kesäkuuta 24, 2020

Esplanadin puistossa aamulla varhain


Eilen tiistaina oli suuri päivä sillä minulla oli varattuna aika kampaajalle! Olin viimeksi käynyt kampaaja Kaisun luona Hiusmuotoilu Inochissa maaliskuun alkupuolella. Hiuslook á la Luolanainen oli saanut siis ihan rauhassa kasvaa yli kolme kuukautta! Normaalisti käyn Kaisun luona 4-5 viikon välein. Otsahiuksia olin useaan otteeseen lyhentänyt jo omatoimisesti kynsisaksilla, jotka koin kaikkein "vähiten vahingollisiksi" tukalleni. Minun hiukseni kasvavat aika hurjaa vauhtia joten myös niitä ikäviä harmaita hiuksia oli myös tullut esille tuskastuttavan paljon. Kiitos perimäni ja hiuslaatuni olen löytänyt ensimmäiset harmaat jo vajaa nelikymppisenä päästäni.


Olen nyt keväästä lähtien herännyt samaan aikaan kuin aurinko nousee ja valonmäärä lisääntyy. Eilenkin tassuttelin keittiöön vähän aamuneljän jälkeen keittelemään kahvia ja lukemaan Hesaria. Kun Minnie suvaitsi raotella luomiaan lähdimme aamulenkille kuuntelemaan lintujen valtaisaa kuoroa. Hetki vielä päivän uutisten parissa kahvikupin kera, minkä jälkeen suihkuun ja hyvissä ajoin ennen kello kuutta olin jo valmis lähtemään. Koska en ollut käynyt myöskään Helsingin keskustassa maaliskuun alun jälkeen ajattelin lähteä ennen kello 7 kampaaja-aikaa kurkistamaan ytimeen.


Auto parkkiin Etelä-Espan varrella ja kävelemään lempipuistoon eli Esplanadin puistoon. Olen kerran blogitaipaleeni alkuaikoina kirjoittanut Espan puistosta talviasussa. Olen aina rakastanut Espan puistoa ja siihen liittyy myös monia hauskoja muistoja, joita voit kurkistaa tuosta talvipostauksesta. Helsinkiä on vaikea kuvitella ilman Esplanadin puistoa. Puiston keskeinen sijainen ja pitkä historia ovat tehneet siitä rakastetun sekä myös kuuluisan paikan.


Koska olin Espan puistossa kello 6.15 sain kuljeskella siellä lähes yksinäni. Puistotyöntekijöitä oli päivän askareissaan mutta muutamaa satunnaista ohikulkijaa lukuunottamatta minulla oli puisto kokonaan itselläni. Aika luksusta olla yksin Espan puistossa, jonka paikan Helsingin pääarkkitehti Carl Ludvig Engel hahmotteli jo vuonna 1810 asemakaavaan. Kuten puiston nimi jo kertoo Esplanadi rajoittuu kahden puistokadun - Etelä- ja Pohjois-Esplanadin - väliin.


Espan puisto edustaa muotokieleltään hyvin arkkitehtonista muotopuutarhaa, jota puukujat reunustavat molemmin puolin. Espan leveä - ehkä vähän salimainenkin - puistovyöhyke on alunperin suunniteltu erottamaan hallinnollinen kaupunki eteläisestä puukaupungista. Helsinki oli vielä 1800-luvun alkupuolella hyvin erilainen kuin nykyään. Merenpuoleiseen puiston päätyyn rakennettiin Ravintola Kappeli eli Esplanadikappeli vuonna 1867.


Kappeli oli runoilijoiden, kirjailijoiden ja taiteilijoiden kantapaikka 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuun. Myös muut tuon ajan suositut Espan puiston varrella olevat paikat Bronda ja Kämp vetivät kulttuuriväkeä istumaan pöytiensä ääreen. Brondan talo on jo purettu 1960-luvun vimmassa mutta sen paikalla olevassa uudessa talossa on nykyäänkin Ravintola Bronda. Theodor Höijerin 1887 suunnitteleman Hotel Kämpin talon kohtalo oli myös jäädä puskutraktorien alle. Armollisesti osia Espan puoleisesta julkisivusta rakennettiin Höijerin mallin mukaan uudisrakennuksen osaksi. Tuota 60-luvun vanhojen rakennusten purkuvimmaa on todella vaikea käsittää. Ehkä tästä aiheesta pitää joskus kirjoittaa ihan oma postaus.



Ravintola Kappelia vastapäätä oleva Espan lava on rakennettu vasta 1930-luvulla. Omat varhaisimmat muistoni liittyvät Espan lavan ohjelmaan ja musiikkiesityksiin Helsinki-päivinä, jolloin isotätimme Aili (isoäitimme sisko) vei minut katselemaan Espan meininkiä. Espan lavan ohjelmisto käynnistyy taas heinäkuussa.

Esplanadin puisto on perustamisestaan saakka ollut promenadi ja näyttäytymispaikka, jossa ollaan käyty kävelemässä ja "esittelemässä itseään". Johan paikan nimi promenadi kertoo, että "täällä suoritetaan ajanvietteeksi tai rentoutumiseksi tehtävää kevyehköä kävelyä".


Kun kävelee Espan puistossa ja katselee puiston ympärillä olevia taloja näkee todella upeaa arkkitehtuuria. Minulle tulee rakennuksista aina mieleen, että voisin olla vaikka Pariisissa maisemien perusteella. Pohjois-Espan vanhimmat mannermaiset asuin- ja liikerakennukset ovat uusrenessanssirakentamisen ajalta. Grönqvistin talo (joka näkyy postauksen ensimmäisessä kuvassa) on ihan huikea. Jos joskus on mahdollista kurkata talon rappukäytäviin tulee yllättymään miten kauniita ne ovat. Eteläespan alkuperäistä rakennuskantaa edustaa nykyään enää entinen kenraalikuvernöörin talo eli nykyinen valtioneuvoston juhlahuoneisto.



Espan puistosta löytyy neljä historiallista kioskia. Eteläespan puolella kioskit ovat puurakenteisia ja hyvin koristeellisia kioskeja vuosilta 1893 ja 1909. Pohjoisespan puolella kioskit ovat puolestaan puhdasta funkistyyliä eli niitä ihania "lankarullakioskeja", joita löytyy muitakin Helsingin kaupunkikuvasta funkisajalta. Patsaita Espan puistossa on monia vaikka monet varmasti muistavatkin parhaiten kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin patsaan puiston keskiosasta. Runebergin patsas oli aikoinaan ensimmäinen julkinen muistomerkki Helsingissä. Espan lavan molemminpuolin ovat pienet vesialtaat, joista puolestaan löytyy kuvanveistäjä Viktor Janssonin (kirjailija Tove Janssonin isä) sympaattisen herkät patsaat.


Espan puisto rajautuu Mannerheimintien puolelta Ravintola Teatterin ja Svenska Teaternin rakennukseen. Tämän rakennuksen pelkistetty ulkokuori ja koristeellinen sisäosa ovat jännä sekoitus vanhaa ja uudempaa arkkitehtuuria. Teatterirakennus on ehtinyt historiansa aikana palaa jo kertaalleen ja sitä on modernisoitua ulkoapäin samalla laajentaen taloa arkkitehtien Eero Saarisen ja Jarl Eklundin johdolla. Jos et koskaan ole käynyt katsomassa teatteria tässä talossa niin lämmin suositus.


Minun aamuisen Espan vierailun kruunasi hauska meriharakka pariskunta, jonka touhuja sain kiertelyni lomassa seurata. Tämä oranssi nokkainen ulkoluotojen kahlaaja on muuttumassa kaupunkilinnuksi. Meriharakat pesivätkin nykyään urbaanisti rakennusten tasakatoilla. Ehkä tälläkin pariskunnalla oli pesä jossain lähistöllä. Meriharakat liikkuvat aina pareittain ja ennenkuin näet lintuja kuulet jo niiden raikuvan kovan ja kimeän "piik" -ääneen. Meriharakoita oli kiva seurata niiden "käydessä vuoropuhelua" keskenään Espan käytävillä. Näistä veikeistä linnuista minulle tuli mieleen myös Pirkon ja Lassen pitämä  Meriharakat blogi, joka kannattaa ottaa seurantaa jos matkustaminen ja kulttuuri kiinnostaa.

Minun aamuhetkeni oli päättymässä Espan puistossa ja siirryin seuraavaksi muuttumaan taas takaisin ihmiseksi Kaisun käsittelyssä Hiusmuotoilu Inonchin tuoliin. Jännä juttu miten pitkän lockdown ajan jälkeen parituntinen kampaajankäynti tuntuu upealta luksukselta. Muutenkin tämän pandemiakevään jälkeen on alkanut arvostaa tuikitavallisia asioita ihan eri tavalla kuin ennen koronaa.

Jaa kanssani joku oma muistosi Espan puistosta! 
Olisi hauska kuulla mitä te olette nähneet tai kokeneet suosikkipuistossani. 
Mukavaa päivää kaikille ♥





20 kommenttia:

  1. En ole vielä käynyt kampaajalla, tammikuussa olin viimeksi! Kerran olen kynsisaksilla leikannut ja tyviin olen kaksi kertaa suihkuttanut vaalennussprayta. Taidan mennä vasta elokuun alkupuolella, aurinko ja uiminen vaalentavaa niin ettei väristä ole paljoa iloa yössä kohtaa.

    Olen liikkunut keskustassa koko kevään jalkaisin silloin tällöin, nyt vähän vähän enemmänkin. Helsinki on kuitenkin sen verran pieni kaupunki, että hyvin on voinut väistellä ihmisiä eikä hetkellistäkään lähikontaktia juurikaan tule.

    Jossain vaiheessa kevättä luulin, että puistosta on tänä vuonna vähennetty istutuksia radikaalisti, mutta taisivat olla istutukset vain hieman tavallista myöhemmin, nythän puisto on tavanomaisessa kukkaloistossaan.

    Tiesitkö, että Janssonin Aallottaria-patsaaseen on ikuistettu Tove Jansson, hän oli mallina isommalle merenneidolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kynsisakset ovat kampaajani mielestä myös "armollinen tapa saksia kutrejaan" koska niillä ei saa niin paljon tuhoa aikaan kuin isommilla saksilla :D

      Minulla oli jo vähän ikävä keskustaa. Tosin tämän vierailun jälkeen en ole käynyt Helsingissä uudelleen joten edelleen ollaan viihdytty täällä Espoossa. Kyllähän ihmisiä oli varmasti helppo väistellä silloin kun heitä oli liikkeellä vähän lockdown aikana. Nyt kun esim. Senaatintorin terassialue avautui tänään ja kesälomat ovat alkaneet on kaupungissa huomattavasti vilkkaampaa.

      Muistan jonkun kirjoittaneet Instassa tai Facessa ettei tänä keväänä puistoissa ole yhtä paljon kukkia kuin aiemmin. Espalla oli ihan riittävästi ja kaunista oli aamutuimaan

      Olen tietoinen Toven mallina poseeramisesta isälle tuossa patsaassa.

      Poista
  2. Ihana postaus! Tässä on paljon mielenkiintoista luettavaa ja hienoja kuvia. Olen käynyt puistossa joskus matkalla käydessämme.
    Kampaajalla käynnistä tulee tosi mukava olo. Minullakin oli useampi kuukausi väliä ja etuhiuksia nipsin itse.
    Aurinkoisia kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja :) Espalla on ihan rauhallista. Vain minä, meriharakat ja puistotyöntekijät.
      Kampaaja on kyllä ihan luksusta ja pidän siitä, että joku hieroo minun päänanhkaani. Helpottaa stressiä ja laittaa veret kiertämään päänahassa. Itse en osaa hieroa yhtä rentottavasti.

      Aurinkoista heinäkuun alkua!

      Poista
  3. Ihana kertomus ja kuvat! Paikka ei ole minulle kovinkaan tuttu. Pari vuotta sitten Helsingin-matkallamme käytiin siellä ja jokin musiikkiesitys oli silloinkin menossa. Leivoskahvit nautittiin tietysti Kappelissa. Taas tuli ikävä Helsinkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina ♥ Ehkä koska et ole asunut pääkaupunkiseudulla ei Espa ole sinulle niin tuttu. Espa on omassa elämässä ihan lapsesta saakka ollut sellainen kiinnekohta Helsingissä. Vappuna Mantan lakitus, kesällä picnik ja ystävien tapaaminen. Jouluna täällä pidettiin Tuomaan markkinat, jotka nyt jo vuosia ovat olleet Senaatintorilla. Keväällä kävely ja ensimmäisten kukkien, lehtien ihailu.. Kahvittelu Kappelissa ja ruokailu siellä. Kappelin kristallikruunujen alla on aina juhlava tunnelma. Tervetuloa Helsinkiin tänä kesänä ♥

      Poista
  4. Pitäisiköhän itsekin varailla aikaa kampaajan penkkiin :D

    VastaaPoista
  5. Polkkatukkaisena olen käynyt jo parikin kertaa lyhennyttämässä tukkaani pienessä lähikampaamossa - ja nyt jo näin jälkikäteen arvioituna, hyvinhän tuo meni, koronankin kannalta.
    Osui sitten kohdalle aamulla meriharakkapariskunta - useimmitenhan "me" liikummekin kahdestaan :-)
    Kiitos linkkauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minuakaan tukan pituu - siis otsatukkaa lukuunottamtta - häirinnyt mutta sen harmaat. Tukkani kasvaa kuukaudessa reilun sentin joten peittäminen vähän haastavaa. Oma kampaajani on isommassa liikkeessä mutta koska olen jo 20 vuotta sitten löytänyt hyvän kampaajan Kaisun en häntä niin vain vaihda toiseen :D

      Te tulitte Lassen kanssa mieleen tuosta meriharakkapariskunnasta. Ja todella myös te liikutte aina kahdestaan. Olepa hyvä :)

      Poista
  6. Ihanalta näytti aamuinen puistokierros näin kuvien välityksellä. Taitaa olla muistoina jotkut nuoruuden vaput, joita on tullut tuolla puistossa vietettyä. Hauskaa riitti ja paljon oli porukkaa paikalla :)
    Kaunista loppuviikkoa sinulle Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu nuoruudet vaput tulee Espasta kyllä ehdottomasti myös mieleen :D Oli kuinka kylmä ja sateinen ilma tahansa niin Espalle piti mennä ja katsomaan Mantan lakitusta. Ja kesävaatteissa vaikka olisi satanut lunta. Nuoruus ja hulluus! Onneksi nykyään on vähän enemmän järkeä päässä.
      Kivaa keskiviikkoa Outi ♥

      Poista
  7. Ihanat kuvat. Minusta Espalla on monena vuotena ollut todella upeat kukkaistutukset. Olen viimeksi käynyt keskustassa maaliskuun alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rva Kepponen ♥ Olemme sitten vierailleet keväällä maaliskuussa varmaan Espassa samoihin aikoihin. Minä usein ollessani keskustassa tapaamisissa haluan oikaista juuri Espan puiston kautta ja fiilistellä siinä samalla ympäristöä. Espa kukkaistutukset ovat kauniita ehkä maltillisemmat kuin aiempina vuosina mutta silti näyttävät.

      Poista
  8. Heräilevästä Helsingistä minulla ei ole kokemuksia, mutta kaupungit ovat kyllä kesäisin aikaisin aamulla aivan ihania paikkoja `kevyehköön kävelyyn`. Kiitos näistä tunnelmakuvista, pitäneekin mennä jonain iltana sen verran ajoissa nukkumaan, että ehtii aamulla aikaiselle kävelylle, Turussa on jokirannassa upea heräämisen tunnelma..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joskus olet Helsingissä kesäaikaan suosittelen "heräilevaa Helsinki-kokemusta". Olen tehnyt blogiin pari vuotta sitten postauksen kun olen vielä aiemmmin liikkeellä vain aistimassa ja kuvaamassa heräilevää pääkaupunkiamme. Tästä pääset kurkistamaan tuohon postaukseen.

      https://styleheaven-marjorie.blogspot.com/2018/08/good-morning-helsinki.html

      Kesällä oma unentarpeen vähenee entisestään ja ainahan voi ottaa pienet nokkaunet
      kun on palannut kotiin - jos on siis vaikka kesälomalla. Turun jokiranta on upea paikka
      ja uskon, että se myös "heräilevänä aamuna" on ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka.

      Poista
  9. Onpa kauniita kuvia! Kesä Helsingissä on kyllä nätti, harmi kun tänä kesänä jää vierailu väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari ♥ Ehkä ensi vuonna kun teidän pikkuinenkin on vähän kasvanut.

      Poista
  10. Minä kävin eilen ekaa kertaa kampaajalla sitten helmikuun. Olipa ihanaa ja todellakin tarpeen! Lyhyissä hiuksissa näin pitkä väli kampaamokäynneissä on liikaa.
    Esplanadin puisto on tuttu paikka, vaikka muuten tunnen Helsinkiä hävettävän huonosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin olet sinäkin sinitellyt. Lyhyt hiukset vaativat kyllä trimmausta useammin kuin pitkät. Ei pitkissäkään hiukissa se väli ole ongelma pituuden vaan juuri tuon harmaita sisältävän juurikasvun takia. Espan puisto on koettava ja juuri ehkä aamulla. Sitä on vaikea selittää edes kuvien avulla. Ehkä joskus jos yövyt Helsingissä hiippailet sinne aamutuimaan..

      Poista