syyskuuta 09, 2023

Karkkila - Högforsin työläismuseo on ulkomuseoalue, joka vie aikamatkalle menneeseen

 

Karkkilan kaupungista löytyy mielenkiintoinen vanha Högforsin ruukkialue 1820-luvulta, jossa katsottavaa riittää. Karkkilan ruukkimuseo Senkka on valimoteollisuuden historian erikoismuseo, jonka kohteita alueella ovat Suomen Valimomuseo, Högforsin masuuni ja Karkkila-Högforsin työläismuseo. Tässä postauksessa kurkistetaan miltä näyttää Fagerkullan kaupunginosassa sijaitseva ulkomuseoalue, joka kertoo ruukkilaisten kotioloista sekä asumisesta 1850-1990 -luvuilla. 

Alueelta löytyy punamultaisia vanhoja valkoisilla ikkunapuitteilla varustettuja asuinrakennuksia, joihin on sisustettu työläiskoteja eri vuosikymmeniltä. Fagerkulla kuuluu Högforsin ruukkialueeseen ja se on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö. Alueen vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvun puolelta ja nämä löytyvät juuri Högforsin työläismuseon alueelta. 


Talojen ympärillä on ollut pieniå puutarhoja, omenapuita, viinimarjapensaita ja kasvimaita. 

Karkkilan ruukki sai alkunsa siitä, että Vihdin pitäjässä vuonna 1817 avattu Kulonsuonmäen rautakaivos alkoi tuottaa rautamalmia. Kaivoksen omistaneet Arvid Henrik Bökman ja Johan Jacob Drelick tarvitsivat rautamalmilleen jatkojalostuspaikan joten vuonna 1820 he rakensivat masuunin Karjaanjoen varrella sijaitsevan kosken rannalle. Kulonmäen rauta sopi sopi hyvin valamiseen joten pienimuotoinen valutoiminta käynnistyi samalla. 



Yhden talon pihapiirissä löytyi jännän värinen musta kukko ja kanojakin.  

Kunnon valimo valmistui vasta ruukkipatruunan Joseph Bremerin aikana. Valimossa tehtiin mm. patoja, pannuja, vesipyöriä, silitysrautoja, hautaristejä ja mortteleita. Konepaja valmistui 1842 ja vuonna 1853 putlaus- ja valssilaitos, joka tuotti kankirautaa. Alueelle virtasi työvoimaa muualta Suomesta, joten tarvittiin myös asuntoja työläisille ja syntyi Fagerkullan asuma-alue. 




Torppa v.1894 nimisen punamultaisen talon pihapiiriä ulkorakennuksineen. 



Työläismuseoalueelta löytyy kahdeksan talokohdetta. Opastetut talokierrokset aloitetaan punatiilisen Pakarin eli entisen leivintuvan luota. Olen muutamia vuosia sitten ollut vieraana ex-työkaverini juhlissa, jotka järjestettiin juuri Pakarissa ja oikein mukavat tilat viettää illanistujaisia. Tilassa toimii myös museokahvila Pakari. 

Sarlinin talossa v.1890 on työmiehen asunto, jossa sisustus on pelkistetyn minimaalinen. Jos muistan oikein opastuksesta tässä asunnossa olisi asuttu vielä 1990-luvulla melko askeettisissa oloissa. Talo Rauhala v.1890 on aikoinaan asunut peräti neljä perhettä. Torppa v. 1894 on tarjonnut kodin kahdelle perheelle vuosien saatossa. Jos mietitään asuntojen kokoa ja verrataan niin nykystandardeihin aikoinaan on asuttu paljon ahtaammin ja vähemmissä neliöissä. Toisaalta ihmisillä ei ollut tavaraakaan siinä määrin kuin mitä meillä on nykyään. Talon asukkailla oli arki- ja pyhävaatteet, joita käytettiin vuorotellen eli esimerkiksi vaatesäilytykseen ei talosta juuri tilaa tarvittu. 

Mäntylä niminen talo on puolestaan 1870-luvulta oli suunniteltu kahdelle perheelle. Kun työväestö omisti vain kaksi vaatepartta - toisen arkeen ja toisen juhlaan - ei myöskään muita tavaroita ollut kuin ihan vain välttämätön kodissa. Kun ei ollut viihdykkeenä televisiota tai radiota tehtiin käsitöitä tai muita puhdetöitä ajan kuluksi. Jos talon emäntä sai ostettua oman Singer ompelukoneen oli perheelle helppo tehdä uusia vaatteita ja ompelukoneen avulla saattoi ansaita myös rahaa ompelemalla muille.

Työväenasunnoissa suosittiin päästävedettäviä sänkyjä, jotka päiväsaikaan toimivat tavallisina istuimina huonetilassa. Karkkilassa oli pienelle lapselle kehto mutta Helsingin Kirstinkujan Työväenasuntomuseossa olen nähnyt kun pikkuvauvalle on pedattu nukkumapaikaksi auki vedetty piironginlaatikko. Myös kokoontaitettavia pukkisänkyjä voitiin käyttää koska ne oli helppo laittaa syrjään päiväsajaksi.

Rukki huoneessa kertoo siitä, että talon emäntä ja naispuoleiset asukkaat ovat kehränneet lampaanvillasta lankaan, josta on sitten neulottu talvea varten villapaitoja, villasukkia ja lapasia. 






Omissa kotinurkissa oli myös hyvin tavallista majoittaa sukulaisia ja tuttaviakin, jotka tarvitsivat syystä tai toisesta majapaikkaa. Minun isoäitini puheessa vilahteli sana "kortteeri", joka tarkoitti juuri tällaista väliaikaista majapaikkaa, yöpymismahdollisuutta jos tuli vaikka töihin toiselta paikkakunnalta ja tarvitsi asunnon. Isoäitini vielä jatkoi "Sopu sijaa antaa."








Yhden Karkkilan työläismuseon taloista katossa roikkui himmeli, joka liitetään vahvasti joulunvieton perinteisiin. Syksyllä sadonkorjuun jälkeen valmistettu himmeli kyllä ripustettiin tuvan kattoon roikkumaan joulun aikaan mutta se sai myös olla siellä aina kesään ja juhannukseen saakka. Keskikesän juhlassa himmelit perinteisesti poltettiin. Kaunis olkihimmeli ei ollut vain koriste vaan sen uskottiin takaavan myös viljan riittävyyden ja lupaavan samalla hyvää uutta satoa. Mitä suurempi himmeli sitä parempi sadosta saattoi tulla!




Niklarimestari Caveniuksen talo on v.1890 poikkesi väritykseltään muista alueen taloista. Samalta vuosikymmeneltä oleva Parvin talo oli ainoa yksityiskäytössä oleva rakennus joten sinne ei päässyt kurkistamaan. Lisäksi museoalueelta löytyy erillinen ulkorakennus, johon oli sijoitettu ellen väärin muista talojen puuceet eli käymälät. Ehkä tuossa rakennuksessa oli myös yhteinen saunatila. 




Työväenasunnoissa sisustuksia oli monilta eri aikakausilta. Selkeästi kun vararallisuus lisääntyi ilmestyi kotiin myös esimerkiksi Arabian posliini astiastoja. Puuhellojen päällä oli myös Högforsin omassa ruukissa valmistettu esineitä, joita käytettiin ruoan valmistamiseen. Oli myös hauska katsoa minkälaisissa pakkauksissa esimerkiksi kahvia tai sokeria on myyty 1930-1940 -luvuilla. 






Hauskan kekseliäs yksityiskohta löytyi myös kahden eri kodin keittiöiden väliltä. Yhden keittiökaapin takaseinän voi tarvittaessa irrottaa ja saada näin sekä näkö- että puheyhteyden viereisen asunnon emäntään siinä keittiöpuuhien välissä. En muista mitä termiä museossa vierailua opastava henkilö käytti mutta ideana kaapissa oli ollut kanssakäyminen naapurin kanssa askareiden lomassa. 

Keittiöiden välissä olevan yläkaapin tausta oli irrotettava, joka mahdollisti kanssakäymisen naapurinrouvan kanssa siinä keittiöpuuhien välissä. Voisiko tätä ehkä nimittää "jouruilukaapiksi"?




Putkiradio oli ilmestynyt jo 1950 -luvun olohuoneeseen ja näytti siellä vanha kunnon gramofonikin vielä olevan uuden aparaatin vieressä. Rottinki oli noihin aikoihin kuuminta hottia sisustuksessa joten tässäkin kodissa on ollut lampunvarjostin suosikkimateriaalista. 


1960-luvun kodissa ollaan jo siirrytty aikaan jolloin olohuoneessa on televisio. Ensimmäinen tv-lähetys tapahtui 1955 Teknillisen korkeakoulun radiolaboratoriosta Albertinkadulta. Säännöllinen lähetystoiminta käynnistyi Helsingissä maaliskuussa 1956 ja saman vuoden lokakuussa paikalliset harrastajat aloittivat TV-lähetykset myös Turussa. Hauska yksityiskohta on se, että televisiossa oli puinen ulkokuori ilmeisesti luomassa sille myös kalusteellisuutta sekä arvokkuutta. 





Televisio kodin olohuoneen pöydältä löytyi legendaarinen Elokuva-Aitta, joka ilmestyi vuosina 1932-1968. Lehti oli keskittynyt elokuviin ja se oli aikoinaan Suomen suurin elokuvajulkaisu. Vuonna 1952 lehden levikki oli 30500. Kukapa muu 1967 lehden kannessa oli kuin Danny, jonka ura oli alkanut Islanders yhtyeessä yhdessä Pepe Willbergin kanssa 1964. Vuonna 1967 Danny tunnettiin jo mm. hitistään Kesäkatu, joka oli julkaisu 1966. Ihan varmasti tässäkin työväen asunnossa naiset ovat kirkuneet kun Danny on laulanut radiossa tai televisiossa. 

Myös 1960-luvun muotia oli hauskasti esillä asunnossa kun perheen äiti papiljotit eli tarkemmin sanottu siis hiusrullat päässään on tehnyt jotain kotiaskareita värikkään esiliinansa kanssa. Ehkä taustalla on radiossa laulanut vaikka Danny tai joku muu kuuma tähtiartisti.

Karkkila - Högforsin työläismuseo oli avoinna kesällä 12.6. - 13.8. klo 12-16 viikon jokaisena päivänä. Muuten museo on avoinna tilauksesta. Talojen sisätiloihin tutustuminen tapahtuu vain opastetuilla museokierroksilla. Museokortti kohde. Tulossa postauksia sekä Suomen Valimomuseosta että Högforsin masuunista joten nämä kaikki kohteet voi ottaa kerralla haltuunsa. Karkkila on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. 


5 kommenttia:

  1. Kerrankin voin sanoa, että tuttu paikka ja todellakin käymisen arvoinen paikka myös.
    Tänäkin viikonloppuna pitäisi taas suunnata Karkkilaan.
    Ihanaa loppuviikkoa sinulle Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä jos kuka tunnet Karkkilan kun Miian luona vierailet usein. Karkkilassa on minusta paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Tämän Työväenmuseon lisäksi itse Suomen Valimomuseo ja Högforsin masuun. Lisäksi vielä taidetta tarjoava Galleria Bremer, jossa tänä kesänä oli Miina Äkkijyrkän lehmiä. Harmittaa kun ehtinyt katsomaan niitä.
      Mukavaa Karkkilaa sinulle ja viikonloppua!

      Poista
  2. Ihana kohde ja hyvä postaus siitä :) Minulle Karkkila-Högforsin työläismuseo on aivan tuntematon kohde. Harmi, että se on jo kiinni. Laitoin nimen ylös vihkooni ja toivon, että muistaisin mennä tuonna ensi kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rva Kepponen! Karkkilan museokeskittymä on kerännyt yhteen hyviä näyttelyitä. Galleria Bremerissa olisi ollut Miina Äkkijyrkän lehmiä tänä kesänä. Olisi ollut kiva nähdä ne mutta en vain ehtinyt. Ensi kesänä kannattaa ottaa päiväretkikohteeksi Karkkila ja tehdä löytöjä/elämyksiä.

      Poista
  3. Marjo, sinulla on todellinen taito tuottaa laatusisältöä upeine kuvineen. Näiden kautta on päässyt moneen mukavaan elämykseen. ;) Tuija

    VastaaPoista