On aika vastata tämän vuoden ensimmäiseen blogihaasteeseen eli tarttua, jonkun toisen blogikollegan heittämään postausideaan. Huomasin, että Ahvenanmaalla asuva Kristiina K blogin kirjoittaja Kristiina oli tammikuun kunniaksi heittänyt haasteen otsikolla "Kotini vanhin esine". Minähän rakastan sekä vanhoja esineitä ja myös kodin sisustamista joten tämä meni ehdottomasti "to do -listalle". En osannut valita vain yhtä kotini vanhinta esinettä joten päätin sitten ottaa kolme vanhinta mukaan tähän haasteeseen. Minun vanhimmat esineeni ovat 1800-luvulta ja nuorin "vanhin" on 1930-luvulta.
Isoäitini äidin tai isoäitini äidinäidin morsiusvakka
Morsiusvakka kiinnosti minua jo lapsena koska se oli niin erikoinen. Kirjoitin koulussa siitä aineen kun aiheena oli "Kotini vanhin esine" ja muistan, että opettaja kehui sitä. Morsiusvakkaan liittyy myös meidän suvun naisten useamman sukupolven ketju, jonka hallussa morsiusvakka on ollut. Olen ylpeä siitä, että se on minulla nykyään koska se kertoo myös sukumme naisten historiasta sekä edustaa jatkuvuutta.
Minun isoäiti oli syntynyt 1908 ja tämä morsiusvakka on ehkä ollut hänen oman äitinsä, joka on syntynyt 1874. En ole täysin varma onko isoäitini äiti perinyt vakan jo omalta äidiltään, joka syntyi 1843. Jos vakka on ollut isoäitini isoäidin peruja se on mitä todennäköisemmin valmistettu 1860 luvulla, jolloin hän avioitui. Haapapuusta käsityönä valmistettu vakka on ollut vaatteiden säilytys- ja kuljetusastia. Kun talon tyttärestä tuli morsian kotiväki lahjoitti hänelle morsiusvakan, joka oli tarkoitettu morsiamen pukijan tarvikkeiden säilytystä varten.
Löysin Kansallismuseon kokoelmissa olevan melko samanlaisen morsiusvakan ajalta 1860-1869. Mittasuhteiltaan vakka on hyvin lähellä minun perintönä saamaani vakkaa paitsi ettei omassani ole mitään maalauksia. Minun vakassani on kauniita puusta tehtyjä koristeita. Kansallismuseon morsiusvakka on punaruskea ja siihen on maalattu valkoisella sekä mustalla draperia-kuvio. Draperia tarkoittaa taiteessa vaatteiden ja kankaiden kuvausta. Kankaan tai puvun laskoksia kuvataan harkitusti aseteltuna eli tässä on varmasti kuvattu morsiuspuvun laskoksia. Pitää muistaa, että 1800-luvulla talonpoikaismorsiamen hääpuku oli yleensä väriltään musta. Pukuna käytettiin joko parasta pyhäpukua tai puku lainattiin kruunukaasolta.
Helykruunu Satakunnan museosta / Finna 1800-luvun puolivälistä
Sitä en tiedä onko Vihdissä vietetyissä häissä morsiamella ollut päässään helykruunu, jonka kruunukaaso on valmistanut. Mutta helykruunut 1800-luvun häissä olivat todella näyttäviä ja ne myös painoivat melkoisesti joten morsian parka sai niistä päänsäryn. 1800-luvulla häät ovat olleet melko erilaiset kuin nykyään. Puolison valitsivat vielä 1800-luvulla vanhemmat. Häitä juhlittiin useita päiviä, ensin morsiamen ja sitten sulhasen kotona.
Helykruunu ja morsiuskaulus, Satakunnan museo / Finna
Ylläoleva helykruunu on levinnyt alhaalta ylöspäin ja kruunu on ollut päältä avoin. Tämän ison kruunun sisällä on ollut vielä erillinen pikkukruunu, joka oli tärkein morsiuskoru ja morsiamen tunnus. Tämä pikkukruunu ei näkynyt helykruunun alta ja se oli varattu vain kunniallisille neitsytmorsiamille.
Häitä ei ole 1800-luvulla tai 1900-luvun alkupuolella todellakaan juhlittu kesällä vaan varsinainen hääsesonki oli vasta syksyllä kun sato oli korjattu. Maatalousvaltaisessa Suomessa oli tärkeää saada sato talteen ennen kuin juhlittiin. Myös tapaninpäivänä eli toisena joulupäivänä on aikoinaan järjestetty jopa massavihkimisiä. Häissä ei myöskään itse vihkiminen ollut pääasia vaan se, että sai juhlia, tanssia ja syödä hyvää ruokaa.
Sinivalkoinen posliinilöytö vuosisatojen takaa
Tämän sinivalkoisen posliinilöydön tein kesäkuussa 2023 ja koska astiat olivat myynnissä Ahvenanmaalle niin juuri Kristiina kävi lunastamassa ne minulle ja tapasimme Raision Ikean parkkipaikalla, jossa lunastin kallisarvoisen astiakassini häneltä.
Astiat ovat valmistettu Englannissa 1800-luvun alkupuolella ja koko tarinan voit lukea tästä aiemmin kirjoittamastani postauksesta. Olen todella iloinen näistä kauniista sinivalkoista löydöistä ja mietin tarinaa kenellä astiat ovat alun perin olleet ja kuinka ne ovat kulkeutuneet Ahvenanmaalle? Näiden historiasta en tiedä kuten morsiusvakkani ja se on harmi koska nämäkin astiat ovat olleet jonkun suvun/perheen pyhäastioita joskus. Mutta onko ne tuotu vaikka kauppalaivoilla Englannista Ruotsiin, josta ne ovat kulkeutuneet sitten Ahvenanmaalle? Päässä risteilee paljon asioita, joita haluaisin tietää...
Äitini isoisän tekemät talonpoikaistuolit
Kolmas kotini vanha esine on nämä talonpoikaistuolit, jotka äitini isoisä on tehnyt. Näistäkin olen jo kirjoittanut blogissa eli tästä pääset kurkistamaan tuolipostaukseen. Sininen kausi alkoi uudelleen kodissamme 2018 ja samassa yhteydessä kerron myös tuolien historiasta.
Tuolin pohjasta löytyy "Gustaf Emil Ekströmin" puumerkki, joka on tärkeä juttu minulle!
Tuolit olivat pitkään vanhempien/isovanhempien kesämökeillä Vihdissä vain mökkituoleina. Minä sain ne itselleni ja palautin tuolit alkuperäiseen asuunsa. Tuolit ovat osa meidän suvun historiaa kodissamme ja siksi tärkeitä ♥
Mikä on sinun kotisi vanhin esine? Kenties tuoli tai kaappi, joka on peritty isovanhemmilta tai omilta vanhemmilta? Tiedätkö esineen historian tai tarinan sen takana? Vanhat esineet ovat minun intohimoni vaikka pidän toki myös moderneista design kalusteista. Myös tarinoilla esineiden takana on minulle suuri merkitys. Kiinnostaako sinua esineiden alkuperä tai historia?
.jpg)
