maaliskuuta 06, 2020

Luonto rauhoittaa mielen ja vähentää stressiä


Viimeisen kahden viikon ajan minulla on ollut oudon huolestunut olo. Tiedättekö sellaisen kumman tuntemuksen, joka valtaa mielen ihan äkisti. Se vain tulee kuin salama kirkaalta taivaalta ja pum! Vaikka kuinka miettisit ihan muita asioita tämä juttu vain pompsahtaa aina uudelleen pintaan kuin korkki vedestä. Työnnät sen pois mielestäsi pontevan määrätietoisesti ja hetken kuluttua huomaat taas työstäväsi asiaa päässäsi. Tuntuu, että omassa pääkopassa pyörii melkoinen karuselli asian ympärillä juuri nyt.


Viime aikojen uutisointi tästä ensin Kiinaa ja nyt koko maailmaa piinaavasta viruksesta on aiheuttanut minussa huolestumista. Olen luonteeltani rauhallinen ja aika lehmänhermoinen tyyppi. Osaan hallita mieleni ja suuren paineen alla vaikkapa töissä minä olen ihan parhaimmillani. Hyvä stressinsietokyky on luontaista minulle enkä mielestäni paisuttele turhaan asioita. Yritän ymmärtää aina faktat ja olla liikaa tunteilematta tällaisissa kriisitilanteissa.



Nyt kuitenkin koen tilanteen uutisoinnin tästä viruksesta ihan eri tavalla. En ole huolestunut siitä iskeekö virus minuun ja sairastunko siihen. Uskon, että jos näin ikävästi tulisi käymään minä selviäisin. En kuulu nimettyihin riskiryhmiin eikä minulla ole tilannetta vaikeuttavia perussairauksia. Olen välttynyt tähän saakka myös influenssalta ja häpeillen myönnän nyt ihan julkisesti etten ole edes ottanut itselleni rokotusta. Olen ollut siis onnekas.


Oma isäni puolestaan kuuluu riskiryhmään. Hänen aorttansa repesi pari vuotta sitten ja minähän olin silloin läsnä. Tästä veret seisauttavasta tapahtumasta syntyi aikoinaan postauskin tänne blogiin. Kiitos paikalle saapuneiden ensihoitajien, lääkärin ja Meilahden taitavan sydänkardiologin isäni jäi kuin ihmeen kaupalla henkiin. Onneksi myös minä hallitsin tuossa tilanteessa hermoni ja pystyin toimimaan rationaalisesti hälyyttäen apua paikalle. Isäni on kuntoutunut ja jatkanut elämäänsä ylimääräinen stentti aortassa. Tuon leikkauksen sekä myös jo ikänsä puolesta isäni ei saisi siis sairastua tähän virukseen.


Olen nyt viime päivinä tietoisesti yrittänyt olla seuraamatta maailmalla sairastuneiden määrää. Olen yrittänyt ajatella positiivisesti, että meillä viruksen saaneiden määrä on pieni verrattuna muihin Pohjoismaihin. Toisaalta moni on tästä ikävästä taudista myös parantunut. Olen myös nyt kahtena päivänä lähtenyt suoraan töistä Minnie koirani kanssa luontoon. Eilen kävelimme lähimetsässä ja tänään suuntasimme Seurasaareen meren äärelle.



Luonnolla ja erityisesti merellä on minulle äärimmäisen suuri merkitys. Samoilu metsässä saa ajatukset ihan muualle tai ainakin pois ikävistä virusuutisista. Olen aiemmin kertonut blogissa monesti, että saatan mennä hetkeksi merenrantaan vaikka kesken hektisen työpäivän "kasaamaan itseni". Tuijottaminen horisonttiin tai laskevaan aurinkoon, joka hitaasti punertavaa taivaanrantaa vasten painuu veteen saa mielen seesteiseksi. Tuntee kuinka zen-tila valtaa koko kehon.



Tänään vietimme Seurasaaren merellisissä maisemissa melkein pari tuntia. Onnistuimme näkemään auringon laskun ja myös lintuja. Ihan tuikitavallisia lokkeja, valkoposkihanhia ja variksia mutta niiden touhuja oli hauska seurata. Jo pelkästään meren ääni sen loiskiessa rantakivikkoon ja hiekkaan oli ihanan rauhoittavaa. Istuimme hetken penkillä auringossa miettien ihan muita ja iloisempia asioita.


Kotiin palatessa tunsin oloni levolliseksi. Aion jatkossa ja vaikka ihan päivittäin yrittää ehtiä luontoon. Toisaalta haluan olla myös tietoinen virustilanteesta mutta pitää hermoni kurissa ja "tuon ikävän tunteen taka-alalla". Voin vain toivoa parasta ja pestä ahkerasti käsiäni.

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille ♥


"Surun ja huolen linnut
lentävät yli pääsi,
sille et mahda mitään.
Mutta voit estää niitä
pesimästä hiuksiisi."

Kiinalainen sananlasku 

10 kommenttia:

  1. Olen toistaiseksi rauhallsiain mielin. Toki etenkin ikääntynyt äitini on vaaravyöhykkeessä, mutta en häntä halua kotiinkaan eristää, muistuttelen usein vain käsihygieniasta. Itsehän pesen nyt toistakymmentä kertaa päivässä käsiäni ja koetan toimia kuten isoissa
    yleisötapahtumissa ja flunssakautena muutenkin.

    P.S. nyt olisi aika puhdistaa kenno ja objektiivi, soittele niin neuvon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuolla totesin niin en ole itsekään huolissani omasta sairastumisesta. Mutta oma isän ja iäkkäiden sukulaisen kohtalo huolestuttaa. Käsiä pitää pestä aina ja toimia influessanajan ohjeiden mukaan. Tuntuu vaan tosi ikävältä miten moni juuri Italian reissulta kotiin palannut on sairastunut ja tartuttanut sen myös muihin ihmisiin jo Suomessa. Vaikka olen suuri Italia fani ja maan ristiin rastiin kolunnut juuri nyt en haluaisi matkustaa sinne.

      Poista
  2. En ole minäkään kovinkaan huolestunut tästä epidemiasta, vaikka ikäni puolesta riskiryhmään kuulunkin. Toki mielessä on käynyt se ajatus että olisiko syytä hankkia jonkinlaista ruokavarastoa kotiin jos joutuisi eristetyksi. Mutta sitten luotan kuitenkin siihen että joku läheisistäni tai ystävistäni voisi toimittaa ruokakassin ovelleni jos näin kävisi. Ja toki niillä normaaleillakin "kotivara"-ruoilla jonkin aikaa selviäisi, ettei ainakaan nälkään kuolisi.
    Rauhoittavaa ja kaunista viikonloppua sinulle ja Minnielle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pelkää omaa sairastumista mutta läheiset mietityttävät ja heidän selviytymisensä jos virus sattuu iskemään. Tuo "kotivara" pitäisi varmaan meillä kaikilla olla oli epidemiaa tai ei koska ainahan voi tulla joku muukin "katastrofi" mihin voisi varautua.
      Kiitos Kristiina ja hyvää sunnuntaita myös sinulle <3

      Poista
  3. Olen kokenut samanlaisen tilanteen oman isäni kanssa, lopputulos tosin oli surullisempi. Maadoitun luonnossa ja muistot mökiltä lohduttavat. Se opetti elämään tässä hetkessä, kaikkia maailman uhkia ei kannata kantaa mukanaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pahoillani Ansku <3 Tuo ei ole helppo paikka olla ja aina ei käy yhtä onnekkaasti kuin minun isälle. Minä olen aina maadottunut luonnossa ja varsinkin veden äärellä. Jo ennen isän sairauskohtausta minä olen pyrkinyt elämään "tässä ja nyt" koska tulevasta ei koskaan tiedä. Jokainen päivä voi olla "se viimeinen" joten hetkiin tarttuminen on todella tärkeää. "Sitku-elämä" ei ole minun juttuni vaan spontaanisuus niistä hetkistä. Olen täysin samaa mieltä kanssasi ettei kaikkea voi kantaa harteillaan ja murehtia maailman murheita yksin. Tämä virus on vain kolahtanut minussa johonkin kipupisteeseen.
      Mukavaa sunnuntaita sinulle <3

      Poista
  4. Minä olen miettinyt asian niin, että se tulee jos on tullakseen, ihan niin kuin kuolemakin. Lähisuvussa on monta riskiryhmään kuuluvaa ja itsekin itse asiassa kuulun riskiryhmään, mutta en aio jäädä miettimään asiaa sen enempää. Juuri luin, että 25000 ihmistä kuolee päivittäin nälkään, että siihen nähdän nämä sairastuneet ja kuolleet ovat prosentuaalisesti aika pieni ryhmä.
    Luonnossa samoilu on ihanaa ja siitä saa kyllä aina voimia!
    Ihanaa viikonloppua sinulle Marjo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta, että nälänhädän takia ihmisiä kuolee ihan joka päivä maailmassa ja se on hyvin surullista.

      Toiselta kantilta katsottunut virussairauden leviäminen on äärimmäisen vaikeasti hallittava juttu nykyisessä maailmassa kun ihmiset liikkuvat koko ajan. "UUSI koronavirus on levinnyt paljon nopeammin kuin sukulaisensa sars. Tutkijat ovat löytäneet viruksesta ominaisuuden, jonka vuoksi se voi kiinnittyä elimistön soluihin jopa tuhat kertaa tehokkaammin kuin sars." kertoi Hesari 3.3. Ja coronaan ei vielä ole keksitty mitään lääkettä - se myös huolestuttaa.

      Mutta nyt ulkona on niin ihana ilma, että nautitaan siitä eli hyvää Naistenpäivää Outi <3

      Poista
    2. Upeita kuvia ja luonto on se, missä mieli seestyy ja ainakin kaikki turha stressi katoaa. Suhtaudumme rauhallisin mielin, mutta järjellä. En ahmi asiasta tietoa, mutta pysyn ajan hermolla ja kyllä jätimme nyt Pariisin matkan ostamatta ja ihan vain siksi, ettei olisi kiva juttu, jos matkasta ei saisi rahojaan takaisin. Eli seuraamme tilannetta.

      Sydämellistä sunnuntaita Marjo. <3

      Poista
    3. Luonto auttaa kyllä rauhoittumaan. Toisaalta tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen on jo ehtinyt tapahtua paljon ja Suomenkin sairastuneiden luvut ovat jo kaksinkertaistuneet. Kyllähän tämä tilanne pitää aistit valppaina ja myös tietyllä tavalla vaikeuttaa joka päivästä elämää. Matkalle en itsekään lähtisi nyt vaikka sen ilmaiseksi saisin. Haluan asettaa etusijalle itseäni terveydellisesti heikompien terveystilan ja sen etten itse levittäisi virusta.

      Kivaa päivää Tiia ♥

      Poista