Tropicario - trooppinen eläintalo Helsingissä tarjoaa eksoottisia eläimiä

 

Purjelisko

Kävin pitkästä aikaan kurkkimassa mitä mahtaa kuulua Tropicarion käärmeille, liskoille, hämähäkeille ja muillekin matelijoille. Tropicario on Pohjoismaiden suurin trooppinen eläintalo, joka aloitti toimintansa Hämeenlinnassa jo vuonna 2000. Kun tilat kävivät vähitellen ahtaaksi kasvavalle eläinmäärälle siirtyi Tropicario Helsingin Sturenkadulle isompiin tiloihin 2007. Olen ensimmäisen kerran vieraillut Tropicariossa heti sen saavuttua pääkaupunkiseudulle. Sen jälkeenkin olen piipahdellut siellä melko säännöllisesti joten nyt on korkea aika tehdä tästä mielenkiintoisesta paikasta myös ihan oma blogipostaus. 

Olen lapsesta saakka ollut todella kiinnostunut eläimistä ja luonnosta. Oma edesmennyt isäni on siirtänyt minuun tämän ominaisuuden. Avara luonto -ohjelma televisiossa oli ehdoton suosikkini aikoinaan siinä missä myös Merten salaisuudet ja punapipoinen Jacques Cousteau. Biologia sekä maantiede olivat lempiaineitani koulussa ja olin jossain vaiheessa aivan varma, että minusta tulee isona biologi. Toisin kuitenkin kävi mutta kiinnostus eläimiin sekä luontoon on säilynyt edelleen. 

Tropicarion tiloissa on esillä maailman myrkyllisimpiä käärmeitä, suurikokoisia varaaniliskoja sekä lukuisia muita matelijoita. Eläintalon erikoisuus ovat suuret kuristajakäärmeet, joita on esillä enemmän kuin missään muualla Pohjoismaissa. Joukossa on myös useita todella harvinaisia lajeja, joiden kasvattamiseen Tropicariossa erityisesti keskitytään. Tropicariossa on myös hyvin seurallinen hopeasarvinokkalintu Harri, jolla on todella paljon sanottavaa ja hän kuulemma rakastaa erityisesti lapsia!

Harri, hopeasarvinokkalintu 

Tropicariossa on syntynyt musta vesivaraanin poikanen tiettävästi ensimmäistä kertaa maailmassa partenogeneettisesti eli neitseellisesti vuonna 2017 ja vielä toistamiseen 2020. Tropicario keskittyy pääasiassa esittelemään käärmeitä ja liskoja sekä tekemään opetuksellisessa mielessä tunnetuksi niiden kiehtovaa elämää ja suojelua. Tropicariossa asutaan tilavissa eläintiloissa, jotka vastaavat kunkin lajin luonnonmukaisia elinolosuhteita. 

Musta vesivaraani 

Kuningasboa kasvaa 2-3 metriseksi ja sen asuinaluetta on koko Etelä-Amerikka. Ravinnokseen kuningasboa nauttii pikkunisäkkäitä sekä lintuja. Käärme synnyttää eläviä poikasia, jotka ovat pituudeltaan noin 40-50 cm mittaisia. Useimmat käärmeet lisääntyvät munimalla, mutta poikasten synnyttäminen on kehittynyt itsenäisesti monelle lajille. 

Maailmassa elää nykyään yli 4000 käärmelajia ja ne ovat jalattomia matelijoita. Etelämannerta lukuun ottamatta käärmeitä löytyy ihan kaikista maaosista, useimmilta trooppisilta ja lauhkeilta saarilta sekä valtameristä. Käärmeitä löytyy sademetsistä, tundralta, aavikoilta ja vuorenhuipuilta. Jotkut käärmeet elävät maan pinnalla, jotkut maan alla, puissa tai vedessä. Käärmeiden luuranko koostuu kallosta, alaleukaparista, jopa 450 selkänikamasta, niihin kiinnittyneistä kylkiluista sekä jopa 250 häntänikamasta. Käärmeiden kallo, leuat ja kylkiluut ovat erittäin liikkuvia, mikä auttaa niitä mm. suuren saalin nielemisessä kokonaan, ryömimisessä ja munien kuljettamisessa. 

Käärmeiden ruumista peittävät suomut ja ne luovat nahkansa kasvaessaan. Tropicariossa ainakin yhdessä ellei kahdessa käärmeterraariossa oli nahan luominen käynnissä. Toisin kuin matelijoilla käärmeillä ei ole raajoja. Käärmeillä ei myöskään ole korva-aukkoja tai silmäluomia. Käärmeet elävät ja nukkuvat koko ikänsä avoimin silmin. Käärmeiden kaksihaarainen kieli aistii molekyylejä. Jotkut käärmelajit pystyvät aistimaan myös lämpösäteilyä. Moni käärmelaji pystyy avaamaan myös suunsa niin suureksi, että se kykenee nielemään suuria eläimiä ihan kokonaisena. 

Chilen pitkäkarva tarantula elää Atacaman aavikolla Chilessä. Laji on myrkyllinen mutta luonteeltaan rauhallinen. Ruumiin pituus on 6-7 cm ja jalkojen väli 12-16 cm. Tämä musta tarantula, jonka jalkoja ja takaruumista peittävät kerman/harmaanväriset karvat syö hyönteisiä, pieniä liskoja ja pieniä nisäkkäitä. Chilen pitkäkarva tarantulan eturuumiin kuori heijastaa jännästi roosanväriä. 

Magrovevaraanit ovat muiden liskojen tavoin yksineläjiä. Ne elävät luonnossa Pohjois-Australiassa, Papua-Uusi Guineassa ja lukuisilla Indonesian ja Tyynen valtameren saarilla ja vesistöjen läheisyydessä. Mangrovevaraani kasvaa 80-140 cm mittaiseksi. Tropicarion eläinesittelyssä kerrottiin "Se on lähes täydellinen petolisko, hyvä uimari ja kiipeilijä sekä myös maalla nopea. Lisko on aktiivinen, utelias ja suhteellisen aggressiivinen." 

Valkohuulilehtisammakko elää Papua-Uusi Guineassa ja Australian koillisosissa. Laji on hidas maalla mutta erittäin ketterä puussa. Sammakko kasvaa 10-15 cm mittaiseksi ja ravinnokseen se käyttää hyönteisiä. Valkohuulilehtisammakko naaras laskee munansa veteen, jossa poikaset kehittyvät. Minusta tämä nukkuva sammakko oli todella suloinen otus! Tuijotin sammakkoa todella pitkään ja mutta kaveri taisi olla niin kaukana höyhensaarilla ettei minun katseeni saanut häntä heräämään. 

Skorpionilisko on yöeläin, joka viettää päivänsä luolissa ja onkaloissa. Se on kooltaan 70-120 cm mutta suurimmat urokset voivat kasvaa jopa 140 cm mittaiseksi. Skorpionilisko on yksi maailman kolmesta myrkyllisestä liskolajista. Liskon myrkky on voimakasta ja potentiaalisesti ihmiselle purema on kohtalokas. Skorpionilisko elää Meksikossa ja Guatemalassa vain neljällä eri alueella. Vierailuni aikana lisko otti kuitenkin leppoisasti päiväunia koska se on yöeläin.   

Purjelisko elää vain Filippiineillä ja se voi kasvaa jopa metrin mittaiseksi. Postauksen alussa on isompi kuva upean vihreänkellertävästä purjeliskosta. Liskon kyljissä näkyi melkein kullanvärisiä raitoja ja se vaikutti luonteeltaan hyvin vilkkaalta. Minusta tuntui, että purjelisko otti minuun katsekontaktia ja tuli jopa uteliaasti lähemmäs meitä erottavaa lasiseinää. Lisko syö kasveja, hedelmiä, marjoja, hyönteisiä, linnunpoikasia ja pieniä nisäkkäitä. Lisko lisääntyy munimalla. 

Silmälasikaimaani on alligaattorien heimoon kuuluva kaimaanilaji, joka elää Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikan pohjoisosissa. Koiras voi kasvaa kaksi- tai jopa kolmemetriseksi kun naaras on pituudeltaan vain kaksimetrinen. Painoa silmälasikaimaanilla voi olla jopa 300 kiloa! Kaimaani lisääntyy munimalla ja se syö kaloja, vesilintuja, sammakkoeläimiä, nisäkkäitä ja linnunmunia. Silmälasikaimaanilla kulkee kuonon tyvestä luinen harjanne, joka reunustaa myös silmiä. Harjanne muistuttaa silmälasinsankoja, josta laji on saanut nimensä. Minusta silmälasikaimaani näytti ihan "älykkäältä professorilta". 

Kuningaskäärmeet ovat tarhakäärmeiden heimoon kuuluva käärmesukua. Niitä tavataan Amerikan mantereelta, jossa niiden levinneisyysalue  ulottuu Kanadasta aina Ecuadoriin saakka. Aavikkokuningaskäärme on yksi kuningaskäärmeiden alalaji, joka syö muita käärmeitä - myös myrkyllisiä, pieniä liskoja, nisäkkäitä, lintuja ja sammakoita. Aavikkokäärme on erittäin toivottu asukas maatiloilla koska se pitää myrkylliset käärmelajit poissa. 

Niilinkrokotiili on suurikokoinen krokotiilieläin, joka voi kasvaa jopa kuusi metriä pitkäksi. Uros voi painaa peräti 900 kiloa! Niilinkrokotiili elää Afrikassa lukuun ottamatta Saharaa ja Lounais-Afrikkaa. Laji elää kaikenlaisissa vesistöissä järvissä, joissa, suolla ja murtovesissäkin. Niilinkrokotiilin puruvoima on valtava ja vuosittain Afrikassa sadat ihmiset joutuvat valitettavasti krokotiilin saaliiksi. Koska krokotiilin hampaat ovat tylsät, ne eivät voi jauhaa saalistaan. Siksi ne repivät saaliinsa kappaleiksi vedessä heiluttamalla ruumistaan rajusti ja sen jälkeen nielevät kappaleet. 

Niilinkrokotiilia pidettiin muinaisessa Egyptissä pyhänä eläimenä, jota palvottiin jumalana ja niitä myös muumioitiin.

Tästä linkistä voit kurkistaa Hesarin vuosia sitten tekemään artikkeliin, jossa kerrottiin pari sataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua muumioidusta krokotiilistä, joka skannattiin Lillen luonnontieteellisen museon toimesta. 

Keltainen anakonda elää Etelä-Amerikassa (Pohjois-Argentiina, Paraguay, Kaakkois-Bolivia, Brasilian eteläosat). Anakonda kasvaa 2,5 - 3,5 metriseksi mutta jopa 4,5 m pitkiä yksilöitä on havaittu. Käärme synnyttää eläviä poikasia, jotka on syntyessään jo 35-50 cm pitkiä. Ravinnokseen keltainen anakonda käyttää nisäkkäitä, lintuja, matelijoita ja jopa kaimaanit voivat joutua anakondan ruokalistalle. 

Tropicarioon saapui elokuussa 2022 täysin uusi laji. Eläintarhoissa äärimmäisen harvinainen Rainerquenterinvaraani, joita maailman eläintarhoissa on vain kaksi yksilöä ja niistä toinen on siis nyt Tropicariossa. Luonnossa varaania tavataan lähinnä Molukkien saaristossa. Tämä yksilö, joka nyt on Suomessa on Euroopassa viranomaisten salakuljetuksesta takavarikoima. Onneksi se pääsi hyvää hoitoon Tropicarioon. Varaani syö luonnossa pieniä nisäkkäitä, kaloja ja äyriäisiä. Jännän nimensä varaani on saanut saksalaisen herpetologi Rainer Quinterin mukaan. Herpetologia on tieteenala, joka tutkii matelijoita ja sammakkoeläimiä eli "herppejä". 

Timorinpython on harvinainen laji ja äärimmäisen harvoin nähty myös eläintarhoissa. Laji on jännän keltainen tai lähes kullanvärinen, ja sen selässä sekä kyljissä on verkkomainen kuviointi. Timorin python voi kasvaa jopa kaksimetriseksi ja se elää Indonesiassa Timorin sekä Floresin saarilla. Laji lisääntyy munimalla ja se syö pieniä nisäkkäitä sekä lintuja. 

Kuningaspython on suhteellisen pienikokoinen (80-190cm) kuristajakäärme, joka on kuitenkin melko tukevarakenteinen. Laji asustelee Afrikassa Ghanan, Togon ja Beninin sademetsissä. Käärme on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja piiloutuu mielellään. Häirittynä tai uhattuna se kietoutuu tiukaksi palloksi, pää kerän sisälle suojattuna. Käärme syö pikkunisäkkäitä sekä lintuja ja lisääntyy munimalla. 

Kalliopython elää Etelä-Afrikan eteläosissa ja se kasvaa 4-6 metriä pitkäksi. Käärme elää savanneilla ja ruohikoilla jokien, virtojen sekä läheisyydessä. Kalliopython hakeutuu usein myös karjatilojen luo. Se käyttää ravinnokseen pieniä ja nuoria antilooppeja, koiria, apinoita ja muita nisäkkäitä jopa leopardeja. Suurten yksilöiden tiedetään tappaneen myös ihmisiä. Python on ehdottomasti äärimmäisen aggressiivinen käärmelaji. 

Gumbrechtin palmukyy on todella upean kirkkaanvihreä ja poikkeuksellisesti naaraat ovat koiraita suurempia. Naaraat synnyttävät 5-15 elävää poikasta. jotka ovat n. 15 cm mittaisia. Vuonna 2016 palmukyy pariskunta sai Tropicario ssa viisi poikasta. Kuvassa on koiras, jonka erottaa sen punaisesta raidasta sekä myös siitä, että koiraan silmät ovat punaiset. Laji elää Koillis-Thaimaassa, Laosissa, Vietnamissa, Kiinan Junnanin maakunnassa ja Myanmarissa. Aika veikeä otus väriensä puolesta! 

Meksikossa elävä Pueblan maitokäärme oli väritykseltään myös upea ilmestys. Jännä juttu, että laji on arka mutta lajin sisällä esiintyy kannibalismia ei lajitoverin voi siis popsia poskeensa. Maitokäärme munii munia ja vastakuoriutuneet poikaset ovat suhteellisen suuria eli 20-30 cm. Pueblan maitokäärme käyttää ravinnokseen jyrsijöitä, pieniä käärmeitä, liskoja ja harvoin myös lintuja. 

Tropicariossa on valtavasti mielenkiintoista katsovaa ja mikä parasta se on avoinna joka päivä klo 10-18. Juhlapyhien aukioloajoista tiedotetaan erikseen netissä sekä myös Tropicarion Facebook sivuilla. Trooppinen eläintalo Tropicario löytyy osoitteesta Sturenkatu 27, Helsinki. Sisäänpääsy aikuisilta 17 €, lapset (4-14 v.)  12 € ja opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, varusmiehet 14 €. Lipunmyynti lopettaa klo 17.15. Kannattaa ehdottomasti varata runsaasti aikaa koska Tropicariossaon sekä katsottavaa että  ihmeteltävää riittää. "Tropicario on Pohjoismaiden suurin trooppinen eläintalo, joka keskittyy esittelemään pääasiassa käärmeitä sekä liskoja ja tekemään opetuksellisessa mielessä tunnetuksi niiden kiehtovaa elämää sekä suojelua."