tammikuuta 22, 2022

6 kuvaa kesästä

 






Tammikuun 22. päivä vasta menossa mutta minun on ihan pakko kirjoittaa jo kesästä sekä lämmöstä. Huomasin  Kristiina K:n blogista samalla otsikolla varustetun postauksen ja kiinnostuin. Ihanat kesäkuvat Ahvenanmaalta saivat melkein silmät kostumaan auringosta, lämmöstä, merestä ja kukkien väriloistosta. Juuri tätä vehreää vihreyttä ja leppeää kesätuulta on juuri nyt viime viikolla ollut ikävä kun on satanut vettä, räntää ja lunta vuoropäivin. Niljakkaan liukkaalta aamulenkillä olen monta kertaa ehtinyt jo kaivata sitä hetkeä kun ei tarvitse vetää ylleen lämmintä kerroksittain ennen kuin uskaltaa pistää nokkansa ulos. Ja totta kai jalkaansa pitää ehdottomasti muistaa vetää vielä Icebugit ettei muksahda maahan pimeässä. Kylmimpinä aamuna pitää muistaa myös pukea Mimmin päälle talvipomppa, jotta karvakaveri saa asiansa hoidettu lämpimästi. Tossuja ei vielä ole onneksi tarvittu koiruudelle!

Kyse on siis blogihaasteesta. jonka on alun perin laittanut liikkeelle Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo. Olen kerran aiemmin vuonna 2018 osallistunut tähän samaan haasteeseen, johon minut silloin haastettiin mukaan. Silloin haastajana oli Kristiina ja kurkkasin ensimmäistä kertaa myös Pirjon blogiin, jossa kirjoitetaan puutarhasta ja sen hoitamisesta sekä kotona että mökkipuutarhassa. Ihan huikean kauniita valokuvia joten kannattaa käydä kurkistamassa pulleita pioneita ja muitakin kasvikaunottaria Pirjon upeissa valokuvissa. 

Tässä ovat minun 6 kuvaa kuluneelta kesältä. Otsikkokuva on 7.kuva ja pakko myöntää, että oli äärimmäisen vaikea valita vain kuusi kuvaa kun kuten tiedätte minun postauksissa kuvia on aina paljon. Koska Minnie saapui meille toukokuun lopussa ei viime kesä ehkä vielä kesäkuun osalta ollut ihan samanlainen kuin aiemmin eli pienen pennun kanssa reissasimme vielä aika maltilla kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Pennun kanssa valokuvaaminen oli myös toisinaan aika hankalaa joten olen käyttänyt tässä haasteessa myös kännykkäkuvia koska sillä sai jossain tilanteessa nopeammin kuvan kuin järkkärillä. Heinä-elokuussa liikuttiin sitten jo enemmänkin vaikka kovat helteet asettivat rajoituksia välillä. Hyvä kesä ja paljon ihania muistoja ♥

Kuva 1


Tässä kuvassa ollaan talomme läheisellä ruohikolla Mimmin kanssa 6.kesäkuuta ja harjoitellaan kissanvaljaissa kulkemista. Näin pienelle koiranpennulle kun valjaita ei vielä löytynyt. Kaulapantakin on laitettu pikkuiselle jo kaulaan eli sitä piti vähän väliä yrittää kynsiä koska varmaan kutitti. Näihin aikoihin riitti kun Mimmi kannettiin tuohon piharuohikolle, jossa se juoksenteli kärpästen ja muiden lentävien ötököiden perässä ihan ihmeissään. Välillä oli toki ihan pakko maistaa mitä maasta sattui löytymään. 

Kuva 2


En muista viime kesän kaltaista rusakko kesää eli rusakoita oli ihan joka puolella. Tämä rusakko on bongattu isäni pihapiiristä ja tietenkään minulla ei ollut järkkäriä mukana mutta aika kelpo kuvia siitä sai Huawei 30 Pro puhelimellakin. Tähän rusakkoon törmättiin usein viime kesänä ja myös lukuisiin sen lajitovereihin. Meidän omassa pihapiirissä on useita pitkäkorvia sekä myös citykaneja näkyy silloin tällöin. Pari kertaa sain tuntea, että toinen käteni venyi pituutta kun Mimmi säntäsi vemmelsääret nähdessään yhtäkkiä niitä kohden. Omistaja pysyi onneksi jaloillaan näissä säntäyksissä!

Kuva 3


Heinäkuussa aloitettiin kotimaan päivämatkojen tekeminen ja tämä multamultainen rakennus löytyi Elonkierron esittelypuistosta Jokioisista. Näistä perinnemaisemista tuli niin nostalginen olo kun heinät oli laitettu seipäälle kuivumaan ja aitauksessa käyskenteli hevosia kuumassa kesäpäivässä verkkaisesti. On upea, että Elonkierron kaltaisia avoimia ja täysin ilmaisia paikkoja, jossa voi oppia ja ennen kaikkea ymmärtää, miten ihminen ja luonto toimivat yhteydessä. Puisto selventää myös sitä, miten tehty tutkimus siirtyy käytäntöön. Kauniita maalaismaisemia ja puhdasta ilmaa hengittää!

Kuva 4








Jos viime kesänä nähtiin paljon rusakoita niin toinen laji, joita bongailtiin olivat lukuisat perhoset. Perniön Latokartanonkosken ulkoilureitillä olisi pitänyt olla koko ajan kamera valmiina koska perhosia lenteli kosken lähistöllä aivan valtavasti. Epätasaisessa maastossa piti kuitenkin katsella vähän mihin jalkansa laittaa ja eikä keskittyä vain siihen kuvaamiseen. Perhosten lento on hypnoottista katsottavaa mutta kuvatessaan niitä pitää olla myös melko nopea. Valokuvia otin paljon mutta onnistuiko niistä puoletkaan on juttu erikseen. 

Kuva 5








Kävimme kesälomalla myös Hatanpään abroretumin yhteydessä olevassa ruusutarhassa, jossa ruusut kukkivat kilpaa vielä heinäkuussa. Mimmi hurmasi omalla olemuksellaan puistossa olijoita ja sai varmasti kymmeniä rapsutuksia ja ihastelua täysin tuntemattomilta vierailijoilta. Olenkin joskus sanonut, että ottamalla koiran mukaansa mihin tahansa "jää kyllä murtuu kyynisimmältäkin ihmiseltä" ja juttu alkaa luistaa. "Voi miten suloinen pentu!" "Minkä ikäinen tuo karvapallo on?" "Saako sitä silittää edes vähän?" "Mistä noin kaunis russeli on kotoisin?" Englantia puhuva vanhempi pariskunta halusi ehdottomasti myös videoida Mimmin leikkiä ruohikolla lapsenlapsilleen.

Kuva 6








Auringonkukat ja auringonkukkapellolla vierailu kuuluvat aina kesääni. Niin tehtiin myös viime elokuussa. Ehkä paras auringonkukka aika oli jo loppumaisillaan Tuomarinkylän kartanon mailla mutta kyllä sieltä kimppu vielä keltaisia kukkia saatiin maljakkoon. Kukista oli iloa moneksi päiväksi kun laitoin ne vielä parvekkeelle. Kirjoittelin tänne blogiin 2018 postauksen "Voiko auringonkukkapelto olla koskaan out?" ja tätä postausta käydään varsinkin kesäaikaan säännöllisesti lukemassa. Päättelen - kuten te lukijatkin silloin muutamia vuosia sitten - ettei auringonkukat tai auringonkukkapelto voi koskaan olla out kuten eivät muutkaan luonnon kiertokulun kohokohdat kuten sinivuokot, kirsikankukat, kukkiva omenatarha tai lukemattomat muut luonnon lukuisat ihmeet.

Minä en haasta tähän ketään mutta jokainen saa napata itselleen haasteen jos niin haluaa. Olipa muuten äärimmäisen virkistävää näin tammikuun lopussa katsella jo kesäkuvia sekä muistella viime kesää. Tässähän on enää tammikuun loppu ja helmikuu talvea ja sitten siirrytään jo kevätkuukausiin.

Mukavaa lauantai iltaa kaikille









4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Tarja <3 Kun eilen tarvoin koiran kanssa iltalenkkiä yritin miettiä näitä kesäkuvia mutta vähän oli vaikea kun tuuli, satoi lunta suoraan kasvoille ja liukastakin. Ehkä nämä kuvat vähän auttoivat etenemään tuossa myräkässä.

      Poista
  2. On kyllä niin jo kesän kaipuu täällä. Ihania kesäkuvia ja muistoja.
    Kaunista sunnuntaita sinulle Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi <3 Kesä tai edes kevät voisi kohta jo tulla.
      Eilinen Valtteri myräkkä ja tämän aamun auton juuttuminen lumeen ei ollut yhtään kivaa.
      Kivaa sunnuntaita ja toivotaan, että myrskyäminen ei enää jatku.

      Poista