marraskuuta 04, 2023

Parvekkeella siirryttiin syksyyn ja tärkeä vitamiinitankkaus on aloitettu

 

Parvekkeemme on nyt vihdoin hyvästellyt kesän ja pukeutunut syys/talviasuun. Katselin vanhoja postauksia ja lähes poikkeuksetta loka-marraskuun vaihde on meillä se oikea H-hetki vaihtoon. Pelargoniat siirtyvät minun parvekkeelta isäni ikkunalaudalle odottamaan seuraavaa kevättä ja valon määrän lisääntymistä. Koskaan ei voi varmuudella tietää kuinka moni niistä herää henkiin keväällä ja siirtyy takaisin meille. Olen ollut onnekas ja yleensä onnistumisprosentti on ollut aika korkea. 

Monena vuotena olen epätoivoisesti yrittänyt talvehdittaa myös ostamiani pelargonia amppeleita siinä kertaakaan onnistumatta. Nyt sain vinkin, että amppelin pelargoniat kannattaa ottaa erillisiin ruukkuihin ja poistaa samalla "verkot" niiden juurien ympäriltä. Nyt sitten vain peukut pystyyn, että ensi keväänä myös nämä pelargoniat aloittaisivat taas uuden kasvun. Aika näyttää onnistuinko vai en! 

Jälleen kerran suuntasin Tammiston Plantageniin tekemään hankintoja. Olin iloinen siitä, että kanervat oli sijoitettu mahdollisimman lähelle ulko-ovia niin vältyin myymälän joulusomistuksen vyörymisestä päälleni. Minä kun olen todella paljon "allerginen sille", että kauppoihin työntyy joulu voimallisesti jo lokakuun puolella. Elintarvikeliikkeisiin ilmestyivät joulusuklaat ja -karkit jopa lokakuun alkupuolella. Syrjäsilmällä näin, että myös Plantagen oli myös nostanut jo kaikki jouluhärpäkkeet esille mutta minä keskityin nyt parvekkeen syysasuun kaikella tarmolla unohtaen kaiken jouluisen.

Kun nostelin kanervia rullakoista mietin, että "olenpa minä kovakourainen kun saan kaikki kasvien ruukut rikki vain nostamalla ne kärryyni". Vähän myöhemmin silmiini osui teksti, että myytävien kasvien ruukut ovat biohajoavia eli maatuvia. Äärimmäisen hyvä juttu, sillä nyt ei tule turhaa muovijätettä kun kasvit keväällä siirretään pois parvekkeelta. Löysin todella hauskan itselleni aiemmin tuntemattoman kasvin nimeltään Lamosalali

Tämä punaisilla marjoilla varustettu varpukasvi kasvaa Pohjois-Amerikassa ihan luonnonvaraisena happamissa havumetsissä. Meillä lamosalalia käytetään kukkasidonnassa lehtivihreänä, joulukasvina ja syksyn ruukkuistutusten kausikasvina. Kasvi muistutti minusta vähän puolukkaa mutta toki on kooltaan paljon suurempi. 

Olin todella iloinen, että onnistuin saamaan myös muutamia vihreitä kanervia - Calluna Skyline - parvekkeelleni. Tämä kanerva kun omaa todella kauniin pystyn kasvutavan ja hauskan vihreän sävyn eikä se siis kuki ollenkaan. Tasapainottaa muuten eri värisiä kanervia ja muitakin syyskasveja meidän parvekkeella. Minä en oikein ymmärrä erikseen värjättyjä kanervia, joita niitäkin näyttää olevan tarjolla jopa sinisinä. Mutta niillekin on varmasti menekkiä koska niitä kaupassa on tarjolla. 

Marjon matkaan lähti myös muutamia hopealankoja istutuksiin. Hopealanka on minusta viehättävän hopeanvärinen, jolla on sotkuinen ehkä voisi jopa sano hieman rento kasvutapa. Aikoinaan en voinut sietää hopealankaa koska minulle tuli siitä mieleen hautausmaat. Olen päästä irti tuosta mielleyhtymästä ja useana vuotena olen ostanut muutaman hopealangan. 

Ostin jo aiemmin syksyllä Plantagenista oransseja marjoja täynnä olevan huonekoison koska se oli niin hauska. Vasta kotona luin netistä, että huonekoison marjat ovatkin myrkyllisiä joten olen nyt sijoittanut kasvin siten ettei Mimmi pääse siihen mitenkään käsiksi. Mimmi tykkää kuumana kesäpäivänä makoilla parvekkeella eli livahtaa sinne kun ovi on auki. Nythän parvekkeen ovi on kiinni joten koiruus ei edes itse pääse sinne mutustelemaan myrkyllisiä marjoja itsekseen.

Löysin internetin ihmeellisestä maailmasta myös lisätietoja huonekoisosta, jota en ennakkoon laisinkaan tuntenut. Huonekoiso on matala ja pensasmainen ikivihreä kasvi, jonka lehdet on tummavihreät. Kasvin kukat ovat vaatimattoman pieniä ja muistuttavat perunankukkia. Myrkylliset marjat ovat aluksi valkoisia tai vihreitä ja muuttuvat punaisiksi tai kellanpunaisiksi. Oikealla hoidolla voi huonekoisostaan kasvattaa metrin korkuisen pienen runkopuun!

Minikurpitsoita olen ostanut Koiranmäen Pajutallista sekä muutamia myös Plantagenista. Käydessäni Puotilan kartanon Halloweeks -tapahtumassa oli jo ostamassa lisää minikurpitsoita kun olivat niin söpöjä mutta hillitsin itseni ja päätin, että nyt on kurpitsakiintiö tältä syksyltä täynnä. 

Parvekkeella on useampana aamuna käynyt useita talitiaisia. En tiedä ovat tulleet katselemaan onko niille tarjolla jotain syötävää vai muuten vaan ovat kunnioittaneet minua läsnäolollaan. Kurpitsoihin ei ole koskettu mutta ehkä ne ovatkin hakeneet kanervista jotain syötävää itselleen tai muuten vain levänneet hetken parvekkeella. Myös mustarastas koiras on pyörähtänyt ilonamme useana päivänä. Mielessä mietin jo ensi kevättä ja sitä tulisiko taas ehkä uusi mustarastaan pesä, joka saisi rauhassa kehittyä ihan loppuun saakka...

Tämän metallilangasta taivutellun hevosen ostin muistaakseni Fiskarsin tai Billnäsin antiikkimarkkinoilta muutamia vuosia sitten. Hevonen oli ostaessa kauniin hopeanvärinen ja kiiltävä mutta nyt se on ulkoilmassa saanut erilaisen pinnoitteen, joka on itse asiassa paljon mielenkiintoisempi kuin alkuperäinen. Niin ne luonnonvoimat vaikuttavat teräkseen muuttaen sen väriä ruosteiseksi. Hevonen on uustuotantoa eli käsityöläisen tekemä vaikka se antiikkimarkkinoilta on ostettu.   

Päivän lyheneminen ja valonmäärän väheneminen ovat merkki siitä, että nyt pitää myös aloittaa vitamiinitankkausta pimeyttä sekä tulevaa talvea ajatellen. Vesiliukoista C-vitamiinia kuten myös B-vitamiinia voi huoletta syödä niin paljon kuin haluaa vuorokaudessa ilman, että saa siitä yliannostuksen. Meillä syödään päivittäin mandariineja ja myös puristellaan mehua appelsiineista. Olen aloittanut myös D-vitamiinin nauttimisen purkista kun auringon valonmäärä on vähentynyt. 

Rasvaliukoiset vitamiinit A, D, E ja K tarvitsevat rasvaa imeytyäkseen kehoon. Rasvaliukoiset vitamiinit myös varastoivat elimistössä pitkänkin aikaa eli niistä voi saada myös yliannostuksen joten tarkkana kannattaa olla. Rasvaliukoiset vitamiinit kannattaa nauttia yhdessä ruoan kanssa sillä rasva edistää niiden imeytymistä. 

Olen yrittänyt pitää jääkaapissa aina vihanneksia ja kasviksia, joista saa helposti vaikka tehty erilaisia salaatteja, joihin voi sitten laittaa lisukkeeksi kanaa tai kalaa. Jos olen kotikonttorilla usein tuleekin syötyä salaattilounas, jossa on mukana kuitenkin myös proteiinia niin väsymys ei iske heti syömisen jälkeen. Ilmojen kylmeneminen saa minut myös tekemään erilaisia munakkaita, joihin on helppo "hukata jääkaapista erilaisia tähteitä" mukaan. 

Ostan kotiin myös paljon tuoreita hedelmiä tai niitä muutamia, joita voin syödä "raakana". Koska minulla on koivusiitepölyn ristiallergiana "kivelliset tuoreet hedelmät" en voi syödä omenoita, päärynöitä, luumuja, kirsikoita jne. tuoreina vaan joudun ostamaan niitä säilykkeitä mikä on vähän tylsää mutta joskus vain haluan tuntea niiden maut suussani. Ostan aika paljon tuoreita marjoja mansikoita, pensasmustikoita ja vadelmia kun niitä on tarjolla. Toki omassa pakastimessa on myös marjoja jonkin verran säilöttynä. 


Joko sinun parvekkeesi on syysasussa valmiina tulevaan talveen? Onko kausivalot on jo viritetty torjumaan kaamosta ja pimeyttä? Meillä ei vielä ole ripustettu mutta ehkä tässä marraskuun loppupuolella viimeistään kausivalot ovat esillä. Miten sinä pidät yllä omaa vitamiinitasapainoasi? Syötkö monipuolisesti vai turvaudutko siinä ohessa myös purkkivitamiineihin? Kivaa viikonloppua kaikille!





6 kommenttia:

  1. Meillä kävi tänä syksynä vähän niin, että kesäkukat eivät meinanneet millään luovuttaa ja jouduimme jo melkein etuajassa vaihtamaan ne olohuoneen ikkunan edessä olevissa laatikoissa kanerviin, kun halusimme sen kuitenkin tehdä ennen marrasreissua ja sen jälkeen mahdollisesti jo vallitsevia pakkasia. D-vitamiinia syömme senioreina koko vuoden. Mangoa syön pakasteesta, hitaasti jääkaapissa sulattaen - ehkä kärsii jotain vitamiinirintamalla, mutta on maultaan ja koostumukseltaan lähes yhtä hyvää kuin tropiikissa syötävät. Täällä kaupan olevia mangoja en ole oikein koskaan saanut oikealla kypsyysasteella ja niiden käsittelykin on aika vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kesäkukista pelargoniat ja petuniat kukkivat vielä kun laitoin parveketta talvikuntoon. Minä halusin myös vaihtaa loka-marraskuun vaihteessa kun oli luvattu kylmenevää ja mahdollisesti ehkä lunta. Tänään sitä on satanut nyt illalla niin, että maassa on ehkä sentin kerros. Sulaako pois ja jääkö maahan jää nähtäväksi.

      Olen miettinyt pitäisikö itsekin alkaa syödä D-vitamiinia myös ympäri vuoden? Tuskin minä siitä saisin yliannostusta vaikka söisinkin 365 päivää vuodessa. Sinun mango pakasteesta kuulosta herkulliselta. Minun tekee aina kaupassa ihan hirveästi mieli tuoreita persikoita, päärynöitä, luumuja kunnes taas muistan etten voi syödä niitä allergiani takia.

      Hyvää viikonloppua ♥

      Poista
  2. Minulla on vieläkin krysanteemissa kukkia terassilla. Olen ostanut jo kanervia tilalle, mutta odottavat vielä vaihto ruukkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krysanteemit kukkivat pitkään syksyllä. Toivottavasti olet saanut jo kanervat tilalle. Tänään meillä Espoossa on satanut lunta nyt illalla ja maassa noin sentti. Sulaako pois jää nähtäväksi.
      Hyvää viikonloppua Rva Kepponen ♥

      Poista
  3. Kaunista on parvekkeellasi. Meilläkin talitintit ovat innostuneet kurkkimaan kanervaistutuksiin. Olisi kiva ruokkia niitä, mutta luovuimme lintulaudasta kun luin rottaongelmista jotka ovat yleistyneet.
    Meillä on kesäkukat vaihdettu syys/talvikukkiin jo muutama viikko sitten. Ja pari termoruukkuihin istutettua kasvia otin varmuuden vuoksi kesähuoneeseen, vaikka voi olla että olisivat selviytyneet paremminkin ulkona terassilla. Näyttää kuitenkin kivalta kun sisältä näkee miten ne viheriöivät kesähuoneessa.
    Mukavaa syksyä sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina ♥ Talitintit taitavat pitää kanervaistuksista. Istuin viikolla autossa parkkipaikalla niin talitiainen tuli istumaan sivupeilin päälle ja keikisteli siitä minulle. Ihan kun se olisi toivonut saavansa jotain - ehkä ruokaa?

      Olisiko mahdollista laittaa sellainen lintulauta, josta ravintola ei tipu maahan rotille? Olen kuullut, että rottaongelma on monessa paikassa lisääntynyt jos lintulaudoilta tippuu ruokaa maahan. Löysin artikkelin, jossa puhuttiin rotista ja lintulaudoista. "Puihin ripustettavia talipalloja ja ruokinta-automaatteja rotta ei samalla tavalla pysty hyödyntämään. " Itse artikkeli löytyy tästä https://www.tamperelainen.fi/paikalliset/1665252

      Tänä iltana Espoossa satoi noin sentti lunta joten sitä tuli myös meidän parvekkeelle koska meillä ei ole lasitusta. Varmasti ihana nähdä, että kesähuoneessa vielä vihertää.

      Hyvää viikonloppua ♥

      Poista