Muumikirjat ja Muumit ovat olleet minulle tärkeitä jo ihan lapsesta. Muistan, että ensimmäinen kirja, jota olen lukenut tai siis katsellut on juurikin ollut muumikirja "Kuinkas sitten kävikään?". Kirjassa seikkailivat Mymmeli, Muumipeikko sekä Pikku Myy ja se oli aikoinaan ihan ensimmäinen suomennettu muumikirja, joka ilmestyi ruotsiksi jo 1952.
Kirjan juoni oli se, että Muumipeikko lähti aamulla hakemaan kannun kanssa maitoa, mutta tarina kääntyikin itse asiassa kadonneen Pikku Myyn etsintään. Hauskaa kirjassa oli se, että tarina oli kerrottu niin, että jokaisella aukeamalla oli aina runonpätkä, joka vei juonta eteenpäin päättyen aina sanoihin "Vaan kuinkas sitten kävikään?".
Toinen poikkeuksellinen juttu normaaliin kirjaan oli se, että jokaisella sivulla oli reikiä, jotka mahdollistivat sen, että näit aina seuraavalle sivulle mikä lapsena oli tosi jännä juttu. Ennen kuin olit avannut kirjan huomasit jo Muumipeikon ja Mymmelin kurkistavan kirjasta. Ihan kirjan lopussa oli lopulta niin pieni reikä ettei siitä enää mahtunut näkemään saatikka menemään läpi.
Pikku Myy totesikin "Me jäätiin kirjaan, virkkoi Myy / niin käy, kun liiaks kehittyy!" Minusta tuo oli vähän kuin satujen lopussa oleva "Ja sen pituinen se." toteamus. Tove Janssonin kirja oli ja on edelleen äärimmäisen nerokkaasti tehty! Olen selannut sitä myös aikuisena ja miettinyt kuinka hyvin kirja on myös kestänyt aikaa.
Kuva Kansallismuseo
Ensimmäisenä koronavuonna 2020 Kansallismuseossa avautui 14.elokuuta Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumit 75 -näyttely, jota en koskaan valitettavasti päässyt katsomaan tai kokemaan. Näyttely päättyi 14.maaliskuuta 2021 ja kerran olin jopa jonottamassa sinne mutta koska koronarajoitusten takia sisälle pääsi aina rajallinen määrä ihmisiä luovutin ja poistuin pitkästä jonosta. Harmitti kun olin odottanut tätä Tove Janssonin juhlanäyttelyä, joka juhlisti Muumien 75 vuotista historiaa.

Onneksi Suomen merimuseossa Kotkassa avautui 14.helmikuuta näyttely "Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumiseikkailu", jonka on tuottanut Suomen Kansallismuseo yhteistyössä Moomin Characters Oy Ltd:n kanssa. Näyttely pohjaa juurikin Kansallismuseossa vuosina 2020-2021 nähtyyn näyttelyyn, jonka minä missasin. Taiteellisesta toteutuksesta ja näyttelyarkkitehtuurista vastaa myös Vellamossa kuten aikoinaan Kansallismuseossa Alexander Reichstein. Reichsteinin upeaa valotaidetta olen käynyt parissakin tapahtumassa
katsomassa ja
ihailemassa. Minä tein päiväretken Kotkaan maaliskuussa kun vietin talvilomaa ja seikkailin Muumi-näyttelyssä, joka sopii siis sekä lapsille että myös aikuisille.

Yksi jännimmistä Muumikirjoista lapsuudessani oli ehdottomasti Muumipeikko ja Pyrstötähti. Muumilaaksoa uhkaa suuri pyrstötähti, joka lähestyy maata kohden. Muumipeikko, Nipsu ja Pikku Myy lähtevät Yksinäisten vuorien tähtitorniin etsimään lisää tietoa vaarallisesta pyrstötähdestä. Matkallaan he tapaavat Nuuskamuikkusen sekä myös muita hahmoja. Matka on vaikea ja todella vaiherikas. Seurue mm. kävelee puujaloilla kuivuneen meren pohjalla. Muistan itse lapsena maalla kokeilleeni puujalkoja ja se oli kyllä aika vaikeaa.
Muumiperhe ystävineen pakeni luolaan pyrstötähdeltä. Onneksi pyrstötähti ei törmääkään vaan se ohittaa maapallon ja kaikki pelastuvat. Tarina on upea kertomus ystävyydestä sekä myös huikea seikkailu, josta selvitään yhdessä vaikeuksien keskeltä ja kaikki päättyy lopulta onnellisesti. Svenska Teatern esitti näytelmäversion Mumintrollet och kometen, jonka ensi-ilta oli joulukuussa 1949 Vivica Bandlerin ohjaamana.

Nuuskamuikkunen on Muumikirjojen ehkä mystisin hahmo, joka vietti kesät Muumilaaksossa pystyttäen telttansa aina samalle paikalle joen ääreen lähelle Muumitaloa. Nuuskamuikkunen oli viisas erämies, joka soitti huuliharppua ja oli myös Muumipeikon paras ystävä. Muistan, että hän jätti aina lähtiessään talvea pakoon Muumipeikolle lohduttavan kirjeen, jossa hän lupasi palata aina ensimmäisen lämpimän kevätpäivän myötä. Nuuskamuikkunen oli vähän kuin nomadi, joka ei asettunut paikoilleen eikä halunnut myöskään omistaa yhtään mitään. Muistan myös, että hän oli viisas ja tiesi paljon asioita.
Yhdessä vitriinissä oli esillä kirja, jonka selkämyksessä luki Norra halvklotet insekter eli pohjoisen pallonpuoliskon hyönteiset sekä värikäs perhoskokoelma, joten tiesin heti kenestä oli kyse. Hemuli oli jo nimensä puolesta minusta yksi hauskimpia muumihahmoja. Hemulit olivat keräilijäluonteita kaikki.
Hemuli keräsi vielä Taikurin hattu -kirjassa postimerkkejä mutta hän luopui harrastuksesta koska hänen kokoelmansa oli liian täydellinen. Yksinäisten vuorten Hemuli puolestaan oli Hemulin perhosten keräilyä harrastava serkku, joka esiintyi kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti. Kasvitieteilijä-Hemuli taas sanoi suhteensa irti serkkuunsa, joka oli kiinnostunut vain perhosista. Hemulit olivat siis vähän erikoisia. Muistan myös hyvin se, että Hemuli piti yllään aina leninkiä, jonka hän oli perinyt tädiltään.

Niiskuneiti on minusta lapsena todella suloinen koska hänellä oli kultainen nilkkarengas ja ihana otsatukka. Niiskuneiti oli Muumipeikon tyttöystävä ja hän kuului niiskujen heimoon kuten myös veljensä Niisku. Muumipeikko teki uroteon jo Vaarallinen pyrstötähti -kirjassa pelastaessaan Niiskuneidin lihansyöjäpensaan kynsistä. Niiskuneiti muutti Muumitaloon asumaan ja hänestä tuli osa muumiperhettä. Niiskuneiti oli hahmo, jolla oli herkästi innostuva luonne eli hän oli aina kiinnostunut kaikesta. Hän oli myös ystävällinen ja huomaavainen.
Merikeskus Vellamon näyttelyssä pääsee ikään kuin "sujahtamaan Muumikirjoihin sisälle".
Hemulin postimerkkikokoelma on myös esillä näyttelyssä. Muumit ovat myös päässeet suomalaisiin postimerkkeihin useamman kerran. Ensimmäiset muumiaiheiset postimerkit julkaistiin Suomessa jo vuonna 1992 ja siitä lähtien on uusia Muumi-postimerkkejä ollut saatavilla parin vuoden välein. Kunnian ensimmäisten sekä myös lukuisten seuraavien Muumi merkkien suunnittelusta sai satoja suomalaisia postimerkkejä suunnitellut Pirkko Vahtero. Uusin, vuonna 2025 julkaistu postimerkki setti juhlistaa Tove Janssonin muumitarinoiden 80-vuotista historiaa.

Olin kokonaan unohtanut Tulppaanan, joka esiintyi kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva. Småtrollen och den stora översvämningen oli ensimmäinen Tove Janssonin kirjoittama Muumikirja, joka ilmestyi 1945. Kirjan suomennettu versio ilmestyi vasta 1991 joten olen lukenut sen vasta aikuisena. Kirjassa Muumipeikko ja Muumimamma lähtevät etsimään seikkailemaan lähtenyttä Muumipappaa ja samalla he joutuvat myös itse moniin seikkailuihin. Tulppaana on sinihiuksinen tyttö, joka ilmestyy hohtavasta tulppaanista. Suuri käärme hyökkää kirjassa muumien kimppuun suolla mutta Tulppaanan kukasta loistava kirkas valo säikäyttää käärmeen ja muumit pelastuvat.

Totta kai kaikki muistavat myös Haisulin, joka nimensä mukaisesti haisee pahalla ja syö melkein mitä vain mm. huonekaluja. Haisulilla on merkittävä rooli myös Tove Janssonin kirjassa Outo vieras Muumitalossa (1980), joka on sarjakuvien ohella Janssonin ainoa Muumi-teos, jossa Haisuli esiintyy. Haisuli on esiintynyt myös Muumilaakson -tarinoita jaksoissa.
Muumimamman upea oopperalaukku on myös esillä näyttelyssä.
Muumimammasta minulle tulee aina mieleen oma äitini, joka muistutti hyvin paljon Muumi-kirjojen äitihahmoa. Muumimamma on todellinen muumiperheen sydän eli hän on lempeä sekä suojeleva äiti. Muumimamma valmistaa usein punaviinimarjamehu koska se on hänen suosikkijuomansa. Mehu auttaa myös vilustumisoireisiin ja myös meille juotettiin sitä aina lapsena jos olimme sairaina. Muistan, että lapsuudessani omalla äidilläni oli lähes identtinen käsilaukku mitä Muumimammalla. Oma äitini oli taiteellinen mutta kodinhoidossa pedantti kun taas Muumimammassa oli ehkä mukana ripaus kapinallisuutta. Hän saattoi jättää astiat ruokailun jälkeen ulos sateen huuhdottavaksi. Lämmin ihana ja todella äidillinen hahmo silti!

Pikku Myy on aina ollut minun suosikkini ja esikuvani. Pikku Myy on kooltaan todella pikkuinen mutta persoonallisuudeltaan valtava. Pikku Myy on luotettava ja rehellinen ystävä, joka puolustaa tomerasti läheisiään kuten itsekin teen. Hän on myös teräväkielinen, äkkipikainen ja ilkikurinenkin hahmo, joka tuntuu ehkä rakastavan pieniä katastrofeja. Em. allekirjoitan teräväkielisyyden mutta muuten kyllä eroamme koska olen äärimmäisen kärsivällinen ja minä olen peräti 180 cm pitkä! Pikku Myy on urhea tiukan paikan tullen ja niin olen minäkin eli pystyin toimimaan rationaalisesti
kun isäni sai sairaskohtauksen. Minä olen alkanut käyttää myös
"Pikku Myy nutturaa".

Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumiseikkailu -näyttelystä löytyy myös Muumikirjasta Vaarallinen juhannus tuttu teatteri. Leppoisassa Muumilaaksossa leijailee tuhkaa sillä tulivuori on purkautunut. Maa järähtelee purkauksen takia ja se saa aikaan myös tulvan. Muumilaakson yli tulvii hyökyaalto mutta onneksi kaiken sekasorron keskellä muumit löytävät kelluvan teatterin, jossa he tapaavat Teatterirotta Emman.
Vaarallinen juhannus on ihan huikea seikkailu ja omalla tavallaan myös hauska kertomus, jossa myös kerrotaan miten hattivatit oikein syntyivät. Näyttelyssä teatterin edessä on veneitä, joissa voi istua ja "ikään kuin purjehtia kohti teatteria". Lapset tuntuivat olevan todella innoissaan teatterista!
Tove Jansson ja Viveca Baldler valokuvassa, Tiuhti (Tove) ja Viuhti (Viveca) lasipurkissa.
"Tove Jansssonin muumitarinoiden välittämät arvot - ystävyys, rakkaus, luonnon kunnioittaminen, seikkailunhalu, tasavertaisuus, suvaitsevaisuus, vapaus ja rohkeus - ovat edelleen ajankohtaisia ja puhuttelevia. Muumitarinat heijastavat taiteen ja lämminhenkisen huumorin kautta myös monia yhteisesti tänä päivänä jaettavia arvoja ja puhaltavat suuntaa lasten, nuorten ja aikuisten elämään." Merikeskus Vellamo
Aivan ihana näyttely eli suosittelen lämmöllä tutustumaan Muumiseikkailuun Kotkan Merikeskus Vellamossa. Näyttely on avoinna 7.3.2027 asti joten hyvin ehtii tutustumaan. Näyttelyä täydentää Vellamon Venehallissa Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän Victoria-vene, jolla pariskunta kulki rakastamaansa kesäpaikkaan Klovharun saarelle. Merikeskus Vellamo löytyy osoitteesta Tornatorinkatu 99, Kotka ja Museokortti kohde.