Toukokuun viimeisen päivän tuumailuita

 

Tänään on toukokuun viimeinen päivä eli koulunsa lopettaville sekä valmistuville lämpimät onnittelut! En voi ymmärtää miten nopeasti tämä kuukausi on vierähtänyt koska minusta tuntuu siltä, että juurihan juhlittiin vasta vappua. Toukokuu on jännä kuukausi koska siihen kuuluu paljon erilaisia juhlapäiviä. Toukokuun toisena sunnuntaina juhlittiin äitejä ja minä lähetin onnentoivotuksen pilvenreunalle omalle rakkaalle äidilleni. Toukokuun 12. päivänä oli puolestaan veljeni syntymäpäivä ja samana päivänä juhlistetaan myös J.V. Snellmanin päivää eli suomalaisuuden päivää. 

Kuukauteen mahtui myös helatorstai eli Kristuksen taivaaseen astumisen muistolle omistettu kristillinen juhlapäivä, joka mukavasti antoi yhden vapaapäivän keskellä työviikkoa. Todella sukkelasti tämä viimeinen kevät kuukausi on laukannut eteenpäin ja huomenna alkaa virallisesti sitten kesä. JIHUU!!!

Toukokuun alussa istahdin taas Kaisun tuoliin Hiusmuotoilu Inochissa. Edellisestä käynnistä olikin vierähtänyt luvattoman pitkään joten hiukset kaipasivat tyvestä puskevien harmaiden hiusten värjäämistä sekä myös muuta siistimistä. Voin vain kiittää perimääni harmauden ikävästä ilmaantumisesta mutta onneksi siihen on konstit keksitty. Pituudesta ei tällä kertaa leikattu mutta ensi kerralla Kaisu taas pääsee myös saksimaan latvoja. 

Kaisu laittoi hiuksiini myös pesupaikalla uuden Kerastasen Gloss Absolu-sarjan hoidon eli shampoopesun jälkeen tehtiin Fusio dose -hoito, johon päälle imeytettiin Gloss Absolu -sarjan kiiltohoito. Kerastasen hoidot säästävät vettä eli eri hoidot kerrostetaan ja niitä ei tarvitse välillä huuhtoa. Kiitos Kaisu tästä ihanasta kiillosta ja harmaiden häivyttämisestä! 

Viime päivinä olemme saaneet Mimmin kanssa lenkillä ihailla Muukalaispuiston vaaleanpunaisena kukkivia koristeomenapuita. Tai pitäisikö asia ilmaista niin, että minä ihailen ja koiruus menee kirsu maassa nuuhkien karvakavereiden jättämiä viestejä. Kirjoittelin blogiin meidän kotimme läheisestä Muukalaispuistosta muutamia vuosia sitten. 

Kun useat koristeomenapuut ovat täydessä kukassa tuntuu siltä, että haluaisi vain kuljeskella niiden alla ihailemassa tuota upeaa väriloistoa. Samalla on myös äärimmäisen mielenkiintoista havainnoida miten eri pölyttäjät käyvät vaaleanpunaisissa kukissa tekemässä tärkeää työtään. Onneksi tällainen puisto on ihan lähellä kotia. 

Muukalaispuiston nimestä on tullut aiemman blogipostaukseni myötä kysymyksiä eli mistä puiston nimi mahtaa johtua? En ole varmaan muistanut vastata täällä blogin puolella. On liikkunut uskomuksista, että kiinalaiset olisivat olleet 1900-luvun alussa rakentamassa Helsingin ympärille rakennettavaa linnoitustyömaata ja nimi johtuisi siitä. Tutkija Johan Lagerstedt kumoaa kuitenkin väitteen eli kiinalaiset olivat metsätöissä eivätkä osallistuneet itse linnoitustöihin. 

Muuten näillä linnoitustyömailla oli töissä ainakin 10 000 ihmistä. Oman kotini lähettyvillä on vanhoja vallikaivantoja paljon ja ne ovat tulleet tutuksi jo lapsuudesta. Aina varoitettiin ettei sinne saisi mennä mutta mielenkiinto veti kuitenkin katselemaan niitä. Tästä voit kurkistaa kun olen ollut seikkailemassa Mustavuoreen alueen kaivannoilla ja luolissa pari vuotta sitten. Yllä oleva kuva on juuri Mustavuoren linnoitusalueen rotkosta otettu.  

Kun selailin vanhoja valokuvia tupsahti eteeni kuva Mimmistä keväältä 2021 kun hän oli muuttanut toukokuun viimeinen päivä meille. Kuvat on otettu juuri Muukalaispuistossa kukkivien omenapuiden alla. En kestä miten pieni palleroinen hän on ollut tuolloin. Toisaalta muistan myös todella hyvin Mimmin naskali terävät hampaansa, joilla hän mielellään pureskeli ihan kaikkea. Jos meidän lähes sata vuotta vanhoissa perintötuoleissa on pieniä hampaanjälkiä niin syyllinen löytyy kyllä ihan tästä jalkojeni juuresta. Onneksi hampaiden vaihduttua tuo jyrsiminen on jäänyt unholaan. Toki omia luita ja leluja saa pureskella mutta ei mitään muuta. 

Kukkiahan pitää kotona aina olla eli pioneita meille on ostettu toukokuussa ihan joka viikko. Pionit ovat niin ihania ja vaikka ne eivät maljakossa kovin montaa päivää kestäkään on niitä ihan pakko ostaa aina uusia tilalle. Olen koukussa siis pioneihin! Ja ennen kaikkea tuohon käsittämättömään värimuutokseen eli aamulla vaaleanpunainen pioni onkin illalla persikkaisen värinen ennen vaalenemistaan lähes vaaleankeltaiseksi. Luonto on ihmeellinen asia ♥

Bongasin Meriharakka blogin Facebook-sivuilta mielenkiintoisen taidenäyttelyn Espoon Rantaraitilta. Viime sunnuntaina kävimme Mimmin kanssa päiväkävelyllä katsomassa Haukilahden koulun valinnaisen kuvataiteen oppilaiden taidenäyttelyä luonnonhelmassa. Eli näyttelytyöt löytyivät siitä Cafe Mellstenin vasemmalta puolelta Rantaraitin varrelta. Hyvin kekseliäitä ja hauskoja töitä, joita taisi olla kokonaisuudessaan lähes 40 kymmentä. Lahjakkaita ovat oppilaat, jotka näitä ovat tehneet. 

Arvostan sitä, että meillä Espoossa on mahdollista liikkua ihan rantaviivan tuntumassa ja nauttia merellisestä maisemasta kevät talvet! Minun olisi tehnyt todella paljon mieli jäätelötötteröä mutta myös muita jäätelönälkäisiä näytti olevan 100 metriä jonossa joten päädyin lopulta hakemaan jäätelön kaupasta. Hyvää sekin toki oli!

Viikolla ehdittiin myös piipahtamaan Träskändan kartanon puistossa katsomassa edellisenä viikonloppuna avattua UKJ:n ympäristötaidenäyttelyä, joka on avoinna 24.5.-30.8.2025. Kun astuin autosta ulos huomasin kukkivat sireenit eli pakkohan niitä oli nuuhkia sekä valokuvata ennen siirtymistä kartanonpuistoon. 

Kartanon läheltä löytyi alueen kartta, josta löytyy 18 teoksen sijaintipaikat alueella. Uudenmaan Kuvataidejärjestöt (UKJ) järjestävät kerran vuodessa. Näyttelyitä on järjestetty mm. Järvenpään Taideseuran, Lohjan taideyhdistyksen ja Loviisan Taideyhdistyksen kanssa yhteistyössä. Tänä vuonna ympäristötaidenäyttely järjestetään yhdessä Espoo Artin kanssa Träskändan ihanassa puistossa. Tapahtumaan on vapaapääsy. 

Anne Ahonen - Mitähän kettua  

Anne Ahonen - Auringonkukkapelto   

Ilse Uoti ja Signhild Kempe-Järvensivu - Vieraat Pietarsaaresta 

Mia Piiroinen - Nukkuva luonnotar 

Eija Sandberg - Piika 

Ehdimme Mimmin kanssa katsastaa murto-osan teoksista koska meidän piti kiirehtiä eläinlääkärille ottamaan vuosittaiset rokotukset karvakaverille kuntoon. Samalla saimme reseptin punkkitabletteihin koska niitä veijareita kuhisee jo luonnossa ihan joka puolella. Ehdottomasti pitää palata Träskändan puistoon vielä kesän aikana koska se on yksi suosikkipaikkani Espoossa. Samalla voisi käydä myös kurkistamassa miltä uusi Auroratalo näyttää sekä siellä oleva kahvila. 

Jos Träskändaan liittyvät postaukset kiinnostavat laitan tähän muutamia linkkejä aiempiin postauksiin sieltä liittyen paikan historiaan ja Aurora Karamziniin elämään Träskändassa. 

Kahvila Aiju löytyy Träskändan kartanon pihapiiristä tänä kesänä  2021                

Espoo Visual Festival tarjoaa vielä tänään elämyksiä Träskändassa  2019 

Tärkeä päivä ja mielenkiintoinen löytö 2021

Mukavaa viikonloppua kaikille ja aurinkoa!