Minä olen vuosia haaveillut näkeväni strutsin ja viime viikonloppuna tämä unelma vihdoin toteutui. Eikä tarvinnut edes matkustaa kauas Afrikan mantereelle, jossa strutsi normaalisti elelee vaan otin suunnaksi Strutsitila Syrjysen Pälkäneellä. Kesäkaudella strutseja ja muitakin eläintilan suloisia eläimiä on vielä mahdollista nähdä päivittäin 10.8. asti. Sen jälkeen vielä kahtena viikonloppuna 16.-17.8. ja 23.-24.8. eläintilalle pääsee tutustumaan.
Maatilalta löytyy eksoottisen strutsien lisäksi suloisia kaneja, kukko ja kanoja, riikinkukkoja, helmikanoja, lampaita ja kuusipeuroja. Eläintilan kahviosta ostetaan liput - 5€ aikuinen ja 3€ lapsi, alle 2v pääsevät ilmaiseksi - ja sitten vain omatoimisesti kiertelemään tilalla ja katselemaan eläimiä.
Omia lemmikkieläimiä ei eläintilalle ole mahdollista tietenkään ottaa joten Mimmi odotteli kiltisti autossa auringolta suojassa ja takaikkuna apposen avoinna.
Syrjysen tila on saanut alkunsa vuonna 1999 kun isäntä Ari Syrjynen ja emäntä Anu Syrjynen päättivät perustaa oman tilan. Ari oli aiemmin ollut kuljetusammatissa mutta eläimet sekä maatalous kiinnostivat joten ammatti vaihtui pyörien päältä tilanhoito hommiin. Omilla kotisivuilla he kertovat halunneensa jotain erilaista tilalleen. Ensimmäiset kuusi strutsit saapuivat vuoden 1999 elokuussa Pälkäneen Epaalan kylään. Strutsien nimiksi tulivat Petteri, Väiski, Fiia, Lissu, Klaara ja Sissi. Ihania nimiä!
Ensimmäiset strutsit olivat saapuneet Suomeen jo 1990-luvun puolivälissä. Myös Syrjysen strutsit alkoivat kiinnostaa ihmisiä joten tilalle tultiin katselemaan näitä maailman suurimpia lentokyvyttömiä lintuja, jotka voivat kasvaa jopa 2,8 metriää korkeiksi ja painaa jopa 156 kg. Totta kai siinä katselun lomassa alkoi kahvihammastakin kolottamaan joten emäntä Anu pisti pystyyn kahvilan, jossa voi istahtaa strutsikierroksen jälkeen.
Kahvilan sisätilan upean koko seinän kokoisen maalauksen on tehnyt isäntä Ari. Koska kahvilassa oli minun käyntini aikana muitakin kävijöitä en pystynyt ottamaan kuvaan koko seinästä mutta hienosti siitä välittyi "afrikkalaisen savannin tunnelma" vaikka kesäisessä Suomessa oltiinkin. Pikku hiljaa omakotitalon piha sekä läheinen metsikkö muuttuivat matkailuyritykseksi ja ihmismäärät lisääntyivät vuosi vuodelta. Strutsien lisäksi tuli muitakin eläimiä, joihin pääsee tutustumaan itsekseen.
Ainakin kolme suloista kania löytyi aitauksesta heti kahvilan takaa. Yksi kaneista taisi olla niin kuumissaan, että luikahti heti maahan kaivettuun tunneliin. Kanit ovat luonnostaan kaivavia eläimiä ja kaivaminen on niiden tapa etsiä suojaa sekä turvaa. Olen itse lapsuudessa saanut kokea sen, että meidän kesäkanit Ruusunnuppu (musta kani) ja Nöpö (harmaa kani) eivät aina löytyneet sieltä mihin ne oli illalla jätetty.
Minulla oli veljeni ja serkkuni kanssa yhdessä nämä kanit. Kaniaitauksemme oli vähän huono ja usein aamuisin kanit olivatkin päässeet sieltä ulos omin voimin mutta onneksi ne eivät karanneet. Kesän loputtua kaneista piti luopua koska kaupunkiasuntoon niitä ei voinut viedä. Muistan vieläkin miten haikean surullisena silittelin kaneja kun ne haettiin pois.
Kanalassa tepasteli komea kukko kanalaumansa kanssa. Kukko on se, joka pitää meteliä ja näyttää kanalaumalle, että hän on pomo. Syrjysen kukko ei tainut pitää siitä, että räpsin kuvia kanoista koska se lähestyi minua siivet levällään ennen vetäytymistään kanalaan sisälle. Vanha sananlasku "kukkona tunkiolla" tarkoittaa juuri henkilöä, joka omalla alueellaan tai omassa ympäristössään on ylpeä ja hallitseva. Eli kuten kukko niin ihminenkin voi olla omassa pienessä ympäristössään itsevarma ja ehkä myös ylimielinenkin.
Viereisessä aitauksessa olikin vielä "komeampi kukko" eli riikinkukkokoiras, naaras ja ainakin yhden ellei peräti kaksi poikastakin taisin nähdä. Riikinkukko on kanalintu, joka elää luonnonvaraisena Etelä-Aasiassa ja on myös Intian kansallislintu. Riikinkukko koiraan laahus voi olla 1,5 metriä pitkä, ja sen höyhenet ovat väriltään vihreät ja niissä on pronssinvärisiä sekä sinisiä silmäkuvioita.
Se hetki kun koiras levittää pyrstönsä on maagisen kaunis! Koiraan pitkä kaula on kiiltävän sininen ja sen päälaella on jännä sininen töyhtö kuin kruunu. Toista on riikunkukko naaras, jonka selkä on harmaan ruskea ja vatsa valkoinen. Vain niskan höyhenet ja päälaen töyhtö ovat naaralla vihreät.
Viereisessä aitauksessa olikin sitten helmikanoja, joita elää luonnonvaraisena Afrikassa Saharan eteläpuolella ja lajia on istutettu myös Länsi-Intiaan. Nimensä lintu on saanut siitä, että sen kehossa on tiheässä pieniä valkoisia pilkkuja. Helmikanan pää on sulaton ja nokan ympärillä on punaiset heltat ja kurkussa kukoilla siniset heltat. Helmikanat ovat sekä hyviä lentäjiä että juoksijoita.
Näitä suloisia lampaita olisin tuijotellut vaikka kuinka kauan. Lampaat ovat ahkeria laiduneläimiä, jotka hoitavat luontoa ja maisemaa säilyttäen niityt avoimina ja pitäen yllä luonnon monimuotoisuutta. Niitä sai myös silittää kun olivat kaikki tulleet tarhaan suojautuakseen polttavalta auringolta.
Sitten pääsin vihdoin tutustumaan strutseihin, jotka jo kurkistelivat kaulat pitkinä. Ensimmäisenä sitä kiinnitti huomion juuri linnun todella pitkiin jalkoihin ja kaulaan. Vaikka minä olen 180 cm pitkä voi strutsi kasvaa jopa 2,8 metriä korkeaksi joten metrillä häviäisin sille. Vaikka lintu on lentokyvytön voi se juosta 65 km / tunnissa joten siinäkin strutsi voittaisi minut mennen tuleen. Strutsi onkin nopein kaksijalkainen eläin maapallolla. Ja täysikasvuisen linnun siipien kärkiväli on vaatimattomat 2 metriä!
Strutseilla on pitkät, sorkkamaiset ja äärimmäisen vahvat jalat. Voimakkaat jalkalihakset alkavat kantapäästä noin 60 cm päässä maasta. Linnun polvi sijaitsee noin metrin korkeudella maasta ja jalassa on vain kaksi varvasta, joissa on vielä terävät kynnet. Strutsilla on tapana puolustautua potkimalla. Täysikasvuiset urokset ovat väriltään mustavalkoisia. Naaraat sekä nuoret koiraat ovat puolestaan ruskeanharmaita. Jalat ja pää ovat sekä uroksella että naaraalla höyhenettömät.
Strutsit eivät Suomen leveysasteilla pysty yleensä lisääntymään luonnollisella tavalla eli itse hautomalla. Eläintilalla olevat pienet strutsinpoikaset tulivat Suomeen 25.heinäkuuta Belgiasta. Ne olivat kuoriutuneet 23.7. ja ovat nyt nähtävillä omassa tilassaan, joka on lasin takana. Lasi hankaloitti vähän valokuvaamista mutta isoja ja terhakkaita olivat jo viime sunnuntaina.
Strutsinmuna painaa noin 1,3 - 1,5 kg ja se vastaa noin 20-25 kananmunaa! Kahviossa on esillä oikean kokoinen strutsinmuna, josta unohdin ottaa valokuvan mutta todella iso se oli. Anu emäntä kertoi, että poikaset kasvavat erittäin nopeasti. Syntymäpaino on n. 800-900 grammaa ja 10 viikon kuluttua jo 10 kg. Tästä linkistä pääset katsomaan Syrjysen strutsitilan Facebook-jaon pikkuisista.
Seuraavaksi siirryin katsomaan todella suloisia kuusipeuroja. Kuusipeura eli täpläkauris on alun perin kotoisin Lähi-Idästä. Sitä on siirretty riista- ja koriste-eläimeksi eri puolille maapalloa ja sitä kasvatetaan myös tarhoissa. Peurat elävät yleensä laumoissa ja ovat suhteellisen pienikokoisia. Uroksilla on eläimen kokoon nähden suuret ja muodoltaan lapiomaiset sarvet. Minulle tuli näistä suloisista kuusipeuroista mieleen Walt Disney Bambie ja niiden silmät olivat yhtä suuret sekä kauniit kuin Disneyn elokuvissa.
Kuusipeura on laumaeläin ja kasvissyöjä. Kuusipeuran kiima-aika on myöhään syksyllä ja naaras synnyttää noin kahdeksan kuukauden jälkeen kesäkuussa yhden vasan. Minusta aitauksessa oli pieniä vasoja mutta ne olivat kaukana ihmisistä aitauksen keskellä, joten niitä oli vähän vaikea valokuvailla.
Kuusipeura aitauksen vierestä löytyy Suomen korkein kota. Kuumana kesäpäivänä oli ihana vetäytyä hetkeksi kotaan auringolta piiloon ja siellä oli muuten aika viileää istua hetki tuijottaen vain ylös kattoon.
Strusitila Syrjynen löytyy osoitteesta Kirvuntie 76, Pälkäne. Vielä tänä kesänä ehtii siis tällä viikolla ja kahtena seuraavana viikonloppuna katsomaan eläimiä. Tästä pääset kurkistamaan Strutsitilan Syrjysen Facebookiin ja tästä puolestaan yrityksen Instagramiin. Äärimmäisen mielenkiintoinen ja opettavainen retki maaseudulle eläimiä katsomaan. Upea kesäkohde, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa jos liikkuu Pälkäneellä. Marjon matkassa suosittelee lämmöllä ♥
