Hotel Telegraaf tarjoaa 5 tähden elämyksiä Tallinnan Vanhassakaupungissa

Kaupallinen yhteistyö Hotel Telegraaf x Sparkling Group

Tallinnan Vanhastakaupungista löytyy upea 5 tähden Hotel Telegraaf. Olin monia kertoja kävellyt mukulakivistä Vene-katua pitkin ja katsellut uteliaan innostuneena hotellia. Miltähän huoneissa tai loungessa mahtaisi näyttää? Olin toki tutkaillut hotellin kuvia netistä ja vaikuttunut jo niistä. Pari vuotta sitten nautimme ystäväni kanssa herkullisen lounaan hotellin suojaisalla kesäterassilla. Silloin uskalsin kurkistaa jo sisällekin hotellin Tschaikovsky ravintolaan, joka oli pökerryttävän hieno. Lokakuun alussa minä pääsin ilokseni hotellin kutsumana vierailemaan tähän historialliseen rakennukseen ensimmäistä kertaa. 

Tässä kurkistellaan sisälle ravintolaan, jonka nimi Tschaikovsky on näemmä aurinkoisella terassilla kirjoitettu peräti kahdesti väärin :)

valokuva Keir Rämson

Vaikka viivyin Hotel Telegraafissa alkuperäisistä suunnitelmista poiketen vain yhden päivän minä vakuutun heti ensi silmäyksellä paikasta. Kun astuu kadulta sisälle jykevästä ovesta, jonka päällä lukee "Telegraaf Post Telefon" tuntee tulevansa paikkaan, jossa sinut ja kaikki aistisi otetaan huomioon. Jos halua itselleen pienen luksusloman yhdistettynä kulinaristisiin makunautintoihin ja spa-elämykseen se löytyy Hotel Telegraafista. Tänne haluan ehdottomasti tulla uudelleen.

Hotel Telegraafilla on pitkä ja erikoinenkin historia. Itse rakennus on valmistunut jo vuonna 1878 ja siellä sijaitsi alun perin pankki sekä lukuisia suuria asuinhuoneistoja. Pietarilainen arkkitehti Peter Schreiberg suunnitteli kertaustyylejä edustavan talon, joka ulkopäin näyttää juuri tuon ajan komealta kaupunkipalatsilta, joka muistuttaa italialaista renessanssipalatsia kivimuureineen.

Vuonna 1918 rakennuksesta tuli postitoimisto joten tästä syystä tuo merkittävä vuosiluku näkyy edelleen Hotel Telegraafin oven yläpuolella. Posti tarjosi myös Tallinnan asukkaille uusia ja ihmeellisiä puhelinpalveluita. Talossa sijaitsi myös lennätinkonttori, josta on voinut lähettää sähkösanomia ympäri maailmaa. Maailman viimeinen sähke lähettiin muuten 2013 Intiassa.

Viestikeskuksena Vene-katu 9 rakennus toimi aina vuoteen 1992 saakka. Nykyään näissä historiallisissa tiloissa sijaitsee ylellinen Hotel Telegraaf, joka avaisi ovensa hotellivieraille vuonna 2007. Hotelli on vuosi toisensa jälkeen ollut aina Tallinnan kaupungin hotellien kärkikaartissa mukana.

Oma Superior -huoneeni sijaitsi 4.kerroksessa, josta avautui upeat näkymät Vanhankaupungin punatiilikattojen ylle. Kauniin pittoreski maisema loi kuin elävän taulun huoneeseen. Hotellin sijainti on todella erinomainen sillä se vain 70 metrin päässä Raatihuoneentorista. Hotellista löytyy neljä sviittiä ja niiden lisäksi mm. Superior- ja Executive -huoneita. Kokonaisuudessaan Hotel Telegraafissa on 83 huonetta. Osa huoneista sijaitsee ns. vanhalla puolella ja osa huoneista uudemmassa rakennuksessa.

Huoneeni sisustus oli art deco -henkinen. Tilavassa kylpyhuoneessa oli kylpyamme missä voisin seuraavalla matkalla ottaa vaahtokylvyn vaikka kuohuvan lasillisen kera. Oman huoneeni kylpyhuone oli ikkunaton mutta ikkunalla varustettua huonettakin olisi kiva joskus kokeilla. Kylpyhuoneesta löytyi totta kai kylpytakki, tohvelit ja ylellisiä kylpytuotteita.

Mahtava kingsize -vuode tuntui kutsuvalta. Sisustus oli hyvin hillittyä ja harkittu tässä huoneessa mutta nettisivulta löysin myös värikkäämpiäkin huonekokonaisuuksia. Omassa huoneessani oli aristokraattista punaista tehostevärinä sekä tekstiileissä että kokovartalopeilin kehyksessä. Sehän sopi minulle hyvin koska olin uudessa punaisessa takissani Lady in Red!

Kirjoituspöydällä oli hurmaava vanha puhelin! Nostaessani luuria huomasin, että tällä aparaatilla olisi voinut myös tarvittaessa soittaa. Todella hauska yhtymäkohta talon aiempaan historiaan. Huoneessa oli harkituilla asioilla saatu kiinnostava ja viihtyisä kokonaisuus. Lisäksi ne 5 tähden hotellin pienet jutut kuten sängyn avaaminen illalla ja tyynyn päälle jätetty pieni kohvehti saivat ilostumaan.

Hotellin muissakin tiloissa jatkui Art deco -tyyli yhdistettynä myös uudempaan sisustukseen. Sisääntulon aulatilaan oli sijoitettu pieniä nojatuoliryhmiä, jotka kutsuivat istahtamaan takan ääreen. Tässä olisi voinut nauttia vaikka kupin kahvia tai cocktailin. Itse vastaaottotila sijaitsi aivan läheisyydessä. Lähtiessäni hotellista pois aloin automaattisesti itse viedä matkalaukkuani mutta yhtäkkiä jostain ilmestyi salamana ystävällinen mieshenkilö viemään tavaroitani puolestani taksiin.

Hotel Telegraafista löytyy myös Elemis Spa. Itse allasosasto sijaitsee siten, että uidessaan voi katsahtaa välillä lasikaton läpi taivaalle tai rehevään puutarhaan. Kylpyläsosasto on sijoitettu rauhaisan sisäpihan puolelle joten siellä tuntui todella hiljaiselta. Kylpylästä löytyy myös saunoja. Itse en ehtinyt pulahtaa uimaan mutta kävin katsomassa tilaa ja seuraavalla kerralla sitten ihan varmasti. Sen sijaan minulle oli varattu Elemis Spassa ihana hieronta, jossa melkein pitkän päivän jälkeen vaivuin uneen. Tekipä hyvää lihaksille ja rentoutti mukavasti.

Ravintola Tschaikovsky oli upea! Sisustus oli tummahko ja yhdelle seinälle oli sijoitettu jännä kollaasi sekä tauluja, ikoneita että vain pelkkiä paksuja kultakehyksiä. Katossa roikkuivat kattokruunut ja valkoisten liinojen peittämien pöytiä rivit samettipäällysteisinä tuoleineen loivat arvokasta tunnelmaa. Tumma chevron ladottu lattia sai ajatukset lentämään kauas historian havinaan. Kuten nimikin kertoo on Tschaikovsky venäläinen ravintola.

Mon Repos ravintolan keittiömestari Vladislav Djatsuk luotsaa myös Ravintola Tchaikovskya, joka on useana vuotena valittu Tallinnan parhaaksi ravintolaksi. Kävin syyskuun alkupuolella Kadriorgin puiston kupeessa olevassa Mon Repos ravintolassa ja tästä voit kurkistaa minkälaisia herkkuja hän oli loihtinut silloin meille.

Ravintola Tschaikovskyssa valkoisista lautasliinoista oli taiteiltu upeita joutsenia. Mietin mielessäni osaisinko minä koskaan saada kankaisesta liinasta tällaista taidonnäytettä aikaiseksi? Pöydillä paloivat kynttilöitä ja kauniit kukka-asetelmat loivat lisää viihtyisyyttä venäläisen ravintolan muuten niin tummaan sisustukseen. Meille oli varattu maistiaisia tasting menusta ja myös vegaaninen menu vaihtoehto oli mahdollista nauttia.

Keittiön pieni alkutervehdys herätteli ruokahaluamme aluksi. Makujen suloista sinfoniaa ja kaunista esillepanoa.

Alkupalaksi nautittiin Tsaarin herkkua bliniä kolmella eri kaviaarilla - omnomnom! En muista olenko koskaan ennen maistanut Kaspian meren sammen kaviaaria mutta hyvää se oli. Lisäksi annoksessa oli hauen ja taimenen mätiä. Juuri sopivan paksu ja kuohkea blini. Erittäin toimiva makujen kombo.

Vegaani menussa tarjoiltiin puolestaan alkuruokana höyryävää borchkeittoa. Sitäkin olisi tehnyt mieli maistaa.

Voiko venäläisempää annosta olla kuin pelmenit! Niitä olen viimeksi syönyt Pietarissa. Meille tarjoiltiin tattipelmeneitä, joiden päälle raastettiin vasta pöydässä tuoretta tryffeliä itse keittiömestari Vladislav Djatsukin toimesta. Jälkiruokana totta kai klassikkoa Pavlovaa. Hyvä päätös upean herkulliselle aterialle.

 valokuva Keir Rämson

Koska minun osaltani matka loppui tämän illallisen jälkeen ja jouduin palaamaan kotiin en ehtinyt kokea aamiaistarjoiluita. Voitte kurkistaa upeita kuvia matkassa mukana olleista blogeista Beach House Kitchen ja Pää pilvissä. Tarjoilut näyttävät todella runsailta ja herkullisilta.

Mukana tällä upealla reissulla olivat Beach House Kitchen, Pää pilvissä, Annina's Kitchen ja Hannan soppa Suomesta. Latviasta puolestaan Linda's Virtuve, Piektdiena, Femme farfalle ja Liz Gorina.
Kuvassa keskellä Hotel Telegraafin ihana Jacqueline Järv. Kiitos teille kaikki ihanat seuralaiset!

Kannattaa pysyä kuulolla sillä tulossa vielä postausta Sparkling Groupin muista ravintoloista.

valokuva Keir Rämson

Hotelli Vaakuna on upea funkishelmi Helsingin keskustassa

Helsingin ydinkeskustassa Mannerheimintien, Kaivokadun ja Postikadun keskellä seisoo ylväs funkkisklassikko Hotelli Vaakuna. Hotellin pääsisäänkäynti sijaitsee Postikadun puolella Rautatieasemaa viistosti vastapäätä. Varmasti moni mieltää rakennuksen vain Sokoksen tavarataloksi mutta ylemmistä kerroksista löytyy upea klassikkohotelli, jonka oli tarkoitus avata ovensa vuoden 1940 Helsingin olympialaisiin. Mutta kohtalo puuttui peliin kun 2.maailmansota alkoi ja olympialaiset jouduttiin peruuttamaan kokonaan. Kesti peräti kolmetoista vuotta ennenkuin Hotelli Vaakuna aloitti hotellitoimintansa heinäkuussa 1952 kun "viimeiset oikeat olympialaiset" vihdoin kisattiin pääkaupungimme urheilupyhätöissä.

Helsingin kaupunginmuseo, valokuvaaja Börje Dilén 1952

Arkkitehti Erkki Huttunen tunnetaan SOK-funkkiksen isänä ja hänen piirustuspöydällään on syntynyt lukuisia SOK:n valkoisia rakennuksia ympäri Suomea. Oulun Toppilan mylly vuodelta 1928 edustaa vielä klassismia mutta jo vuonna 1930 Huttusen suunnittelemat Rauman konttorirakennus ja Viipurin mylly ovat selvästi valkoista tyylipuhdasta funkiotionalismia parhaimmillaan. Keskusliike SOK:n osuuskaupparakennukset lukuisissa kaupungeissa ja kirkonkylien keskustoissa levittivät funkionalistista tyyliä ja tekivät sen tutuksi suomalaisille. Olympiavuonna valmistunut hotelli oli Pohjoismaiden suurin aikoinaan. 

Kun Hotelli Vaakuna avattiin 10.6. vuonna 1952 oli kutsuvieraiden joukossa ensimmäiseksi Suomen Neidoksi ja Miss Universumiksi valittu suuri julkkis Armi Kuusela. Vain 17-vuotias Armi oli toukokuussa valittu ensin Suomen kauneimmaksi ja kesäkuun lopussa hänet kruunattiin Kaliforniassa myös maailman kauneimmaksi. Hotelli Vaakunalle oli suuri kunnia saada Armi Kuusela vierailemaan uudessa hotellissa. Hotellissa yöpyivät vuosien varrella mm. USA:n ulkoministeri Henry Kissinger, Intian pääministeri Jawaharlal Nehru, kosmonautti Juri Gagarin ja näyttelijä Gregory Peck.

Hotelli Vaakunan isoissa näyteikkunoissa on aikonaan järjestetty myös suosittuja muotinäytöksiä. Muistan isoäitini kertoneen kuinka Mannerheimintie oli ruuhkautunut kun ihmiset tungeksivat katselemaan mannekiineja, jotka kävelivät ikkunalasin takana viimeisimmän muodin mukaiset luomukset yllään. Marimekon Espan ulkoilmanäytöksissä on minusta yhtä hauska idea kuin tässä on ollut aikoinaan. Muotihan kuuluu kaikille!

Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja tuntematon 1952

Hotelli Vaakunan sisustus on melkoinen aikamatka 50-luvulle. Kun astuu kadulta sisääntuloaulaan on näkymä erittäin vaikuttava. Koivupaneloidut puolipyöreät seinät, kattoikkuna ja suihkulähde, jonka keskellä on kuvanveistäjä Gunnar Finnen punagraniittinen Groteski-veistos. Seinää vasten on sijoitettu uljaita, mustia nahkatuoleja, joissa on korkea selkänojat. Tuolit ryhdistävät aulatilaa ja tekevät siitä myös tyylikkään juhlavan. Toisaalta ne kutsuvat kotoisasti istahtamaan. Hotelli Vaakunan kalusteet ovat pääosin arkkitehti Erkki Huttusen toimiston suunnittelemia.

Hotelli Vaakunan valaisimet ovat puolestaan suomalaisen designin todellisia helmiä. Paavo Tynellin valaisintuotanto on käsittämättömän runsas ja monivivahteinen. Hänen tapansa yhdistää erilaisia materiaaleja - messinkiä, lasia, rottinkia, jopa kaislaa - erilaisissa valaisimissa on huikeaa valon ja varjon leikkiä. Hotelli Vaakunassa on näyttäviä kattovalaisimia, plafondeja, pöytä- ja seinävalaisimia Tynellin tuotannosta. Hotellissa liikkuessa kannattaa katsella valaistusta tarkkaan.

Vierailin aiemmin tänä vuonna Ravintola Meicussa. Kirjoitin silloin blogikirjoitukseen "Ravintola N:o 11 saa kiittää sisustuksestaan Hotelli Vaakunaa. Visakoivuiset seinäpaneelit ja messinkiset valaisimet olivat nimittäin alun perin suunniteltu Vaakunaan, jonka piti valmistua vuoden 1940 Helsingin olympialaisiin. Hotellin työmaalla työt jouduttiin kuitenkin sodan takia keskeyttämään ja rakennusmateriaalit siirtyivät HOK:in toiseen kohteeseen Meilahdessa. Vaakunan suunnitteli arkkitehti Erkki Huttunen ja sinne valitut materiaalit/valaisimet ovat hänen toimistonsa käsialaa ja näkyvillä nyt ravintola Meicussa Meilahdessa."

Hotelli Vaakunassa on paljon kauniita arkkitehtonisia yksityiskohtia. Kahden hotellikerroksen yhdistävä aula portaikkoineen ja valaisimineen on harmonien kokonaisuus. Tilaan tulvii sisäpihalta isojen ikkunoiden kautta paljon luonnonvaloa ja kaikki pienet yksityiskohdat kuten portaikkojen kaiteet ja metalliosat ovat tarkoin harkittuja. Kattovalaisimien kukkamaiset messinkoristeet vangitsevat katseen kun kävelee pitkin hotellikäytävää.

Hotelli Vaakunan huoneet on uudistettu kunnioittaen vanhaa ja yhdistäen sitä myös uuteen. Ollaan korkealla Helsingin kattojen yllä ja huoneisiin tulvii todella paljon valoa sisälle. Hotellin kaikki hotellihuoneet ja kerrosaulat on uudistettu vuoden 2018 aikana. Original Sokos Hotel Vaakunan sisustussuunnittelusta vastasi Sisustustusarkkitehdit Fyra Oy.

Original Sokos Hotel Vaakunan sisustussuunnittelusta vastasi Sisustusarkkitehdit Fyra Oy
Original Sokos Hotel Vaakunan sisustussuunnittelusta vastasi Sisustusarkkitehdit Fyra O

Uudistuksen myötä myös alunperin vain aulatiloissa lentäneitä kyyhkysiä on tuotu myös ylimmän kerroksen sviittien seinille. Talon sviiteissä osassa on oma parveke ja osassa taas oma sauna. Friends & Family -teemaisiin sviitteihin mahtuu majoittumaan jopa 7 henkilöä ja niissä voi järjestää vaikka pieniä perhejuhlia. Business & Romance -sviiteissä puolestaan on erilliset makuu- ja olohuoneet.

Original Sokos Hotel Vaakunan ainutlaatuisuus on sen tiloista neljään ilmansuuntaan avautuvat Helsinki-maisemat, joita voi ihastella heti herätessä vuoteesta käsin. Ylimmän kerroksen 46 huoneessa hotellivierailusta voi nauttia omalta, kalustetulta näköalaparvekkeelta.

Hienoimmat puitteet tarjoavat talon sviitit, joista osassa on parveke, osassa oma sauna. Friends & Family -teemaisiin sviitteihin majoittuu jopa 7 henkilöä ja ne tarjoavat hienostuneet puitteet vaikka pienille perhejuhlille. Olo- ja makuuhuoneesta koostuvassa Business & Romance -sviitissä järjestyvät niin tyylikkäät kokoukset kuin romanttiset hä

Paavo Tynellin suunnittelema 50-luvun pöytävalaisin on saanut seuraakseen mustan entisajan pöytäpuhelinkoneen. Sellaisen sympaattisen soittovälineen, jossa numeroita pyöritettiin etusormella kun valittiin mihin soitetaan. Ihana yksityiskohta!

Hotelli Vaakunan terasseilta aukeaa aika hulppeat näköalat Helsingin ylle. Mannerheimintie, Kamppi ja Rautatieaseman seutu näyttävät aika erilaiselta lintuperspektiivistä katsottuna. Omalla terassilla voi vaikka kevät- ja kesäaamuna nauttia aamiaista katsellen kun Helsinki herää uuteen päivään. Tai istua iltaauringossa lasillisella kuohuvaa.

Hotelli Vaakunan yläkerrasta löytyy nykyään Ravintola Loiste. Aikoinaan tilassa toimi Ravintola Vaakuna, jonka terassilla on kuulemma järjestetty vuonna 1972 maailmanlaajuista huomioita saaneet parvekehiihdot Sapporon talviolympialaisten kunniaksi. Hauska tapa juhlistaa silloin 20-vuotta vanhaa hotellia! Liekö lunta ollut tarpeeksi mutta matkakin oli aika lyhyt :)

Itse ravintolasali on myös katsomisen arvoinen ja upea paikka. Puisia koivupaneleita seinissä, Paavo Tynellin valaisimia, kaartuvia seiniä, jänniä vähän laivamaisia ikkunoita lasimaalauksilla, kiiltäväksi maalattuja pilareita ja seinäreliefejä. Jopa seinäkellokin voi olla kauniiksi suunniteltu. Hotelli Vaakunan sisääntuloaula ja 9.kerroksen aula ovat suojelukohteita.

Ylimmän kerroksen terassilla järjestettiin maailmanlaajuisestikin huomiota saaneet parvekehiihdot ennen Sapporon talviolympialaisia vuonna 1972.

Ravintola Loisteen ulkopuolelta löytyy vanhat puhelinkopit. Ennen kännyköiden aikakautta nämä kopit ovat varmasti olleet ahkerassa käytössä. Eduskunnasta oli lyhyt matka Vaakunaan ja täällä poikkesivat myös kansanedustajat aikoinaan nauttimassa sekä lounasta että istumassa iltaa. Vaakuna oli myös suosittu edustuslounaiden ja illallisten viettopaikka. Myöhempinä vuosina näissä samoissa tiloissa on nautittu katkarapuja, tanssittu discopallon alla ja juotuja cocktaileja entisessä Sky Barissa.

Muutaman vuoden kuluttua Hotelli Vaakuna tai nykyään Original Sokos Hotel Vaakuna täyttää jo 70 vuotta. Upea funkkisklassikko vain paranee vanhetessaan!

Ankkapurhan kulttuuripuisto - Kouvolan asuntomessut 2019 oheiskohde

Haluatko lähteä aikamatkalle, jossa voisit kurkistaa vanhaan kartanoon puistoineen, tutustua mielenkiintoiseen teollisuushistoriaan, vierailla vanhassa työväenasunnossa ja nähdä myös upeaa Alvar Aallon arkkitehtuuria? Kaikki edellä mainittu ja paljon muuta on mahdollista kokea Ankkapurhan kulttuuripuistossa, joka on yksi Kouvolan asuntomessujen 2019 oheiskohde. Vietin itse viime torstaina näissä maisemissa ikimuistoisen päivän. Ihan kaikkea ei ehditty katsoa ja kokea mutta reissuni oli niin hauska ja mukaansatempaava, että poskilihakset naurettiin ihan helliksi.

Matkalla Ankkapurhaan mietin pääni puhki miten ihmeessä Kymijoen varrella olevalle paikalle on annettu ihan "intialaiselta kuullostava nimi"? Sain päivän päätteeksi kuulla, että "ankka" tarkoittaa itämurteissa "kovaa" ja "sankkaa". Nimen loppuosa "purha" on taas murresana, joka merkitsee karjalaismurteissa "vesiputousta, kosken tai virran ryöppyä tai kuohupaikkaa". Joten Ankkapurha tai uudemmalta nimeltään siis Anjalankoski viittaa kuohuvaan koskeen, johon ympärille koko kulttuuripuisto levittäytyy.

Me aloitimme tutustumisen Ankkapurhan alueeseen juomalla ensin kahvit Makasiinikahvilassa. Anjalan kartanon viljamakasiini ja sitä vastapäätä sijaitseva navetta on rakennettu jo 1842. Kivisen, kaksikerroksisen makasiinin huipulla on torni, jossa on aikoinaan ollut kello näyttämässä aikaa alustalaisille. Makasiini on toiminut myös viljavarastona kartanon vuokralaisille 1900-luvulla. Kahvilakäyttöön se on kunnostettu 1958. Tarkemmat aukioloajat kannattaa tarkistaa tästä. Toisesta kerroksesta löytyy myös taiteilijaseura Kouta ry:n taidenäyttely.

Kahvilaa viistosti vastapäätä oleva punamultainen vanha Tammela (rakennettu 1800) tarjoaa majoituspalveluita Ankkapurhan alueella. Asuntomessujen ajan siellä toimii myös messutoimisto. Kävin itse piipahtamassa siellä ja nappasin alueen kartan, joka helpottaa ottamaan Ankkapurhan haltuun.

Alueen luonto on rehevän kaunista ja vanhimmat tammet ovat yli 200 vuotta vanhoja. Mitähän nämä puut kertoisivatkaan jos ne osaisivat puhua? Vaikka puut ovat vanhoja on niiden ympärillä ja sisällä hurjasti elämää. Tammi on ekologisesti erittäin tärkeä puulaji ja sillä on satoja seuralaislajeja, joista osa elää myös Suomessa. Myös monet muut lajit hyödyntävät tammen olemassaoloa. Yli 50 kotimaista perhoslajia käyttää tammenlehtiä ravinnokseen. Myös monet ruokasienet ovat tammen kumppaneita.

Anjalan kartanolla on mielenkiintoinen ja monivaiheinen historia! Kartanon historia alkaa siitä kun kuningas Kaarle IX lahjoitti vuonna 1605 koko Elimäen neljänneksen ja siinä mukana myös Anjalankin maat ratsumestari Henrik Wreden leskelle. Henrik Wrede oli ansiokkaasti pelastanut kuninkaan hengen Kirkholman taistelussa. Anjalan kartanosta muodostui Wreden suvun eräs pääkartano. Tai itse asiassa suvun nuorimman ns. suomalaisen haaran pääkartano 1700-luvulla, kunnes se 1837 siirtyi pois Wrede-suvulta. Kartanon omistajien vaihdoksista voit lukea lisää tästä.

Anjalan kylän maat jaettiin myöhemmin ja kartano jäi valtiolle. Museovirasto piti kartanomuseota Anjalan kartanossa vuosina 1957-2010. Kaikki museossa ollut esineistö on siis siirretty muualle ja tällä hetkellä Anjalan kartanoa kunnostetaan. Kartano on vuodesta 2017 ollut yksityisomistuksessa ja Ankkapurhan kulttuurisäätiön hallinnassa.

Anjalan kartano edustaa tyyliltään varhaista uusklassismia. Oli todella mielenkiintoista kuljeskella salista toiseen vanhojen lautalattioiden naristessa jalkojen alla. Jokaisen huoneen nurkassa seisoi kaunis vanha kakluuniuuni. Jossain näistä saleista on Ruotsin ja Venäjän välisen sodan lopettamista vaatinut ns. Anjalan liittokirja allekirjoitettu 12.elokuuta 1788. Tuntui jännältä olla itse nyt rakennuksessa, jossa 113 suomalaista ja ruotsalaista upseeria nousi kapinaan Kustaa III sotatoimia vastaan vaatien rauhan palauttamista 200 vuotta sitten.

Kerrotaan, että Anjalan kartanossa myös kummittelee. Yläkerran portaissa voi nähdä Henrik Wreden lesken Gertrud von Ungernin. Täällä on järjestetty myös kummituskävelyitä aavehistorioitsija Mauri Karvosen johdolla. Wreden sukua asuu edelleen entisen Anjalankosken alueella, Muhniemen ja Takamaan kartanoissa. Suvun kappeli ja hautausmaa sijaitsevat Anjalan kirkon yhdessä.

Anjalan kartanossa on varattu yksi huone lapsille. Siellä löytyy vanhoja vaatteita, joihin voi pukeutua historiallisesti ajan henkeen. Kartanossa on asuntomessujen ajan myös kaksi taidenäyttelyä: Anjalankosken taideseuran vuosinäyttely "Taidetta koteihin" sekä TAIHAT-ryhmän näyttely "Luonnollisesti".

Oli aika jättää Anjalan puoli ja siirtyä virtaavan Kymijoen toiselle puolelle. Harmikseni padon yli menevä kävelysilta oli korjaustöiden takia suljettu joten jouduimme ajamaan maantietä pitkin autolla Inkeroisten puolelle. Ikävä juttu koska olisin NIIN halunnut nähdä kuohuvan kosken.

Olin käynyt Inkeroisissa pienenä tyttönä - siis alle kouluikäisenä - mutta minulla ei ollut mitään muistikuvaa paikasta. Muistan ainoastaan, että isoäitini sisar oli maininnut jossain kahvipöytäkeskustelussa, että "sipulitkin pitäisi kohta nostaa" ja me lapset olimme sitten menneet tekemään työtä käskettyä. Täytyy yrittää kysellä sukulaisilta missäpäin Inkeroista olen ollut.

Seuraava etappi Ankkapurhan kulttuuripuistossa oli Museotalo Warpunen vuodelta 1909. Ja tästä museovierailusta tuli muuten ihan yllättäin yksi minun parhaista museovierailusta ikinä! Pienen alkuhaparoinnin jälkeen parkkipaikkakin löytyi ja tapasin asuintalon edessä Hannan sekä kesäpoika Sakun, jotka opastavat nyt Asuntomessujen ajan kohteessa. Ja sitten mentiin eikä meinattu!

Kaikki alkoi vuonna 1872 kun kenraaliluutnantti Carl August Standertskjöld perusti Ankkapurhan Lohisaarelle puuhiomon nimeltä Ingerois Trädliperi Bolag. Tehtaalla oli kaksi paperikonetta mutta kun tehdas paloi 1881 tuhoutuivat koneetkin. Pari vuotta myöhemmin 1887 omistus siirtyi Tampellalle ja täällä aloitti ensimmäinen jatkuvakäyttöinen kartonkikone toimintansa 1897. Tuo alkuperäiselle paikalleen entisöity kone pysäytettiin lopullisesti vasta vuonna 1978! Tämä arvokas "pahvimankeli" olisi ollut nähtävillä Ankkapurhan teollisuusmuseossa, jonne minä en tällä visiitillä ehtinyt. Museo valittiin muuten Itä-Suomen paikallismuseoksi vuonna 2018.

Museotalo Warpusen valokuva-albumissa on esillä siellä asuneet henkilöt valokuvin aina vuoteen 1978 saakka. Oli mielenkiintoista selata albumia ja nähdä ajan sekä muodin muuttuminen. 

Museotalo Warpunen on yksi säästetyistä työntekijöiden asuintaloista. Muut linnun nimen saaneet asuintalot on purettu. Tehtaan työntekijöille rakennettiin 1900-luvun alussa neljän perheen taloja ulkorakennuksineen. Taloista muodostui tehtaan läheisyyteen linjojen alue, johon kuului valkoinen, punainen ja keltainen linja.

Museotalo Warpuseen on luotu mielestäni hyvin autenttinen sisustus paperi- ja kartongintekijän kodista, jossa oli keittiö, kamari ja makuuputka. Tuo makuuputka oli tarkoitettu tehtaan yövuorolaiselle eli täysin ikkunaton juuri yhden sängyn vievä ovellinen tila, jossa sai nukkua päiväsaikaan yövuoron jälkeen ilman, että muu perhe häiritsi. Aika näppärä keksintö!

Asuntoon sisäänastuessaan sitä mietti miten vähäisellä tavaramäärällä ihmiset ovat aikoinaan tulleet toimeen. Keittiöön tultiin suoraan ulkoa ja jätettiin vaatteet naulakkoon tuohikontin viereen roikkumaan. Yhdessä nurkassa oli tulisija ruoan valmistamista varten ja vieressä kaappi kuivatuotteille. Varmasti myös ulkorakennuksessa on säilytetty jotain syötävää. Pöydällä on ehkä perheen isän työt levällään.

Löysin paljon yhtymäkohtia Helsingin Työväenasuntoihin tai siis Hellahuoneisiin, jotka voit kurkistaa tästä. Warpusen huonekoko on kuitenkin puolta suurempi eli 40 m² yhteensä. Kamarissa sängyt on silti päiväksi työnnetty kasaan ja huonekaluja ei ole paljoa. Kauniita itsetehtyjä kirjottuja tekstiileitä näkyi runsaasti. Keinutuoli ja kehtokin. Värikkäitä räsymattoja lattialla.

Seuraavaksi siirryimme talossa seinän taakse asuntoon, josta oli tehty 1920-luvun konttori. Eteistilassa törmäsimme naulakossa roikkuvaan entisen isännöitsijä Jörgen Schaumannin takkiin, hattuun ja keppiin. Isännöitsijä oli tunnettu siitä, että hän piti tehdasalueella kuria ja järjestystä yllä juurikin tässä asussa. Ja järjestys myös säilyi!

Työtekijät ovat asioineet konttoriväen kanssa tuon seinässä olevan luukun kautta. Pöydällä on ihana veivattava puhelinkone ja pyöreät konttorinhoitajan silmälasitkin olivat unohtuneet sen viereen. Paljon erilaisia leimoja, joita vielä näihin aikoihin iskettiin papereiden kulmiin "vahvistamaan asioita". Remington ja Continental kirjoituskoneet, jotka varmasti 20-luvulla ovat olleet "kuuminta hottia" Inkeroisten tehtaalla. Laskukone odottamassa tärkeiden lukujen ynnäämistä. Ja sellainen hassu "paperipiikkikin", johon on voinut keihästää tärkeitä papereita pinoon. Kalusteet ovat ihanaa vanhaan Billnäsin tuotantoa.

Viimeiseen asuntoon on tehty 1940-luvun lopun heteka-ajan koti. Teräsrakenteinen sohva-sänky heteka oli erittäin käyttökelpoinen pieniin suomalaisiin koteihin. Se oli päivällä sohva, joka yöksi voitiin avata sängyksi. Funktionaalisen yksinkertainen huonekalu miellytti meitä suomalaisia aina 60-luvulle saakka. Sodan jälkeinen niukkuus näkyy sisustuksessa ja ompelukone kertoo siitä, että vaatteet on ommeltu itse. Pitsiliina ja koristepatsaat tuomassa kodikkuutta kaapin päällä. Hauska sorvattu punainen hylly piristämässä tilaa. Perheellä on ollut radio ja myös lupa sen kuuntelemiseen. Eteisessä paperinarusta ja puusta valmistettuja korvikekenkiä.

Museotalo Warpusesta löytyy myös "konttorikonemuseo" -huone. Jos Hannan ja Sakun opastus oli muutenkin jo mukaansatempaavan hauskaa niin täällä naurettiin kyllä ihan kippurassa. Lukematon määrä erilaisia "ajasta jo ikuiseen siirtyneitä" konttorikoneita esillä. Totesimme yhteen ääneen, että kyllä tekniikka on mennyt valtavia harppauksia eteenpäin!

Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä katsomassa Inkeroisten tehtaankirkon. Tämä Tehtaanmäen kirkko on Inkeroisten kartokitehtaan omistajien vuonna 1910 tehtaan työväestölle ja ympäristön asukkaille rakennuttama kivikirkko. Kirkon on suunnitellut Birger Federley ja se edustaa jugendia. Kaunis oli myös kirkon takana oleva uusklassismia edustava suuri puutalo.

Miten postauksen alussa luvattu Alvar Aalto sitten liittyy Ankkapurhaan? Anjalan paperitehtaan rakennustyöt alkoivat huhtikuussa 1937 ja arkkitehdiksi kutsuttiin Alvar Aalto. Ensin kohosi tehdas savupiippuinen ja sitten Aalto suunnitteli tehtaanjohtajien huvilat ja työntekijöiden asuinrakennukset. Alvar Aalto teki arkkitehtisuunnittelua Tampella Oy:lle 1937-1956. Aallon suunnittelemia ovat Rantalinjan paritalot (Mestaritalot), Tervalinjan rivitalot, kolme omakotitaloa (Insinööritalot), kolme kerrostaloa (Arava-talot), Tehtaanmäen koulu ja Karhunkankaan omakotitalot.

Mestaritalot 1937, Rantalinja sijoittuu Kymijoen varteen 

Insinööritalot 1937, Mäntyrinne - yhdessä taloista asutaan edelleen, muut edustuskäytössä

Minua jäivät polttelemaan nämä Alvar Aallon kohteet ja haluan jo niiden takia palata Inkeroisiin uudelleen. Myös Ankkapurhan teollisuusmuseon ja "pahvimankeli" olisi kiva nähdä. Tästä voit katsoa lisää aukioloajoista.

Kouvolan asuntomessut ovat avoinna 11.8. saakka ja samoin oheiskohteet. Hyviä messuja jos olette vielä menossa. Linkit muihin tekemiini messupostauksiin ja oheiskohteisiin alla.

Kouvolan asuntomessut 2019 - sneak peek
Kouvolan asuntomessut 2019 - omat suosikkini

Kiitos Hanna ja Saku ♥ ♥ ♥ olitte ihan superhauskoja!