Milanon ihme -näyttely on avoinna vielä 17.10. saakka Riihimäellä

 

Jos viikonloppuna on tekemisen puutetta niin nyt tulee vinkkaus näyttelystä, jossa esitellään kuinka suomalainen muotoilu ja design nousi maailmanmaineeseen. Suomen Lasimuseossa Riihimäellä jatkuu nimittäin vielä kesänäyttely Milanon ihme - suomalaisen muotoilun tie maailman huipulle 17.lokakuuta saakka. Näyttely avattiin jo toukokuussa mutta itsekin ehdin siellä vierailla vasta syyskuun alkupuolella. Onneksi ehdin sillä tämä näyttely sisältää monia meille suomalaisille tuttuja esineitä, joiden muotoilu ja design on palkittu juuri Italian Milanon triennaaleissa. 

Milanon ihme -näyttelyjuliste 2021

Vuoden 1931-1933 Milanon triennaalien työt vasemmalta alkaen. Greta-Lisa Jäderholm-Snellman 1933 Uurna, Tyra Lundgren Puttohahmoisia figuureita 1931-1933, Elmar Granlund 444-sarja 1932 pukeutumispöydän esineistöä. 

Nuori, itsenäistynyt Suomi osallistui aikoinaan jo ensimmäiseen vuonna 1931 pidettyyn triennaaliin. Milanon triennaali perustettiin aiemmin Monzassa pidettyjen taideteollisuusnäyttelyiden seuraajaksi. Toisen maailmansodan aikana jouduttiin pitämään taukoa triennaaleista mutta muuten Milanon triennaalit jatkuivat aina vuoteen 1973 saakka. Tämän jälkeenkin näyttelyitä on pidetty vaihtelevasti. 

Kuva Design Forum vuoden 1951 Suomen Milanon triennaalin messuosasto

Vuosi 1951 oli Suomelle ja suomalaisille varsinainen jackpot! Suomalaiset taiteilijat ja muotoilijat kahmivat tuosta triennaalista peräti 25 palkintoa, joista kuusi oli korkeinta palkintoa eli Gran Prix'ta. Lisäksi kunniadiplomeja, kultamitaleja ja hopeamitaleja. Toisen maailmansodan jälkeen tämä oli ensimmäinen triennaali, johon Suomi osallistui. Aluksi osallistuminen oli tosin epävarmaa rahoituksen puuttumisen takia. 

Tapio Wirkkala, Kanttarelli maljakko 1951

Rut Bryk, Madonnat 1953

Kaj Franck, Kremlin kellot -karahveja 1957

Tapio Wirkkala esitteli 1950 näyttelyidean Wärtsilä-Arabian pr-päällikkö H.O. Gummerukselle ja pyysi samalla yritykseltä rahallista tukea. Gummerus fiksuna miehenä tarttui tarjoukseen oivaltaen, että tässä olisi mahdollisuus viedä suomalaista muotoilua maailmaille. Gummerus neuvottelikin rahoitusta sekä valtiolta että myös yrityksiltä kuten Wärtsilä-Arabia, Iittala, Boman ja Artek. Tästä triennaalista tuli suomalaisen muotoilun kannalta todellinen läpimurto. 

Dora Jung, Viivojenleikki 1957 pellavadamasti / Toini Muona, Maljakko 1943

Timo Sarpaneva 1951, Kukko pannunmyssy

Timo Sarpaneva piirsi pannunmyssyn, hänen äitinsä ompeli sen ja kirjaili vielä pannunmyssyn kalliilla silkkilangoilla. Kukkoaiheisella pannunmyssyllä voitettiin Milanossa hopeamitali.

Sodan jälkeen lähes kaikesta oli Suomessa huutava pula! Tapio Wirkkalan suunnittelema messuosasto sai ulkomaisissa lehtikritiikeissä kehuja esineiden pelkistetystä muotokielestä ja hillitystä väriskaalasta. Em. nähtiin suomalaisen luonnon vaikutus muotoiluun ja designiin. Italialainen Domus-lehti kirjoitti Suomen messuosastosta peräti 14 sivua lukuisine kuvineen. Alettiinkin puhua "Milanon ihmeestä"! Tapio Wirkkala, joka toimi näyttelyn komissaarina ja näyttelyarkkitehtinä voitti itse peräti kolme Grand Prix'ta, joista yksi tuli juuri tästä näyttelyarkkitehtuurista. 

Tapio Wirkkala, Tunturi 1949, Iittala

Lukuisia suomalaisia muotoilijoita sai myös palkintoja muotoilemistaan tuotteista vuosien aikana. Palkittujen joukossa mm. Aino ja Alvar Aalto, Kaj Franck, Dora Jung, Toini Muona, Yki Nummi, Gunnel Nyman, Ilmari Tapiovaara, Werner West, Lisa Johansson-Pape ja Eeva Brummer muutamia mainitakseni. Suomalaiset saivat palkintoja vuosittain nostaen näin töillään myös Suomea ja suomalaista muotoilua koko ajan enemmän ja enemmän maailmankartalle. 

Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että pikkuinen Suomi vuonna 1951 kahmi valtavan määrän palkintoja Milanossa ja seuraavana vuonna järjesti Helsingissä "viimeiset oikeat olympialaiset", joissa oli yhteishenkeä muttei dopingia, vippaskonsteja tai kaupallisuutta. Vuonna 1952 vielä Armi Kuuselasta valittiin maailman kaunein nainen eli Miss Universum. Suomi tuntui olevan pinnalla ihan kaikessa. 

Birger Kaipiainen, Kuovi 1960

Helena Tynell, Hyrrä maljakko 1960

Tapio Wirkkala, Vanerivadit 1950-luku, Grand Prix 1951 triennaalissa lehden muotoisista vanerivadeista

Kyllikki Salmenhaara, Samotti-ruukku, 1950-luku - samantyyliset pyöreät samottiruukut palkittiin 1960 triennaali kultamitalilla. Samanlainen kuin näyttelyssä ollut ruukku myytiin 2012 Bukowskin huutokaupassa 25 000 eurolla!

Kaj Franck, 1954 juomalasi 5023 etualalla, takana Franckin mehulasisetti mehukannulla, johon oli saatavana myös rottinkikori. 

Kaarina Aho, kana-munakulho, joka voitti hopeamitalin 1954 triennaalissa

Suomen Lasimuseo löytyy Riihimäeltä osoitteesta Tehtaankatu 23. Museokorttikohde. Perusnäyttelyyn voi tutustua samalla ja siitä löytyy myös täältä blogin puolelta juttua. Tämä museo kertoo kyllä ihan kaiken lasista ja erilaista lasia on myös esillä todella paljon. Nautinnollisia taide-elämyksiä!