marraskuuta 30, 2024

Marjo 2.0 - huollettu Coxassa kuntoon

Äkkiseltään ei tulisi mieleen, että NHL jääkiekkoilija Jesse Puljujärvellä ja minulla olisi mitään yhteistä. Mutta kyllä meillä on sillä lonkkiamme on operoitu tässä lähikuukausia, Jessen rapakon takana ja omani Tampereen Coxassa. Jessen molempiin lonkkiin asennettiin tekonivelet New Yorkissa 19.kesäkuuta. Minun vuoroni saada oikeaan lonkkaan tekonivel koitti 18.syyskuuta ihan täällä koti Suomessa. 

Kuin tilauksesta elokuun Hesarin kuukausiliitteessä oli pitkä artikkeli Puljujärven lonkkaleikkauksesta. Koska olin itse reilun kuukauden kuluttua samassa tilanteessa minä suorastaan ahmin tuota juttua. Samalla mietin myös kauhulla pyörtyisinkö minäkin leikkauksen jälkeen noustuani sängystä kuten Jesse? Tai kuinka pitkään itse viettäisin leikkauspöydällä? Jessen leikkaus kun oli kestänyt kolme tuntia - APUA!!!

Jesse Puljujärvi, Kuva: Henri Korhonen, HS kuukausiliite 

Mutta eipä mennä asioiden edellä vaan palataan kevääseen 2021 jolloin minun oikea lonkkani oireili ensimmäisen kerran. Minnie jackrussellin voinnin heikennyttyä ja lopulta eutanasian jälkeen laitoin pienen kivun lonkassani vain surun aiheuttamaksi. Rakas karvakaveri oli yli 15 vuoden jälkeen poistunut elämästäni joten ehkä siksi vähän kolotti. 

Nappasin Panadolin silloin tällöin ja osittain myös unohdin tuon lonkan kun onnistuin hankkimaan uuden pennun ja Mimmi muutti meille asumaan jo parin kuukauden kuluttua. Lonkka jotenkin unohtui kun tuli muuta ajateltavaa pikku pennun kanssa joten painoin asian taka-alalle.

Minnie ja Mimmi - elämäni jackrussellit ♥ ♥     

Suvussamme on ollut nivelrikkoa isäni puolelta useammalla sukulaisella. Isäni molempiin polviin on laitettu tekonivelet jo vuosikymmeniä sitten. Oikean lonkan kivun lisääntyessä minulle aina välillä tuli mieleen olisiko minullakin jotain häikkää nivelissä. Koska kuitenkin pystyin vielä liikkumaan tavoitteeni 10000 askelta päivässä minä yritin unohtaa kivut ja sisulla vain mennä eteenpäin. Periksi ei anneta -asenteella! 

Alkukesästä 2022 varasin kuitenkin ajan työterveyshuollon kautta Aavaan fysiatrille, joka tutkittuaan minut suositteli lonkkieni magneettikuvausta. En mielestäni koe ahtaanpaikankammoa mutta olen alkanut pelkäämään tuohon putkeen menoa ja sitä valtavaa hakkaavaa meteliä, jota toimenpiteestä kuuluu. Pyysin hoitajaa jäämään tueksi tutkimukseen joten selvisin siis siitä hengissä ja kuvaus saatiin tehtyä ilman rauhoitusta.

Kuva Pexels

Muutaman viikon kuluttua pääsin kuulemaan tulokset, jotka olivat pysäyttäviä. Vasen lonkkani oli täysin terve, mutta oikeassa lonkassa oli kulumia ja fysiatrin ennusteen mukaan pystyisin pärjäämään lonkkani kanssa ainakin 2-3 vuotta ennen kuin leikkauspöytä kutsuisi minua. Lääkäri kertoi, että vanhenemisen lisäksi isojen nivelten nivelrikolle altistavia tekijöitä ovat raskas työ, niveliä kuormittava urheilu, ylipaino, nivelten vammat ja tulehdukset sekä perinnöllinen taipumus. Mietin pääni puhki ja tuli mieleen yksi kaatuminen oikealle lonkalle useamman talven takaa joten olisiko se ollut aiheuttaja? Totta kai ainahan voisi olla hoikempikin? Työni ei ole fyysisesti raskasta joten kyllä se perimä siellä taustalla taitaa kuitenkin olla. 

Vuoden 2022-2023 vaihtuessa kävin ensin Espoon Rainbow River valopuistossa ja tammikuussa sitten perinteisessä LUX Helsinki tapahtumassa. Muistan, että molempien kävelylenkkien (askelia enää 8000) jälkeen oikea lonkkani huusi Hoosiannaa ja vähitellen aloin kokea myös leposärkyä öisin. Tätä ennen olin pystynyt nukkumaan yöni ihan levollisesti. Sain lääkäriltä vahvempia, pitkävaikutteisempia tulehduskipulääkkeitä helpottamaan oloani ja rauhoittamaan myös yöuntani. Pakko myöntää, että oma kipukynnykseni on myös aika korkea eli vaikka minua välillä sattui todella paljon vähättelin kipuani.

Kun vuosi 2023 eteni huomasin myös sen, että ryhtini oli muuttunut ihan oudoksi. En saanut enää oikeaa jalkaani suoraksi eli jos asetuin selinmakuulle jalkani jäi noin 30-40 asteen kulmaan. Nivelrikossa eli artroosissa nivelrusto rappeutuu ja ohenee. Em. seurauksena nivelväli hiljalleen kaventuu ja lopulta häviää aiheuttaen lonkkanivel kipua sekä liikerajoituksia. Autolla pystyin ajamaan mutta välillä piti aina hieroa oikeaa reittä, joka alkoi krampata. Edelleen pystyin kuitenkin nukkumaan oikealla kyljellä vaikka varmasti yön aikana vaihdoinkin asentoa usein. Portaiden nousu hissittömässä talossa oli ihan tuskaa välillä mutta ei auttanut valittaa. 






Minun uusi keinoniveleni T7 näyttää tältä. Miltäköhän Jessen keinonivel näyttää...?

Sinnittelin aina kesäkuulle 2024 ennen kuin lopulta varasin ajan Aavaan ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Jarkko Leskiselle. Kolme tuttavaani oli ollut Leskisen potilaana Tekonivelsairaala Coxassa Tampereella ja heidän lonkkaleikkauksensa olivat onnistuneet sekä elämänlaatu oli parantunut toimenpiteen jälkeen. Leskinen tutki minut ja pyysi käymään röntgenkuvassa. Hän ilmoitti minulle myöhemmin iltapäivällä kuvantamisen tulokset ja kertoi, että lonkkani tulisi kyllä operoida melko pikaisesti. Lonkkamaljassani oli myös murtuma, joka on syntynyt kun nivelrustoa ei enää ole ollut siellä kahden luun välissä. 

Kuva lainattu Coxan nettisivuilta. 

Sain Coxasta kirjeen parin viikon kuluttua, että minulle on varattu aika oikean lonkan keinonivel leikkaukseen 18.syyskuuta. Olin toki hyvin helpottanut mutta luettuani aiemmin mainittua Jesse Puljujärven juttua Hesarista minulla toki oli perhosia vatsassa. Jos 25-vuotias urheilija nuorukainen pyörtyy leikkauksen jälkeen miten käy keski-ikäiselle itselleni? Olin ladannut puhelimeeni Coxapolku-sovelluksen, joka jatkossa muistuttaisi minua kuntoutumiseni aikana ja sitä ennenkin eri asioista liittyen leikkaukseen valmistautumiseen. 





Kaikki kunnossa eli terve sydän! 

Syyskuun 3.päivänä matkasin Tampereelle alustaviin tutkimuksiin sekä tapaamaan myös Jarkko Leskistä. Minun piti käydä elämäni ensimmäisessä sydänfilmissä ennen Tampereen reissua ja antaa myös muutamia putkiloita verta erilaisia verikokeita varten. Ajaessani Coxaan mieleni oli kuitenkin todella helpottanut, että olin jo hyvin lähellä sitä ettei lonkkaani enää satu. Kävin aluksi sekä röntgenkuvauksessa että viipalekuvauksessa, joka kesti muutaman minuutin eikä putki ollut yhtään niin pieni kuin magneetissa JIHUU!

Seuraavaksi oli 1,5 tunnin keskustelu sairaanhoitajan kanssa, jossa käytiin läpi minun Coxapolku -sovellukseen täyttämiäni esitietoja. Tapasin myös anestesiahoitajan, jonka kanssa kävimme läpi etten halua ottaa minkäänlaisia opiaatteja itse toimenpiteessä enkä sen jälkeenkään. Lopulta tapasin ortopedi Leskisen ja hän kertoi, että koska minulla on se murtuma lonkkamaljassa sinne tehtäisiin luusiirre. Alun perin kaavailtu "leikkauspäivänä kotiin" ei siis toteutuisi vaan olisin yhden yön Coxassa. Ajoin levollisin mielen kotiin tosin jouduin pysähtymään kolmesti koska oikeaan jalkaani alkoi niin paljon sattua. 

Kuva lainattu Norlandin sivuilta.

Sain kuljetuksen Espoosta potilashotelliin Norlandiaan 17.syyskuuta illalla koska minun leikkausaika olisi aamulla noin 10.30. Sain nauttia vielä ravintoa kello 24 saakka joten istuskelin vähän aikaan Norlandian ravintolassa syöden hedelmiä ja leipää. Siirryin sitten huoneeseeni pyörien netissä koska vähän minua kyllä hermostutti leikkaus eikä uni oikein tullut heti silmään. 

Olen ollut niin onnekas, että vain kerran aiemmin olen elämässäni ollut pienessä operaatiossa mutta muuten sairaalamiljööt ovat minulle vieraita. Toki olin jo syyskuun alun käynnilläni todennut, että Coxa on sairaalana ihan huippupaikka. Ystävällisyys ja huomioon ottaminen oli hienosti hoidettu!

Ilmoittauduin sovittuna aikana ja siirryin vaihtamaan omat vaatteet leikkauspaitaan sekä sairaalavaatteisiin. Seuraavaksi siirryttiin odotustilaan, jossa minun lisäksi ei ollut ketään. Katselin teeveetä ja luin lehtiä. Lopulta sain seuraksi iäkkäämmän naispotilaan, joka oli tulossa polvileikkaukseen. Hän kertoi olleensa Coxassa jo aiemmin ja rohkaisi, että "kaikki menee kyllä hyvin". Sitten minut jo haettiin sängyllä itse leikkaukseen.





Kuva lainattu Coxan nettisivuilta

Muistan, että anestesialääkäri pyysi minua kääntymään kyljelleen sanoen "kohta voi vähän nipistää kun laitan selkäydinpuudutuksen" mutta sen jälkeen filmini katkesi. Herätessäni kuvittelen olevani kuumalla hiekkarannalla missä aurinko paistaa lämpimästi. Itse asiassa aurinko oli leikkaussalin iso lamppu mutta minulla oli äärimmäisen hyvä ja levollinen olo. Ortopedi Leskinen tuli kertomaan, että leikkaus meni hyvin ja murtuma saatiin korjattua omalla luusiirteelläni. Leikkaus kestää normaalisti 25 minuuttia mutta luusiirteen takia minua oli operoitu tunnin ajan. Olin kuulemma saanut "humautuksen, joka pyyhki ikävät äänet pois mielestäni" eli en muistanut mitään luun sahauksen ääniä tai muuta epämiellyttävää. 




Kuva Pexels

Siirtyminen osastolle 4 tapahtui mielestäni todella nopeasti leikkauksen jälkeen. Coxassa tehdään vuosittain 7000 leikkausta ja joka neljäs keinonivel leikataan siellä. Huoneessa oli jo todella mukava nainen, jonka molemmat polvinivelet oli leikattu jo maanantaina. Minulla oli sudennälkä koska olin viimeksi syönyt edellisenä iltana joten aika nopeasti sainkin sitten syötävää. Kipuja minulla ei ollut ja varmasti tunnin sisällä kävelin jo kyynärsauvojen kanssa itse wc-tilaan. Hoitaja oli ensimmäisellä kerralla katsomassa, että kaikki menee hyvin mutta koska selvisin siitä en tarvinnut apuja sen jälkeen enää. Minulta kysyttiin asteikolla 1-10 millä tasolla kipuni ovat. Vastasin, että 1 maksimissaan 2 joten olin lähes kivuton.




Jo leikkauspäivän iltana tapasin fysioterapeutin, jonka kanssa kävimme läpi kuntoutukseen liittyviä asioita. Olin toki jo Coxapolku-sovelluksesta lukenut mitä liikkeitä saan tehdä ja mitä en. Oikean jalan sisäkiertoa tulisi välttää keinonivelleikkauksen jälkeen. Nukkuessa tuli pitää tyynyä jalkojen välissä ja kylmäpakkauksilla pystyi hyvin myös helpottamaan sitä turvotuksen tunnetta, joka oikeassa lonkassa välillä tuntui. Seuraavana päivänä jatkuivat harjoitukset sekä fysioterapeutin kanssa että myös itsekseen käytävällä kävellen. 

Kuva lainattu Coxan nettisivuilta 

Tapasin minut leikanneen ortopedi Jarkko Leskisen vielä kotiutuspäiväni ja hän kertoi, että leikkauksessa oli kaikki mennyt hyvin. Luusiirteen takia leikkaus oli todella kestänyt tunnin ja olin menettänyt verta lähes litran. Kun menin leikkaussaliin hemoglobiini oli 134 ja kun tulin sieltä ulos se oli pudonnut 94 Hb. Leskinen vakuutti, että se nousisi muutamassa päivässä takaisin entisiin lukemiin. Reisiluutani olisi myös Coxassa pakastettuna jos sitä joskus tarvittaisiin myöhemmin johonkin minulle tehtävään operaatioon. Kiitin Leskistä siitä, että minun lonkkakipuni olivat ihan oikeasti jääneet sinne leikkauspöydälle. 




Kotiuduin ja kaikki on sujunut oikein hyvin. Viiden vuorokauden kuluttua soitin kotisairaanhoidon vaihtamaan haavasidoksen koska itse en sitä saanut vaihdettua. Hakasten poisto haavasta tehtiin 2.lokakuuta työterveyshuollossa Aavassa. Peräti 36 hakasta otettiin irti ja haava oli äärimmäisen hyvännäköinen sekä siisti. Leikattuun jalkaan tuli toki aika mojovat mustelmat mutta nekin hävisivät ajan mittaan. Oikea jalkani turpoaa edelleen mutta käyttämällä kylmäpakkauksia ja pitämällä jalkaa ylhäällä saan turvotuksen laskemaan. 

Minun leikkauksestani on nyt kulunut 9 viikkoa. Kun liikun Mimmin kanssa ulkona olen käyttänyt vielä toista kyynärsauvaa ihan tasapainon vuoksi. Autoa pystyin ajamaan jo pieniä matkoja parin viikon kuluttua leikkauksesta. En ollut kovin iloinen aikaisesta lumen tulosta koska lonkkaleikkauksen jälkeen ei missään tapauksessa saa kaatua.

Haluan esittää Jarkko Leskiselle ja koko Coxan henkilökunnalle lämpimän kiitoksen sekä onnistuneesta leikkauksesta että siitä palveluasenteesta millä siellä kohdellaan potilaita. Potilaat huomioidaan käytävillä eli tervehditään ja kysytään vointia. Kun olin syyskuun alun käynnilläni vähän eksynyt eri rakennusten välillä ystävällinen lääkäri vei minut sinne minne olin menossa. Palvelu oli aivan ensiluokkaista. Kun minua tultiin hakemaan sairaalasta kotiin noutajani ihmetteli miten upeaa palvelua hänkin sai oven avanneelta hoitajalta. Turhaan siirsin lonkkaleikkaukseen menoa koska elämänlaatuni on parantunut huomattavasti. 

Jos mietit nivelleikkausta iso suositus Coxalle!




marraskuuta 23, 2024

Pikku Prinssi näytelmä hurmaa Keski-Uudenmaan teatterissa

 

Lippu saatu Keski-Uudenmaan teatterilta, kuva: Tuomas Sholtz

Marraskuun 15.päivän iltana matkasin kulttuuritalo Monioon Hyrylässä perhosia vatsassa! Keski-Uudenmaan teatteri KUT oli kutsunut minut yhdestä todella tärkeästä suosikkikirjastani tehdyn näytelmän ensi-iltaan. Kyseessä oli ranskalaisen kirjailija Antoine de Saint-Exupéryn vuonna 1943 julkaiseman pienoisromaani Pikku Prinssin näytelmäversio. Olen lukenut kirjan lukemattomia kertoja. Tähän rakastettuun klassikkoteokseen palaan säännöllisin väliajoin, en välttämättä lukemaan koko kirjaa vaan teoksen upeasti kiteytettyjä viisauksia. 



Sain Pikku Prinssi kirjan joululahjaksi kummitädiltäni Umalta kun olin 9-vuotias pikkutyttö. Koska koulussa oli alkanut jo englanninkielen opiskelu tuo kirja oli englanniksi eli The Little Prince. Ensimmäisen vieraan kielen taitoni ei todellakaan vielä ollut kovin edistynyt mutta selasin jo innoissani joululahjakirjaani. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi piirroskuviin, jotka olivat jänniä. Vaikka ne olivat mustavalkoisia ja useat todella pieniäkin kirjansivuilla niissä oli jotain maagista. 












Mitä mahdat nähdä tässä kuvassa - se selviää kun näytelmä etenee...

Monta vuotta myöhemmin kun kielitaitoni riitti Pikku Prinssin lukemiseen englanniksi luin koko kirjan. Ja vasta sen jälkeen olen myöhemmällä iällä lukenut kirjan myös suomeksi. Muistan, että johonkin kouluaineeseen lainasin englanninkielisiä lauseita ystävyydestä koska en osannut niitä vielä silloin suomeksi. Opettaja ihmetteli mutta hyväksyi ne koska kerroin omistavani vain englanninkielisen version kirjasta. Muistan saaneeni vielä hyvän arvosanan tuosta aineesta.


Kohta esitys alkaa...




Akseli Lehtinen, teatteritaiteen maisteri 2024

Pikku Prinssi (Akseli Lehtinen) asuu näytelmän alussa tähdellä B612, jolla oli kolme tulivuorta, joista yksi oli sammunut. Tosin Pikku Prinssi piti huolta myös sammuneesta tulivuoresta sillä "ikinä ei voi tietää". Prinssin seurana asteroidilla asuu myös kaunis ruusu. Pikku Prinssi tuntee itsensä kuitenkin kovin yksinäiseksi joten hän lähteekin asteroidiltaan muille planeetoille. 




Veera Väisänen, teatteritaiteen kandi ja näyttelijä (FIA Iso-Britannia), viimeistelee taiteen maisteriopintoja Aalto-yliopistossa

Pakkolaskun tehnyt Lentäjä (Veera Väisänen) kohtaa Saharan autiomaassa kaukaiselta tähdeltä saapuneen pienen pojan, Pikku Prinssin. Kahden hyvin erilaisten ja eri-ikäisen kohtaaminen muuttaa heitä molempia näytelmän aikana. Aikuisuuden turruttama Lentäjä oppii uteliain silmin maapalloa katselevalta Pikku Prinssiltä todella paljon ystävyydestä, rakkaudesta ja myös luopumisesta, ennen kuin heidän tiensä näytelmän lopussa eriytyvät. 

Pikku Prinssi on hyvin monikerroksinen näytelmä, joka vertauksien avulla kertoo ihmisen onnen tavoittelusta. Esitys itsessään tuntuu hyvin yksinkertaiselle mutta sen juju on aiheiden syvällisyys. Käsitellään elämän tarkoitusta, rakkautta, ystävyyttä, yksinäisyyttä ja menetystäkin. Lavalla on rekvisiittana oikeastaan vain planeetta ja muutamia esineitä mutta ne ovat riittäviä luomaan juuri sen oikean tunnelman, jonka olen saanut luettuani myös kirjan. Veera vaihtaa eri hahmojen välillä äärimmäisen sulavasti ja Akseli on hurmaava pellavapäinen ja innostunut Pikku Prinssi. 

"Ole hyvä ja piirrä minulle lammas." pyytää Pikku Prinssi. Lentäjä piirtää hänelle ikioman lampaan. 

Pikku Prinssi vierailee näytelmän aikana usealla eri planeetalla, jossa hän tapaa erilaisia hahmoja, joissa Veera Väisänen vaihtaa sujuvasti roolista toiseen näytelmän edetessä. Prinssin kohtaamat ihmiset ovat oikeastaan aika typeriä aikuisia. Kuningas, jolla ei ole lainkaan alamaisia. Turhamainen, joka kerjää koko ajan hyväksyntää ja itsensä kehumista. Lyhdynsytyttäjä, joka kerran minuutissa aina sytyttää ja sammuttaa lampun sekä monta muuta itseään tärkeänä pitävää aikuista, jotka kokevat olevansa maailmankaikkeuden keskipisteitä. 





Pikku Prinssi kohtaa myös Ketun, joka jakaa hänen kanssaan suuren salaisuuden. "Ihminen ymmärtää niitä asioita, joita hän on kesyttänyt." Jotta voit kesyttää jonkun, sinun tulee viettää sen tai hänen kanssaan aikaa. Aika ja kesyttäminen muuttavat ihmisen tai asian erityisesti. Tässä kohdassa minulle tulee aina kyyneleet silmiin kun luen kirjaa ja niin kävi myös KUTin näytelmää katsoessa. Ketun viisauden olen itse tallentanut sydämeeni jo nuorena. 




Pikku Prinssi näytelmä kestää n. 75 minuuttia ilman väliaikaa. 

Näyttämöllä siis huikeat Veera Väisänen ja Akseli Lehtinen. 

Alkuteos Antoine de Saint-Exupèry. Suomennos, sovitus ja ohjaus Kalle Tahkolahti. 

Musiikki, valot ja äänet Tero Enroth. Kuvitus Maiju Tahkolahti. 

KUT suosittelee esitystä yli 5-vuotiaille. HUOM! esityksessä käytetään teatterisavua ja vilkkuvia valoja. 

Näytäntöjä on vielä jäljellä joten vielä ehtii hyvin katsomaan tätä upeaa näytelmää. 

ti 26.11. klo 18 pe 29.11. klo 18 la 14.12. klo 10 ke 18.12. klo 18 to 19.12. klo 18 la 21.12. klo 10



Marjon matkassa suosittelee lämmöllä näytelmää sekä aikuisille että vanhemmille lapsille. Me jokainen voimme oppia enemmän ystävyydestä, rakkaudesta ja luopumisesta. 


Viisaan Ketun sanoin "Tämä on salaisuuteni ja se on hyvin yksinkertainen. Ainoastaan sydämellä voit nähdä oikein; mikä on olennaista, on näkymätöntä silmille."






 

marraskuuta 19, 2024

Ostin teatterilippuja oikein urakalla ja tärkeä Sakset seis -kampanja

Kuvakollaasi koottu ao. teatterien nettisivuilta lainatuista valokuvista

Tänään minä hankin teatterilippuja ihan urakalla eli peräti viiteen eri näytäntöön. Minulla oli 300 euron edestä virkistysseteleitä käytettävissä joten olisiko parempaa kohdetta kuin näyttämötaide tuhlata nuo setelit. Rakastan teatteria ja näyttämötaidetta koska olen jo lapsesta saakka tottunut käymään vanhempieni kanssa teatterissa. En ihan saanut koko euromäärää käytettyä vaikka se oli päämääräni. 

Seteleistä jäi 24 euron edestä vielä mahdollisuus käydä vaikka katsomassa joku kiinnostava elokuva. Minulla on vähän paha tapa jättää virkistyssetelien käyttö aina loppuvuoteen koska kerralla on jotenkin helpompi kuluttaa koko potti. Ihan yhtä hyvin voisi lippuja toki hankkia pitkin vuotta. Ehkä tästä on tullut myös tapa toimia näin. Ajelen aina Tapiolan Stockmannin palvelupisteeseen, jossa lippujen hankkiminen sujuu aina yhtä ammattitaitoisesti ja nopeasti. 

Moulin Rouge! Musikaali, Helsingin Kaupunginteatteri







Kuva lainattu Helsingin Kaupunginteatterin sivuilta 

Joulukuun 5.päivän iltana minä istun ensimmäisessä rivissä Helsingin Kaupunginteatterin permannolla ja odotan innokkaana esiripun nostamista. Minä rakastan musikaaleja joten totta kai myös HKT:n Moulin Rouge on nähtävä! Vuonna 2001 ensi-iltansa sai aivan huikea Moulin Rouge! elokuvamusikaali, jonka oli ohjannut Baz Luhrmann. 

Elokuva kertoo nuoresta kirjailijasta Christianista, joka rakastuu Moulin Rouge -kabareen näyttelijään ja kurtisaaniin Satineen. Elokuva oli Oscar-ehdokkaana parhaaksi elokuvaksi ja parhaaksi naispääosaksi mutta voitti lopulta vain parhaan puvustuksen ja parhaan lavastuksen. Elokuva päärooleissa olivat Ewan McGregor ja Nicole Kidman.

Helsingin Kaupunginteatterin päärooleissa ovat Jennie Storbacka (Satine) ja Martti Manninen (Christian). Musikaali on saanut ylistäviä arvostelua eri kriitikoilta ja myös Risto Kaskilahden (Zidler) roolisuoritusta kehutaan "tuo oman vahvan panoksensa tarinan dramaattisuuteen ja huumoriin.

Veljeni Leijonamieli, Helsingin Kaupunginteatteri



Kuva: Otto-Ville Väätäinen /  Helsingin Kaupunginteatteri  

Astrid Lindgrenin klassikkosatu Veljeni Leijonanmieli on tuttu kirja varhaisnuoruudesta. Olen lukenut kirjan mutta koskaan aiemmin en ole nähnyt näytelmäversiota kirjasta, joka liikutti minua aikoinaan ja teki myös vähän surulliseksi. 

Veljeni Leijonamieli kertoo kahdesta veljeksestä, Korpusta (Alexander Wendelin) ja Joonatanista (Mikko Kauppila). Veljeksille ei käy hyvin tarinassa. Isoveli Joonatan kuolee pelastaessaan sairasta veljeään Korppua tulipalosta, ja pian menehtyy myös Korppu. Muistan kuin lapsena itkien veljesten kuolemaa. 

Veljekset matkaavat kuitenkin lyhyen elämänsä jälkeen kauniiseen maahan, Nanqijalaan, jossa he joutuvat taistelemaan yhdessä pahoja voimia vastaan. Veljeni Leijonamieli kertoo surusta hyvin kauniisti. Tarina kasvaa fantasiaseikkailuksi, jossa on kuitenkin mukana myös rohkeutta, toivoa ja rakkautta.

Tähän näytelmään on ehdottomasti varattava mukaan Nessu-paketti! Helmikuun 2025 lopussa odottaa tämä tarina. 

Kiviä taskussa, HKT Arena-näyttämö





Kuva lainattu Helsingin Kaupunginteatterin sivuilta

Kiviä taskussa on ollut minun "must to see" -listalla vuosia! Tätä huikeaa komediaan kun on esitetty jo vuodesta 2002 eli parinkymmenen vuoden ajan. Nyt sain vihdoin hankittua sen esitykseen myös lipun. Charlie (Martti Suosalo) ja Jake (Mika Nuojua) kulkevat Kiviä taskussa -näytelmässä läpi monen miehen elämän. Alun perin irlantilainen näytelmä on Pentti Kotkanniemen ohjaama ja sen ihmiskohtalot ja kokemukset limittyvät myös Irlannin historiaa. 

"Kiviä taskussa on traaginen komedia ja haastava kahden miehen näytelmä" on Mika Nuojua todennut. Tarinan alussa 35-vuotiaat luuseri miehet menevät avustajiksi amerikkalaiseen elokuvan kuvauksiin mutta itse asiassa he joutuvat tekemään aivan muuta kuin ennakkoon aavistavat.

Uskon, että tämän teatteri-illan jälkeen poskilihakset ovat hellinä ja mascara pitkin poskia kun on naurettu komeadialle sydämen kyllyydestä. Maaliskuun puolivälissä saa siis nauraa!

Eikä yksikään pelastunut, HKT Arena näyttämö








Kuva HKT, lainattu lippu.fi -sivulta

Huhtikuussa on vuorossa Eikä yksikään pelastunut eli taattua Agatha Christien tihenevää jännitystä. Olen suuri Agatha Christie fani eli nuoruudesta lähtien on luettu kaikki kirjastoauton ja myöhemmin kirjaston murhamysteerit, jotka veivät minut niin mukanaan siten, että saatoin lukea kirjaa aamuun saakka kun en pystynyt jättämään sitä kesken.

Minä olen aikoinaan lukenut kirjan nimellä "10 pientä xxxxxxxpoikaa", joksi kirjan nimi muutettiin vuonna 1968. Vuonna 2003 palattiin alkuperäiseen nimeen "Eikä yksikään pelastunut". On sanottu, että Agatha Christien kirja on tunnetuimpia suljetun huoneen arvoituksia, joissa rikos tapahtuu eristetyssä paikassa ja syyllisen on oltava yksi rajatuista, suhteellisen pienestä ryhmästä. 

Näytelmän tarina sijoittuu 1930-luvun Englantiin. Kaikki alkaa siitä, kun kymmenen toiseen täysin vierasta ihmistä on saanut kutsun saapua saarella. Odotan tätä jännitysnäytelmää innolla!

Jenny Hill, HKT Pieni näyttömö










Kuva lainattu Helsingin Kaupunginteatterin sivuilta

Huhtikuun lopussa on vielä viides esitys odottamassa eli HKT:n Pienellä näyttämöllä esitettävä Jenny Hill. Näytelmä saa ensi-iltansa 13.helmikuuta 2025. 

"Jenny Hill on draamakomedia, keski-ikäisen naisen kasvutarina, hillitön ja herkkä. Jenny Hill on silkkaa riemua, se voimaannuttaa, inspiroi, naurattaa ja antaa sylikaupalla oivalluksia ja samaistumispintaa" kertoo HTK esite. 

Näytelmä pohjautuu Minna Rytisalon sävykkääseen ja maagiseen romaanin (2023), joka kasvaa timanttiseksi näytelmäksi dramaturgi Henna Piirron käsissä. Helsingin Kaupunginteatterin näytelmän on ohjannut Liisa Mustonen. Esitys yhdistelee sirkustaiteen elementtejä ja tanssia, tarjoilee mahtavia sooloja virtuoosimaisille näyttelijöille ja iskee flamencokengän rytmiikalla. Kuulostaa hyvältä. 

Näytelmä kertoo siitä miten Mäen Jennistä tulee Jenny Hill kun hän eroaa miehestään Jussista muuttaen pois espoolaisesta merenrantatalosta yksiöön kantakaupungista. 

Sakset seis -kampanja 











Kuva lainattu Sakset seis -kulttuuri adressin sivuilta

Kirjoitin eilen omalle henkilökohtaiselle Facebook-seinälleni seuraavan vetoomuksen.

‼️Käy allekirjoittamassa oheisesta linkistä Sakset seis - adressi viimeistään 4.joulukuuta. Tuetaan yhdessä kampanjaa kulttuurileikkauksia vastaan. Minä allekirjoitin jo‼️

Sakset seis! on tekijöiden ja yleisön yhteinen hätähuuto taiteen ja kulttuurin puolesta. Se koostuu Suuresta kulttuuriadressista 1.10.-4.12. sekä mielenilmauksesta 5.12., jonka yhteydessä adressi allekirjoituksineen luovutetaan maan päättäjille.

"Maamme hallituksen lyhytnäköiset ja suhteettomat leikkaukset uhkaavat perusoikeuksiamme, oikeuttamme kulttuuriin ja hyvinvointiin.

Taide ja kulttuuri ovat eri muodoissaan läsnä kaikkialla. Kulttuuria ovat esitykset, kirjastot, museot, näyttelyt ja konsertit, tv-sarjat ja elokuvat, kirjat, tanssi ja laulu. Taiteilijat ovat luoneet myös talomme, huonekalumme, vaatteemme ja muotoilleet arjen esineet tai kulkuvälineet. Taide ja kulttuuri ovat niin monin eri tavoin mukana elämässämme, ettemme pysty edes kuvittelemaan maailmaa ilman niitä."

Jotta saamme jatkossakin nauttia taiteesta ja kulttuurista käy allekirjoittamassa Suuri kulttuuriadressi ennen 4.joulukuuta. Joulukuun 5.päivänä järjestetään myös mielenilmaus, jonka yhteydessä adressi allekirjoituksineen luovutetaan Suomen päättäjille.

Tästä linkistä pääset tukemaan tätä tärkeään kampanjaa.
https://www.adressit.com/sakset_seis

Oletko nähnyt mitään näistä näytelmistä, joita minä olen menossa nyt katsomaan seuraavien kuukausien aikana? Olisi kiva kuulla jos olet ollut katsomassa jonkun näytelmän niin mitä pidit näkemästäsi? 











marraskuuta 17, 2024

Suomen Lasimuseo tarjoaa upean "Matias Karsikas, Pohjola kukkii – Pro vitrea -palkintonäyttelyn"

 

Suomen Lasimuseossa avattiin 5.lokakuuta uusi näyttely "Matias Karsikas, Pohjola kukkii - Pro vitrea -palkintonäyttely". Olin merkinnyt tämän jo hyvissä ajoin "must to see" -listalleni joten tänään käännettiin auto vihdoin kohden Riihimäkeä ja lasitaide-elämyksiä. Museossa oli sunnuntai päiväksi yllättävän vähän ihmisiä koska yleensä siellä kuhisee aina viikonloppuisin. Ehkä aurinkoinen sää houkutteli ulkoilemaan tai menemään ehkä viimeisiä kertoja kesämökeille. 

Vielä maanantaille ja tiistaille on luvassa aurinkoa mutta lämpötilat ovat jo lähellä nollaa. Loppuviikolla saatetaan tänne pääkaupunkiseudullekin saada jo luntakin. Onneksi viime keskiviikkona sain talvirenkaat autooni joten jos lunta tulee niin valmiina ollaan. 

Kuva: Eila Tommila / Suomen lasimuseo  

Minun piti ottaa valokuva myös itse museorakennuksesta ulkoiluttaessani Mimmiä hetken ennen museoon menoa, mutta unohdin sen kokonaan kun törmäsin entiseen opiskelukaveriini museon pihalla. On muutenkin aika jännä juttu, että säännöllisen epäsäännöllisesti me kaksi samassa opinahjossa ikuisuus sitten puurtanutta olemme yhtäkkiä samassa paikassa. Tämä kohtaaminen kun ei todellakaan ole ollut ainoa. Pari kesää sitten olimme sattumalta Tampereella samalla terassilla juomassa kahvia ja muutamia vuosia sitten extempore törmäsimme Helsingin Silakkamarkkinoilla. Aina sovimme "Soitellaan ja sovitaan tapaaminen." mutta koskaan niin ei käy koska me tapaamme kuitenkin jossain. 

Tässä Suomen Lasimuseo talvella 2020 ja linkki museo postaukseen perusnäyttelystä

Museorakennus on ihan alun perin rakennettu Paloheimo Oy:n turvejauhetehtaaksi 1914. Riihimäen Lasi Oy muutti rakennuksen lasitehtaaksi 1921. Rakennuksessa on toiminut myös muovitehdas ja silkkipaino sekä myös Riihimäen Lasin kristallihiomo. Nykyinen museon kahvilatila on entinen lasitehtaan hevostalli. Tällä hetkellä näyttelytilaa löytyy 1700 m2, jossa perusnäyttelyn lisäksi on vaihtuvia näyttelyitä. Lasitehtaan entinen puhaltimo toimii nykyään vaihtuvien näyttelyiden salina 2.kerroksessa. 










Matias Karsikas (s.1989) on sekä kuvanveistäjä että muotoilija. Vuonna 2020 Karsikas valittiin Suomen nuoreksi suunnittelijaksi. Muutama vuosi myöhemmin 2023 hänelle myönnettiin historian ensimmäinen Pro Vitrea -palkinto. Tämä joka toinen vuosi jaettava Pro Vitrea - palkinto myönnetään korkeatasoisesta ja persoonallisesta työskentelystä tai merkittävästä teosta suomalaisen lasikulttuurin edistämiseksi. Palkinnon tarkoituksena on tukea ja nostaa esille lasin parissa työskenteleviä tahoja, sekä lisätä suomalaisen lasiosaamaisen arvostusta. Kun katselin näyttelyssä Karsikkaan töitä en yhtään ihmetellyt miksi palkinto myönnettiin tästä aivan käsittämättömän upeasta lasitaiteesta. 





Kun astuin näyttelysaliin sisälle näin ensimmäisenä tämän huikean kukkaseinän! Olihan siellä kukkien keskellä myös yksi korentokin. Tästä kukkamerestä minulle tuli melkein kesän tuoksu nenään sekä kimalaisten ja mehiläisten surina korviin. Miten upeita ja värikkäitä kukkia, joista olisin voinut ottaa minkä tahansa omalle seinälleni. Jotenkin Matias Karsikkaan töistä tuli minulle mielleyhtymä Birger Kaipiaisen keramiikkaan. 


Päivänkakkara 2024


Korento 2024


Kukkia 2024


Kukkia 2024









Lasiapila 








Kukkia 2024

Pohjola kukkii todellakin tuolla seinällä. Sieltä löytyy hunajakukka, kastanjankukka, sammakonkutukukka, ametistiruusu, kukkahumus, päivänkakkara, platinahelmikukka, kukkiva tähti, apila, kukkasia ja se korentokin. Olisin voinut tuijottaa tuota kukkaseinää vaikka kuinka kauan. 

Pro Vitrea -palkintoon kuului vierailu Iittalan lasitehtaalla, jossa Matias Karsikas sai 15 lasinpuhaltajaa käyttöönsä yhden päivän ajaksi. Karsikas puhaltaa myös itse lasia mutta osassa teoksista on lasinpuhaltajien lasiosia mukana.


Symbioosi 2018. yksityiskokoelma

Pulppuava puu 2019, yksityiskokoelma

Etualalla Talvi viidakossa 2/2, 2021 - takana seinällä Talvi viidakossa 1/2, 2021 / EMMA Espoon Modernin taiteen museon kokoelma 




Talviviidakossa 2/2, 2021 - yksityiskohta 





Kultasammal 2023, yksityiskokoelma

Matias Karsikas on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä Arabiassa erikoistuen lasiin ja keramiikkaan ja myöhemmin muotoilua Aalto-yliopistossa Espoossa. Hän tekee töitä sekä lasin että keramiikan parissa ja se näkyy myös hänen töissään. Luonto on Karsikkaalle tärkeässä roolissa ja hänen teoksissaan näkyy myös luonnosta löytyneissä puuosissa, jotka ovat osa teoksia. Symbioosi teoksessa oli nelijalkaisen otuksen hahmo, jonka selän peittivät lukuisat lasiset pisarat. 


Näyttely oli rakennettu todella tyylikkäästi ja sieltä paljastui mielenkiintoisia näkymiä teoksiin infotaulujen välistä. Etualalla Arktinen valo 2024 ja takana Päivänkakkara 2024.

Oli mielenkiintoista seurata videolta kuinka Matias Karsikas työskenteli sekä Iittalan lasihytissä että myös työhuoneellaan.












Matias Karsikas on kotoisin Nivalasta ja innostuksen käsillä tekemiseen hän on perinyt isoisältään. Lahjakas isoisä on tehnyt aikoinaan puuveistoksia ja kutonut jopa mattoja. Matiaksen töissä minua viehättävät värien lisäksi myös "tippamaiset lasimuodot", jotka ovat ikään kuin venytettyjä pisaroita. Lasi näyttää valuvalta vaikka se itseasiassa on onkin jo jähmettynyt muotoonsa. Työt ovat hyvin orgaanisia vaikka ne ovatkin lasia. Näyttelyssä on esillä monia hänen tekemiään Kimpaleita, joista muutamia tuossa ylläolevassa kuvassa.


Aarnituli 2023, yksityiskokoelma









Kevättuli 2023, yksityiskokoelma

Matias Karsikas on pitänyt yksityisnäyttelyn Pariisissa ja ihan varmasti hänen töitään haluttaisiin esille myös muuallekin Euroopassa. Nämä lasiveistokset tulevat ihan varmasti valloittamaan myös isomman yleisön vaikka Pohjois-Amerikan suurkaupungeissa kuten New Yorkissa tai Los Angelesissa. Suomalainen lasitaide kiinnostaa ja Karsikkaan työt ovat hyvin mielenkiintoisia. 

Le Fleur Eternelle, 2023 KWUM kokoelma


Pro vitrea -palkinnon myöntänyt tuomaristo kuvasi päätöstään seuraavasti. "Karsikas tekee moderneja veistoksellisia teoksia, jotka jäävät mieleen. Hän on taiteilija, joka herättää mielenkiinnon minne hänen ilmaisunsa ja mielenkiintonsa hänet seuraavaksi johdattaa."

Matias Karsikkaan näyttely on avoinna 31.12.2024 asti. Suomen Lasimuseo on avoinna syys-joulukuussa ti-su 10-17. Museo löytyy osoitteesta Tehtaankatu 23, Riihimäki. Museokortti kohde.

Perusnäyttelyn lisäksi 3.kerroksesta löytyy kuvanveistäjä ja muotoilija Arni Aromaan (1971) Hybrid -näyttely, jossa materiaaleina on keramiikka, lasi ja puu. 

Suomen Lasimuseo ja viereinen Suomen Metsästysmuseo järjestävät joulutorin lauantaina 23.11.2024 klo 10-15. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Museokaupassa oli tänään jo myynnissä käsin valmistettuja, lasisia joulukoristeita Saksan Lauchasta ja Tsekeistä. Pakkohan minun oli pari ihanaa joulukoristetta kotiuttaa museovierailun jälkeen.