Talvipuutarhassa on jo pääsiäistunnelmaa 🐣🐤🐥

Hyvää tikkutiistaita sinne ruutujen toiselle puolelle! Vietämme nyt pääsiäisviikkoa, jota kutsutaan myös hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi. Viikon jokaiselle päivälle on annettu omat ehkä vähän eriskummallisetkin nimet. Eilen vietimme malkamaanantaita ja tänään on taas vuorossa tikkutiistaina. Huomenna puolestaan koittaa kellokeskiviikko. Kirjoitin blogiin 2017 pääsiäisen aikaan tarkemmin pääsiäisviikon päivistä ja niiden nimistä joten jos haluat tietää enemmän niin klikkaa tästä. 

Pääsiäisviikko tarkoittaa minulle myös sitä, että iki-ihana Talvipuutarha avaa ovensa pääsiäiseensä. Tapahtuma on itseltäni muutamana viime vuonna jäänyt harmittavasti väliin koronapandemian takia. Tänään päätin viettää lounastaukoni kulkemalla talvipuutarhan lumoavassa miljöössä hetken eli minä korvasin aterian tällä kertaa visuaalisilla nautinnoilla. Yhtenä pääsiäisenä karkasin "kanin kanssa kahville" kesken työpäivän muutamaksi kymmeneksi minuutiksi. Kummasti sitä taas jaksaa kun on hetken ihan irti muusta todellisuudesta. 

Talvipuutarhan pääsiäinen virittää minusta myös kivasti pääsiäistunnelmaan. Hammarskjöldintiellä kanat, tiput, puput ja kiltit noidat ovat taas vallanneet yli sata vuotta vanhat lasiset kasvihuoneet tästä päivästä 12.4. alkaen. Pääsiäinen jatkuu eksoottisten kasvien keskellä aina toisen pääsiäispäivän iltaan eli 18.4. saakka. Talvipuutarhaan on vapaa pääsy! 

Pääsiäinen pitkäperjantai klo 12-16

Pääsiäinen lankalauantai klo 12-16

Pääsiäinen 1. pääsiäispäivä klo 12-16

Pääsiäinen 2. pääsiäispäivä klo 12-16

Tänään ihailin jo kauniita pääsiäisen kukka-asetelmia, joissa hehkuivat keltainen, punainen ja oranssi. Kanat, kukot ja tiput olivat myös levittäytyneet eri huoneisiin joten tarkkasilmäisimmät kyllä löytävät heidätkin. Noidat ovat tällä kertaa minusta kaikki luutineen pääsisäänkäynnin yhteydessä pitämässä varmasti jotain hyvin tärkeää "noitien pääsiäiskokousta ennen lähtöään Kyöpelivuorelle". 

Lapsille tai muuten lapsenmielisille Nukketeatteri Sytkyt esittä myös pääsiäistapahtuman aikana Pääsiäissadun. Tästä voit kurkistaa enemmän esityksistä. 

Minä luulin myös löytäneeni itselleni aivan uuden sekä eksoottisen kasvin vai pitäisikö sanoa kukkasen. Kun tarkemmin aloin muistella kotona tuota kasvia niin ensimmäisen kerran näin tämän Korallimedinillan kyllä jo pari vuotta sitten Gardenliving puutarhamyymälä ja lifestyle liikkeen kevään avajaisissa. En heti osannut yhdistää kasvia samaksi mutta kun aloin tutkia kukkaa kotona tarkemmin netistä muistui se mieleen. Valokuvaa en itseltäni vuoden 2019 visiitiltä löytänyt mutta ihastuin kasviin jo silloin. Korallimedinilla on näyttävästi kukkiva huonekasvi. Sen yksittäiset kukat ovat pieniä mutta nämä vaaleanpunaiset kukat kasvavat pitkissä, jännän nuokkuvissa tertuissa. 

Minä myös kiinnitin ensimmäistä kertaa Talvipuutarhassa huomioni siellä kasvaviin sitruunoihin ja mandariineihin. En muista nähneeni niitä aiemmin koska olisin kyllä ehdottomasti bongannut hedelmät puun oksilta roikkuen. Kasvihuoneissa pitäisi todellakin malttaa pitää myös sormensa erossa sekä kukista, puista ja hedelmiä. Katsoa saa mutta ei koskea! Edes taaperoikäiset pikkulapset eivät voi kosketella mandariineja tai kukkien terälehtiä. Vastuu on vanhemmilla, mietti "tiukkapipoinen kukkahattutäti sisälläni" mutta purin vain huultani enkä kommentoinut. 

Lopuksi kävin vielä pikaisesti moikkaamassa karppeja. Nämä veijarit ovat selvästi tottuneita ihmisiin ja ne melkein tulivat poseeraamaan kameralle nähdessään minut. Tuntui, että tuo kellertävä, joka oli karpeista suurin katsoi minua suoraan silmiin. Karpit tai itse asiassa koikarpit eli koristekarpit ovat aika veijareita. Muistan kun muutamia vuosia sitten olin Saarenmaalla pressimatkalla ja näimme melkoisen spektaakkelin kun Pädasten kartanonherra syötti karppejaan keväällä ulkoaltaassaa, jonne ne oli juuri siirretty. Ne melkein söivät isäntänsä kädestä. Täytyypä kaivella kalojen ja kartanonkin valokuvat esille sekä kirjoitella siitäkin joku päivä. Nyt tuo kartanovisiitti on jäänyt ihan koronan jalkoihin kun matka oli ollut vähän ennen kun tämä pandemia alkoi.

Ehdottomasti suosittelen piipahtamaan Talvipuutarhan pääsiäistä katsomassa. Paikka löytyy osoitteesta Hammarskjöldintie 1 A eli ihan siitä Olympiastadion kupeesta Töölönlahden pohjukasta. Kun täällä käy kerran sinne kyllä palaan toisen ja kolmannenkin kerran... 

Palmusunnuntaita ja pääsiäisen odotusta sekä kirjavinkki

 

Hyvää palmusunnuntaita kaikille! Tänään olen odottanut aamusta lähtien tuleeko meille mahdollisesti virpojia oven taakse mutta kertaakaan ovikello ei ole vielä soinut. Harmi sillä pieniä pääsiäismunia on varattuna virpojille melkoisesti. Toisaalta kyllä ymmärrän, että koronan takia monet perheet ovat jättäneet lasten virpomisperinteet pois pääsiäisen odotuksesta. Isovanhemmatkin on käyty virpomassa ulkotiloissa etteivät virukset siirry turhaan riskiryhmäläisille. Ehkä me vielä palaamme tähän hauskaan perinteeseen jossain vaiheessa. Tosin itse en ole kyllä lapsena käynyt virpomassa enkä pukeutunut noidaksi. 

Eipä kyllä tämä palmusunnuntain sääkään olisi suosinut virpojia. Kun lähdimme Mimmin kanssa aamulenkille kello seitsemän aikaan satoi niin sakeasti lunta, että koiruus meinasi kääntyä jo ulko-ovelta takaisin rappukäytävään. Sain houkuteltua sen kuitenkin kävelylle nuuhkimaan muiden karvakavereiden tervehdyksiä lumiseen maisemaan. Selasin huvikseen mitä olin postannut vuosi sitten Instagramiin ja Uutelan rannoilla oli näemmä jo 11.huhtikuuta ollut ylläolevien valokuvien perusteella todella keväistä. Ei tietoakaan lumesta, jäästä tai talvesta. 

Myös omalla parvekkeella pörräsi ensimmäinen kimalainen etsien mettä pääsiäiskukista vuosi sitten. Ihan tarkka päivä kun näin pörriäisen oli 15.huhtikuuta 2021. Muutamien päivien päästä löysin (17.4.) jo metsästä ensimmäiset sinivuokot ja seuraavaksi valkovuokkojakin. Tänä vuonna kevät antaa odottaa itseään minusta aivan turhan kauan. Pekka Pouta on toki lupaillut taas lämpenevää mutta malttamattomana kevät-kesäihmisenä en jaksaisi enää odottaa. Haluaisin pakata jo pikku hiljaa raskaat talvitamineet pois ja siirtyä keveämpään vaatetukseen. Toisaalta keväällä paras tapa vilustua on vähentää vaatteita liian nopeasti. 

Nostin tähän valokuvaan mukaan Maarit Lassilan ihanan pupupatsaan mutta parvekkeelta se siirtyi takaisin lämpimiin sisätiloihin. Maaritin ihania töitä ja muutakin upeaa keramiikkaa löytyy Inkoosta.

Ostin viikolla K-kaupastamme ruukkunarsisseja ja myöhemmin hankin vielä perunanarsissin Lidlistä parvekkeelle. Perunanarsissi päätyi Hannan Huushollista ostettuun "suukkosuu ruukkuun". Koiramäen Pajutallista nappasin mukaani ennen joulua tuon pajukoiran. Se luovutti nyt callunan "mustarastaan tulevaa pesää suojaamaan" ja sai tilalle ruukullisen pikkunarsisseja. Ja kyllä Herra Mustarastas on käynyt taas kurkkimassa parvekkeella aktiivisesti. Olen siirtänyt kukkahyllyyn enemmän "suoja callunoita" ajatuksella "josko hän pesää alkaisi tehdä jossain vaiheessa...".

Omat, talvehtineet pelargoniani näyttävät näin pirteiltä tänään. Ne ovat viettäneet talvikuukaudet isäni luona hänen ikkunalaudallaan ja vain kaksi kukkaa ei selvinnyt menneestä talvesta sekä pimeydestä. Olen selkeästi taas voiton puolella pelargonioiden kanssa. Olin melko varma, että muutama menetetään joten pientä täydennystä sitten taas kun laitetaan parveketta kesäkuntoon. Sormeni syyhyävät jo parvekkeen laittamista kesäkuntoon. 

Pakko vinkata, että Lidlissä on ihan mielettömiä pääsiäissuklaa herkkuja - ja tämä ei ole maksettu mainos! En voinut vastustaa tuota suklaista kanaa, joka hautoo suklaamunia. Virpojia varten ostin myös melko runsaasti pieniä pääsiäismunia joten niitä taitaa joutua itse popsimaan sitten oikein urakalla pääsiäisenä. Ja totta pääsiäisenä nautitaan aina myös "tsaarin herkkua" Mignon munia, jotka ovat jo perinne meillä kotona. 

Kirja saatu arvostelukappaleena 

Posti toi minulle viime viikolla myös mukavan yllätyksen kun sain puutarhuri, pihasuunnittelija ja suositun Versoja Vaahteramäeltä -puutarhablogin bloggaaja Riina Hifumin uunituoreen kirjan Valkoisten kukkien lumo. Olen suuri valkoisten kukkien ystävä joten odotan jo sormet syyhyten, että ehdin aloittaa tämän kirjan lukemisen. Vähän olen ehtinyt jo lehteillä kirjaa ja OIH, miten kauniita kuvia bloggaajakollegani onkaan ottanut kirjaansa. Kirjasta on tulossa vielä erikseen esittely kun olen kahlannut tämän upean opuksen kannesta kanteen. Onnittelut nyt jo Riinalle tästä kirjasta ♥

Miten sinun palmusunnuntaisi on sujunut? Onko oven takana käynyt "Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks" -virpojia vai jäävätkö pääsiäismunat jakamatta? Joko pääsiäiskukat on hankittu? Oletko pääsiäismunien ystävä?

Mimmillä on 1-vuotissynttärit tänään ♥ ONNEA ♥

Tasan vuosi sitten 5.huhtikuuta syntyi kasvattaja Petra Hackmanin luona Evitskogissa suloisia russelinpentuja, joista yksi sai nimekseen Stablebuddys Linda. Silloin minä en vielä edes ollut tietoinen, että yksi näistä pikku palleroista muuttaisi meille asumaan. Surin edelleen Minnie russeliani, joka oli helmikuun 23.päivänä siirtynyt ajasta ikuisuuteen sateenkaarisillalle. Muistan, että kirjoitin onnittelut tuon alla olevan Ola-emän ja pentujen kuvan alle Petran Facebook-seinälle toivoen salaa mielessäni, että "jonain päivänä minulla vielä olisi oma valkomusta sileäkarvainen russelinarttu".

Hyviä asioita tapahtuu kun jaksaa uskoa sekä toivoa ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Huhtikuun lopussa sain Petran yhteydenoton, että yksi narttupentu olisi vapaana ja 10.toukokuuta pääsin tapamaan Stablebuddys Lindaa alias Mimmiä. Tästä voit kurkistaa minun visiittini pentujen luona viime keväänä. Voin vakuuttaa, että jos sinulla ei ole pentukuumetta niin viimeistään kun näet pienet, pehmoiset, luoksesi kipittävät karvapallot olet jo ihan myyty!

Ola emä ja päivän vanhat pennut 6.huhtikuuta 2021, kuva Petra Hackmann

Toukokuun lopussa pikku Mimmi muutti meille Espooseen asumaan. Mimmi sopeutui todella nopeasti uuteen ihan erilaiseen elinympäristöön ja eikä kahden ensimmäisen yön jälkeen edes heräillyt vikisemään. Toki moni asia pentuelämästä muistui vasta siinä vaiheessa mieleen kun pieni koiravauva oli talossa. Kun edellinen pentuvaihe oli Minnien kanssa koettu yli 15 vuotta sitten piti verestää muistiaan miten toimia pennun kanssa. Oli äärimmäisen tärkeää, että Petra kasvattaja auttoi Mimmin pystyyn pyrkiviä korvia teippaamalla ne ja nyt korvat ovat juuri sellaiset kolmiomaiset luppakorvat kuten rotumäärityksissä sanotaan. Edelleen jos Mimmi innostuu tai kiihtyy se saattaa nostaa hetkellisesti korvansa pystyyn mutta laskee ne alas lähes välittömästi. Oli myös äärimmäisen mukavaa, että Mimmi pääsi tapaamaan vanhempiaan ja sisartaan Evitskogiin. Tästä voit kurkistaa 16 viikkoisen Mimmin vierailuun vanhempiensa luona. 

♥ We are family - perhe on paras ♥

Mimmi on terhakka ja energinen pakkaus eli juuri sellainen kun russelin pitääkin olla. Se tykkää liikkuu ja rakastaa myös autoilua omassa häkkissään matkustaen. Kun itse olen aika liikkuvaista sorttia niin koiran täytyy myös pitää liikkumisesta ja eri paikoissa käymisestä. On vaikea kuvitella, että minulla olisi "sohvaperunakoira" koska se ei kyllä menossani viihtyisi. Mimmi haluaa osallistua kotonakin kaikkeen ja on äärimmäisen kiinnostunut eri asioista. Joskus kiinnostusta täytyy rajoittaa eli kyllä meillä kotona vielä toisinaan käytetään sitä pentuaikaista "lehtikompostikehikkoa", jolla rajataan aluetta ei mene ihan ranttaliksi.

Tässä ollaan Roihuvuoren Kirsikkapuistossa syksyllä seikkailemassa. 

Lauttasaaren rantojakin on kierrelty monta kertaa. 

Ja iki-ihana Tullisaaren puistokin otettiin yhdessä syksyllä haltuun Minnien jalanjäljissä kulkien.

Vielä ei Mimmi ole oppinut poseeraamisen jaloa taitoa eli tänään kun yritettiin ottaa synttärikuvia täytyi vähän improvisoida. Synttärikakku kynttilän kera oli pakko kuvata erikseen ettei siinä olisi russelin viiksikarvat kärventyneet kun piti rynnätä herkkunsa kimppuun eikä millään maltettu odottaa vapautuskäskyä. Herkkukakku taisi olla liian herkullisen tuoksuinen. Meillä oli myös punainen rusetti kaulassa mutta se osoittautui "jotenkin väärän väriseksi tai malliseksi" koska se jouduttiin irrottamaan muutamassa minuutissa. Varmasti ei ollut neidin makuun ollenkaan siis sopiva. 

Kakkulautasen saa ja se pitääkin ehdottomasti nuolla, tuumi Mimmi. 

Äkkiä piti ottaa siis kynttilä pois ettei neidin viiksikarvat palaneet.

Mimmi sai synttärilahjaksi pari uutta pehmolelua - laaman ja hiiren joten nyt sitten vain odotellaan kauanko nämä kaksi säilyvät hengissä. Näissä molemmissa on vanua sekä vinkupillit sisällä joten jouduimme ehkä aavistuksen säästelemään etteivät nyt ihan heti hajoa. Ainoat ihan ehjät lelut meillä ovat Ikean Råttan rotat, joita kyllä kovasti heitellään ja "väännetään niskoja nurin" mutta muuten niihin ei kajota. Myös yksi lempilelu on Pesukarhu-raato, jossa ei vinkua eikä vanua joten sitä ei siis ole nyljetty. Verrattuna Minnien tapoihin ovat myös kaikki pedit pysyneet täysin ehjinä. Minsuhan söi suihinsa ainakin kolme petiään yön pitkinä pimeinä tunteina aikansa kuluksi.

Mimmi alias Stablebuddys Linda toivottaa oikein hyvää synttäripäivä myös sisaruksilleen Stablebuddys Naomi, Cindy, Claudia, Marcus ja Tyson ♥ Onnea meille kaikille kuudelle superihanalle russelille ♥ Toivottavasti nähdään vaikka Evitskogissa jossain pentutapaamisessa jossain vaiheessa. 

Wäinö Aaltosen museon näyttelyt "Kuolleet sielut" ja "Väristä" ovat avoinna 8.5. asti

 

Maaliskuun alussa talviloman kunniaksi huristeltiin yhtenä päivänä Turkuun ihan varta vasten katsomaan Wäinö Aaltosen museon 28.tammikuuta avattuja uusia näyttelyitä. Aurajoen varrella olevasta museosta kirjoittelin laajemmin 2017 maaliskuussa tänne blogiin kun WAMissa oli Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi avattu Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata -näyttely, Tuosta ihan huikeasta näyttelystä ja tarkemmin myös monipuolisesta taiteilijasta ja valtakunnan virallisesta monumenttikuvanveistäjä Wäinö Aaltosesta voit lukea tästä. Itse museorakennus on jo itsessään myös nähtävyys ja siitäkin löytyy lisätietoa muutaman vuoden takaisesta bloggauksesta. Nyt keskitytään ihan erilaiseen taiteeseen museon näyttelysaleissa. 

Wäinö Aaltonen, Kahlaaja patsas

Pekka ja Teija Isorättyä - Kuolleet sielut 

Aviopari Pekka ja Teija Isorättyä on äärimmäisen mielenkiintoinen taitelijakaksikko. Kun näyttely Turussa avattiin näin ihan sattumalta iltauutisissa koosteen heidän uudesta näyttelystään WAMissa ja kiinnostukseni heräsi. Tein siinä teeveetä tapittaessani päätöksen, että Turkuun pitää tätä näyttelyä päästä kurkkimaan tarkemmin talvilomalla. Pekka ja Teija Isorättyä ovat molemmat kotoisin alun perin Torniosta. Törmäsin heidän taiteeseensa jo kun pariskunta oli vuoden 2017 Ars Fennica -näyttelyn yhtenä palkintoehdokkaana Kiasmassa. Valitettavasti en silloin ehtinyt nähdä tuota näyttelyä paikan päällä mutta netistä ja ystävien someen jakamista valokuvista pääsin katsomaan heidän hyvin erikoista taidettaan.

Kuva Ars Fennica 2017 - Pekka ja Teija Isorättyä

Pekka ja Teija Isorättyä tekevät kineettistä veistoksia, joissa yhdistyy jännästi taide ja teknologia. Lainaan tähän Aalto -yliopiston professori Helena Sederholmin kirjoittaman Ars Fennica 2017 -esittelytekstin osan, jossa kuvaillaan taiteilija pariskunnan taidetta hienosti. "Isorättyöiden tapa yhdistää teknologiaa ja taidetta on kaukana modernistisesta insinööriestetiikasta. Pikemminkin luonnehtisin heidän tuotantoaan elektromekaaniseksi biotaiteeksi, sillä he ovat työstäneet veristä nahkaa ja luuta tai parkinneet kalannahkaa ja yhdistäneet usein orgaanisista materiaaleista luomiinsa hahmoihin jonkin toimivan käytetyn moottorin." 

WAMin ensimmäisessä näyttelysalissa törmää kolmeen hauraaseen rollaattorihahmoon, joka pörräävät ympyrää "saaden liikekäskyn" näyttelyssä kulkevilta taiteen katsojilta. Kun katselee mummoja tarkemmin huomaa, että heidän jalkansa ovat pöytälamppujen varsiosia, jotka ovat sujahtaneet aitoihin kenkiin. Käsivarrella roikkuu käsilaukku kuten kuningatar Elisabethilla konsanaan. Mummojen kropassa näkyy metallisia siivilöitä "pitsisomistella" ja muutakin pitkiä on laitettu ylle. Kineettisen veistosten selkärangat on saatu poroilta eli Ylirättyät pohjoisesta kotoisin olevina käyttävät materiaalia myös luonnosta. 

Kun minä ihmettelin näyttelyssä miten mummot pysyvät kiltisti rajatulla alueella sain kuulla, että rollaattorien pyörät on laitettu sellaiseen kulmaan, että he pyörivät vain ympyrää eivätkä karkaa muihin saleihin museossa.

Merenneito 

Isorättyät ovat käyttäneet teosten lähtökohtana kierrätysmateriaalia, romurautaa ja jätemuovia sekä luita ja eläinten nahkoja, yhdistäen niihin uutta teknologiaa. Pariskunta keräsi Japanissa Koben kaupungin rannalta kaikenlaista hylkytavaraa. Tästä rojusta on syntynyt laulava Merenneito, kineettinen veistos. Ehkä se laulu ei ollut kovin kaunista mutta siitä kuului rannalta löytyneiden tavaroiden sielua. Merenneidosta löytyy yhtymäkohtia japanilaisen kuvittajan ja taidemaalari Katsushika Hokusain taiteeseen 1700-luvulla. Merenneidossa on myös käytetty kalannahkoja, jotka on liitetty toisiinsa niiteillä.

Liljan puutarha 

Seuraavassa salissa oli hyvin kauniita ja samalla äärimmäisen koskettavia valtavan suuria "kukkia", roikkumassa katostta ja teoks on Liljan puutarha. Seinällä oleva esittelyteksti kertoo, että näiden kukkien materiaalina on käytetty nyt 8-vuotiaan Lilja tytön infuusioletkuja. Lilja Wideniuksen keho ei pysty pilkkomaan rasvoja joten hänen elimistönsä ei kestä paastotiloja. Tähän käytetään hoitomuotona mm. yöinfuusiota eli vanhemmat kiinnittävät infuusioletkun Liljan vatsaan, jottta hän saa energiaa myös yöllä. Puhdistetut letkut on säästetty ja Ylirättyät ovat muuttaneet ne taiteeksi. Hoitoa jatketaan koko kasvuiän Liljalle. Museon opas kertoi, että Lilja tyttö oli käynyt WAMissa myös katsomassa näitä teoksia. 

Meän Jeesus

Ylirättyät ovat käyttäneet myös Pohjois-Suomen koulusta poistettuja täytettyjä eläimiä. Kouluissa oli aikoinaan biologian opetuksen tueksi näitä eläimiä lasikaapeissa. Monissa paikoissa ne ovat enää näyttelyesineitä vitriineitä tai niistä ollaan kokonaan luovuttu. WAMissa on tämän hirvenpää lisäksi myös sudesta tehty mekaaninen veistos. Tämä hirvi lauleli meänkielellä elämästään hirvenä. Meänkieltä puhutaan Torniojokilaaksossa molemmin puolin rajaa sekä Suomessa että Ruotsissa. Sekä Pekka että Teija on molemmat kotoisin Torniosta joten kieli lienee heille tuttua. Kyllä hirven puheesta vähän sai selvää tai ne ruotsista tulleet sanalainat ymmärsin mutta en niinkään saamenkielestä lainattuja. Tätä hirveä olisi kuunnellut toisenkin kerran mutta se aina lepäsi laulujensa välillä. Hirvi svengasi! 

Viimeinen installaatio oli Robohemians -baari. Tämä baari ehdittiin avata jo 28.tammikuuta "ennen virallisten korona rajoitusten poistamista". Näin korona-aikana tuntui ihan nostalgiselta katsella minkälaista baaritiskillä on kun itse on vastaavassa tilanteessa yli kaksi vuotta sitten. Baaritiskillä istui kaksi miestä Vege ja Tortsu, jotka olivat jo kumonneet sen verran monta tuoppia, että "puheesta ei saa selvää, sanaakaan" tai ehkä jonkun sieltä täältä. Tyylikäs Lady oli kuin toiselta planeetalta pudonnut baaritiski päätyyn. Tästä löytyy myös Marjon matkassa Instagramin puolelta video tämän kolmion osalta. Äärimmäisen hauska työ! 

Anu Tuomi, Väristä 

Robotti-installaatioiden jälkeen siirryttiin ihan toisenlaisen taide-elämyksen pariin. Anu Tuomen Väristä -näyttely oli todellista väri-ilottelua. Tuomi on toiminut sekä taiteilijana että taidealan vaikuttajana jo 1970-luvulta lähtien joten hän on ehtinyt nähdyt Suomen taidekentän muutoksia monella eri vuosikymmenellä. Tuomi on koloristi eli hänen töissään käytetään korostetusti värejä.  Tuomi on myös rohkean ennakkoluulottomasti kokeillut taiteilija uransa aikana erilaisia materiaaleja sekä tekniikoita. Mielenkiintoinen retrospektiivinen katsaus Anu Tuomen tuotantoon ja pitkään taiteilijan uraan. Minän rakastan tällaista värien käyttöä!

Jos liikut Turussa niin ehdottomasti kannattaa piipahtaa Wäinö Aaltosen museossa katsomassa nämä näyttelyt ja siinä samalla itse rakennus myös. Mukavaa lauantai iltaa kaikille!