huhtikuuta 20, 2020

Yhdeksän asiaa


Nappasin taas itselleni kivan uuden blogihaasteen keventämään tätä korona-aikaa! Ihanan Kristiina Kortelahden blogista olen ainakin kahdesti aiemminkin löytänyt hauskoja kirjoitushaasteista. Tästä voit kurkistaa 12 ajatusta elämästäni. Ja tästä puolestaan löytyy Mieleen painuneita paikkoja A:sta Ö:hön. En ole koskaan tavannut Kristiina livenä mutta olemme löytäneet toisemme täältä blogistanian kautta. Kristiina taisi ensimmäiseksi kommentoida minun Ahvenanmaa postauksia syksyllä 2018. Arvostan suuresti, että aito paikkakuntalainen huomasi ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalla vierailleen bloggaajan kirjoitukset. Toivon, että seuraavan kerran kun joskus pääsen matkustamaan taas Maarianhaminaan ja Ahvenanmaalle tapaisin myös Kristiinan.

IHAILEN


Kuva Pixabay

Tällä hetkellä ihailen ja myös kunnioitan ihmisiä, jotka työkseen auttavat koronapotilaita. Lukematon määrä lääkäreitä, sairaanhoitajia, sairaankuljettajia ja muita terveydenhuollon henkilöstöä altistaa itsensä hyvin vaaralliselle virukselle ympäri maailmaa. Ihailen sitä, että he jaksavat jokaisena työpäivänä pukeutua todella epämukavan näköiseen ja varmasti myös kuumaan työasuun. Tämä ryhmä jos kuka ansaitsee joka päivä meidän kaikkien ihailun ja kunnioituksen äärimmäisen tärkeästä työstään. He tekevät sitä oman henkensäkin uhalla! En tiedä olisiko minusta tekemään koskaan tällaista työtä...tuskin!

LAPSENA NAUTIN



Lapsena nautin varmasti eniten siitä, että sain olla oma itseni. Olin aika villi tyttö, jolla ei koskaan luokkakuvissa ollut siistit letit koska olin koulupäivän aikana ehtinyt jo ennen luokkakuvausta pyöriä jossain koulupihan leikkilaitteessa. Kaaduin myös aina kesäisin joko pyörällä tai juostessani polveni auki joten useimmissa valokuvissa minulla taitaa olla laastarit polvissa.

Äiti oli kyllä pukenut minut aamulla kouluun lähtiessä kauniisiin vaatteisiin siististi mutta unohdin aina tuo kouluvalokuvauksen siinä koulupäivän tiimellyksessä. Nautin myös siitä, että äiti puki meidät veljeni kanssa todella kauniisiin vaatteisiin. Äiti ompeli itse paljon ja hyvän tyylitajun sekä taitellisuuden omaavana meidät oli aina myös puettu todella yhteensopiviin väreihin ja tyylikkäästi.

Lapsena nautin myös kesästä ja uimisesta kesämökkimme lähellä olevassa lammessa. Vaikka oli kuinka kylmä niin ei se todellakaan lapsena uimista haitannut. Hampaat kalisten ja huulet sinisenä polskittiin vaan. Ja hyppytornistakin piti molskauttaa veteen vaikka vähän pelotti mutta kun halusi näyttää uskaltavansa muille.


Lapsena nautin myös siitä, että pääsin Vihdin mummolaan, jossa oli navetta. Vaikka ihan pienenä tyttönä pelkäsinkin lehmiä "eihän vain mennä katsomaan ammuja" sanoen opin minä niistäkin pitämään myöhemmin. Ja minustahan on tullut suorastaan lehmäfani aikuisena. Nautin myös siitä, että tuolla mummolassa olen päässyt myös heinäpellolle lapsuudessani.

KUN KAIPAAN INSPIRAATIOTA


Minä inspiroidun monista asioista. Rakastan käydä katsomassa erilaisia taidenäyttelyitä koska kulkeminen salista toiseen taidetta katsellen herättää ajatuksia, tunteita ja elämyksiä minussa. Inspiroidun myös kauniista esineistä, sisustuksesta, taiteesta yleensäkin ja vanhoista taloista. Ylipäätänsä arkkitehtuuri on minulle ihan valtavan suuri inspiraation lähde. Voin kuljeskella vain kadulla katsellen vasemmalle ja oikealle miettien tarinoita talojen takana. Inspiroidun myös siitä, että saan valokuvata ympäristöäni ja kaikkea kiinnostavaa. Joskus rosoinen ja rikkinäinenkin on mielenkiintoista.


Suuri inspiraation lähde minulle on luonto. Olen monta kertaa kirjoittanut täällä blogissa, että jos minulla on joku vaikea hetkiä vaikka keskellä päivää menen hetkeksi merenrantaan. Kerään itseni katsellen horisonttiin ja mittailen mielessäni rantaan iskeviä aaltoja. Hätätapauksessa järvenrantakin käy mutta ehdoton suosikki on silti meri. Luontoon menin kun koronakriisi oli vasta alussa ja sinne yritän mennä päivittäin. Minnie pitää huolen siitä, että luontoon myös päästään. Luonnon monimuotoisuus inspiroi minua väreillään, muodoillaan, äänillään ja tuoksuillaan.


KOTI MERKITSEE MINULLE


Koti merkitsee minulla turvasatamaa. Koti on paikka, jossa minun on hyvä olla. Ympärilläni on minulle tutut seinät ja esineitä, joista osa on peräisin jo minun lapsuudenkodistani tai isoäidiltäni. Osan olen itse hankkinut ja minun kotini on hyvin kerroksellinen. Koti merkitsee minulle myös jatkuvuutta yli sukupolvien. Kodissani on esineiden kautta läsnä myös jotain historiaa henkilöistä, jotka ovat siirtyneet jo ajasta ikuisuuteen. Koti herättää aina muistoja. Kun palaan vaikka pitkältä reissulta kotiin ja avaan oven tunnen jo ennakkoon fiiliksen, joka valtaa minut kun astun kynnyksen yli. Koti on maailman paras paikka.

TÄLLÄ HETKELLÄ INNOSTUN



Positiivisista uutisista liittyen Suomen koronatilanteeseen totta kai! Vielä ei olla maalia lähelläkään mutta oikealla tiellä ja lähiviikot näyttävät suunnan. Innostun totta kai myös siitä maisemasta mitä muuttuva luonto tarjoaa minulle joka aamu kun lähden Minnien kanssa lenkille. Voin kuunnella kuinka monikuoroinen lintuorkesteri virittää lauluaan ja katsella taas uusia pieniä lehtiä puissa. Ja mustarastaan lurituksesta. Innostun lisääntyneestä valosta ja siitä, että voin jatkaa päivää pitkälle iltaan. Innostun, että kaupasta saa jo tippaleipiä ja simaa koska tänä vuonna teen varaslähdön syöden niitä jo ennen virallista vappua, jota ei muuten varmaankaan koronan takia juhlisteta.

KIIREISIN VUODENAIKA MINULLE


Tämä onkin vähän vaikea kysymys! Töiden puolesta kiireet ajoittuvat aina varmaan joulukuulle ja kesäkuulle kun "siivotaan pöytää ennen lomia". Olen aika meneväinen tyyppi aina mutta varmasti keväällä ja kesällä on eniten kaikkea tehtävää. Toisaalta myös valmistautuminen jouluun tekee joulukuusta myös kotirintamalla vähän kiireisen mutta minähän olen jouluihminen henkeen ja vereen. Syksyllä on ehkä vähiten kiireitä. Jonkun ulkopuolisen silmin minun elämäni voi vaikuttaa aika kiireiseltä ja "kello kaulassa juoksemiselta" mutta tälläinen tyyli sopii minulle. Kuten kirjoitin jo koronakotoilun yhteydessä minä myös pidän niitä pyjamapäiviä :D


MINULLE MIELUISIN ASUMISMUOTO

Auts, nyt on Kristiina keksinyt toisen vaikean kysymyksen! Tähänkin minun on vähän vaikea vastata kun olen aina asunut kerrostalossa. Kun synnyin asuimme Töölössä, josta muutimme Etelä-Haagaan. Seuraavaksi vanhempani siirtyivät Espooseen ja minähän asun edelleen Espoossa aika lähellä lapsuudenkotiani. Kävin aikuisiällä asumassa muutaman vuoden Etelä-Haagassa mutta palasin taas Espooseen. Facebookissa kiertää nyt "listaa paikkakunnat, joissa olet asunut" -haaste, jonka jätän suosilla väliin koska minun osalta siinä olisi kaksi kaupunkia.

Tästä talosta olen haaveillut vuosikausia...

Haaveilen silti, että jossain vaiheessa asuisin omakotitalossa tai rivitalossa. Paritalokin käy hätätapauksessa. Kaipaan parvekkeeni kesähuoneen lisäksi myös omaa pihaa missä kasvattaa enemmän vaikka niitä tomaatteja ja kukkiakin. Lottoan edelleen ahkerasti - hah hah - tänä vuonna en ole lotonnut kertaakaan! Mutta eihän sitä tiedä koskaan mihin elämä vielä kuljettaa asumaan...

MITÄ AJATTELEN VANHENEMISESTA


Minä en olen koskaan tuntenut itseäni jonkun tietyn ikäiseksi joten en kovin paljoa edes ajattele vanhenemista. Joka vuosi tulee yksi vuosi lisää kun juhlitaan syntymäpäivää mutta onko iällä oikeastaan mitään väliä? Olen ajatellut, että yritän pitää tästä maallisesta tomumajastani mahdollisimman hyvää huolta, jotta eläisin pitkään tästä eteennpäin. En halua huonoilla elämäntavoilla lyhentää itse tietoisesti elämääni. Toisaalta taivaalta putoava meteoriitti voi päättää elämäni vaikka huomenna :D

Ehkä "vanheneminen tai sitten sen mukaan tuoma viisaus" on luonut minulle tavan ajatella, että "aina kannattaa elää kuin viimeistä päivää". En tarkoita em. sitä, että elämä pitää laittaa ihan ranttaliksi vaan sitä, että jokaiseen hetkeen kannattaa todella tarttua ja olla läsnä. Ainoa todellisuus on tämä päivä. Eilistä ei kannata jäädä murehtimaan ja huomisesta ei vielä tiedä. Carpe diem!

PROJEKTEISTA PUHEENOLLEN


Nyt on kevät ja ikkunat huutavat sitä, että joku pesee ne. Luulen, että minä teen tämän projektin joku päivä. Odotanko yli pahimman siitepölyajan vai pesenkö nyt - tätä tässä nyt juuri pohdin. Olen vähitellen myös kotona ajankuluksi käynyt läpi kaappeja. Tätä teen kyllä säännöllisesti mutta nyt on taas "koronakotoilu" suonut siihen oivan mahdollisuuden.

Minun "ikuisuusprojeksi kellarin siivous" ei taida kuitenkaan toteutua ihan lähiaikoina. Tai mistäs sitä tietää vaikka villiintyisin ja vihdoin veisin sieltäkin kierrätykseen tarpeetonta tavaraa. Kun nyt ei voi mennä niitä kirpputorillekaan myymään niin ehkä odotan ja kun taas lahjoituspaikat aukeavat saatan kiikuttaa sinnekin tavaraa.

En haasta tällä kertaa ketään mukaan tähän mutta jokainen, joka haluaa voi tarttua haasteeseen.
Kiitos Kristiina kivasta haasteideasta 






18 kommenttia:

  1. Luonto on kyllä ihana ja oon nyt varsinkin korona-aikana vähän kateellinen Minniestä, mäkin voisin ottaa kaverin mukaan luontoon.😄 Kivaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minnie on kyllä hyvä lenkittäjä sekä nyt pandemian aikana että muulloinkin. Koira kyllä pitää huolen siitä, että omistaja saa liikuntaa. Luonnossa on kiva liikkua ja havainnoida kevään etenemistä. Siellä pystyy myös välttelemään ihmisiä. Kivaa viikko sinullekin Annukka ♥

      Poista
  2. Tämä olikin hauska postaus! Minulla on kuule sama juttu kuin sinulla, että olen asunut vain Espoossa ja Helsingissä, joten aika tylsä tulisi siitä listauksesta :)
    Sinun haavetalosi on aivan ihana <3
    Mukavaa uutta viikkoa Marjo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi - otapa koppi tästä Kristiinan heittämästä haasteesta :)
      Kiva myös kuulla, että minulla on "kahden asuinkaupungin" kohtalontoveri.
      En ole siis ainoa "paikalle jymähtänyt".
      Minun haavetalohan oli tässä myynnissä vuosi sitten lottosin mutta
      eipä vaan napsahtanut päävoittoa :D Jatkan siis haaveilua...
      Kivaa viikkoa Outi ♥

      Poista
  3. Ensiksi kiitos kauniista sanoistasi ja toden totta, kun tulet seuraavan kerran Ahvenanmaalle niin ota yhteyttä että voidaan tavata!
    Hienosti olit paneutunut vastauksiin. Näitä on niin kiva lukea ja aina saa tietää jotain uutta blogikaverista. Tuo talo on aivan ihana!
    Mukavaa uutta viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Kristiina taas jälleen kerran kivasta haasteesta ♥
      Ihana varmasti me tapaamme jossain vaiheessa kun matkustaminen on
      taas turvallista ja sallittua. Mennään vaikka kaffelle siellä Maarianhaminassa.
      Ehkä sitä aina jotain uutta kertoo itsestään näissä haasteissa.
      Juuri tänään kuljin tuon haavetaloni ohi...

      Aurinkoista viikkoa Kristiina ♥

      Poista
  4. Luonto ja koti ovat tosiaan turvasatamat, jotka on ja pysyy. Siellä saa olla oma itsensä ja ovat tarpeen tullen saatavilla☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä kanssa Ansku! Koti ja luonto ovat hyviä paikkoja olla
      "turvassa" välillä. Luonnosta saa myös ihan käsittämättömästi voimaa ja energiaa
      itseensä vaikka lähtiessään lenkille olisi ihan puhki. Happi, liikunta ja ulkoilma
      - oivallinen yhdistelmä ja totta kai myös luonnon rauha.

      Poista
  5. Kivan haasteen oli kaimani tehnyt. Mukava oli myös lukea sinun vastauksiasi. Mietin, että voisin itsekin vastailla näihin kysymyksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti Krisse tartut tähän kaimasi haasteeseen. Minäkin haluan lukea sinun vastaukset
      oikein mielelläni. Kivaa viikonjatkoa ♥

      Poista
  6. Todella kiva haaste ja ihanat vastaukset. Nämä haasteet ovat siitä kivoja, että oppii tuntemaan kirjoittajaa paremmin. Opin sinusta monta uutta juttua!

    Mukavaa viikonloppua ja rapsut Minnielle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ps. täytyypä miettiä, jos vastaisin kanssa tähän haasteeseen. Näissä kysymyksissä oli jotain kivaa ja haastavaa :)

      Poista
    2. Kristiina onnistuu aina tekemään hyviä haastepostauksia. Kiva jos opit taas jotain uutta minusta. Sain yhdeltä lukijalta, joka kommentoi aina emailin välityksellä hauskan viestin "liittyen laastareihin polvissa lapsena". Oli kiva kuulla, että joku muukin tyttö on "ollut poikamainen". Minähän myös kiipeilin puissa ja vuolin puukolla sormeeni...

      Ehdottomasti tartut aiheeseen :) jään odottamaan minkälaisia sinun vastaukset ovat.
      Kivaa viikonloppua ja rapsuja myös Hansille ♥

      Poista
    3. PS. Näimme Minnien kanssa toissa päivänä staffin, joka olisi voinut olla Hans. Olisiko Hansin pentueesta joku sijoittunut Espooseen.. :D

      Poista
  7. Olipa kiva postaus! Mielenkiintoisella tavalla oppi lisää sinusta. Mulla on 11 paikkakuntaa, kun listaan kaikki missä olen asunut. Tosin pari kaupunkia on kahteen kertaan, kun olen muuttanut edestakaisin.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos minä ja tartu haasteeseen jos tuntuu kivalta! Aina on kiva kertoa myös sellaisia asioita lapsuudesta tai nuoruudesta, jotka ovat joko hauskoja tai ihan "päättömiä sattumuksia2.
      Sinä olet muuttanut paljon - siis minun näkövinkelistä.
      Kivaa viikonloppua Minna ♥

      Poista