huhtikuuta 24, 2015

Who make my clothes?

Tasan kaksi vuotta sitten huhtikuun 24.päivänä Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa sattui järkyttävä tragedia. Kahdeksankerroksinen tehdasrakennus Rana Plaza romahti kasaan kuin tulitikkutalo surmaten 1131 ihmistä ja yli 2500 ihmistä loukkaantui kerrosten sortuessa maan tasalla. Rakennukseen oli tehty kaupunginjohtajan luvalla kolme lisäkerrosta ja näihin yläkerroksiin vielä sijoitettu painavia generaattoreita, jotka aiheuttivat sortumisen. Lisäksi talon rakennusmateriaalit olivat todella ala-arvoisen huonoja. 

Rana Plaza toimi usean ulkomaisen tekstiiliyrityksen alihankkijana ja onnettomuus nosti pinnalle keskustelun siitä minkälaisista olosuhteista meidän edullisesti ostamamme vaatteet oikein ovat peräisin? Synkkä kääntöpuoli halvalle hinnalle ja alkuperän hämäryys konkretisoitui lukuisissa uutislähetyksissä ja lehtijutuissa. Mm. espanjalainen Mango ja italialainen Benetton joutuivat suurennuslasin alle mahdollisista vaate-erien tuottamisesta Rana Plazassa. Amerikkalainen Walmart ja kanadalainen Loblaw tuottivat varmuudella vaatteitaan rakennuksessa. 

Kuva laina netistä

Onnettomuuden vuosipäivää on vietetty ympäri maailmaa kiinnittämällä huomiota siihen mistä oman vaatekaapimme vaatteet ovat oikein peräisin? Tiedämmekö me edes missä trendikäs takkimme tai boyfriend farkkumme on valmistettu? Minkälaisissa olosuhteissa tämän kevään kuuminta hottia olevat boheemit 70-luvun vaatteet on ommeltu? Onko työntekijöillä kohtuullinen palkka tekemäänsä työhön nähden ja ovatko olosuhteet turvalliset työskennellä? Isoja asioita, jotka koskettavat monia ihmisiä näissä tehdasrakennuksissa mm. Bangladeshissa ja Intiassa.

Tänään vaatevallankumousta on voinut viettää vaikka pukemalla ylleen vaatteen nurinpäin ja ottamalla selfien. Ja sitten vain kuva sosiaaliseen mediaan Facebookiin, Twitteriin tai Instagramiin tageilla  #vaatevallankumous "fashrev "whomademyclothes. Tapahtumaan osallistui 71 maata ympäri maailmaa ja joukossa satojatuhansia ihmisiä. Olot eivät edelleenkään ole parantuneet Bangladeshissa joten kahden vuoden takainen onnettomuus ei saa unohtua. 


Olin itse pukeutunut Masai Clothing Companyn mustaan tunikaan, joka on ostettu Kaivarin Kanuunasta vuosi sitten keväällä muistaakseni 8 eurolla. Tanskalaisen Masain sivuilla kerrotaan, että yrityksellä on eettiset ohjeet (Code of conduct) mutta itse tunikasta en löydä missä maassa se on valmistettu. Tuotteet 100% puuvillaa tai viskoosia. 

Vaatteen valmistajan tulee antaa meille kuluttajille tietoa tekstiilien hoidosta. Vaatteistani löytyykin esimerkillisesti hoito-ohjesymboleita pesuvedenlämpötilasta, silityksen lämpötilasta, mahdollisesta kuivapesusta, kuivattamisesta laakealla alustalla, pesusta samanväristen tuotteiden kanssa, mahdollisesta kutistumisesta pesun yhteydessä jne. Hassua ettei kulutustavaroiden valmistusmaata tarvitse edelleenkään kertoa ellei valmistaja sitä halua tehdä. 

Mikään laki ei siis velvoita informoimaan kuluttajaa siitä onko ulkoilutakki lahden takaa Virosta vai ehkä Romaniasta kotoisin. Esimerkiksi S-ryhmä merkitsee valmistusmaaksi maan, jossa tuotteen pääasiallinen valmistus on tapahtunut. Yritykset, jotka kuuluvat laajaan eurooppalaiseen BSCI-auditointijärjestelmään valvovat valmistustehtaiden työskentelyolosuhteita.

Katsastin läpi muutamia tuotteita oman vaatekaappini osalta miettien tiesinkö mikä tuotteiden valmistusmaa itse asiassa on? Olenko ostopäätöstä tehdessä ollut tietoinen mistäpäin maapalloa paitani, hameeni ja housuni ovat tulleet? Joiden tuotteiden kohdalla yllätyin kyllä....



Tanskalaisen Becksödergaard tähtihuivi, 100% puuvillaa, pesumerkinnät selvästi, kutistuu max 5% pesussa mutta valmistusmaata on huiville löytänyt. Olen myös saattanut leikata lapun irti.



Ruotsalaisen Indiskan värikäs pikkumekko, pesumerkinnät, koostumus ja valmistusmaa selvillä. Tosin jo Indiskaan mennessään tietää, että tuotteet ovat Intiasta peräisin mutta sekin selvästi vaatteissa vielä erikseen merkittynä. 



Supisuomalaisen ikonin Marimekon legendaarinen taskumekko, kangas Herttoniemen tehtaalta mutta ommeltu Virossa. Tämä oli minulle pienoinen yllätys....



Tanskalaisen Soyaconseptin merkinnät muuten kunnossa mutta alkuperästä kerrotaan "imported". Jää hämärän peittoon mistä se on "maahantuotu". Bangladesh, Intia vai Kiina kenties? Portugal, Espanja tai Romania? Tai joku muu paikka....?



Suomalaisen Seppälän kotelomekko on tehty Kiinassa ja se kerrotaan hoito-ohjeiden lisäksi.  


Ruotsalaisen Lindexin omistaa nykyään Stockmann ja oranssi paitapusero on kiinalaista alkuperää.
Minullahan on tapana koluta kirppareilta myös retrovaatteita ja löysin tähän kuvattavaksi yhden Made in Finland vaatteen. Lisääkin olisi ollut mutta en jaksanut kaivella niitä esille. Tämä pitkä 70-luvun juhlapuku on muistaakseni ostettu Fidasta muutamia vuosia sitten. Mekon on valmistanut Artella, kotimainen tekstiilitehdas, joka toimi Kuusankoski/Kouvola akselilla 1960-1991. Ei toimi enää. Kahlatessani netissä löysin paljon tehtaita, jotka ovat jo historiaa: Ajaton Oy, Finn-Flare, Kaisu Heikkilä Oy, Hyvon Kudeneule Oy, Kestilän Pukimo, Kruunupukine Oy jne. Lista on surullisen pitkä...Suomesta on kuollut pois paljon tekstiiliteollisuutta. 


Toinen kotimaista alkuperää oleva juhlamekko on suomalaisen Leena Ikosen Cloth Gallerysta, joka ostohetkellä toimi WTC:n talon alakerran käytävässä jollen nyt ihan väärin muista. Mekon olen ostanut yli kymmenvuotta sitten ja nykyään Cloth Gallerylla nettisivujen mukaan olisi Punavuorenkadulla liike ja myös ilmeisesti nettikauppa. 


Mistä teidän vaatteenne ovat tulleet tai missä maassa ne on valmistettu? Oletteko ostohetkellä muistaneet edes katsoa alkuperämaata? Tai onko sitä edes merkitty vai ainoastaan "imported"?Kurkkikaapa vaatekaappiin niin saatatte yllättyä mistä maailmankolkista on tekstiilejä tullut tänne Suomeen ja mitä olette ostaneet. Varmaan osa toki valistuneesti katsoo tuotteen alkuperämaan mikäli se merkitty. Edelleen voi tagata itsensä ja nutun nurinperin someen :)

4 kommenttia:

  1. Valtaosa suurempien merkkien vaatteista tulee Aasiasta. Suomalaiset teettävät pääosin Eestissä, jotkut myös Liettuassa ja Romaniassa. Dollarin kallistuttua tosin suuremmatkin merkit ovat taas etsineet tuotantopaikkoja lähempänä Eurooppaa.

    Marimekon kangaskaan tuskin tulee Herttoniemestä. Marimekko painattaa omia vaatekuosejaan eurooppalaisilla tehtailla, he teettävät useita kuoseja mm. italialaisella tehtaalla, jota edustan. Pohjakangas on joskus italialaista alkuperää, mutta jotkut laadut ovat olleet kiinalaista alkuperää. Painotyö eli arvoltaan suurempi osa kankaan loppuhintaa, tekee siitäkin italialaisen tuotteen. Suomalaisena pidetystä tuotteesta siis suunnittelu ja markkinointi on Suomesta, kangas voi olla Kiinasta, painotyö Italiasta ja ompelu Liettuasta, jossa merkki teettää paljon vaatteitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kattavasta infosta. Arvasin, että juuri sinulta tulee tähän vastaus, joka selventää minulle asiaa enemmän :)

      Olen pettynyt jos Marimekon kangaskaan ei ole Suomesta.... :( Mitä siellä Herttoniemessä sitten enää tehdään :( Ymmärrettävää toki, että vaatteiden tuotanto siirtyy maihin, joissa tuotanto/työkustannukset ovat edullisempia kuin Euroopassa mutta ehdottomasti pitää olla eettinen juurikin työolosuhteiden/palkkojen jne. suhteen.

      Poista
  2. . Kiina, Gambodia, Vietnam tekee melkein kaikki vaatteesi. On suorastaan ihme, jos löydät made in Italy , Finland, Estonia vaatetta päällesi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nanso-brändin tuotteista 95% valmistetaan omilla tehtailla joko Suomessa tai Virossa. )90-luvun lama poisti paljon kotimaisia yrityksiä alalta....sääli!

      Poista