Tänään oli historiallinen päivä sillä osallistuin Lux Korkeasaari valotapahtumaan ensimmäistä kertaa! Olen todella monena vuonna kiertänyt Helsingin keskustan Lux kohteissa vuodenvaihteessa ihailemassa upeaa valotaidetta. Minulta on selkeästi mennyt ohi tämä toissavuonna (25.12.2019-9.1.2020) ensimmäistä kertaa järjestetty Lux Helsingin satelliittitapahtuma, joka oli kerännyt heti 25459 kävijää! Tuo on todella iso määrä vierailijoita talvisessa Korkeasaaressa. Ja mikä parasta kävijät olivat myös keränneet 15000 euroa lumileopardien suojeluun. Lux Korkeasaari oli saanut vierailijoilta pelkkää kiitosta ja tapahtuma oli tarkoitus järjestää myös seuraavana vuonna. Suunnitelmiin tuli muutos koronapandemian takia ja vuoden 2020 Lux Helsinki sekä myös Korkeasaaren satelliittitapahtuma jäivät pitämättä. Tänä vuonna Lux Korkeasaari oli toistamiseen avoinna osana 5.1. starttaavaa Lux Helsinkiä ja minäkin pääsin itselleni niin rakkaaseen Korkeasaareen pitkästä aikaa.
Jo Korkeasaaren tuttu silta oli valaistu oransseilla valoilla, jotka viitoittivat koko Lux reitin saaressa. Täytyy sanoa, että paljon oli asioita myös muuttanut niiden 3-4 vuoden aikana jolloin en eläintarhassa ole käynyt. Kun Kruunusillat hanke tulee joskus toteutumaan 2020-luvulla on myös raitiovaunulla mahdollista päästä Korkeasaareen. Ilmeisesti myös lipunmyynti siirtyy Mustikkamaalta Korkeasaaren puolelle. Maisema oli nyt jo kovin erilainen kun ennen. Koska oli talvi, lunta ja pimeää en ihan hahmottanut mitä kaikkea oli kadonnut Korkeasaaren puolelta yhdyssillan ympäriltä. Ehkä se selviää kun menee sinne kesällä uudelleen.
Korkeasaaren Kissalaakson valoja
Osallistuminen tapahtumaan piti varata etukäteen netistä ja paikan päällä sitten ostettiin liput Mustikkamaan puolella. Mukaan sai Lux Korkeasaari kartan mutta seuraamalla oransseja valoja ja "Lux Korkeasaari" -kylttejä pystyy myös hyvin kiertämään saaren. Toki kartassa on tarkemmin teoksista ja taiteilijoita. Ihmisiä ja varsinkin lapsiperheitä oli illalla kello 17 aikaan liikkeellä mutta missään ei syntynyt ruuhkia. Turvavälejä noudatettiin kohteissa todella hyvin ja eläintarhassa myös kuulutettiin kolmella eri kielellä ohjeista tarkemmin säännöllisin väliajoin.
11.marraskuuta 20- ja 15-vuotiaat naaraskarhut vetäytyvät Karhulinnassa jo talviunille. Viime vuonna karhut nukkuivat kolme kuukautta. Saa nähdä miten käy tänä vuonna...
"Pidä turpaväli – jätä toisen lauman jäseniin aina reilu turpaväli, josta hevonenkin mahtuisi kulkemaan. Pese käpäliäsi huolella – saippuoi ja hankaa käpäliä vedessä kuin pesukarhu. Käsittele käsidesiä tarpeen mukaan. Älä pärski muita päin – kameli ei käytä nenäliinoja pärskiessään, mutta sinun pitää käyttää."
Ihanassa vanhassa jääkarhukarhulinnassa oli ensimmäinen Lux Korkeasaari reitin valokohde. Korkeasaaren eläintarhalla on pitkät perinteet ja se perustettiin jo vuonna 1889. Vanhat kiviset Karhulinnat ja laivarannan vanha Jääkarhulinna muistuttavat edelleen ajasta viime vuosisadan alkuvuosina. Ensimmäiset karhut Korkeasaari sai jo 1888 ja jääkarhun 1890. Jääkarhuja ei eläintarhassa ole valitettavasi nähty enää 1980-luvun jälkeen. Nyt vanha linna olikin täynnä pehmoeläimiä, jotka loistivat Lux tunnelmassa fosforiväreissä. Ensimmäistä kertaa pääsin myös käymään tuolla jääkarhulinnassa sisällä. Aika jännä paikka!
Oli kiva, että valokohteissa ja myös muualla eläintarhassa oli myös Korkeasaaren omia oppaita kertomassa eläimistä sekä paikkojen historiasta myös.
Lux Korkeasaaren reitillä kulkiessa kannattaa pitää myös korvat tarkkana. Neljässä eri kohteessa (löytyvät Lux Helsinki kartasta) voi nimittäin kuulla äänitaiteilija, muusikko Ville Aallon (Avian Electronics) sähköisesti tuotettua linnunlaulua. "Teoksissa siniaalto muuntautuu mustarastaan lauluksi, peipon vienosta kutsusta tulee sähköinen varoitusääni ja digitaalinen kuikka laulaa rannassa lajitovereitaan turhaan kutsuen." Ihan säpsähdin kun kuulin mustarastaan laulavan pimenevässä iltapäivässä.
Vanha kivinen Karhulinna on saanut myös värikkäitä asukkaita ankoista. Karhulinna ympärillä olevat puut oli myös kauniisti valaistu eri värisillä valoilla. Korkeasaaressa kannattaa pysytellä vain merkityllä reitillä saarta kiertäessään. Lux Korkeasaari reitti on aurattu lumesta sitä pitkin välttää turhat liukastelut.
Matkalla Kissalaaksoon näkyi jänniä valoja lumisessa maisemassa. Olimme sen verran myöhään iltapäivällä liikkeellä, että eläimet olivat jo vetäytyneet sisätiloihin. Toki näin talvella useat lajit ovat muutenkin sisällä kylmien olosuhteiden takia. Oli hauska nähdä edes lasin takaa huulipekareita köllöttelemässä lämpimässä. Yhtään onnistunutta valokuvaa en heistä onnistunut saamaan joten lainasin oheisen kuvan Korkeasaaren omilta nettisivulta. Huulipekarilla on todella hauska nimi minusta ja se kuuluu pekarien heimoon ja on amerikkalainen sorkkaeläin. Huulipekarit olivatkin ainoat näkemämme eläimet koko reissun aikana. Korkeasaaren sivuilta kerrotaan tarkemmin miten eläimiä ruokitaan eli visentin, takinin ja kamelin ruokailut klo 13, 14 ja 15 ovat seurattavissa.
Huulipekarien ensimmäinen poikanen oli syntynyt 2021 kesäkuussa. Huulipekarit ovat muuttaneet Korkeasaareen kesäkuussa reilu vuosi sitten 2020.
Korkeille kallioille Korkeasaaren keskelle oli värivaloilla ja "majakkavaloilla" luotu jännä meritunnelma. Tuo "majakanvalo" näkyi jo pitkältä ja se ohjasi kulkemaan oikeaan suuntaan. Oli siellä myös ihan oikean hirven korkuinen patsaskin, jota en aiemmin ole Korkeasaaressa nähnyt. Tämän valoteoksen läheisyydessä olisi voinut nähdä ehkä visenttejä ulkosalla jos olisi ollut aiemmin liikkeellä. Minulla on muuten lapsuudesta "hauskoja muistoja" niistä. Kun perheemme kulki niiden ohi päätti iso visenttiulos jostain syystä heiluttaa niin voimallisesti häntäänsä, että se heitti isäni kesävaatteille myös vähän "haisevampia pisaroita". Muistan, että loppumatkan kuljimme veljeni kanssa kaukana isästä :D
Lisää Ville Aallon maagista lintukonserttoa Karhulinnan luona kuultuna. Myös Hej Hylje! oli rantautunut Korkeasaareen. Tästä voit kurkata mistä Hej Hylje! projektissa oli kyse. Näitä hylkeitä kannattaa bongailla eri kaupungeista kun liikkuu Suomessa. Ovat tärkeän asian puolesta liikkeellä.
Nämä olivat varmasti ihan tavallisia valaisimia Karhulinnan ulkopuolella mutta minusta hyvin kuvauksellisia tällaisessa valotapahtumassa joten räps!
Juha Forsanderin Piilopaikka -teos löytyy läheltä lintuhäkkejä ja flamingoaitausta. Forsander on kuvannut tämän videon itselleni hyvin rakkaassa Kallahdenniemen rannassa uudesta ja erilaisesta näkökulmasta. Video on kuvattu taskulampun valossa ja Suomen öinen luonto näyttää eksoottiselta ja viidakkomaiselta. Videossa katsotaan ympäristöä sammakkoperspektiivistä. Kannattaa pysähtyä ja katoa kokonaan.
Ihanan Ravintolan Pukin edessä olevalta puistoalueelta löytyy Olivia Pohjolan Piilopaikka.
Viimeinen Lux Korkeasaari valoteos olikin entuudestaan jo tuttu Lux Helsinki 2019 tapahtumasta. Silloin valonsyöjähirviö Maikki Pekkalan ja Lari Suomisen teos Violet oli Finlandia-talolla Töölössä. Nyt Violetin kotikolo oli vanhassa Karhulinnassa Korkeasaaressa. "Kotiluolassaan elävä sympaattinen Violet rakastaa valoa. Huonoista sirkusoloista pelastettu valonsyöjähirviö on muuttanut Korkeasaareen nauttimaan seesteisestä elämästä. Violet valvoo sekä syö valoa karhujen ja monien muiden eläinten nukkuessa talviunta."
Kotiin lähti iloinen lähes 8000 askelta Korkeasaaressa kävellyt sekä eläinten että valotaiteen ystävä. Kannattaa ihmeessä mennä kurkkimaan Lux Korkeasaaren valotaidetta, joka on siis loppiaiseen saakka katsovissa ja koettavissa. Lisää aukioloista ja lippuvarauksesta löydät tästä.
