Talvipuutarhan ihana pääsiäinen jatkuu 21.4. asti

 

Talvipuutarhan pääsiäinen avautui jo 5.huhtikuuta joten minähän totta kai kipaisin sinne heti seuraavana päivänä ihailemaan 2025 kevään koristelua. Talvipuutarha on perinteinen pääsiäiseeni liittyvä tärkeä traditio, joka on aina yhtä sykähdyttävä ja kaunis. Puutarha on ihanan rauhallinen keidas, jossa pistäydyn usein vain aistimassa kasveja, värikkyyttä ja vanhan rakennuksen tunnelmaa. Koristelut virittävät hyvin myös pääsiäisen tunnelmaa. 

Olen jopa joskus käynyt keskellä työpäivää vartin rauhoittumassa sekä lataamassa akkujani Talvipuutarhassa ja sitten taas jatkanut töihin. Hammarskjöldintien kanat, tiput, puput ja kiltit noidatkin ovat taas vallanneet yli sata vuotta vanhat lasiset kasvihuoneet 21.huhtikuuta saakka. Tilaisuuteen on vapaa pääsy joten ehdottomasti kannattaa käydä fiilistelemässä jos vietät pääsiäistä pääkaupunkiseudulla. 

Minä rakastan keltaisia narsisseja! Voimme kiittää englantilaisia siitä, että he aikoinaan jalostivat luonnonvaraisista villinarsisseista narsisseja ja aloittivat varsinaisen kukkavillityksen jalostuksellaan. Narsissit edustavat minusta hyvin kevään mukanaan tuomaan pirteyttä, iloisuutta ja luonnon heräämistä. Jos asuisin rivi- tai omakotitalossa haluaisin ehdottomasti, että minulla olisi keväällä aina puskemassa mustan mullan alta ihania narsisseja.

Keväällä 2018 kävin Gullön saarella, jossa Blomdalen-Kukkalaaksossa kukki 40 000 narsissia! Gullösta löytyy yli 30 erilaista narsissilajia. Kannattaa seurata netistä milloin kukinta alkaa eli tästä linkistä löytyy lisätietoa. Ehdottomasti tänään kevään on matkattava taas Tammisaaren Kukkalaaksoon ihailemaan. 

Pääsiäiseen kuuluvat noidat ja niitä näkyi myös Talvipuutarhassa luutineen sekä kahvipannuineen. Pääsiäisnoidat, pääsiäistrullit ja trullit liittyvät pääsiäisen mytologiaan. Historiallisesti trullit ovat olleet erityisesti kotieläimiä kohtaan pahantahtoisesti uskottuja olentoja tai näitä esittäviä ihmisiä. Uskottiin, että pitkäperjantain ja lankalauantain illan aikana kotieläimet ovat erityisen alttiina pahalle. 

Nykyinen lasten pukeutuminen pääsiäisnoidiksi on yhdistelmä vanhaa trulliperinnettä ja palmusunnuntain virpomisperinnettä. Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla pääsiäisnoidat käyvät kodeissa pääsiäislauantaina meidän palmusunnuntain sijaan. 

Voi miten kauniin vaaleanpunaisia liljoja kukkikaan Talvipuutarhassa. Vaikka pääsiäiseen liitetään yleensä keltainen, valkoinen ja vihreä olivat minusta nämä vaaleanpunaiset kukat ihana väriläiskä pääsiäisen vietossa kun Talvipuutarhasta löytyi myös vaaleanpunaisia pääsiäismunia. 

Pikku tipuset katselivat ihan pää kallellaan Talvipuutarhan läntisessä siivessä lähes katon rajassa luudallaan lentävää pääsiäisnoitaa. Noita on aikoinaan voinut luudan lisäksi lentää myös saunavihdalla, pellavaloukulla tai jopa lampaan, vuoden tai vasikan selässä pääsiäisenä. Vanhoissa noitaoikeudenkäynneissä ei koskaan ole mainittu luutaa joten se on tullut noitaperinteeseen mukaan vasta 1700-luvulta eteenpäin.

Entä se kahvipannu sitten siinä noidan luudassa - miten se mahtaa liittyä pääsiäiseen? Valistuksen aikana 1700-luvulla ns. noitaoppi alkoi menettää merkitystään. Noidista tuli enemmän viihteellisiä tai jopa karnevalisoituja hahmoja, jotka sitten 1800-luvun aikana liittyivät juuri pääsiäisen juhlintaan. Kahvin juominen yleistyi samaan aikaan kansan keskuudessa uutena nautintoaineena. Noita esitettiinkin kahville persona vanhana naisena, joten siksi tuo kahvipannu keikkuu noitien luudan varressa. 

Talvipuutarhaan oli ilmestynyt ihan uusia, todella söpöjä keltaisia pupusia, joita en koskaan ennen ole nähnyt siellä. Vähän olin harmissani siitä ettei isoja puisia pupuhahmoja näkynyt missään tänä vuonna ja myös pääsiäiskranssejakin oli vain yksi esillä. Minun mottoni omassa pääsiäiskoristelussa ei todellakaan kotona ole "less is more" vaan usein kaivan aika monia koristeita esille. Tänä vuonna kun vielä Anna's Home Collection lifestyle myymälästä meille muutti neljä uutta pääsiäispupua. 🐰🐰🐰🐰

Palmuhuoneessa kukkii todella kauniin värinen Filippiineiltä kotoisin oleva Medinilla. Tämä tropiikissa kasvava kasvi kukkii kevään ja kesän aikana jopa puolimetrisillä, lehtihangasta roikkuvilla vaaleanpunaisilla kukkaryppäillä. Olen kerran ollut jo hankkimassa tätä kaunotarta itselleni kunnes ymmärsin ettei minun hortonomin taidoillani tätä kasvia pidetä hengissä kovin pitkään. Medinilla on ensinnäkin tilaa vaativa kasvi, joka tarvitsee lämpimän sekä kostean paikan itselleen. Vetoa se ei siedä ja kasvi tulee pitää jatkuvasti kosteana. Aivan liian vaativa minulle joten jatkan upean kukan ihailua jatkossakin vain Talvipuutarhassa.

Kukaan ei tänä vuonna käynyt meillä virpomassa Palmusunnuntaina joten uusia virpomisvitsoja ei ole tullut meidän talouteen. Harmillista kun virpojia ei näkynyt koska olin varannut heille myös pääsiäismunia ja muitakin namuja. Talvipuutarhassa oli näin kauniita pajunoksia höyhenkoristeilla. 

Talvipuutarhan tämän vuoden ainoa tai siis ainakin minun näkemä pääsiäiskranssi löytyy heti sisääntulossa. Näitä olisi saanut olla enemmän kun ovat aina olleet niin kauniita. 

Pääsiäiskukko ja pääsiäiskana löytyivät Palmuhuoneesta vartioimasta pääsiäismunia. Kukkoa on käytetty jo vanhassa kirkkotaiteessa valppauden ja kestävyyden vertauskuvana. Kukko löytyy myös monien kirkontornien ja kellotapuleiden huipulla kun osaa vain katsoa. Raamatun kertomuksen mukaan kukko havahdutti laulullaan Pietarin, joka oli juuri kieltänyt Jeesuksen kolmesti. 

Minä muistan lapsuudestani, että meillä pääsiäiskukko tai pääsiäiskana kävivät munimassa 1. ja 2. pääsiäispäivän aamuna tai yleensä munat ilmestyivät pesään yön aikana. Monta kertaa yritin urhoollisesti valvoa, jotta näkisin milloin munat ilmestyivät mutta aina nukahdin. Pääsiäispupu saattoi myös tuoda pääsiäismunia mutta tätäkään hahmoa en koskaan onnistunut näkemään. Aina ne pääsivät kuitenkin hiipimään meille suklaamunien kera!

Pääsiäistiput ja pääsiäismunat symboloivat meille pääsiäisenä uskoa uuteen elämään. Muna muistuttaa pääsiäisen sanomasta. Tuoreen munan kuori näyttää vähän kuin kiveltä, mutta silti sen sisällä on uuden elämän alku eli munasta syntyy pääsiäistipu. Pääsiäisen värit ovat valkoinen, keltainen ja vihreä. Pääsiäispuput ovat alun perin olleet keskieurooppalainen tapa. Pääsiäispupu tuo Keski-Euroopassa suklaamunat ja piilottaa ne puutarhaan, josta lapset sitten etsivät niitä. 

Talvipuutarhassa kukkivat myös keltaiset tulilatvat ja keltaiset ruusut. Yritin eilen etsiä Lidlistä keltaisin hyasintteja mutta myymälässä, jossa asioin ei ollut niitä yhtään enää jäljellä. Onnistuin kuitenkin saamaan kaksi perunanarsissia ruukuissa ja komeat tulppaani niput. Ehkä keltaisia hyasintteja voisi vielä löytyä jostain toisesta Lidlistä. Täytyy yrittää huomenna käydä etsiämässä. 

Ennen kotiinlähtöä kävin vielä katsomassa Talvipuutarhan upeita karppeja. Karpit ovat suurikokoisia makean veden särkikaloja, jotka alun perin ovat kotoisin Vähän-Aasian ja Kaspianmeren väliseltä seudulta. Koikarppi eli koristekarppi on alun perin ruokakalaksi kasvatetun tavallisen karpin välimuunnos. Kala kesyyntyy helposti ja se oppii tuntemaan ruokkijansa, jonka kädestä se mielellään syö. 

Talvipuutarha on avoinna 19.-21.4. klo 10-16 ja sinne on siis vapaa pääsy. Ehdottomasti  kannattaa käydä kurkkimassa upeaa pääsiäiskoristelua ja katselemaan kauniita kukkia sekä kasveja. Talvipuutarhaan voi ottaa mukaan omat eväät ja vaikka kahvia termoksessa koska siellä saa syödä ja juoda läntisessä siivessä, josta löytyy myös penkkejä, tuoleja ja pöytiä. 

Hyvää lankalauantaita kaikille.🐣🥚🐥

Agatha Christien "Eikä yksikään pelastunut" piti otteessaan loppuun asti

 

Kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Viikko sitten lauantaina yksi minun suuri toiveeni toteutui kun istuin Arena-näyttämön ensimmäisellä rivillä ja alkamassa oli Agatha Christien jännitysnäytelmä "Eikä yksikään pelastunut". Muistan omasta nuoruudestani, että tämä klassikkodekkari oli sellainen opus, että se piti lukea kerralla koska tätä hyytävää kirjaa ei vain voinut laskea käsistään. Muistan, että kun vanhemmat kehottivat jo kolmannen kerran sammuttamaan valot ja käymään yöpuulle minä lopulta kiltisti myönnyin ja käänsin valokatkaisinta. 

Jouko Klemettilä (Tohtori Armstrong), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Mutta itse asiassa katosinkin vain vikkelästi peiton alle taskulampun kanssa jatkaakseni kihelmöivän kirjan sivujen lehteilyä. Taisin lukea kirjaa ihan aamun pikkutunneille asti koska kun minua aamulla ravisteltiin hereille tuntui siltä etten olisi nukkunut kuin vartin korkeintaan ja kohta piti lähteä opiskelemaan. Luettuani 256 sivua oli mysteeri vihdoin selvinnyt ja olo oli väsynyt mutta toisaalta myös onnellinen koska syyllinen oli nyt selvillä. Omassa päässäni oli risteillyt lukuisia eri teorioita murhaajasta mutta vasta lopussa saadessani tietää kuka tämän kaiken takana oikein oli mieleni valtasi kummallinen outo tyhjyys. En ollutkaan osunut oikeaa vaikka luulin niin. 

Agatha Christie (1890-1976) oli kirjoittanut hyytävän suljetun tilan mysteerinsä jo vuonna 1939. Ensi julkaisu oli Britanniassa ilmestyessään englanniksi "Ten little niggers" (Collins Crime Club 1939). Nerokas palapelimäinen dekkari ilmestyi suomeksi heti jo seuraavana vuonna 1940 ja suomennos oli "Eikä yksikään pelastunut". Yhdysvalloissa kirja ilmestyi myös 1940 ja nimellä "And Then There Were None". Sanna Koskisen ja Outi Palokosken teoksessa "Sata kirjaa, tuhat suomennosta: kaunokirjallisuuden uudelleenkääntäminen" käsitellään myös Agatha Christien teosta. 

"Ensimmäinen suomennos perustuu tähän nimeen. Nimivalinnan syyt eivät ole tiedossa. Yhdysvalloissa kirja on ilmestynyt myös nimellä Ten Little Indians." Vuonna 1968 kirjan suomennos muuttui lähemmäs Agatha Christien alkutekstiä. Mutta vuoden 2004 painoksen nimenmuutos perustuu kirjan oikeudenomistajien päätökseen, jonka taustalla on myös käännökseen ulottuva kielto käyttää herjaavaa rotuun liittyvää nimitystä.

Santeri Kinnunen (William Blore), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen 

Agatha Christie oli aloittanut aktiivisen kirjoittamisen jo vuosia ennen "Eikä yksikään pelastunut" romaania. Ensimmäisen dekkarinsa hän julkaisi jo vuonna 1920 eli The Mysterious Affair At Styles (Stylesin tapaus) ja rikosta oli ratkomassa legendaarinen belgialainen yksityisetsivä Poirot. Hercules Poirot ehti esiintyä yhteensä 33:ssa Christien romaanissa ja peräti 54 novellissa sekä muutamassa Christien kuoleman jälkeen kirjoitetussa romaanissa. Minä olen aikoinaan aloittanut Christien tuotantoon tutustumisen juuri Poirot dekkareita lukemalla ja elävästi mieleen ovat jääneet mm. Idän pikajunan arvoitus, Kuolema Niilillä, Aikataulukon arvoitus ja Hiirenloukku muutamia mainitakseni. Sekä pienten harmaiden aivosolujen käyttäminen, jota Poirot aina korosti. 

Kaisa Torkkel (Ethel Rogers), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen 

Seuraavaksi ollessani jo armoton murhamysteerien ystävä siirryin sujuvasti Agatha Christien tuotannossa Miss Marple kirjoihin. Hyvässä murhamysteerissä se mikä näyttää todennäköisimmältä ei 

todellakaan ole sitä vaan pitää myös haastaa itseään hieromalla omia aivosolujaan kuten Hercules Poirot. Miss Maple on hahmona täysin erilainen kuin Poirot. Neiti Marple on St. Mary Mead nimisessä kylässä asuva lähes valkotukkainen ikäneito, joka saattaa vaikuttaa ensi näkemältä ehkä vähän höpsähtäneeltä vanhukselta. Mutta Marple on kaikkea muuta eli ratkoo suvereenisti rikoksia todella terävällä havainto- ja päättelykyvyllään sekä hyvällä ihmistuntemuksella. 

Miss Marple esiintyy 12 romaanissa ja 20 novellissa. Ensimmäinen Marple-romaani oli "Murha maalaiskylässä" vuodelta 1930, joka on yksi suosikkini. Viimeinen romaani "Neiti Marple koston jumalattarena" ilmestyi vuonna 1971. Tosin em. jälkeen ilmestyi vielä jo 1940-luvulla kirjoitettu "Neiti Marplen viimeinen juttu". Itselleni on jäänyt myös elävästi mieleen vuosina 1984-1992 televisiosarjassa Neiti Marplea esittävä Joan Hickson (1906-1998), joka minusta on "juuri se ainoa ja oikea Miss Marple" ja kuten tuossa yllä olevassa kuvassa "hän näytti todella vaarattomalta mutta oli kaikkea muuta".

Jesse Jyllenbögel (Anthony Marston), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Minä olen lukenut Agatha Christien "Eikä yksikään pelastunut" vasta lähemmäs kaksikymppisenä. Verrattuna aiempiin Christien kirjoihin tämä romaani oli erilainen - se oli suljetun tilan mysteeri. Alun perin "Eikä yksikään pelastunut" ilmestyi 26-osaisena jatkokertomuksena kesällä 1939. Kirjana se julkaistiin saman vuoden marraskuussa. Elettiin hyvin poikkeuksellisia aikoja eli samana vuonna alkoi toinen maailmansota, josta on todettu "ihmiskunnan historian suurin ja kuolettavin konflikti". Aika oli synkkä joten ehkä siksi Agatha Christie kirjoitti juuri tuolloin hänen ehkä karmivimman teoksen, joka pitää otteessaan Helsingin kaupunginteatterin näytelmässä alusta loppuun. 

Heidi Herala (Emily Brent), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Arttu Kapulainen (Sir Lawrence Wargrave), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen 

Tämä dekkari on selkeästi Agatha Christien tuotannossa erilainen klassikko, joka alkaa siitä kun kymmenen toisilleen täysin ventovierasta ihmistä saa kutsun saapua huvilalle. Henkilöt matkaavat eristyksissä olevalle saarelle ja kukaan heistä ei edes ole täysin varma kuka heidät on sinne kutsunut. Hyvin erikoista on myös se, että palveluväkenä toimiva pariskunta ilmoittaa tulijoille ettei isäntäpari ole vielä edes saapunut vaan he tulevat vasta seuraavana päivänä. 

Pertti Koivula (Thomas Rogers), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Saari on eristyksissä ulkomaailmasta vaikka mantereelle ei olekaan kuin 1,5 kilometrin matka. Kuin tilauksesta alkaa vielä myrskyämään eikä saarelle pääse edes yhteysvene olosuhteiden takia. Kymmenen todella erilaista ihmistä on houkuteltu paikkaan, jossa jokainen heistä joutuu tekemään tiliä siitä mitä on elämässään joskus tehnyt. Ikäviä asioita paljastuu ja vähitellen kaikki ymmärtävät ettei kukaan ole turvassa saarella eikä talossa.  

Anna Ackerman (Vera Claythorne), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Omituista on myös se, että takan reunustalta löytyy 10 posliinista sotilaspoikapatsasta. Seinältä löytyy kumma lastenloru, jossa kerrotaan tarinaa kymmenestä pienestä sotilaspojasta ja omituisessa lorussa aina kuolee yksi sotilaspoika. Samalla myös yksi posliinipatsas rikkoutuu. Sitten alkaa tapahtua outoja asioita ja myös seurueen jäseniä alkaa kuolla. Tunnelma tiivistyy ja kaikki tarkkailevat toisiaan kauhun vallassa.

Jari Pehkonen (Kenraali Mackenzie), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Loru kymmenestä posliinisesta sotilaspojasta lämpiön seinällä.

Mikko Virtanen (Philip Lombard), kuva KHT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Jännitys säilyy "Eikä kukaan pelastunut" -näytelmän ihan loppuun saakka. Vaikka olin lukenut kirjan en muistanut kaikkia pirullisia käänteitä ja tapahtumia. Näyttämöllä nähdään hyvin erilaisia ihmishahmoja, joista jokaista kalvaa omassa menneisyydessään todella painavia sekä ikäviäkin asioita. On vaikeaa tunnustaa tehneensä jotain ja kukaan ei tiedä kuka on oikeasti syytön vai onko edes syyttömiä? Kun lähdetään liikkeelle ovat jokainen tavallaan yhtä syyllisiä ja tarkkaillaan muita etsien jotain mahdollisia merkkejä. Kaikki näyttelijät olivat äärimmäisen hyviä ja erikoismaininta upeasta ajan henkeen olevasta puvustuksesta. Kun ollaan pienellä näyttämöllä on lavastus koko ajan sama mutta sekään ei haittaa. Välillä ulkona raivoaa myrsky, sataa kaatamalla vettä, valot pimenevät ja tämä saadaan aikaan yhden lavastuksen puitteissa - nerokasta. 

Kiitos HKT jälleen kerran upeasta esityksestä ja suurkiitos näyttelijöille rooleista! Tästä voit varata liput Arena-näyttämölle vaikka toukokuulle. Onko Agatha Christien tuotanto tuttua? Tai oletko lukenut mahdollisesti "Eikä yksikään pelastunut" dekkarin? Hercules Poirot vai Miss Marple - kumpi hahmo on lähempänä sinun sydäntäsi? Minulla on vielä tiedossa tämän kevään viimeinen varattu teatterinäytös Jenny Hill reilun viikon kuluttua!

 

Huhtikuun blogihaaste - huhkia, hapuilla, harjoitella ja 6 muuta sanaa

 

Kun selvisin maaliskuun bingohaasteesta päätin rohkeasti tarttua myös uuteen Repolainen reissaa ja räpeltää blogihaasteeseen. Repolainen heitti haasteen jo huhtikuun ensimmäisenä päivänä seuraavasti. "Aprillia, aprilliä (kummin sanoisit?) syö silliä...vai miten se menikään. Näin se alkaa huhtikuu ja huitaisen huhkittavaksenne hurjan vaiko huolettoman BINGOn. Toki toivon, että HUHTIKUU tulee tarjoamaan itsellenikin vielä huolettoman hersyviä ja hehkeitä havinoita - ans kattoa! Ja tähän(kin) huhkimiseen on AIKAA KOKO KUUKAUSI!!" 

Minun on pakko myöntää käsi sydämellä, että olen melkoisen kilpailuhenkinen ja myös aavistuksen yllytyshullu joten pakkohan tähän huhtikuun H-sanojen haasteisiin piti kääriä hihat eikä heittää pyyhettä kehään vaan hieroa hetkinen harmaita aivosolujaan ja sitten helpon huolettomasti heti haastetta kohden!

HUHKIA

Ihan blogitaipaleeni alussa 11.maaliskuuta 2013 kummityttöni 5v kutsui minut ja Minnien mukaansa talviriehaan aurinkoisessa talvisäässä. Luvassa olisi kuulemma lumikenkäilyä, makkaranpaistoa, lettuja, hevoskärryajelua, ämpäripilkkiä, VPK:n alkusammutusnäytös ja jäänveistoa. Minua tuo jäänveisto kiinnosti heti joten ryhdyimme toimeen kummitytön kanssa ja päätimme tehdä jääkukan. 

Jäänveisto oli äärimmäisen mielenkiintoista ja onneksi saimme opastusta jäänveiston ammattilaiselta Antti Kuosalta koska olihan se myös aika vaativaa puuhaa. Jään työstämiseen kun käytetään erilaisia jäätalttoja, joilla ei suinkaan hakata vaan jäätä höylätään pintaan pitkin. Vähitellen kun sai tuntuman sekä jäähän että työkaluun homma alkoi luistaa. Hikihän siinä kyllä kihosi otsalle monta kertaa kun piti huhkia ja yrittää tehdä parastaan. Tästä voit kurkistaa miltä meidän jääkukka näytti ihan valmiina.  

HAPUILLA

Suomenlinnan saarella on entinen merilinnoitus, joka on täynnä tunneleita. Muistelen lukeneeni jostain, että tunneleita siellä olisi peräti kuusi kilometriä. Mieleen palaa omilta kouluajoilta luokkaretket Suomenlinnaan ja juurikin nämä pimeän, kosteat sekä ahtaat tunnelit, joissa hapuiltiin eteenpäin. Vaikka pelotti todella paljon piti vain rohkeasti mennä muiden luokkalaisten kanssa todella pimeisiin ja ahtaisiin tunneleihin. Näin tuli myös vakuuttaneeksi muille ettei minua pelota yhtään vaikka oikeasti jokainen rasahdus pimeydessä tuntui todella kauhealta. 

Olen myös kokenut samanlaista hapuilua Roomassa kun olin sukeltanut maan alle tutustumaan äärimmäisen mielenkiintoisiin sekä historiallisiin Callixtuksen katakombeihin. Sielläkin tuntui "vähän ahtaalta" joten olen miettinyt olenko ehkä klaustrofobinen ihminen? Kun oli 11-vuotias jäin isoäitini talossa hissiin jumiin ja muistan sen kokemuksen edelleen. Hissi oli todella antiikkisen vanha ja jouduin olemaan siellä melko pitkään ennen kuin apua saapui. Toisaalta käytän nykyään päivittäin hissiä, en ahdistu lentokoneessa tai metrossa maan alla. 

En hapuillut yhtään kun vierailin aikoinaan Postojnanluolassa Sloveniassa mutta toki siellä ei kovin ahtaissa tiloissa liikuttu vaikka oltiin maan alla. Myös Tytyrin kaivoksessa olen kuin kotona ilman hapuilua. Onneksi minulla ei ainakaan ole korkeanpaikankammoa koska olen hypännyt tandemlaskuvarjohypyn 4000 m korkeudesta.

HARJOITELLA

Olen hitsannut vedonlyönnin seurauksena ja sitä piti ensin vähän harjoitella. Arvostelin työpalaverissa yhden metallirunkoisen kalusteen hitsisaumoja ja miespuoleinen kollegani heitti minulle "Turha arvostella kun ei itse edes saa kahta kappaletta yhteen hitsaamalla." Löimme vetoa - juu olen myös joskus yllytyshullu - ja minä voitin 50€ vedon. Itse asiassa hitsasin neljän metallinpalaa yhteen ystäväni lainaamilla laitteilla ja ohjeilla. Suurkiitos ystävälleni, joka lainasin välineet, opasti ja minä harjoittelin koska periksi ei anneta. 

HILJAINEN

Matkoillani olen aina tuntenut vetoa piipahtaa sisälle kirkkoihin koska siellä on hiljaista ja rauhallista. Kun ulkona on paahtava helle ja valtava hälinä ympärillä on todella rauhoittavaa viettää hetki ihan erilaisessa ympäristössä. Toki olen myös äärimmäisen kiinnostunut arkkitehtuurista ja kirkkotaiteesta eli sekin vetää minua hiljaisuuteen. Näissä kuvissa olen ainoalla Pietarin matkallani 2014 huhtikuussa Iisakin kirkossa, joka oli aivan valtavan suuri ja upean koristeellinen. Mieleen jääneitä kirkkoja ovat myös Pyhän Marian kirkko Gdanskissa Puolassa, Turun tuomiokirkko, Petäjäveden vanha kirkko ja Pyhämaan "ihmeitä tekevä" uhrikirkko muutamia mainitakseni. 

HUOLETON 

Lapsuuteen kuului ihana huolettomuus! Lapsena en muista koskaan olleeni huolissani tai stressaantunut. Äiti ja isä suojelivat minua ja ottivat vastuuta meidän lapsien elämästä. Totta kai saatoin olla hetkellisesti huolissani pärjääkö pieni pesästään lennähtänyt linnunpoikanen suuressa maailmassa mutta en jäänyt murehtimaan asiaan pitkäksi aikaa. Lapsena en myöskään ollut tietoinen kaikesta siitä pahasta mitä maailmassa on koska elin turvallisessa elinympäristössä. 

Vasta myöhemmin kun kasvoin vanhemmaksi huolettomuus alkoi vähenemään koska tieto lisäsi tuskaa monista asioista, jotka maailmassa ovat pielessä. Kuvassa on nuorin kummityttöni, veljeni tyttö 2013 kun olemme palaamassa Korkeasaaren Art meets Sand -tapahtumasta. Tästä pääset kurkistamaan samaisen huolettoman tytön vanhojen tansseihin pari kuukautta sitten. 

HERSYVÄ

Linnanmäen Valokarnevaalit ovat jo vuosia kuuluneet minun lokakuisiin tapahtumiin. Koska olen kesän lapsi kaipaan siinä vaiheessa kun syksy saapuu pimeine iltoineen erilaisia valotapahtumia. Lintsin Valokarnevaalit ovat olleet sellainen hyvää mieltä tuottava piristysruiske valaisemaan alkavaa kaamosta. Valokarnevaaleissa on mukana ollut myös sambakoulu Império do Papagaois -ryhmän huikeat tanssijat sekä Bateria rumpusetti. Ja tanssimassa myös taitava kummityttöni eli sama tyttö, jonka kanssa veisteltiin jääkukkaa ja oltiin Korkeasaaressa. Samban rytmi vie ihan väkisin mukanaan ja tanssijoiden hersyvä ilo ja riemu myös tarttuu katsojiin. 

HÄNNÄLLINEN

Minun elämässäni on ollut kaksi rakasta hännällistä eli Minnie ja Mimmi! Olin aina haaveillut koirasta ja ensimmäinen jackrussellini Minnie muutti meille 2005. Saimme viettää Minnien kanssa yhdessä upeat 15 vuotta ja neljä kuukautta ennen kuin hän siirtyi sateenkaarisillalle. Alkoi vimmattu uuden valkomustan jackrussellin pennun metsästys ja Mimmi muutti meille 2021 toukokuussa. ❤️❤️

HEHKEÄ 

Mietin pitkään mitä adjektiivi "hehkeä" oikeastaan tarkoittaa. Löysin yhdeltä keskustelupalstalta seuraavia kommentteja "hehkeästä". "Hehkeä hehkuu hyvää tuulta ja on kaikin puolin viehättävä. Voi toki olla sen lisäksi myös klassisen kaunis." "Minä ajattelen hehkeyttä elinvoimaisuutena." "Hehkeä on silmän ja sydämen ilo mutta myös henkevä." "Mulle hehkeä on säteilevä, itsevarma, ei-ihan-nuori, sinut itsensä kanssa." "Tyyni, rauhallinen, huoliteltu olemus. Hän on sinut itsensä kanssa."

Päätin valita tämän kuvan hiuksistani koska vuosia sitten kun menin yhteen tilaisuuteen sain siellä kuulla tämän kampauksen kanssa "Oletpa sinä hehkeä." Silloin en oikein ymmärtänyt mitä henkilö tarkoitti mutta minun kalanruotoletti hiuskukalla oli hänestä "hehkeä". 

HAVINA

Havina voi olla huminaa, kohinaa, kuisketta, suhinaa mutta ääntä se on. Haavan lehdet havisevat puissa kun tuulee. Haapa on siitä erikoinen puu, että sen voi tunnistaa pelkällä korvalla. Kiistattoman teorian mukaan selitys on ns. lehtiruodissa eli puun oksan ja lehden tyven välissä olevassa kannatinosassa. Kun rauduskoivulla lehtiruoti on alle sentin mittainen haavan lehtiruoti voi olla jopa neljä senttimetriä pitkä. Siksi se haapa havisee. Koska minulla ei ollut kuvaa haavasta otin tähän mukaan Ahvenanmaan reissulta bongatun juhannussalon, joka minusta kyllä ihan selkeästi sai aikaan havinaa.  

Nyt jään odottelemaan selvisinkö tästä huhtikuun blogihaasteesta Repolaisen mielestä. Hyvää sunnuntaita kaikille. Jos et vielä ole äänestänyt niin huomenna on virallinen vaalipäivä! Aurinkoa ja iloista mieltä kaikille! 

Anna's Home Collection - uusi liike on täynnä ihania pääsiäisjuttuja

 

Ihana Anna's Home Collection Järvenpäässä muutti uuteen ja isompaan liiketilaan helmikuun puolivälissä. Minulla oli vakaa aikomus suunnata heti avajaispäivänä kurkkimaan uutta puotia ja sen tarjontaa mutta valitettavasti työkiireet veivät voiton. Pettyneenä katselin Instagramista ja Facebookista mitä kaikkea ihanaa liike oli pullollaan. Tilat näyttivät todella upeilta ja paljon isommilta kuin entisessä Prismakeskuksessa. Kauniisti sisustettu ja valoisa liike vaikutti todelliselta "sisustajan karkkikaupalta". Pääsiäinen oli jo vallannut puodin ja kaikki ihanan väriset kattaukset näyttivät todella houkuttelevilta. Onneksi 23.maaliskuuta kun olin matkalla syntymäpäiville pääsin matkan varrella poikkeamaan myös Anna's Home Collectionin hurmaavassa liikkeessä. 

Minua hymyilytti kun astuin Järvenpään kävelykadulta liikekeskus Sagaan sisälle on näin ylläolevan kyltin. Tuli mieleen liikkeenpitäjä Annan Instagram postaus ystävänpäivänä 14.helmikuuta kun liike virallisesti avattiin. "Minä miettimässä montako kania tuli ostettu...pääsiskö joku teille?". Onhan 90 erilaista pupua aika paljon mutta ilman muuta vastasin reippaasti Annan hätähuutoon. "Voin ehdottomasti kotiuttaa ainakin yhden kanin 🐰🐰🐰" Onneksi en laittanut vastausviestiini enempää pupujusseja koska kun lähdin kaupasta ostoskassissani kaneja oli peräti neljä. Olivat kyllä niin söpöjä, että ehdottomasti ne tarvitaan meidän pääsiäiskoristeluun. Laitan valokuvia niistä lähempänä pääsiäistä. 

Minä tutustuin ihanaan Annaan 2023 joulukuussa kun vierailin Anna's Joulumaa tapahtumassa Mäntsälässä. Menetin sydämeni tapahtumalle, joka oli lumen peittämien peltojen keskellä Nummisten kylässä maatilalla. Joulushoppailun lisäksi oli mahdollista nähdä myös mm. lampaita ja poneja. Viime keväänä piipahdin katsomassa Annan entistä Prismakeskuksen liikettä Mimmin kanssa. Ihana Joulumaa tapahtuma sai jatkoa 2024 eli tästä pääset kurkistamaan tunnelmia ennen viime joulua. Kaksi suloista aasia Kropu ja Pepa olivat myös kivoja uusia tuttavuuksia maatilalla. Kyselin varovasti Annalta tavatessamme nyt pari viikkoa sitten tulevasta Joulumaasta ja ihanaa oli kuulla, että se jatkuu. JIHUU!!!

Pääsiäisen väri on monelle keltainen kodin koristelussa. Anna's Home Collection liikkeen kattauksissa ja koristeissa keltaista väriä näkyi myös paljon. Keltaiset narsissit ja tulppaanit kertovat uudesta elämästä. Keltainen väri liittyy aina uuden elämän alkuun huolimatta siitä oletko kristitty vai et. Kananmunan keltuainen on elämän vertauskuva ja se symboloi myös kevään tuloa. Ihanaa on auringonvalon määrän lisääntymistä ja kauniin keltaiset auringonlaskut näin keväisin. Keltaiseen on koristelussa helppo myös yhdistää sekä vihreää että valkoista. Jos et vielä ole kylvänyt rairuohoa, joka myös symboloi uuden syntymää ehdit sen vielä kylvämään. Vinkkinä, että voit istuttaa rairuohon siemenet myös suoraan talouspaperin päälle jos sinulla ei ole multaa. Aluksi kannattaa peittää istutus vaikka kuvulla niin rairuoho itää nopeammin. 

Ihailin kauniita hennon vaaleanpunaisia kattauksia Anna's Home Collection liikkeessä ja muistelin samalla omaa nuoruuttani. Kun muutin lapsuudenkodistani omilleni minulla oli hetken vaaleanpunainen kausi. Muistan, että osa asioistani oli hennon vaaleanpunaisia ja jotain tekstiileitä oli myös sen ajan lempivärissäni. Olen säilyttänyt ainakin muutamia vaaleanpunaisia astioita ja tästä voit kurkistaa yhteen parvekkeella otettuun lettukuvaan, jossa näkyy vaaleanpunainen haarukkakin lautasen lisäksi. Suurimman osan vaaleanpunaisen kauden astioista olen myynyt kirppiksellä. Jälkeenpäin mietittynä en ollenkaan ymmärrä mistä tämä vaaleanpunainen kausi minun elämässäni on johtunut mutta joku "tärkeä elämänvaihe" se varmasti on ollut.

Netistä uumenista löytyi tietoa vaaleanpunaisesta enemmän eli värinä se symboloi aistillisuutta, viehätystä sekä on täynnä toivoa ja iloista odotusta. Vaaleanpunainen värinä on äärimmäisen herkkä ja hempeä. Se symboloi myös nuorekkuutta, iloa ja elämäniloa - ehkä juuri tämän takia minä kotoa lähtiessäni hurahdin vaaleanpunaiseen hetkellisesti. Muotimaailmassa vaaleanpunainen on usein itsevarmuuden ja yksilöllisyyden väri. Sähäkkä pinkki puolestaan edustaa rakkautta ja kiintymystä. Puodin villahuopa on ihanan marjapuuronpunainen ja astioissa näkyi myös vähän aprikoosiin vivahtavaa vaaleanpunaista. Pakko myöntää, että minulle tuli aika nostalginen olo kun katselin näitä vaaleanpunaisia juttuja ja monia hauskoja muistoja nuoruudesta myös tulvahti mieleen. 

Sininen kausi seurasi minun elämässäni vaaleanpunaista kauttani joten tässä Anna's Home Collection nurkkauksessa pääsin sukeltamaan taas rakkaisiin muistoihin. Oma äitini rakasti sinistä ja hän myös mielellään käytti sitä sekä sisustuksessa että omassa pukeutumisessaan. Minun oma sininen kauteni kesti vuosia kunnes hurahdin hetkellisesti vihreää mutta nyt nyt taas useita vuosia olen elänyt uutta sinistä kautta ja luultavimmin tässä nyt pysytään. Toisaalta "never say never". 

Sinisen sanotaan olevan harmonian, luotettavuuden, vastuun ja sympatian väri. Se myös edustaa luotettavuutta, voimaa, vakautta ja värinä sininen rauhoittaa. Väriin liitetään myös yleviä tunteita ja sen sanotaankin edustava sekä menestystä että auktoriteettia. Sinisestä pitävän sanotaan arvostan tasapainoa elämässään. Hyvä ystäväni sanoi joskus kun puhuimme väreistä, että "sinisestä pitävä ihminen on nostalgiaan taipuvainen eikä hän pidä muutoksista rutiineissaan". Olen varmaan hieman taipuvainen nostalgiaan mutta rutiinia minä inhoan sydämestäni ja olen enemminkin spontaani. 

Jos mielit pääsiäispupuja ja kaneja niin valinnanvaraa Anna's Home Collection liikkeessä on. Löytyy niitä vitivalkoisia pitkäkorvia, joista minulle tulee elävästi mieleen Valkoinen Kani, joka oli Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa -kirjassa. Kanilla on yllään liivit sekä kädessään kello ja hän huudahteli vähän väliä "Voi hyvänen aika, olen myöhässä." Liisahan kirjassa lähti seuraamaan tätä kelloaan hysteerisesi vilkuilevaa kania kaninkoloon mitä kautta hän päätyi ihmemaahan. Liisa ihmemaassa oli yksi oman lapsuuteni lempikirjoista ja varsinkin kohtaus, jossa istutaan teekutsuilla Hullun Hatuntekijän luona.  

Minä myös ihastuin Anna's Home Collectioni suloiseen tassuammeseen! Kun olin lapsi meillä oli kotona kylpyamme ja rakastin lojua vaahtokylvyssä niin kauan, että sormet ja varpaat muuttuivat "ihan ruttuisiksi rusinoiksi" kuten lapsena nimitimme niitä. Lopulta ammeesta luovuttiin koska se vei turhaa tilaa kylpytiloissa mutta muista itse kaivanneeni sitä aina. Jos yövyn hotellissa minä aina menen kylpyyn illalla koska se on niin luksusta ja hauska takauma lapsuuteen. 

Anna's Home Collection löytyy osoitteesta Järvenpään Saga-keskuksesta ja tarkempi osoite on Sibeliuksenkatu 18-22. Lähiliikkeet ovat Intersport, Espresso House ja Mannerlaukku. Jos liikut autolla niin parkkitilaa löytyy Helsingintien puolelta, Tupalantieltä ja Prisma-keskuksen parkkihallista pienen kävelymatkan päästä. Liike on avoinna arkisin klo 10-19, lauantaisin klo 10-15 ja sunnuntaisin klo 12-16. Minä kävin viime sunnuntaina Järvenpäässä asuvan bloggaajakollega Mirkan kanssa toisen kerran liikkeessä pyörähtämässä. Mirka varmasti palaa puotiin vielä joku päivä shoppailemaan...

Pääsiäinen lähestyy eli jos olet kani- tai pupujahdissa niin Anna's Home Collection liikkeessä kannattaa käydä kurkkimassa valikoimia. Paljon kivoja tuotteita ja itse liike on kuin karkki ♥♥♥