Hämeenlinnan Kaupunginpuiston mystiset rauniot

 

Hämeenlinnan Kaupunginpuistosta löytyy todella mystisiä raunioita. Kaupunginpuisto sijaitsee Hämeen linnan ja Linnakasarmien pohjoispuolella Vanajaveden rannalla. Puisto on viime vuosien aikana ottanut uudelleen käyttöön nimen "Parkki", joka on ollut puiston alkuperäinen nimitys 1800-luvulla. Olen lapsena ja myöhemmin aikuisena vieraillut usein Aulangon luonnonsuojelualueella mutta jostain syystä Parkissa en ollut koskaan aiemmin käynyt vaikka kyseessä on yksi Suomen vanhimpia maisematyylisiä puistoja Helsingin ulkopuolella. 

Onneksi asia on nyt korjattu ja piipahdettu ensi alkuun tutustumassa Hämeenlinnan kaupunginpuiston mystisiin raunioihin. Sää vierailupäivänä oli vähän vaihteleva eli välillä tuli todella äkkinäisiä sekä kovia sadekuuroja, joten isommalle lenkille Mimmin kanssa emme viitsineet lähteä.

Hämeenlinnan Kaupunginpuisto on pinta-alaltaan noin 18 hehtaaria ja rakennetun käytäväverkoston pituus on noin 5,4 km. Puistosta löytyy historialliseen maisemapuistoon kuuluvia elementtejä, kuten useita todella viehättävän romanttisia paviljonkeja, terassointeja, tukimuureja ja ne tämän postauksen aiheena olevat mystiset tekorauniot. Kaupunginpuiston rannassa oleva kivilaituri rakennettiin jo vuonna 1864, jotta kaupungista lähtevät laivat pääsisivät viemään ihmisiä myös Parkkiin. 

Saamme kiittää Hämeen läänin kuvernööriä Otto Carl Rehbinder (1797-1873) Parkin perustamisesta. Rehbinder oli kotoisin köyhästä aatelisperheestä Pohjois-Savosta. Oman sukunsa perinteiden mukaisesti hän päätti lähteä sotilasuralle. Otto kävi esikuntapalveluksen Pietarissa päästen sen jälkeen opiskelemaan Haapaniemen kadettikouluun. Rehbinder ehti osallistua 1828 Kreikan vapaussotaan ja sekä Puolan kapinan kukistamiseen 1830 ennen eroamistaan sotapalveluksesta 1835. Rehbinderin suvun vaakuna löytyy Helsingin Ritarihuoneelta ja suku immatrikuloitiin (merkittiin matrikkeliin) Suomen Ritarihuoneeseen 17.9.1818 vapaaherrallisena sukuna numero 3. 

Kuva Finna - Levähdys puistopromenadilla 1890-luvulla

Venäjän keisari Nikolai I nimitti Otto Rehbinderin Hämeen läänin kuvernööriksi 1841. Otolla oli todella hyvä kielitaito eli hänen suomenkielensä oli täydellistä ja hän osasi myös ranskaa sekä venäjää. Etuna oli myös se, että hän tunsi suomalaisen kansan olot ja tavat. Kuvernöörin sydäntä lähellä olivat köyhäinhoidon parantaminen, raittiuden edistäminen ja luonnonsuojelu. Rehbinder oli omana aikanaan hyvin edistyksellinen virassaan ja häntä pidettiinkin ehkä Hämeen 1800-luvun läänin päämiehistä merkittävimpänä. Ja totta kai Otto jätti jälkeensä myös upean Parkin eli Kaupunginpuiston! 

Hämeen linnan luoteispuolella sijaitsevan Ojoisten latokartanon historia liittyy kiinteästi itse linnan historiaan. Jo keskiajalta lähtien Ojoinen toimi linnan karjakartanona. Maaherran virkatalona Ojoinen toimi jo 1600-luvulta ja vuosina 1810-1848. Kartanon maihin kuului myös Hämeen linnan pohjoispuolella oleva Pyövelinmäki, jota kuvernööri Otto Carl Rehbinder alkoi kehittää puistoksi 1840-luvulla istuttamalla sinne lukuisia jalopuita. 

Kuva Finna - Vuosisadan alun ylioppilaita Kaupunginpuiston tekoraunioiden edustalla. Äärimmäisenä seisoo 1904 ylioppilaaksi päässyt Julius Höglund. Samana vuonna valmistuivat myös Hämeenlinnan ensimmäiset naisylioppilaat Hämeenlinnan suomalaisen tyttökoulun jatkoluokilta. 

Pyövelinmäki kuulostaa karmivalta paikalta ja sitähän se aikoinaan on ollutkin. Suomessa työskenteli 1600-luvulta aina 1800-luvun alkupuolelle lähes 100 pyöveliä, jotka ehtivät mestata miltei 3000 kuolemantuomion saanutta ihmistä. Tietokirjailija Mikko Moilanen on selvittänyt tarkemmin pyövelin ammattia ja mestauslavalle joutuneita. Moilasen kiinnostus aiheeseen lähti liikkeelle hänen tutkittuaan omaan sukuunsa liittyvää 1700-luvun kuolemantapausta. Moilasen kirjat ovat Suomen pyövelit (Docendo 2019) ja Kohtalona mestauslava (Docendo 2021). 

Kuva Finna - Puiston kiviraunioita 1910 

Kaupunginpuiston rakennustöistä jäi yli paljon kiviä, joista maaherra Rehbinder päätti rakennuttaa vankityövoimalla katottoman kiviseinäisen rauniolinnan. Hänen suunnitelmansa oli luoda englantilaistyylinen maisemapuisto, jolle on tyypillistä romanttiset aiheet kuten huvimajat, paviljongit ja nämä tekorauniot. Luultavimmin rauniolinnan valmistui Kaupunginpuistoon 1850-luvun puoliväliin mennessä. 

Kaupunginpuiston tekoraunio on rakennettu kylmämuuraustekniikalla eli siinä ei ole käytetty laastia. Yleensä rakennusten maanalaisten kiviseinien rakentamisessa on käytetty em. tekniikkaa koska kalkkilaasti ei kestä jatkuvaa kosteutta. Tekoraunioissa on useita holvattuja ikkuna- ja oviaukkoja. Nämä Otto Carl Rehbinder rakennuttamat rauniot ovat vuosien saatossa saaneet lukemattomia nimityksiä kuten mm. luostarinmuuri, pirunlinna ja juutalaisten kirkko. Rakennelma sisältää keskikäytävän, joka yhdistää kahta erikokoista ja erimuotoista huonetta. 

Kuva Finna - postikortti tekoraunioista 

Sammaleet ja jäkälät ovat kiinnittyneet vuosien saatossa tekoraunioihin muodostaen niihin omaa luonnontaidetta. Vuonna 2021 Hämeenlinnan Kaupunginpuiston tekoraunioiden kuntoa kartoitettiin laajemmin eli miten ne ovat kestäneet ajan hampaan puremisen. Rauniolinnasta ei ole säilynyt mitään piirustuksia eikä suunnitelmia joten on oletettu, että kuvernööri Rehbinder antoi ohjeita paikan päällä tekijöille. Missään tapauksessa raunioiden päälle ei tule kiipeillä tai kavuta.  

Hämeenlinnan kaupungin tekoraunioiden kunnosta tehdystä selvityksestä löysin aika hauskan tekstin, joka kertoo Otto Carl Rehbinderin huumorintajusta. "Muistitiedon mukaan Rehbinderin kerrotaan hakkauttaneen raunion yhteen kiveen vuosiluvun 1250 harhauttaakseen jälkipolvia uskomaan, että rauniot on rakennettu jo Hämeeseen tehdyn ristiretken aikoihin, samaan aikaan kuin läheinen Birger Jarlin eli Hämeen linna." Yritin paikan päällä tiirailla kiviä mutta minun silmiini tuollaista "jekkumerkintää" ei osunut. 

Kuva Finna - 1930-luvulla rauniot alkoivat jo jäädä puiden peittämäksi. 

Vuonna 1848 Hämeenlinnan Kaupunginpuisto eli Parkki siirtyi Hämeenlinnan kaupungin omistukseen. Otto Carl Rehbinder erosi kuvernöörin virastaan tammikuussa 1863 tehtyään pitkän sekä menestyksekkään uran. Jännä juttu oli se, että lähes kymmenen vuotta myöhemmin Rehbinder kuoli. Hänen muistomerkkinsä sijaitsee Hämeenlinnan vanhalla hautausmaalla. Kuvernööri Rehbinderin suku on haudattu aidattuun perhehautaan hautausmaan kaakkoiskulmalla. Tällä retkellämme emme ehtineet katsomaan hautausmaata, joka sijaitsee Kaurialan kaupunginosassa.

Parkissa on edelleen vanhoja upeita vaahteroita, saarnia, tammia ja poppeleita eli ne on jo kuvernööri Rehbinderin aikana istutettuja. Aikoinaan puistossa oli myös pensasaitoja, syreenimajoja ja "ulkomaalaisia kukkivia pensaita". Sieluni silmin näin tekoraunioissa käveleviä pariskuntia - naisia pitkissä hameissaan ja miehiä olkihatuissa kävelyllä kauniin kesäisissä maisemissa. Puistossa järjestettiin jo 1800-luvun lopulla myös juhannusjuhlia, VPK:n ulkoilmajuhlia, iltamia ja monia erilaisia huvitilaisuuksia. Keskuskentän laululava ja puinen ravintolakatos on rakennettu 1920-luvulla. 

Myös keisari Aleksanteri II vieraili Hämeenlinnan Kaupunginpuistossa kesällä 1863 ratsain. Rautatieasemalle oli kerääntynyt valtavasti hurraavia ihmisiä ja keisarin kunniaksi oli pystytetty kaksi kunniaporttia. Kaupunginpuistosta löytyy edelleen laakea kiviä, jolle keisari laskeutui hevosensa selästä. Tätä kiveä, johon myöhemmin on ikuistettu A-kirjain sekä hevosen kavio täytyy käydä tutkimassa kun tutustumme Mimmin kanssa tarkemmin itse puistoon.

 

Tekoraunioiden takaa löytyi Hämeenlinnan Uusi Kesäteatteri, jossa on koko kesän ollut esityksiä "Ihmisen poika - musiikkikomedia Yön hiteillä". Nyt kuluvan viikonlopun lauantaina olisi ollut viimeiset näytökset ja harmittaa kun en ehtinyt katsomaan tätä musiikkikomediaa koska olen suuri Yö yhtyeen fani. Mukana näytelmässä oli mm. Kai Hyttinen, Sanna Saarijärvi. Ehkä ensi kesänä tänne täysin katettuun ja nousevaan upeaan katsomoon nauttimaan jostain toisesta esityksestä! 

Hämeenlinnan Kaupunginpuiston mystiset rauniot löydät osoitteesta Tampereentie 105. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja puisto on avoinna koko vuoden. Olen tässä juuri katsellut valokuvia talvisista tekoraunioista, jotka näyttävät myös mielenkiintoisilta. Joten jos kauniit puistomaisemat ja mystiset rauniot kiinnostavat niitä löytyy Hämeenlinnasta. Mukavaa viikonloppua!