Jouluinspiraatiota etsimässä netin uumenista - DIY ideoita

*Kaikki postauksessa käytetyt valokuvat Pinterest ellei toisin mainita*

Minä rakastan joulunodotusta, joulukuuta ylipäätänsä ja jouluun valmistautumista. Vaikka minulla on joulukoristeita jo usein vuosien takaa tekee välillä mieli myös tehdä jotain omilla käsillään jos vain suinkin ehtii. Usein tuleekin selattua Pinterestissä ja etsittyjä sieltä inspiraatiota mitä kivaa jouluista voisi tehdä. Kesäkuussa tein tänne blogiin postauksen "DIY ideoita kipoista, kupeista, lautasista ja kulhoista", joka oli todella luettu. Eli selkeästi nämä "tee se itse romusta itsellesi aarre" postaukset kiinnostavat muitakin kuin minua. 

Kun klikkasin itse Pinterestiin se oli menoa ja meinasin jo unohtaa tekemäni Janssoninkiusauksen uuniin liian pitkäksi aikaan. Onneksi ei ruotsalainen perinneherkkuruoka paistunut liikaa vaan sitä saatiin nauttia ilman karrelle palannutta kuorta. Joskus netti vain ilmaisee nimittäin mukaansa ja ajantaju katoaa ihan täysin. 

Jos kaapeissa on ylimääräisiä metallisia (teräs, alumiini) kakkuvuokia tai muffinssivuokia niin niistä voi tehdä pieniä joulukuusia liimaamalla astioita yhteen. Jalustana voi käyttää vaikka metallista kynttilänjalkaa. Kuusiin voi kiinnittää halutessaan erilaisia helmiketjuja koristeiksi. Kirpputorit ja vanhojen tavaroiden liikkeet ovat pullollaan näitä käytöstä poistuneita vuokia ja hinnaltaan varsinkin alumiiset ovat todella huokeita. 

Joulukuuseen voi toki käyttää myös myös lasia metalliosien lisäksi kuten tässä kuvassa on parissa kuusessa tehty. Minusta myös nuo "pitsimäiset" reikäkulhot ovat hauskoja.

Joulukranssi syntyy puolestaan useasta pienestä metallisesta muffinsivuoasta. Vuokia voi liimata esimerkiksi kartonkiseen alustaan tai vaikka jo valmiiseen punottuun kranssiin. Kranssi (siis kukka- tai havukranssi) on ehkä maailman vanhin sidontatyö. Kranssien ja seppeleiden historia ulottuu arkelogisten löytöjen perusteella jopa Egyptiin faaraoiden aikaan. Alun perin kranssi on symboloinut auringon kulkua mutta nykyään se on enemmän ikuisuuden symboli ilman alkua ja loppua. Alkuperäisen aurinkosymboliikan mukaan kranssi sidotaan aina vastapäivään, jotta se näyttää pyörivän myötäpäivään. Tätä ei muffisivuokien kanssa tarvitse onneksi miettiä 😊

Joulukuusen voi kasata myös vaikka uushopea eli alpakka kulhoista. Uushopea on kuparin, nikkelin ja sinkin seos, joka näyttää erehdyttävän paljon hopealta. Alpakkaesineet ovat toki huomattavasti edullisempi kuin hopeiset ja niitä käytetään usein koriste-esineissä sekä ruokailuvälineissä. Tässä joulukuusessa on käytetty myös lasia jalustassa ja kuusen latvaan on kiinnitetty kaunis tähti. 

Myös tällaisia joulukuusia löytyi Pinterestistä. Näissä kuusissa on yhdistetty lasia, posliini, "jotain muuta metalli" ehkä kuparia  tai messinkiä ja joulukuusien tähdissäkin on luovuus kukkinut. Latvatähdeksi on päätynyt piparkakkumuotti ja oikeanpuoleiseen kuusen latvaan on tainnut löytää tiensä jonkun korun/koristeen osa. Joulukuusista voi tehdä juuri sellaisia kun itse haluaa ja mitä tarvikkeita on käytettävissä. Sky is the limit 💛

Erikoisin joulukuusi Pinterestissä oli kyllä ehdottomasti tämän vanhoista rannekellojen kellotauluista koottu kuusi. Ilmeisesti tuolla on jonkinlainen kartio pohjalla, johon on sitten liimattu rikkinäisiä kellotauluja. Kellotaulujen väliin on laitettu helmiä ja "tekojalokiviä".  Äärimmäisen kaunis!

Joulukuusen saa loihdittua myös napeista! Näissäkin pohjana on kartio, johon on sitten liimattu erikokoisia nappeja. Kuuset on toteuttu hillityn yksivärisesti valkoisilla, luunvärisillä ja hopeisilla napeilla. Toinen vaihtoehto olisi vaikka käyttää pohjana vihreitä nappeja ja sitten erivärisiä nappeja ikäänkuin kuin kuusenkoristeina. 

Lasikuusia joulukuusia, joissa on käytetty sekä kirkasta lasia että myös värikkäitä lasikulhoja. Molemmat ovat minusta kauniita. Itse pidän enemmän kuusenjalasta, joka on metallia koska se tekee kuusista jotenkin "vanhemman ja aidomman näköisiä" mutta makuasioitahan nämä toki ovat joka tekee juuri sellaisen kun itse haluaa. 

Pinterestistä löytyy tämän vihreän joulukuusen tekemisestä video. Lasikulhot ovat alun perin kirkkaita mutta ne maalataan vihreiksi. Ihan hauska idea tämänkin jos saatavilla on vain kirkkaita kulhoja.

Näissä joulukuusissa on käytetty kirkkaan lasin lisäksi myös värillistä lasia sekä myös metallia ja posliinia. 

Sokerina pohjalla lasiesineistä pystyy rakentamaan myös lasisia lumiukkoja. Ukoissa on käytetty sokerikkoja (kaksikorvaset), pyöreitä pikku kulhoja (ehkä osa voi lamppujen kupuja), pieniä lasikulhoja ja ehkä tuon yhden alaosassa on tuhkakuppi. Alimmassa kuvassa minusta lumiukkojen hatut ovat tuikkukynttilöitä. Nuo opaalilasiset "silinteririhatut" ovat voineet olla myös tuikkuille vai pieniä maljakoita. Äärimmäisen veikeitä kavereita ovat kaikki!

Tästä voi napata itselleen tekemistä jos sitä ei ole riittävästi näin joulukuussa ja "askartelusormia" syyhyttää. Toisaalta näitä voi vain ihailla ja miettiä, että "teen sitten ajan kanssa ensi jouluksi". Ei kannata ottaa itselleen yhtään lisää stressiä näin joulukuussa eli kaikkea ei tarvitse tehdä itse kiireessä. Kuten hyvä ystäväni sanoo aina joulukuussa "Kaappeja ei tarvitse jouluksi siivota ellei ole ajatellut viettää jouluaan kaapissa." 🎄🎅🌟

DIY ideoita kipoista, kupeista, lautasista ja kulhoista

Kaikki postauksen valokuvat on lainattu netistä. 

Kaikki sai alkunsa siitä, että törmäsin Facebookin uutisvirrassa yllä olevaan valokuvaan, jossa oli aivan ihana lattiavalaisin, jonka jalka oli "posliinia". Eikä mitä tahansa posliinia vaan upean sinivalkoista, johon minä olen ollut ihastunut jo vuosia. Tästä voit klikata postaukseen, jossa esittelin omia sinivalkoisia posliini aarteitani sekä kirppiksiltä että myös muualta hankittuina. Kun sitten klikkasin tarkemmin kuvan Facebook sivulle huomasin, että kyseessä olikin DIY-projekti tai siis supisuomalaisittain ilmaistuna "tee se itse" lampunjalan teko. 

Tästähän alkoikin sitten todella mielenkiintoinen "sukellus kaninkoloon" sillä seuraavat kolmevarttia seikkailin netin uumenissa löytäen mitä ihanampia posliinista mutta myös lasista tehtyjä "uusia esineitä". Kaikki sinivalkoiset ihanuudet oli siis tehty  kokonaisista posliini/lasi esineitä liimaamalla niitä mielikuvituksellisesti yhteen. 

Kirpputoreilla kiertäessä osuu usein silmiin sinivalkoisia yksittäisiä esineitä, josta voisi lähteä tekemään jotain ihan uutta ja mielikuvituksilla. Kahvikupeista, kermakoista, sokerikoista ja lautasista sekä pienistä annoskulhoista on saatu aikaan hauskoja kynttilänjalkoja ja maljakkoja. Näissä esineissä on jotain samaa kuin Liisa Ihmemaan kirjan Hullun Hatuntekijän teekutsuissa. Melkein odottaisi näkevänsä Hatuntekijän, Jänön ja uneliaan Hiiren istumassa Liisan kanssa pöydän ympärillä juhlimassa syntymättömyyspäiviä. Itse kootut esineet ovat hurmaavia ja todella mielikuvituksellisia. 

Nämä suloiset pikkutytöt, joilla on muodikkaat kahvikuppihatut ja kauniit sinivalkoiset posliinimekot olivat myös ihan ylivetoja. Yhdellä tytöistä oli "hauskasti koristeltu munakuppi" päähine vihreillä kutreillaan. Tällaisen tyttelin minäkin haluaisin omaan "sinivalkoiseen kokoelmaani". Joten seuraavalla kirppiskierroksella täytyy haukansilmin etsiä sinivalkoisia parittomia esineitä tähän projektiin. Usein myös ilmaisosastoilta voi löytää yksittäisiä kuppeja ja pikkulautasia. 

Myös rikkinäisiä posliiniesineitä - jos ne ovat oikean värisiä omiin projekteihin kannattaa katsastaa koska niistä voi tehdä "lisukkeita" näihin uusiin DIY-esineisiin. Keskellä olevalla silmälasipäisellä poikahahmolla on ikään kuin kauluksena sinivalkoisia posliinin palasia. Otsikkokuvassa on puolestaan käytetty vasemman puoleisessa kuvassa juuri näitä samanlaisia palasia kattokruunun koristeena. Todellinen kirppishaukka löytää rikkinäisellekin tuotteelle käyttöä. Sinivalkoiseen voi toki yhdistää muitakin värejä tai kerätä juuri itseään miellyttäviä väriyhdistelmiä. Kirpputoreilla on hyvin valinnan varaa jokaisella. 

Myös lasilautasista, kulhoista, snapsilaseista, jälkiruokamaljoista, laseista jne. voi koota näin upeita kokonaisuuksia. Oma mielikuvitus vain valloilleen ja tekemään juuri oman näköistä sekä hauskaa uusiotavaraa. Myös erilaisia pieniä figuureita ja patsaita syntyy näppärissä sormissa. 

Näistä esineistä minulle tulee mieleen majakat merellä. 

"Less is not more" - vai mitä tuumitte...

Antaa kaikkien kukkien kukkia eli jokainen omalla tyylillään.

Tarvitset esineiden lisäksi vielä muutakin eli nappeja, lasinalustoja sekä verhorenkaita. Em. tarvikkeiden avulla pystyt suoristamaan ja vakauttamaan esineitä. Varsinkin jos haluat tehdä DIY-kynttilänjalan kannattaa olla huolellinen siinä, että rakennelmasi on suora jo ihan paloturvallisuuden takia. Lasinalustoja löytyy hyvin myös kirppareilta ja niiden avulla pystyy tekemään suoria tasopintoja eri esineiden väliin. 

Posliinin ja lasiin voi myös yhdistää metallilautasia tai ns.uushopeisia esineitä. Uushopea eli alpakka on metalliseos, joka koostuu kuparista, nikkelistä ja usein myös sinkistä eli kannattaa ottaa huomioon, että se tummuu ajan mittaan. Metalli puolestaan ei muuta väriä ajan saatossa. 

Lisää hauskoja hahmoja, joista tulee hyvälle tuulelle!

Liimaamiseen voi käyttää kuumaliimaa, asennusliimaa tai silikoniliimaa. Kysyin liimoista ystävältäni, joka on tehnyt paljon näitä DIY juttuja ja hän antoi seuraavia vinkkejä. Silikoniliima kuivuu hitaasti mutta se myös kestää parhaiten liitoskohdissa. Kuumaliima kovettuu kaikkein nopeammin ja pitää myös hyvin. Kuumaliiman ongelmaksi voi tulla kuitenkin mahdollinen murtuminen. Asennusliimaa ystäväni on kokeilla muutamia kertoja mutta vielä hän ei ole saanut siihen "kunnon tuntumaan eli kokeilut jatkuvat". Ystäväni neuvo on, että kaikkea kannattaa kokeilla löytääkseen oman suosikkinsa. 

Jos joku lukijoista on kokeillut erilaisia liimoja DIY ideoihin ja juuri postauksessa olevien posliinin ja lasin kiinnittämiseen niin laittaa ihmeessä omia suosituksianne kommentteihin. Itse ajattelin kokeilla näiden rakentamista jos aikaa vain löytyy nyt kesällä tai sitten lomalla. Tai myöhemmin syksyllä kun illat alkavat pidentyä. Mukavaa kesäkuista viikkoa sateesta huolimatta! 

Nummen Lahjahovissa metsästämässä aarteita

 

Tänään oli historiallinen päivä sillä kävin Nummen Lahjahovissa metsästämässä aarteita. Koko korona-ajan olen jättänyt antiikkiliikkeet, kirpputorit ja erilaiset vanhojen tavaroiden liikkeet käymättä. Minunlaiselle "kirppareiden kiertäjälle" tämä on ollut kyllä todella pitkä aika. Vuosi sitten syksyllä vein kyllä omia tavaroita paikalliseen Fidaan mutta jätin vain lahjoituskassini kassalle ja poistuin välittömästi ovesta takaisin autolle. Olen toki pyörinyt netin uumenissa katsomassa minkälaisia tavaroita on tarjolla erilaisissa nettikirppiksissä mutta niissä ei ole ollenkaan sitä "etsimisen ja löytämisen riemua", joka voidaan vain saavuttaa paikan päällä. Nyt jo toista vuotta peräkkäin on myös antiikki/vanhojen tavaroiden tapahtumatkin jääneet pitämättä. 

Kaunis maalattu maljakko. 

Ihania keinutuoleja ja vanha rukki - punainen väri näissä viehätti. 

Päätin suunnata tuttuun paikkaan Lahjahoviin, jossa kävin melko ahkerastikin aikoinaan. Olin nimittäin sattumalta bongannut Luoteis-Uusimaa -lehdestä jutun Lahjahovista. Isälleni tulee tuo paikallislehti ja joskus itsekin vilkaisen sen läpi käydessäni hänen luonaan. Seututie 110 tuli hyvinkin tutuksi aikoinaan kun kesäisin autoilimme kyläilemään tuttujen kesämökille Karjalohjalle. Kun Valtatie 1 tai kotoisammin Turunväylä valmistui ihan lopullisesti 2009 jäivät myös ajot tuota vanhaa Seututietä pitkin. Lahjahovi on ehtinyt jo vaihtaa omistajaakin eli nyt paikan omistaa Sri Lankalta kotoisin oleva Sumith Wewala. Erittäin mukava mies, jonka kanssa juttelimme vaikka mistä maan ja taivaan väliltä. 

Ennen koronaa Sumith Wewala kävi paljon ostoreissuilla Ruotsissa, josta tämä erikoinen maalauskin oli hänelle tullut Lahjahovin valikoimaan.   

Kun itse astun sisälle antiikki/vanhat tavarat/kirpputori tilaan en oikeastaan edes välttämättä vielä tiedä mitä haluan sieltä vai haluanko ylipäätänsä yhtään mitään. Haluan rauhassa kuljeskella ja katsella ympärilleni sekä aistia mitä on tarjolla. Tätä on vaikea selittää henkilölle, joka ei käy tämän tyyppisissä paikoissa. Aika harvoin menen nimittäin etsimään jotain tiettyä esinettä. Toki minulla saattaa alitajunnassa olla ajatus "jos vaikka löytäisin yhden Arabian lautasen siihen sarjaan, jonka nimeä en edes tiedä". Minulla oli parvekepostauksessa kuva Fidasta löydetystä Arabian lautasesta, joita omistan nyt siis kaksi mutta voisin ottaa pari lisää jos löydän. Eli alla kuva tästä ihanuudesta. 

Kerroin Sumith Wewalalle, että paikan edellinen omistaja lähti aina kiertämään kanssani Lahjahovin lukuista huoneista koostuvaa tilaa. Tilanteesta tuli melko kiusallinen koska enhän minä edes välttämättä etsinyt mitään. En tiedä pelkäsikö hän, että liiketilasta häviää tavaraa mutta hyvin harvoin ostin sieltä mitään. Tuli sellainen tunne ettei saa rauhassa päättää ostaako vai ei ja Wewala ymmärsi oikein hyvin mitä tarkoitan. Myös vaateliikkeessä haluan täysin yksin kiertää ja katsella valikoimaa sekä tarvittaessa pyytää apua myyjältä. Aarteiden metsästäminen on vieläkin hienotunteisempaa puuhaa joten sitä haluaa tehdä ihan yksin.

Etsimiäni Arabian lautasia ei näkynyt mutta nämä jäivät pyörimään mieleen.

Sininen muistaakseni venäläinen teekuppi oli myös sievä!

Punakukallisia lautasia löytyi kyllä niitä tarvitsevalle. 

Jännä vihreä lasimalja ja keraaminen piippu vihreällä lehtivadilla. 

Entäs tämä ihanan sininen kannu...

Tai nämä vähän japanilaisvaikutteiset kahvikupit?

Lahjahovissa on todella paljon tavaraa ja otin tähän postaukseen kuvia itseäni kiinnostavista esineistä. Huomasin jälkikäteen etten innoissani muistanut kuvata mitään niistä kauniista kaapeista ja pöydistä, joita näin. Ehkä se johtuu myös siitä, että juuri nyt en etsi kotiin mitään huonekalua. Tästä voit kurkistaa Lahjahovin Facebook-sivuille, joissa on tarkasti kerrottu kalusteiden mitat ja hinta. Nuo ihanat punaiset keinutuolitkin löytyvät hintoineen sieltä. Muutamia sohvia ja istuinkalusteita kyllä ikuistin sekä yhden valaisimen. 

Rohkean barokkihenkisesti verhoillut nojatuolit tarvitsevalla.

Perinteisempi vaaleanpunaviirullinen istuinryhmä. Mahtaako soitin olla mandoliini...?

Erikoinen valaisin, jonka jalkaosassa on kerubien lisäksi myös kilpikonna!

Lahjahovista löytyi myös ilokseni yllättävän paljon kodintekstiileitä. Kirppareilta ja vanhojen tavaroiden liikkeistä yritän aina ehtiä myös kartoittaa pöytäliina ja liinavaatepuolen. Taidokkaita, käsikirjottuja pöytäliinoja omistan itse useamman. Usein ongelma tekstiilien kanssa on se, että niitä on säilytetty piironginlaatikossa vuosikausia ja kankaat ovat hiutuneet taitekohdista. Monesti pöytäliinoissa on myös tahroja vaikkapa kahvista, joita ei valitettavasti saa millään niistä pois tai jos saa tahran pois tulee samalla kankaaseen reikä. Tällä kertaa en löytänyt mitään vaikka kauniita tekstiilejä löytyi.

Kodintekstiilit ovat kauniita ja niitä on aina pakko ihailla. 

Kuparipannut menevät kuumille kiville Huutokauppakeisarissa!

Aterimia en saa nyt ostaa vähän aikaan lisää - ostokiellossa siis :)

Huutokauppakeisari -ohjelmassa myydään aina aluksi se kuuluisa kuparipannu. Niitäkin olisi Lahjahovissa ollut monenlaisia myynnissä. Lapsuudenkodissani oli keittiössä pitkä rivi kuparipannuja, joista osa oli on todella vanhoja. Isoimmalla kuparipannulla oli kuulemma aina häissä ja isoissa juhlissa keitettyä kahvia juhlaväelle. Myös kuparisia kattiloita löytyy vieläkin isäni keittiöstä. Kupari on kaunis materiaali se sehän on ollut taas muodissa myös sisustuksessa messingin ohella. Kuparista tulee aina lämpöinen ja kodikas tunnelma. Myös erilaisia aterimia oli tarjolla mutta itse olen asettanut niihin nyt ostokiellon itselleni vähäksi aikaa. Jossain vaiheessa niitäkin tuli ostettua mm. Billnäsin ja Fiskarin tapahtumista, joissa olen Sumith Wewalan nähnyt myös myymässä tuotteitaan. 

Loppujen lopuksi päädyin itse ostamaan kaksi tuotetta, jotka lähtivät siis Marjon matkaan. Olen vuosia kuolannut "merimiehen muijan koiria". Lahjahovista bongasi yhden ruotsalaisen koirapatsaan, jonka halusin itselleni. Ehkä sen pari oli rikkoutunut vuosien saatossa ja tämä koira oli yksin tullut vaikka jonkun kuolinpesän mukana myyntiin. Näiden koirien historia ja tarina on nimittäin todella mielenkiintoinen. 

Kun merimiehen palasivat pitkiltä merimatkoiltaankotiin he toivat usein matkamuistoina posliinia ja usein juuri näitä koirapatsaita. Staffordshiressä oli jo 1600-luvulla johtava keramiikka-alue Englannissa ja nämä koirat syntyvät 1800-luvun alussa. Idea patsaisin saatiin Kiinasta, josta merimiehet toivat posliinisia Foo-koiria. Koirat olivat väritykseltään valkoisia, joissa oli joko mustia tai ruskeita läikkiä ja kaulassaan niillä oli kultainen panta. Koirien koot vaihtelevat 6-80cm välillä. Kun merimies oli merimatkalla ja poissa kotoa koirapari istui ikkunalla katsomassa ulospäin. Kun talon isäntä oli taas kotosalla vaimon ja perheen kanssa oli koirat käännetty selkäpuoli ulospäin. Minä en sijoita koiraani ikkunalle mutta se muistuttaa vaikka spanieli onkin myös sekä Mimmiä että edesmennyttä Minnie jackrusseliani. 

Toinen ostokseni oli hopeanvärinen - ehkä hopeoitua terästä oleva - kahvipannu puisella kahvalla. Kannun kylkeen on kaiverrettu entisen omistajan monogrammi ja pohjamerkinnöistä päättelen myös kahvikannun tulleen Ruotsista. Minähän olen ihastunut hopeisiin sekä hopeanvärisiin vateihin, lautasiin ja erilaisiin esineisiin, joita sitten kotoamme löytyykin monia. En tiedä tullaanko tästä pannusta koskaan kaatamaan kahvia oikeasti kahvikuppeihin mutta kaunis se on joka tapauksessa. Erittäin hyviä löytöjä.

Lahjahovi löytyy osoitteesta Oilaantie 1, 09810 Nummi. Kannattaa ottaa Lahjahovin Facebook sivut seurantaan koska sieltä näkee myös mahdolliset aukioloaikojen muutokset. 

Minna Parikka X Jani Leinonen ≈ Secret

Minna Parikka -brändi viettää kuluvana vuonna 15 -vuotisjuhlavuottaan ♥ Ihan mielettömästi onnea ihanalle Minnalle ja hänen upealle uralleen. Kirjoitin blogiin 7.huhtikuuta 2013 kun oli Minnan 33-vuotissyntymäpäivä postauksen Onnea Minna. Olinhan ollut hänen kenkiensä fani jo pitkään. Seurasin ihaillen Minnan uraa, kuolasin hänen luomuksiaan ja lopulta hankin myös Minnan kenkiä itselleni.

"Olen seurannut Minnan vuonna 2005 alkanutta uraa íhaillen hänen lahjakkuuttaan ja omintakeista tyyliään. Ei voi muuta kuin nostaa hattua nuorelle naiselle, joka 25 vuotiaana palattuaan takaisin Suomeen opiskelujen jälkeen Englannissa alkoi määrätietoisesti rakentamaan omaa Minna Parikka brändiään. Rohkeutta, päättäväisyyttä ja ääretöntä taitavuutta tuottaa ihanaisia kenkiä meille naisille. Minnan tuotteliaisuus ei keskity vain kenkiin vain hänellä on myös hurmaavia laukkuja ja käsineitä."  

Juhlavuotensa kunniaksi Minna Parikka on yhdistänyt taas voimansa Jani Leinosen kanssa tehden yhteistyönä numeroidun 150 parin erän hauskan värikkäitä ja kujeilevia kenkiä. 

Kaksikko Minna ja Jani ovat tehneet yhteistyötä jo aiemminkin. Kesällä 2012 he teki ensimmäisen yhteistyömallistonsa, joka oli esillä Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä osana vuoden 2012 maailman designpääkaupunkiohjelmaa. Myöhemmin sama näyttely nähtiin myös Washington D.C.:ssä Yhdysvalloissa. Muistan kuin kävin itse katsomassa näyttelyä Taiteiden yönä elokuussa 2012.

Minna Parikka ja Jani Leinonen, Shoe Liberation Army 2012, Amos Andersonin taidemuseo

Jani Leinonen on kuvataiteilija, jonka tavaramerkki taiteilijana on ollut muokata valmiita kuvia ja niihin uusia merkityksiä sitä kautta. Jani on leikitellyt kulutushyödykkeillä, markkinointistrategioilla ja kuuluisuudella. Jani osaa hätkähdyttää ja yhdistää ennakkoluulottomasti eri kuvagenrejä ja asiasisältöjä. Janin teokset eivät todellakaan jätä ketään kylmäksi vaan herättävät ajatuksia, otsikoita ja joskus jopa mellakoita.

Amos Andersonin näyttely "Boutique - Where art meets fashion" esitteli Minnan ja Janin ensimmäisen yhteistyön tuloksen eli nämä hurmaavat pupunkorva kengät, jotka nähtiin myös Lady Gagan jaloissa useissa kansainvälisissä medioissa. Kantaaottavia pupukenkiä koristivat tuolloin ylikansallisten korporaatioiden maskotit. Suunnittelijakaksikko kiteytti kengät näin

"They are art and we can not control what do you do with them, frame them or wear them!"

Uusi Minna Parikka X Jani Leinonen mallisto puolestaan sisältää salaisuuksia. Jos edellisessä mallistossa 2012 oli hahmoja niin nyt kengän kuosi Secret kostuu puolestaan kirjaimista. Kirjaimet muodostavat lauseita, jotka taas kertovat rakkaudesta, vihasta, onnesta ja pettymyksistä. Tärkeitä ja koskettavia asioita, joita meistä jokainen kohtaa päivittäin.

"Lies are like stars, the darker the night the brighter they shine."

"One of the these days boots are gonna walk all over you."

Secret-kuosista luvataan löytyvän aina uusia piiloviestejä sillä kirjaimia on tuhansia. Kirjaimia voi olla kätkettynä sanojen väleihin ja paikkoihin, joita et normaalisti katsoisi. Ja tulet huomaamaan, miten viestit muuttuvat katsojan mielialan mukana. Jännää! Nämä puputennarit ovat unisex-mallia eli soveltuvat sekä naisille että miehille!

Secret-kengissä on kiinnitetty myös huomiota ympäristöystävällisyyteen. Minna Parikka lanseerasi jo alkuvuodesta Carrot Biters -malliston, joka sai nyt huhtikuussa jatkoa ananaksen lehtikuidusta valmistetuista kengistä. Secret-puputennarit on puolestaan valmistettu SEAQUAL -sertifioidusta Välimerestä kerätystä muovijätteestä ja se on täysin vegaaninen. Tennarissa on luonnonkumipohjat ja biohajoavat kovikkeet.

Postauksen kuvat Minnaparikka.com lehdistökuvia pääosin.

Secret-kenkien 150 parin numeroitu erä tulee myyntin Minna Parikka -verkkokauppaan 11.5.2020. Unisex-kenkien koot ovat 35-44. Minna ja Jani ovat luvanneet signeerata kaikki 11.5. tilatut kengät ja heidät nähdään myös 12.5. Minna Parikan Instragramissa klo 13 järjestettävässä livelähetyksessä. Kuluttajahinta tennareille on 375€. Minnaparikka.com tarjoaa asiakkaille ilmaisen toimituksen suoraan kotiovelle koko nettikaupan valikoimasta.

Pupukorvaisia Secret- salaisuuksia on siis luvassa....