LUX Helsinki 2024 - lisää upeaa valotaidetta Senaatintorilla, Kansalaistorilla ja Esplanadilla

Tähän toiseen LUX Helsinki 2024 olen kerännyt kohteita molemmilta vierailupäiviltäni. Piipahdin lauantain lisäksi myös sunnuntai iltana katsomaan vielä näkemättömiä kohteita Helsingin ydinkeskustassa. Jos lauantaina oli aika hyytävä keli niin sunnuntaina pääkaupunkiseudulla oli vielä pari astetta enemmän pakkasta kuin edellisenä päivänä. Senaatintorilla oli kylmempi kuin esimerkiksi Kansalaistorilla eli sen verran meren läheisyys vaikuttaa. Kun pukeutui kunnolla - LUE: useita kerroksia päällekkäin - ei tullut kylmä mutta liikkuminen oli vähän pingviinimäistä vaappumista. Tosin kaikki muutkin vaatteita ylleen paljon pakanneet olivat myös vaappujia. Parempi kyllä pysyä lämpimänä vaikka muistuttaisikin pingviiniä!

Janne Ahola (FI) - Symmetria, Senaatintori 

Helsingin Tuomiokirkko tai Suurkirkko kuten isoäitini aina tätä kirkkoa kutsui oli tänä vuonna kahden eri taiteilijan valotaiteen kohteena. Pidin ehdottomasti enemmän Janne Aholan työstä Symmetria. Kauniin värikkäässä Aholan työssä vuorottelivat symmetria ja kaaos Tuomiokirkon seinillä. 

"Symmetrian ja kaaoksen voimien välinen jännite on toiminut lähtökohtana Janne Aholan triptyykkimäiselle teokselle. Symmetrisiä muotoja pidetään usein rauhoittavina ja niiden ennelta-arvattavuus luo turvallisen olon. Ne antavat vaikutelman järjestyksestä. Vastavuoroisesti epäsymmetrisyys liitetään yleensä jännitykseen ja yksilöllisyyteen." LUX 2024 ohjelma

Kun Tuomiokirkon päätykolmioita kannattelevat kuusi korinttilaista pylvästä "alkoivat pyöriä" Janne Aholan työssä tuntui, että kirkko meni "ihan sykkyrälle kaaosvoiman edessä". Onneksi se palasi taas "ehjäksi kokonaisuudeksi" esityksen lopussa. Äänisuunnittelu ja sävellys oli Tommi Toivosen käsialaa. 

Weltraumgrafik (DE) - Helix, Senaatintori 

Toinen Helsingin Tuomiokirkkoon liittyvä LUX-valoteos oli nimeltään Helix, joka oli suunnittelija/videotaiteilija Phil Max Schöllin ja tokiolaisen äänisuunnittelija/säveltäjä Makoto Shozun yhteisteos. 

"Helix tutkii kahden vastakkaisen maailman vuorovaikutusta: rationaalinen, digitaalinen näkökulma, joka usein liitetään tulevaisuuteen sekä inhimillinen, intuitiivinen ja emotionaalinen näkökulma, jota usein pidetään nostalgisena." LUX 2024 ohjelma 

Minulle Helix oli ehkä liian konemainen eikä se herättänyt samanlaisia tunteita kuin Aholan Symmetria. Ehkä vaikutusta oli myös värien käytöllä eli Aholan todella värikäs teos puhutteli vain minua enemmän. Upeasti toteutettu työ vaikka jättikin minut vähän kylmäksi. 

Ragu Ignat (RO) - Facelessmen, Esplanadinpuisto 

Äärimmäisen mielenkiintoinen ja koskettava teos löytyi Esplanadin puistosta Kappelia suoraan vastapäätä. Romanialainen taiteilija Radu Ignat on erikoistunut metalliveistoksiin, 3D-grafiikkaan ja videomappaukseen. Ignat on tehnyt veistoksia jo 25 vuoden ajan. Hänellä on myös keskiaikaan sijoittuvia esityksiä, joissa taistellaan mm. miekoilla. Kiinnostava taiteilija!

"Ilman piirteitämme korostavaa valoa olisimme kasvottomia - ilman valon luomia eroja olisimme kaikki samanlaisia. Valo antaa meille identiteetin. Koostumme kaikki samojen ainesosien yhdistelmistä, mutta jos materiaalimme ei heijastaisi valoa takaisin, olisimme näkymättömiä." LUX 2024 ohjelma 

Facelessmen -teoksessa kolme metriä korkeaan metalliseen naamioon heijastetaan erilaisia animaatioita, jotka muuntavat ja muuttavat naamion piirteitä, muotoa ja tekstuuria. Aika huikea!

Societas Luminis (FI) - Valo, jota emme näe, UPM-pääkonttori 

Viime vuonna UPM-Kymmenen seiniin heijastettiin metsää mutta tänä vuonna seinät olivat ottaneet haltuunsa tienvarsien, niittyjen ja metsäaukioiden kasvit. Valo, jota emme näe -esitys on sukellus maailmaan, jolle normaalisti olemme sokeita. Se esittää tuttujen tienvarsien, niittyjen ja metsäaukioiden kasvit UV-säteilyn heijastamissa väreissä. Projisoitu videoteos on hyönteisen silmin nähty sadunomainen matka, jossa mielikuvitukselliset värit ovat totisinta totta. 

Teoksen takana on Societas Luminis -kollektiivi, joka on poikkitaiteellinen ryhmä, jonka jäsenet ovat toimineet pitkään niin audiovisuaalisen viestinnän, taiteen kuin tieteenkin aloilla. Heikki Helanterä toimii evoluutiobiologian ja genomiikan professorina Oulun yliopistossa. Kimmo Syväri on helsinkiläinen valokuvaaja ja taideteollinen toimija. Markku Mäkelä on palkittu säveltäjä, tuottaja ja äänisuunnittelija, joka on säveltänyt musiikkia ja äänimaisemia elokuviin ja tiloihin. 

"Ihmisen näkökyky on rajallinen. Meille maailma hahmottuu väreinä, jotka syntyvät näkyvän valon aallonpituuksista. Näkyvän valon takana on kuitenkin lyhyempiä aallonpituuksia, ultraviolettisäteilyä, jota esimerkiksi hyönteiset pystyvät näkemään. Tutun maailman sisään kietoutuu toinen, meille näkymätön maailma." LUX 2024 ohjelma 

Victor Vicsek/Limelight (HU) - Talking Heads, Kansalaistori 

Kansalaistorilla oli kaksi valtavan suurta päätä eli Talking Heads -teos!

"Talking Heads -teoksen kahdet kasvot esittävät lukemattomia tunnetiloja ja reagoivat toisiinsa. Toisin kuin ihmiset, nämä puhuvat päät eivät kommunikoi kasvolihasten vaan valon avulla. Noin 4000 erikseen ohjattavaa LED-valoa tuottaa erilaisia kasvonilmeitä eri väreissä kumpaankin teoksen päähän. Päät reagoivat toisiinsa ja käyvät keskustelua valon avulla." LUX 2024 ohjelma 

Taustalla Musiikkitalon mediaseinällä näkyi SPECTRUM eli tekoälypohjainen videoinstallaatio, joka ylittää rajat. Teos käyttää Al-teknologiaa juhlistaakseen globaalia monimuotoisuutta. Animoidut digitaaliset muotokuvat heräävät henkiin ja edustavat kansallisuuksia, sukupuolia ja näkökulmia

Marimekko & Ateneum  - Unikko at La Louviére

Kuluvana vuonna 2024 Marimekon ikoninen Unikko-kuosi täyttää 60-vuotta - ONNEA Unikko! Maija Isolan Unikko tunnistetaan Marimekon myötä ihan maailmanlaajuisesti. Isola on itse opiskellut aikoinaan Suomen Taideakatemian koulussa eli Ateneumissa, josta Armi Ratia hänet löysi Marimekkoon. Isolan Unikot koristivat kauniisti hänen opinahjonsa seiniä LUX 2024 tapahtumassa. 

Alfred William Finch, maalaus Hedelmäpuutarha La Louvièrestä 1890

Unikon lisäksi julkisivussa juhlistettiin Ateneumin Väriä & valoa -impressionismin perintö -näyttelyä, joka avattiin jo syksyllä 20.lokakuuta ja upea näyttely on mahdollista nähdä vielä 25.helmikuuta 2024 asti. Itsekään en ole vielä ehtinyt näyttelyyn mutta onneksi tässä on vielä aikaa. Ylläolevassa kuvassa on suomalaisen uusimpressionismin merkkiteos eli Alfred William Finchin pointillistinen maalaus Hedelmäpuutarha La Louviérestä.

Näin upealta näytti pointillismin tekniikalla toteutettu Unikko at La Louvière. Tämä värikäs ja elämäniloinen työ oli upea kunnianosoitus sekä suomalaiselle muotoilulle että kuvataiteelle.  

Valoteos on helsinkiläisen taiteilija ja visuaalisen suunnittelijan Katri Tikkasen tekemä. Teoksen musiikista vastasi helsinkiläinen säveltäjä, äänisuunnittelija, musiikin tuottaja ja taiteilija Matti Ahopelto. 

Paukkupakkasista ja jäätävästä viimasta huolimatta ihmisiä oli katsomassa joka tammikuista upeaa LUX Helsinki tapahtumaan ihan kiitettävästi. Ja kouluni vanhaa liikunnanopettajaa lainatakseni "Ei ole huonoja säitä koska sää on aina vain pukeutumiskysymys." Kiitos LUX Helsinki upeasta ja monipuolisesta valotaiteesta ja ensi tammikuussa sitten taas uudelleen. 

LUX Helsinki 2024 kireässä pakkassäässä - vielä huomenna 7.1. ehtii katselemaan valotaidetta

Terveisiä LUX Helsinki 2024 valotapahtumasta. Olen koko viikon miettinyt milloin olisi oikea aika lähteä ihailemaan tämän tammikuun LUX Helsinki kohteita. Sen verran kovia pakkalukemia on mittarissa vilahdellut, että edes minua - suurta LUX-fania - ei ole saanut liikkeelle Helsingin ydinkeskustaan. Siellä kun vielä meren läheisyys lisää kylmyyden tunnetta. Tänään kerrospukeuduin oikein huolella ja otimme Mimmin kanssa suunnaksi Senaatintorin ja ydinkeskustan ylipäätänsä LUXin osalta. 

Koska tänään oli lauantai oli toki vähän enemmänkin arktista säätä uhmaavaa joukkoa liikkeellä joten päätimme sitten loppupeleissä vain katsastaa tänään Senaatintorin teokset ja palata mahdollisesti huomenna vielä toistamiseen kurkkimaan muita teoksia. Tässä postauksessa on valokuvia vain Katariina Sourin LUX työstä ja muista sitten toisessa postauksessa. Minä nimittäin lumouduin täysin tästä upeasta värikkyydestä. 

Katariina Souri - Pohjan kosketus, Senaatintori

Senaatintoria ympäröiviin uusklassistisiin rakennuksiin - Valtioneuvoston linna ,Yliopiston päärakennus ja Tuomiokirkon molemmin puolin oleviin terassipaviljongeihin - sekä Aleksanterinkadun varrella oleviin entisten porvaristalojen seiniin projisoidaan 19  Katariina Sourin tekemään värikästä öljyvärimaalausta. Tuttujen, historiallisten talojen seinillä on nyt LUXin aikaan pohjoisen myyttisiä maisemia. Värikkäät maalaukset kiertävät toria yli 300 asteen laajuudella. Ja näky on minusta todella vaikuttava. 

Katariina Sourin todella värikylläiset maalaukset luovat jännän rinnakkaistodellisuuden tutulle Senaatintorille. Ollaan tutussa paikassa, joka näyttää sekä tuntuu kuitenkin hänen esityksensä aikana ihan vieraalta paikalta. Sourin maalaukset ovat saaneet inspiraation mytologiasta, jumaltarustoista ja animismista. 

Sourin teosten taustalla soi Johnny Lee Michaelsin säveltämä hypnoottinen musiikki. 

Animismi eli sielu-usko on käsitys, jonka mukaan kaikilla olioilla on sielu. Meidän suomalaisten muinaisessa maailmankuvassa on ollut animistisia piirteitä. Kaikessa voitiin uskoa olevan voimaa tai olentoja eli väkeä. Saamelaisilla on ollut useita pyhiä uhripaikkoja, joita on kutsuttu seidoiksi. Seidan haltijoita on lepytelty lahjoilla, joilla on taattu hyvä metsästysonni jatkossa. 

Metsästäjä-keräilijäheimojen animistisessa todellisuuskäsityksessä ihminen on yleensä jokseenkin tasavertainen eläinten, kasvien ja luonnonvoimien kanssa. Rituaalit ovat olleet välttämättömiä, koska niillä on pyydetty lupaa käyttää eläimiä tai kasveja ravinnoksi tai puuta polttopuuksi. 

Katariina Sourin teosten värikkyys ja mystisyys puhuttelivat minua ja taisin katsoa esityksen peräti neljä kertaa. Jos ei olisi ollut sormet ihan jäässä olisi varmaan seissyt paikallani vielä parin esityskerran ja vain ihaillut. Mystiset eläinhahmot ihmisten lisäksi puhuttelivat ja saivat myös oman mielikuvituksen laukkaamaan. 

Kävin nyt jälkeenpäin katsomassa Sourin töitä hänen omilta kotisivuiltaan ja olivat ne öljyväritöinäkin hyvin vaikuttavia. Suuri koko rakennuksen seinässä ja jännässä - täysin poikkeavassa ympäristössä lisäsi vielä mielenkiintoa töihin. 

Tuomionkirkon molemmin puolin oleviin ns. terassipaviljonkeihin oli myös heijastettu Katariina Sourin töitä. Tuomikirkon alkuperäinen arkkitehti Carl Ludwig Engel ehti kuolla 12 vuotta ennen kirkon valmistumista. Engelin kuoleman jälkeen arkkitehti Ernst Bernhard Lohrmann jatkoi yksityiskohtien muuttamista eli hänen piirustuspöydältään ovat lähteneet juuri nuo erilliset terassipaviljongit. Oletettiin ettei kirkon pääkupoli kestäisi painavia kirkonkelloja, joten ne sijoitettiin lännenpuoleiseen paviljonkiin. Toinen eli idänpuoleinen toimii kappelina. 

Käykää ihmeessä katsomassa LUX Helsinki 2024 valokohteita koska vielä huomenna sunnuntaina klo 17-22 valotaide on koettavissa  ympäri Helsinkiä. Tästä näet ohjelman ja kartan. Ja ehkä pakkanen olisi vähän jo hellittänyt arktista otteen Suomesta. Yritän itse todella vielä sunnuntaina ehtiä katsomaan lisää teoksia joten uusia postauksia tulossa myös Senaatintorilla nähdyistä muista teoksista. 

Pantonen 2024 väri on Peach Fuzz

Kuva Pantone

Pantonen vuoden väri valittiin taas perinteisesti joulukuun 2023 alussa ja tänä vuonna se on Pantone 13-1023 Peach Fuzz. Viime vuoden väri aniliininpunainen Viva Magenta oli kirkkaan voimakas väri, joka viesti myös tarmokkuutta, virkeyttä, pelottomuutta ja rohkeutta. Uuden, juuri alkaneen vuoden sävy Peach Fuzz  on puolestaan lempeän kaunis persikkainen värisävy, joka saa omat ajatukset jo kesään tai Afrikan savannien kuumuuteen. Persikkainen värisävy viestii lämmön lisäksi myös hienostunutta modernia eleganssia sekä sisustuksessa että myös pukeutumisessa. 

Kuva Oikotie 

Pantonen omilla nettisivuilla Leatrice Eiseman, Executive Director, Pantone Color Institute kuvailee Pantone 13-1023 Peach Fuzz sävyä seuraavasti vapaasti suomennettuna.

"Etsiessämme värisävyä, joka toistaisi luontaista läheisyyden ja yhteyden kaipuutamme, valitsimme värin, joka itsessään säteilee sekä lämpöä että modernia eleganssia. Peach Fuzz on sävy, joka herättää meissä ihmisissä myötätuntoa ja se ikään kuin tarjoaa lämpimän syleilyn. Sävynä persikka viestii nuorekkuutta sekä samalla myös ajattomuutta."

Kuva Pantone

Kun katselen Pantonen sivuilla olevia inspiraatiokuvia Peach Fuzz sävystä minulle tulee mielleyhtymä pumpulipehmeistä pilvistä, jotka ikään kuin ottavat syleilyynsä. Kun persikkaista sävyä on niinkin paljon kuin tuossa ylläolevassa kuvassa tuntuu melkein siltä kun nuo karvaiset sohvat voisivat nielaista istujan itseensä sisälle. Toisaalta sävy antaa vähän sellaisen oudon surrealistisen vaikutelman jostain "pehmeästä ja pehmustetusta, joka suojelee sinua kaikelta". Pidän Peach Fuzz sävystä mutta kuvan miljöön olisi minulle liikaa eli "liian persikkaista". Omalla tavalla myös unenomaista, joka saattaa myös johtua tuosta "karvaisuudesta" sekä sohvissa että myös ikkunoiden alaosassa. Näillä kuvilla on toki myös tarkoitus voimistaa vaikutusta sävystä.

Kuva Pantone 

Vuoden väri saa minut liittämään sen loppukesän auringonlaskuihin kun horisonttiin tulee sellainen lämpimän persikkainen auringon viimeinen kajo ennen sen laskemista. Persikan sävyssä on minusta näissä auringonlaskussa mukana myös vähän vaaleanpunaisuutta mutta vain ripauksen. Tämän sävyn metsästämien omien valokuvien joukkoon olkoon ensi kesän valokuvaushaasteeni. Saa nähdä onnistunko vai miten käy?

Pantone 13-1023 Peach Fuzz 2024 

SS24 muotia catwalkeilta ympäri maailmaa.

Pantonen väriasiantuntijat valitsivat ensimmäisen kerran vuoden Pantonen värin jo vuonna 1999 eli neljännesvuosisadan ajan vuoden väriä on valittu. Vuoden värin valinta tehdään hyvin laaja-alaisesti. Inspiraatiota haetaan mm. viihde- ja elokuvateollisuudesta, taiteesta, muodista, designista ja matkailusta. Myös vallitseva kulttuuri ja muutokset siinä vaikuttavat vuoden värin valintaan. Totta kai myös teknologia, sosiaalinen media ja virtuaalitodellisuuskin ovat mukana värin haussa. Prosessi ei varmaan ole kovin yksikertainen ja se vaatii paljon perehtymistä eri alustoihin. 

Kuva Pantone 

Kuva Cariuma

Motorolan kännykät ovat myös saaneet Peach Fuzz värityksen kuoriinsa. 

Kyllä minä mielelläni kylpisin tässä interiöörissä, jossa ihana amme on Porcelanosa mallistosta. 

Tästä sohvanurkkauksesta minulle tulee mielleyhtymä Minun Afrikkani -elokuvaan (Out of Africa), jossa Meryl Streep esitti kirjailija Karen Blixeniä. Vaikka tämä huonetila on tyylillisesti - ehkä viherkasveja lukuunottamatta - hyvin kaukana elokuvan maisemista tästä "savannin kuumuuden väristä" tulee suora mielleyhtymä Afrikan savannien maisemiin. Hyvän kontrastin luo myös sininen sohva Peach Fuzz värille sekä seinämaalina että irtotyynyissä ja verhoissa - toimivat yhdessä erinomaisesti. Tässä huoneessa on pimeänä talvipäiväni "Afrikan auringonpaiste" läsnä. 

Kuva elokuvasta Minun Afrikkani, 1985 - pääosissa Meryl Streep ja Robert Redford 

Akaasiapuita ja auringonlasku savannilla.

Myös kosmetiikan puolella löytyy Peach Fuzz sävyjä kuten tässä Snpa Shadows Mix & Match Eysshadow Palette - luomiväripaletissa, jota myy Stockmann. Persikka luomilla toimii hyvin ruskettuneen ihon kanssa. 

Tässä keittiössä on myös Afrikan aurinko paistamassa koko vuoden. 

Ihanan aurinkoinen sohva ja hauska sohvapöytä myös!

Minkälaisia ajatuksia tämän vuoden Pantonen väri Peach Fuzz herättää sinussa? Uhka vai mahdollisuus? Oletko persikan, savannin, poltetun oranssin vai ovat nämä värit sinusta ihan no-no? Olen itse suosinut pukeutumisessani hyvin voimakasta oranssia yksittäisinä asusteina ja yhtenä vaatekappaleena kokonaisuudesta joten minulle Peach Fuzz on tervetullut värisävy. Kotiini tuon sitä esimerkiksi kukissa mutta välttämättä en sitä isompina pintoina vaikka väristä pidänkin. Hyvä loppiaista kaikille!