tammikuuta 15, 2025

Kotini vanhin esine - tammikuun blogihaaste

 

On aika vastata tämän vuoden ensimmäiseen blogihaasteeseen eli tarttua, jonkun toisen blogikollegan heittämään postausideaan. Huomasin, että Ahvenanmaalla asuva Kristiina K blogin kirjoittaja Kristiina oli tammikuun kunniaksi heittänyt haasteen otsikolla "Kotini vanhin esine". Minähän rakastan sekä vanhoja esineitä ja myös kodin sisustamista joten tämä meni ehdottomasti "to do -listalle". En osannut valita vain yhtä kotini vanhinta esinettä joten päätin sitten ottaa kolme vanhinta mukaan tähän haasteeseen. Minun vanhimmat esineeni ovat 1800-luvulta ja nuorin "vanhin" on 1930-luvulta. 

Isoäitini äidin tai isoäitini äidinäidin morsiusvakka






Morsiusvakka kiinnosti minua jo lapsena koska se oli niin erikoinen. Kirjoitin koulussa siitä aineen kun aiheena oli "Kotini vanhin esine" ja muistan, että opettaja kehui sitä. Morsiusvakkaan liittyy myös meidän suvun naisten useamman sukupolven ketju, jonka hallussa morsiusvakka on ollut. Olen ylpeä siitä, että se on minulla nykyään koska se kertoo myös sukumme naisten historiasta sekä edustaa  jatkuvuutta.


Minun isoäiti oli syntynyt 1908 ja tämä morsiusvakka on ehkä ollut hänen oman äitinsä, joka on syntynyt 1874. En ole täysin varma onko isoäitini äiti perinyt vakan jo omalta äidiltään, joka syntyi 1843. Jos vakka on ollut isoäitini isoäidin peruja se on mitä todennäköisemmin valmistettu 1860 luvulla, jolloin hän avioitui. Haapapuusta käsityönä valmistettu vakka on ollut vaatteiden säilytys- ja kuljetusastia. Kun talon tyttärestä tuli morsian kotiväki lahjoitti hänelle morsiusvakan, joka oli tarkoitettu morsiamen pukijan tarvikkeiden säilytystä varten. 

Löysin Kansallismuseon kokoelmissa olevan melko samanlaisen morsiusvakan ajalta 1860-1869. Mittasuhteiltaan vakka on hyvin lähellä minun perintönä saamaani vakkaa paitsi ettei omassani ole mitään maalauksia. Minun vakassani on kauniita puusta tehtyjä koristeita. Kansallismuseon morsiusvakka on punaruskea ja siihen on maalattu valkoisella sekä mustalla draperia-kuvio. Draperia tarkoittaa taiteessa vaatteiden ja kankaiden kuvausta. Kankaan tai puvun laskoksia kuvataan harkitusti aseteltuna eli tässä on varmasti kuvattu morsiuspuvun laskoksia. Pitää muistaa, että 1800-luvulla talonpoikaismorsiamen hääpuku oli yleensä väriltään musta. Pukuna käytettiin joko parasta pyhäpukua tai puku lainattiin kruunukaasolta. 

Helykruunu Satakunnan museosta / Finna 1800-luvun puolivälistä

Sitä en tiedä onko Vihdissä vietetyissä häissä morsiamella ollut päässään helykruunu, jonka kruunukaaso on valmistanut. Mutta helykruunut 1800-luvun häissä olivat todella näyttäviä ja ne myös painoivat melkoisesti joten morsian parka sai niistä päänsäryn. 1800-luvulla häät ovat olleet melko erilaiset kuin nykyään. Puolison valitsivat vielä 1800-luvulla vanhemmat. Häitä juhlittiin useita päiviä, ensin morsiamen ja sitten sulhasen kotona. 


Helykruunu ja morsiuskaulus, Satakunnan museo / Finna

Ylläoleva helykruunu on levinnyt alhaalta ylöspäin ja kruunu on ollut päältä avoin. Tämän ison kruunun sisällä on ollut vielä erillinen pikkukruunu, joka oli tärkein morsiuskoru ja morsiamen tunnus. Tämä pikkukruunu ei näkynyt helykruunun alta ja se oli varattu vain kunniallisille neitsytmorsiamille. 

Häitä ei ole 1800-luvulla tai 1900-luvun alkupuolella todellakaan juhlittu kesällä vaan varsinainen hääsesonki oli vasta syksyllä kun sato oli korjattu. Maatalousvaltaisessa Suomessa oli tärkeää saada sato talteen ennen kuin juhlittiin. Myös tapaninpäivänä eli toisena joulupäivänä on aikoinaan järjestetty jopa massavihkimisiä. Häissä ei myöskään itse vihkiminen ollut pääasia vaan se, että sai juhlia, tanssia ja syödä hyvää ruokaa. 

Sinivalkoinen posliinilöytö vuosisatojen takaa 






Tämän sinivalkoisen posliinilöydön tein kesäkuussa 2023 ja koska astiat olivat myynnissä Ahvenanmaalle niin juuri Kristiina kävi lunastamassa ne minulle ja tapasimme Raision Ikean parkkipaikalla, jossa lunastin kallisarvoisen astiakassini häneltä. 


Astiat ovat valmistettu Englannissa 1800-luvun alkupuolella ja koko tarinan voit lukea tästä aiemmin kirjoittamastani postauksesta. Olen todella iloinen näistä kauniista sinivalkoista löydöistä ja mietin tarinaa kenellä astiat ovat alun perin olleet ja kuinka ne ovat kulkeutuneet Ahvenanmaalle? Näiden historiasta en tiedä kuten morsiusvakkani ja se on harmi koska nämäkin astiat ovat olleet jonkun suvun/perheen pyhäastioita joskus. Mutta onko ne tuotu vaikka kauppalaivoilla Englannista Ruotsiin, josta ne ovat kulkeutuneet sitten Ahvenanmaalle? Päässä risteilee paljon asioita, joita haluaisin tietää...

Äitini isoisän tekemät talonpoikaistuolit 






Kolmas kotini vanha esine on nämä talonpoikaistuolit, jotka äitini isoisä on tehnyt. Näistäkin olen jo kirjoittanut blogissa eli tästä pääset kurkistamaan tuolipostaukseen. Sininen kausi alkoi uudelleen kodissamme 2018 ja samassa yhteydessä kerron myös tuolien historiasta.

Tuolin pohjasta löytyy "Gustaf Emil Ekströmin" puumerkki, joka on tärkeä juttu minulle! 

Tuolit olivat pitkään vanhempien/isovanhempien kesämökeillä Vihdissä vain mökkituoleina. Minä sain ne itselleni ja palautin tuolit alkuperäiseen asuunsa. Tuolit ovat osa meidän suvun historiaa kodissamme ja siksi tärkeitä ♥

Mikä on sinun kotisi vanhin esine? Kenties tuoli tai kaappi, joka on peritty isovanhemmilta tai omilta vanhemmilta? Tiedätkö esineen historian tai tarinan sen takana? Vanhat esineet ovat minun intohimoni vaikka pidän toki myös moderneista design kalusteista. Myös tarinoilla esineiden takana on minulle suuri merkitys. Kiinnostaako sinua esineiden alkuperä tai historia? 
















tammikuuta 12, 2025

Moulin Rouge! musikaali oli värikkään upea elämys, joka vei täysin mukanaan

 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen

Joulukuun 5.päivänä minulla oli koko työpäivän ajan perhosia vatsassa kun tiesin, että illalla olisin menossa Helsingin kaupunginteatteriin katsomaan Moulin Rouge! musikaalia. Tästä jo kirjoittelinkin tänne blogiin marraskuussa mutta olen jo silloin ollut niin innoissani, että väitän postauksessa istuvani eturivissä. Itse asiassa minulla on lippu 8. riville keskelle, josta oli todella upeaa näkymät eli ihan nappi valinta! 

Olin lukenut syksyn mittaan monia eri arvosteluja HKT:n Moulin Rouge! musikaalista, joissa ylistettiin sen toteutusta. Ihmettelinkin kovasti miksi HS:n kriitikko Lauri Meri kirjoitti "Hittielokuvan teatteriversio surkastui vanhanaikaiseksi näyttämömusikaaliksi."  

Ystäväni, jotka olivat nähneet Moulin Rougen suitsuttivat sitä joten lähdin avoimin mielin arvostelusta huolimatta katsomaan musikaalia, koska jo aikoinaan vuonna 2001 ensi-iltansa saanut aivan huikea elokuvaversio vei jo jalat altani. 


Helsingin Kaupunginteatteri oli valaistu kuinkas muutenkin kuin Moulin Rougen väriseksi eli syntisen kirkkaan punaiseksi. Parkkipaikalla olevien autojen ja bussien määrästä päättelin eli näytös oli loppuunmyyty. Marraskuun 27.päivänä HKT tiedotti, että he tulevat jatkamaan suursuosion saaneen Moulin Rouge! musikaalin esityskautta myös syksyllä 2025. Musikaali on myynyt ennätysajassa loppuun yli 100 näytäntöä ja lippuja on myyty/varattu yli 110 000. Huikea suosio! 

"Yleisö on todella löytänyt Moulin Rouge! musikaalin ja olemme tästä valtavan iloisia ja kiitollisia. Tämän syksyn esityksien täyttöaste on huikeat 99 %, ja myös kevään lipuista on jo myyty ja varattu 83 %." sanoo teatterinjohtaja Kari Arffman. 

Kun saavuin teatteriin ja etsin paikkani huomasin, että osa Moulin Rouge näyttelijöistä jo viihdytti yleisöä olemalla esiripun edessä rooleissaan. Siinä kabareen tanssijat jo vetristelivät tanssiliikkeitään odottelevan yleisön iloksi. Kaupunginteatterin Moulin Rouge! musikaali on yhteispohjoismaista tuotantoa. Ennen Helsinkiä sitä on esitetty jo Kööpenhaminassa, Oslossa ja Tukholmassa. HKT:n näyttämö on kaikista esityspaikoista suurin, joten esitystä on hieman muokattu lavastuksen ja esiintyjien määrän suhteen Helsingissä. 


HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen 

Helsingin Kaupunginteatterin päärooleissa ovat Jennie Storbacka (Satine) ja Martti Manninen (Christian). Moulin Rouge! musikaali kertoo nuoresta, köyhästä kirjailijasta Christianista, joka saapuu Pariisiin ja rakastuu Moulin Rouge -kabareen näyttelijään ja kurtisaaniin Satineen. Christian tutustuu myös boheemielämää viettäviin taiteilijoihin, jotka haluaisivat oman esityksensä Moulin Rougen ohjelmistoon. 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen. 

Kabareen esityksistä vastaava Harold Zidler (Risto Kaskilahti) taas haluaa, että Satine hurmaisi rikkaan herttuan, jotta suurissa talousvaikeuksissa kamppaileva Moulin Rouge pelastuisi konkurssilta. Satine aloittaa rakkaussuhteen Christianin kanssa mutta samalla hänestä tulee myös herttuan rakastajatar. Herttua päättää yhtäkkiä ostaa kabareen itselleen, jonka jälkeen hän kiristää otettaan Satinesta ja vaatii tätä lopettamaan esiintymisen kabareessa. Satinen terveys alkaa horjua sillä hänellä oleva keuhkotauti vain pahenee pahenemistaan ja hänen voimansa loppuvat kun uusi revyy on esitetty. 

HKT, kuva Otto-Ville Väätäinen. 

Herttuan roolissa nähdään Joel Mäkinen, joka on teatteritaiteen maisteriksi valmistunut freelancer-näyttelijä, joka on tehnyt paljon musikaaleja jo aiemmin. Olisin halunnut 2023 nähdä Lahden kaupunginteatterissa Tootsie-musikaalin, jossa Joel esitti naista eli Tootsien roolin mutta en onnistunut saamaan sinne lippua itselleni sopivaan ajankohtaan. Harmittaa vieläkin. 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen 

HKT:n Moulin Rouge! musikaali on äärimmäisen värikäs ja mukaansa tempaava sekä tanssin että myös musiikin takia. Musikaalissa kun kuullaan tunnettuja pop- ja rock-kappaleita eri aikakausilta lähes 70! Nämä tutut hittibiisit on sovittu potpureiksi, jotka tuovat jännää kontrastia musikaaliin, joka kuitenkin kuvaa 1800-luvun lopun Pariisia. Suurien maailmanluokan tähtien hitit kun kuullaan vielä suomeksi laulettuina. Mm. Lady Gagan, Rihannan, Britney Spearsin, Katy Perryn, Beyoncen ja Madonnan tutut hitit soivat kabareessa. Laulujen suomennoksista on vastannut Paavo Leppäkoski. 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen 

Moulin Rouge! musikaalin puvustuksesta on vastannut Astrid Lynge Ottosen. Puvustus on todella upea eli se tavoittaa todella 1800-luvun kabaree-tanssijan asun korsetteineen, verkkosukkineen ja cancan-hameineen, joihin on varmasti uponnut kangasta kymmeniä metrejä. Helsingin kaupunginteatterin puvustolla on ollut varmasti paljon töitä kun yli 100 pukua on valmistettu tätä musikaalia varten. Tanssijoilla on myös upeat peruukit ja ihan oikeaan aikakauteen kuuluvat nyöritetyt saapikkaat jaloissaan. Olin aivan haltioissani puvuista. 

Minä en väliajalla viitsinyt leikatun lonkkani kanssa lähteä kahville vaikka kahvihammasta kolottikin. 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen 

Moulin Rouge! musikaali kestää noin 2 tuntia ja 50 minuuttia sisältäen väliajan. Baz Luhmannin saman nimisen elokuvan (2001) pohjalta musikaaliksi on kirjoittanut John Logan. Pohjoismaisen tuotannon ohjaus Anders Albien, koreografia Jennie Widegren, Zain Odelstål, Kirsty McDonald, Anja Gaardbo, lavastus Takis, suomennos Paavo Leppäkoski, apulaisohjaaja Kirsi Karlenius, vastaava kapellimestari Eeva Kontu, esitys- ja harjoituskapellimestari Ville Myllykoski ja dramaturgi Henna Piirto.

Rooleissa mm. Martti Manninen, Matti Lehti, Antti Lang, Joel Mäkinen, Risto Kaskilahti, Jennie Storback ja Laura Allonen. 

Ehdottomasti suosittelen Moulin Rouge! musikaalia Helsingin kaupunginteatterissa. Koskettava, värikäs, uskalias, tanssillisesti upea, musiikillisesti yllätyksellinen ja viihdyttävä toteutus. Minä jo itse tässä harkitsen uusinta esitystä ensi syksynä jos onnistun vain saamaan sinne vielä lipun!






tammikuuta 09, 2025

LUX Helsinki on levittäytynyt taas ympäri Helsinkiä

 


LUX Helsinki 2025 pyörähti käyntiin taas uuden vuoden kunniaksi eilen 8.tammikuuta ja se on avoinna sunnuntaihin 12.tammikuuta asti. LUX Helsinki on vuosittain tammikuun alussa pidettävä valotapahtuma, joka on järjestetty jo vuodesta 2009 lähtien. Ensimmäinen postaus LUX Helsingistä on julkaistu Marjon matkassa blogissa 2014 tammikuussa mutta olin ollut valotapahtumassa jo sitä ennenkin. Vaikka olemmekin jo ohittaneet talvipäivänseisauksen niin kyllä tässä tammikuun pimeydessä kaivataan lisävaloa. 

LUX Helsinki on minusta siitä kiva tapahtuma, että se uudistuu vuosi vuodelta ja nykyään levittäytyy myös muuallekin kuin ihan Helsingin ydinkeskustaan. Kannelmäessä on muutamana viime vuonna ollut teoksia ja myös Korkeasaaressa ainakin yhtenä vuotena. Tänä vuonna meille Espooseenkin on tullut yksi valoteos - upea juttu! Tänään ehdimme käydä ihan ydinkeskustassa olevat teokset läpi mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa joku toinen ilta jatketaan LUX kierrosta mikäli sää sen vain sallii. Lunta on nimittäin luvattu lähipäiviksi...

Kasarmintori teos nro 4 - Pavol Truben, Under Pressure







Kasarmintorilla oleva slovakialaisen Pavol Trubenin Under Pressure on valo- ja äänitaideteos. Torilla on kahdeksan jumppaavaa hahmoa, joiden päiden ympärillä on ikävästi puristavia kiristyshihnoja. Teos kuvaa äärimmäisen hyvin meitä oravanpyörässä juoksevia nykyihmisiä, joilla on sekä stressiä että työpaineita, joita yhteiskunta pyrkii helpottamaan liikunnalla. "Teos kuvaa ironisesti yhteiskuntaa, jossa terveelliset elämäntavat ovat trendi, mutta mielenterveysongelmat vain kasvavat." kerrotaan LUX Helsingin teosesittelyssä. Truben on myös itse kokenut burnoutin. Teos on humoristinen vaikka se käsitteleekin hyvin vakavaa asiaa.  


Moni katsojista asettautui valokuvattavaksi Trubenin hahmojen viereen yrittäen päästä samanlaiseen asentoon jumppaavan hahmon kanssa. 



Espan puisto teos nro 3 - Kari Kola, Just Green


Espan puisto oli muuttunut vihreäksi kuin kesällä. Minulla alkoi soida korvissa vanha joululaulu "No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle, ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille." Tuo tuttu joulurallatus pohjautuu suomalaisen vanhan kansanlaulun sävelmään, jonka runoilija J.H. Erkko sanoitti vuonna 1883. Valotaiteilija Kari Kolan vihreä valo on tuonut hetkeksi sen ihanan kesän vihreyden Espan puistoon vaikka onkin tammikuu ja kohta ehkä taas lunta sekä pakkastakin. 











Ja mikä parasta Espan vihreäksi valaistussa puistossa "lauloivat linnut". Siis ihan mieletön ääniefekti, joka sai melkein hymyilemään ja sulkemaan silmät jotta pääsisi jo pian kesäiseen lämpöön. Minä rapunaisena niin kaipaan lintujen laulua ja totta kai myös auringonsäteitä lämmittämässä ihoa. 

Vihreä on upea väri, joka symboloi tasapainoa, turvallisuutta ja sisäistä rauhaa. Teki melkein mieli jäädä vielä vähäksi aikaa Espan puiston vihreään syliin tunnelmoimaan. Pidin todella paljon teoksesta koska puistohan on jo itsessään minun lempipuistoni niin kesällä kuin talvellakin. 




Senaatintori teos 13 - Vertigo, The Wave









Senaatintorin on vallannut 80-metrinen valoveistos The Wave, joka kutsuu LUX Helsinki yleisöä yhteiselle matkalle aaltojen maailmaan. Tanskalainen taitelijakollektiivi Vertigo on luonut teoksen yhdessä säveltäjä Lil Lacyn kanssa. Teokseen kuuluu uusi sävellys, jonka esittää Tanskan kuninkaallisen orkesterin muusikot. Teoksen muoto ja myös valot äänen kera esittävät aaltojen liikehdintään. 










Teoksen tai siis aallon sisälle voi mennä myös kävelemään tai teosta voi vain tarkkailla ulkopuolelta. 













Tämä teos selkeästi kiinnosti LUX Helsinki tapahtumassa kävijöitä koska täällä minusta oli kaikkein eniten ihmisiä. Tosin tänään torstaina minun käymissäni teoksissa pystyi hyvin liikkumaan ja katselemaan mutta varmasti viikonloppua kohden kävijämäärät myös nousevat. 













Teos on sekä kooltaan että muodoltaan hyvin mahtipontinen joten se sopi äärimmäisen hyvin juuri Senaatintorille. 

Rauhan kyyhkyt, Helsingin kaupungintalo 



Helsingin kaupungintalon seinälle on heijastettu kaksi rauhan kyyhkystä. "Tarinoita toisaalta -teemaiseen Lux Helsingin ohjelmistoon on lisätty Helsingin kaupungintalon seinään projisoitavat kyyhkyset muistuttamaan ihmisiä rauhan merkitysestä." kerrotaan LUX Helsinki tapahtumasivuilla. Helsingin kaupunki haluaa osoittaa myös tukensa puolustussotaa käyvälle Ukrainalle ja lähettää samalla myös rauhan ajatuksia kaikkialle maailmaan. 











Helsingin kaupungintalo oli myös valaistu sinivalkoiseksi ja siellä oli vielä jouluvalot parvekkeella. 










Keskuskatu 6 teos 2 - Studio Vertigo, End Over End









Osoitteesta Keskuskatu 6 eli Rautatieaseman puolesta kadunpäädystä löytyy värikäs End Over End työ, jonka on tehnyt Studio Vertigo Iso-Britanniasta. Tämä vieterilelu Slinky on tuttu monille kulttuureille ja sukupolville. Slinky lelu on alun perin valmistettu jo 1940-luvulla. Jättimäinen jousi on sekä nostalginen että myös surrealistinen. Jokainen teoksen kierre jousessa valaistaan vuorotellen, joten katsoja aistii lelun virtaavan liikkeen. Todella hauska ja tätä tuli tuijotettua aika kauan. 



Rautatientori illumaphonim, Continuum 








Pakko lainata tähän mitä LUX Helsingin sivuilla sanotaan tästä Rautatientorilla olevasta teoksesta Continuum, jonka on tehnyt illumaphonim, joka on Iso-Britanniasta kotoisin. "Peilaavien ja loistavien äänimonoliittien geometrinen matriisi avaa äärettömän, salaperäisen ja maagisen tilan yleisön keskellä ja ympärillä." Tätä täytyy päästä katsomaan vielä uudelleen koska teos oli jotenkin todella maaginen. 

Neitsytpuisto - Jere Suontausta, Peilipöllö 









Kävimme vielä ennen kotiin lähtöä katsomassa Neitsytpuistossa taiteilija ja valosuunnittelija Jere Suontaustan Peilipöllön. Tämä lintu on Suontaustan kuvittelema ja kehittämä fiktiivis-dystooppinen lintulaji, joka on rakennettu miltei kokonaan kierrätysmateriaalista. "Teos on sekä introverttinen fantasia että kannanotto. Suurisilmäinen pöllö luo katseensa meihin ilmastokatastrofin ja joukkosukupuuton partaalla." Minulta meni akku kamerasta ja kännykkäkin oli jäänyt autoon joten jouduin lainaamaan ylläolevan valokuvan vuoden 2020 LUX Helsinki postauksestani, jossa oli esillä pöllön ensimmäinen versio. 

Ehkä jatkamme vielä muihin kohteisiin katselemaan valotaidetta tässä perjantain ja viikonlopun aikana. Ehdottomasti kannattaa käydä katsastamassa LUX Helsinki kohteet sillä tarjotaan on ydinkeskustan ulkopuolellakin. Tästä pääset ohjelmaan











tammikuuta 06, 2025

Loppiainen Espanjassa on joulua isompi tapahtuma

 

Kuva Pexels 

Hyvää loppiaista kaikille! Useissa kodeissa hyvästellään tänään joulu eli riisutaan joulukuusi ja pakataan joulukoristeet pois odottamaan niiden esille ottamista seuraavana jouluna. Jo sanana "loppiainen" viittaa siihen, että joulun aika on nyt loppumassa. Epifania on loppiaisen toinen, vanha nimi, joka on kreikkaa ja tarkoittaa ilmestymistä. Meidän loppiainen sana on peräisin 1600-luvulta. Loppiainen on kuitenkin vanhimpia kristillisiä pyhäpäiviä ja itse asiassa se on jopa jouluakin vanhempi juhlapäivä. 

Espoon tuomiokirkko, Itämaan tietäjät jouluna 2022

Ihan alun perin tammikuun 6. päivä on ollut Kristuksen syntymän merkkipäivä. Maailman historiassa moni asia on muuttunut vuosien saatossa joten 350-luvulla syntymäjuhla siirrettiinkin nykyiselle paikalleen eli joulukuun 25. päivään. Noihin aikoihin oli myös vielä pakanallisia juhlia, jotka osuivat juuri samaan ajankohtaan kuin loppiainen eli on uumoiltu siirron johtuneen siitä. Loppiaisen vietto on ajan kuluessa saanut uusia merkityksiä eri kirkkokunnissa. Protestanttisessa ja katolisessa kirkossa loppiaisen aiheeksi on tullut idän tietäjien vierailu Jeesus-lapsen seimellä. Ortodoksisessa kirkossa puolestaan muistellaan Jeesuksen kasteseremoniaa. 

Santa Cruz karnevaalit 2024

Minä olen vuosia haaveillut siitä, että joskus loppiaisena olisin Espanjassa. Olen vuosia sitten ollut sattumalta Teneriffalla Santa Cruzissa karnevaalien aikana ja se oli todella upea kokemus. Yritin etsiä kuumeisesti vanhoja valokuvia tapahtumasta. Koska silloin ei vielä ollut digikameroita olivat kuvat niin surkeita paperiversioita ettei niitä kehtaa täällä blogissa julkaista. Mutta tapahtuma on jäänyt ikiajoiksi mieleen värikkään iloisena. Teneriffan karnevaali - joka siis on juhla ennen pääsiäispaaston aloittamista - on toiseksi suurin maailmassa Rio de Janeiron jälkeen. 


Kuva Clubcanary.com

Loppiainen on Espanjassa Día de los Reyes Magos eli Kuninkaiden päivä, joka on suuri sekä vuoden tärkein juhla tai sitä voisi kutsua jopa karnevaaliksi. Kolme kuningasta eli itämaan tietäjät ovat nimeltään Melchor, Gaspar ja Baltasar. Kolme itämaan tietäjää saapuvat paraatikulkueessa näyttävästi  kaupunkiin. Mitä suuremmasta kaupungista on kyse sitä isompi on myös itse kulkue ja koko tapahtuma myös. Kuninkaiden kulkueessa on mukana myös muuta karnevaaliväkeä ja jopa erilaisia satuhahmoja. Usein tapahtuma huipentuu näyttävään ilotulitukseen. 

Kuva Espanja.com 

Kuva Espanja.com

Aikoinaan itämaan tietäjät tulivat kirkkaan tähden opastamana ja kameleilla ratsastaen Jeesus-lapsen seimeen tuomaan lahjojaan - kultaa, suitsukkeita ja mirhaa. Nykyään kolme kuningasta voivat käyttää helikopteria, avoautoa tai vaikka venettä riippuen vähän siitä minkälaiseen paikkaan he ovat saapumassa. Kuninkaiden kulkueesta jaetaan myös makeisia katselijoille eli vähän kuten meidän abiturientit kuorma-autoista penkkariajelun seuraajille. 


Tammisaaren jouluikkuna 2024, Kolme itämaan tietäjään kudottuina hahmoina, kuva M.Nybäck

Viime vuosina on käyty myös kiivasta keskustelua Baltasar kuninkaan hahmosta. Kuningas Baltasar on aina kuvattu mustaihoiseksi itämaan tietäjäksi mutta kulkueissa hahmoa on usein esittänyt valkoihoinen henkilö, jonka kasvot on vain mustattu. Teko on koettu rasistiseksi ja nykyään useimmat Katalonian kaupungit palkkaavatkin mustaihoisen henkilön Baltasarin rooliin loppiais tapahtumassa. Koska kolmen itämaan tietäjän hahmojen on tulkittu edustavan kolme tunnettua maaosaa Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa on yksi hahmoista aina esitetty kirkollisissa maalauksissa mustaihoisena.  

Kuva Loviisan Joulukodit -tapahtumasta muutaman vuoden takaa. 

Myös meillä Suomessa perinteisen tiernapoikaesityksen hahmoista yksi on aina ollut  tummaihoinen. Tiernapoikaesityksen juuret ovat keskiaikaisissa raamatullisia tapahtumia kuvaavissa mysteerinäytelmissä. Näytelmä oli aikoinaan osa kirkon liturgiaa ja esityskielenä oli latina. Tiernapojat on alun perin kuvannut juuri kolmen tietäjän käyntiä Herodeksen ja Jeesus-lapsen luona. Esitykset ovat ajoittuneet juuri loppiaiseen eli kolmen kuninkaan juhlaan. Tätä Tähtipoikien laulantaa on esitetty jo keskiajalla ja meille Suomeen se saapui 1800-luvulla.  

Kuva Espanja.com

Espanjassa loppiainen on ehdottomasti myös lastenjuhla. Itämaan tietäjät nimittäin tuovat loppiaisyönä lahjoja vähän samalla tavalla kuin Befana-noidat italialaisille lapsille. Lapset kirjoittavat etukäteen lahjatoiveet kolmelle kuninkaalle. Lahjoja ei tuoda lahjasukkiin kuten Italiassa vaan lahjat ilmestyvät lasten kenkiin. Loppiaisena Espanjassa herkutellaan Roscon de Reys -nimisellä leivonnaisella, jota voi ostaa leipomosta tai marketeista. Tämä on ikään kuin pullakranssi, joka on koristeltu appelsiininviipaleille sekä muillakin sokeroiduille hedelmillä. Totta kai täytteeksi kermavaahtoa tai erilaisia kreemejä. Kannattaa googlettaa resepti, joita löytyy netistä useita. Näyttää todella herkulliselta.

Miten sinä ole viettänyt loppiaista? Onko joulu riisuttu jo pois vai nyt loppiaisena? Oletko mahdollisesti osallistunut Kolmen kuninkaan juhlaan Espanjassa tai Italiassa? Meillähän joulu vielä jatkuu perinteisesti Nuutin päivään eli 13. tammikuuhun saakka. Kivaa loppiaisiltaa!