Brinkhallin kartano tarjoaa aivan huikean aikamatkan historiallisen kartanon lukuisiin rakennuksiin ja vehreään puistoon Kakskerran saarella Turussa. Kartanotilan todella pitkä historia ulottuu peräti 1500-luvulle joten näissä maisemissa on ehtinyt sattua ja tapahtua monenlaista vuosisatojen kuluessa. Nykyinen uusklassinen päärakennus on peräisin 1790-luvulta ja se on tyylilajinsa aivan ensimmäinen Suomeen kohonnut rakennus. Kun kurkistaa päärakennuksen sisätiloihin huomaa, että kartanon sisustus on kuitenkin klassistinen 1920-luvun interiööri. Itse päärakennuksen tuntumassa löytyy kaksi saman ikäluokan sivurakennusta, jotka muodostavat upean kokonaisuuden. Museovirasto onkin määritellyt kartanon ympäristöineen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Brinkhallissa useasti käyneenä en yhtään ihmettele, että tämä historiallinen kartano on toiminut oivallisena kuvauspaikkana sekä tv-sarjassa että myös valkokankaalla. Vuosina 1998-2002 Yleisradio esitti historiallista draamasarjaa Hovimäki. Neljä tuotantokautta sijoittuivat vuosille 1798-1907 joten puitteet olivat juuri oikeilta aikakausilta täällä Turun Kakskerran maisemissa. Itse en Hovimäki-sarjaa ole seurannut mutta ehkä sen voisi katsoa vaikka Areenan kautta.
Aku Luohimiehen ohjaama elokuva Käsky (2008) on myös kuvattu Brinkhallin kartanossa. Leena Landerin samannimiseen romaaniin vuodelta 2003 perustuva elokuva teki minuun ilmestyessään todella voimakkaan vaikutuksen. Kävin itse asiassa katsomassa sen leffateatterissa peräti kaksi kertaa. Samuli Vauramo valkoisena jääkärinä ja Pihla Viitala punakaartilaisena naissotilaana jättivät lähtemättömän vaikutuksen minuun. Aihe oli äärimmäisen vaikea käsittää ja ylipäätänsä kansalaissota edes ymmärtää mutta elokuva auttoi minua käsittelemään aihetta. Olin ehtinyt jo vuonna 2006 nähdä Landerin romaaniin pohjautuvan Käsky -näytelmän Kansallisteatterissa mutta vasta vuosien kuluttua ymmärsin enemmän tästä vaikeasta aiheesta.
"Brinkhallin (Prinkkala, Brinckala) tilan tarina alkaa 1500-luvulta jolloin tilan omistus siirtyi Turun linnan käskynhaltija Hans Eriksonille, joka omisti myös Brinkkalan talo Turun torin laidalla. Palkkioksi ansioituneesta palveluistaan kuningas Juhana III korotti Eriksonin aatelissäätyyn ja lahjoitti Prinkkalaan ikuisen verovapauden. Näin Prinkkalan tilasta tuli aatelisten asumakartano." lainaus Brinkhallin kartanon nettisivuilta.
Kaksi ensimmäistä vuosisataa 1500-1700 -luvuilla kartanon paikalla seisoi Hans Eriksonin rakennuttama kivistä ladottu linnarakennus ja pihapiiri rakennuksineen. Kun Erikson kuoli Brinkhallin kartano siirtyi 1608 hänen miniälleen Brita Kruusille, jonka suvulla se säilyi 1700-luvun puoliväliin saakka. Seuraavat vuosikymmenet olivatkin sitten jo sekavampia ja omistajat vaihtuivat tiuhaan tahtiin.
Vuosi 1792 oli merkityksellinen sillä silloin tila päätyi Gabriel Bondorffille, joka purki vanhan kivilinnan ja rakennutti sen tilanne nykyisen Kakskerran saarella seisovan kartanon piharakennuksineen. Gabriel Bondorffin vaikutus näkyy edelleen Brinkhallin kartanossa sekä sen ympäristössä.
Gabriel von Bonsdorff harrasti arkkitehtuuria ja hän myös aloitti uuden aikakauden Brinkhallissa. Kartanon päärakennus sai vaikutteita sekä Porthanialta että Turun akatemiatalolta. Bonsdorff suunnitteli ja myös rakennutti kartanon pihapiiriin kunniapihan neljällä rakennuksella. Kavaljeerinsiipi, Pehtoorinsiipi, Pakaritupa ja viljavarasto muodostavat Suomessa harvinaisen barokki-ihanteiden mukaisen ehjän kokonaisuuden. Rakennusten sijoittelun lisäksi siipirakennuksissa on kahdeksankulmainen muoto.
Kartanon tiluksille perustettiin myös geometrinen, barokin suuntausten mukainen hedelmäpuutarha, jossa oli kolmekymmentä erilaista hedelmäpuuta. Lisäksi puutarhassa oli kasvilavoja, marjapensaita ja totta kai myös mehiläispesiä hoitamassa tärkeää pölyttämistä. Ympäröivillä pelloilla kasvatettiin viljaa ja perunaa. Brinkhallissa oli myös todella iso kivinavetta, josta nykyään on enää jäljellä kiviset seinärauniot.
Palaneen kivinavetan seinärauniot Brinkhallin kartanon mailla.
1900-luvulla Brinkhallin kartanossa isännöivät vuorineuvos Emil Sarlin (1915-1926) ja johtaja Georg Werner Ramberg (1926-1940). Kartanon päädyssä oleva puolipyöreän vilpolan rakennutti Sarlin. Rambergien aikana kartanoon saatiin keskuslämmitys sekä ajan mukainen kylpyhuone. Brinkhallin hedelmätarha alkoi myös kukoistaa Rambergien aikana ja 5000 omenapuun satoa myyntiin ympäri Suomea.
Brinkhallin kylpyhuone on ollut edellä aikaansa! Kylpyhuoneeseen asennettiin 1920-luvun lopussa kylpyamme ja kaksoislavuaari. Lavuaarit olivat jalallisia pöytämalleja, kauniit kaarevat muodot jatkuivat tasolta alas jalkaan saakka. Kaikki kalusteet tilattiin ulkomailta.
Brinkhallin kartano on Suomen ensimmäisiä uusklassisia kartanoita. Sisätilojen nykyasu ja huoneiden seinämaalaukset yksityiskohtineen ovat peräisin 1920-luvulta. Päärakennuksen ehjä erikoisin yksityiskohta on ns. Pompeiji-huone, jonka koristeltu antiikin aiheita mukailevin 1700-luvun seinämaalauksin. Pompeiji-huoneen värityksessä oli totta kai paljon pompeijin punaista.
Kartanon päärakennuksen pohja on säilynyt meidän päiviimme saakka 1700- ja 1800-lukujen mukaisena, mutta sekä ala- että yläkerran eteishalleja on laajennettu. 1900-luvun alussa myöhäisbarokin ihanteita edustaneet alakerta ja julkisempana juhlatilana ollut yläkerta vaihtoivat paikkaansa. Yläkerran sali siirrettiin maalattuine koristetapetteineen alakertaan ja makuuhuoneet puolestaan siirtyivät yläkertaan.
Kun Suomi ajautui toiseen maailmansotaan päättyi myös kartanon historia merkittävänä suurtilana. Omenasadot valitettavasti paleltuivat talvisodan ja jatkosodan kylminä talvina. Vuonna 1942 navetassa oli suuri tulipalo ja karjaa oli pakko vähentää. Sotien jälkeen asutustoiminta pakkoluovutuksineen vei kartanon maista puolet ja osa ranta-alueista jouduttiin myös rahapulassa myymään. Kartano myytiin Turun kaupungille 1967.
Brinkhallin kartano oli Turun kaupungin omistuksessa aina vuoteen 2001 saakka. Valitettavasti kaupunki ei pitänyt hyvää huolta omaisuudestaan ja kartano pääsi rapistumaan vuosien kuluessa. Nykyään kartanon omistaa Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö, joka osti sen Turun kaupungilta. Osto pystyttiin toteuttamaan Anna ja Signe von Bonsdorffin sukurahastosta saaduilla lahjoitusvaroilla. Kartanoa on pieteetillä kunnostettu ja vuonna 2005 se avattiin suurelle yleisölle heinäkuussa Brinkhall soi -festivaalin myötä.
Kuva lainattu Brinkhallin POPUP -teatterin sivuilta.
Brinkhallin kartano on avoinna aina kesäkuukausien aikana normaalisti yleisölle mutta nyt sesongin ulkopuolella järjestetään myös kauhukierroksia kartanossa. Suositusikäraja Brinkhell - Kadotettu lapsi -kauhukierrokselle on 12 vuotta. Ja liput kierrokselle sekä sen yhteydessä olevaan esitykseen tulee varata POPUP teatterin sivujen kautta. Esityksiin ei oteta kuin 15 henkilöä ja ne ovat olleet hyvin suosittuja. Tällä hetkellä on vielä muutamiin esityksiin vapaita paikkoja.
Halloweenin 2023 ympärillä:
pe 27.10.klo 18, 19, 20
la 28.10. klo 16, 17, 19, 20
ti 31.10.klo 18, 19, 20
pe 3.11.klo 18, 19, 20
la 4.11. klo 16, 17, 19, 20
Kaikki liput 15 €
"Valkoinen Rouva, Kadotettu lapsi, Tonttiukko, Kammottava Hyönteiskokoelma ja Näkymättömät Juhlat. Pop Up -teatterin immersiivinen kierros sukeltaa kartanon synkimpiin salaisuuksiin ja tuo syksyn jäätävimmän tuulahduksen kauhunnälkäisten iltaan. Hovimestari vie tuomitut 15 katsojaa kerrallaan kierrokselle, joka kestää 40 minuuttia. Tai ikuisesti. Brinkhellistä kun ei koskaan tiedä."
Jos kauhukierrokset kartanossa eivät tunnu omalta jutulta niin seuraavan kerran Brinkhallin kartano rakennuksineen on avoinna taas ensi kesänä. Itse kartanokierroksen lisäksi on mahdollista käydä taidenäyttelyissä, jotka ovat levittäytyneet alueen muihin rakennuksiin. Kartanon alueella voi toki käydä kävelemässä myös silloin kuin Brinkhallin kartano ei ole avoinna.
Kiitos mielenkiintoisesta ja kattavasta kuvauksesta Brinkhallin kartanon historiasta ja nykypäivästä. Vaikka olen entinen turkulainen ja Kaksekerrassa usein käynyt, niin sisällä tuossa kartanossa en ole koskaan käynyt. Nuorena, n. 17-18-vuotiaana meitä oli isompi porukka ja usein kesäisin ajoimme autoilla Kakskertaan. Pari kolme autoa oli tungettu täyteen saman ikäisiä nuoria, sekä tyttöjä että poikia. Ajoimme Kakskerranjärven rantaan ja pojat hyppäsivät korkealta kalliolta uimaan. Mahtoikohan kenellekään edes tulla mieleen oliko järvi tuossa kohtaa turvallinen hypätä. Onneksi mitään onnettomuuksia ei tapahtunut.
VastaaPoistaHovimäki sarjan olen katsonut ja sen myötä olen hiukan tutustunut tuohon kartanoon.
Kiitos Kristiina kommentistasi ♥ Minä kiinnostuin jo vuosia sitten Brinkhallista kun silloinen työnantajani järjesti tuotekuvauksen kartanossa. Valokuvien perusteella halusin ehdottomasti mennä paikan päälle ja Turun lähellä oleva ystäväni vei minut ensimmäistä kertaa Brinkhallin kartanoon ja sitä ympäröivään puistoon. Itse menetin sydämeni heti tälle paikalle.
PoistaOlipa hauska kuulla, että sinä nuorena tyttönä ole käynyt viettämässä aikaa Kakskerranjärven rannalla. Kaunis paikkahan tuo on ja nuorena sitä usein mentiin porukalla järvien rannoille. Olet ihan oikeassa, että ehkä hyppääminen korkealta kalliolta ei ollut ihan turvallista mutta "nuoruus ja hulluus kulkevat käsikädessä" -sanonta sopii tähän kuten moneen muuhun asiaan, jota minäkin olen huolettomasti tehnyt alta 20-vuotiaana.
Minua alkoi nyt kiinnostaa Hovimäki, joten täytyy kaivaa se esille Areenasta. Jos et ole nähnyt Käsky -elokuvaa suosittelen sitä sinulle. Vaikea aihe käsitellä mutta elokuva kosketti minua syvästi ja vei mukanaan.