Tutustumassa Jättikasvisten SM-kisoihin jo toista kertaa

 

Viime lauantaina suuntasin kohden Saaren kartanoa Mäntsälässä ja Jättikasvisten SM-kilpailuita. Olin vieraillut tapahtumassa jo syyskuussa 2025 kun huomasin ihan sattumalta Facebook feedissäni mielenkiintoisen valokuvan jättiläismäisestä kurpitsasta. Klikkasin innoissani kuvan auki ja tapahtuma vaikutti todella mielenkiintoiselta joten Mimmi kyytiin ja kohden kasviksia. Vuosi sitten olimme liikkeellä jo heti aamusta kello 9 koska samalle päivälle oli aiemmin jo sovittuna toinen tapahtuma Hyvinkäälle. Nyt viisastuneena huristelimme Mäntsälään kisapaikalle vasta puolenpäivän aikoihin joten onnistuimme näkemään myös jättikurpitsojen punnitukset sekä myös voittajien palkitsemisen. Ilma oli aamusta ollut myös vähän sateinen mutta kun me saavuimme olivat sadepilvet jo väistyneet. 

Tapahtumapaikalla oli alkanut jo isojen vai pitäisikö sanoja peräti "jättiläiskurpitsojen" punnitus! Katselin ihan lumoutuneena kuinka Avant 745 -kuormaaja siirteli liinojen avulla punnittavaksi vietäviä kurpitsoita. Minulle täysin maallikkona oli ihan mahdotonta arvailla mitä kukin kurpitsa mahtaisi painaa. Välillä kuuluttaja kyseli yleisöllä "Mitä veikataan painoksi?". Pitää selkeästi olla sisällä "jättikasvisten maailmassa" koska melko nuoretkin tässä tapahtumassa olivat todella lähellä oikeaa painoa. Minä mietin mielessäni vain, että "Mitenköhän paljon tuo kuormaaja mahtaa jaksaa nostaa?" Kotona tarkistin netistä, että Avant 745 nostokyky on 1400 kg mutta ihan näin suuriin lukemiin ei onneksi päästy. 😉

Jättikurpitsa (Cucurbita maxima) on alun perin kotoisin Etelä-Amerikasta, mutta nykyään sitä viljellään ympäri maailmaa. Jättikurpitsa kasvaa siis nimensä mukaisesti "jättiläiseksi" eli suurimmat voivat siis kasvaa monen sadan kilon painoisiksi. Maailman suurin kurpitsa on painanut peräti 1054 kg - ihan käsittämättömän paljon siis. 😮 Suomen suurin kurpitsa on puolestaan saanut vaakalukemaksi 716 kg ja tämän "jötkäleen" ovat kasvaneet Jari Hämäläinen ja Erkki Ovaskainen vuonna 2012. Kuninkuuslajin eli suurimman kurpitsan voittotittelin sai viime vuonna kiteeläinen Ville Vauhkonen ja hänen oranssi mammuttikurpitsa painoi 276,2 kg! 

Kuvassa iittiläisen Leena Peltolan peltokurpitsa, jonka paino oli 64,4 kg. 

Luin artikkelin (Meillä kotona -lehti) muutamia vuosia sitten kuinka "ihan umpikaupunkilainen" hurahti jättikurpitsojen kasvattamiseen. Jutun mukaan jättikurpitsojen kasvattamiseen tarvitaan kyllä oma tontti tai puutarha joten minun on siis turha haaveilla kurpitsasta omalla parvekkeella. Tarvitaan kurpitsansiemen ja paljon vettä sekä myös sitä tuuria. Jättiläiskurpitsoihin pitää myös perehtyä eli tämä on harrastus, jossa sekä tarkalla tiedolla että myös tuurilla on oma osuutensa. Tulee elävästi mieleen se minun lahjaksi saamani tomaatin taimen kasvatus kesähuoneessa (lue: parvekkeella) muutamia vuosia sitten. Vaikka yritin kyllä pölyttää ja tehdä "varkaanpoiston" niin tomaatteja ei silti ilmestynyt meidän aamiaispöytään. Harmitti mutta joku kerta vielä onnistun! 

Tässä on hyvä vertailukohta miten suuria nämä jättikurpitsat ovat. Vieressä Mimmi - noin 6 kg ja todella suuret kurpitsat odottamassa punnitsemista. 

 

Kartta Keuda, tapahtumat

Samalla kun järjestetään "Jättikasvien SM-kisat" oli myös "Luonnollisesti Keudassa" tapahtuma. Keuda (Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä) on Keski-Uudellamaalla toimiva ammatillisen koulutuksen järjestäjä. Toiminta-alue on Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen ja Tuusula. Tarjolla on koulutusta sekä nuorille että aikuisille. Ammatillisia perustutkintoja, ammatti- ja erikoisammattitutkintoja, oppisopimuskoulutusta sekä lyhytkursseja. Toimipisteita alueen kunnissa on kymmenkunta. Saaren kartano kierrokselle emme ehtineet mukaan mutta ehdottomasti ensi vuonna. 

Jättiläiskurpitsojen jälkeen kaikki muut kurpitsat tuntuivat todella pieniltä vaikka ne eivät todellakaan olleet lilliputteja vaan rakkaudella kasvatettuja. 

 Peltokurpitsa 38.8 kg (vas.) ja 39,4 kg (oik.) - kasvattaja Pirjo Salo, Järvenpää 

Marrow kurpitsa on Cucurbita pepo-lajiin kuuluva ja myös sen alkuperä on Amerikassa. Marrow kurpitsan varsinaisena jalostus- ja kehitysmaana pidetään kuitenkin Englantia. Marrow kurpitsa on jännän pitkänomainen - kuin "iso kurkku" - ja sen kuori on paksu. Myös tätä lajiketta kasvatetaan jättikasvikilpailuihin ja SM-ennätys on vuodelta 2021 eli peräti 52,11 kg ja kasvattajana Pirhonen Tohmajärveltä. 

Tällä "jättiläis" keräkaalilla ruokkisi vähän isommankin perheen! Suomen ennätys keräkaali vuodelta 2023 on ollut peräti 27,8 kg ja sen kasvatti Team Untila Mikkelistä. Mietin mielessäni, että kun kaalista tulee todella näin valtavan suuri niin "ihan perinteisiä kaalikääryleitä" jättilehdistä ei ehkä tehdä. Ja ovatko lehdet jo vähän puisevia...😐

Minä pidän kesäkurpitsoista ja niitä tuleekin kesällä syöty paljon. Kesäkurpitsa sopii ihan kaikkeen - suolaiseen, makeaan, raakaan ja kypsennettyyn. Pidän sen miedosta mausta. Minun kaupasta tai torilla ostamani kesäkurpitsat ovat ihan lilliputteja verratuna näihin jättikasvis kisaajiin Saaren kartanolla. 

Nauris on ikivanha ristikukkaiskasveihin kuuluva kaksivuotinen juurikasvi. Se on ollut ohran ohella tärkein viljelykasvi aina 1800-luvulle saakka kunnes peruna yleistyi Suomessa. Naurista on käytetty aikoinaan perinteisiin herkkuihin kuten Etelä-Pohjanmaan naurisleipään ja Savon naurispuuroon. 

Entäs nämä jättiläisperunat - yhdellä perunalla olisi ruokkinut perheen! 

Tapasin reippaan Otava-nimisen pojan, joka äitinsä kanssa oli tuonut Jättikasvien SM-kisoihin jättiporkkanansa. Otavan kasvattama porkkana näkyy kuvassa keskellä olevien "haarallisten porkkanoiden" takana keskellä. Sitä vastaan kisasi vasemmalla perunan takana näkyvä porkkana, jolla oli hassun pitkä lonkero. Unohdin käydä katsomassa miten Otavalle kävi - toivottavasti hän voitti ♥ 

Kyssäkaali eli kaalirapi on kaalin muunnos, joka on yleinen viejelykasvi Etelä- ja Keski-Euroopassa. Kyssäkaali on ristikukkaiskasveihin kuuluva vihannes, jonka syötävä osa on turvonnut varren mukula. Violetti kyssäkaali oli kasvattanut kylkiinsä pienempiä kyhmyjä tai pulleita sivumukuloita. Kyssäkaalia voi käyttää salaateissa tai kypsennettynä keitoissa sekä uunijuureksena. Kyssäkaali on itselleni täysin tuntematon vihannes. Violetti kyssäkaali oli kuin "luonnon oma taideteos". 

Punajuurikas on itselleni tuttu kasvis mutta nimellä punajuuri. Kun tein vielä itse rosollin jouluksi tähän prosessiin kuului keittää perunat, porkkanat ja punajuuret ennen niiden pilkkomista. Yhtenä vuonna ennen jouluaattoa kun kiireessä tiskasin leikkuulautaa ja veitsiä onnistuin jotenkin pudottamaan veitsen kämmeneen eli pieni pistos vain. Minulla oli kumihanskat kädessä enkä tuntenut kipua mutta ymmärsin aika nopeasti ettei vedessä ollut vain punajuuren väriä vaan siitä tuli sitten lääkärikeikka ja kämmenen ompelu. Em. tapahtuman jälkeen olen antanut "Saarioisten äitien" valmistaa meidän rosollin. Pidä punajuurista kyllä edelleen eli kammoa ei tullut! 

Palsternakat näyttivät esittelypöydillä ihan kuin jostain tieteiselokuvissa olevat oliot! Koska minulla on koivun siitepölyallergia ja siihen liittyvä ristiallergia ennen voi syödä parternakkaa tai selleriä missään muodossa eli kypsentäminen ei auta huulten ja nielun turpoamiseen sekä järkyttävään kutinaa. Melkoisia jättejä nämäkin palsternakat olivat!

Kun katselin tätä lanttupöytään Jättikasvisten SM-kisoissa tuli siitä mieleen upea taidemuseossa oleva installaatio. Minä rakastan lanttulaatikkoa ja sitä pitää aina olla joulupöydässä. Ja kyllä olen joskus myös tehnyt sitä itse. Veitsiepisodin jälkeen sekin on ostettu valmiiksi tehnyt - vähän kyllä hävettää... 

Kyllä tomaateistakin saa melkoisia jättiläisiä oikealla kasvatuksella ja tuurilla. Tomaattien SM-kisojen suurin yksilö on ollut 2,862 kg ja sen on tehnyt Osmala jo vuonna 2014. Koskahan uusi ennätys menee rikki? Laitoin ystävälleni kuvan näistä tomaateista ja tsemppasin hän osallistumaan ensi vuonna. Jäädään odottamaan tuleeko isompia...

Näitä auringonkukkia ihmettelin jo viime vuonna ja niiden valtavaa kokoa! Olen elämäni aikana käynyt lukuisilla auringonkukkapelloilla poimimassa kukkia elokuussa mutta harvoin kukat ovat olleet itseäni pidempiä eli yli 180 cm pitkiä. SM-ennätys auringonkukalle on yli 633,1 m ja kukan 

halkaisija 65 cm! Ihan käsittämättömiä lukuja... 

Myskikurpitsa on kurkkukasveihin kuuluva köynnöskasvi. Olen myös sille allerginen juuri tuon ikävän koivun ristiallergia takia eli en voi valitettavasti syödä myskikurpitsaakaan. Mutta ollaan lähes samanpituisen Jättikasvisten SM-titteliä pitävän yksilön kanssa vuodelta 2022. 

Mansikka valittiin vuoden 2026 HeVi-kasvikseksi ja teema oli vahvasti esillä myös Luonnollisesti Keudassa -tapahtumassa. Mansikka on ensimmäinen marja, jolle Kotimaiset Kasvikset ry ja Puutarhaliitto ry myönsivät HeVi-tunnuksen eli arvotunnuksen. Mansikka oli esillä Keudan marjatunnelissa. Flooristiikkatalossa oli myös esillä mansikka-astioita ja muita mansikkateeman sopivia asioita. Heti tapahtuman jälkeen kotimatkalla kävin ostamassa lähikaupasta mansikoita! 

"Mansikat ovat monivuotisia, rönsyjä, kasvattavia ruohovartisia kasveja. Mansikoiden kukka­pohjus paisuu hedelmöittymisen jälkeen pohjushedelmäksi eli pohjus­marjaksi, jota myös sanotaan mansikaksi. Tavallisessa kielen­käytössä sitä pidetään marjana, mutta kasvitieteessä yleisesti käytetyn määritelmän mukaan se on epähedelmä, koska hedelmällä tarkoitetaan vain sikiäimestä muodostunutta solukkoa. Tässä mielessä mansikoiden varsinaisia hedelmiä ovat pähkylät eli pienet siemenet pohjusmarjan ulkopinnalla. Mansikat leviävät siementen lisäksi myös rönsyjen avulla." Wikipedia 

Tapahtuma-alueella oli esillä upeita Keudan floristiopistelijoiden tekemä kukkasidontanäyttely.  

Ulko-alueelta löytyi myös vähän pienempiä kasviksia eli kaikki eivät olleet jättiläisiä. 

Karviaiskoiso eli ananaskirsikka - kuten itse tätä aina kutsun - on sukua monelle tutulle kasville kuten tomaatille, munakoisolle ja perunalle. Näitä tulee ostettu toisinaan kaupasta ja todella herkullisia vaniljajäätelön kanssa. 

Sitruunakurkkua (takana kuvassa) täytyy ehdottomasti saada maistaa joku päivä. Tätä ei juurikaan löydy kaupasta mutta sitä voi myös itse kasvattaa. Muistuttaa ulkonäöltään sitruunaa. Siitä voi tehdä myös kurkkurelissiä.

Mansikkakoiso kasvaa alueella Pohjois-Meksikosta Etelä-Amerikkaan. Harvemmin löytyy kaupasta mutta tätäkin voi itse kasvattaa. Marjat erittäin makeita, aromaattisia ja miedompia kuin ananaskirsikassa. 

Tzimbalosta en ollut tätä ennen kuullut koskaan eli Andeilta kotoisin oleva pensasmainen kasvi, joka tuottaa pieniä, raidallisia ja happamia hedelmiä. Pepinon villi sukulainen kertoi näyttelyteksti.  

Mustikkakoison eli pinaattikoison näin jo viime vuoden tapahtumassa. Maailmalla tämä pinaattikoiso tunnetaan nimellä wonderberry, sunberry tai garden huckleberry. 

Viidakkokurkku oli minulle uusi tuttavuus mutta todella hauska. Siemeniä tähän hauskaan pikkukurkkuun voi hankkia vaikka Hyötykasviyhdistyksen kautta. 

Sitten pitikin jo kiirehtiä katsomaan kuka oli voittanut jättikurpitsojen vuoden 2026 kilpailun. 

Kuninkuuslajin eli suurimman kurpitsan voittotittelin sai tänä vuonna hausjärveläinen Krista Pennanen. Hänen kellertävänoranssi mammuttikurpitsa painoi 573,4 kg - ihan käsittämätön paino minusta! Onnittelut ensikertalaiselle, joka heti nappasi SM-mestaruuden ensimmäisellä osallistumiskerrallaan. Onnittelut Krista ♥♥♥

Mimmi pääsi valokuvaan Kristan kanssa. Tutustuimme myös pikaisesti parkkipaikalla Kristan suloiseen mäyräkoiraan. 

Jättikasvisten SM-kisat ovat todella mielenkiintoinen ja myös hauska kokemus! Paljon  katsottavaa ja koettavaa. Ensi vuonna pitää ehdottomasti päästä mukaan Saaren kartanon kierrokselle. Tänä vuonna 26.9. tapahtuma oli avoinna klo 11-15. Vanhaa Maantietä pääsee kohteeseen kätevästi ja sieltä sitten opastetaan eteenpäin. Keudan kartassa lisää kohteita.  Nähdäänkö Jättikasvisten SM-kisoissa ensi vuonna?