Suomenlinnan kirkkopuistossa on koettavissa Alexander Reichsteinin valoteos "Sijoiltaan"

 

Eilen keskiviikkona hyppäsin Suomenlinnan lautan kyytiin varmasti ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Rakastan Viaporin merilinnoitusta, joka on päässyt myös Unescon maailmanperintokohteeksi jo vuonna 1991. Ei ihme sillä Suomenlinnan sotilasarkkitehtuuri on hyvin säilynyttä. Kuuden linnoitetun saaren historialliset kerrostumat kertovat Ruotsin kuningaskunnan, Venäjän keisarikunnan ja Suomen tasavallan ajasta. 

Nykyään Suomenlinna on elävä kaupunginosa, jossa asuu noin 800 helsinkiläistä. Saarelta löytyy myös ala-asteen koulu, joka on toiminut siellä jo 60 vuotta. Suomenlinnan päiväkoti puolestaan vietti nyt kuluneena kesänä 2025 peräti 100-vuotisjuhliaan. Merilinnoituksessa mielenkiintoista nähtävää todella riittää: linnoitusmuureja, tykkejä, tunneleita, kauniita puistoalueita, museoita, kahviloita ja ravintoloitakin. Ympäri vuoden saari tarjoaa myös erilaisia tapahtumia sekä opastettuja kierroksia. 

Suomenlinnan kirkkopuistossa avautui jo 10.lokakuuta taiteilija ja kuvittaja Alexander Reichsteinin valoteos "Sijoiltaan / Displaced". Kuten kerroin jo Håkansbölen Hehku -tapahtumassa tehdyssä postauksessa olen todella suuri Reichstein fani, joten odotin innolla iltaa jolloin sää olisi suosiollinen lähteä Kauppatorin rannasta Suomenlinnan lautalla vartin merimatkalle. Onnistuin jopa hankkimaan matkalipun lauttaan automaatista. En nimittäin edes muista milloin olisin käyttänyt julkista liikennettä viimeksi. 

Kun odotimme puomien avautumista lauttaan tutustuin todella mukavaa rouvaan, joka oli asunut yli 50 vuotta Suomenlinnassa! Hän kertoi huikeita tarinoita kotisaarellaan tapahtuneista sattumuksia mm. turistien kanssa. Kun rouva oli murtanut jalkansa kotipihallaan hän oli päässyt ambulanssi kyydillä merenalaista tunnelia pitkin mantereelle sairaalaan. Menomatka melkein tuntui liian lyhyeltä kun oli niin mukava kuunnella hänen värikkäitä muistojaan Suomenlinnasta. Varmasti todella idyllisen erilainen tapa olla helsinkiläinen, joka asuu saaressa "lähes ydinkeskustassa". 

Moni muukin oli liikkeellä koska mielestäni sekä meno- että myös tulomatkalla Suomenlinnan lautta oli lähes täynnä. Vielä näytti olevan myös turisteja Helsingissä koska kuului sekä englannin että saksankielistä puheensorinaa. Onneksi olin onnistuneesti ostanut matkalipun koska tulomatkalla lautassa oli NELJÄ lipuntarkastajaa. 

Alexander Reichsteinin valoteos oli tuonut Suomenlinna kirkkopuistoon kymmeniä hohtavia evakkohahmoja, jotka kulkevat kohti tuntematonta. Jos vertaan hänen aiempia valohahmojaan Suomenlinnan hahmoihin niin näissä uudemmissa töissä on pelkistetymmin yksityiskohtia. Evakkohahmoissa on vain ääriviivat. Suomenlinnan teokseen kuuluu myös Petri Laakson luoma äänimaisema, joka kuuluu kun liikut hahmojen keskellä. Teos on esillä myös Viapori kekri 2025 -tapahtumassa lauantaina 1.marraskuuta 2025. Suomenlinnan hoitokunta on tilannut teoksen Reichsteinilta. 

Lainasin Suomenlinnan kotisivuilta miten Alexander Reichtsein on itse kuvaillut Suomenlinnan teostaan "Sijoiltaan / Displaced". 

”Tilataideteos käsittelee ukrainalaisten pakolaisvirtaa, jonka aiheutti Venäjän hyökkäyssota. Teos muistuttaa, kuinka sotia ovat paenneet myös niiden maiden kansalaisia, jotka ottavat nyt Ukrainan evakkoja vastaan. Ukrainan pakolaisten lisäksi joukossa on mukana suomalaisia evakkoja vuodelta 1939, neuvostoliittolaisia vuodelta 1941, saksalaisia vuodelta 1945 sekä muiden maiden pakolaisia toisen maailmansodan ajalta. 

Yli 50 ihmiskokoista pimeässä fluorisoivaa evakkohahmoa on tehty aitojen valokuvien perusteella. Petri Laakso on luonut äänitaustan, jossa sekoittuu muun muassa ihmisten askeleet, kaukaiset pommituksen äänet ja pakolaisten kertomat erikieliset tarinat.”

Teos sai ajattelemaan sitä miten onnellisessa asemassa me suomalaiset olemme turvallisessa, omassa  kotimaassamme. Suomen Pakolaisavun sivuilla kerrotaan, että konfliktien ja vainon vuoksi pakenemaan joutuneita ihmisiä on maailmassa enemmän kuin koskaan aiemmin, yli 123 miljoonaa! Pakolaisten määrä on valtava ja heistä vain todella pieni osa hakee turvaa Suomen kaltaisista valtioista. Maailman pakolaisista on 69 % on lähtöisin vain viidestä maasta: Syyriasta, Afganistanista, Ukrainasta, Venezuelasta ja Sudanista.  

Muistan vieläkin lapsuudesta isoäitini lukemattomia kertomuksia Karjalan evakoista. Ihmisistä, jotka evakuoitiin vuonna Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta Karjalassa, Kuusamossa, Sallassa ja Petsamossa. Evakuointeja tapahtui sekä talvisodan (1939-1940) että jatkosodan (1941-1944) edellä ja niiden jälkeen. Isoäiti aina mietti mitä mahtoi ajatella ihminen, "joka sai palata hetkeksi kotiseudulleen, jonka hän kuitenkin joutui lopulta jättämään kokonaan?". Vuonna 1944 luovutetuilta Suomen alueilta evakuoitiin noin 420 000 ihmistä, joista suurin osa oli juuri karjalaisia. Ihmiset asettuivat Etelä- ja Keski-Suomeen. 

Ukrainan sotaakin on käyty jo yli kolme vuotta ja muistan vieläkin elävästi lukemattomat, pelottavat ja pysäyttävät uutiset 24. helmikuuta 2022. Eikä loppua tunnu näkyvän neuvotteluista huolimatta. Pro Ukraina sivuston mukaan "Ukrainaista on paennut 6,3 miljoonaa ihmistä, joista valtaosa on pakolaisina ympäri Eurooppaa. Suomeen ukrainalaisia on tullut 55 000. UNICEFin mukaan yli puolet Ukrainan 7,5 miljoonasta lapsesta on joutunut jättämään kotinsa." 

Kävellessäni Suomenlinnan kirkkopuistikossa "Sijoiltaan" teoksen hahmojen ohi minä mietin miltä tuntuisi jos vaikka huomenna tulisi ilmoitus, että joutuisin lähtemään kodistani/maastani? Kurkkua kuristi ja kädet hikoilivat koska jo pelkkä ajatus tuntui ihan mahdottomalta. Mitä minä osaisin ottaa mukaani johonkin uuteen maahan? Kantaa voisin vain rajallisen määrän tavaraa eli rakkaista tavaroista olisi pakko luopua. Ottaisinko mukaan tärkeitä papereita ja vanhoja paperisia valokuvia? Lämpimiä vaatteita ja hyvät kengät sekä totta kai Mimmin. Mieleni ei pystynyt jäsentelemään rationaalisti mitä ihan oikeasti pakkaisin laukkuihin jos lähdön hetki koittaisi. 

Alexander Reichsteinin äärimmäisen vaikuttava valoteos "Sijoiltaan / Displaced" löytyy Suomenlinnan kirkkopuistosta eli vain muutamien satojen metrien päästä lauttarannasta. Vapaa pääsy ja teos on nähtävissä 2. marraskuuta 2025 asti. Teos on koettavissa pimeään ilta-aikaan eli 19-22. Suosittelen ehdottomasti matkaamaan Suomenlinnaan ja kokemaan koskettavan teoksen. 

♥ ♥ ♥ 

Muita minun blogipostauksiani Suomenlinnasta 2014 kummityttöni kanssa löydät tästä. 

Tasapuolisesti tunneleita, tykkejä ja mustikkatassuja Suomenlinnassa

Hei, hei kesähuone - syksy saapui nyt parvekkeelle

 

Viime perjantaina alkoi kesähuoneen purkaminen kesäkukkien osalta. Tuntui vähän haikealta myöntää, että kun eletään jo lokakuun puoliväliä on syksy kuin varkain hiipinyt myös meidän kesähuoneeseen. Pelargoniat kukkivat edelleen komeasti sekä myös begoniat ja yksi syklaamikin olivat vielä ihan voimissaan. Valkoinen krysanteemi ja marketat olivat jo elinkaarensa lopussa. 

Roikkuva lobelia-amppeli oli jo 26.syyskuuta korvattu lyhdyllä ja viimeiset muurikellon kukat otettu maljakkoon vielä hetkeksi muistuttamaan kesästä. Mietin pitkään olisinko voinut ottaa upeat begoniat sisälle jatkamaan eloaan mutta kun niille ei löytynyt mistään riittävästi tilaa päätyivät nekin sitten biojätteeseen. Muratit jatkavat edelleen ja toivottavasti selviävät taas tulevasta talvesta. 

Selaisin vanhoja postauksiani liittyen syyskukkiin ja kesäkukista luopumiseen. Syksyllä 2018 on parveke ollut syysasussa vasta 31.10., vuonna 2019 10.10., vuonna 2020 18.10., vuonna 2022 28.10. ja vuonna 2023 4.11. Viime syksy 2024 oli poikkeuksellinen koska olin menossa lonkkaleikkaukseen Coxaan ja kukat piti vaihtaa ennen sitä. Taisin kerätä kesän pois jo 15.syyskuuta vaikka itse postaus on blogissa julkaistu vasta 1.lokakuuta 2025. 

Ikuisena kesän venyttäjänä minä siis yritän pitää kesähuoneen mahdollisimman pitkään kesäisenä. Muistan yhden sellaisen syksyn, että aamulla kun heräsin oli pelargonioiden päälle jo satanut vähän lunta! Mutta hyvin ne heräsivät henkiin keväällä kun olivat talvehtineet isäni ikkunalaudalla.

Rusta ja Tokmanni ovat nyt olleet "hovihankkijoitani" sen jälkeen kun Plantagen meni konkurssiin. Rusta osasi myös todella ovelasti lähettää minulle sähköpostin "syyskasvit ale, osa tuotteista -70%". Samalla reissulla kun ajoin Mankkaan Rustaan täydensin myös Mimmille ruokavarastot eli kaksi pussia Royal Canin Jackrussell Adult kuivaruokaa lähti mukaan. Mimmi on syönyt tuota ruokaa heti pentuajan jälkeen ja sen on hänen suurinta herkkuaan. 

Onneksi callunoita löytyi valkoisena, vaaleanpunaisena ja syklaaminpunaisenakin hintaa 1,99 €/kappale. Olen jo vuosia suosinut callunoita koska ne ovat hieman kestävämpi kuin kellokanervat. Muistan yhden talven kun vajaassa parissa kuukaudessa syyskukkien istuttamisen jälkeen huomasin, että parveke oli täynnä kellokanervan irronneita kukkia ja itse kasvit olivat ihan "paljaaksi riivittyjä". Tuon episodin jälkeen olen ostanut vain callunoita.

Onneksi löytyi myös vielä vihreitä callunoita - lajike Calluna Skyline. Minua polttelivat myös syklaamit mutta koska minulla oli niitä jo kolme kesältä päätin etten investoi niihin nyt enää. Toisaalta kun tulin kotiin huomasin, että ainoastaan valkoinen syklaami oli edelleen elinkelpoinen. Vaaleanpunainen ja viininpunainen vetelivät ihan viimeisiään joten nyt on sitten vain yksi syklaami. 

Tänä vuonna jäin myös ilman koristekaaleja koska ne olivat kaikkialta loppu mistä niitä kyselin. Vähän harmitti mutta voin syyttää vain itseäni etten ostanut niitä aiemmin koska yleensä ne pitää hankkia heti kun tulevat myyntiin tai viimeistään syyskuun alussa. Törmäsin muuten somessa todella erikoiseen ruusukaali palmuun. Oheisen kuvan lainasin ystävän Instasta ja tällainen olisi kiva olla omalla parvekkeella ensi kesänä! 

Kuva: Marika Nöjd 

Tänä syksynä en ole ostanut kurpitsoita koska sain ostaa ystävältäni "ikikurpitsoita" sekä myös parvekkeella olevan "syyslehtinauhan". Ystäväni oli ostanut jostain isomman satsin ikikurpitsoita kunnes hän oli kotona todennut, että "ehkä vähän liikaa kuitenkin yhteen talouteen". Ystäväni on hurahtanut Halloween rekvisiittaan ja viime vuonna sain häneltä lahjaksi tekstiilikurpitsoita. Jään mielenkiinnolla odottamaan ensi syksyn "ostoksia"....🎃🎃🎃

Koska tänään oli aurinkoinen päivä istuin iltapäivällä parvekkeella kahvittelemassa - toki villapaidassa ja villasukissa. Tuntui ihanalta nähdä vielä aurinkoa ennen kuin se kohta häviää ihan kokonaan. Mimmi puolestaan otti taas "kerrostalokyttääjän" roolin vai pitäisikö sanoa "Ulla Taalasmaa" rooliin eli kukaan ei kyllä päässyt kulkemaan talonmme ohi ilman ettei neidin häntä olisi heilunut iloisesti. Nyt kun naapuritalon pihagrillissä ei enää iltaisin grillata Mimmin nenään ei onneksi kantaudu ihanan, makoisia tuoksuja...

Minkälaisia syysistuksia tai parveke/terassikukkia sinulla on omassa kodissasi? Suositko callunoita vai kanervia? Mitä mieltä ole värjätyistä callunoita? Itselleni ne ovat ehdoton "NO NO" koska kasveissa pitää minusta olla luonnolliset värit. Mutta ymmärrän toki, että makuja on moneksi. Kivaa uutta viikkoa kaikille! 

Håkansbölen Hehkussa on 22.10.2025 saakka Alexander Reichsteinin upeaa valotaidetta

 

Håkansbölen Hehku -valotapahtuma käynnistyi 16. lokakuuta ja matkasimme Mimmin kanssa Vantaalle katselemaan Alexander Reichsteinin upeaa "He olivat täällä -valoteosta". Kartanonpuiston ovat valloittaneet mystisesti hehkuvat hahmot menneisyydestä mukanaan paljon historian havinaa. Reichsteinin työt ovat minulle tuttuja jo LUX Helsinki 2016 -tapahtumasta sekä myös Lohjan museon valotapahtumasta 2023 ja Lohjan museon Lennon aika 2024. Alexander Reichsteinin teokset ovat nyt ensimmäistä kertaa nähtävillä Vantaalla. Mikä parasta valoteokset on sijoitettu historiallisen Håkansbölen kartanon puistoon. Tilaisuuteen on vapaa pääsy ja se on avoinna 22. lokakuuta asti klo 18-21. 

Kuva: Vantaan kaupunginmuseo, Antti Yrjönen 

Vuonna 1908 valmistuneessa Håkansbölen kartanossa on monia erityislaatuisia piirteitä. Arkkitehti Armas Lindgren suunnitteli jugend-tyylisen päärakennuksen, joka on rakennettu puusta kun yleensä jugend-linnat on perinteisesti tehty aina kivestä. Tällä hetkellä päärakennuksessa on menossa mittavat kunnostustyöt, joissa entinen yksityiskoti palautetaan alkuperäiseen asuunsa ja siitä tulee kartanomuseo, joka avaa ovensa kesällä 2026 yleisölle. Pimeässä puistossa en saanut yhtään onnistunutta kuvaa upeasta kartanorakennuksesta joten jouduin lainaamaan yllä olevan kuvan. Odotan jo innolla, että pääsen kiertelemään uuteen loistoonsa palautettuun jugendhelmeen. 

Håkansbölen Hehku -valotapahtumassa on rajallisesti parkkitilaa joten tapahtumaohjeissa vinkataan, että auto kannattaisi jättää Hakunilan urheilupuiston parkkipaikalle (Luotikuja 2). Järjestäjät ohjeistavat myös "Saavuthan mieluiten kävellen, pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla." Torstai iltana pääsin itse ajamaan ihan parkkipaikalle saakka mutta varmasti nyt viikonloppuna on enemmän ihmisiä liikkeellä. Pääkaupunkiseudulla vietetään nyt Syysloma -viikkoa joten moni saattaa suunnata Hakunilaan. Toki näyttely on avoinna vielä ensi keskiviikkoon saakka (22.10.). 

Håkansbölen Hehkussa on toki myös työpajoja sekä lapsille että perheille, syysmarkkinat ja karusellikin. Kaihoisasti katselin taas ihanasti pyörivää, lapsuudenmuistot herättävää karusellia ja melkein olin jo kysymässä "Voivatko myös vähän vanhemmat tytöt tulla karusellikyytiin?". Karusellit ovat minun heikkouteni vaikka olenkin jo aikuinen. Musiikki, valot, kauniit puuhevoset ja pyöriminen hurmaavat sekä vievät takaisin lapsuuden huolettomuuteen. 

Tarjolla olisi ollut myös kahvia, virvokkeita, leivonnaisia ja makkaraa. En malttanut jäädä tilaamaan mitään kun oli jo kiire päästä katsomaan valotaidetta kartanonpuistoon. Vähän harmitti kun makkaroiden herkullinen tuoksu kutkutteli nenää ja olisi tehnyt mieli puraista sinapin kera edes yksi haukkaus grillimakkarasta. Edellisen grillimakkaran olen nimittäin nautiskellut kesäkuussa.

Ja sitten saavuttiin kartanon isolle puistoalueelle, johon Alexander Reichsteinin upeat valoteokset levittäytyvät. Kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan hyvät jalkineet sillä itse puistoalueella liikutaan lähes pimeässä maastossa. Jos omistat taskulampun ota se mukaan tai hätätapauksessa käytä kännykän valoa etten kompuroi pimeässä. Vain Reichsteinin teokset on valaistu muuten liikutaan pimeässä. Puutarha on rinteessä eli myös pieniä korkeuseroja löytyy. 

Alexander Reichsteinin veistokset on tehty taivutetusta teräslangasta, joka on ruiskumaalattu fluoresoivalla maalilla. Kun ihmis- tai eläinhahmoihin osuu uv-valo nämä hahmot heräävät eloon kuin aaveet. Koska hahmot ovat teräslangan osalta myös osittain läpikuultavia ne sulautuvat hyvin myös ympäristöönsä. Oli äärimmäisen mielenkiintoista kulkea Håkansbölen puutarhassa katselemassa ja kokemassa tätä kokonaisuutta tänään. Äärimmäisen visuaalinen ja puhutteleva näyttely, joka myös teemansa puolesta sopii hyvin tulevaan Halloween aikaan.  

Tästä teoksesta tuli elävästi mieleen isoisäni hiomassa liipalla eli hiomakivellä Otalammen kesämökillä viikatetta, jotta hän pääsisi niittämään korkeaksi kasvanutta heinää. Tosin isoisä istui aina kun hän hioi.

Tässä taidetaan kerätä niityltä isoja kiviä pois, jotta saadaan lisää viljetysmaata. 

Lehmät on selkeästi lypsetty joten maitotonkat valmiiksi maitolaiturille odottamaan meijeriauton tuloa. 

Ollaanko tässä menossa ehkä markkinoille myymään kerättyä satoa ja ansaitsemaan markkoja...

Ja järjestystä markkinoilla valvoo tietysti pitkään mantteliin ja koppalakkiin sonnustautunut toripoliisi. 

Lammaskin on eksynyt markkinahumuun eli uutta omistajaa saattaa olla etsimässä itselleen. 

Tämä hahmon kohdan pohdin olisiko hän metsämies, joka on tullut myymään saalistaan markkinoille vai olisiko sitten ohikulkumatkalla oleva sotilas? Alexander Reichsteinin teoksia ei mielestäni oltu mitenkään nimetty puutarhassa eli olen omassa mielikuvituksessani luonut heille sopivat hahmot taustoineen. 

Kuva: Länsi-Uusimaa, Eira Talka 

Alexander Reichstein (synt.1957 Moskovassa) on asunut ja työskennellyt Suomessa jo vuodesta 1990. Reichstein tekee taidetta usein lapsille ja myös lasten kanssa. Hän on taiteilijana hyvin laaja-alainen ja Reichsteinin tuotantoon kuuluukin sekä lastenkirjoja, veistoksia että installaatioitakin. Alexander on suunnitellut myös isoja interaktiivisia näyttelyitä museoihin ulkomailla. Taiteilijan kuvittama kirja Gondwanan lapset sai Finlandia Junior -palkinnon 1997. Lastenkulttuurin valtiopalkinto hänelle myönnettiin 2008. 

Tässä porvaristoon kuuluva kaupunkilais pariskunta ulkoiluttaa koiraansa puistossa. Herralla on vasemmalla kädessään lornetti eli sangattomat varresta pidettävät silmälasit sekä oikeassa kädessä kävelykeppi. Rouva on puolestaan ottanut mukaan päivänvarjon, joka muuten keksittiin jo muinaisessa Egyptissä yli 3000 vuotta sitten. Päivettyminen ei ollut näihin aikoihin lainkaan suotavaa. Ainoastaan työtä ulkona tekevät olivat päivettyneitä. 

Käyttämällä kireää korsettia saatiin aikaan upea tiimalasivartalo työistuvaan pukuun kuten tällä villakoiraa ulkoiluttavalla tyylikkääseen lierihattuun pukeutuneella neitokaisella. 

Hatut olivat aikoinaan statussymboleita ja myös kalliita. Etiketti myös sääteli hatunkäyttö eli naimaton nainen ei käyttänyt hattua. Sisätiloissa pää paljastettiin mutta naimisissa oleva nainen sai pitää hattua sisälläkin. 

Oli upeaa katsella tiimalasivartaloisten naisten taidokkaasti ommeltuja tyköistuvia pukuja ja päivänvarjoja kun he lipuvat arvokkaasti puutarhan nurmikolla. Miehillä näkyi hyvin leikattuja pukuja ja silinterihattuja kävelykepeistä puhumattakaan. Myös lemmikkikoiria näkyi rouvilla taluttimissa ulkoilemassa puutarhassa. Ja näytti siellä Amor myös ampuvan rakkaudennuolia. 

Kiitos Håkansbölen Hehku hienosti toteutetusta valotaiteesta. Odotan innolla ensi kesää ja Håkansbölen kartanomuseon avautumista. Olen suuri Alexander Reichsteinin valotaiteen fani eli vaikka suurimman osan teoksista olen nähnyt jo aiemmin minä nautin niistä taas kuin olisin nähnyt ne ihan ensimmäistä kertaa. Lämmin suositus tälle tapahtumalle, joka jatkuu siis 22.lokakuuta saakka ja sinne on vapaa pääsy!