toukokuuta 29, 2020

Omenapuiden kukkiessa


Toukokuun viimeiset päivät ovat käsillä. Huomenna koulut sulkevat ovensa ja oppilaat kirmaavat ansaitusti kesälaitumille. Poikkeuksellinen koronakevät vaihtuu koronakesäksi. Perinteiset kevätjuhlat ja suvivirsi eivät valitettavasti tänä keväänä toteudu. Ylioppilasjuhlat ja muutkin valmistujaiset siirtyvät elokuulle. Kesälomakausi starttaa kesäkuun alusta ja helteetkin näyttävät hellivän lomailijoita. Omenapuut ovat juuri puhjenneet kukkaan ja kaikkialla vihertää. Tapahtui aivan kuten italialaisen Irene Vellan maaliskuussa kirjoittaman runon viimeisessä säkeessä (suomennos Iida Riekko).


"Ja silloin saapui kesä.
Koska kevät ei tiennyt sitä
ja oli jatkanut olemistaan.

Huolimatta kaikesta.
Huolimatta taudista.
Huolimatta pelosta.
Huolimatta kuolemasta.

Koska kevät ei tiennyt sitä
ja opetti meille kaikille elämän voiman."

- Irene Vella -


Olen aina liikkunut luonnossa ja nauttinut siitä. Tänä koronakeväänä olen vieläkin enemmän huomannut jokaisella aistillani mitä kaikkea luonnossa tapahtuu lyhyen ajan sisällä kevätkuukausina. Luonto, metsä ja merenranta ovat olleet kuin turvapaikkoja, joissa on voinut hengähtää vapaasti taudin jyllätessä. Minnie on pitänyt myös huolen siitä, että emäntä on ulkoillut ihan päivittäin säästä riippumatta. Nyt kun ilmat ovat lämmenneet ovat meidän lenkkimme vieläkin pidentyneet.


Kun koronakevät alkoi en ollut vielä pitänyt talvilomaani ja se ikäänkuin "jäi roikkumaan". Olen nyt ollut joka viikko perjantaisin "talvilomapäivällä" . Tällä kuluvalla viikolla pidin ne kaksi viimeistä päivää lomaa pois. Eilen olimme Högbergetin luolassa ja Porkkalanniemessä lähes koko päivän seikkailemassa. Tuosta retkestä on paljon mielenkiintoista tulossa blogiin kun ehdin purkaa valokuvia ja kirjoittaa. Upea aurinkoinen retkipäivä ja askelia kertyi.

Olemme ehtineet vierailla "talvilomapäivinä"  Askolan hiidenhirnuja katsomassa, Lammassaaressa ja Störsvikin luontopolullakin Inkoossa. Ensimmäinen reissu mihin koronakeväänä uskaltauduin lähtemään oli Kopparnäsin virkistysalue eräänä sunnuntai päivänä. Luonnossa ja luontopoluilla kulkiessaan ratkaisee toki ajankohta sekä myös vallitseva sää siihen onko siellä paljon vai kohtuullisesti ihmisiä liikkeellä. Viikko sitten perjantaina Inkoossa näimme päivän aikana 5-6 ihmistä joten hyvin rauhassa pystyimme liikkumaan.


Omenapuille ja niiden kukkien ihailulle oli varattu tämä perjantai päivä. Minusta omenakukkia pitää käydä ihan samalla tavalla ihailemassa kuin kirsikankukintaa ja viettää "omenankukka hanamia". Tämä koronakevät sai minut myös löytämään aivan ihanat omenapuut läheisestä puistosta. Huomasin auton ikkunasta yhtenä päivänä, että pieni puisto kotimme lähellä oli ihan vaaleanpunaisten puiden peitossa. Tänään oli oivallinen päivä aloittaa "omenankukka hanami" juuri tästä paikasta ja omilta nurkilta.


Puistolla on jännä nimi Muukalaispuisto! Yritin kaivella netistä lisätietoa miksi puistoa on nimetty tuolla nimellä löytämättä mitään johtolankaa. Kaikki muut alueiden kadunnimet liittyvät rautateihin ja juniin liittyviin ammatteihin nimistöltään. Puiston nimi voisi ehkä viitata niihin 3000 kiinalaiseen vankiin, jotka olivat tekemässä Krepost Sveaborg -hankkeen valleja läheisillä kallioilla 1916. Helsingin ympäristöön tehtiin ensimmäisen maailmansodan aikaan linnoitusta, jonka tehtävänä oli suojata Helsinkiä saksalaisia vastaan. Em. vallit olivat osa linnoitusta.

Muukalaispuisto itsessään ei ole mikään erikoinen paikka mutta Espoon kaupunki on ilmeisesti suunnittelemassa siihen muutoksia tulevaisuudessa. Sinne kaavaillaan mm. ruohokenttää, picnikaluetta, pelejä ja leikkejä. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä puistolle tapahtuu.

Toivottavasti nämä upeat omenapuut silti säilytetään. Joukossa taisi olla muutama kirsikkapuukin. En oikein  ymmärrä miksen aikaisempina vuosina ole huomannut näitä puita täydessä kukassa? Ajan periaatteessa päivittäin puiston ohi autolla mutta kadulta pitää osata katsoa tietystä kohtaa nähdäkseen puut. Ehkä olen vain tuijottanut eteenpäin. Nyt aistini ovat olleet valppaampina ja siksi bongasin puiston puineen. Vietin varmasti puolisen tuntia ihaillen puita ja totta kai räpsien niistä lukemattoman määrän valokuvia. Nämä puut olivat minusta satumaisen kauniita!


Seuraavaksi suuntasimme Haagan rodopuistoon kurkistamaan olisiko siellä kukinta jo edennyt edellisen vierailumme jälkeen. Kuten jo Instagramin puolelle kirjoittelin olen käynyt puistossa jo kahdesti tarkistelemassa kukintatilannetta. Mutta vieläkin pitää malttaa odottaa. Riippuen säästä ja auringosta voisiko jo  sunnuntaina tai alkuviikosta olla enemmän alppiruusuja kukassa. Tällä hetkellä vain muutamia aukeilla paikoilla olevista rodoista kukkii tai availee nuppujaan mutta metsässä olevat alppiruusut ovat vielä nuput tiukasti kiinni.


Malminkartanon omenatarhaan pitää päästä joka kevät joten sinne huristelimme seuraavaksi. Olen viettänyt fruticetumissa ihanan piknikin blogin alkuaikoina ja siitä voit lukea tarkemmin tästä. Tässä hedelmäpuu puutarhassa on ihan oma viehätyksensä vuosi toisensa jälkeen. Puut on iäkkäitä ja ne ovat myös valtavan suuria. En muista missään muualla nähneeni näin kookkaita omenapuita. Kun vierailin Ahvenanmaan omenatarhassa pari vuotta sitten oli omenapuut siellä leikattukin ihan eri tavalla. Toisaalta tuolla tarhalla tuotettiin omenoita kaupalliseen tarkoitukseen joten puut varmasti silloin leikataankin eri tavalla.


Malmikartanon fruticetumiin oli tuotu taas muutamia istuinryhmiä picnikseurueita varten. Ryhmiä on sijoitettu todella kauas toisistaan joten täällä kyllä turvavälit toteutuvat erinomaisesti koronakeväänä ja -kesänä. Totta kai mukaan voi ottaa myös oman picnikhuovan ja levittää sen nurmelle eväshetkeään varten. Omenankukkatarhassa valokuvataan aina ja paljon.


Puiston portti avataan kun omenapuiden kukinta alkaa ja suljetaan kun puut ovat kukkineet. Seuraavan kerran puistoon pääsee syksyllä kun omenatarhassa korjataan satoa. Puistossa liikkuessaan kannattaa huomioida, että siellä ovat työssä myös ahkerat mehiläiset. Mehiläisillä on tärkeä tehtävä kun ne pölyttävät hedelmäpuita. Parhaimmillaan puistossa voi olla 15 000 mehiläistä pörräilemässä. Mehiläispesiä ei saa häiritä siellä vierailessaan.


Malminkartanon fruticetumissa on tehtyjen muutosten jäljiltä vielä noin 350 puuta. Suurin osa puista on omenapuita mutta puutarhasta löytyy myös päärynä-, luumu- ja kirsikkapuitakin. Laajimmillaan fruticetumin alueella on ollut yli 400 puuta. Puistossa on paljon vihreää ruohikkoa ja totta kai myös keltaisia voikukkia ihan silmänkantamattomiin. Puistoon saa ottaa myös koiran kun se on kytkettynä.


Malminkartanon omenatarhassa oli alkamassa nuoren valmistujaisjuhlat oman perheen kesken vierailumme aikana. Yhdellä picnik-pöydällä oltiin etätöissä omenapuun katveessa ja karvakaveri lekotteli tyytyväisenä jaloissa. Yksi nuoripari söi picnik eväitä ja pari satunnaista kulkijaa kävi puistossa meidän vierailumme aikana kävelemässä. Olimme tällä kertaa ilman eväitä - ehkä ensi vuonna taas picnik-kori kainalossa Malmikartanoon.


Onnea kaikille ylioppilaille, ammattiin valmistuneille ja hyvää kesälomaa 
kaikille koululaisille 

14 kommenttia:

  1. Omenapuiden kukinta mielestäni vieläkin ihanampaa kuin kirsikkapuiden. Tämä kukkivien puiden alkukesä on aina henkeäsalpaavan kaunis.

    Malminkartanon omenatarhan kuului Maatalouden koelaitokselle aikoinaan. Alueella oli myös mm. sikala ja navetta vielä silloin kun muutimme lähelle 70-luvun alkupuolelle. Kävimme siellä seikkailemassa usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuljin eilen tämän Muukalaispuiston ohitse autolla ja edelleen näyttävät kukkivan.
      Muistankin sinun kertoneen, että Malmikartanossa on ollut "maataloutta" vähän enemmän aikoinaan. Minusta tämä omenatarha on hurmaava tarha vuodesta toiseen ja ne vanhat omenat puut ovat myös todella tunnelmallisia.

      Poista
  2. Olipa kaunis ja koskettava runo!
    Tää koronakeväänä todellakin on tuntunut, että luonnon seuraaminen on saanut ihan uudet mittasuhteet. Tänä vuonna ei keväisten pienten ja herkkien kukkien kukintakaan ole päässyt livahtamaan ohi, vaan aistit ovat virittyneet seuraamaan luonnon tapahtumia ihan ennenkokemattomalla (ehkä sitten lapsuuden vuosien) intensiteetillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi ♥ Runossa on paljon kaunista ja kaikkia meitä koskettavaa.
      Mutta tärkein on tietysti sen ydinsanoma "luonto jatkaa kiertokulkuaan ja kukoistustaan
      kaikesta huolimatta". Keväällä täytyy kyllä olla aistit valppaina myös täällä päässä
      ettei mitään vain jää huomaamatta. Luonto on hyvä tarkkailla aistit avoinna ja valppaina juuri kuten lapsena tehtiin ♥

      Poista
  3. On niin ihanaa kun puut on alkaneet kukkia.

    VastaaPoista
  4. Malminkartanon omenatarhalla tuli usein käytyä kun asuimme Konalassa. Sinne oli kiva pyöräillä lasten kanssa ihastelemaan kukkivia puita!
    Kaunista viikonloppua sinulle Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin sinun kertoneen aiemmin, että Malminkartano on tuttu jo lapsuudestasi. Minä yritän ehtiä joka vuosi vaikka aina ei picnik-eväitä olekaan mukana.
      Aurinkoista iltaa Outi ♥

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos Mira ♥ luonto on ihan parhaimmillaan juuri nyt.
      Ja tuo heleä vaaleanvihreys..

      Poista
  6. Omenapuiden kukat ovat kyllä valtavan kauniita. Niin upeita kuvia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjut ♥ Jos tulee ihan intohimo kuvata vain kukkia.

      Poista
  7. Aivan ihania kesäisiä kuvia. Kyllä luonto on vaan niin kaunis. Mahtavaa kesän alkua sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ luonnossa kaikki on kaunista ja ehdottomasit kuvaamisen arvoista.
      Aurinkoista kesän alkua sinullekin!

      Poista