Mimmin vatsapöpö, ampiaisenpistos käsivarteen ja kotijuttuja

 

Viimeksi kuluneeseen viikkoon on mahtunut sekä mukavia että niitä vähemmän mukavia tapahtumia. Olin juuri ehtinyt kehuskella tutulle koiran ulkoiluttajalle kuinka Mimmi on ollut koko kesän ihan terve eikä yhtään punkkiakaan ole valkomustasta turkista löytynyt. Seuraavana päivänä eli tiistai iltana viikko sitten Mimmi kävi illalla nuuhkimassa kuivamuonakippoaan syömättä murustakaan ruoasta. Ajattelin, että seuraavana aamuna Royal Canin Jackrussell kuivamuona olisi ihan varmasti syöty alle minuutissa kupista. Toisin kävi eli siihen ei edes koskettu. Ehkä vain kuuma ilma oli saanut sen ruokahalun katoamaan. Seuraavana aamuna kävi taas sama juttu eli ruokakupilla käytiin toki tarkistamassa mitä olisi tarjolla mutta siihen ei koskettu. Kun teimme iltapäivälenkkiä huomasin, että Mimmi vatsa oli aavistuksen löysällä joka sitten iltaa kohden muuttuikin lähes vesiripuliksi. 

Soittelin torstaina puolenpäivän aikaan Espoon eläinsairaalaan ja kyselin aikaa Mimmin omalle eläinlääkärille. Eläinlääkäri Tarja Forell oli vielä kesälaitumilla joten päätin mennä puoli neljän aikaan päivystykseen odottamaan vapaata lääkäriä koska kaikki varattavissa olevat ajat olivat jo menneet. Kuuteen mennessä oli eläinhoitaja käynyt ottamassa Mimmiltä yleiset terveystiedot ylös ja samalla mitattiin myös lämpö, joka oli aavistuksen koholla. Eläinlääkärissä Mimmi on aina todella vilkas eli hoitaja mietti olisiko lämpö voinut nousta ihan innostuksesta. Ilta kahdeksalta kävin ilmoittamassa, että lähdemme kotiin koska minua painoi jo nälkä sekä jano ja Mimmikin olisi selkeästi halunnut ulos tai kotiin. Ystävällinen eläinhoitaja varasi meille seuraavalle aamulle ajan kello 10 Omaeläinklinikka Remediumiin Friisilässä ja Espoon eläinsairaalan kaikki ajat oli jo varattu. 

Eläinlääkäri kuunteli Mimmin keuhkot ja suolistoäänet, paineli sen vatsan, katsoi ikenet, tarkisti nestetilannetta sen turkista ja otatti myös pienen verenkuvan koska kuumemittari näytti nyt 39,9 °C eli koiruudella oli selkeästi kuumetta. Verikokeesta paljastui, että Mimmin CRP oli todella koholla mutta onneksi sen maksa- ja munuaisarvoissa ei ollut poikkeamaan. Iltahämärissä olen monta kertaa pelännyt, että Mimmi ottaa ruohikolta sieniä suuhunsa koska hän on tehnyt niin aiemminkin. Tai syö muuten jotain epäsopivaa, joka sotkee sen vatsan aiheuttaen gastroendriitin kuten eläinlääkärin diagnoosissa luki. 

Antibiootit alkoivat todella nopeasti tehota ja lisäksi saatiin pahoinvointilääkettä (vaikka Mimmi ei ollutkaan oksentanut), pektiinitabletteja sitomaan ulosteen nestettä ja vanhaa kunnon Inupect fortea tukemaan suoliston hyvinvointia. Mimmin tilanne helpotti todella nopeasti ja huomenna nautitaan viimeinen abtibiootti. Mimmi on taas puuhakas oma itsensä. Minun täytyy varata uusi labrakoe aika, jotta pystytään tarkistamaan CRP:n laskenee normaaliin. 

Minua puolestaan pisti ampiainen kun olin isäni kanssa kahvila Kampelassa Aurinkolahdessa. Olimme jo edellisellä kerralla  todenneet, että ampiaiset vai pitäisi käyttää termiä ampiaisparvet piinaavat kahvittelevia ihmisiä. Nautimme silloin pannukakkua kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa kunnes yhtäkkiä jostain pölähti pöydälle ja suoraan pannukakkulautasille kymmenittäin ampiaisia. Viime viikolla kahviteltiin kahvila Kampelan "lasihuoneessa". Kun otin kahvilan sisältä kahvia sekä voileipiä tunsin oudon piston käsivarressani. Päästyäni "lasihuoneeseen" huomasin, että pieni pistokohta oli jo turvonnut ihan hurjasti ja sitä kirveli. Minua oli siis purrut ampiainen. Onneksi en saanut anaflyksista shokkia ampiaisenpistoksesta kuten hyvä ystäväni vaan selvisin siitä turvotuksella, säryllä ja inhoreaktiolla.

Kahvikaan ei lohikatkarapuleivän kanssa kahvila Kampelan "lasihuoneessa" ollut kovin nautinnollista kun kättäni särki ampiaisenpistos. Vasta myöhään illalla nukkumaan mennessä käden turvotus oli jo melko hyvin laskenut vaikka raajaa edelleen jomotti. Yritän myös ymmärtää tilannetta ampiaisten kannalta koska niiden elämässä on tapahtunut loppukesästä todella isoja asioita. Syksyn lähestyessä vanha kuningatar kuolee eikä pesään tule enää uusia toukkia. Työläisampiaisten elämän tarkoitus on yhtäkkiä kokonaan hävinnyt koska pesässä ei ole huolehdittavia toukkia. Itse asiassa koko ampiaispesä on romahtamispisteessä. Kaipa siinä sitten tulee tuikittua piikillään vaikka ihan viattoman ihmisen käsivarteen.  

Kotona olen vähän vaihdellut erilaisten asetelmia paikkoja. Aika harvoin lähden siirtelemään huonekaluja kotona koska niille on aika optimaaliset paikat jo valittu eri huoneista. Kun minua alkaa joku juttu tympimään voin seuraavana päivänä juurikin muuttamalla pieniä asioita huonetilassa tai kuten minä niitä kutsun "asetelmia" luoden saada aikaan ihan uuden ilmeen. Hyvinkin pienillä asioilla tekee ihan erilaisen interiöörin kotiinsa. Kuvan kiinalainen soturi onkin jo esitelty marjonmatkassa Instagramin puolelle eli tein hyvän nettishoppailun Lappeenrannassa sijaitsevasta Grandee Orchidée interior centeristä. Kurkkaa IG-puolelta lisätietoja ostoksesta ja ota samalla minun IG-tili seuraukseen. 

Ennen joulua löysin Sellon Rustasta aivan ihania "läpinäkyviä pöytävalaisimen jalkoja". Minulla on Pentikin lähes vastaava mutta suurempi valaisinjalusta, joka olen löytänyt Fidasta käytettynä. Kukalliset varjostimet ovat alun perin Ikeasta mutta omani ostin myös Fidasta ja olivat ihan uusia nekin. Ikkunalaudalla minun Nanny Still aarteeni eli kaksi Stella Polaris pulloa sekä vihreä Flindari karahvi. 

HUOM! Sellossa ei todellakaan ole Rustan liikettä vaan se on Mankkaalla samassa kompleksissa mistä löytyy Tokmanni, Lidl, Peten koiratarvike, KotiPizza jne. 

Tuota panamalaishattua on kyllä pidetty parvekkeelle päässä ettei ikävä auringonpistos tai lämpöhalvaus iskisi. Kun olen istunut parveketuolissa lukemassa Agatha Cristien ja Simenon Maigretin dekkareita on hyvä olla joku hattu viilentämässä ja kannullinen viileää juomaan käsillä. Onneksi meidän parveke on säilynyt ampiaisvapaana ainakin toistaiseksi. Viikko sitten näin parvekkeella sudenkorennon mutta kun ehdin hakea kameran oli sudenkorento jo lentänyt seuraavaan kohteeseen. 

Makuuhuoneen Lack-hyllyssä minulla on "ympäri vuoden oma hiekkaranta simpukoilla ja kotiloilla". Olohuoneen pöydällä meillä on kesällä aina muistuttamassa keväästä ja kesästä sekä hiekkarannoista isoja synteettisiä simpukoita, jotka on siis ostettu sisustusliikkeessä. Rapu-naiselle on tärkeää, että näitä "vesielementtejä" on läsnä. 

Perinteiseen raidalliseen entisaikojen uima-asuun pukeutunut kaveri on löytö kirpparilta. Nämä meriaiheiset esineet tulevat olemaan meillä aika pitkään syksyyn vielä esillä koska minähän olen se ikuinen kesänvenyttäjä. Kuljen taas myös sukitta pitkälle syksyyn ja kesämekkoihin voi hyvin lisätä villatakin ettei palele. 

Perjantaina alkaa syyskuu ja tässä on viime päivinä saatu kyllä vettä ainakin meillä Espoossa ihan huolella. Toisaalta eilen oli ihan aurinkoinen päivä ja lämpöäkin oli 18 °C. Tälle päivälle luvattiin hurjia ukkosia mutta meillä ei niitä ainakaan vielä ole näkynyt. Viikonlopulle ja ensi viikon alkuun on ennustettu taas aurinkoa. En ole vielä luovuttamassa kesästä!