elokuuta 12, 2025

Kesäkuukausia ovat kesä-heinä-elokuu ja sillä sipuli!


On taas se aika vuodesta kun alan ihmeissäni miettimään miksi jotkut ovat sitä mieltä, että kesä on loppunut? Ymmärrän toki, että moni on palannut takaisin töihin kun ansaittu kesäloma on pidetty. Ja totisinta totta on sekin, että koulut, päiväkodit, tarhat jne. alkoivat jo viime viikolla mutta ei kesä ole loppunut. Kirjoitin kesällä 2016 blogipostaukseen "Älä tuu droppaan mun tunnelmaa" seuraavasti.

"Jotenkin ihmiset ovat myös nykyään alkaneet mieltämään, että elokuu ei ole enää kesäkuukausi. Hassua sinäänsä, että elokuussa koko muu Eurooppa on hiekkarannoilla ja lomailemassa eikä kollegoita saa kiinni kun kaikilla on "Out of office" päällä. Kyllä meidän kesäkuukausia ovat edelleen kesä-heinä-elokuu ja kesän pituus Suomessa Ilmatieteen laitoksen mukaan on 94 vuorokautta."

Tänä kesänä olemme todellakin saaneet nauttia helteisistä ja jopa trooppisten kuumista öistä. Heinäkuun alkupuoli oli tavanomaista viileämpi, mutta 11. heinäkuuta alkoi ihan mieletön helleputki, joka jatkui kuukauden loppuu saakka. Maan etelä- ja keskiosissa suurella osalla säähavaintoasemista oli heinäkuun 12. päivästä eteenpäin 20 päivän helleputki! Kaikkiaan heinäkuussa oli 23 hellepäivää eli päivää jolloin päivän ylin lämpötila nousi yli 25 asteen jossakin päin Suomea.

Lisäksi 12. heinäkuuta eteenpäin jokaisena päivänä koko maan ylin lämpötila oli yli 30  astetta! Vuodesta 1961 eteenpäin tämä on pisin yli +30 C-asteen putki meillä Suomessa. Toinen ennätyksellinen helle-ennätys oli vuonna 1972 kun hellepäiviä kertyi 13 päivää peräkkäin. Itse olin äärimmäisen helpottunut, että pahimmat helteet väistyivät koska meillä oli kotona "hyvin saunamaiset olosuhteet" ja sekä ihmiset että Mimmi kärsivät kuumuudesta. 

Vaikka helteet ovat jo aikaa sitten väistyneet ei se minusta kyllä mitenkään tarkoita sitä, että kesä olisi loppunut. Kesällä 2023 kirjoitin 12. elokuuta - siis tasan kaksi vuotta sittenMarjon matkassa Instagramiin kuvan kera oheisen mielipiteeni siitä ettei kesä minusta todellakaan ole loppunut. 

Kun Insta-postaus näkyi myös Facebookissani siihen tuli seuraavia kommentteja ystäviltäni.

"Elokuu on vielä kesäaika. Mut tosiaan sitä itsekkin jo syksyyn kääntyneenä jo on. Toki vielä nautin joka hetkestä tässä."

"Voi kuule, täällä Hangossa on kaivettu kevyt toppatakit esille. Emme me 😂"

"Samoin ajattelen kesän lapsena. 

🌱🌼🏵️🌿Jos sattuu satamaan ,sadetakki hartioille vaan,kun se on kätevästi mukana,tai sateenvarjo ☂️ Kun varautuu yllätyksiin ,ei ne haittaa . Elokuussa on vielä kesäiset illat ,sirkat sirittää yössä ja taideiden yö .🎷🎶🌝"

"Reposaaressa on niin kylmä , ei tarkene kesävaatteissa. Eilen 15.5 astetta ja kova tuuli mereltä. Täällä myös monella jo kevyttopat. Hanskat ja villasukat on kova sana."

"Mulla on ollut kevytuntsikat käytössä koko kesän, päällä juuri nytkin, t-paidan päällä. Auringossa tarkenee ilman sitä, varjossa ei 😁"

"Meillä Espoon K-marketin mansikan myyjä oli heinäkuun lopulla jo pitkässä untuvatakissa, sattui olemaan tuulinen päivä .Käyn uimassa merenrannoilla talvisinkin niin en ole vilukissa enää kuten vuosia sitten. 😁"

Kesä 2023 oli Suomessa keskimääräistä lämpimämpi mutta sateinen. Kesäkuussa oli tavanomaista viilempää ja hellepäiviä vain muutamia. Heinäkuu oli myös tavanomaista viileämpi ja Suomen keski- ja itäosissa satoi todella paljon vettä. Elokuu oli puolestaan lämmin ja kuiva. Syyskuu oli osassa maata puolestaan ennätyksellisen lämmin. 

Itse jatkoin keskustelua siitä näkökulmasta, että osittain näkemämme mainonta "syysmuodista ja syysuutuuksista" on yritys saada kuluttajat jo elokuussa miettimään paksumpi asusteita vaikka lämpömittari näyttäisi yli +20 C astetta. Kauppahan ohjaa meitä aina pari kuukautta etuajassa tietyillä kausiherkuilla kuten joulusuklaat lokakuussa, laskiaispullat joulun välipäivinä ja tippaleivät helmikuussa 😦 Alla minun kommenttini. 

"Jotkut ihmiset vain siirtyvät "kaupan ohjaamana" käyttämään paksumpia vaatteita kun niitä mainostetaan jo elokuun alussa. Edes kylmempi ilma ei saisi minua vetämään talvisaappaita jalkaa jo elokuussa kun niitä saa käyttää talvella aika monta kuukautta joka tapauksessa. Tämä on se ikuinen "oravanpyörä" missä kauppa ohjaa meille etuajassa asioita eli kohta voimme taas odottaa joulusuklaiden ilmestymistä kaupanhyllyille ja joulun välipäivinä kauppa tarjoaa jo Runebergin torttuja sekä laskiaispullia. Kyllä minäkin jos kesällä on kylmä kerrospukeudun useammalla vaatteella mutta talvitamineita en kaiva esille." 

Ystäväni vastasi minulle todella viisaasti siitä miten vaikeaa on elää hetkellä. 

"Varmaan tässä hetkessä eläminen on vaikein taito. Kuitenkin aika paljon meissä pohjoisen ihmisissä on kokemuksesta opittua se että, aletaan orientoitumaan syksyyn Valmistaudutaan viileneviin iltoihin ja öihin. Sekin on omalla tavallaan hyvä. Rationaalista . On tietty rytmi . Minunkin luihin ja ytimiin oli iskostunut joka elokuu,että pitää ostaa lapsille kouluvaatteet syksyä varten .Nyt ei ole enää sitä sisäistä vaistoa ,joka vaatisi, että täytyy pitää lauma lämpimänä . Sen sijaan tänä kesänäkin ainoa takki ,joka ollut käytössä on sadetakki, suojaa tuulelta ja sateelta.. Helppous on ollut teema. Mukaan vain välttämättömät asiat; uikkarit valmiiksi muiden vaatteiden alle."

Itselleni on todella tärkeää elää hetkissä ja kulloinkin oikeassa vuodenajassa.  Luonnossa vihertää edelleen ihan kesäisesti ja tuolla maaseudulla ajaessa lehmät ja hevoset näyttävät niin iloisilta saadessaan olla elokuisella laitumella. 

Mustikoista saa aivan ihania mustikkapiirakoita, joita voi sitten vaniljakastikkeen ja kahvin kanssa herkutella. Itse en ole vielä mustikkaan ehtinyt mutta ystävä vinkkasi minulle mustikkaan.fi sovelluksesta, joka kertoo koska marjat kypsyvät. Mustikoita olen napsinut koiralenkeillä suuhuni kyllä lähes päivittäin. 

Näin komea pihakoriste Porsche Diesel Super löytyy Vaihmalan Hovin nurmikolta. Jos olet vielä lomalla tai viikonloppuna reissussa niin suosittelen piipahtamaan Lempäälässä vaikka lounaalla. Olen itse käynyt Vaihmalan Hovissa lounastamassa kun olen vieraillut Laukon kartanossa. Tänä kesänä en Laukkoon enää valitettavasti ehdi koska näyttelyt sulkeutuvat 17.elokuuta. 

Elokuussa olisi tarkoitus vielä ehtiä kierrokselle Hämeenlinnaan sekä katsomaan mielenkiintoista Hämeen linnaa linnakierroksella sekä Hämeenlinnan kaupunginpuiston raunioita. Kuvassa näkyvä Rauhanlinnan upea jugendtalo vuodelta 1899 on nykyään asuinkiinteistönä. Talolla on äärimmäisen mielenkiintoinen historia, johon voit kurkistaa tästä. 

Sain ystävältä punaisia viinimarjoja, joista osa meni pakkaseen. Osa marjoista päätyi piirakkaan, joka hävisi alta aikayksilön eli ilmeisesti se oli hyvää! 

Suomen luonto tarjoaa parastaan tällä hetkellä ja kaikkialla on niin kaunista. Paarmoistakin on päästy kun ei enää ole niin kuuma. Paarma paholaiset kun purevat todella ikävästi. Hyttysiltä ja niiden puremilta olen hyvin välttynyt tänä kesänä - olisiko helle aiheuttanut sen etteivät juuri purreet...

Tänä kesänä ei tullut kutsua yksinkään häihin mikä oli toki harmillista. Edelliset kesähäät, joissa olen ollut olivat serkkuni tyttären häät ja siitä on jo muutamia vuosia aikaa. 

Kesähuoneessa kukkii edelleen runsaasti kun muistaa ahkerasti kastella/lannoittaa ja estää "parvekekyttääjää" tallomasta markettoja kun hän päivystää naapuritalon grillaajia. 

Wennborgin marjatilalle pitäisi ehtiä joku ilta poimimaan kylvettyjä niittykukkia ja ostamaan mansikoita. Myös Tuomarinkylän pelloilta pitäisi jo löytyä myös poimittavaa. 

Vinkkinä kaikille, että Loviisan Wanhat Talot -tapahtumat on 30. - 31.8.2025 eli lauantaina ja sunnuntaina pääsee elokuun lopussa klo 10-17 tutustumaan ihaniin taloihin asukkaineen. Tapahtuma on alkanut vuonna 2005 ja minä olen käynyt siellä vuodesta 2013. Viime vuoden tapahtuma jäi väliin kun olin menossa juuri silloin lonkkaleikkaukseen parin viikon kuluttua mutta tänä vuonna olisi aikomus taas matkata hurmaavaan Loviisaan ♥ ♥ ♥ 

Kun aina silittelen kuvissa vain lehmiä niin tässä todiste, että kyllä minä pidän hevosista ja kaikista muistakin maatilan elämistä. Jopa possuista! Minussa asuu se maalaistyttö sisällä!

Kesällä on ollut niin kätevää syödä paljon vihanneksia ja vihreää sekä tankata vitamiineja itseensä! 

Mansikoita en ole pakastanut tänä vuonna mutta olen syönyt niitä sitäkin enemmän päivittäin. Kirsikoita aina ihailen toreilla mutta allergiani takia en voi nauttia niitä kuin säilykkeenä. Ikävä koivun siitepölyallergian ristialleria "kivellisille tuoreille hedelmille".

Vieläkö sinun kesäsi jatkuu vai oletko jo sitä mieltä, että kesä on ohi? Mukavaa elokuun viikkoa ja loppuviikoksi taitaa olla taas luvassa hellelukemia...





elokuuta 08, 2025

KWUMin 2025 kesänäyttelyt - Heli Säde, Markku Salo, Ville Heimala - avoinna 28.9. asti

 

Vierailin ensimmäistä kertaa upeassa keraamikko Karin Widnäsin KWUM-museossa kesällä 2022. Ihastuin jo silloin museorakennukseen, joka itsessään on kuin koru, jossa puu ja keramiikka sulautuvat saumattomasti yhteen. Tästä linkistä voit kurkistaa KWUM:in tiloihin 360°-virtuaaliesitykseen. Kesäkuun loppupuolella kävin katsastamassa tämän kesän näyttelyt, jotka avattiin jo 18.toukokuuta ja ne ovat avoinna 31.elokuuta päivittäin klo 12-17 ja 4. - 28.syyskuuta to-su klo 12-17. Liput näyttelyyn 8€ aikuiset, 5€ eläkeläiset/opiskelijat, alle 16-vuotiaat ilmaiseksi. 

KWUMin kesänäyttelyiden taiteilijat kesällä 2025 ovat Heli Säde, Markku Salo ja Ville Heimala. Näyttelyt ovat pääosin sisätiloissa mutta Heli Säteen Upeat Seilin naiset -näyttely löytyy Veistospuistosta. Samoin yksi Markku Salon työ on ulkona, mutta sen näkee museon ikkunasta. 


Museon vieressä sijaitsee myös keraamikko Karin Widnäsin upea asuintalo, jonka sisätiloihin voit kurkistaa tämän linkin kautta. Fiskars tarjoaa idyllisen ympäristön molemmille rakennuksille. KWUM on koreaa, joka tarkoittaa unelmaa ja juuri sellainen tämä paikka on! Ehdottomasti paikka, jossa kaikki puhuttelee ympäröivän luonnon, arkkitehtuurin sekä taiteen kautta. 

HELI SÄDE - SEILIN NAISET / VEISTOSPUISTO  



Heli Säde on koulutukseltaan taiteen maisteri sekä prosessi- ja materiaalitekniikan insinööri. Suurimman osan urastaan hän on työskennellyt suomalaisissa, kansainvälisissä yrityksissä muotoilijana. Säde on tehnyt teoksia, jotka kertovat Seilin naisista. 

Seilin saari Nauvossa omaa hyvin synkän historian paikkana, johon aikoinaan matkustettiin mukana 20 taaleria, naulat sekä lautaa. Seilista ei lähdetty pois jos sinne oltiin jouduttu vaan karu kohtalo eli Seilin hiekkamaa kirkon lähettyvillä odotti jokaista jossain vaiheessa. Saarelle perustettiin vuonna 1619 Ruotsin kuningas Kustaa Adolf II:n määräyksestä leprasairaala. Toki Seiliin saattoi joutui jos oli sokea, kuuro tai liikuntakyvytön eli köyhä vaivainen. 

Myöhemmin 1700-luvun loppupuolella kun lepra eli spitaali alkoi kadota Seiliin perustettiin mielisairaala. Sairaalaan sijoitettiin lopulta vain kroonisesti sairaita naispotilaista ympäri Suomea. Muistan Seilin vierailulta kun opas kertoi, että sairaalaan saatoi päätyä potilaaksi melko heppoisinkin perustein. Jos aviomies oli halukas vaihtamaan vaimoa saatettiin entistä vaimoa syyttää vaikka hysteeriksi. Enemmän Seilin historiasta voit lukea vuonna 2016 kesällä tekemästäni postauksesta

Puluseni

Heli Säde on rakentanut Seilin naista veistoskokonaisuuden, joka kuvaa naisia sekä yksilöinä että joukkona. Seili on ollut pieni, erikoinen maailmansa täysin eristyksissä meren ympäröimänä. Silti naisia ovat yhdistäneet elämän ja mielen kolhut sekä kohtalo elää yhdessä. 

"Ensin mielessä oli vain heidän ääretöntä onnettomuutta ja ahdistusta, joka oli viedä mennessään. Kunnes koetin löytää joitain hippusia hyviä hetkiä, valon pilkahduksia kaiken kaatavan synkkyyden keskeltä." Heli Säde 

Harakan pesä 

Ilolintu ja Harmaa hiiri 












Kana-aivo ja Kyläluuta


Paperiprinsessa ja Vastarannan kiiski

Heli Säde on antanut veistoksille nimet, jotka ovat leimanneet naisia heidän entisessä elämässään ennen Seiliin joutumista. Seiliin kun oli saattanut päätyä oltuaan liian seksuaalinen, omavaltainen, "kevytkenkäinen" tai villi luonteeltaan niin oli voinut tulla tuomituksi "mieleltään sairaaksi".

"Minun naiseni ovat eri-ikäisiä, kauniita, tasaisia ja tarkoituksella hyvin tavallisia, jotta kuka tahansa voisi kuvitella olevansa yksi heistä. Haluaisin, että Seilin naiset eivät unohdu. Moni Seilin naisista oli varmasti vakavasti sairas, mutta jään miettimään kuinka paljon joukossa oli särkyneitä sydämiä, monien sattumusten kolhimia naisia." Heli Säde 

Seilin naiset -teos kosketti minua syvältä ja vietin todella pitkään katsellen naishahmoja. Myös oma matkani Seiliin palasi hyvin elävänä mieleen - ristit kirkon pienellä hautausmaalla, karun koruton Seilin kirkko, kaunis luonto mutta äärimmäisen kauhea historia. Heli Säde on onnistunut veistoksillaan äärimmäisen hyvin tuomaan Seilin Veistospuistoon. Kiitos ♥

MARKKU SALO - SUSIA JA LAMPAITA 

Susi - palanut kattopelti, kristalli 2025 

Markku Salo on taiteilija ja muotoilija, jonka laajaa sekä todella monipuolista tuotantoa olen ihaillut vuosia. Muistan elävästi kun olin helmikuussa 2023 Espoon modernin taiteen museo Emmassa katsomassa Collection Kakkonen -näyttelyä ja seisoin varmaan 20 minuuttia ihailemassa Salon Amazonas työtä, joka ottaa kantaa Amazonin alueen sademetsien tuhoutumiseen. Järjettömän vaikuttava!

Mieleenpainuva työ ja näyttelyn suurikokoisin teos Susi on KWUM-museon pihalla. Teos on 4 metriä pitkä ja Salo on valmistanut teoksen Nuutajärven kartanon tulipalossa tuhoutuneen yli 200-vuotiaan navetan palaneista kattopelleistä. Salon 41. yksityisnäyttely nostaa esiin ihmisen ja eläimen erityislaatuisen suhteen. Ihmisinä luulemme ymmärtävämme eläinten aikomuksia mutta samalla olemme myös todella varautuneita ja jopa peloissamme. 

Kielletty hedelmä - alumiini, kullattu pronssi, teräs 2025

"Luonto on Markku Salolle tärkeää ja saavutettavissa joka päivä. Näillä retkillään hän on myös nähnyt suden lähietäisyydeltä, jälkiä sitäkin enemmän." ePressi 

Kruununvalokivi - lasi 2025

Markku Salo on pitkän 40-vuotisen uransa aikana tullut tunnetuksi koiristaan. Lasista ja metallista valmistetut uniikit koira-aiheiset veistokset ovat minusta äärimmäisen hauskoja ja leikkisiä. Näyttelyssä on esillä koira "eväät selässään". 

Eväät - lasi, metalli 2025

Helle - lasi 2025

Markku Salon upean värikäs lasinen Helle -työ oli halkaisijaltaan metrin kokoinen. Minua värikkyys puhuttelee joten ihastuin! Muotoilijana Markku Salo on kehittänyt vuosien varrella erilaisia taidetekniikoita. Nuutajärvellä hän on työskennellyt jo vuodesta 1983. Salo on itse todennut, että "pitkän uran salaisuuksia on se, että on avoin uusille mahdollisuuksille".









Oppitunti (Bad manners) - pronssi 2025

Humoristinen koiriin liittyvä työ, joka puhutteli kovasti russeliriiviön omistajaa!

Myrsky - lasi, filigraanilasi 2025

Pieni ihme - graniitti, pronssi, lasi 2025

VILLE HEIMALA - BIODIVERSITY 

Koralliriutta - valetut keraamiikkareliefit koottu levylle, 2025

Ville Heimala on sekä biologi että kuvanveistäjä, joka on huolissaan luonnon monimuotoisuuden häviämisestä. Päätoimisena kuvanveistäjänä hän on toiminut vuodesta 2016. Heimalan töissä tulee esille luonnon kauneus ja ainutlaatuisuus, joten myös näitä töitä piti katsellä pitkään. Värikäs koralliriutta oli äärimmäisen kaunis ja siinä oli paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Taas tuli mieleen lapsuudesta tuttu ja todella rakas Merten salaisuudet -dokumenttisarja, jossa punapipoinen Jacques-Yves Cousteau seilasi maailman meriä Calypso-aluksellaan. Näkisiköhän näitä jostain palvelusta vielä...?


Puun uusi elämä - käsinrakennettu kivitavara, valetut keramiikkareliefit 2024

Kitkerät hedelmät - valetut keramiikkareliefit, koottu levyille, 2025


Rauskut - muottiin valettu keramiikka, lasi, kivimurske 2025

Todella upeita töitä, jotka viestivät jo näyttelyn nimelläkin, että luonnon monimuotoisuutta on suojeltava ja ylläpidettävä. Jos toimimme em. tavalla elämän edellytykset meidän yhteisellä maapallolla voidaan turvata. Suojelua tarvitaan koska monet eliöt ja elinympäristöt ovat uhanlaistuneet meidän ihmisten aiheuttamien haitallisten muutosten takia. Odotan mielenkiinnolla minkälaisen "keraamisen kukon" Heimala suunnittelee meille Espoon uudelle Keran asuinalueelle, jossa aikoinaan on toiminut legendaarinen Keran keramiikkatehdas

KWUM näyttelyissä kannattaa ehdottomasti piipahtaa ja samalla myös voi katsella mitä muuta mielenkiintoista on idyllisessä Fiskarsissa tänä kesänä. Kesä jatkuu edelleen vaikka koulu ja työtkin ovat jo monella alkaneet. Kesäviikonlopuista saa ja pitää edelleen nauttia!









elokuuta 05, 2025

Strutsitila Syrjynen tarjoaa ihania eläinkokemuksia vielä elokuun loppuun

 







Minä olen vuosia haaveillut näkeväni strutsin ja viime viikonloppuna tämä unelma vihdoin toteutui. Eikä tarvinnut edes matkustaa kauas Afrikan mantereelle, jossa strutsi normaalisti elelee vaan otin suunnaksi Strutsitila Syrjysen Pälkäneellä. Kesäkaudella strutseja ja muitakin eläintilan suloisia eläimiä on vielä mahdollista nähdä päivittäin 10.8. asti. Sen jälkeen vielä kahtena viikonloppuna 16.-17.8. ja 23.-24.8. eläintilalle pääsee tutustumaan. 

Maatilalta löytyy eksoottisten strutsien lisäksi suloisia kaneja, kukko ja kanoja, riikinkukkoja, helmikanoja, lampaita ja kuusipeuroja. Eläintilan kahviosta ostetaan liput - 5€ aikuinen ja 3€ lapsi, alle 2v pääsevät ilmaiseksi - ja sitten vain omatoimisesti kiertelemään tilalla ja katselemaan eläimiä. 

Omia lemmikkieläimiä ei eläintilalle ole mahdollista tietenkään ottaa joten Mimmi odotteli kiltisti autossa auringolta suojassa ja takaikkuna apposen avoinna. 

Syrjysen tila on saanut alkunsa vuonna 1999 kun isäntä Ari Syrjynen ja emäntä Anu Syrjynen päättivät perustaa oman tilan. Ari oli aiemmin ollut kuljetusammatissa mutta eläimet sekä maatalous kiinnostivat joten ammatti vaihtui pyörien päältä tilanhoito hommiin. Omilla kotisivuilla he kertovat halunneensa jotain erilaista tilalleen. Ensimmäiset kuusi strutsit saapuivat vuoden 1999 elokuussa Pälkäneen Epaalan kylään. Strutsien nimiksi tulivat Petteri, Väiski, Fiia, Lissu, Klaara ja Sissi. Ihania nimiä! 





Ensimmäiset strutsit olivat saapuneet Suomeen jo 1990-luvun puolivälissä. Myös Syrjysen strutsit alkoivat kiinnostaa ihmisiä joten tilalle tultiin katselemaan näitä maailman suurimpia lentokyvyttömiä lintuja, jotka voivat kasvaa jopa 2,8 metriä korkeiksi ja painaa jopa 156 kg. Totta kai siinä katselun lomassa alkoi kahvihammastakin kolottamaan joten emäntä Anu pisti pystyyn kahvilan, jossa voi istahtaa strutsikierroksen jälkeen. 






Kahvilan sisätilan upean koko seinän kokoisen maalauksen on tehnyt isäntä Ari. Koska kahvilassa oli minun käyntini aikana muitakin kävijöitä en pystynyt ottamaan kuvaan koko seinästä mutta hienosti siitä välittyi "afrikkalaisen savannin tunnelma" vaikka kesäisessä Suomessa oltiinkin. Pikku hiljaa omakotitalon piha sekä läheinen metsikkö muuttuivat matkailuyritykseksi ja ihmismäärät lisääntyivät vuosi vuodelta. Strutsien lisäksi tuli muitakin eläimiä, joihin pääsee tutustumaan itsekseen. 


Ainakin kolme suloista kania löytyi aitauksesta heti kahvilan takaa. Yksi kaneista taisi olla niin kuumissaan, että luikahti heti maahan kaivettuun tunneliin. Kanit ovat luonnostaan kaivavia eläimiä ja kaivaminen on niiden tapa etsiä suojaa sekä turvaa. Olen itse lapsuudessa saanut kokea sen, että meidän kesäkanit Ruusunnuppu (musta kani) ja Nöpö (harmaa kani) eivät aina löytyneet sieltä mihin ne oli illalla jätetty. 

Minulla oli veljeni ja serkkuni kanssa yhdessä nämä kanit. Kaniaitauksemme oli vähän huono ja usein aamuisin kanit olivatkin päässeet sieltä ulos omin voimin mutta onneksi ne eivät karanneet. Kesän loputtua kaneista piti luopua koska kaupunkiasuntoon niitä ei voinut viedä. Muistan vieläkin miten haikean surullisena silittelin kaneja kun ne haettiin pois.


Kanalassa tepasteli komea kukko kanalaumansa kanssa. Kukko on se, joka pitää meteliä ja näyttää kanalaumalle, että hän on pomo. Syrjysen kukko ei tainnut pitää siitä, että räpsin kuvia kanoista koska se lähestyi minua siivet levällään ennen vetäytymistään kanalaan sisälle. Vanha sananlasku "kukkona tunkiolla" tarkoittaa juuri henkilöä, joka omalla alueellaan tai omassa ympäristössään on ylpeä ja hallitseva. Eli kuten kukko niin ihminenkin voi olla omassa pienessä ympäristössään itsevarma ja ehkä myös ylimielinenkin.



Viereisessä aitauksessa olikin vielä "komeampi kukko" eli riikinkukkokoiras, naaras ja ainakin yhden ellei peräti kaksi poikastakin taisin nähdä. Riikinkukko on kanalintu, joka elää luonnonvaraisena Etelä-Aasiassa ja on myös Intian kansallislintu. Riikinkukko koiraan laahus voi olla 1,5 metriä pitkä, ja sen höyhenet ovat väriltään vihreät ja niissä on pronssinvärisiä sekä sinisiä silmäkuvioita. 

Se hetki kun koiras levittää pyrstönsä on maagisen kaunis! Koiraan pitkä kaula on kiiltävän sininen ja sen päälaella on jännä sininen töyhtö kuin kruunu. Toista on riikunkukko naaras, jonka selkä on harmaan ruskea ja vatsa valkoinen. Vain niskan höyhenet ja päälaen töyhtö ovat naaralla vihreät. 

Viereisessä aitauksessa olikin sitten helmikanoja, joita elää luonnonvaraisena Afrikassa Saharan eteläpuolella ja lajia on istutettu myös Länsi-Intiaan. Nimensä lintu on saanut siitä, että sen kehossa on tiheässä pieniä valkoisia pilkkuja. Helmikanan pää on sulaton ja nokan ympärillä on punaiset heltat ja kurkussa kukoilla siniset heltat. Helmikanat ovat sekä hyviä lentäjiä että juoksijoita. 


Näitä suloisia lampaita olisin tuijotellut vaikka kuinka kauan. Lampaat ovat ahkeria laiduneläimiä, jotka hoitavat luontoa ja maisemaa säilyttäen niityt avoimina ja pitäen yllä luonnon monimuotoisuutta. Niitä sai myös silittää kun olivat kaikki tulleet tarhaan suojautuakseen polttavalta auringolta.

Sitten pääsin vihdoin tutustumaan strutseihin, jotka jo kurkistelivat kaulat pitkinä. Ensimmäisenä sitä kiinnitti huomion juuri linnun todella pitkiin jalkoihin ja kaulaan. Vaikka minä olen 180 cm pitkä voi strutsi kasvaa jopa 2,8 metriä korkeaksi joten metrillä häviäisin sille. Vaikka lintu on lentokyvytön voi se juosta 65 km / tunnissa joten siinäkin strutsi voittaisi minut mennen tullen. Strutsi onkin nopein kaksijalkainen eläin maapallolla. Ja täysikasvuisen linnun siipien kärkiväli on vaatimattomat 2 metriä! 


Strutseilla on pitkät, sorkkamaiset ja äärimmäisen vahvat jalat. Voimakkaat jalkalihakset alkavat kantapäästä noin 60 cm päässä maasta. Linnun polvi sijaitsee noin metrin korkeudella maasta ja jalassa on vain kaksi varvasta, joissa on vielä terävät kynnet. Strutsilla on tapana puolustautua potkimalla. Täysikasvuiset urokset ovat väriltään mustavalkoisia. Naaraat sekä nuoret koiraat ovat puolestaan ruskeanharmaita. Jalat ja pää ovat sekä uroksella että naaraalla höyhenettömät. 

Strutsit eivät Suomen leveysasteilla pysty yleensä lisääntymään luonnollisella tavalla eli itse hautomalla. Eläintilalla olevat pienet strutsinpoikaset tulivat Suomeen 25.heinäkuuta Belgiasta. Ne olivat kuoriutuneet 23.7. ja ovat nyt nähtävillä omassa tilassaan, joka on lasin takana. Lasi hankaloitti vähän valokuvaamista mutta isoja ja terhakkaita olivat jo viime sunnuntaina. 

Strutsinmuna painaa noin 1,3 - 1,5 kg ja se vastaa noin 20-25 kananmunaa! Kahviossa on esillä oikean kokoinen strutsinmuna, josta unohdin ottaa valokuvan mutta todella iso se oli. Anu emäntä kertoi, että  poikaset kasvavat erittäin nopeasti. Syntymäpaino on n. 800-900 grammaa ja 10 viikon kuluttua jo 10 kg. Tästä linkistä pääset katsomaan Syrjysen strutsitilan Facebook-jaon pikkuisista. 

Seuraavaksi siirryin katsomaan todella suloisia kuusipeuroja. Kuusipeura eli täpläkauris on alun perin kotoisin Lähi-Idästä. Sitä on siirretty riista- ja koriste-eläimeksi eri puolille maapalloa ja sitä kasvatetaan myös tarhoissa. Peurat elävät yleensä laumoissa ja ovat suhteellisen pienikokoisia. Uroksilla on eläimen kokoon nähden suuret ja muodoltaan lapiomaiset sarvet. Minulle tuli näistä suloisista kuusipeuroista mieleen Walt Disney Bambie ja niiden silmät olivat yhtä suuret sekä kauniit kuin Disneyn elokuvissa. 


Kuusipeura on laumaeläin ja kasvissyöjä. Kuusipeuran kiima-aika on myöhään syksyllä ja naaras synnyttää noin kahdeksan kuukauden jälkeen kesäkuussa yhden vasan. Minusta aitauksessa oli pieniä vasoja mutta ne olivat kaukana ihmisistä aitauksen keskellä, joten niitä oli vähän vaikea valokuvailla. 


Kuusipeura aitauksen vierestä löytyy Suomen korkein kota. Kuumana kesäpäivänä oli ihana vetäytyä hetkeksi kotaan auringolta piiloon ja siellä oli muuten aika viileää istua hetki tuijottaen vain ylös kattoon.  









Strutsitila Syrjynen löytyy osoitteesta Kirvuntie 76, Pälkäne. Vielä tänä kesänä ehtii siis tällä viikolla ja kahtena seuraavana viikonloppuna katsomaan eläimiä. Tästä pääset kurkistamaan Strutsitilan Syrjysen Facebookiin ja tästä puolestaan yrityksen Instagramiin. Äärimmäisen mielenkiintoinen ja opettavainen retki maaseudulle eläimiä katsomaan. Upea kesäkohde, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa jos liikkuu Pälkäneellä. Marjon matkassa suosittelee lämmöllä ♥ 


♥ ♥ ♥