helmikuuta 01, 2019

Nukkekaappi täynnä rakkaita muistoja


Kun minä olin pieni tyttö meillä oli lapsuudenkodissani Nukkekaappi. Se oli sellainen valkoinen lasisilla pariovilla varustettu kaappi, jonka sisällä oli hyllyjä. Kaappi oli aika korkea ja yläkaapin ovia ei pieni tyttö edes ylettynyt avaamaan. Tätä valkoista kaappia kutsuttiin "Nukkekaapiksi". Kaappiin ilmestyi silloin tällöin aina uusi nukke. Uusin tulokas asetettiin aina kaappiin muiden joukkoon. Nukke saattoi joko istua tai seistä kaapissa riippuen vähän siitä minkälainen se oli.

Tuo kaappi ei todellakaan sisältänyt nukkeja, joilla minä leikin omia nukkeleikkejä. Siis niitä nukkeja, joille tarjoilin pienistä posliinisista nuken astioista kahvia ja pullia. Nukkeja, joiden päälle puin nukenvaatteita ja vähän isompana tyttönä ompelin vaatteita. Nukkekaapin nukkeja katsottiin aina yhdessä äidin tai isän kanssa. Nämä nuket olivat kotoisin eri puolilta maailmaa. Nukkekaappi oli todella mielenkiintoinen ja jännä lapsen silmin! Jo pelkästään vaatteet nukkejen yllä olivat niin värikkäitä ja hienoja. Ja tämä Nukkekaappi on edelleenkin lapsuudenkodissani.


Minulla oli täti - siis isäni sisko, joka samalla oli myös kummitätini. Ehkä joku lukijoistani voi etäisesti muistaakin Uma Aaltosen. Uma oli toimittaja, kirjailija ja myöhemmin myös europarlamentaarikko. Tätini Uma oli myös murkkujen siis murrosikäisten puolestapuhuja (hän myös keksi sanan murkku) ja hän kirjoitti lukuisia kirjoja kuten Murkkuseksi, Mutsi älä ole kalkkis ja Humalakirja. Uma piti myös suosittua nuortenpalstaa Anna-lehdessä, kirjoitti Hevoshulluun, kasvatti hevosia ja oli aktiivisesti mukana avustajakoiratoiminnassa. Vuoden 1994 presidentinvaaleissa Uma toimi myös Elisabeth Rehnin kampanjapäällikkönä.


Kummitätini Uma matkusti myös ympäri maailmaa todella paljon. Kummityttö sai näiltä tädin kaukaisilta matkoilta tuliaisiksi aina nukkeja. Koska tädin matkat saattoivat viedä Meksikoon, Intiaan, Kiinaan, Afrikkaan tai jonnekin vielä eksoottisempaan paikkaan olivat nuket aina todella jännittäviä. Muistan miten pienenä tyttönä silittelin kiinalaispojan kiiltävää pukua. Meksikolaisen intiaanitytön letit, jotka valuivat pitkälle selkään olivat todella paksut. Amerikan intiaaninuket puolestaan olivat hauskoissa hapsuasuissaan pienet helminauhat kaulassaan.


Myös isoäitini (äitini äiti) aloitti matkustamisen jäätyään eläkkeelle. Isoäiti kävi risteilemässä Välimerellä ja tuolta reissulta muistan elävästi keltaiseen hameeseen puetun portugalilaisen nuken, jolla niin "niin kauniit vaatteet". Isoäidin laiva kävi useissa satamissa joten myös nukkeja tuolta reissulta tuli monta! Isoäiti vieraili myös Itä-Euroopan maissa joten Venäjältä (tai itse asiassa Neuvostoliitosta) löytyy sekä puunukkeja että myös ihan oikeita nukkeja. Joukossa on jopa yksi kasakkanukke. Isoäidiltä on saatu myös puisia, ihanan värikkäitä maatuskoja. En ihan tarkkaan enää muista minkä nuken isoäiti toi Puolasta mutta sen muistan vieläkin kuinka hän kyyneleet silmissä kertoi vierailustaan Auschwitziin. Isoäiti toi matkoiltaan myös itselleen nukkeja. Isoäidin siirryttyä täältä ikuisuuteen nämä nuket muuttivat myös Nukkekaappiin.





Koitti aika jolloin minä aikuistuin ja Nukkekaappi jäi totta kai vanhempieni kotiin. Äiti lisäsi sinne jossain vaiheessa myös muutamia nukkeja omasta lapsuudestaan. Tuo vanha tummatukkainen nukke on äärimmäisen kaunis. Sen hiukset ovat upeat ja vaatteet taidolla valmistetut. Uskoisin, että tällä nukella on myös antiikkiarvoa. Äidillä on ollut myös erikoisia kovasta massasta (vähän kuin posliini) tehtyjä lilliputtinukkeja. Nämä kaikki nuket tuntuvat nyt oman äidin kuoleman jälkeen myös erityisen rakkailta.



Tällä hetkellä Nukkekaappi sisältää siis kolmen sukupolven nukkeja - isoäidin, äidin ja tyttären! Ihan kaikkia näihin nukkeihin liittyviä tarinoita en valitettavasti muista. Harmikseni nukkeihin ei ole merkitty koska olen ne ihan tarkasti saanut ja mistä kaikki nuket ovat alun perin peräisin. Monen tarinan muistan mutta osan olen ehkä unohtanut koska olen ollut niin pieni ne saadessani. Olisi niin mielenkiintoista jos nämä kaikki tiedot olivat tallennettuna Nukkekaappiin.
Yhden nuken päähän on muuten asetettu minun ylioppilaskakussani ollut koriste yo-lakki. Kaappiin on myös sijoitettu muutama muovinen lapsuutemme rakas nukke ja Mikki Hiiri sekä Aku Ankka.



♥ Kun avaan Nukkekaapin ovet teen aina pienen aikamatkan lapsuuteeni 

8 kommenttia:

  1. Ompa teillä tosiaankin ihana nukkekaappi ja mieletöntä, että se on säilynyt. Tuo kaappi on niin arvokas; monella tapaa. Uskon, että se tuo sinulle paljon muistoja mieleen. Onhan kaapissa nyt kolmen sukupolven nukkeja. Oletko koskaan laskenut, kuinka monta nukkea kaapissa on kaikenkaikkiaan?

    Mukavaa perjantaita sinulle, Marjo ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krisse ♥ tämä Nukkekaappi on kyllä täynnä muistoja ja nukkeja myös.
      Mietin kun kirjoitin tätä postausta, että olisi kiva joskus laskea montako
      nukkea kaapissa on. Useita kymmeniä mutta onko yli sata. Täytyy tarkistaa.

      Mukavaa perjantaita ♥

      Poista
  2. Joidenkin sukulaisten luona oli epanjalaisia flamenconukkeja 70-luvulla, joilla sai varovasti vähän leikkiäkin. Etenkin yksi nukke ja sen sininen puku oli mielestäni aivan ihana ja jäänyt hyvin mieleen.

    VastaaPoista
  3. Minulla on myös flanmenco nukke ihanassa punaisessa hameessa. Minusta Nukkekaapissa on myös miespuolinen flamencotanssija. Aasialaisilla nukeilla on kiiltävää kangasta vaatteina ja
    päähineissä myös sulkia. Nuket ovat taidokkaasti tehtyjä eivätkä mitään "turismikrääsää".
    Kirppareilla näkee jonkin verran "nukkekaappien aarteita" mutta usein nuket ovat aika
    huonokuntoisia.

    VastaaPoista
  4. Ihan mahtava nukkekaappi. Kaappi täynnä muistoja ja tarinoita. Vanhat nuket on niin taidokkaasti tehtyjäkin, ihan toista kun nykyajan koneella kasaan kootut.
    Ihanaa viikonloppua Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä sellainen kaappia, että sen ääressä viipyi lapsena mutta viihtyy edelleen. Äitini lapsuuden ajan nuket ovat niitä vanhimpia ja niitä pitää jo käsitellä varoen etteivät mene rikki
      Jännää miten paljon sitä muistaa asioita lapsuudestaan kun näkee jonkun nuken ja siihen liittyvä tarina/ajankohta/ehkä joku tuoksukin tulee elävästi mieleen.

      Poista
  5. Ihastuttava tämä nukkepostauksesi. Ja onpa kotonasi ollut hieno nukkekaappi. Meilläkin kotona oli lapinnukke ja pari flamencotanssijaa - eli paljon pienempi valikoima sellaisia nukkeja, joilla ei saanut leikkiä.
    Muistan Uma Aaltosen hyvin. Hän oli kiinnostava toimittaja. Ja teki hienon uran. Sinä olet perinyt kirjoittajan geenejä häneltä.
    Ihanaa, talvista viikonloppua Marjo!
    Ps. Käytiin viime viikonloppuna siellä sinun kotikulmillasi. Ja jos on Turussa paljon lunta, niin väittäisin, että Espoossa oli vielä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula <3 Tämä nukkeharrastus on hurahduttanut meidän suvun naiset :D

      Uma on ihan täti sekä kummitäti. Suuri persoona ja oman tiensä kulkija. Omana
      aikaan ehkä vähän radikaalikin joissain asioissa. Hyvin monipuoliset taidot omaava
      myös. Valokuvasi paljon ja kirjoitti juttuja lehtiin, joissa "meitä suvun lapsia" käytettiin
      malleina esittelemään vaatteina tai vaikka lastenkutsuja. Ne olivat kivoja kuvauspäiviä.
      Uma oli pesunkestävä toimittaja ja sen kyllä huomasi hänen teksteistään.
      Hyvää helmikuuta Tuula!
      PS. täällä Espoossa on todellakin lunta jo vähän liikaa.

      Poista