Tropicario - trooppinen eläintalo Helsingissä tarjoaa eksoottisia eläimiä

 

Purjelisko

Kävin pitkästä aikaan kurkkimassa mitä mahtaa kuulua Tropicarion käärmeille, liskoille, hämähäkeille ja muillekin matelijoille. Tropicario on Pohjoismaiden suurin trooppinen eläintalo, joka aloitti toimintansa Hämeenlinnassa jo vuonna 2000. Kun tilat kävivät vähitellen ahtaaksi kasvavalle eläinmäärälle siirtyi Tropicario Helsingin Sturenkadulle isompiin tiloihin 2007. Olen ensimmäisen kerran vieraillut Tropicariossa heti sen saavuttua pääkaupunkiseudulle. Sen jälkeenkin olen piipahdellut siellä melko säännöllisesti joten nyt on korkea aika tehdä tästä mielenkiintoisesta paikasta myös ihan oma blogipostaus. 

Olen lapsesta saakka ollut todella kiinnostunut eläimistä ja luonnosta. Oma edesmennyt isäni on siirtänyt minuun tämän ominaisuuden. Avara luonto -ohjelma televisiossa oli ehdoton suosikkini aikoinaan siinä missä myös Merten salaisuudet ja punapipoinen Jacques Cousteau. Biologia sekä maantiede olivat lempiaineitani koulussa ja olin jossain vaiheessa aivan varma, että minusta tulee isona biologi. Toisin kuitenkin kävi mutta kiinnostus eläimiin sekä luontoon on säilynyt edelleen. 

Tropicarion tiloissa on esillä maailman myrkyllisimpiä käärmeitä, suurikokoisia varaaniliskoja sekä lukuisia muita matelijoita. Eläintalon erikoisuus ovat suuret kuristajakäärmeet, joita on esillä enemmän kuin missään muualla Pohjoismaissa. Joukossa on myös useita todella harvinaisia lajeja, joiden kasvattamiseen Tropicariossa erityisesti keskitytään. Tropicariossa on myös hyvin seurallinen hopeasarvinokkalintu Harri, jolla on todella paljon sanottavaa ja hän kuulemma rakastaa erityisesti lapsia!

Harri, hopeasarvinokkalintu 

Tropicariossa on syntynyt musta vesivaraanin poikanen tiettävästi ensimmäistä kertaa maailmassa partenogeneettisesti eli neitseellisesti vuonna 2017 ja vielä toistamiseen 2020. Tropicario keskittyy pääasiassa esittelemään käärmeitä ja liskoja sekä tekemään opetuksellisessa mielessä tunnetuksi niiden kiehtovaa elämää ja suojelua. Tropicariossa asutaan tilavissa eläintiloissa, jotka vastaavat kunkin lajin luonnonmukaisia elinolosuhteita. 

Musta vesivaraani 

Kuningasboa kasvaa 2-3 metriseksi ja sen asuinaluetta on koko Etelä-Amerikka. Ravinnokseen kuningasboa nauttii pikkunisäkkäitä sekä lintuja. Käärme synnyttää eläviä poikasia, jotka ovat pituudeltaan noin 40-50 cm mittaisia. Useimmat käärmeet lisääntyvät munimalla, mutta poikasten synnyttäminen on kehittynyt itsenäisesti monelle lajille. 

Maailmassa elää nykyään yli 4000 käärmelajia ja ne ovat jalattomia matelijoita. Etelämannerta lukuun ottamatta käärmeitä löytyy ihan kaikista maaosista, useimmilta trooppisilta ja lauhkeilta saarilta sekä valtameristä. Käärmeitä löytyy sademetsistä, tundralta, aavikoilta ja vuorenhuipuilta. Jotkut käärmeet elävät maan pinnalla, jotkut maan alla, puissa tai vedessä. Käärmeiden luuranko koostuu kallosta, alaleukaparista, jopa 450 selkänikamasta, niihin kiinnittyneistä kylkiluista sekä jopa 250 häntänikamasta. Käärmeiden kallo, leuat ja kylkiluut ovat erittäin liikkuvia, mikä auttaa niitä mm. suuren saalin nielemisessä kokonaan, ryömimisessä ja munien kuljettamisessa. 

Käärmeiden ruumista peittävät suomut ja ne luovat nahkansa kasvaessaan. Tropicariossa ainakin yhdessä ellei kahdessa käärmeterraariossa oli nahan luominen käynnissä. Toisin kuin matelijoilla käärmeillä ei ole raajoja. Käärmeillä ei myöskään ole korva-aukkoja tai silmäluomia. Käärmeet elävät ja nukkuvat koko ikänsä avoimin silmin. Käärmeiden kaksihaarainen kieli aistii molekyylejä. Jotkut käärmelajit pystyvät aistimaan myös lämpösäteilyä. Moni käärmelaji pystyy avaamaan myös suunsa niin suureksi, että se kykenee nielemään suuria eläimiä ihan kokonaisena. 

Chilen pitkäkarva tarantula elää Atacaman aavikolla Chilessä. Laji on myrkyllinen mutta luonteeltaan rauhallinen. Ruumiin pituus on 6-7 cm ja jalkojen väli 12-16 cm. Tämä musta tarantula, jonka jalkoja ja takaruumista peittävät kerman/harmaanväriset karvat syö hyönteisiä, pieniä liskoja ja pieniä nisäkkäitä. Chilen pitkäkarva tarantulan eturuumiin kuori heijastaa jännästi roosanväriä. 

Magrovevaraanit ovat muiden liskojen tavoin yksineläjiä. Ne elävät luonnossa Pohjois-Australiassa, Papua-Uusi Guineassa ja lukuisilla Indonesian ja Tyynen valtameren saarilla ja vesistöjen läheisyydessä. Mangrovevaraani kasvaa 80-140 cm mittaiseksi. Tropicarion eläinesittelyssä kerrottiin "Se on lähes täydellinen petolisko, hyvä uimari ja kiipeilijä sekä myös maalla nopea. Lisko on aktiivinen, utelias ja suhteellisen aggressiivinen." 

Valkohuulilehtisammakko elää Papua-Uusi Guineassa ja Australian koillisosissa. Laji on hidas maalla mutta erittäin ketterä puussa. Sammakko kasvaa 10-15 cm mittaiseksi ja ravinnokseen se käyttää hyönteisiä. Valkohuulilehtisammakko naaras laskee munansa veteen, jossa poikaset kehittyvät. Minusta tämä nukkuva sammakko oli todella suloinen otus! Tuijotin sammakkoa todella pitkään ja mutta kaveri taisi olla niin kaukana höyhensaarilla ettei minun katseeni saanut häntä heräämään. 

Skorpionilisko on yöeläin, joka viettää päivänsä luolissa ja onkaloissa. Se on kooltaan 70-120 cm mutta suurimmat urokset voivat kasvaa jopa 140 cm mittaiseksi. Skorpionilisko on yksi maailman kolmesta myrkyllisestä liskolajista. Liskon myrkky on voimakasta ja potentiaalisesti ihmiselle purema on kohtalokas. Skorpionilisko elää Meksikossa ja Guatemalassa vain neljällä eri alueella. Vierailuni aikana lisko otti kuitenkin leppoisasti päiväunia koska se on yöeläin.   

Purjelisko elää vain Filippiineillä ja se voi kasvaa jopa metrin mittaiseksi. Postauksen alussa on isompi kuva upean vihreänkellertävästä purjeliskosta. Liskon kyljissä näkyi melkein kullanvärisiä raitoja ja se vaikutti luonteeltaan hyvin vilkkaalta. Minusta tuntui, että purjelisko otti minuun katsekontaktia ja tuli jopa uteliaasti lähemmäs meitä erottavaa lasiseinää. Lisko syö kasveja, hedelmiä, marjoja, hyönteisiä, linnunpoikasia ja pieniä nisäkkäitä. Lisko lisääntyy munimalla. 

Silmälasikaimaani on alligaattorien heimoon kuuluva kaimaanilaji, joka elää Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikan pohjoisosissa. Koiras voi kasvaa kaksi- tai jopa kolmemetriseksi kun naaras on pituudeltaan vain kaksimetrinen. Painoa silmälasikaimaanilla voi olla jopa 300 kiloa! Kaimaani lisääntyy munimalla ja se syö kaloja, vesilintuja, sammakkoeläimiä, nisäkkäitä ja linnunmunia. Silmälasikaimaanilla kulkee kuonon tyvestä luinen harjanne, joka reunustaa myös silmiä. Harjanne muistuttaa silmälasinsankoja, josta laji on saanut nimensä. Minusta silmälasikaimaani näytti ihan "älykkäältä professorilta". 

Kuningaskäärmeet ovat tarhakäärmeiden heimoon kuuluva käärmesukua. Niitä tavataan Amerikan mantereelta, jossa niiden levinneisyysalue  ulottuu Kanadasta aina Ecuadoriin saakka. Aavikkokuningaskäärme on yksi kuningaskäärmeiden alalaji, joka syö muita käärmeitä - myös myrkyllisiä, pieniä liskoja, nisäkkäitä, lintuja ja sammakoita. Aavikkokäärme on erittäin toivottu asukas maatiloilla koska se pitää myrkylliset käärmelajit poissa. 

Niilinkrokotiili on suurikokoinen krokotiilieläin, joka voi kasvaa jopa kuusi metriä pitkäksi. Uros voi painaa peräti 900 kiloa! Niilinkrokotiili elää Afrikassa lukuun ottamatta Saharaa ja Lounais-Afrikkaa. Laji elää kaikenlaisissa vesistöissä järvissä, joissa, suolla ja murtovesissäkin. Niilinkrokotiilin puruvoima on valtava ja vuosittain Afrikassa sadat ihmiset joutuvat valitettavasti krokotiilin saaliiksi. Koska krokotiilin hampaat ovat tylsät, ne eivät voi jauhaa saalistaan. Siksi ne repivät saaliinsa kappaleiksi vedessä heiluttamalla ruumistaan rajusti ja sen jälkeen nielevät kappaleet. 

Niilinkrokotiilia pidettiin muinaisessa Egyptissä pyhänä eläimenä, jota palvottiin jumalana ja niitä myös muumioitiin.

Tästä linkistä voit kurkistaa Hesarin vuosia sitten tekemään artikkeliin, jossa kerrottiin pari sataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua muumioidusta krokotiilistä, joka skannattiin Lillen luonnontieteellisen museon toimesta. 

Keltainen anakonda elää Etelä-Amerikassa (Pohjois-Argentiina, Paraguay, Kaakkois-Bolivia, Brasilian eteläosat). Anakonda kasvaa 2,5 - 3,5 metriseksi mutta jopa 4,5 m pitkiä yksilöitä on havaittu. Käärme synnyttää eläviä poikasia, jotka on syntyessään jo 35-50 cm pitkiä. Ravinnokseen keltainen anakonda käyttää nisäkkäitä, lintuja, matelijoita ja jopa kaimaanit voivat joutua anakondan ruokalistalle. 

Tropicarioon saapui elokuussa 2022 täysin uusi laji. Eläintarhoissa äärimmäisen harvinainen Rainerquenterinvaraani, joita maailman eläintarhoissa on vain kaksi yksilöä ja niistä toinen on siis nyt Tropicariossa. Luonnossa varaania tavataan lähinnä Molukkien saaristossa. Tämä yksilö, joka nyt on Suomessa on Euroopassa viranomaisten salakuljetuksesta takavarikoima. Onneksi se pääsi hyvää hoitoon Tropicarioon. Varaani syö luonnossa pieniä nisäkkäitä, kaloja ja äyriäisiä. Jännän nimensä varaani on saanut saksalaisen herpetologi Rainer Quinterin mukaan. Herpetologia on tieteenala, joka tutkii matelijoita ja sammakkoeläimiä eli "herppejä". 

Timorinpython on harvinainen laji ja äärimmäisen harvoin nähty myös eläintarhoissa. Laji on jännän keltainen tai lähes kullanvärinen, ja sen selässä sekä kyljissä on verkkomainen kuviointi. Timorin python voi kasvaa jopa kaksimetriseksi ja se elää Indonesiassa Timorin sekä Floresin saarilla. Laji lisääntyy munimalla ja se syö pieniä nisäkkäitä sekä lintuja. 

Kuningaspython on suhteellisen pienikokoinen (80-190cm) kuristajakäärme, joka on kuitenkin melko tukevarakenteinen. Laji asustelee Afrikassa Ghanan, Togon ja Beninin sademetsissä. Käärme on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja piiloutuu mielellään. Häirittynä tai uhattuna se kietoutuu tiukaksi palloksi, pää kerän sisälle suojattuna. Käärme syö pikkunisäkkäitä sekä lintuja ja lisääntyy munimalla. 

Kalliopython elää Etelä-Afrikan eteläosissa ja se kasvaa 4-6 metriä pitkäksi. Käärme elää savanneilla ja ruohikoilla jokien, virtojen sekä läheisyydessä. Kalliopython hakeutuu usein myös karjatilojen luo. Se käyttää ravinnokseen pieniä ja nuoria antilooppeja, koiria, apinoita ja muita nisäkkäitä jopa leopardeja. Suurten yksilöiden tiedetään tappaneen myös ihmisiä. Python on ehdottomasti äärimmäisen aggressiivinen käärmelaji. 

Gumbrechtin palmukyy on todella upean kirkkaanvihreä ja poikkeuksellisesti naaraat ovat koiraita suurempia. Naaraat synnyttävät 5-15 elävää poikasta. jotka ovat n. 15 cm mittaisia. Vuonna 2016 palmukyy pariskunta sai Tropicario ssa viisi poikasta. Kuvassa on koiras, jonka erottaa sen punaisesta raidasta sekä myös siitä, että koiraan silmät ovat punaiset. Laji elää Koillis-Thaimaassa, Laosissa, Vietnamissa, Kiinan Junnanin maakunnassa ja Myanmarissa. Aika veikeä otus väriensä puolesta! 

Meksikossa elävä Pueblan maitokäärme oli väritykseltään myös upea ilmestys. Jännä juttu, että laji on arka mutta lajin sisällä esiintyy kannibalismia ei lajitoverin voi siis popsia poskeensa. Maitokäärme munii munia ja vastakuoriutuneet poikaset ovat suhteellisen suuria eli 20-30 cm. Pueblan maitokäärme käyttää ravinnokseen jyrsijöitä, pieniä käärmeitä, liskoja ja harvoin myös lintuja. 

Tropicariossa on valtavasti mielenkiintoista katsovaa ja mikä parasta se on avoinna joka päivä klo 10-18. Juhlapyhien aukioloajoista tiedotetaan erikseen netissä sekä myös Tropicarion Facebook sivuilla. Trooppinen eläintalo Tropicario löytyy osoitteesta Sturenkatu 27, Helsinki. Sisäänpääsy aikuisilta 17 €, lapset (4-14 v.)  12 € ja opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, varusmiehet 14 €. Lipunmyynti lopettaa klo 17.15. Kannattaa ehdottomasti varata runsaasti aikaa koska Tropicariossaon sekä katsottavaa että  ihmeteltävää riittää. "Tropicario on Pohjoismaiden suurin trooppinen eläintalo, joka keskittyy esittelemään pääasiassa käärmeitä sekä liskoja ja tekemään opetuksellisessa mielessä tunnetuksi niiden kiehtovaa elämää sekä suojelua." 

 

Roihuvuoren Kirsikkapuiston yöhanamissa eli yozakurassa

 

Roihuvuoren Kirsikkapuiston yöhanamia eli yozakuraa vietettiin 7. - 9. toukokuuta. Koska tiesin etten muiden menojeni takia pysty tänään osallistumaan Roihuvuoren Kirsikkapuiston perinteiseen hanami-juhlaan päätin eilen illalla ottaa kuitenkin osaa edes tähän yölliseen kirsikankukkien ihailuun. Itse asiassa olin jo vuosia sitten kirjoittanut tänne blogiin, että joskus olisi todella kiva myös kokea kirsikankukkien katselu öiseen aikaan kuten myös Japanissa on tapana tehdä. Japanissa jotkut puistot valaistaan yöllä lyhdyin juuri yozakuran eli aikaan. 

Roihuvuoren Kirsikkapuisto oli todella upeasti valaistu kolmena yönä klo 22.00 - 02.00 joten pakkasin Mimmin autoon ja lähdimme kohden Roihuvuorta. Koska ihmisiä sekä myös koiria oli melkoisesti liikkeellä yöhanamissa Mimmi teki vain pienen lenkin kanssani mutta palasi sitten takaisin autoon. Valokuvaaminen sinne tänne säntäilevän melko innokkaan jackrussellin kanssa on vähän vaikea yhtälö jos haluaa saada samalla hyviä kuvia kameraansa taltioitua. Roihuvuoren Kirsikkapuistoon koirat ovat aina tervetulleita ja karvakavereita olikin liikkeellä runsaasti.  

Kun saavuin Roihuvuoreen oli vielä melko valoisaa mutta nopeasti ilta siitä lähti sitten pimenevään. Kirsikkapuiston maisemaa hallitseva 1977 rakennettu, isoa sientä muistuttava "Vesirousku" nimeltään oleva vesitorni piirtyi selkeästi vielä melko vaaleaa yötaivasta vasten. Vesitorneja rakennettiin 70-luvulla ahkerasti kun vedenkulutuksen ennustettiin lisääntyvän. Toisin kuitenkin kävi ja nykyään enää neljä vesitornia on Helsingissä toiminnassa, joista Roihuvuoren vesitorni on yksi. Muistan omasta lapsuudesta legendaarisen Haukilahden vesitornin, jossa toimii edelleen näköalaravintola. Siellä on käyty lukemattomia kertoja vuosien varrella mm. äitienpäivä brunssilla. 

Kulkiessani kirsikkapuistossa huomasin, että kun talvella useimpien kirsikkapuiden alaoksia karsittiin oli vaikea päästä itse kuvaan upeiden kirsikankukkien kanssa. Kauniilta kirsikankukat toki näyttivät siellä ylemmissäkin oksissa mutta harmittelin silti mielessäni, että ehkä turhan kovaa leikkaamista on silti tehty. Helsingin kaupunki oli alun perin sopinut, että vain kirsikkapuiston käytävien päälle kasvavia oksia karsitaan, jotta käytävillä kulkeminen on sujuvaa eivätkä oksat repeydy kun kunnossapidon ajoneuvot liikkuvat käytävillä. Nyt näytti siltä, että leikkuuseen oli mennyt vähän enemmän. Toki kaikki palautuu aikanaan mutta siihen kuluu vuosia. 

Roihuvuoren Kirsikkapuistossa liehuivat myös upean värikkäät karppiviirit eli koinoborit iirislammikon päällä tummaa yötaivasta vasten. Toukokuussa ympäri Japania liehuu pihoilla juuri samanlaisia viirejä. Viides toukokuuta Japanissa vietetään lasten päivää ja silloin koristeena käytetään upeita karppiviirejä. Musta karppi on isä, punainen puolestaan äiti ja sininen karppi edustaa lasta. Koinobori tarkoittaa karpin nousua joessa ja värikäs kalaviiri on Japanissa erityisesti pojille suunnattu rohkeuden ja periksiantamattomuuden toivotus. Japanissa usein juuri isovanhemmat antavat viirit lahjaksi lapsenlapsilleen. 

Tarinan mukaan ne karpit, jotka pääsevät joen yläjuoksulle vuoristoon muuttuvat lohikäärmeiksi. Kuten Japanissakin on Roihuvuoren viirit ripustettu veden ylle vaijeriin roikkumaan. Tuuli pääsee näin vapaasti puhaltamaan karpin avoimesta suusta sen sisälle saaden viirin liikkumaan kauniisti ilmassa. Muutamia vuosia sitten Japanissa pitkään asunut Riitta Oikawa lahjoitti viiri kokoelmansa Roihuvuori-seuralle. Karppiviirit liehuvat iirislammikon yllä sunnuntaihin 18.toukokuuta saakka jolloin vietetään poikien päivää. Viime yönä oli melko tyyntä joten täytyy käydä kurkkimassa viirejä päiväsaikaan ja toivoa silloin myös vähän isompaa tuulenvirettä. Minä olen vuosia haaveillut omista karppiviireistä parvekkeelle toki vähän pienempinä kuin Roihuvuoren koinoborit. 

Viime yönä olin lähes varma, että sain vangittua kameraani kirsikankukkien takaa paistavan täysikuun. Kotiin tultuani tarkistin netin syövereistä, että vasta toukokuun 12. päivänä 2025 koko kuun valoisa puoli on kääntynyt maahan päin ja Suomessa nähdään täysikuu kello 19:55. Samana päivänä on muuten veljeni syntymäpäivänä eli hänelle sattuu "täydenkuun synttärijuhlat". Kuulla on neljä vaihetta, joiden yksi kierto kestää 29,53059 vuorokautta joten siksi täysikuu on vähintään kerran kuukaudessa eli mitenkään harvinaista täysikuu ei ole. 

Moni kokee, että uni häiriintyy täydenkuun aikaan mutta itselleni se ei juurikaan vaikuta. Kuun vaiheet ovat aikoinaan Suomessa merkitty tarkasti riimusauvoihin, joista on voitu lukea uudenkuun ja täydenkuun ajat kymmeniä vuosia eteen- ja taaksepäin. Nämä riimusauvat muodostivat aikoinaan täydellisen kalenterin jo kauan ennen paperisten almanakkojen tuloa. Esi-isämme ovat olleet fiksuja!

Kulkiessani Roihuvuoren Kirsikkapuiston yöhanamissa aloin taas haaveilla Japanin matkasta. Roihuvuoressa on mahdollista nähdä 240 kukkivaa kirsikkapuuta sekä kävellä myös japanilaisessa puutarhassa. Mutta Japanissa temppeleiden puutarhoissa voi kukkia yhtä aikaa tuhansia puita. Ei siis ole ihme, että kirsikankukinta ja hanami kuuluu Japanin merkittävimpiin kansanjuhliin. Sakura-zensen ”kirsikkarintama” on Japanin televisiossa oleva säätiedotuksen kaltainen ohjelma, joka kertoo hanami-kukinnan alkamisesta eri paikkakunnilla. 

On tärkeää olla tietoinen milloin sakura, kirsikkapuu tai kirsikankukka kukkii ja vielä merkittävämpää on tiedostaa mankai eli täyden kukinnan aika, joka kestää yleensä vain muutamia päiviä. Silloin suunnataan perheen kanssa hanami juhlaan eli ”kukkien katselemiseen". Tai vaihtoehtoisesti voit osallistua yozakuraan eli kirsikan kukkien katseluun yöllä.

Lopulta koittaa hanafubuki kirsikankukkasade, se kukinnan vaihe jolloin kukkien terälehdet tipahtavat alas puista. Tuokin voisi olla hauskaa nähtävää!

Onko sinulla tapana käydä katsomassa hanamia eli kirsikankukkien kukintaa? Onko puutarhassasi tai pihallasi ehkä oma kirsikkapuu? Tai oletko peräti käynyt Japanissa katsomassa kirsikankukkien loistoa keväällä? Japanissa vietetään myös syksyn värikkäiden lehtien juhlaa eli "kōyō" tai "momijigari". Roihuvuoressa olen ollut Mimmin kanssa viettämässä kahdestaan tuota juhlaan muutamia vuosia sitten ja kaunista on silloinkin. Mukavaa sunnuntaita kaikille ♥♥♥

Hyvää vapunpäivää 🎈

 

Oikein hyvää vapunpäivää ja toukokuun ensimmäistä kaikille 🎈Meidän vappuun on kuulunut herkuttelut sekä ruokapöydässä että myös makean jälkiruoan kera. Eikös vappuun kuulu aina perinteisesti tippaleivät ja sima sekä myös munkit. Itse en niinkään välitä munkeista joten päädyin tarjoamaan kuorrutettuja donitseja, jotka kyllä tuntuivat maistuvan. Tippaleivistä suosin aina Fazerin tuotteita koska ne ovat ihanan rapeita. Tosin tippaleivän koostumusta on muutamia vuosia sitten ehkä vähän muutettu koska ennen ne olivat sellaisia ihanan "suussa hajoavia". 

Sima on ihan kaupan hyllystä napattua kun en ehtinyt laittaa omaa simaa ajoissa tulemaan. Lisäsin siihen sentään rusinoita tuomaan "nostalgisen fiiliksen". Muistelen aina kaiholla oman äitini ja isoäitini tekemiä simoja, jotka olivat todella maistuvia. Itse en ainakaan vielä ole saanut aikaan yhtä hyvää simaa kuin aiemmat sukupolvet. Ehkä harjoitus tekee mestarin...

Naapurintalon kirsikkapuu kukki näin kauniisti kun olimme Mimmin kanssa lenkillä. Upeat olivat myös värikkäät orvokit toisen talon kukkapenkissä. Olin jopa vetämässä yo-lakkia päähäni vappupäivän kunniaksi mutta jätin kuitenkin suosiolla sen kotiin. Kuten olen aiempinakin vappuina täällä blogissa kirjoitellut on yo-lakki jotenkin todella kummasti kutistunut vuosien saatossa koska se hädin tuskin mahtuu päähäni. 

Tiedän satavarmasti ettei ylioppilaspäähineeni ole missään vappubiletyksissä myöskään vaihtunut koska se on merkitty. Onhan sitä tuiki tärkeää mutta myös turhaakin tietoa varastoitu omalle kovalevylle melkoinen määrä elettyjen vuosien varrella mutta tuskin se pään ympärysmittaa kasvattaa. Onko muilla vastaavia kokemuksia omasta yo-lakistaan?

Viimeinen kerta kun minulla on ollut ainakin valokuvien perusteella yo-lakki päässäni niin, että se on edes jotenkuten mahtunut löytyy blogipostauksesta 2017 kun olimme vappubrunssilla Perobassa. Tässä kuvassa näyttää siltä, että lakki olisi jo ollut vähän liian pieni vai mitä tuumitte? 

Tuli elävästi mieleen oma lapsuus kun näin tänään karanneen ilmapallon lentävän taivaalla. Karkulaisesta en ehtinyt napata valokuvaa joten oheinen kuva on lainattu netistä. Olen yhden ainoan kerran lapsena jotenkin pitänyt huonosti vappupallostani kiinni joten se lensi taivaantuuliin vain vähän sen jälkeen kun olin sen saanut. Olimme Lasipalatsin edessä perheen kanssa vappupäivänä ja sinne se punainen vappupalloni lensi kohden nykyistä Kampin kauppakeskusta, jossa niihin aikoihin oli vielä linja-autoasema. Muistan, että olin todella surullinen kun pallo karkasi taivaan tuuliin. Lapsena vappupalloa yritettiin säilyttää todella pitkään vapun jälkeenkin tai ainakin minä sekä kaverini teimme niin. Ilmapallot saattoivat kestää parvekkeella jopa parikin viikkoa vapun jälkeen kunnes ne sitten löytyivät joku aamu tyhjentyneinä.

Ostin ennen vappua tämän kevään ensimmäiset pionit. Minä rakastan pioneita ja nyt olikin jo aika siirtyä tulppaanikaudesta seuraavien kukkien pariin. Unohdin laskea montako tulppaani punttia ehdin ostaa tänä keväänä mutta olen varma, että niitä oli kyllä AIKA monia. Kotona pitää aina olla tuoreita kukkia maljakossa tuomassa iloa ja väriä sisustukseen. Pionit herättävät ihania muistoja isoäidin kukkapenkeistä Otalammen kesämökillä ja upeasti kukkivista pioneista, joita sai aina kotiin viemiseksi. En yhtään ihmettele, että pioni on yksi suosituimmista ja rakastetuimmista perennoista. Tarhapioneita on viljelty Euroopassa 1500-luvulta lähtien ja Suomessa se yleistyi koristekasvina 1800-luvulla. Pionin pulleat nuput ovat myös suloisia. 

Pioni on myös siitä aivan mainio leikkokukka, että se vaihtaa väriä. Tai jos ollaan tarkkoja niin pionilajikkeet "Coral Charm" ja Coral Sunset" ovat niitä, jotka maljakossa olleessaan ovat kuin kameleontit eli ne siis todella vaihtavat väriä. Syy siihen miksi pioni vaihtaa väriä on itse asiassa hyvin selkeä ja ymmärrettävä. Kukkien tärkein tehtävä luonnossa on lisääntyä. Hurmaavat tuoksut ja voimakkaat värit houkuttelevat puoleensa pölyttäjiä, jotka sitten siirtävät siipiensä ja ruumiinsa mukana siitepölyä kukasta toiseen. Kun kukka on täydessä värissä se vetää puoleensa paljon pörriäisiä mutta haalea kukka viestittää, että se on "on jo ehtoopuolella joten ei kannata tulla". 

Pörriäisistä onkin luontevaan siirtyä aivan hulvattomaan Kevätpörriäiseen ja kevään 2025 numeroon. Jos Kevätpörriäinen ei ole sinulle tuttu niin kerrottakoon, että se on vuosittain keväällä julkaistava Helsingin ala-asteiden oppilaiden keväisiä tarinoita ja kuvia sisältävä lehti, joka kannattaa ehdottomasti ostaa. Lehteä julkaisee Helsingin luokanopettajat ry. Lehti on perustettu jo vuonna 1949 kun kansakoulunopettaja Onni Laukama sen keksi. Vappupäivän kunniaksi tähän loppuun muutamia helmiä tämän kevään numerosta. Lapset ovat kyllä luovan nerokkaita keksimissään tarinoissa. 

Lada keksi uuden sähköauton. Mikä sen nimi oli? Ladattava. / Olavi, Pyry, Simo, Jacob, Elia 3A

Miksi kirja oli surullinen? Sen tarina oli päättymässä. / Mohamed, Aayan & Elmeri 6B

Mikä on akvaarion vastakohta? Akmuorio. / Aapo, 3PS

Miksi aurinko paistaa? Sen takia kun se ei osaa keittää. / Aki, Jooa

Mitä haamu sanoi toiselle? Uskotko ihmisiin. / 4C, Anni & Erika

Mikä on poliisien lempiruoka? Voronkäristys. / 3, Madeleine

Pikku-Kalle sai syntymäpäivälahjaksi paidan, jossa on kuva laivasta. Pikku-Kalle esitteli paitaansa seuraavana päivänä koulussa kavereilleen: minulla on ALUSpaita. / 5C, Sei

Mikä on Kanadan vastakohta? / Kukkoda. 3C, Elsa

Millä liikunnanopettaja tuli kouluun? Urheiluautolla. / 3A Veikko & Eemeli 

Mitä mielensä pahoittanut puuseppä teki? Laatikoston. / 2A Kaisa

What do you call man without a body and nose? Nobodynose.  / 5A Joel

Mikä on robotin lempimusaa? Metalli. / 1B Frida

Miten sinun vappusi on sujunut? Kuuluiko siihen simaa, tippaleipiä tai munkkeja/donitseja? Olitko perinteisellä vappupiknikillä vai muissa vappuhulinoissa? Onko omassa vapussasi jotain erityisiä perinteitä, jotka toteutuvat joka vuosi? Vai menetkö fiiliksen mukaan? Kivaa loppuviikkoa!