaista rekvisiittaa. Upea on myös jo viime kesänä ensimmäistä kertaa nähty Allis-Chalmers merkkinen traktori, joka näytti kiinnostavan pienien poikien lisäksi myös heidän isiään. 

Kävin pari kesää sitten Kovelan traktori- ja maatalouskonemuseossa Nummella  mutta en muista siellä nähneeni Allis-Chalmers traktoria. Jouduin siis googlettamaan, että "1840-luvulla alkunsa saanut amerikkalainen painokoneiden, pumppujen ja kaivoskoneiden valmistaja Allis-Chalmers esitteli ensimmäisen traktorinsa vuonna 1913". 

Pakko muuten tunnustaa, että minä haluaisin joku kaunis päivä ajaa traktoria - saa nähdä toteutuuko koskaan 😊

Wennborgin tilan herneitä oli myös tarjolla mutta jätin ostamatta koska olen tullut viime vuosina myös tuoreille herneille allergiseksi. Ilmeisesti liittyen myös siitepölyallergiaani. Lapsena herneitä tuli syötyä kesällä todella paljon. Herkkuihin kuuluvat myös apposet, joita Aili-tätimme ja isoäitini tekivät eli herneet palkoineen keitetään suolavedessä. Herkulliset apposet nautitaan kastamalla keitetty herneenpalko voisulaan ja vetämällä sitten hampaiden välistä palkoa niin, että herneet jäävät suuhun. Omnomnom! 

Uusia perunoita ostin kolme litraa jouluksi. Ensimmäinen jouluvalmistelu on siis tehty eli perunat on pesty kuorista puhtaaksi, keitetty 3-5 minuuttia ja pakastettu sen jälkeen. Minusta on ihanaa saada jouluaterialla uusia perunoita koska niistä tulee "jännän kesäinen fiilis keskellä talvea". Pyysin saada vain pieniä perunoita ja tuottaja oli Lopelta mutta nimeä en valitettavasti muista. 

Mansikoita ja vadelmia oli tarjolla joten ostin molempia. Mansikat kakkuun ja jättisuuret vadelmat aamupalaksi luonnonjugurtin ja myslin kanssa. Kannattaa seurata Wennborgin sivuilta miten mansikan ja vadelmien itsepoiminta on mahdollista. "Vadelman itsepoiminta ajanvarauksella on avoinna. Mansikan itsepoiminnasta ei ole tietoa." lukee tällä hetkellä nettisivuilla. 

Teki mieli ostaa kanttarelleja ja tehdä kesän ensimmäinen kermainen sekä sipulinen kanttarellikastike uusien perunoiden kanssa... jätin kuitenkin ostamatta kun kannettavaa oli muutenkin ihan kiitettävästi.  

Tarjolla oli myös pensasmustikoita ja kirsikoita. Harmitti vähän etten ottanut pensasmustikoita koska nekin ovat hyviä aamiaisella jugurtin kera. Tuoreita kivellisiä kirsikoita en voi myöskään syödä koivun ristiallergian takia - harmittaa aina ettei voi nauttia kivellisistä hedelmistä tuoreina. 

Tarjolla oli Wennborgin tilamyymälässä oli mm. porkkanoita, sipuleita, salaattia, porkkanoita ja nauriita.

Ihana vanha reki, täynnä kesäkukkia tilamyymälän sisäänkäynnin vieressä. 

Vanha Allis-Chalmers traktori rapakon takaa. 

♥Kiitos Wennborgin tilalle taas upeista herkuista kesäkahvilassa ja tilamyymälän tuotteista ♥ Varmasti tulemme Mimmin kanssa käymään vielä myöhemminkin kesällä kun enemmän marjoja on tullut myyntiin. Wennborgin tila löytyy osoitteesta Suopellontie 320, Hyvinkää. Hyvin löytää perille vaikka tie mutkittelee kun ajaa ihanien maaseutumaisemien halki. Kyllä maalla on mukavaa! 

Elokuun viimeinen päivä

 

Tänään on elokuun viimeinen päivä eli virallisesti viimeinen kesäkuukausi päättyy. Tänä lauantaina vietetään myös venetsialaisia, joka on loppukesän huipennus päättäen kesän mökkeily- ja veneilykauden. Venetsialaisia pidetään myös veden, tulen ja valon juhlana. Venetsialaisten juhlinta aloitettiin Helsingissä jo vuonna 1840. Länsi-Suomen rannikkoalueet ja Pohjanmaa ovat olleet perinteisiä venetsialaisten viettopaikkoja. 

Nykyisin venetsialaisia vietetään ympäri Suomea ja minäkin olin jo kahden vaiheilla lähdenkö Middle of Nowhere ITE-taidepuiston venetsialaisiin vai Venetsialaiset Stadissa -tapahtumaan, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa 2022. Loppupeleissä käytyäni Fagervikissä ja Lill-Bredsin marjatilalla sekä syötyäni hyvän aterian päätin kuitenkin jättää juhlinnan väliin.

Kuva Middle of Nowhere, Facebook

Kuva Hgin kaupunginosat, Venetsialaiset Stadissa 2023

Tänään on juhlittu myös Itämeren rannoilla muinaistulien yötä, joka on venetsialaisia nuorempi juhla. Tulet sytytetään elokuun viimeisenä lauantaina kello 21.30 Suomen aikaan ja tämä perinne on erityisesti veneilijöille tärkeä. Muinaistulet ovat aikoinaan olleet varoitustulia, joita on käytetty varoittamaan esimerkiksi vihollisesta. 

Muinaistulien yö -tapahtuman perinne on alkanut vasta 1992 kun Suomi vietti itsenäisyyden 75. juhlavuottaan. Vuotta myöhemmin kokkoja poltettiin myös muutamassa virolaisessa rantakylässä, jossa tapahtuma sai nimensä Muinaistulien yö. 

Kuva Turun kaupunki 

Tänä päivänä kokkojen polttamisella halutaan korostaan Itämeren suojelua sekä kulttuuriperinnön säilyttämistä Itämeren eri alueiden välillä ja kanssakäymisen sekä yhteistyön merkitystä sisämaassa ja rannikolla elävien ihmisten välillä. Muinaistuli kokkoja sytytetään Suomen lisäksi myös Virossa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Saksassa, Ruotsissa ja Tanskassa.  

Kolmas asia mitä elokuun viimeisenä päivänä juhlitaan on Suomen luonnon päivä. Minä kirjoittelen blogiin Suomen luonnon päivästä 2021 seuraavasti.

"Ensimmäisen kerran Suomen luonnon päivää vietettiin 2013. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että 2017 Suomesta tuli ensimmäinen maa maailmassa, joka liputti oman luontonsa kunniaksi. Toivottavasti toimimme esikuvana muille maille siitä miten omaa ainutlaatuista luontoa tulee arvostaa, kunnioittaa, suojella ja vaalia, jotta se säilyy myös meidän jälkipolvillemme monimuotoisena. Jos luonnon monimuotoisuus köyhtyy liikaa on sillä vakavia vaikutuksia sekä luontoon että meidän ihmisten hyvinvointiin. 

Ihmisten onkin osattava elää tasapainossa luonnon kanssa ettemme köyhdytä sitä liikaa. Luontotyyppien muutokset johtuvat maatalouden tehotuotantojärjestelmistä, rakentamisesta, louhinnasta, metsien, merien, jokien, järvien ja maaperän liiallisesta hyväksikäytöstä, haitallisten vieraslajien leviämisestä, saastumisesta ja yhä enemmän myös maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta." 

"Suuri, terve raakkupopulaatio pystyy suodattamaan jopa miljoonia litroja vettä vuorokauden aikana". YLEn uutinen 24.8. 2024, kuva. Panu Oulasvirta. 

Viimeaikaiset tapahtumat Suomussalmen Hukkajoella ovat tehneet minut hyvin surulliseksi. On todella vaikeaa ymmärtää miksi jo dinosaurusten aikana elänyt raakku lajitovereineen joutui brutaalisti yliajetuksi? Suomessa jokihelmisimpukka Margaritifera margaritifera eli kansankielisesti raakku kun on erittäin uhanalainen laji. 

Raakkuja elää Suomessa enää noin 120-150 joessa, joista 90 % sijaitsee Koillismaalla ja Lapissa. Oulun eteläpuolella raakkuja on alle kymmenessä joessa. Arvioidaan, että vain muutama kymmenen jokea on sellaista missä raakku enää pystyy lisääntymään ja niistä Etelä-Suomessa on kaksi. 

Metsätyökoneiden tuhoama Hukkajoki oli aiemmin yksi parhaimmista raakkujoista. Niin vaikeaa käsittää miksi näin toimittiin... Milloin me ihmiset opimme kunnioittamaan luontoa ja siellä eläviä erilaisia lajeja? Emme nimittäin ole yksin tällä maapallolla eikä meidän tehtävämme ole tuhota vaan pikemminkin suojella niitä lajeja, jotka ovat uhanalaisia.

Olen käynyt Haltialan kukkapelloilla vuosia ja niin tänäkin kesänä. On upeaa, että tarjotaan mahdollisuus meille kaupunkilaisille käydä poimimassa niitylle istutettuja kukkia kotiin. Mikä onkaan ihanampaa kuin kukkaniityllä kävely ja kukkien poimiminen. 

Haltialan pelloille oli tänäkin vuonna istutettu siemeniä, joista oli ainakin kasvanut kesämalvikkeja, hunajakukkia, ruiskaunokkeja, kosmoskukkia, unikoita ja auringonkukkia. Haltialan pelloilla on aina ollut kuhinaa kukkapelloilla mutta tänä vuonna jopa ihan ruuhkaa kun uutinen kukkapellosta oli iltauutisissa. 

Itse kerään aina maltillisesti kukkia omiin tarpeisiini eli kotiin maljakkoon. Joskus tulee sellainen hassu fiilis kun näkee ihmisten kantavan pakettiauton takatilaan sylikaupalla kukkia useamman ihmisten toimesta päätyvätkö kukat todella omaan käyttöön vain ehkä pahimmassa tapauksessa myyntiin? En usko, että kukkia on kuitenkaan tarkoitettu muuhun kuin ihan oman kodin piristykseksi.

Miten sinä vietit elokuun viimeistä päivää? Venetsialaisissa tai kenties muinaistulien loisteessa? Vai juhlistitko kenties Suomen luonnon päivää vetämällä siniristilipun salkoon? Oletko käynyt kukkaniityillä poimimassa kotiin kukkia? Onko kesävaatteet pakattu jo pois? Hyvää viikonloppua kaikille!

Oceanista - muoti ja meri - näyttely Merikeskus Vellamossa on upea

Gianni Versace

Merikeskus Vellamossa Kotkassa avautui 19.huhtikuuta aivan huikea Oceanista - meri ja muoti -näyttely, joka on nähtävissä 29.syyskuuta asti. Olen ilokseni huomannut, että myös Suomessa museot ovat viime vuosina järjestäneet näyttelyitä, joissa on esillä rohkeasti myös muotia. Ehkä voimme kiittää tästä New Yorkin Metropolitan museota (Met), joka rohkeasti on jo 1940-luvulta lähtien toukokuun alussa viettänyt päivää, jolloin museoon kerääntyy muotiväki uusimmissa luomuksissaan illastamaan ja esittelemään muotia. 

Nikoline Liv Andersen ,Only Angels have Wings, Tanska  2013. Teoksen hahmot ovat osa laajempaa Only Angels Have Wings -teosta. Materiaaleina on käytetty maalattuja nukkeja ja pillejä. 

Muotia voidaan hyvin esitellä museoissa ja taidemuseossa koska esimerkiksi suomalaiset muotisuunnittelijat ottavat kantaa Vellamon näyttelyssä Itämeren ja ylipäätänsä merien tilanteeseen töissään. Muoti on osa muotoilu, joka muuttuu koko ajan ja siihen vaikuttavat trendit ja megatrendit. Ilmastomuutos on esimerkki isosta pitkäaikaisesta trendistä, joka vaikuttaa vahvasti myös muotoiluun. 

Kaksi vasemmanpuoleista asua ovat vuoden 2021 nuorena suunnittelijana palkitun suomalaisen Idaliina Frimanin Itämeren tilanteesta ja perinteisistä merenkulun vaatteista inspiroinut mallisto. Friman käyttää materiaaleja, joissa merilevä yhdistyy kierrätettyyn villaan ja ekologisempaan polyesteriin. Oikealla huonosti kuvassa näkyvä tanskalaisen Ibi Højin mallistosta oleva kalaverkosta tehty puku. 

Tampereella avattiin 2015 kulttuurihistoriallinen Museo Milavida, jossa perusnäyttelyn lisäksi on vaihtuvia näyttelyitä juuri muodin ja muotoilun teemoista. Olen itse käynyt siellä katsomassa heti avajaiskesänä Unelmien askeleet - Salvatore Ferragamo 1898-1960 -näyttely, jossa oli italialaisen 1900-luvun johtavan kenkäsuunnittelijan kenkiä esillä ensimmäistä kertaa Suomessa. Kesällä 2020 esiteltiin mielenkiintoinen "Aina mukana - Käsilaukun vuosisata" ja 2022 huikea näyttely "Vivienne Westwood-muotia yksityiskokoelmasta" -näyttely. Tällä hetkellä Milavidassa on menossa "Muodin huipulla" -näyttely, jossa kävin heti ensimmäisellä lomaviikollani. Postausta on tulossa myöhemmin tästä aivan huikeasta näyttelystä. 

Anne-Mari Pahkala kuuli italialaisesta kierrätyskuidusta, joka oli tehty merestä kerätyistä muovipulloista. Kierrätyskuidusta tehty kangas päätyi kansanedustaja Emma Karin iltapukuun, joka yllään hän edusti Linnan juhlissa 2016. Nykyään puku on Kansallismuseon kokoelmissa. 

Minua harmittaa suunnattomasti etten ehtinyt katsomaan 2020 Mäntän Serlachius-museo Gustafissa syksyllä esiteltyä harvinaista näyttelyä "Glamour - Pukuloistoa valkokankaalla". Se esitteli italialaisen Tirelli Costumin puvustuksia maailmankuuluihin klassikkoelokuviin kuten Kuinka äkäpussi kesytetään ja Fellinin Casanova. 

Heti lomani alussa matkasin kuitenkin Merikeskus Vellamoon, jossa vierailin ensimmäisen kerran kesällä 2020, jolloin kirjoitin postauksen myös tänne blogin puolelle. Laajassa Oceanista -näyttelyssä on esillä noin 110 vaatetta tai asustetta eri suunnittelijoilta sekä aikakausilta. Vaatteiden lisäksi nähtävillä on mm. kenkiä ja laukkuja. 

Näyttely esittelee myös muistoja herättäviä merihenkisiä klassikkovaatteita kuten vaikka klassisen tasaraita merimiespaidan ja myös katumuotia aina 1800-lopulta nykypäivään. Näyttelytilasta löytyy myös rekonstruoitu vanha laivanhytti, josta oli lasioven takia mahdotonta saada hyvää valokuvaa. 

"Oceanista näyttää, kuinka huippumuoti on lainannut merenkulkijoiden tyyliä ja kulttuuria vuosikymmenten ajan. Näyttely esittelee kansainvälisesti tunnettujen muotitalojen ja suomalaisten suunnittelijoiden merestä inspiroitunutta muotia.

Mukana ovat muun muassa Chanel, Thom Browne, Jean Paul Gaultier, Iris van Herpen, Maison Margiela, Moncler, Pierre & Gilles, Eilish Macintosh, Philip Treacy, Sumiko Iwakiri, Versace, Idaliina Friman ja Anne-Mari Pahkala." Oceanista - muoti ja meri 

Näyttely löytyy Vellamon 2.kerroksesta kahdesta tilasta eli Suomen Merimuseo ja Vaihtuvat näyttelyt. 

Oceanista -näyttely on alun perin tuotettu vuonna 2021 Tanskan kansalliseen merimuseoon/ Museet for Søfartin näyttelyyn. Vellamoon näyttelyn on tuottanut Suomen Kansallismuseo ja se on toteutettu yhteistyössä Exponan kanssa. Näyttelyssä on mukana myös suomalaisia suunnittelijoita Anne-Mari Pahkala, Johanna Gullichsen, Ines Kalliala ja Idaliina Friman. 

Jos haluat mukaan yleisöopastukseen niin se on mahdollista vielä elokuun loppuun saakka tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin kello 12. Lisätietoja täältä. Minä en valitettavasti ehtinyt kierrokselle mukaan mutta hyvin näyttelystä sai irti myös itsekseen kiertämällä ja lukemalla näyttelytekstejä. 

Vasemmalla on suomalaisen Lovian (suunnittelija Outi Korpijaakko) Kaiho-laukku, jossa hyödynnetään kalastuksen sivutuotteena ylijääviä kalannahkoja. Alankomaalainen suunnittelija Charlotte van Alem on puolestaan käyttänyt kengän valmistuksessa meduusan kudosta, johon on yhdistetty silkkikuituja, kalakollageenia ja pellavaa. Oikealla on puolestaan Kansallismuseon kokoelmista 1940-luvulta kalannahasta valmistetut kengät. 1900-luvun sota-ajan puute nahasta nosti vanhan kalannahan käsittelytaidon taas kunniaan. Kengissä on käytetty siniseksi värjättyä turskan nahkaa. 

Alankomaalainen Iris van Herpen tunnetaan muodista, joka yhdistää perinteistä käsityötä ja uusi teknologioita, kuten 3D-tulostusta. Lisäksi hän ammentaa innoitusta luonnontieteistä. Vasemmalla oleva puku on Hybrid Holism -mallistosta, joka on Iris van Herpenin näkemys tulevaisuuden muodista, jossa on erikoisia - osin ehkä elollisiakin muotoja. 

Muoti- ja tekstiiliteollisuus ovat suurempia ilmaston saastuttajia nykypäivänä. Kehityssuunnan muuttaminen vaatii ennen kaikkea rohkeutta ja innovatiivisuutta suunnittelijoilta. YK:n kestävän kehityksen tavoitteessa 14 määritellään seuraavasti:

"Merten ja niiden tarjoamien luonnonvarojen säilyttäminen ja niiden kestävän käytön edistäminen. Merten saastumista tulee vähentää ja ehkäistä merkittävästi, sekä merten ja rannikkoalueiden ekosysteemejä tulee suojella. Myös monet kalakannoista ovat liikakalastuksen kohteena ja siksi globaalit toimet ovat elintärkeitä, jotta voimme edistää uhanalaisten kalakantojen uudelleen elvyttämistä."

Italialaisen Gianni Versasen esillä olevissa asuissa näkyy Miami Beachin vaikutus. Amerikka ja Miami Beach edustivat vapautta Välimeren rannalla Italian Reggio di Calabriassa kasvaneelle suunnittelijalle. Versacen asuissa on runsaasti koristeluja, värikkyyttä ja kultaisia elementtejä koruissa, kengissä sekä käsilaukussa. Postauksen kansikuvassa näkyvät nämä asut kokonaisina ja ne ovat SS 1992 mallistosta. 

Yhdysvaltalainen muotisuunnittelijat Thom Brown on suunnitellut merellisiä univormuja SS 2014,  jotka toisaalta luovat yhtenäisyyttä ja tasa-arvoa, mutta toisaalta ne voivat muuntua sovinnaisista hyvinkin avantgardistiseksi. Näihin univormuihin on nimittäin yhdistetty alaosaan housujen ja hameen välimuoto. 

Lisäksi oikeanpuoleiseen pukuun on liitetty perinteisen kalukukkaron uudelleentulkinta. Keskiajan fallossymboli kalukukkaro oli housuissa jalkovälin peittävä erillinen pussimainen vaatekappale, joka kätki miehen sukuelimen. Kalukukkaromuoti jatkui aina 1600-luvun loppupuolelle saakka. 

Israelilainen Kobi Levin on suunnitellut Orca-korkokengät, jotka ovat kunnianosoitus miekkavalaalle. Ennen kuin ehdin lukea nimikylttiä minä näin kengissä jo Pelastakaa Willy -leffan miekkavalaan. 

Brittiläinen muotisuunnittelija Craig Green kuvailee mertaa kohtaan tuntemaansa pelkoa tuntemattoman peloksi. Liioiteltu untuvahaalari muistuttaa pelastuslauttaa, jolla voisi purjehtia myrskyisellä merellä. Kuva: Heli Sorjonen, Suomen Kansallismuseo

Oli aika siirtyä toiseen näyttelysaliin kurkistamaan mitä siellä olisi esillä liittyen merihenkiseen pukeutumiseen ja muotiin, joka täällä ulottui myös yli sadan vuoden taakse ja myös lastenvaatteisiin.

"Merihenkinen lastenvaatebuumi käynnistyi vuonna 1846 Englannista, kun nelivuotias prinssi Edvard ikuistettiin muotokuvaan päällään kuninkaallisen huvijahdin merimiesten univormua jäljittelevä asu. Kuva käynnisti vuosisataisen lastenmuotitrendin myös Suomessa, näyttelyssä esillä on Sibeliuksen tyttärelle kuulunut merimiespuku. Suuri kansa kopioi tuolloin, aivan kuten nykyäänkin, julkkisten muotia."

Vasemmalla oleva merimiespuku on ollut Sibeliuksen tyttärellä aikoinaan yllä. Keskellä muotokuva kuningas Edward VII lapsena vuodelta 1846, maalauksen on tehnyt Franz Xaver Winterhalter, joka käynnisti siis merimiesasu boomin lapsilla. 

Merimiesasuun kuulunut suuri kaulus on syntynyt jo 1700-luvun loppupuolella. Näyttelytekstissä kerrottiin ettei tarkkaa tietoa kauluksen kokoon ole tiedossa mutta on arveltu, että se olisi johtunut siitä, että merimiehillä on pitkä, rasvainen tukka. Toisaalta kaulus voitiin tarvittaessa nostaa myös pystyyn suojaamaan poskia ja kaulaa. 

Raidat kaulukseen tulivat 1800-luvulla Englannin laivastolta, jossa ne olivat symboloineet lordi Nelsonin kolme voittoa merillä. Kaulukset siirtyivät myös naisten ja lasten muotiin kun aiemmin paheelliset ja vaaralliset merimiehet nähtiin isänmaallisin, rohkeina ja kiehtovinakin. 

Kuuluiset siniset merimiesraidat on ensimmäisenä otettu käyttöön Ranskan laivaston univormussa 1858. Aikoinaan on oli tarkasti määritelty kuinka monta raitaa paidassa tuli olla ja raitojen määrä vaihteli 20-21 sen mukaan miten pitkä paita oli. Raitojen määrä symboloi Napoleonin saamia voittoja. 

Muotisuunnittelija Coco Chanel otti jo vuonna 1913 vaikutteita miesten vaatetuksesta, Vuonna 1930 Coco pukeutui itse korkeavyötäröisiin housuihin ja raitapaitaan hänestä otetussa valokuvassa. 

Chanel jatkoi merihenkisyyttä mallistoissaan myöhemminkin mm. hyödyntäen perinteistä merimiessäkkiä käsilaukun mallina ja jännällä solmukorolla varustettuna avokkaitakin on löytynyt. 

Merimiesraidoissa on pukeutumisessaan viihtyneet monet muutkin julkisuuden henkilöt kuten Andy Warhol, Pablo Picasso, Audret Hepburn, James Dean, Kurt Cobain, Mick Jagger ja Jean-Paul Gaultier. Myös Marimekon mallistoon ilmestyi Tasaraita paita, jonka suunnitteli Annikka Rimala vuonna 1968. 

"Niin tein. Suunnittelin vuonna 1968 koko setin t-paidasta vauvan paitaan ja sukkiin. Ensimmäistä erää jonotettiin Marimekon myymälässä, ja se myytiin loppuun muutamassa päivässä." Annikki Rimalan haastattelu 2014

Tasaraita, Annikki Rimala Marimekko 1968

Merimiesasut ovat jännä yhdistelmä turhamaisuutta ja käytännöllisyyttä. Me maakravutkin pukeudumme niihin vaikka emme omistaisi edes soutuvenettä koska merimiesasuissa on asennetta, pirteyttä ja sini-valkoinen ehkä vielä yhdistettynä punaiseen on klassikko ja toimii aina. 

Muistan lukeneeni jostain, että raitakuosin käyttämiseen merillä olisi liitetty uskomus siitä, että laidan yli pudonnut merimies olisi helpompi havaita merestä. Totta vai tarua - sitä emme tiedä koska isoa purjelaivaa ei niin vaan käännetty pudonnutta etsimään.

Näyttelyssä on esillä myös jännä tanskalaisen Laura Dalgaardin neule (2020), jossa on kutoen kerrottu tarinaa siitä mitä kaikkea voi kalaverkkoon päätyä: kaloja, poijuja, meriroskaa ja hummeri. Tilkkutyötä muistuttava paita on kunnianosoitus merimiesneuleille ja erilaisille neulontatekniikoille, joita Merikeskus Vellamon näyttelyssä oli myös esillä. 

Tämä huikea näyttely on nähtävissä vielä 29. syyskuuta joten jos olet sekä muodin että meren ystävä ota suunnaksi Merikeskus Vellamo Kotkassa. Vellamo löytyy osoitteesta Tornatorintie 99, Kotka. Vellamo on Museokorttikohde ja tämän näyttelyn lisäksi talosta löytyy muitakin mielenkiintoisia mereen ja merenkäyntiin liittyviä näyttelyitä kuten Kohtalona Ruotsinsalmi, Puun vuoro, Aarnikotkan siipien alla. 

Jos haluat käydä tutustumassa kesäkohteisiin eli Majakkalaiva Kemiin, Jäänmurtaja Tarmoon tai Vartiolaiva Telkkään ovat ne avoinna 1.syyskuuta asti. Merikeskus Vellamosta löytyy myös ravintola, josta saa kahvin lisäksi myös lasillisen viiniä ja viikonloppuisin on myös brunssia tarjolla.

Tästä voit kurkistaa mitä muuta katsottavaa löysin Kotkasta kesällä 2020.