Lux Helsinki 2022 valaisee taas tammikuun alkua

Lux Helsinki 2022 on palannut taas valaisemaan tammikuun alun talvimaisemaa pääkaupunkiimme! Viime vuonna koronapandemian takia peruttu valotapahtuma tuo vielä tänään lauantaina 8.1. ja huomenna sunnuntaina 9.1. klo 17-22 valoa ja iloa lumiseen talvi-iltaan. Tapahtuma levittäytyy nyt poikkeuksellisen laajasti ympäri Helsinkiä joten tutustuminen teoksiin on myös koronaturvallista. Teoksista pääosa sijaitsee myös ulkona joten sisätilojakin voi hyvin välttää. Kiertämisen voi hyvin jakaa myös usealle päivälle. Itse olen käynyt nyt kahtena iltana ihailemassa valoja ja mietin, että vieläkö tänään lähtisimme katsastamaan "etäkohteita", jotka tuntuvat esittelyn perusteella mielenkiintoisilta. Pakkanenkaan ei ole kovin paha joten sitä ei vielä tiedä mitä ilta tuo tullessaan.

Tässä minun tähän mennessä katsastamani teokset täysin satunnaisessa järjestyksessä. Tervetuloa mukaan valomatkalle lumiseen Helsinkiin. Valoa ja iloa tammikuuhun! 

Anne Roininen, Car Show, Kannelmäki

Roinisen valaistut "aaveautot" löytyvät Kanneltalon edestä Klaneettitien varrelta. Auto on "pyhä lehmä" monelle ja tähän kulkuvälineeseen liitetään myös ylellisyys, arvostus ja vauhti. Auto mahdollistaa meille liikkumisen mutta toisaalta se myös saastuttaa ympäristöä ja päätyy aikoinaan "autojen hautausmaalle" romuttamoon. Tässä teoksessa on jännä lataus ja se toimii juuri tässä betoniympäristössä. Minulle tuli mieleen ikuisuus sitten näkemäni elokuva, jossa oli kasapäin hylättyjä autoja jossain erämaassa. Nimeä on muista. 

Oona Tikkaojan Unelma taideteos on tuttu jo vuosien takaa. Vuonna 2012 veistos juhlisti Helsinki 200 vuotta pääkaupunkina -juhlavuotta ja Design-pääkaupunkivuotta Siltasaarenkadulla Kalliossa. En muistanutkaan, että se Helsingin kaupungin Lähiöprojektin mukana siirtyi juuri Kannelmäkeen. 

Lux Eduskuntatalo

Eduskuntatalo on saanut tämän vuoden Luxissa minusta ensimmäistä kertaa valaistuksen. Saatan olla väärässä mutta en muista aiemmin tämän "vallan pyhätön" olleen mukana valotapahtumassa. Vanha arkkitehtuuri on otettu teoksessa hienosti huomioon. Arkkitehti J.S. Sirénin suunnittelema ja vuonna 1931 valmistunut rakennus on meille jokaiselle tuttu. Muistan jo lapsena katsoneeni aina bussin tai auton ikkunasta talon valtavan pitkiä portaita, joiden yläpäässä seisoo ylväät 14 korinttilaispylvästä. Portaita on muuten 46 pääsisäänkäynnille kivutessa. Koskaan en vielä ole seissyt Eduskuntatalon portailla vaikka itse talossa olen muutamia kertoja vieraillutkin. 

Myös Musiikkitalon, Oodin ja Sanomatalon välissä näkyi valoja ja Helsinki kylttikin. Hetken kävi mielellä kivuta tuon lumikasan päälle ottamaan selfie kyltin kanssa mutta sinne näytti olevan tunkua joten jäi tekemättä. Linnanmäen Rinkelikin loisti valaistuna. Oodin arkkitehtuuri on kyllä todella upeaa! Siitä on kauan kun olen ollut näissä maisemissa. 

Kauppakeskus Forum, Otso Vartiainen, Pixels

Vanha Forum, 1950-luku, kuva: Claire Aho

Vanha Forum jouluvalaistuksessa. 1973, kuva: Kari Hakli

Osmo Vartiaisen töitä on Helsingin ydinkeskustassa Lux tapahtumassa kaksi ja toinen on kauppakeskus Forumin "lasikulmaus". Toinen Vartiaisen työ Bling the Roof löytyy puolestaan Citycenteristä eli tutummin Makkaratalosta. Forumin pitkä historia kauppapaikka on alkanut jo olympiavuonna 1952. Vanhan matalan basaarirakennuksen tilalle rakennettiin nykyinen Forum 1985. Minun oli ihan pakko kaivaa arkistoista kuvia siitä vanhasta Forumista, joka on niin erilainen kuin tämä nykyinen. 

Soil Searchers Collective - Sen lauluja laulamme, UPM Kymmene

UPM Kymmenen pääkonttorin Alvar Aallon katu 1:ssä on ottanut valtaansa metsä. Mikä sopisikaan paremmin metsäjätin seinälle kuin juuri tämä aihe. Kun kuljemme metsässä me näemme yhden ulottuvuuden metsästä mutta pinnan alla on olemassa paljon muutakin todella kiinnostavaa. Puilla on juuret maan uumenissa, joilla ne imevät itseensä vettä ja ravinteita kasvaakseen. Itse maaperässä on tuhansia erilaisia eliöitä, jotka myös vaikuttavat metsään ja sen kasvustoon. Se mitä emme näe on todella tärkeää sen kannalta jonka näemme ja ilman tuota "näkymätöntä" eli olisi näkyvääkään todellisuutta. Katsoin tämän teoksen yhteensä varmaan kymmenen kertaa koska se oli hypnoottinen. 

Työryhmä: taiteilija-tutkija Teemu Lehmusruusu, 3D-taiteilija Vilja Achté, muusikkoduo Wimme & Rinne, tieteellinen konsultaatio Jussi Heinonsalo ja Liisa Kulmala. 

Dan Acher, Borealis; Olympiastadion

Jos ei muuta kohdetta ehdi ottaa Lux Helsinki 2022 -tapahtumasta haltuun niin suosittelen käymään edes uusitulla, upealla Olympiastadionilla. Sveitsiläinen Dan Acher on tuonut sinne revontulet eli  Borealis on nähtävillä keskellä pääkaupunkiamme. Minun on pakko tunnustaa, että en koskaan onnistunut Lapissa näkemään revontulia ja olen tästä äärimmäisen pettynyt. Koska minähän en myöskään koskaan ole ollut Lapissa talvella vaikka se kesällä on aikoinaan lapsuudessa omien vanhempien kanssa aika huolellisesti muuten koluttu. Revontulet - värikkäät, tanssivat ja vaihtelevat kuviot yötaivaalla ovat juuri talvella Lapissa yleisiä. 

Dan Acher on loihtinut tämän maagisen valoilmiön nyt kaupungissa koettavaksi. Kannattaa huomioida, että sisäänkäynti urheilupyhättöön on vain Pohjoisen Stadionintien sisäänkäynnistä ja ulos tullaan Hammarskjöldintien puolen portista. Koiria kohteeseen ei voi ottaa mukaan! Otin tuolta pienen videon, jonka postasin @marjonmatkassa Instagramin puolelle joten sitä voi käydä kurkkimassa. Haastava kohde valokuvata ja se miltä Borealis näyttää vaihtelee kulloisenkin sään sekä tuulen mukaan. Hypnoottinen kohde! Täällä olisi voinut olla vaikka kuinka kauan...

Ainu Palmu, Toivo, Hämeentie 135

Vanhan legendaarisen Arabian tehdasrakennuksen päätyseinään heijastetaan Ainu Palmu Toivo -valoteos. Hämeentie 135 on kokenut ison muutoksen ja nykyään näiden seinien sisäpuolella ei enää valmistetaan posliinia ja keramiikkaa vaan siellä sijaitsee Metropolia Ammattikorkeakoulun kampus. Hyvin sympaattinen teos ja hienosti se heijastetaan juuri seinään, jossa edelleen ovat Arabian entiset kirjaimet muistuttamasta kädentaitajista ja historiasta rakennuksessa. Tämän teoksen katsoin myös useita kertoja koska se vei mukanaan. 

Erilainen Lux Helsinki 2022 mutta äärimmäisen kiinnostava. Ehkä jatkossakin tapahtuma kannattaisi levittää laajemmalle alueelle. Toisaalta kaipasin myös Senaatintorin ympäristöä ja niitä vanhoja kortteleita, joissa ollaan aiempina vuosina ollut. Toisaalta viimeinen Lux Helsinki, jossa olen ollut oli osittain myös Kaisaniemessä ja Hakaniemessä eli uudistumista oli silloin jo tapahtunut. Ehkä vielä muutama teos otetaan haltuun ennen huomista iltaa ja tapahtuman päättymistä. 

Mimmi on jo 9 kuukautta vanha

 

Tänään oli Mimmin osalta pieni merkkipäivä kun hänelle tuli täyteen jo 9 kuukautta! Juhlistimme päivää parilla extra makupalalla ja energisellä hyppelyllä lumihangessa. Katselin ennen joulua kun siivoilin valokuva arkistoani kesäisiä valokuvia ja mietin miten nopeasti tuosta pienestä karvapallosta on jo tullut iso tyttö. Juurihan minä hain kahdelle kämmenelle mahtuvan Mimmin Evitskogista omaan uuteen kotiinsa! 

Aika menee koiranpennun kanssa ihan älyttömän nopeasti. Välillä tuntuu, että se menee liiankin sukkelasti eli muistaako sitä nauttia kaikista niistä ihan pikkupentu vaiheen käänteistä. Toisaalta on äärimmäisen palkitsevaa nähdä kuinka pennun ja omistajan välinen suhde syvenee sekä vahvistuu. On myös hienoa huomata, että on osannut jotkut asiat kasvattaa toistojen kautta niin, että ne ovat jääneet myös Mimmin päähän. 

Mimmi on nyt selkeästi murrosiässä, joka koirilla alkaa 7-10 kk välisenä aikana. Jos meille ihmisille murrosikä oli aikoinaan haastavaa ja henkisesti raskasta aikaa niin samaa se on koiranpennulle. Hormonit kun alkavat hyrrätä niin kyllä siinä menee koiran pää myös sekaisin. Olen huomannut selkeitä muutoksia Mimmissä eli hajut ja orastava reviirikäyttäytyminen ovat kyllä vaikuttaneet sen keskittymiskykyyn. Lenkeillä pitää nuuhkia ihan älyttömän tarkasti ja välillä tulee sellaisia "minä en liiku minnekään hetkiä". 

Mimmille on tullut myös uudelleen jos unohtunut puremisvietti takaisin. Pentuna sitä kutitti hampaista ja piti tarttua mitä ihmeellisempiin asioihin kotona. Nyt taas on välillä ihan pakko vähän maistaa tuolin jalkaa ja laatikoston vedintä ohi mennessään. Eteisen kenkähyllyn Mimmi on onneksi unohtanut eli kengät eivät sitä enää kiinnosta. Olen yrittänyt aktivoida sitä mahdollisimman paljon jotta pureminen jäisi ja se onkin vähentynyt. 

"Mörköikä" on myös alkamassa Mimmillä. Se voi täysin tutulla lenkkipolulla alkaa yhtäkkiä murisemaan jollekin tuulessa heiluvalle puulle tai roskapöntölle. Tietystä paikasta yhdellä iltalenkkireitillä emme voi kävellä yhden aukean poikki kun se tuntuu olevan jotenkin "hyvin pelottava paikka". Muistan Minnien käyttäytymisen saman ikäisenä ja se säikkyi tuulessa lentävää muovipussia ihan vauhkona. Tämä vaihe menee onneksi ohi!

Mimmin juoksut eivät vielä ole alkaneet mutta "mörköikä" enteilee sitä, että ovat varmasti kohta alkamassa. Vähän jännittyneenä odotan miten se vaihe tulee menemään mutta aika näyttää. Meillähän on jo "ballerina juoksuhousut" jo ostettuna ja niitä ollaan myös treenailtu vähän kotosalla. Niitä on jaksettu pitää vähän aikaa kun samalla ollaan treenattu jotain muuta aktiviteettia. 

Mimmi on aina niin iloinen ja positiivinen. Hän haluaisi lenkeillä tervehtiä kaikkia koiria ja niiden omistajia. Meillä on omassa pihapiirissä Hilla spanieli, joka on nyt 16 viikko vanha. Hilla on jo Mimmiä suurempi mutta hyvin he viihtyvät yhdessä. Lähistöllä asuvat russelipojat Urho ja Bruno ovat myös Mimmin suosikkeja. Urho ja Bruno eivät taas tule keskenään toimeen eli ovat siis eri perheiden koiria. Jouluaikaan törmäsimme myös hurmaaviin lapinkoiriin, jotka olivat joulunvietossa etelässä. 

Jokainen päivä Mimmin kanssa on seikkailu, johon pitää myös itse sukeltaa ennakkoluulottomasti. Aina kaikki ei mene kuin Strömsössä ja Mimmi löydetään koskemasta joulukukkiin tai sohvatyynyihin mutta silloin pitää ohjata hänet taas napakasti pois näistä harrastuksista. Toinen on vielä pieni ja oppii koko ajan. Olen äärimmäisen onnellinen, että onnistuin saamaan Mimmin viime keväänä. Ja totta kai äärimmäisen kiitollinen myös Mimmin kasvattajalle Petra Hackmannille siitä, että sain suloisen Mimmin itselleni. 

Punaisesta tulikin sininen - Vanhankaupunginkosken pato vaihtoi väriä

 

Kirjoittelen tuossa 27.joulukuuta punaisena hehkuvasta Vanhankaupunginkosken padosta. Sain useita viestejä liittyen tähän kosken valaistukseen "Kauanko tapahtuma kestää?" "Miten pitkään hehkuu vielä punaisena?" "Liittyykö tämä jotenkin Lux Helsinkiin?" "Voiko alueelle mennä vapaasti?" muutamia mainitakseni. Muutamissa lapsiperheissä suunniteltiin retkeä katsomaan punaisena hehkuvaa patoa ja alaspäin villinä syöksyvää vettä. Nyt ajattelin pikaisesti piipahtaa täällä blogin puolella kertomassa, että padon valaistus on muuttunut punaisesta siniseksi. 

Eilen illalla kävimme katsomassa uutta väritystä kun olin ehtinyt jo Facebookista bongata valojen vaihtuneen. Unohdin viimeksi myös kirjoittaa, että padon ylittävälle autosillalle näkyy "pyöreän patorakennuksen" vieressä valopylväs, joka kertoo kulloinkin padossa oleva värityksen. Ja nyt siinä on siniset valot joten myös padottu koski kuohuu nyt sinisenä.

Sain myös sähköpostilla viestejä vähän närkästyneistäkin viestejä siitä "Miksei patoa pureta?" Padosta on Helsingissä väännetty kättä jo vuosikymmeniä. Vastakkain ovat historiallisen rakennelman suojeleminen arvokkaassa kulttuuriympäristössä ja toisella puolella luontoarvot. Padon purkaminen helpottaisi vaelluskalojen liikkumista. Yle uutisoi keväällä 2020, että Helsingin kaupungin valtuusto käsitteli pato asiaa ja "Kaupunki on päättänyt jatkaa myös itähaaran nousuesteiden poistamisen suunnittelua ja aikoo toteuttaa ne mahdollisimman nopeasti." Tämän hetkisestä tilanteesta en osaa sanoa sen tarkemmin koska toinen Hesarista löytämäni uutinen oli "maksumuurin takana". Ilmeisesti kaupunki muuttaa nyt joen itähaaraa siten, että olisi entistä houkuttelevampi vaelluskaloille. Jos jollain lukijallani on lisätietoa asiasta niin mielellään jakakaa kommentteihin ajantasaista infoa tilanteesta.

Siniseksi valaistu Vanhankaupunginkosken pato on kaunis mutta ehkä sininen värinä ei ole niin intensiivinen kuin hehkuva punainen. Tuntui siltä, että muuten villi pato oli nyt sinisen värin ansiosta paljon maltillisempi. Toisaalta kun sitä tuijotteli pidempää ja erotti tummassa illassa kameran linssin läpi yksityiskohtia niin kyllähän koski edelleen oli voimakas vaikka sininen ei värinä sellainen olekaan.

Vanhankaupunginkosken itäinen patoamaton haara 

Käykää kurkkimassa jos maisemissa olette ja samalla kannattaa kyllä myös ihailla vanhaa arkkitehtuuria padon läheisyydessä. Punainen tiiliarkkitehtuuri on nostalgisen kaunista ja herättää paljon muistoja! Mukavaa sunnuntaita hieman harmaasta säästä huolimatta. Onneksi eilen saimme nauttia auringonpaisteesta ihan kunnolla. Ja ette ikinä usko, mutta minä kuulin tänä aamuna jo lintujen laulavan! Ei silti vielä ehkä kevättä ilmassa vielä :)

Hyvää uutta vuotta 2022 ♥

 

Hyvää uutta vuotta 2022 kaikille! Vaihdoimme vuoden jo toisen kerran peräkkäin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Aloitin 2021 vuoden uudenvuoden postauksen näillä lauseilla. "Kun vuosi sitten kirjoittelin vastaavaa vuoden ensimmäistä postausta tekstiin tuli seuraava lause - Mitä tämä vuosi tuo tullessaan on vielä suuri mysteeri mutta sellaistahan tämä meidän elämämme on." Joku pessimisti voisi todeta,  että olemme täysin samassa pisteessä kuin vuosi sitten ellemme nyt vallitsevan omikron viruksen takia pahemmassakin. Itse haluan kuitenkin nähdä asian valoisammin. Paljon on mielestäni tapahtunut  koronapandemian osalta kuluneen vuoden aikana. Vuosi sitten näihin samoihin aikoihin me vasta odotimme pääsyä ensimmäiseen rokotukseen ja nyt jo kohta vuorossa on kolmas rokotus. Saimme viime kesänä elää jo vapaammin koronaturvallisuus toki huomioiden. 

Pessimisti jatkaisi "ja kohta sitten neljänteen ja viidenteen rokotukseen". Näin saattaa hyvinkin olla, että lisää rokotekierroksia on tulossa mutta uskon, että jos ne tarvitaan pandemian kukistamiseksi niin ne on viisasta toteuttaa ja ottaa itselleen. Joku viisas - olisiko olla presidenttimme Sauli Niinistö - totesi jo viime vuonna, että "emme ole pikamatkalla vaan tässä on kyse kestävyysjuoksusta". Poikkeuksellisessa ajassa voi myös mielestäni oppia elämään kun hyväksyy tietyt ehkä vähän ikävätkin rajoitukset ja reunaehdot. Totta kai välillä minuakin pännii se, että etten voi huolettomasti mennä kauppaan vaan ensin vedän maskin kasvoilleni ja hanskat käteen. Mutta kaikkeen tottuu! Ja minähän voin ottaa "ylimääräiset vermeet" pois heti tultuani ulos taas raikkaaseen talvi-ilmaan. 

Vuodenvaihde sujui mukavasti ihan kotipiirissä läheisten kesken. Olin vähän yllättynyt siitä, että Mimmi pelkäsi raketteja koska Minnie aikoinaan ei ollut niistä moksiskaan. Minnien osalta vasta siinä 10 ikävuoden korvilla tuli pelko ilotulitteisiin ja sen jälkeen hän aina "olikin Sileon vaikutuksen alaisena" uudenvuoden aattona. Mimmi oli kuulostellut rakettien pauketta jo alkuillasta mutta viimeiselle iltalenkille se suostui vain tekemään nopeat hätäpisut ovenpieleen ja toivon heti sen jälkeen sisälle menoa pikaisesti. Mimmi ei onneksi yrittänyt piiloutua mihinkään pahimman ilotulituksen aikaan mutta halusi olla kiinni minussa hyvin tiiviisti. Aika myöhään raketteja vielä ammuttiin ja taisin herätä vielä joskus lähempänä neljään johon pamahdukseen. 

Kuva: Matti Porre / Tasavallan presidentin kanslia

Kuva Yle sivuilta / alk.per. kuva Terry Linke 

Tänään on otettu todella chillisti! Perinteinen presidentin uudenvuoden puhe on totta kai kuunneltu ja sen jälkeen Wienin filharmonikkojen Uuden vuoden konsertti. Minulla on "ikuisuus haave" päästä joskus uudenvuoden aikaan Wieniin kuuntelemaan tuota konserttia ihan livenä paikan päälle. Saa nähdä koska se toteutuu vai jääkö toteutumatta. Siitä on muuten ikuisuus kun olen ollut Wienissä eli muutenkin siinä kaupungissa olisi kyllä näkemistä ja kokemista. 

Tänään syötiin vielä eilisen tapas/juustotarjottimen loppuja siinä musiikin ja Saulin puheen lomassa. Juustoja ei koskaan voi syödä liikaa ja herkullista Serranon ilmakuivattua kinkkua siihen kylkeen - omnomnom! Meillä oli kokeilussa nyt Kuusamon juuston Maasdam XO, Emmental XO, Vuoristojuusto ja Savustettu Gouda. En osaa valita omaa suosikkia koska kaikista pidin. Olin jo viime jouluna saanut Delicard -lahjakortin, jonka nyt sitten lunastin kuluvan uuden vuoden kunniaksi.  Mukana juustolautasella oli myös Don Cayo Queso Manchego - ihanaa lampaanmaidosta tehtyä juustoa. Totta kai myös sinihomejuusto ja chevreä sekä marjoja ja hedelmiä. 

Siinä herkkujen lomassa olen myös ihaillut uutta "ikipiparkakkutaloani". Tilasin itselleni joululahjaksi nyt joulualesta Emma's & Mama's verkkokaupasta ikioman piparkakkutalon, joka on siis ikuinen eikä syötävä versio. Olin miettinyt tällaista taloa jo muutaman vuoden kun tuntuu siltä, että se aika aina ennen joulua loppuu kesken tehdä oma piparkakkutalo. Kun huomasin, että välipäivinä tämä talo oli tullut alennukseen minähän tilasin sen viivana ja eilen pääsin hakemaan Matkahuollon pakettiautomaatista oman piparkakkutaloni. Saatoin tilata sieltä jotain muutakin mutta palataan niihin myöhemmin...

Miten teidän uudenvuoden vastaanottaminen sujui? Ammuitteko raketteja tai oliko tarjolla muiden järjestämä ilotulitus? Katsoitko Tasavallan presidentin puheen tai Wienin perinteisen uudenvuoden konsertin?