tammikuuta 01, 2020

Hyvää uutta vuotta 2020 ♥


Hyvää uutta alkanutta vuotta 2020 kaikille siellä ruudun toisella puolella ♥ Kun kello löi kaksitoista viime yönä me hyvästelimme vanhan vuoden kukin tavallamme ja toivotimme tervetulleiksi uuden. Käänsimme uuden lehden täynnä lukemattomia mahdollisuuksia. Olemme aloittaneet  mielenkiintoisen vuoden mittaisen matkan, josta kukaan meistä ei tässä vaiheessa tiedä ihan tarkkaan mitä se tuo tullessaan. On alkamassa uusi, uljas seikkailu!


Kiitos tälle vuodelle osuvan karkausvuoden meillä on käytettävissä peräti 366 päivää, 12 kuukautta, 52,29 viikkoa, 8784 tuntia, 527.040 minuuttia ja 31.622.400 sekuntia! Mitä tämä vuosi tuo tullessaan on vielä suuri mysteeri mutta sellaistahan meidän elämämmekin on. Aamulla herätessään ei vielä tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Mutta illalla nukkumaan mennessään on taas jo vähän viisaampi ja onnellisempi. Elämän arvoituksellisuus on juuri sen suola!
Tai vähän onnettomampi! Ainahan elämä ei tarjoile vain makeita paloja kultalusikalla. Mutta kyllä ne vastoinkäymisetkin kasvattavat, opettavat, antavat perspektiiviä ja pitävät meidät valppaina. Edesmennyt isoäitini tapasi sanoa, että "Kaikki mikä ei tapa vahvistaa." ja "Meille ei anneta enempää mitä jaksamme kantaa." Itse asiassa tuo ensimmäinen lausahdus on alun perin saksalaisen kuuluisan filosofi Nietzchen ja toinen on Raamatusta.

Epäonnistumiset ja vastoinkäymiset kuuluvat mielestäni elämään. Ei luonnossakaan paista aina aurinko mutta kun paistaa niin sen säteet ulottuvat myös sinne kuuluisaan risukasaankin! Nämä vanhan kansan viisaudet tai oivallukset antavat toivoa sille, joka ei näe epäonnistumisen hetkellä tietä ulos ja ylös elämässään. Epäonnistumisen hetket ovat arvokkaita kokemuksia kokonaisuuden ja tulevaisuuden kannalta. Vaikka juuri siellä suossa rämpiessään sitä ei käsitäkään.


Minun elämänfilosofiani takana on itävallanjuutalaisen kirjailijan, kirjallisuudentutkijan, kriitikon, esseistin, filosofian tohtorin ja saattohoidon uranuurtajan Anne Friedin (1903-1998) upea kiteytys. "Elämässä ei voi koskaan varmuudella tietää, mitä uusi päivä tullessaan. Silti mitään ei tapahdu sattumalta vaan kaikella on tarkoituksensa, ja jokaisen ihmisen valinnoilla on selkeä logiikkansa, joka paljastuu vähä vähältä elämältä eri vaiheissa."

Olen jo aiemmin täällä blogissa kertonut, että ihailin tätä valkoisen nutturan omaavaa vanhaa naista lapsuudessani kun matkustin bussissa. Anne Fried hymyili aina valloittavasti kun hän loi katseen sisääntulijaan ja jatkoi sitten taas kirjoittamista pieneen muistikirjaansa. Hän kirjoitti aina bussimatkojen aikana. Vasta myöhemmin sain äidiltäni tietää kuka tämä Itävallasta New Yorkin Harlemin kautta Suomeen päätynyt upea nainen on. Fried muutti Suomeen 1969 poikansa perässä ja opetteli myös suomenkielen. Olisinpa saanut "nyt aikuisena" keskustella hänen kanssaan...


Me aloitimme nyt 2020-luvun ja netissä moni on miettinyt olisiko se kuten 1920-luku aikoinaan?
Sata vuotta sitten alkanut vuosikymmen oli iloisuuden ja vallattomuuden aikaa. Raskas ensimmäinen maailmasota ohi. Kovia kokeneen Euroopan todellisuuteen toi uutta iloa Hollywoodin elokuvateollisuus. Rapakon takaa tuli mykkäelokuvia kuten Chaplin poika ja Kultakuume sekä vampyyrielokuvien klassikko Nosferatu. Näyttelijät Mary Pickford, Gloria Swanson, Greta Garbo ja Rudolph Valentino tulivat tutuiksi valkokankaan kautta. Kultaisen vuosikymmenen aikana jazz-musiikki soi, lyhenneet hameenhelmet heiluivat ja elintaso alkoi vähitellen taas nousta.

Aika tämänpäivän maailmassa kovin on erilainen kuin 100 vuotta sitten. 20-luvulla maailma koettiin pienemmäksi ja kaukaisten maiden ihailu oli muotia. Kun vuonna 1923 Aero Oy (nyk. Finnair) perustettiin me suomalaiset pääsimme sinivalkoisin siivin myös laajemmin matkustamaan. Tällä vuosikymmennellä meidän pitäisi saada ilmaston lämpeneminen vihdoin kuriin ja välttää mm. lentomatkustamista suosien lähimatkailu. Tai ainakin kompensoida lentojemme aiheuttamia CO2-päästöjä. Ilmastoaktivisti Greta Thunberg puhuu mielestäni todella painavaa asiaa vaikka monet häntä arvostelevatkin. Nuorissa on meidän kaikkien tulevaisuus ja myös heidän valinnoillaan jatkossa.


Vaikka maailman eri kolkista puskee uutisten välityksellä koko ajan ikäviä asioita ei meidän silti pidä aloittaa uutta vuotta ja vuosikymmentä suru puserossa. Pikemminkin voisimme jokainen miettiä alkaneen vuoden aikana omia kulutustottumuksiamme, vähentää lihansyöntiä, minimoida ruokahävikkiä, kierrättää vieläkin enemmän, olla vastuullisia ostamiemme tuotteiden suhteen, suosia lähituotantoa ja kivijalkakauppoja, suosia jakamistaloutta, tehdä vapaaehtoistöitä jne. Enkä minä väitä olevani näissä asioissa yhtään sen parempi kuin joku toinenkaan joten en halua tuomita ketään tällä kirjoituksella tai "olla heittämässä ensimmästä kiveä". 

Me voisimme kuitenkin yrittää tehdä 2020-luvusta iloisen, vastuullisen ja ympäristöä kunnioittavamman vuosikymmenen! Lähdetkö mukaan tähän haasteeseen omalta osaltasi?

Kaikki postauksen 1920-luvun kuvat on lainattu netistä. 

13 kommenttia:

  1. Hyvää uutta vuotta

    VastaaPoista
  2. Yritän tehdä oman osani jotta maailma olisi kaikille hyvä paikka elää. Hiukan samoja tuntemuksia käsitteli oma tämänpäiväinen postaukseni.
    Hienoa alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos me kaikki yrittäisimme yhdessä niin saataisiinkin aikaa varmaan tuloksia. Toisaalta isoja valtioita on sanoutunut irti ilmastosopimuksista joten löytyy sitä konsensusta koskaan jää nähtäväksi. Norjassa on ollut poikkeuksellisen lämmintä nyt pari päivää sitten ja terminen talvi ei ole vielä alkanut edes rannikkoseuduilla...
      Hyvää uutta vuotta Kristiina <3

      Poista
  3. Minäkin olen pohtinut paljon eettisyyttä ja ekologisuutta kulutusvalinnoissa ja vaikka en varsinaisia uuden vuoden lupauksia tehnytkään, niin näihin asioihin tulen tulevana vuonna kiinnittämään yhä enemmän huomiota. Oikein hyvää alkanutta vuotta ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyvää uutta vuotta Kaunismäkeen <3 ja kiitos kun kommentoit.
      Eettisyys ja ekologisuus valinnoissa on ollut pitkään mielessä ja
      yritän panostaa siihen vielä enemmän. Aina se ole ollut helppoa mutta
      jostain on aloitettava. Yhdessä saamme aikaan enemmän!

      Poista
  4. Olen vuosia suosinut kierrättämistä, mutta jätteiden lajittelussa voisimme hiukan kotona parantaa. Meillä olikin miehen kanssa puhetta, että alkaisimme lajittelemaan myös muovit erikseen. Lihan syömistä en aio ekologisista syistä lopettaa, mutta ruokahävikin suhteen voisin olla vieläkin tarkempi. Välillä vain tuntuu siltä, ettei pienillä yksittäisillä asioilla muuteta maailmaa eikä estetä ilmastonmuutosta, kun isot valtiot Kiina ja Yhdysvallat toimivat kuten toimivat.

    Hyvää alkanutta, uutta vuotta ja vuosikymmentä sinulle, Marjo ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että joku muukin kierrättää! Olen lajitellut jätteet varmaan kohta 20 vuotta ja se on rutiini, josta en luovu. En minäkään lihansyömistä lopeta mutta olen vähentänyt jo ihan suolistoni takia eli punaista lihaa vähemään. Ruokahävikkiä meiltä ei oikeastaan koskaan edes jää. Banaanitkin ovat parempia mitä mustempi kuori :D

      Uskon silti, että meidän teoilla on merkitystä vaikka esim. USA toimii miten toimii.
      Hyvää alkanutta vuotta Krisse <3

      Poista
  5. Olen muovannut samanlaisen ajattelutavan kuten Anna Friedillä. Monen vastoinkäymisen hedelmän näkee vasta jälkikäteen. Esim. ilman monia vastoinkäymisiä emme mieheni kanssa olisi niin vahvoja yhdessä. Joten kyllä juuri näin, vaikka sillä hetkellä, polvet lyhistyneenä ei tuntuisikaan siltä.

    Sydämellistä uutta vuotta Marjo ja kiitos ystävyydestä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämellistä uutta vuotta Tiia ystäväni <3

      Anne Friedin elämä on ollut todella upea ja hän sai elää lähes vuosisadan ajan. Varmasti mukana oli niitä vastoinkäymisiä mutta hänen elämänasenne ja uteliaisuus saivat aina juurtumaan uuteen maahan ja paikkaa. Ei moni olisi muuttamut Suomeen - täysin itselleen vieraaseen talviseen maahan - ja opetellut taas uutta kieltä ellei palo elämään ja uteliaisuus olisi ollut suuri.

      Teitä on koeteltu miehesi kanssa ja juurikin miten kirjoitat "ilman monia vastoinkäymisiä emme mieheni kanssa olisi niin vahvoja yhdessä". Juuri kun synkimmät pilvet ovat taivaalla eikä aurinkoa näy olette jaksaneet vielä yrittää ja sitten ovat pilvetkin jossain vaiheessa väistyneet.

      Poista
  6. Jos se ei tapa niin se vahvistaa, näin minä ajattelen. Välillä kyllä kun oikein koetellaan niin haluaisin luovuttaa, mutta sitkeästi on vaan mentävä eteenpäin.
    Ihanaa alkanutta vuotta sinulle Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on Outi kyllä ihan totta! Vaikka joskus tuntuu, että on todella vanha kaiken jälkeen :D Osa on varmaan sitä suomalaista sisua tai periksiantamattomuutta mutta osa lähtee siitä omasta asenteesta nähdä eteenpäin myös vaikeuksien hetkellä.
      Ihanaa vuotta Outi <3

      Poista
  7. Sydämellistä alkanutta vuotta Marjo! Anne Friedin on sanonut asian juuri niin kuin se on. Elämä tuo eteen erinäisiä asioita, riippuu paljon itsestä kuinka ne ottaa.

    Itse pyrin tekemään uudesta vuosikymmenestä, sen alusta parhaan mahdollisen ja ajatella enemmän omia valintoja sekä muita <3
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista